EVL/KTK: Kirkot ja homoseksuaalisuus
Kirkon tiedotuskeskus tiedottaa:
Suomen luterilaisen kirkon johto aloittaa keskustelun parisuhdelain ja rekisteröityjen parisuhteiden vaikutuksista kirkon toimintaan. Kolmipäiväiseen seminaariin 15.-17.1. kokoontuvat kirkon piispat, hiippakuntien edustajat ja kirkkohallituksen eri yksiköiden nimeämät edustajat sekä ryhmä asiantuntijoita.
Tammikuun seminaarin aiheena ovat homoseksuaaliset parisuhteet raamatuntulkinnan, kristillisen etiikan ja muissa kirkoissa käytyjen keskustelujen näkökulmista. Marraskuussa pidetään 28.-29.11. toinen seminaari, jossa kysymystä lähestytään lääketieteen, ihmiskuvan, sielunhoidon ja lainsäädännön kannalta.
Seminaarit ovat ensimmäinen laaja homoseksuaalisuutta käsittelevä keskustelutilaisuus luterilaisessa kirkossa.
Molemmat seminaarit järjestää piispainkokouksen asettama työryhmä, joka valmistelee piispainkokouksen kannanottoa parisuhdelain seurauksiin kirkossa. Työskentelyn taustalla on kirkolliskokouksen toimeksianto. Kirkolliskokous lähetti syksyllä 2003 kysymyksen rekisteröidyistä parisuhteista piispainkokoukselle asiaan liittyvien teologisten ja juridisten näkökohtien selvittämiseksi. Työryhmä jättää valmistelunsa piispainkokoukselle vuoden 2008 lopulla.
Piispainkokouksen työryhmä haluaa kuulla näkemyksiä siitä, miten voidaan suhtautua Raamatun ja kristillisen perinteen opetukseen homoseksuaalisuudesta. Toisaalta halutaan myös tarjota hiippakuntiin tietoa aiheesta ja asian valmistelusta.
http://tinyurl.com/yka9dvJa samaan aikaan kun keskustelu jatkuu:
Minusta ja toisesta papista on tehty valitus Porvoon tuomiokapituliin näkemyksistämme "homokysymyksessä". Jos saamme rangaistuksen (mistä toivon välttyvämme) se voi vaihdella huomautuksesta virastapanoon.
Rukoilkaa prosessin ja asianosaisten puolesta! Kiitos!
http://karlafhallstrom.blogspot.com/2007/01/anmld-fr-dk.htmlJopas jotain!
Onko tuo valitus tullut julki? Se olisi kiinnostavaa lukea.
Osataan sitä muuallakin. Atlantassa (USA) luterilaisen kirkon pappi, pastori Bradley E. Schmeling on ollut äskettäin kuulusteluissa kirkollisessa oikeusistuimessa. Syynä tuossa tapauksessa on ollut parisuhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Pastori Schmelingin seurakunta seisoo tiukasti hänen tukenaan. Useita päiviä kestäneen kuulustelun aikana seurakunta on pitänyt jatkuvasti rukoustilaisuuksia pastorinsa puolesta.
Kalle af, sinulle toivon paljon voimia tämän tilanteen kanssa.
Juhani
Kalle af.
Niin monta peukkua pystyssä sinulle kuin meiltä löytyy. Käännetään koiran kannuskynnetkin pystyyn. Kai ne käy peukuista? Lisäksi puoliso (Britti kun on) pitää "fingers crossed" (Se onnistuu muuten peukut pystyssäkin. Kokeilin ;-D)
Hieman tätä valitusasiaa pohdittuani tuli mieleeni yksi näkökulma. Ihmisten välisessä väittelyssä voidaan joskus päätyä nyrkkitappeluun. Sellaisen aloittaja ilmaisee hävinneensä väittelyssä ja ottaa käyttöönsä aivan toiset keinot.
Mielestäni valituksen tekijä/tekijät Porvoon tapauksessa ilmaisevat toimellaan sen, että Kalle af & Co omaavat erittäin terävän kynän ja keskustelussa valittajien argumentit loppuivat, eli hävisivät. He ottivat siis toiset keinot (nyrkit) käyttöön. Huudetaan Porvoon tuomiokapituli apuun.
Valituksen sisältö ja luterilaisen kirkon valituskäytäntö ei ole minulla selvillä. Vahva arvioni juuri nyt on se, että Porvoon tuomiokapituli ei voi mennä tuomitsemaan asiassa, joka kaikkineen on erittäin pahasti kesken koko luterilaisessa kirkossa. Tuolla kantelulla käydään myös luultavasti sananvapauden kimppuun. Varsin huono homma!
