Homoseksuaalisuus vaikea asia kirkolle
En ymmärrä, mitä tarkoittaa, että suhteen tulee olla " Raamatullinen"? Voitko sovittaa sen itseesi, että "olen Raamatullisessa suhteessani kumppaniini ja siksi menen pyytämään siunausta", kun heteroillekaan avioliitolla ei ole sitä merkitystä, vaan kirkossa naimisiin meneminen on lähinnä tapa.
Siunauksella ei ole mitään merkitystä, kun samat parit menevät heti seuraavaksi vaatimaan sukupuolineutraalia avioliittoa. Näinhän tulee käymään. Vosiko kalabaliikkia kutsua sanalla "pelleily"?
Haastateltavan äidinkieli taitaa olla ruotsi. Minunkin korvaani pisti tuo "raamatullinen". Se saatetaan ilmaista suomeksi hiukan toisin. En tiedä.
Kielen kanssa pitää olla välillä tarkkana. Juuri hetki sitten kuulin tarinan, jossa suomenruåtsalainen perhe suuttui, kun sai kuulla, että heidät "käsketään" kylään. Kuulemma vain armeijassa käsketään. Minä ainakin miellän ilmaisun samaksi, kuin kutsua kylään. Lienee eroa eri murrealueilla.
Vastustajat tulevat varmuudella käyttämään vaikka tuota "raamatullisuutta" esteenä homoavioiliitoille taikka niiden siunaamiselle. Saapas nähdä kuinka repivä riita kirkossa tällä kerralla tästä asiasta saadaan aikaan. Käyttäisivät aikansa vähäosaisten ihmisten auttamiseen mieluummin kuin tällaisesta asiasta kiistelyyn.
Kirkko ei ole täysin monoliittinen - tosin epävirallisella tasolla. Meillä on monia kirkonmiehiä, joilla suhtautuminen kirkon virallisesti syrjimiin ryhmiin (onko juurikaan muita kuin hblt-väki???) on myönteistä. Haluan nostaa esille Ranneliikkeessä olevan Karl af Hällströmin, joka tekee hienoa työtä kirkossamme. Tack Kalle för att Du finns!
"Käyttäisivät aikansa vähäosaisten ihmisten auttamiseen mieluummin kuin tällaisesta asiasta kiistelyyn."
Pitäisiköhän uudistusmielisten sitten perustaa suosiolla oma kirkkonsa, eikä aloittaa tätä kiistelyä? ;)
Homoliikeen ja uskonnon yhteentörmäys
------------
Vatikaanijournalisti John Allen pelkää, että pappeja tulevaisuudessa suljetaan pois tai rangaistaan siitä, että he uskaltavat lausua jotain ”homojen oikeuksista”. Katolisia uutisia toimittava kath.net kertoo asiasta
John Allen sanoo kolumnissaan „National Catholic Reporter“-lehdessä , että Englannin hallituksen päätökset asettavat suuria vaatimuksia katoliselle kirkolle. Kysymys on paitsi oikeudellisista asioista myös siitä, miten voi puhua positiivisesti seksuaalisuudesta ja perheestä. Nyt katoliset adoptiotoimistot pakotetaan palvelemaan myös homopareja.
Allen jyrähtelee edelleen, että on pohjoisessa Euroopassa on kulttuurinen menossa ”megatrendi”, jossa törmäävät perinteisten perhearvojen kannattajat ja alati voimistuva homoliike. On ollut oikeusjuttuja mm. Ruotsissa, Kanadassa, Ranskassa ja USAssa – ja niitä tulee lisää – joissa kristityt kokevat olevansa homojen lisääntyvien oikeuksien takia syrjittyjä. On helppo kuvitella, että tulevaisuudessa pappia rangaistaan siitä, että hän on lausunut jotain homojen oikeuksien vastaista.
------------
Kath.net tai journalisti Allen näyttää olevan sillä linjalla, että papin tulee saada puhua mitä vain – myös pahaa ja ihmisoikeuksien vastaisesti, jos puhe on homoista
vaeltaja2006 kirjoitti: "kristityt kokevat olevansa homojen lisääntyvien oikeuksien takia syrjittyjä"
Tätä näkökulmaa en koskaan ole kyennyt ymmärtämään. Siis jotkut kristityt todella kokevat, että heillä tulisi olla _oikeus_ syrjiä ja vainota tiettyä ihmisryhmää?? Millä ihmeen logiikalla tasa-arvo ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat kristityiltä pois?? Eivätkö syrjittyjen inhimillinen kohtelu ja lähimmäisenrakkaus olekaan kristinuskon perusperiaatteita? Minne ne ovat näiltä ihmisiltä unohtuneet? En tosiaan millään pysty ymmärtämään, miksi joillakin pitäisi olla oikeus sortaa toisia.
