Äijän uho
Mikä kumma siinä on, että näille testosteroni-karjuille, jotka vannovat T.Halmen nimeen tulee hirvittävä tarve tuoda suuntautumistaan esiin erilaisissa julkisissa tiloissa, joissa huomaavat lähettyvillä olevan homoja tai lesboja?
Taas tänään, lähimarketin kassajonossa oli tällainen parivaljakko. Äijiä oikein Isolla Ä:llä ja annas kattoo kun toinen huomasi jonossa meitä sateenkaarilaisia yksin ja kaksin ruokaostokisia tekemässä - johan alkoi hirvittävä suunpieksentä ja kovaan ääneen meuhkaus "no mutta nythän me ollaankin vähemmistönä tässä jonossa!".
Mikä meissä homoissa niin pelottaa, että HK:n sinisen voimalla kuravesikaljaa jano juomanaan kittaava Miesten Mies kokee niin hirvittävää alemmuuden tunnetta, että sen vuoksi on alettava nostamaan ääntä ja uhoamaan että kaikki huomaavat kuka tunkion kukko on?
En usko että homoissa ja lesboissa mitään pelottavaa sinänsä on mutta meidän kultturissamme (tietenkin muuallakin) on totttu torjumaan asioita joita ei osata käsitellä vetoamalla tunteisiin. Suurin pelko on varmaan leimautuminen ja sehän tapahtuu helposti vaikka vain lausumalla myötämielinen sana tai lause.
Lisäksi tulee vallantunne. Painamalla toisia alas voi itseään kotottaa (suhteellisesti) kehumatta itseään jota sitäkään ei katsota suopeasti. Kun tunteet on saatu valloilleen voipi kerätä kaiken inhon (tunteet) tuohon asiaan vaikka sillä ei olisikaan mitään tekmistä asianomaisen henkilön kanssa.
Kyllä tätä mekanismia voi seurata ihan itsessään kun vaihtaa kohdetta eli johonkin jota kohtaa tosiaan itse tunnet inhoa. Harvoin tulee ajatelleeksi sitä että tuo hirvittävä asia onkin omat tuntoni ei suinkaan asia sinällään. Mutta tutkimalla asiaa niin sen kyllä voi havaita. katsomme ympärillä olevaa maailmaa omien asenteidemme kautta ja se vääristää havainnon. Jos tämän oivaltaa voi katsoa asioita uusin silmin ja oppia näkemään "todellisuuden".
Marco
08.01.2007, 16:49
"Mikä meissä homoissa niin pelottaa, että HK:n sinisen voimalla kuravesikaljaa jano juomanaan kittaava Miesten Mies kokee niin hirvittävää alemmuuden tunnetta, että sen vuoksi on alettava nostamaan ääntä ja uhoamaan että kaikki huomaavat kuka tunkion kukko on?"
Suomessa on päänaukomiskulttuuri, ei osata pitää mölyjä mahassa. Kun hieno ei saa olla, niin siihen kuuluu myös ettei hyvä jätkä piittaa käytöstavoista.
Homous käsitetään tavaksi päteä tai olla parempi kuin nuo päänaukojat. Suomessa vallitsee sellainen pienin-yhteinen-nimittäjä -kulttuuri, että koko porukan pitää olla sen dorkimman tasolla, muuten on paskantärkeä.
Jos kaikki ryhtyvät tekemään elämässään sitä, minkä kokevat olevan sydäntään lähintä eikä sitä mikä on Kansallinen Heteroseksistinen Velvollisuus, Suomi muuttuisi vittumaisesta paikasta siedettäväksi maaksi asua ja noiden ihmisten olisi pakko ruveta sosiaalisiksi ja opetella hymyilemään, mitä he tekivät viimeksi vauvoina.
Siitä huolimatta, että on päänaukomiskulttuuri on myös maanhiljaisten kulttuuri, niiden, jotka katsovat vierestä kuin tällaista tapahtuu eivätkä koskaan puutu tapahtumien kulkuun.
Mainittakoon vielä, että sodan jälkeen monella jermulla oli hieman sopeutumisongelmia siviilissä ja muiden piti sietää ja katsella vierestä. No nyt toilailevat jermut ovat muodostaneet miehen mallin yhä uusille miessukupolville.
Marcon avaamaan keskusteluun kommenttini. Taustana kirja Tosimiehen testamentti, Seppo Hyrkäs ja Tommy Taberman (2006).
Kirja on hauskaa luettavaa. "Tosimies" on varmasti monesta seikasta kirjan kanssa samaa mieltä huomaamatta, että juuri hänestä tehdään pilaa. Pieni pala malliksi.
"Mitä olisi tämä maa ilman tosimiesten panosta: avohakkuita, rapistuvia ongelmalähiöitä, kovaa kotikuria, syrjähyppyjä, maksakirroosia, katkaisuhoitoa, konkurssihuutokauppoja, grillikotia, mäyräkoiran kuoria, murjotusta.... luetteloa voisi jatkaa loputtomiin . yksinkertaisesti ja selkeästi sanottuna: Suomi ei olisi Suomi ilman tosimiehiä."
"Ilman tosimiesten panosta Suomi voisi olla vaikka Ruotsi, ja jokainen ymmärtää mitä se merkitsee."
"Tosimies tekee kaikkensa, jotta isien henki siirtyisi hänen poikaansa. Iltaisin hän kertoo tarinoita vanhoista maineteoistaan....ja ennen nukahtamista hän [poika] vannoo isälle, että isona hänkin alkaa juoda viinaa ja käydä vieraissa."
Kirjahan kertoo luusereiden tarinan ja nauraa paskaisesti päälle.
Nämä itsensä luuseriksi kokevat ovat T. Halmeessa löytäneet yhdistävän tekijän. Vastaava luuserin esikuvahan löytyy Loirin kammottavassa elokuvatyypissä, jonka nimeä en saa mieleeni. Toki Loirin tekemä tyyppi on monessa mielessä aivan erilainen, kuin T.H.
Katu-uho kertoo kyllä enemmän uhoajan omasta tilasta, kuin uhon kohteesta. Ehkä tuollaiselle uholle voisi hymyillä huvittuneesti hiljaa sisäänpäin.
Eikös se seuraavassa poliisi tv:ssä ole jotain tästä "äijän uhosta"? Ainakin niin minä viime jaksoa katsoessani olin ymmärtäneeni.
Juu seuraavassa Kyttäruudussa pitäisi olla juttua seksuaalivähemmistöihin kohdistuneista rikoksista.
