Helsinki Pride 2007 on juhlapride

Kun kesällä vietetään Helsinki Prideä 2007, se on eräänlainen juhlapride. Ensimmäinen LHBT-järjestö perustettiin 40 vuotta sitten marraskuussa 1967. Se oli nimeltään Toisen säteen ryhmä, ja siinä oli mukana sen ajan hippihenkisyyttä. Siitä alkoi LHBT-väen järjestäytyminen.

Yhdistysrekisteri ei olisi halunnut rekisteröidä ”radikaalia homosekualistiyhdistystä” ja taktisista syistä yhdistys siirtyikin marraskuun liikkeen siipien suojiin. Toisen säteen ryhmä tuotti ensimmäisen Suomessa ilmestyneen homolehden Ihminen ja Yhteiskunta - Homo et Societas. http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=164_6_1

Nyt on aika kutsua myös Helsingin kaupunki mukaan juhlimaan Pridea. Koskaan aikaisemmmin en ole huomannut, että Helsinki olisi millään tavalla ollut mukana. Haluamme, että kaupunki liputtaa Pride-paraatipäivänä sateenkaarilipulla. Sopiva paikka on kaupungintalon edusta, josta ilmeisesti paraati menee ohi.

Näin tehdään jo muuallakin Euroopassa. Täällä ranneliikkeessä on keskusteltu viime kesän liputuksesta esim. Wienissä ja Berliinissä. Tässä vielä yksi esimerkki siitä, että suurkapunkien suhtautuminen Prideen on aktiivisen myönteistä.

Elokuun 9. pnä, 2006 Münchenin ylipormestari Christian Ude oli vieraana ”Deutsche Eiche” –homoravintolan yleisötilaisuudessa lukemassa katkelmia omasta elämäkertateoksestaan. Tilaisuus oli järjestetty Pride-viikolle ja sillä juhlistettiin paikallisen SUB-homo/lesbotoimntakeskuksen vuosijuhlaa.

Pikkukaupungeissa on pormestareita, suurkaupungeissa on ylipormestareita. Ylipormestareilla tuntuu olevan kanttia kunnioittaa LHBT-väen juhlintaa.

vaeltaja2006 kirjoitti: "Haluamme, että kaupunki liputtaa Pride-paraatipäivänä sateenkaarilipulla. Sopiva paikka on kaupungintalon edusta, josta ilmeisesti paraati menee ohi."

Kun noin hyvin kohdellaan, niin uskaltaako tämän jälkeen enää mitään vaatiakaan.

Niin kuin vaikka "ei työsyrjintää"? Vai sanotaanko, että "te saitte sateenkaarilippunne 2007 kaupungintalon tankoon ja vieläkö te uskallatte vaatia tasaveroista kohtelua työhönotossa".

Seuraavaksi rohkenen vaatia että kaupungintalosta sateenkaarilippuineen julkaistaan kuvakin Itä-Helsingin uutisissa ja ehkäpä kännykkäkuva Uutislehti satasessa. Otankuvan talteen arkistooni ja katselen sitä vuosien mittaan kuinka meillä oli asiat hyvin ja saatiin oikeudet tässä kaupungissa.

Uskaltaisikohan Helsingin ylipormestari sanoa yhtään positiivista sanaa Helsinki Pridestä ja homoista?

Münchenin ylipormestari oli kesällä radiossa haastateltavana Deutsche Eichen tilaisuuden jälkeen. Radio Uferlosin lähetyksessä kysyttyiin ylipormestari Christian Udelta, onko asenne homoihin muuttunut, kun hän uskaltautuu mukaan juhlallisuuksiin (löytyy internetistä äänitiedostona)

Ylipormestari vastasi: Muutos yhteiskunnassa on ollut nopea. Jos ajattelen aikaa 10 vuotta sitten, siis 1996, minua katsottiin hyvin kieroon , kun kävin jossain homo/lesbotilaisuudessa ja kun yritin edistää heidän asiaansa. Se oli silloin jotenkin sopimatonta, hämäräperäistä ja ei edessä, mutta takanapäin halveksittiin ja haukuttiin. Nyt tilanne on totaalisesti muuuttunut. Kaupunginvaltuustossa on ns. Rosa Liste, homojen oikeuksia ajava ryhmittymä, josta on tullut arvovaltainen neuvotteluosapuoli. Prideparaatit (CSD) ovat kasvaneet pienestä protestimarssista valtavaksi kirjavaksi juhlinnaksi. Lisäksi vaikuttaa se tärkeä työ, jota SUB (Setaa vastaava) on tehnyt tai työ, jota aids-hilfe (tukikeskus) tekee. Sitten vielä on ollut tapahtuma, joka herätti valtavasti vihaa ja vastarintaa, Eurogames, joka kuitenkin oli suuri elämys myös lehdistölle ja kaikille mukana olleille kaupunginvaltuuston jäsenille. Yli 10 000 homoa/lesboa ja heidän ystäväänsä kokoontui Münchenin Olympiahalliin urheilemaan

Myös puolueissa ymmärretään, että tässä on kyseessä tärkeä valitsijajoukko, jota ei voi tuosta vaan käydä sortamaan ja koputtamaan päähän. Tosin on nousemassa esiin poliitikkoja, jotka puhtaasta opportunismista ja äänien toivossa ovat hyvää pataa homojen ja lesbojen kanssa.

