Paras kauhuleffa / parhaimmat kauhuleffat
Mikäs on teidän mielestänne kaikkien aikojen parhain kauhuleffa tai parhaimmat kauhuleffat?
Omat suosikkini ovat tällä hetkellä: Evil Dead, Evil Dead II: Dead By Dawn, Hellraiser, Hellraiser II: Hellbound, The Howling - Ulvonta, Dog Soldiers, The Descent - Loukussa, Braindead, The Thing (John Carpenterin versio), The Texas Chainsaw Massacre, Hostel ja An American Werewolf in London - Ihmissusi Lontoossa.
Britney Spearsin Crossroads ja Mariah Careyn Glitter.
Kauhuleffat eivät vetoa niinkään kauhu-genren takia, vaan joissakin sattuu vain olemaan näyttelijätär tai näyttelijä, jota jaksaa katsoa ulkonäön puolesta tai jolla on niin huomattava karisma, että hän vetää väistämättä huomion puoleensa. Sellaisia kauhuleffoja ovat olleet esim.
- Alfred Hitchcockin "Linnut" (ihan vain Tippi Hedrenin ansiosta)
- Steven Kingin "Hohto" (Jack Nicholsonia ei tarvinne selittää enempää)
- Alien 1-4 (scifi-kauhua ja Sigourney Weaver; pidän yleensä enemmän scifistä kuin kauhusta)
Kiitos edelliselle kirjoittajalle päivän nauruista. Mariah Carey ja Britney Spears :D
Alexis, kiitos todellisesta kauhusta!
Scuirm. Matoja.
- Interview With The Vampire
- The Others
Linnaisten vihreä kamari :D Se kyl pitäis jostain saada dvd:nä.
Joo, mäkin muistan nähneeni sen jossain ja joskus, mutta en yhtään muista missä ja miten.. Sellainen ikivanha suomalainen kauhutarina, eikö niin?
Mutta silti vastaan helposti ja takeltelematta: Hohto. Sitä mä en katso vieläkään yksin. Koko leffan yleinen tunnelma on niin ihanan hyytävä.. eikä turhaa verellä mässäilyä ja murhia, vain pelon perustotuudet. HUI! :)
Ahdistavimpia elokuvia mitä olen nähnyt lienevät ne Linnut ja Rosemaryn painajainen, molemmat ovat aika siistejä elokuvia joissa sen jonkin kauhean odotus on tärkeämpää kuin se mitä sitten oikeasti tapahtuu. En kauheasti pidä verimässäilystä tai graafisesta väkivallasta.
Wicker Man on hieno leffa, jotkut senkin kauhuksi laskevat. Ne Whalen Frankenstein ja Bride of... sekä Browningin Freaks ovat myös mukavia leffakokemuksia joskaan eivät niin kauhean kauheita (no, okei, Freaks oli...)
Eka Alien oli kova myös, ja kolmosessa oli jonkin verran hyvää tunnelmaa.
Argenton Suspiria oli hurja, juonessa ei ollut mitään tolkkua mutta leffakokemuksena vaikuttava. Pitäisi jostain saada käsiini se kehuttu Profondo Rosso...
Night of the Living Dead olisi ollut todella hyvä filmi jos olisivat jättäneet ne zombiet pois.
Kaikkien aikojen ykkönen: Bad Taste. Aivan mieletön elokuva.
Jos nyt ihan totta puhutaan, niin hirveimpiä on Polanskin Inho. Siinä on todella intensiivinen se kohtaus, jossa sankarittaramme makaa sängyssä ja ovi raottuu. Hyi hyi. Oli ikävää katsoa kyseinen elokuva yksin kotona. Samoin monien mainitsema Hohto oli aika, hmm, eksoottinen kokemus teini-ikäisenä lähemmäs 40 asteen kuumeessa, silloinkin olin yksin himassa. Brr. Uusista The Ring oli aika jees, siitä jäi mieleen Anna Morgan (?) ja hepat! Mulla oli pari vuotta sitten pienimuotoinen kauhuleffabuumi, tsiigailin kaikkia mahdollisia laadukkaita ja useimmiten ei-niin-laadukkaita kauhuleffoja. Mielenkiintoinen genre, kaiken kaikkiaan.