Monesti kuulee homovihamielisen kristityn pilkallisesti totevan, että "jos et suvaitse minun uskoani ja homovihamielisyyttäni niin olet itse suvaitsematon". Mikä voisikaan olla suurempaa tekopyhyyttä ja järjen köyhyyttä?? Miksi suvaitsemattomuutta pitäisi muka suvaita? Miten suvaitsematon kristitty voi vedota suvaitsevaisuuden hyveeseen, jos hän itse myöntää olevansa suvaitsematon ja kannattavansa suvaitsemattomuutta (tiettyjä ihmisiä kohtaan)?
Todella, ehkä vain uskova voi tuollaista "järjenjuoksua" ymmärtää.
Sinäpä sen sanot, ilopilleri!
Haa!
Kirjoitin tuossa taannoin USA:n "Founding Father"sien eli puritaanien historiasta eräällä toisella threadilla. Se löytynee arkistoista. Olisikohan ollut tuo "USA:n kirkon homo-ongelma" tai vast. Juuri tuollaisia nuo puritaanit olivat, ja juuri siksi heidät heivattiin Amerikkaan tavallisia, sekulaarisia brittejä kiusaamasta.
Heidänkin uskoonsa kuului vankka käsitys siitä, että mikäli heitä estetään vainoamasta haluamiaan ihmisiä, kyseessä on heihin kohdistuva vaino...
("Simpsonien" yhdessä aika äskettäin nähdyssä jaksossa oli muuten episodi, jossa puritaani "proto-Simpsonien" perhe matkusti "Mayflowerilla" Amerikkaan. Esim. -osuvasti proto-Ned Flandersin johtamien- hörhöjen enemmän kuin puoliväkisin laivaan ja sitä myötä matkaan saattelu oli itse asiassa varmaan historiallisesti aika oikeaan osunut episodi. Kuinkahan moni Jenkkilän katsojista tuon tiesi, ja kuinkahan moni sitä vaan piti epäamerikkalaisena, kommunistisena panetteluna....)
Tuollaiset ihmiset hakevat tietysti uhrin ja marttyyrin asemaa ("Kauhee miten meitä sorretaan, kun emme uskomuksiimme nojaten saa edes homoja vainota!"). Hyökkääjiä ja vainoajiahan he oikeasti ovat, mutta uhrin osa on moraalisesti niin paljon paremman tuntuinen, että sitä kannattaa yrittää näköjään tavoitella jopa täysin epäloogisilla argumenteilla.
Kristitty ihminen lienee silloin, kun hän elää Kristusta todeksi. Niinpä se jo yhden ihmisen kohdalla voi olla ajoittain niin ja ajoittain ei. Mikään rekisteröityminen kristityksi ei takaa rakkautta. Rakkaudeton kristitty kumisee tyhjyyttään - onko sellaista siis?
"Miksi suvaitsemattomuutta pitäisi muka suvaita?"
Mitä suvaitsevaisuutta on suvaitsevaisuus, joka suvaitsee vain suvaitsevaisuuden? Eikö se ole ideologia?
Minusta suvaitsevaisuuteen kuuluu ajatus siitä, että pyritään ymmärtämään myös sellaisia ihmisiä ja ryhmiä, joiden kanssa arvot ja asenteet menevät ristiin.
Totta on Ernest hyvä...
Mutta miten voit edes yrittää ymmärtää sellaista henkilöä/suuntausta, joka kaikista ystävällisistä lähentymisyrityksistäsi huolimatta jääräpäisesti ilmoittaa, ettei ikinä halua tulla toimeen sinunlaistesi kanssa, ja että jos heille suinkin vain sellainen sauma tulee, niin kyllä kivitetään kuoliaaksi/roviolla poltetaan/kastroidaan/pannaan kirkonkiroukseen kaikki kaltaisesi?
Sen toisenkin posken kääntämiselläkin on kuulkaa rajansa...
Kun nyt tulin maininneeksi kivityksen...