Erittäin rumasti vinossa on mielipideilmasto tällä hetkellä. Homoja voi parjata juuri niin alamittaisilla väitteillä kuin vain voidaan ikänä keksiä. Esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Viimeisimpinä Hesarin ja Suomi24 -keskustelut. Jos argumentoit noita väittäjiä vastaan, saattaakin lausumistasi joutua vastaamaan aivan muualla.
Verkkolehdestä äsken luettua.
Helsingin tuomiokapituliin on kanneltu homoparin siunaamisesta. Kantelun mukaan pastori Leena Huovinen on siunannut samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen. Kantelu on ilmeisesti ennakkotapaus luterilaisessa kirkossa. Asiasta kertoi Kotimaa-lehti torstaina.
Tuomiokapituli jätti asian pöydälle viime kokouksessaan. Sitä on tarkoitus käsitellä uudelleen helmikuun alkupuolella.
Pastori Leena Huovinen toimii Helsingin seurakuntayhtymän korkeakoulupastorina. Hän on myös Suomen olympiajoukkueen kisapappi.
Että silleen, hohhoijaa!
Nimettömänä netissä voin sanoa, että pappi on siunannut meidänkin parisuhteen. Hän toimi juuri samoin perusteluin kuin Leena Huovinen. Ikävää jos sellaisesta voi saada rangaistuksen. taas yksi syy olla kuulumatta kirkkoon.
Kantelu kai koskee nimenomaan sitä, että Huovinen olisi siunannut samaa sukupuolta olevien parisuhteen. Huovinen itse sanoo siunanneensa kaksi ihmistä. Mutta joo... Ilman ennakkotapausta ei kai tätä(kään) asiaa saada kunnolla ruodittavaksi.
On taas voimissaan lähimmäisenrakkaus evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Ehkä nämä tasa-arvokysymykset saavat vihdoinkin suurenkin yleisön tajuamaan, että kirkon ja valtion suhde pitäisi viimeinkin erottaa.
Jumala siunaa.
Kirkon työntekijät osana Kristusta rakastavat siinä lähimmäisiään niinkuin itseään.
Porvoon tuomiokapituliin minusta tehdyn valituksen teksti on kokonaisuudessaan (ruotsiksi) luettavissa täällä:
http://karlafhallstrom.blogspot.com/2007/01/klagovisan.html
Kiitän kaikkia tuestanne - se lämmitti!
Pyydän kuitenkin ettei kukaan pikaistuksissaan jättäisi kirkon jäsenyytensä, vaan ajattelisi asiaa rauhassa läpi. Ja jos kuitenkin haluat lähteä, niin tee se avoimesti - mene kirkkoherranvirastoon ja kerro miksi sen teet. Älä tee sitä anonyymisti esim. internetin kautta, vaikka se nykyään helppoa onkin. Protestina se olisi aika vaisu.
Mutta älä lähde ellet tunne että sinun on pakko.
Ollen Kallen kanssa samaa mieltä, ettei kirkon jäsenyydestä kannattaisi luopua noin vain. Ei yksi Joakim Förarsin valitus sellaiseen tarvitse olla perusteena.
Kaksi pojistamme halusi aikanaan erota kirkosta. Kävin heidän kanssaan keskustelun. Sen lopputuloksena he olivat edelleen eron kannalla. Kirjoitimme yhdessä kirjeet, joissa kerrottiin eron syyt yksityiskohtaisesti.
Olen jälleen kerran perin harmistunut, että koulu esti minulta aikanaan kunnollisen ruotsin kielen taidon hankkimisen. Olisiko joku ystävällinen ja kääntäisi tuon tekstin suomeksi?
Joakim Förars
Tuomiokapituli
Turku 13.11.2006
Valitus koskien pastoreiden Karl af Hällströmin ja Tomas Rayn virantoimitusta.
Hufvudstadsbladetiin 27.11.2005 sisältyi reportaasi, jossa pastori Karl af Hällströmiä haastateltiin ja jossa hän ilmoitti olevansa valmis siunaamaan homoseksuaalisia parisuhteita. Hän uskoo, että Vanhan testamentin homoseksuaalisuuden kiellot viittaavat temppeliprostituutioon ja pakanalliseen kulttiin, ja ne eivät näin kohtaa tämän päivän parisuhdetta. Hän väittää myös, että jos nämä raamatunkohdat otetaan kirjaimellisesti, niin on pakotettu hylkäämään homoseksuaalit. Raamatuntulkinnat hän on myös esittänyt saarnassa, joka on mm. pidetty Porvoon tuomiokirkossa 18.9.2005, kuten (myös) eri kirjelmissä internetissä, jossa hän ahkerasti käsittelee teemaa.