Ja aivanpa niin, kesäpoika, Linnaisten vihreä kamari on tosiaan suomalainen mustavalkoleffa vuodelta 1945, Valentin Vaalan ohjaama teatraalinen 1800-luvulle sijoittuva historiallis-romanttinen draama... YLE on näyttänyt sitä moneen otteeseen. Harmi vain se meni multa taas viime kesäkuun alussa ohi. Näin leffan noin kymmenvuotiaana, jolloin se teki muhun suuren vaikutuksen. Myöhemmin olen nähnyt elokuvasta vain pätkiä ja haaveenani olisikin katsoa se vielä kerran kokonaan läpi. Muistan vieläkin, miten vihreässä kammarissa oli täytetty pöllö, jonka silmät hehkuivat omituisesti. Hui!
PS. Oli vielä pakko muokata tätä tämän verran: mulle Texasin moottorisahamurhaaja oli totaalinen pettymys. Mun silmin se näyttäytyi pelkkänä kaoottisena sahailuna ja suhailuna. Ehkä en sit keskittynyt tarpeeksi..?!? Tosiaan muhunkaan ei toimi ylenmääräinen toiminta. Säikähdän tosi helposti, ja jos leffa on pelkkää verellä leikkimistä, suvantokohdan ja kauhukliimaksin kontrasti ei kasva riittävän suureksi, enkä pääse "nauttimaan" säpsähtelystä. Sen sijaan erilaiset "paha on keskuudessamme"- (tyyliin Hohto) ja yliluonnollisuutta sisältävät leffat toimii. Ehkä kirjoitan siis psykotrillereistä enkä kauhusta, en tiedä miten ne genrerajat menee.
Ja ai niin, unohdin Kuudennen aistin! Se on kiehtova ja pelottava; mun "lempi"kohtaus on se, jossa pikkupoika 70-luvun vaatteissa lausuu: "You wanna see where daddy keeps his gun, come, I'll show you..." ... ja kääntää selkänsä kameralle...
Venny, meillä on ihan samanlainen maku.. Mä pidän myös noista kaikista, jotka mainitsit.. Tosin Inho ei oo musta kauhu, vaan se kuvaa päähenkilön psyykkistä luhistumista harhoihin..
Mulla on itsellä kolme kauhua, Hohto tietenkin, sitten Ring ja Kuudes aisti.. tai kuudes aisti on määritelty kyllä thrilleriksi, mutta kauhua se musta on.. Ja samoin se ammuttu poika on musta vaikuttavin kohtaus ja jotenkin pohjattoman surullinen.. Ja sit kun se juoksee sinne majaansa piiloon ja se tyttö tulee.. APUA!
Hohdossa peitän silmät siinä kohtaa, kun se kylvystä nouseva nainen muuttuu..
Psykologinen kauhu on kyllä minustakin parasta. Mua ei kiinnosta murhaaminen ja veren roiskuminen kauhussa, eikä toimintaleffoissakaan, mutta jokin pahuuden syvin olemus ja pelko ilmiönä kyllä..
Blair witch project on musta kanssa hyvä.. Se tuli viimeksi mieleen, kun oltiin telttailemassa keskellä metsää vähän ennen ensilumen tuloa ja ulkona vielä myrskysi.. Hyytävää.. mutta kaikki selvittiin hengissä metsästä ulos. :) Huh huh!
Kovin on kevyttä. Ring on hyvä tältä kevytosastolta. Ylläolevat muut mainitut elokuvat on tullut myös nähtyä. Takashi Miiken Audition on minusta ahdistavin kauhuleffa, minkä tiedän. Ensimmäinen elokuva, josta en voinut kaikkia kohtauksia katsoa. Lyhyt tiivistelmä: Vaimonsa menettänyt ohjaaja etsii elokuvaansa uutta naistähteä ja rakastuu erääseen tyttöön. Lopuksi tyttö alkaa paloitella tätä kaveria kumisessa hoitsun asussa. Lankasaha laulaa. Sen elokuvan nähtyään miettii vähän aikaa, kenen viereen nukahtaa.