Jatkossa kaupungin täytyy säästää ja se merkitsee, että kaikilla osa-alueilla on säästettävä. Mutta se ei missäään tapauksessa tule merkitsemään sitä, että säästötoimet olisivat diskriminoivia, syrjiviä, vaan kaikkiin hyviin projekteihin yritetään löytää varoja ja homojärjestöjen työtä, mm. syrjintää ehkäisevää työtä, tuetaan.

Vantaan kaupunginmuseossa Tikkurilassa avautuu 11.5.2007 näyttely Sateenkaari-Suomi, jossa esitellään homo- ja lesbohistoriaa. Näyttely on avoinna syyskuun loppuun ja Tarja Halonen on lupautunut näyttelyn suojelijaksi. Museo tekee aiheesta myös julkaisun.

G

Hesetan sivuille on ilmestynyt ensi kesän Priden ohjelma. Etsitään vapaaehtoisia. Ilmoittaudun vapaaehtoisena kertomaan, mitä Pridessä tapahtui ja mitä puhuttiin
http://www.heseta.fi/

Saadan hulppea päätös Helsinki Pridelle, kun George Michael esiintyy stadionilla 1.7.2007. Hyvä yhteensattuma.

pakko tarkentaa:

Helsingin kaupunki on hyvinkin osallistunut Helsinki Pride -tapahtumaan ainakin vuonna 2004, jolloin kaupungin Nuorisoasiainkeskus tuki tapahtumaa taloudellisesti ja Helsingin kaupungin matkailu- ja kongressitoimisto oli yksi pääyhteistyökumppaneista, vieden mm. Priden ykköstuotteena Nykin kansainvälisille matkailumessuille. Messuja pidetään maailman ehdottomasti tärkeimpiin kuuluvista.

Ja mitä muuten tulee kaupungin rooliin aiemmissa Prideissä, niin kerrottakoot, että Hgin kaupungin matkailupuoli käyttää - tai ainakin käytti - aikaisemmin aikamoisen summan rahaa vuosittain Helsingin markkinoimiseen ulkomailla homo-väestölle homoystävällisenä mielenkiintoisena kohteena:D

Muuhun en ota kaupungin toiminnan suhteen kantaa.

Ilkka

Edellisestä innostuneena kävimme kaupungilla kysymässä gay-matkailuasiaa. Onhan tulossa myös Euroviisut ja sinne paljon gay-turisteja. (Kaupungin matkailutoimistossa ei ole mitään tietoa euroviisujen oheistapahtumista, vaikka esim. Saksassa on tiedossa jo kymmenittäin suurtapahtumia laajakankaineen)

Kysymys matkailutoimistossa: Missä on Helsingissä gay-ystävällinen hotelli?
Pitkän etsimisen jälkeen löytyi yksi englanninkielinen lehtileike, josta löytyi HOTELS kohdasta Radison SAS. Mistä lehdestä tai esitteestä tuo sivu löytyi - siitä ei ole aavistustakaan. Baarit ja kahvilat ovat tässä: Ekberg, Succes, Pub Moskova, Rytmi, Torni. Ja suositellut klubit: Fag you, Club la Perse, Kuningas Klubi, Daytime Sherry Dance, MSC Toms club. Ja DTM ja Fairytale löytyivät kohdasta: ilmainen internet. Manns streetiä ja muita ei ole koko luettelossa.

Tällaisin tiedoin kutsumme eurovisio- ja pride-gayvieraat Helsinkiin.

Entä Hotelli Anna Annankadulla? Kysymys: oletteko gay-ystävällinen vai gay-vihamielinen hotelli.
Vastaus: Emme ota kantaa. Kaikki ovat asiakkaita.

Mitä gay-friendly (gay-ystävällinen) voisi tarkoittaa? Tukholmassa on yksi gay-friendly hotelli.

Tänään käynnistyy Helsinki Pride -viikko. Juhlaviikon avaa tapahtuman suojelija, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri klo 19.
Klo 11.30 avataan Lasipalatsin infopiste performanssin merkeissä.

Paraati on lauantaina.

Paraateilla on amerikkalainen ja eurooppalainen historia



Pride-paraatien historia alkoi New Yorkista yöllä 28. kesäkuuta 1969. Useat poliisin mustat maijat ajoivat jälleen kerran Grennwich Villagessa sijaitsevaan Stonewall Inn –homopaikkaan. Poliisit ryntäsivät sisään, tutkivat kaikkein paperit ja ajoivat asiakkaat Christopher Street –kadulle. Rutiiniratsia. Ratsioita tehtiin tuon tuostakin homojen tapaamispaikoissa ja usein poliisi käytti väkivaltaa. Muta tällä kertaa 200 homoa, lesboa ja transihmistä kävi vastarintaan poliisin mielivaltaa vastaan. Aikaisemmin homot yrittivät pysytellä nimettöminä takarivissä. Nyt käytiin hyökkäykseen. Poliisi hämmentyi yllättävästä reaktiosta. Lenteli kiviä, pulloja ja erilaista palavaa tavaraa. Tieto levisi kulovalkean tavoin ja ihmisiä kertyi lisää ja lisää. Stonewall Inn paloi. Seurasi usean päivän katutaistelut.