Tämä nyt menee asiasta neljänteen (-toista), mutta kun nyt uskontoaiheessa ollaan, niin tuumin, että josko esim. Martin voisi valaista asiassa.
Luin pari vuotta sitten jostakin netistä (en nyt vaan kuollaksenikaan muista mistä, saattoi olla NatGeo tai Sience Today, mutta en mene vannomaan.), että tuo muinainen kivitystuomio olisikin ollut aivan muuta kuin selkeä kuolemantuomio.
Kivitystuomio siis olisi ollut ikäänkuin valamiehistön toimeenpanema rangaistus. Kaikki paikalle osuneet (tai varmaankin kyllä ihan tarkoituksella kutsutut/tulleet) siis valitsivat kivet, jolla tuomittua heittelivät. Siis: jos tuomittu ei ollut väkijoukon mielestä kovin syntinen, häntä paiskottiin pikkukivillä, jotka eivät aiheuttaneet kummoisiakaan vammoja, ja kun porukka kyllästyi, homma loppui siihen. Isommilla kivillä paiskomiseen taas tarvittiin voimia, ja koska tämmöiset kivitykset tapahtuivat julkisilla paikoilla, joissa irtokiviä ei varmaan paljon ollut (eikä kansaa varmaan innostettu repimään irti katukiviä, kuten ei nykyisinkään...), ihmiset joutuivat yksinkertaisesti tuomaan kivet mukanaan.
Siis: Mitä kovemman tuomion halusit huoralle/noidalle/ateistille/väärälle profeetalle/vastaavalle, sitä enemmän ja isompia kiviä sinun ITSESI piti raahata forumille tai agoralle tai mikä se niiden heprealainen versio nyt olikaan. Maksettuja kuljetuksia ei ilmeisesti sallittu.
Sitäpaitsi (sanoi tuo jo lainaamani juttu), ihmisen kivittäminen hengiltä on äärimmäisen vaikeaa.
Painavatkin (noin puolen kilon tai kilon) painoiset projektiilit käsin heitettyinä eivät esim. viidentoista metrin etäisyydeltä aiheuta kummoisiakaan vammoja suojautuneelle, päätään käsiensä välissa suojaavalle kohteelle, mikäli heittäjä on toinen ihminen eikä heittokone. Kivet ovat tylppiä, eivätkä yleensä ottaen aiheuta penetraatioita.
Luunmurtumia ja vastaavia toki voi ilmetä, mutta ilmeisesti aika monet kivitetyt selvisivät kuitenkin hengissä ja aika vähin vammoin. Päälle kasautuneet kivet myös toimivat puskureina uusia heittoja vastaan...
Jossakin Raamatussa tai Koraanissa tai jossakin sen suurassa käsittääkseni mainitaan se etäisyys, mistä ihmisiä tulisi kivittää. Se on muistaakseni noin 15 metriä (ei tieto vaan luulo/oletus). Uskokaa pois. Siinä saa kyllä heittää aika Arsi Harjuna, jotta saa aikaan käteen mahtuvalla kivellä mitään vakavaa vahinkoa maassa makaavaan, itseään käsillään suojaavaan henkilöön. Jos edes osuu...
Hemingway kirjoitti: "Mitä suvaitsevaisuutta on suvaitsevaisuus, joka suvaitsee vain suvaitsevaisuuden? Eikö se ole ideologia?"
Tässä on mielestäni kyse vähän samasta kuin jos joku kävisi päälleni puukon kanssa, tarkoituksenaan viiltää kurkkuni auki, ja minä vain seisoisin kädet taskuissa odottaen tätä tapahtuvaksi, vedoten suvaitsevaisuuteen. Aina se toisen posken kääntäminen ei vain auta. Ironista kyllä, usein näin on juuri näiden ns. "kristittyjen" kanssa, jotka vihaavat homoja. Jos vastapuoli on hakemassa vertasi niin silloin passiivinen hyökkääjän suvaitseminen voi viedä hengen.
Törkeintä tässä jutussa mielestäni on se, että näillä "kurkunviiltäjillä" on vielä pokkaa ruveta itkemään, että heitä "sorretaan" kun heiltä viedään "oikeus" viiltää toisilta uskomuksiinsa perustuen kurkut auki.
Pete kirjoitti: "Kun nyt tulin maininneeksi kivityksen..."