Mutta ehkä tuo mainittu Glitter pelotti enemmän. Siinäkin se, että millaiset ihmiset antavat rahaa tuollaiseen taideteokseen.
Niin, Inho on selvästi tulkittavissa päähenkilön henkiseksi romuttumiseksi. Ja seksuaalisuus on siinä tooodella keskeisessä osassa, katsoo vaikka miten jo alussa rakennusmies kadulla flirttaa päähenkilölle (tai miten päähenkilö flirtin kokee).
En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miksi joku haluaa katsoa elokuvia, joissa ihmisiä silvotaan ja teurastetaan. Tai joissa veri, suolet ja aivolimat lentelee. Mikä ihme niissä vetoaa?
No, eipä oma makunikaan niin kovin korkealuokkainen ole. Pidän mm. 60-70-luvun englantilaisista ö-luokan kauhu"klassikoista". Varsinkin niistä, joissa Christopher Lee seikkailee Draculana pahvikulisseissa. Tosin niiitä katsoessa ei ihan aina ole kyllä varma, että katsooko kauhua vai komediaa. Ennustus (the Omen) on myös yksi kestosuosikkini. Siis se vuoden 1976 versio, ei tämä vastikään tullut uusioversio. Edellä mainittu Rosemaryn painajainen on myös huikea ja ylipäätään kaikki, missä esiintyy viittauksia anti-kristukseen tai muihin kristillisiin "hahmoihin". Psykologinen tai yliluonnnollinen jännitys/kauhu on parasta, ei veren roiskiminen.
Ja ihan oma genrensä on sitten nuo vampyyrielokuvat. Huonokin vampyyrielokuva on aina hyvä elokuva. Ja niissähän verta näkyy yleensä ihan vaan pieni tippa ;)
Heh, kiitos vinkeistä :D Täytyypä laajentaa skaalaa...
Britney Spearsin Crossroads ja Mariah Careyn Glitter todellakin edustavat tietynläistä kauhua, koska on kauheata ajatella, että jotkut voivat tehdä tuollaisia tekeleitä isolla rahalla.
Sitten takaisin pääaiheeseen.
Mun mielestä Alienit ovat ihan hyviä, mutta Ring ei tehnyt vaikutusta. Interview with the Vampire oli todella surkea elokuva hyvästä kirjasta (lukekaa Anne Ricen kirja ja unohtakaa tämä elokuva).
Re-Animator on aika hervoton tapaus, jos pitää modernisoidusta H.P. Lovecraftista. Myös Bride of Re-Animator ja Beyond Re-Animator ovat ihan hauskoja tapauksia, jos pitää splatterista.
The Shining on ihan hyvä elokuva, mutta oikeastaan vain Jack Nicholsonin takia. The Shining olisi voinut olla paljon tehokkaampi ja tiukempi.
Inho on enemmän draamaa kuin kauhua, mutta hyvä elokuva. Polanskilla on ihan mielenkiintoisia leffoja.
Linnaisten vihreä kamari on jotenkin hämärästi tuttu, joten kaipa se on tullut nähtyä joskus lapsena.
Thaileffa nimeltään The Eye. Nuori, sokea tyttö saa silmiinsä verkkokalvot anonyymiltä ja ilmeisesti jo kuolleelta luovuttajalta. Sokea kun on ollut koko ikänsä, hänellä ei ole mitään nimeä ympäröivälle maailmalle, eikä niille ilmiöille, mitä hän alkaa havaitsemaan ympärillään ja erehtyykin pitämään yliluonnollisia tapahtumia aluksi ihan normaaliin arkielämään kuuluvina juttuina... Aika mielenkiintoinen lähestymistapa kauhuun. Tässäkään leffassa ei mässäillä verellä ja suolenpätkillä, mutta muutamassa kohdassa oli kyllä hermot todella kireällä. En nyt ala pilaamaan leffaa niiltä, jotka sitä eivät ole nähneet, mutta leffan hissikohtaus oli yksi puistattavimmista kauhukohtauksista, mitä olen koskaan kauhuleffoissa nähnyt.