New Yorkista tieto levisi muualle Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan, Eurooppaan ja Australiaan. Amerikassa syntyi Gay Liberation Front, kansalaisoikeusryhmä homoille ja lesboille. Jo seuraavana vuonna 1970 kesäkuun viimeisenä lauantaina tapahtuman kunniaksi oli katuparaati New Yorkissa. Suomeen tieto Amerikan tapahtumista levisi hitaasti. Gay Liberation Front mainitaan 96-lehdessä ensi kerran vuoden 1971 joulunumerossa.

Eri maissa on eri nimi näillä parateilla. Yleensä ne ovat Pride-paraateja tai Gay Prideja. Saksassa ja Sveitsissä ne ovat CSD-paraateja, Itävallassa Sateenkaariparaateja. Australiassa on Mardi Gras.

----------------

Suomalaiseen Prideen on näillä Amerikan tapahtumilla ollut varsin vähän vaikutusta. Kati Mustolan artikkelissa Helsinki Priden sivustolla muistutetaan, että Euroopalla on ollut oma homohistoriansa, joka juontaa jo 1800-luvun lopulle saakka.
http://www.helsinkipride.fi/historiaa_Kati_Mustola.htm

---------------

Suomen ensimmäinen homojärjestö perustettiin marraskussa 1967, 40 vuotta sitten. Psyke ry perustettiin 1968. Setan ensimmäinen mielenosoitus oli perustamisvuonnaan 1974 nuoriso-ohjaaja Kivistön puolesta.

Ennen järjestötoimintaa tietoa tapaamispaikoista oli vaikea saada. Sitä löytyi vain ulkomaisen EOS-GUIDEn sivuilta (sen ajan gay-opas, jonka sai pornokaupasta tiskin alta) ja mahdollisesti Porthanian vessan seinästä, Helsingin pömpeleistä ja Vanhan Kellarista, jos joku ne paikat sattumalta oli löytänyt. Valtaosa homoista eli täydellisessä tietämättömyydessä. Mutta 1960-luvun lopussa tieto levisi laajalle Hymy-lehden kautta.

96-lehti alkoi ilmestyä 1969. Se alkoi heti kertoa, mitä maailmalla tapahtuu. 96-lehden merkitys tiedon välittäjänä oli suuri. Pohjoismainen yhteistyö oli jo silloin vilkasta, kun autolautat nopeasti kuljettivat ihmisiä lahden yli naapuriin. Tietoa tuli matkailijoiden mukana, ja sitä tietoa jaettiin 96-lehdessä. Myös Keski-Euroopan matkailu alkoi ankarasta valuuttapolitiikasta huolimatta. Matkavaluuttaa sai mukaan 500 markkaa, mutta suomalaisia homoja tapasi kesäisin usein Amsterdamin supersaunoissa. Amerikan tapahtumat olivat etäisiä. Vain muutamista elokuvista sai välähdyksen New Yorkin gaymaailmasta. On mahdollista, että naisilla oli enemmän henkilökohtaisia Amerikan yhteyksiä. Kaiken kaikkiaan 96-lehti antoi kohtalaisen hyvän kuvan oman aikansa gay-maailman tapahtumista ainakin miesten ja transihmisten näkökulmasta. 96-lehteä tilattiin ympäri Suomea.

---------------

Missä olit, kun kuulit ensi kertaa Setan vapautuspäivistä? Malli tuli naapurimaista. Ruotsissa oli Frigörelseveckan. Pride tuli vasta 1990-luvulla. Marssit olivat vaatiamttomia. Aluksi muiutamia kymmeniä, siten pari sataa ihmistä kiirehtimässä Helsingin keskustan läpi. Mutta julkisuutta tuli. Joka vuosi nämä marssit kuvattiin tv-uutisille. Kohokohta oli Espan juhla, jossa ”vihittiin” lesbo- ja homopareja. Joka toinen vuosi juhlat järjestettiin Helsingin ulkopuolella. Toissa vuonna Tampereen pride-marssilla mentiin keskustan läpi sellaisella vauhdilla, että huonojalkaiset joutuivat tulemaan taksilla perässä. Haluttiinko nopeasti pois näkyvistä?

Ensimmäinen ”Suuri Marssi” oli viime vuonna. Mukana oli uusia ryhmiä, uusia ihmisiä ja superhyvä tunnelma. Uusi aika on alkanut.

"Missä olit, kun kuulit ensi kertaa Setan vapautuspäivistä?"

Koulupsykon vastaanotolla Kuopiossa 1980-luvulla vastaanottohuoneessa oli Seta-lehti. Kehotuskiellon pimeinä vuosina tuollainen oli kuin rock Neuvostoliitossa.
Totesin, ettei Setalla ollut minulle mitään tarjottavaa ja sitä paitsi kaikki tapahtui Helsingissä.

Lasipalatsin infopisteen alkuperformanssia nähdään luultavasti tänään tv2:ssa uudenmaan alueuutisissa.

Lasipalatsin infopisteessä on jo täysi kuhina. Performanssisisustus on vaikuttava. Lehtimiehiä ja tv:n ja radio väkeä käy näköjään yhtenään. Olen kolme kertaa ohikulkiessa pistäytynyt ja joka kerta ovat kameraryhmät olleet paikalla. Pride-t-paitoja japineois-sateenkaarilippuja sekä muuta rekvisiittaa on myynnissä.

