Kirka on poissa

Taas on poissa yksi kotimaisen musiikin tähtitaivaalta ;(

Jotenkin ei tuo Kirkan poismeno ole kovin olennaista - enemmän suomalaiset menettivät Juice Leskisessä ja Gösta Sundqvistissa.

Täältä katsoen kommenttisi on asiaton.

Kyseessä on tietenkin oma subjektiivinen mielipiteeni. :)

Niin varmasti, mutta joskus kannattaa miettiä ajankohtaa...

Eli kuolema nostaa ihmiset suuruuksiin ja sitten hetken päästä se gloria katoaa ja vasta sitten saa antaa kritiikkiä? Voihan se toki noinkin ajatella.

Koska keskustelu on myös avattu niin aina voi varautua myös siihen, että tulee myös oman mielipiteen vastaisia kommentteja.

Joitakin voi henkilön poismeno koskettaa kovastikin ja kun henkilön kuolemasta on kulunut alta 24h on viisautta miettiä tekemisiään.

Surra voi toki monella eri tavalla - jokainen myös suree eri asioita. Tapojakin suremiseen on monia - osa suree hiljaisuudessa, osa osittain julkisesti ja äärimmäiset tekevät Raakel Lignellit joka oli päivittäin lehdissä miehensä onnettomuuden jälkeen.

Kirkan merkitys suomalaisessa musiikkikulttuurissa on iso. Siitä ei pääse mihinkään. Kirka hallitsi tyylit raskaasta rockista pehmeään iskelmään asti. Kirka oli ennen kaikkea karismaattinen esiintyjä, siinä missä esimerkiksi Juice oli omimmillaan nimenomaan sanoittajana.

Kirka oli menettänyt lauluäänensä jo vuosia sitten. Karisma piti loppuun asti.

Kirka oli nimenomaan esiintyvä taiteilija. Ei niinkään säveltäjä ja sanoittaja niin kuin Juice oli. Juicen suurin puute taas oli olematon laulutaito. Ainakin omasta mielestäni. Joka tapauksessa kummankin poismeno on hyvin harmittava asia ja he jättävät suomalaiseen musiikkimaailmaan isot aukot muiden täyttää. Juicen osalta poismeno ei ollut niinkään yllättävä, kun miehen tiedettiin olevan sairas ja raihnainen, mutta Kirkan poismeno tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sellaisia ne sairauskohtaukset ovat. Yllättäviä.

Mun maailma ainakin on kovin muuttunut viimeaikaisten artistitragedioiden johdosta. Kait sitä alkaa jo tulla niin "vanhaksi" että lapsuuden legendat alkavat kuolemaan...joskin Juice ja Kirka poistuivat aika lailla ennen aikojaan. 80-luvun lopulla - 90-luvun alussa lapsuuteni viettäneenä myös Riki Sorsan kohtalo lukeutuu näihin koviin koettelemuksiin. Siinäpä ehkä ovatkin ne mun lapsuuden kolme suurta nimeä, kaikki "poissa".

Ehkä tämä viimeinen kuitenkin tuli suurimpana yllätyksenä ja piti oikein kaivaa esille vanha "Surun pyyhit silmistäni" -kasetti...ja soihan se vielä, ei ollut ihan loppuunkulunut sentään. Viskipullo myös hupeni aika tavalla.

"Mä kesken kiireen hellän hymyn nään, vain siksi vielä uskon elämään."

Kotimaisista miesartisteista juuri Kirka on ollut meikäläisen mieleen. Ikävää, että tällainen keikkaileva, esiintyvä artisti
poistuu keskuudestamme ykskaks. Kirkan omin sanoin:""Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan.." (K.Babitzin: Anna käsi).

"Tunnen ihmisten pienuuden
pelon katseiden kiireisten
siellä vapaana tuulet soivat
siellä tunteemme elää voivat"

Miten tämä tuleekaan aina näin alkuvuodesta mieleen...