Keskustelussa, joka seurasi, näytin minä, että olettamus, että Raamatun homoseksuaalisuuden tuomiot viittaisivat johonkin tiettyyn homoseksuaalisuuden muotoon, joka eroaisi siitä, joka on ajankohtainen keskustelussa kirkollisesta siunaamisesta, on kohtuuton. Tätä ei af Hällström kyennyt kumoamaan, vaan valitsi - mainittuaan, että Paavali tässä kysymyksessä oli lakihenkinen, puhui ilman suurempaa pohdintaa ja väärin - vetäytymisen keskustelusta - tosin ilman, että hän myönsi erehdystään tai että hän olisi uudelleen harkinnut joitakin päätelmiä.
Keskustelussa tuli esiin myös, että af Hällström ei hyväksy erottelua synti - synnintekijä tai taipumus - toiminnat tässä tapauksessa. Hän viittasi siihen, että muissa synneissä on vapaus lopettaa ne kun taas ei ole mahdollista luopua homoseksuaalisuudestaan ilman, että kieltää sen Jumalan luomuksen, joka on. Siihen vastasin minä mm., että Paavali roomalaiskirjeessä 7:19 korostaa synnin olevan perustavanlaatuinen osa meidän taipumuksiamme, mutta kuitenkin kehottaa meitä olemaan tekemättä syntiä. Tässäkään en saanut af Hällströmiltä vastausta.
Af Hällström väittää lisäksi, että on "painostava ajatus" homoseksuaalisuuden olevan parannettavissa, että niillä, jotka omistautuvat sellaiselle terapialle, on lahkon piirteitä ja että heidän toimintansa ei ole hyväksyttävää ihmisoikeusnäkökulmasta.
Karl af Hällströmin kirjoitukset sisältyivät Hbl:iin 11.12.2005, 4.1. ja 21.1.2006. Minun kirjoitukseni sisältyivät 23.12.2005 ja 12.1.2006.
Af Hällström on saanut seuraajan virkaveljestään Tomas Raystä, joka kirjoituksessaan Hufvudstadsbladetissa tuomitsee kirjoittajan, joka käsitteli kirkkoa ja homoseksuaalisuutta. Kyseessä on Stina Lindroos, joka 15.5. perustelee eletyn homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja suosittelee Erik Ewaldsin sielunhoitokirjallisuutta ongelman käsittelyyn.
Ray kääntyy Ewaldsin teorioita vastaan, joita - jos minä ymmärrän häntä oikein - ei monikulttuurisessa yhteiskunnassa saa pitää totuutena, ja sanoo olevansa järkyttynyt Lindroosin järkeilystä, joka hänen mukaansa riistää homoseksuaaleilta heidän oikeutensa rakastaa. Hän ei välitä siitä, johtaako homoseksuaalisuus alkunsa luomisesta vai onko se vaurio; "homoseksuaalinen rakkaus" ei ole missään tapauksessa syntistä, hän väittää. Hän väittää myös, että Raamatun homoseksuaalisen elämän kielto kohdistuu ainoastaan tämän ilmiön huonoihin muotoihin - kuten pedofiliaan ja prostituutioon, jotka näkyisivät pohjatekstissä. Minun tietääkseni mitään uusia tutkimustuloksia ei ole tullut esille sen jälkeen, kun kirjoitin asiasta eikä Ray yritä todistaa väitteitään.
Jos homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä, näyttäytyy kummallisena kutsua painostaviksi yrityksiä saada ihmiset luopumaan tarpeestaan tehdä syntiä. Aspekti, jota tulee korostaa, on, että jos ihmiset, jotka tuntevat vetoa omaan sukupuoleensa kirkon papeilta saavat kuulla, että ei voi tehdä eroa heidän "taipumuksensa" ja heidän toimintansa välillä ja että he eivät voi rakastaa, jos he eivät ilmaise oman sukupuolensa suosimista, niin se vaikeuttanee heidän mahdollisuuksiaan kasvaa heteroseksuaaliseen identiteettiin.