Myös DTM:n terassilla ja kahvilassa on erityinen pride-tunnelma. Se eroaa arkisesta tunnelmasta. Jokaisen on se itse koettava. Onko se vain harhaa? Ihmiset ovat mielestäni puheliaampia ja iloisempia.

Monet jututtamani ovat lähdössä avajaisiin klo 19.

Aleksis Kiven kadulla avautui klo 14 taidenäyttely. Se on auki joka päivä.

Pride on alueuutisisssa tv2:ssa klo 17.50.

vaeltaja2006 kirjoitti: "Aleksis Kiven kadulla avautui klo 14 taidenäyttely. Se on auki joka päivä.."

Kävin siellä. Sinne on vaikea löytää.
Se keskittyy voimakkaasti parisuhdeväkivallasta toipumiseen, itsensä löytämiseen ja kasvamiseen. Teoksia on vaikea tulkita ilman mukana olevaa lappua, mutta lapun kanssa kuviin tulee paljon järkeä. Erityisen hieno oli teos, jossa peilillä oli merkittävä osuus. Kauheasti ei porukkaa rampannut näyttelyn avauduttua.

Uudenmaan alueuutiset
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/250388.asx?bitrate=1000000

Ilmatieteenlaitoksen 5 vuorokauden ennuste:
Lauantaina melko kaunista, lämpötila 19 astetta.

Kymmenen kysymystä - Oletko Pride-kunnossa?


On tullut tavaksi pikatestillä tarkistaa, ollaanko valmiita. Nyt testataan pride-kunto.
Tänään on alkukarsinta. Vastaa näihin kymmeneen kysymykseen. Oikea vastaus löytyy salakirjoitettuna kunkin kysymyksen jälkeen. Jos salakirjoitus ei murru, ota yhteys Alan Turingiin.

1. kysymys: Sateenkaarilipussa on viisi, kuusi vai seitsemän väriä?
(oikea vastaus: isuuk)

2. kysymys: Vuonna 1981 tapahtui suuri ihmeparantuminen. Yhdessä yössä kymmenet tuhannet ihmiset paranivat. Miksi?
(niittetsiop sutikoulsuarias)

3. Sateenkaari-Suomi –näyttely on Espoon, Vantaan vai Sipoon kaupunginmuseossa?
(naatnav)

4. Australiassa pride-marssi on nimeltään: Gay pride, Mardi Gras, CSD
(sarg idram)

5. Setan keskustelufoorum on ollut pois käytöstä ainakin 5 päivää, ainakin 10 päivää, ainakin 15 päivää
(nenemmyk)

6. Kuka täällä ranneliikkeessä on kaikkein pahin: JuhaniV, Vaeltaja2006, Pora-liike
(voi valita useampia vaihtoehtoja)

7. Miten kirjoitetaan homoikonin nimi: Lisa Minelli, Liz Minelly vai Liza Minelli?
(illenim azil)

8. Helsinki Priden 2007 virallinen suojelija on Pena (Arajärvi), Pekka (Sauri), Paavo (Lipponen)
(akkep)

9. Montako ilmapalloa sateenkaaren väreissä nähdään lauantain Pride-kulkueessa?
(esti eksal)

10. Eduskunnassa on avoimesti homoja kansanedustajia. Heitä on kaksi, viisi, kaksitoista?
(iskak)

1. kysymys: Sateenkaarilipussa on viisi, kuusi vai seitsemän väriä?

Kaksi: punainen ja musta.

2. kysymys: Vuonna 1981 tapahtui suuri ihmeparantuminen. Yhdessä yössä kymmenet tuhannet ihmiset paranivat. Miksi?
(niittetsiop sutikoulsuarias)

Solidaarisuus-ammattiliike kiellettiin Puolassa eikä töistä saanut sielläkään lusmuilla sairastamisen verukkeella?

3. Sateenkaari-Suomi –näyttely on Espoon, Vantaan vai Sipoon kaupunginmuseossa?
(naatnav)

Tippurilassa.

4. Australiassa pride-marssi on nimeltään: Gay pride, Mardi Gras, CSD
(sarg idram)

Pitkä marssi.

5. Setan keskustelufoorum on ollut pois käytöstä ainakin 5 päivää, ainakin 10 päivää, ainakin 15 päivää
(nenemmyk)

Kymmenen?

6. Kuka täällä ranneliikkeessä on kaikkein pahin: JuhaniV, Vaeltaja2006, Pora-liike
(voi valita useampia vaihtoehtoja)

Namuseta on menettänyt osan sokerisuudestaan vuosien mittaan, mutta minä olen kuin koira, jota on iltapäivällä potkaistu, niin ulvoo koko illan.
JuhaniV jopa arvostelee Setaa.
=> olemme molemmat dementoituneet.
Joten pahin olet sinä. Saatko kunniarotan?

7. Miten kirjoitetaan homoikonin nimi: Lisa Minelli, Liz Minelly vai Liza Minelli?
(illenim azil)

Liza Simpson.

8. Helsinki Priden 2007 virallinen suojelija on Pena (Arajärvi), Pekka (Sauri), Paavo (Lipponen)
(akkep)

Paavo Lipponen on Priden virallinen maskotti, joten sen täytyy olla Pekka Sauri.