http://www.imdb.com/title/tt0325655/
Elokuvan "jatko-osassa" The Eye 2 ohjaajat ovat ammentaneet onnistuneesti vaikutteita buddhalaisesta uskonnosta ja uskomuksista, mikä antaa leffan juonelle uusia ulottuvuuksia, kun vertaa sitä Hollywoodin kliseisiin antikristus- ja tuomiopäiväleffoihin. The Eye 2:n pääosassa on nainen, joka on päättänyt tehdä itsemurhan, kun rakastaja jätti hänet. Pian hän huomaa olevansa raskaana ja sen, että ei ole yksin. Joku tuonpuoleisesta haluaa pitää hänet hengissä tiettyä tarkoitusta silmällä pitäen, mikä selviää leffan kuluessa myös katsojalle... Tässäkin leffassa on pari sävähdyttävää kohtausta kuten matka taksissa. Leffan loppukohtaus oli mielestäni liikuttava ja erikoinen loppu kauhuleffalle.
http://www.imdb.com/title/tt0405061/
The Mothman Prophecies ja The Exorcism of Emily Rose olivat kummatkin fiilisten kannalta (ahdistavuus) toimivia leffoja, joissa äänet, valaistus, yksityiskohdat ja kerronta muodostavat tiukan kokonaisuuden, joka ei jätä katsojaa rauhaan edes leffan loppumisen jälkeen. Kummassakin leffassa oli kuvattu hyvin kohtaaminen yliluonnollisen olennon kanssa: Richard Gere saa puhelinsoiton yöllä hotellihuoneeseensa entiteetiltä, joka kutsuu itseään nimellä Indrid Cold ja Emilyn painajainen, joka päättyy lopulta Emily-raukan kuolemaan, alkaa varsin inhalla raiskausepisodilla. Kummassakin leffassa on pääosassa Laura Linney, joka on yksi lempinäyttelijöistäni ja esiintyi myös parin vuoden takaisessa Alfred Kinseyn elämästä kertoneessa leffassa :)
Linnaisten vihreä kamari on yli-rock, mutta entäs VALKOINEN PEURA (Erik Blomberg, 1952)? Se oli k a m m o t t a v a joskus 8-vuotiaana. Näin aikuisiällä ei tule ihan painajainen silmään, mutta vieläkin siinä on yksi puistattava kohta: Lopun zoomaus Aslakin kasvoihin kun hän on keihästänyt valkoisen peuran. Niin julmaa virnistystä en ole toista nähnyt. Sitten se tietysti venähtää kun peura menettää hahmonsa ja se onkin aslakin vaimo Piritta, joka kuoli.
OMG, Valkoinen peura on PAKKO NÄHDÄ! Oon kuullut siitä muidenkin saaneen Vakavia lapsuusiän traumoja.
Baez kirjoitti: "No, eipä oma makunikaan niin kovin korkealuokkainen ole. Pidän mm. 60-70-luvun englantilaisista ö-luokan kauhu"klassikoista". Varsinkin niistä, joissa Christopher Lee seikkailee Draculana pahvikulisseissa. Tosin niiitä katsoessa ei ihan aina ole kyllä varma, että katsooko kauhua vai komediaa. Ennustus (the Omen) on myös yksi kestosuosikkini. Siis se vuoden 1976 versio, ei tämä vastikään tullut uusioversio. Edellä mainittu Rosemaryn painajainen on myös huikea ja ylipäätään kaikki, missä esiintyy viittauksia anti-kristukseen tai muihin kristillisiin "hahmoihin". Psykologinen tai yliluonnnollinen jännitys/kauhu on parasta, ei veren roiskiminen."