Olen nähnyt käsikameralla kuvatun kivitysvideon, jossa kaksi lesbosuhteesta epäiltyä naista kivitettiin. Heidän kätensä oli sidottu ja heidät oli verhottu valkeaan kankaaseen. Maahan oli kaivettu heille kuopat, joissa seisoessaan he olivat vyötäröään myöten maantasalla. Kivet, joita ympärillä hyppivät miehet viskoivat, olivat reilun tiiliskiven kokoisia. Pienimmätkin vähintään kämmenen kokoisia. Jo muutaman päähän osuneen kiven jälkeen valkea kangas värjäytyi punaiseksi ja kivitettävä nuokahti kumoon. Tämä ei tietenkään kivitystä lopettanut. Päinvastoin.
Olen melko varma, että molemmat kivitettävät kyllä kuolivat. Jos yksi nyrkinisku voi pirstoa kasvojen luut sadoiksi sirpaleiksi niin eiköhän parikiloinen kivenmurikka heitettynä muutaman metrin päästä kykene murskaamaan kallon.
Sharia-laissa tekopyhästi kyllä todetaan, että jos kivitettävä kykenee pelastautumaan kivityskuopastaan niin hänet pitää jättää rauhaan ja on kuulemma kärsinyt tuomionsa. Käytännössä niissä maissa, jossa Sharia on voimassa, ovat ne muutamat raukat, jotka ovat onnistuneet kuopasta pois ryömimään, joko vain hakattu kuoliaaksi tai sitten ammuttu.
Alunperin se matka kait kyllä piti olla 15 metriä, mutta kaipa ne ovat sen lyhentäneet...
Toisen posken kääntäminen auttaa aina! Jumalalle on kaikki mahdollista.
Joopa. Onpahan sitä edes symmetrisen näköinen, kun on molemmat silmät mustina ja molemmat poskiluut murtuneet...
Aiheesta Helsingin Sanomat la 17.2.2007 (s. A13):
Juttu "Kuopion tuomiokapituli pyytää selvitystä kirvessaarnasta Lapinlahdella" sisältää maininnan myös rovasti Suokonaution samaa sukupuolta olevien parien siunaamista koskevaan lausumaan tv:ssä. Yksityishenkilö oli tehnyt Suokonautiosta kantelun tuomiokapitulille, ja hänelle on annettu perjaitaisen päätöksen mukaan 30 päivää aikaa selvittää, miksi hän saarnasi Lallin asussa (karvahattu päässä ja tuohikontti selässä) ja toi kirkkoon kirveen piispa Henrikin muistopäivänä 21. tammikuuta. "Samassa kantelussa pyydettiin tuomiokapitulia tutkimaan Suokonaution sanomiset Ylen Aamu-tv:ssä tammikuussa. TV-ohjelmassa Suokonautio sanoi, että samaa sukupuolta olevien parien suinaaminen tulisi hyväksyä evankelisluterilaisessa kirkossa mahdollisimman pian."
Tässä ketjussa käsiteltiin kivitystuomiota. Niin käsiteltiin myös tänä aamuna luukusta kolahtaneessa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. "Kova rangaistus" -jutun ingressissä todetaan oivasti, että "Tuomioistuinten määräämät rangaistukset ovat kaikkein julmimpia silloin kun lait ovat pappismiesten laatimia ja rikos liittyy seksiin". Jutussa kerrotaan alle kolmikymppisestä miehestä ja naisesta joita uhkaa kivittäminen, koska naisen aviomiehellä on todisteena videonauha jossa nainen on toisen miehen kanssa samassa huoneessa. Naiselle on jo annettu 99 ruoskaniskua.
Iranissa sovellettavaa kivitysrangaistusta esitellään muutaman kaaviokuvan avulla. Maan rikoslaissa on tarkat ohjeet kivityksestä. Kädet selän taakse sidottuina tuomittu pistetään säkkiin ja kaivetaan maahan, mies vyötäisiä ja nainen rintoja myöten. Kuka tahansa uskovainen voi osallistua itse kivittämiseen - jolloin kukin tapahtumaan osallistuva on pyöveli. Kiviä heitetään tuomarin määräämältä heittoetäisyydeltä, jolta suurin osa kivistä osuu tuomittuun. Hän myös päättää kivien koosta. Ensimmäisen kiven heittää tuomari. Ja kyllä kivityksellä on tarkoitus tappaa. Mutta ei liian nopeasti, sillä tuomitun tulee kuolla verenvuotoon.
