Vasta kaapista tulleena olen seurannut erilaisia nettikeskusteluja ja tullut aika surulliseksi ja ahdistuneeksi. Kerrottuani ihmisille irl lesboudestani olen saanut (toistaiseksi) vain kannustavaa palautetta. Itse olen ollut äärettömän helpottunut, onnellinen ja tasapainoisempi kuin koskaan.
Tutustuessani homokeskusteluun laajemmin olen kuitenkin huomannut, että joka nurkassa on joku huutamassa että olet perverssi, sairas ja iljettävä luonnonoikku. (ykkösen dokumentti sai erityisesti karvat pystyyn...) Tuntuu, että asia joka tuntuu itsestä pelastukselta, nyt kun sen viimein myöntää, onkin niille, JOILLE SE EI VÄHIMMÄSSÄKÄÄN MÄÄRIN KUULU, niin kauhea että he viitsivät tuhlata omaa aikaansa hyvinkin paljon näihin "eheyttämis"projekteihinsa. Sori vaan, olen juuri eheytynyt kokonaiseksi ihmiseksi, lesboksi.
Tuntuu kamalalta, että kaiken sen lisäksi, mitä homouden myöntäminen itsessä aiheuttaa (identiteetin muokkaus, uuteen alakulttuuriin tutustuminen, ystävien hakeminen yms. [jotka eivät ainakaan minulla käy ihan käden käänteessä]), joutuu opettelemaan puolustamaan omaa suuntautumistaan! On se niin väärin! En ihmettele yhtään miksi on niin vaikea myöntää lesboutta/homoutta itselleen. Minulle lesboudessa ei nyt ole mitään muuta pahaa kuin se, että on aivan hel**tin raskasta miettiä miten selittää asiaa pastorisedälle ja jehova-serkuille ja kaikille niille ei-sukulaisille joilla tuntuu olevan asiasta sanansa sanottavana. Miksi minä joudun selittämään etten ole sairas eikä perheeni ole pilannut minua? Miksi minä joudun opettelemaan psykoanalyysin ja sikiönkehityksen perusteita että voisin selittää suuntautumistani ventovieraille? Miksen minä saa olla rauhassa!
Tutustuessani homokeskusteluun laajemmin olen kuitenkin huomannut, että joka nurkassa on joku huutamassa että olet perverssi, sairas ja iljettävä luonnonoikku. (ykkösen dokumentti sai erityisesti karvat pystyyn...) Tuntuu, että asia joka tuntuu itsestä pelastukselta, nyt kun sen viimein myöntää, onkin niille, JOILLE SE EI VÄHIMMÄSSÄKÄÄN MÄÄRIN KUULU, niin kauhea että he viitsivät tuhlata omaa aikaansa hyvinkin paljon näihin "eheyttämis"projekteihinsa. Sori vaan, olen juuri eheytynyt kokonaiseksi ihmiseksi, lesboksi.
Tuntuu kamalalta, että kaiken sen lisäksi, mitä homouden myöntäminen itsessä aiheuttaa (identiteetin muokkaus, uuteen alakulttuuriin tutustuminen, ystävien hakeminen yms. [jotka eivät ainakaan minulla käy ihan käden käänteessä]), joutuu opettelemaan puolustamaan omaa suuntautumistaan! On se niin väärin! En ihmettele yhtään miksi on niin vaikea myöntää lesboutta/homoutta itselleen. Minulle lesboudessa ei nyt ole mitään muuta pahaa kuin se, että on aivan hel**tin raskasta miettiä miten selittää asiaa pastorisedälle ja jehova-serkuille ja kaikille niille ei-sukulaisille joilla tuntuu olevan asiasta sanansa sanottavana. Miksi minä joudun selittämään etten ole sairas eikä perheeni ole pilannut minua? Miksi minä joudun opettelemaan psykoanalyysin ja sikiönkehityksen perusteita että voisin selittää suuntautumistani ventovieraille? Miksen minä saa olla rauhassa!