Kysymys, jonka kohdistan tuomiokapitulille on, kuinka käsitellyt osapuolet voidaan katsoa olevan nuhteettomia opissaan, kun
1) Karl af Hällström ja Tomas Ray puolustavat homoseksuaalista elämää [elintapoja, kääntäjän huom.] ja ensinmainittu ilmoittaa aikomuksensa olevan, jos häntä pyydetään, siunata homoseksuaalinen parisuhde,
2) Karl af Hällström väittää, että tässä kysymyksessä ei voi tehdä eroa synnin ja synnintekijän välillä, ja Tomas Ray antaa ymmärtää, että homoseksuaalinen rakkaus välttämättömyydellä näyttäytyy homoseksuaalisena sukupuolisuhteena, sekä
3) Karl af Hällström väittää, että on ihmisoikeudellisesti mahdotonta hyväksyä yrittää auttaa homoseksuaaleja kehittämään heteroseksuaalisia haluja.
Joakim Förars
Kirkon kanta homoseksuaalisuuteen on mielestäni erittäin hyvä syy kirkosta eroamiseen. Ylimääräisenä bonuksena siinä vielä säästää kirkollisveron verran, joka on keskituloisellekin useita satoja euroja vuoden aikana. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin avoimia seksuaalisuutensa suhteen, että menisivät kirkosta eroamaan kasvotusten ja varsinkaan kertomaan syytä.
Verkon kautta voi erota helposti osoitteessa
http://www.eroakirkosta.fiYmmärrän että kirkon kanta homoseksuaalisuuteen kismittää. Jos se on perimmäinen syy eroamiseen, nyt on huono aika erota, koska nyt kanta on keskustelun alla.
Jos perimmäinen syy on joku muu, asia on tietenkin toisin. Joka haluaa erota kirkosta, erotkoon, mutta tehköön sen oikeista syistä.
Siunaahan kirkko (=kenttäpappi) aseita ja sotilaita, miksei siis homopareja? Mielestäni isompi "paha" on siunata tappamimen (aseet ja sotilaat) kuin aito lähimmäisenrakkaus. Kirkko toimii ristiriitaisesti oppejaan vastaan. Tappaminen kielletään, lähimmäistä käsketään rakastaa - kuitenkin meidän pitäisi oppien mukaan olla yhdenvertaisia?
Teologeilla lienee vastaus tähänkin...
Kirkon kannan selvittämiseen saataneen vastausta muistaakseni vasta ensi vuoden lopulla?
Mitähän ne väärät syyt kirkosta eroamiseen mahtavat olla? Eli kirkosta ei saa nyt erota heidän homoseksuaalisuuskantansa vuoksi, koska se on selvityksessä?
Itse näen asian niin, että ihmiset pakkoliitetään kirkon jäsenyyteen vanhempien perusteella. Koska jäsenyyteen liittämisvaiheessa henkilöiltä ei todellakaan kysytä heidän omaa vakaumustaan, turha sitä on myöskään erotessa kysyä. Siinä mielessä nykyinen järjestelmä on täysin absurdi.
Heh, mielenkiintoista! Olipa ruikutus tuo Joakim Förarsin kantelu. Martinille paljon kiitoksia käännöksestä.
Käännöksen perusteella päättelen, että asia on tuomiokapitulille nk. helppo nakki. Arvioin, että he tulevat vetoamaan parhaillaan luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen tms. nimeämissä toimikunnissa tehtävään työhön, eivätkä niin ollen voi ottaa keskeneräiseen asiaan kantaa.
Tästä huolimatta suosittelen Kallelle suhtautumista asiaan täydellä vakavuudella ja vastaamaan "kuulusteluihin" niin perustellusti kuin se suinkin on mahdollista. Tämä tapaus on osa sitä keskustelua, joka luterilaisen kirkon on pakko sisällään käydä, päästäkseen lopulta, luultavasti muutaman vuosikymmenen kuluttua (Kotimaa-lehden arvio) normaaliin päiväjärjestykseen suhteessa homoihin ja lesboihin.
Minun oma henkilökohtainen kantani kantelussa viitattuihin Ewaldsin teorioihin, niihin jonkin verran perehdyttyäni, on se että ne ovat sieltä ja syvältä nykypäivän tietämyksen valossa. Hänen teorioissaan uskonto ja psykologia on iloisesti sekoitettu epämääräiseksi keitokseksi. Annettaisiin Ewaldsin levätä rauhassa haudassaan ja lähetettäisiin hänen kirjalliset tuotoksensa paperinkeräykseen.
Mikä on nykypäivän tietämys?
Tsemppiä Kalle Af:lle. Hienoa että löytyy ihmisiä joilla on todellista rohkeutta!
Kaikesta Joakim Förarsin vuosia jatkuneesta homoasioiden julkisuudessa vatvomisesta minulla syntyy syvä ihmettely hänen motiiveistaan. Mieleeni nousee erinäisiä teorioita syistä kaiken takana.