Kivitystuomioita harrastetaan Iranin lisäksi ainakin Afganistanissa, Nigeriassa ja Pakistanissa. Myös Saudi-Arabiassa, Sudanissa ja Arabiemiraateissa tiedetään rankaistavan ihmisiä näin. Artikkelissa esitellään myös kivityksen historiaa. Rangaistus ei perustu Koraaniin, vaan haditheihin eli perimätietoon profeetta Muhammedin elämästä. Vaikka nykyisin kivitystuomiot ovat islamilaisen maailman erikoisuus, on sitä aikanaan harrastettu muuallakin. Raamatun Vanhan Testamentin aikoina juutalaiset olivat kovia kivittämään. Yhtenä kivitysperusteena oli homostelu. Iranissahan homostelun vuoksi pistetään roikkumaan kaulasta nosturin nokkaan.
Ehkä tämä täkäläinen kristikirkko on jokseenkin sivistyneempi näissä asioissa - etenkin tämä pohjoinen täällä vallalla oleva protestanttinen painos.
Ehkä ahdistavin mieleeni painunut kuva on paikalla olleen kaverini kuvaama kivitysfilmi Iranista. Nämä aviorikoksesta, mistä lie, tuomitut naiset olivat haudatut vain vyötäröä myöten. En pystynyt katsomaan episodia loppuun, mutta verisenä vääntelehtivien säkkien lisäksi järkyttävää oli se, että kivitysjoukoon kuului myös nuoria, tuskin yli kymmenvuotiaita poikia.
Tuosta tuli mieleen, että mitenkähän varhain fundiskristittyjen lapset nykyään oppivat homofobisiksi? Kun asia kuitenkin on esillä enemmän kuin aikaisemmin... On todella hurjaa, jos jo pienenä oppii vanhempien "totuudet" näistä aiheista, sillä silloin niistä tulee helposti totta myös itselle. Oikea voi tuntua väärältä mielen pohjalla pitkään, jos on tullut tarpeeksi aikaisin aivopestyksi ):
Ilopilleri kirjoitti: "Siis jotkut kristityt todella kokevat, että heillä tulisi olla _oikeus_ syrjiä ja vainota tiettyä ihmisryhmää??"
Kyllä. Esimerkiksi Jehovan todistajat voivat olla päästämättä väärä ihmistä heidän "kaikille avoimeen yleisötilaisuuteensa".
"Millä ihmeen logiikalla tasa-arvo ja yhtäläiset ihmisoikeudet ovat kristityiltä pois??"
Raamatun logiikalla. "Huono seura turmelee hyödylliset tavat" 1 Kor. 15:33
"Eivätkö syrjittyjen inhimillinen kohtelu ja lähimmäisenrakkaus olekaan kristinuskon perusperiaatteita? Minne ne ovat näiltä ihmisiltä unohtuneet?"
Kristinuskon periaate on se, että ihminen, jota kohdellaan saattaa salassa olla enkeli ja jokaista ihmistä pitäisi kohdella sen mukaisesti. Raamatussa sanotaan myös, että sen mitä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle. Mutta toisaalta Raamatussa on rakkauden kaksoiskäsky, jonka mukaan lähimmäistä pitää rakastaa niin kuin haluaisi itseään rakastettavan - jos itsensä "rakastaminen" tällä henkilöllä tarkoittaa eheytystä, niin hän haluaa "rakastaa" muitakin eheyttämällä.
Olen katsonut TV 7 ohjelmia mielenkiinnolla, koska siellä ihmiset keskustelevat ja kertovat aika vilpittömästi omasta elämänkatsomuksestaan. Uskovan ihmisen elämässä on jollakin tavalla iskostunut käsitys siitä, että Jumala käyttää heitä koko ajan. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä he myös ymppäävät Jeesusta: Jeesus on patenttiratkaisu kaikkeen. Sitten oli mielenkiintoista katsoa rehellinen dokumentti ( matka tuntemattomaan ) lähetin työskentelystä Mongoliassa, missä näkyivät toisenlaiset kasvot: lähetti oli minusta hieman pihalla ja selvästi depressiivinen. Paikalliset uskovat samoin.