9. Montako ilmapalloa sateenkaaren väreissä nähdään lauantain Pride-kulkueessa?
(esti eksal)

Kaikki kuplia täynnä kuumaa ilmaa.

10. Eduskunnassa on avoimesti homoja kansanedustajia. Heitä on kaksi, viisi, kaksitoista?
(iskak)"

Lasketaankos Päivi Räsänen mukaan? Se avautuu homoudesta koko ajan?

Kirjasto 10: Keskustelua yhdenvertaisuudesta

Eilen illalla keskusteltiin Helsinki 10:ssä aiheesta: Kaikki yhdenvertaisia?. Tapahtumapaikka on hyvä sen takia, että kirjastossa voi sijoittua loossiin ”lukemaan” kirjoja sellainenkin, joka ei uskalla tulla muiden joukkoon. Paikalla oli 70-80 ihmistä. Istumapaikat loppuivat jo alkuvaiheessa. Mikko Silvennoinen juonsi varmaan tyyliinsä.

Alussa on puheenvuoroja, loppupuolella keskustelua. Yksi seurakuntaihminen sanoi, että hyvä tunnelma, kuin seurakuntaillassa. Ihmiset uskaltavat puhua hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Sateenkaariperheestä oli yksi puhuja. Punaista lankaa ei ollut helppo löytää. Se kuvannee sitä, että sateenkaariperheiden pahimmat ongelmat on joko hoidettu tai ne ovat hallituksen listalla. Tosin yksi veteraani muistutti, että se, että jokin asia on hallitusohjelmassa (perheen sisäinen adoptio), ei suinkaan tarkoita, että asia on mennyt eduskunnassa läpi. Tärkeimmässä hallituspuolueessa vastustus on kovaa (2/3 vastustaa).

Sateenkaariperheetkin ovat hyvin erilaisia. Voi olla äiti ja lapsi tai voi olla 3 vanhempaa: isä, äiti ja äidin elämänkumppani. Omaa elämäntilannetta on vaikea yleistää muihin sateenkaariperheisiin. Mutta monet sateenkaariperheet ovat ns. ydinperheitä: kaksi vanhempaa ja lapsi. Puhujan perhe koki suvaitsemattomuutta vain synnytyssairaalassa, jossa toista puolisoa pidettiin aluksi ”ulkopuolisena” vierailijana. Ja kun asia saatiin puhumalla kuntoon, oltiin ”ylisuvaitsevia”. Siinä unohtui antaa olennainen tieto lapsen hoidosta, kun keskityttiin ihmettelemään sateenkaariperheasioita.

Koska sateenkaariperheet ovat monenmuotoisia, joutuu myös miettimään yhdenvertaisuuden käsitettä. Sisäinen adoptio tulee ydinperheisiin, mutta entäs sitten, kun on kolme vanhempaa?

Entä mikä on se asia, joka sai ihmiset vastustamaan esim. hedelmöityshoitoja lesbopareille? Siinä vastustettiiin muutosta jotakin uutta kohti. Taustalla on ehkä ajatus ideaalisesta heteroavioliitosta ja sen rikkimenemisestä. Oli abasurdejakin vastustamisperusteita, kuten Meri-Kukka Forsiuksella, joka sanoi, että vastustaa, koska kaikille ei tarvitse sallia kaikkea.

Onko kahden miehen perhe eri asemassa kuin kahden naisen perhe? Yhteiskunnassa on ero suhtautumsiessa äitiin ja isään. Varsinaista adoptio-oikeutta ei haluta samaa sukupuolta oleville pareille, koska se merkitsisi adoptuio-oikeutta homoille.

Yhteenveto: Mitä on yhdenvertaisuus: Sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus elää hyvää elämää.

(Jatkuu …. seuraavana yhdenvertaisuushuolia kirkon piiristä ja HIVin näkökulmasta……)

Yhdenvertaisuuskeskustelu jatkuu....

Tuulahdus kirkon parista saatiin, kun joku kertoi sieltä oman kokemuksensa. Hän ei ole voinut kertoa omasta seksuaalisesta erilaisuudestaan kaikille työpaikalla. Vain muutama tietää. Voi aiheuttaa logistisia ongelmia, kun ei aina muista, kenelle puhutaan kaapissa, kenelle kaapin ulkopuolla. Esimies usein letkauttelee näillä aiheilla, kun ei tiedä puhujan tilanteesta. Viime vuosina hän on jo uskaltanut kommentoida tällaisiin letkautuksiin.

Luurangot kaapissa voivat hyvin. On ihmisiä, joille hän ei halua kertoa. Mikä siinä pelottaa; takana on kuitenkin pitkä ura seurakunnissa. Sisässä on ollut vahva halu päästä pois kaksoiselämästä. Työpaikalla ei ole suoraan loukattu, koska hän on ollut tarkka siitä, kenelle kertoo. Mutta on ikävää lukea vihamielisyyyttä lehdistä tai kuunnella työtovereiden puheita, kun he eivät tiedä, millainen ihminen on mukana kuuntelemassa. Monesti ihmetyttää, miten kristityt ihmiset voivat kirjoittaa sellaisia mjuttuja, joita lehdissä on. Kirkossa kuuluu eniten niiden ääni, jotka eivät hyväksy homoja ja lesboja. Ne jotka hyväksyvät, eivät korota ääntään.