Joudun muotoilemaan omat ajatukseni näin epätarkoiksi, koska mistäpä sen tietää vaikka Förars koettaisi haastaa minutkin tämän perusteella tuomittavaksi piispojen eteen, asetettavaksi jalkapuuhun kirkon pihalle ja lopulta tuomittavaksi ikuisesti kirkonkiroukseen ja kadotukseen, tietenkin.
En vieläkään tajua ja yhä ihmettelen kuinka noille uskovaisille homoseksuaalisuus on puhtaasti periaatteellinen kysymys? He eivät välitä tekojen tasolla näyttää, mitä rakkaus on. Jos ajatellaan Paavalin syvää halveksuntaa homoja kohtaan, niin en minä vaan ymmärrä, miten sellaisen ihmiskuvan kanssa homo jaksaa elää. Paavali tuomitsi homot helvettiin ja hänen mielestään se oli niille ihan ok. Nytkin väännetään peistä siitä nimenomaisesta asiasta, mikä on syntiä ja mikä ei. Kuitenkin heterot hyväksyvät a) avioerot ja uudelleen vihkimisen ( voi hairahtua ja olla epätäydellinen ) b) avoliitot. Homoja syytetään heterojen avioerojen määrästä, koska homojen katsotaan uhkaavan heteroavioliittoa, mutta se on iso valhe. Julkisuudessa oli ainakin yksi " pettäjäpiispa", joka saatiin kiinni a) valehtelusta ja b) monen vuoden avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja se on niinkuin " so what!". Viis uskottavuudesta. Jos piispalla ja papeilla ( niin naisilla kuin miehillä) on vaikeuksia pitää pöksynsä jalassa, niin on vielä enemmän ymmärrettävämpää se, että homo ei jaksa olla yksin ja elää selibaatissa, koska hän on yhteiskunnan ulkopuolella omissa ihmissuhteissaan eli marginalisoitu ja hänen pitää monin paikoin salata oma homoutensa. Tämä homojen asema ei liikuta ketään eikä se saa jalansijaa yhdessäkään keskustelufoorumissa: mikä on homomiehen tai lesbonaisen todellinen asema meidän yhteiskunnassamme ja miten hän yksinkertaisesti selviää siitä ilman pahempia traumoja? Tätä minä en ymmärrä, miksi se sivuutetaan! Naiset koilottavat pienimmästäkin "syrjimisestä" tai sinne viittaavastakin, ja siitä pidetään hirveästi älämölöä. Siitä hyötyvät lesbot, koska he savat sen kaiken ilmaiseksi, mutta se ei hyödytä homomiestä yhtään. Siksi homomiehet vihaavat heteroja. Minä taas olen saanut naisilta niin paljon paskaa päin näköä, että en enää siedä heitä.
Ei se piispan 'aviorikos' nyt ihan so what -tyyliin tainnut mennä. Eikös hän joutunut sen takia eroamaan piispan virasta?
Sillä oli heti omia suojelijoita, jotka ottivat sen hoiviinsa. Taisi olla joku uskonnollinen "pulju".
Puolustelematta aviorikosta ja ottamatta kantaa sen seuraamuksiin piispanviran osalta on kuitenkin hyvä, että entistä piispaa ei rangaistu sulkemalla hänet ulkopuolelle.
Ex-piispa Kantola pyrkii nyt sitten eduskuntaan. En olisi yhtään yllättynyt, vaikka pääsisikin...en tiedä sitten, olisiko se hyvä vai huono asia.
Mutta tsemppiä Kalle af:ille, Leena Huoviselle ja kaikille muille fiksuille papeille!
HBL:ssä on jatkunut keskustelu homouden ja uskonnon/kirkon suhteesta.
HBL 4.3. Stig-Erik Enkvist totesi mielipidekirjoituksessaan ettei ihminen voi olla sekä kristitty, että homo.
Tänään kaksi kirjoittajaa vastaa Enkvistin mielipiteeseen. Karl af Hällström vääntää rautalankaa Raamatun Sodoman kertomuksen virheellisestä tulkinnasta. Christian Herzackin kirjoitus on otsikoitu: "Kuka antaa anteeksi ellei Jumala?"
Joku ruotsia osaava voisi referoida kirjoituksia hieman tarkemmin.
Tuomiokapituli torjui odotetusti Karl af Hällströmiä ja Tomas Raytä vastaan tehdyn kantelun. (HBL 28.3.2007)
Olen tyytyväinen tuomiokapitulin päätökseen ja edelleen pahoillani siitä, että nämä kaksi kirkon työntekijää ovat joutuneet henkilökohtaisen kantelun kohteiksi.