Toinen mielenkiintoinen todistuspuheenvuoro ( testimony) oli Kung Fu maailmanmestarin oma kertomus, josta tuli henkivartija ja lopulta väkivaltainen velkojen kerääjä, joka murhasi ihmisiä: kesytä tiikeri. Tämä on myös kirjan nimi, joka voitti aikanaan vuoden kristillisen kirjan palkinnon Englannissa. " Tiikerityyli " on yksi Kung Fu:n lajeista.
TV 7 on minusta melko kaupallinen: koko ajan kerjätään rahaa.
Kaksi eteläsuomalaisessa seurakunnassa työskentelevää naispappia on rekisteröinyt parisuhteensa muutama viikko sitten. Kyseessä on toinen kahden papin keskinäisen parisuhteen rekisteröinti, edellinen tapahtui viime vuonna.
- Emme halua nimiämme emmekä kotipaikkakuntaamme julkisuuteen. Tämänhetkiset psyykkiset voimavaramme ovat sellaiset, ettemme halua lähteä omilla nimillämme median eteen. Sen verran juoruja ja loanheittoa seurakunnassamme on ollut, kommentoi toinen nyt parisuhteensa rekisteröinneistä papeista Kotimaan verkkolehdelle.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=5927&Itemid=38Kotimaa-lehdessä huolestutaan alastomuudesta jopa niin vakavasti, että lapsiasiamies on kutsuttava hätiin.
Protu-leireillä (uskontokuntiin sitoutumaton "rippikoululeiri") on ollut mahdollista käydä saunassa kolmessa vuorossa, tyttöjen vuoro, poikien vuoro ja yhteissauna sitä haluaville. Ääriuskovaiset ovat pitäneet näppinsä kohtuullisen hyvin erossa Protu-leireistä. Nyt on löytynyt yksi syy, jolla Protuihin isketään, koska sehän on kilpailija ripareille. Huolestujien mielestä kaikki pitää saada heidän yhden oppinsa taakse. Siitähän on kysymys yhdellä tavalla.
Toinen syy on seksuaalivammaiset ja tärähtäneet, jotka eivät saa ääntään kuuluville seurakunnissa. Seksistä puhuminen ei taida oikein helposti onnistua muuten kuin homot tuomitsemalla. Iso osa seksistä jää kattamatta. Tässä esimerkki Kotimaa-lehden Protu-saunakeskustelusta: "Kyllä se rippikoulu-iässä on karvotuksen määrän ja jäsenten koon vertailua, eikä niinkään luonnollista yhdessä oloa....". Minun mielestäni se on täysin luonnollista ja ongelma on vain aikuisen kirjoittajan korvien välissä.
Verkkosivustot esimerkiksi kirkollisissa yhteisöissä ovat muodostuneet jonkinlaisiksi terapiakanaviksi niille, jotka eivät muuten saa taikka eivät uskalla saada ääntään kuuluville. Nimimerkin takaa voi tuoda kaikkien näkyville uskaliaimmatkin fantasiansa/ahdistuksensa. Rajoja ovat pistämässä vain järjestelmistä vastaavat, jos jaksavat ja ehtivät ja jos ammattitaitoa on riittävästi. Yllättävän usein ylläpito on sallinut monella sivustolla homoahdistusten kielteisen pyörittelyn varsin vapaasti. Muita fantasioita rajataan tätä tuntuvasti nopeammin.
Mikkelin piispanvaalin alla kelpaavat vanhatkin uutiset ehdokkaiden tekemisistä. Kotimaa-lehden mukaan uudeksi piispaksi ehdolla oleva Espoon hiippakuntasihteeri, Espoon piispan Mikko Heikan erityisavustajana toimiva Irja Askola on kolme vuotta sitten siunannut miesparin rekisteröidyn parisuhteen.
Koska rekisteröidyn parisuhteen siunaukselle ei ole olemassa kaavaa, siunauksen toteutuminen on ilmeisesti hieman tulkinnanvaraista. Irja Askolan mukaan siunaaminen tapahtui yksityisessä sielunhoidossa. Se on tällä hetkellä ainoa mahdollisuus toimittaa siunaaminen niin, että tilanne pysyy jotenkin hallinnassa. Hän myöntää, että tilaisuuden sielunhoidollisesta luonteesta huolimatta kyse oli rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta. "Mitä muuta se olisi, jos tilanteessa esirukouksen hengessä rukoiltiin parin kodin puolesta. On vaikea ajatella, että rukouksessa ei olisi läsnä siunaus."