On kuin uudestisyntyminen kun päättää, että minulla on vain yksi elämä eikä kahta: olen kaapin ulkopuolella, enkä enää kaapissa. Ihmisten asenteet tätä asiaa kohtaan lähtevät jo kotoa. Kirkon sanoma on ilosanoma, joka kuuluu kaikille. Siitä huolimatta kirkon lehdistä voi lukea juttuja, joissa kerrotaan, että suurin uhka kirkolle on leviävä homoseksuaalisuus. Olisi kuitenkin paljon tärkeämpää koota voimat pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ja sitä vastaan, että lyödään heikompia.

Puheenvuoron käyttäjä sanoi olevansa kirkon virassa, koska on ollut hiljaa. Ihmisiä, jotka ovat puhuneet asiasta avoimesti, ei ole huolittu kirkon virkoihin. Petri Merenlahti (?) on sanonut: Kirkon tulee ola eturivin ihmisoikeustoimija. Kenelle tulee mieleen ihmisoikeudet, kun puhutaan kirkon toiminnasta.

Keskustelutilaisuudessa yleisö sai äänestää. Reilusti yli puolet läsnäolijoista ilmoitti, ettei kuulu kirkkoon. Äänestettiin siitä, moniko liittyisi kirkkoon, jos kirkko käsittelisi oikeudenmukaisesti homo/lesbotyöntekijöitään. Äänestyksen mukaan kirkko saisi vain pari uutta jäsentä. Seurakuntaihmiset olivat selvästi pettyneitä äänestystulokseen. Ymmärtävät kyllä.

(jatkuu)

HIV-positiivisen kokemuksia: Munat pois, vaati lääkäri!


HIV-posiitiivinen sanoi suorat sanat yhdenvertaisuudesta. Ei koske HIV-positiivisia. Hän sanoi, että jos hän kertoo positiivisuudestaan, ihmiset suhtautuvat myönteisti. Mutta jos hän ei kerro, silloin hän kuulee ihmisten todelliset mielipiteet. Varoittava esimerkki: lääkärit. Hän joutui kiertämään Suomen sairaanhoitopiirejä ja joutui tekemisiin HIViä hoitavien infektiolääkäreiden kanssa. Monet luulivat häntä vain konsultiksi, eivätkä arvanneet, että hän itsekin on HIV-positiivinen. Niiden ihmisten suista tuli melkoisia kannanottoja. Suurin syy lienee uskonnollinen vakaumus. HIViin liittyy homon tai narkomaanin leima. Yksi pohjanmaalaislääkäri sanoi selkeän mielipiteensä: ”munat pois, leima otsaan ja kioski kiinni”. Hän hoitaa 30 HIV-positiivista. Ei voi puhua edes suvaitsemisesta vaan sietämisestä.

HIV-positiivisten lasten tilanne on vaikein. Heitä ei suvaita lastenkodeissa tai päivähoidossa. Jos lapsen vanhemmat ovat positiivisia, mutta lapset negatiivisia, lapset joutuvat samaan, vaikeaan tilanteeseen. Muiden lasten vanhemmat eivät suvaitse näitä lapsia.

Kun ihminen saa kuulla positiivisuudestaan testin jälkeen, hän joutuu yleensä itse olemaan oma asiantuntijansa ja hän joutuu neuvomaan siaraanhoitohenkilökuntaa. HIV-positiivinen joutuu edelleen elämään kaapissa. Julkisuuteen tuleminen voi olla hyvä vain toiselle HIV-potilaalle. Itse esiintulosta ei hyödy mitään. Montako HIV-ihmistä tiedät julkisuudessa? Ehkä julkisuuden kannalta olisi paras, jos esiin tulisi joku HIV-positiivisen läheinen. Silloin muut näkisivät sen huolenpidon, jolla HIV-positiiviseen voi suhtautua.

Tartunnan saaminen on aina suuri mullistus elämässä. Läheisille joutuu kertomaan asioita, joita he eivät ole tienneet. Ja hankalia kysymyksiä tulee virtanaan. Oliko syrjähyppy? Oliko se mies? Oletko homo?

Minun pitkäaikainen elämänkumppanini on HIV+ ja ollut sellainen julkisesti, Z-lehdessä ja yhdessä dokumentissa. Dokumentin takia hänet savustettiin ulos taloyhtiöstä.

En tiedä, onko kumppani paras kertomaan ventovieraille, joskus tyhmimmät ovat olettaneet, että minullakin on HIV.

Aika yllättävää on se, että kun ihmiset tulkitsevat meidät samansukupuoliseksi pariksi, niin kuitenkin heihin tekee jollain tapaa vaikutuksen se huolenpito mitä kohdistan hiv-positiiviseen elämänkumppaniini. Touhukkuus on tavallaan joskus tapa unohtaa se, että hän joskus kuolee.

Mutta minä menen ja etsin kumppanin itselleni muualta. En halua jäädä tyhjän päälle kun silkkiseni kuolee. Huolehdin hänestä kuitenkin loppuun asti. Vääristää suhdetta se, että toinen hoitaa ja toinen on potilaana. Ei sellainen ole rakkaussuhde, se on hoitosuhde.

Samalla kun Vaeltaja2006 istuskeli kuuntelemassa kokemuksia, juoksin minä Cooperin. Olen iloinen siitä, että juoksin sen sijaan että olisin istunut kirjastossa.

Istuin nimittäin koko päivän työelämäseminaarissa.

Kovin mukava on nykyään Setan linja, ei ollut namusetalaisuutta, vaan Osmo Ijäs suoraan ilmaisi, että työelämässä on huomattavia ongelmia. Kahteen kertaan sanottiin, että se, että koulutuksessa vaikka transihminen tulee puhumaan kouluttajan henkilökohtaisesti hälventää ennakkoluuloja.
Käytiin läpi tasa-arvolakia ja yhdenvertaisuuslakia. Suomen vanhojen YK-sidosten takia tasa-arvo on käsitetty sukupuolten väliseksi asiaksi. Kuitenkin lain käytäntö on sellainen, että sukupuolen esittämistavan perusteella ei voi syrjiä myöskään. Esiteltiin pari uunituoretta kirjaa, molemmissa puhuttiin seksuaali -ja sukupuolivähemmistöasioista minua tyydyttävään sävyyn. Tarkoitus olisi saada monimuotoisuus sisällytettyä vaikka koulun kielten oppikirjoihin.

Aika vähän puhuttiin pätkäläisten, orjatyöläisten tai keikkalaisten ongelmista. Itse otin esille ongelmat rekrytoinneissa. Puhe oli siitä kuinka jotkut alat ovat 99% naisten tai miesten aloja, johon sanoin, että vaikka kuinka mainostettaisiin tätä alaa vähemmistössä olevalle sukupuolelle, niin rekrytoinnin asenneongelmaan se tyssää viimeistään.

On kehitetty sellainen asennebarometri jolla oli mitattu asenneilmapiirejä erilaisilla työpaikoilla, mutta kuten käppyrät yleensäkin, nämäkin olivat monitulkintaisia. Asennebarometrin tekijä kyllä osasi tulkita niitä sillä tavalla, että asenteellisuutta on.

Monta kertaa on ollut piiloasenteellisuutta kuten koulussa on sanottu, että "ei meillä mitään ennakkoasenteita ole" ja kuitenkin kun niitä kaivaa erilaisten tehtävien avulla, niitä löytyy.
(Kumma juttu, vielä 20 vuotta sitten olivat minua kasvatuslaitokseen pistämässä ja nyt heillä on tapahtunut moinen takinkääntö)

Jäi mieleen sellainen lause: "ulostulon ei pitäisi olla velvollisuus".

Vielä keskustelutilaisuudesta kirjastossa..........
===============

Työelämän yhdenvertaisuudesta


Työnantaja on vastuussa työpaikan yhdenvertaisuudesta. Jos syrjintä sallitaan työpaikalla, siitä voi tulla jopa 6 kuukautta vankeutta. Poliisin on aloitettava tutkinta, kun ilmoitus tehdään ja työnantajalla on ns. käänteinen todistustaakka. Hänen on todistettava, että syrjintää vastaan on työpaikalla toimittu. Valvonta kuuluu myös työsuojeluviranomaisille.

Työsyrjinnässä ongelmana on se, että työstä tulee ihmisien elanto. Jos nousee puolustamaan oikeuksiaan, joutuu leimatuksi. Työpaikan ongelmana on usein ilmapiiri (ikävät puheet, yms.), jota homo/lesbo joutuu sietämään.

Monesti syrjintä on taustalla ja hyvin vähäeleisenä. Syrjittyä ei kutsuta yhteisiin tapahtumiin, vaikka kaikki muut kutsutaan.

Entä äänestys läsnäolijoiden kesksuudessa? Lähes kaikki ilmoittivat, että heitä on joskus työelämässä syrjitty.

---------------

Syrjintä homoyhteisön sisällä


Monissa yleisökysymyksissä ja kommenteissa ilmeni yhdenvertaisuuden puute homoyhteisön sisällä. Toisenlaisia ei ymmärretä eikä suvaita.

Yksi ääni yleisön joukosta kertoi, että hän ei kuulu enää Setaan, koska setassa ei suvaittu uskovaa kristittyä. Toivottavasti se aika on ohi.

Toinen puheenvuoron käyttäjä kertoi, kuinka hän meni aikoinaan psyken klubille ja paikalle tuli maskuliininen komea mies. Mies meni miestenhuoneeseen ja kohta hän tuli sieltä naisten hepenissä. Se oli kova paikka nuorelle homolle. Mutta vuosien mittaan on joutunut opettelemaan suvaitsevaisuutta.- Kovalle on välillä ottanut, mutta täytyy pitää mielessä, että meitä on joka junaan.

Yksi käytti puheenvuoron siitä, että kun lukee vaikkapa Z-lehteä, siellä kaikki ovat ammatiltaan taiteilijoita tai jotain muuta hienoa ja kaikki asuvat Kalliossa. Z-lehdessä ei koskaan kuvata työtöntä homoa ja lesboa. Onko julkisivun oltava näin puhdas ja virheetön? Tutkija sanoi, että kyseessä on eräänlainen ”onnellisuusmuuri”. On näytettävä, että ollaan onnellisia ja menestyviä.

Hyvin usein unohdetaan vammaiset, liikuntaesteiset, romanit. Jokaisen tulisi homoyhteisön sisällä heti reagoida, jos huomaa, että jotain toista ryhmää käsitellään huonosti.