Askolan lisäksi Mikkelin piispaksi 1.10. pidettävällä ensimmäisellä vaalikierroksella ovat ehdolla kenttäpiispa Hannu Niskanen, professori Miikka Ruokanen ja kirkkoneuvos Seppo Häkkinen.
Edit: uutislinkki
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=6153&Itemid=38Kotimaa uutisoi:
" Mikkelin hiippakunnan piispaehdokkaan, professori Miikka Ruokasen mukaan kirkon on todettava selvästi, että "homoliiton instituution vihkiminen tai siunaaminen ei ole mahdollista kirkon pyhänä toimituksena", tai kirkolla on edessään vakava sisäinen kriisi.
Pappisviran avaaminen naisille oli Raamatun ja kirkon opin mukaan oikea päätös, kun taas homoseksuaalisen parin kirkollinen vihkiminen ei voi olla sitä, Mikkelin hiippakunnan piispaehdokas, dogmatiikan professori Miikka Ruokanen kirjoittaa piispanvaaliblogissaan.
Ruokanen puolustaa naispappeutta ja sen teologisia perusteita ja kertoo pitävänsä todennäköisenä, että pappisvirka avautuu naisille jonain päivänä myös katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.
- Mutta jos homoseksuaalisen parin vihkimisestä tehdään kirkon pyhä toimitus sen nojalla, että homoliitto on hyväksytty maallisessa yhteiskunnassa, kysymys on kristinuskolle selkeästi vieraan, ulkoa pakotetun arvomaailman tunkeutumisesta kirkkoon, hän kirjoittaa. "
Kovasti halutaan piispaksi. Totuushan on se, että jos vastustaisi naispappeutta voisi sanoa goodbye piispanviralle, joten sitä ei sanota ääneen.
Niinpä niin
Kirkolla on kova eettinen ongelma, koska se alunperin on lähtenyt kompromissien tielle. Raamatun aikaisessa seurakunnassa seurakunnan perusajatus oli vain uskovien seurakunta, eli vain uudestisyntyneiden Jeesuksen seuraajien seurakunta. Kun jossakin vaiheessa historian saatossa tuli mukaan kansankirkko idea, missä kaikista yritettiin tehdä kristittyjä, tuli ongelmia, mitä tehdä niille jotka sisimmältään eivät ole Jeesuksen seuraajia ja taas kirkon johtoon ja työntekijöiksi tuli niitä jotka kuitenkaan sisimmältään eivät ole uskovaisia.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa monille avioliittoon vihkiminen on lähinnä vitsi, jonka jälkeen lähdetään ryyppäämään ja juhlimaan koko yöksi. Tällainen avioliittoon vihkiminen on minusta lähinnä Jumalanpilkkaa.
Eettinen ongelma on myöskin siinä onko joku toinen synnin harjoittamisen muoto pahempi kuin joku toinen, voidaanko joku toinen synti siunata, mutta jotain toista ei, kun alunperin ei saanut siunata mitään syntiä.
Eli kun on haluttu olla kansankirkko, niin on tehty kompromissejä, mukauduttu tämän maailman ajan mukaan, on tultu ojasta allikkoon ja kun viimein kirkko on saanut julistettua kaikki "synnit" sallituiksi, niin mihin ihmiset enää kirkkoa tarvisivat, sitten kirkko saa mennä.
Arto T kirjoitti: "monille avioliittoon vihkiminen on lähinnä vitsi, jonka jälkeen lähdetään ryyppäämään ja juhlimaan koko yöksi."
Eikö Raamatun aikaisissa seurakunnissa ryypätty ja juhlittu yötä myöten?
Arto T siis haluaisi kirkosta jonkinlaisen Vapaamuurariveljeskunnan, johon ei noin vain liitytä jo vauvana asiasta mitään ymmärtämättä? Erinomainen ajatus! Perustakaa ihmeessä!
Mutta kansankirkkoajatuksesta pitäville säilyisi todennäköisesti kuitenkin jonkinlainen yhteisö, joka järjestää häitä ja hautajaisia myös syntisille...
Kerrankin pakko olla näin ateistina Arto T:n kanssa samaa mieltä! Kansankirrko verotusoikeuksineen on tosiaan syvältä ja siitä pitäisi päästä eroon. En minäkään pyytänyt tulla kastetuksi, mutta sen ikäisenä ei paljon panna hanttiin...