Miksi bi-ihmisiä kartetaan? Heistä ajatellaan, että he ovat ”tuuliviirejä”, etsivät koko ajan parempaa kumppania. Tai ronskin lesbon ongelma: nyt kelpaavat vain sirot ja kauniit. Miehekkäämmän on vaikea saada kumppania. Homobaarissa homolle sanottiin: Olet tänne liian kiltin näköinen. Pitää näyttää enemmmän tuhmalta.

Tai entä tämä näkemys polittisesta aktiivisuudesta: Aikaisemmin harmitti, että ihmiset ovat niin passiivisia ja epäpoliittisia. Mutta kai heitäkin on yritettävä ymmärtää ja hyväksyä. Kaikki eivät ole kiinnostuneita toimimaan yhteisten asioiden vuoksi.

---------------


Keskustelutilaisuudessa kuultua (hajanaisia lausahduksia):


Olen toivonut , että psykoanalyytkot pyytäisivät anteeksisitä, mitä ovat saaneet aikaan kirjoituksillaan homoseksuaalisuudesta.

Jotkut ihmisten perusarvot ovat kuin fetissejä. Kuviin on liitetty tietyt arvot. ”Avioliitto ja lapsi” muodostavat kolmiyhteyden, joka voi mennä rikki.

Miksi uskonnoissa tunnetaan vetoa ihmisten seksuaalisuuden ronkkimiseen. Uskonnolliset tekstit antavat mahdollisuuden monille tulkinnoille, ja nyt kiistellään siitä, kuka näitä tekstejä saa tulkita.

Muslimimaissa saa vielä kuolemanrangaistuksen. mutta niin on ollut meilläkin muinoin.

Koulumaailmassa ongelmana on yleinen hetero-oletus. Kaikkien luullaan olevan heteroita.

Tätä asiaa Meri-Kukka ei ole vielä päässyt sössimään hallitusohjelmaan (mikä se asia oli, sitä en enää muista!)

Tämä on kuin seurakuntailta. Lämminhenkinen, ihmiset uskaltavat puhua hyvin yksityisistäkin asioista.


===============

Kaikissa näissä puheenvuoroissa heijastui elämän monivivahteisuus.

"Yksi käytti puheenvuoron siitä, että kun lukee vaikkapa Z-lehteä, siellä kaikki ovat ammatiltaan taiteilijoita tai jotain muuta hienoa ja kaikki asuvat Kalliossa. Z-lehdessä ei koskaan kuvata työtöntä homoa ja lesboa. Onko julkisivun oltava näin puhdas ja virheetön? Tutkija sanoi, että kyseessä on eräänlainen ”onnellisuusmuuri”. On näytettävä, että ollaan onnellisia ja menestyviä."

Voi kuinka söpöä! Namusetalaisuus muistettiin ihan ilman minun läsnäoloani!
Z-lehti on kuitenkin Setasta irrallaan (ja hyvä niin). Kaupallinen lehti saa toimia ilman aatteellisia pakotteita.

Namusetalaisuuden kurssi on kuitenkin laskussa ja Setassa voidaan puhua ja puhutaan kaikista (?) asioista avoimesti ja koruttomasti. Itse asiassa minä olen erittäin tyytyväinen Setan nykymenoon!

Itse asiassa minusta tuntuu, että se, että asioista voidaan puhua ilman turhaa namusetalaisuutta merkitsee sitä, että hlbti-asiat ovat normalisoituneet arkiseen keskusteluun siinä määrin, ettei onnellisuuden tai menestyksen näyteikkunoita enää tarvitse pakonomaisesti somistella.

"Olen toivonut , että psykoanalyytkot pyytäisivät anteeksisitä, mitä ovat saaneet aikaan kirjoituksillaan homoseksuaalisuudesta. Koulumaailmassa ongelmana on yleinen hetero-oletus. Kaikkien luullaan olevan heteroita."

Haluaisin, että koulu pyytäisi anteeksi hlbt-ihmisiltä, jotka ovat joutuneet kokemaan koulukurin sen koko ankaruudessaan oletetun tai todellisen suuntautumisen vuoksi!
Taannoin sanottiin, ettei Suomella ole kunniavelkaa. Minä sanon, ettei velalliset ennenkään ole mitätöineet velkojaan, vaan korkeintaan anoneet maksun lykkäystä.

Eilen Sateekaari-Suomi -näyttelyyn oli tullut noin 50 asiasta kiinnostunutta. Tunnin ajan katseltiin näyttelyn teemoja ja esineitä. Mielenkiintoisia esineitä ovat mm. kakkoskerroksen valkoinen ja musta penkki, Tom of Finlandin koppalakki ja murskattu herätyskello. Itseeni teki suuren vaikutuksen valokuva Westernarkista ja hänen miespalvelijastaan. Heillä oli 40 vuoden suhde. Toinen henkilö, josta kiinnostuin lisää, oli jääkäriliikkeen aktiivi Fritz Wetterhof. Mielenkiintoisia olivat myös maaseudun isäntäparit. Samoja vanhoja gay-lehtiä, joita näyttelyyn on saatu rikosmuseon takavarikkolaatikosta, on minullakin vielä piironginlaatikossa. Huiiii! Pitäisiköhän hävittää ne kaikki?

Toinen esittelykierros on sunnuntaina klo 13. Kaiken kaikkiaan näyttelyssä on jo käynyt yli 500 ihmistä.