Hehee, kannatetaan, jokainen elokuva jossa esiintyy Christopher Lee on automaattisesti katsomisen arvoinen vaikka moni niistä ei mitenkään kauhukokemuksia herätäkään...
Omen oli kova juttu kymmenvuotiaana ja nykyäänkin kyllä nautittava leffa.
Venny kirjoitti: "Niin, Inho on selvästi tulkittavissa päähenkilön henkiseksi romuttumiseksi. Ja seksuaalisuus on siinä tooodella keskeisessä osassa, katsoo vaikka miten jo alussa rakennusmies kadulla flirttaa päähenkilölle (tai miten päähenkilö flirtin kokee)."
Jeps. Tosin jotkut ovat teoretisoineet, että seksuaalisuus on mukana kaikissa kauhuleffoissa tavalla tai toisella, esim. jäykästi liikkuvat hirviöt (Frankenstein, Muumio, zombiet yms) ovat penissymboleja ja kuvastavat raiskauksen pelkoa (jos kuulostaa kaukaa haetulta, katsokaapa vaikka se Whalen 30-luvun Universal-Frankenstein niin se raiskauksen teema on aika selvästi esillä...). Ja vampyyrit ovat hyvin ilmeisiä viettelijöitä...
Ei ehkä päde jättiläishyönteisiä käsitteleviin elokuviin kuitenkaan.
Juu..! Ja aika kiinnostavaa on sekin, että kauhuleffojen pääosassa niin usein on juuri nuori nainen.
Parhaita kauhuleffoja...
No jos oikeesti "pelottavista" leffoista puhutaan niin kyllä "Manaaja" on aika ahdistava... Hyvin käytetty aikansa visuaalista kikkailua niinkuin silloin tällöin vilahtelevia paholaisen naamatauluja... Ja kun välillä puhelin soi niin kotiteatteristakin katsoessa kyllä herkästi pomppaa pystyyn. Myöskin elokuvassa "The Thing" on sitä jotakin kun koko ajan kauhea epäluulon ilmapiiri on valllalla...
Mut sitten jos ihan vapaasti saa valita niin kyllä mun osastoani on sitten Splatter. Ja suosikkileffat varmaankin "Army of darkness" ja "Creepshow". Ensimmäinen on karkeudessaan, tekoveressään ja sankarin yltiömiehisyydessä aivan loistava. En voi ikinä katsoa nauramatta. Toisaalta tämä ei varmaan ole kovin monelle kauhuleffoissa se ensimmäinen plussa... :D Ja tuo jälkimmäinen on vaan juoneltaan (tai oikeastaan juoniltaan) niin auttamattoman naurettava ja kasarihenkisyydessään niin loistava että se on vain hitusen "Army of Darknessin" takana. Toki myöskin "Evil dead" leffat ovat huipputavaraa, "Army of Darknessin" sarjaa kun ovat, mutta kyllä tämä on noista se ehdoton huippu!
Hirveen vähän tulee kauhuleffoja katottua, kun oon sen verran tosikko etten niihin pysty eläytymään kunnolla. Jos jännitystä haluan niin yleensä kyllä katson jotain trillereitä...
Hostel on kans aika kivaa horroria.
Baez kirjoitti:
"Psykologinen tai yliluonnnollinen jännitys/kauhu on parasta, ei veren roiskiminen."
Samaa mieltä! =) Oikeastaan aikaisemmin mainitsemani Interview With The Vampire ja The Others edustavat juuri tätä alalajia ja ovatkin pikemminkin thrillereitä kuin ns. "oikeita" kauhuelokuvia. Ja vampyyrit on tosiaan melkein aina jees. Paitsi Blade.. *Yööökkss* =P
Night of the living dead on ihan helvetin hyvä ja zombie-leffat muutenkin.
Mä tykkään sellasesta jäynäävästä kauhusta niinkun nyt tuo edellä mainittu(noh. ainakin lopun takia).
-the texas chainsawmassacre(varsinkin kun käy kattomassa sen tyypin rikospaikkakuvia johon se leffa löyhästi perustuu..)
-Hitchcockilla on kivoja leffoja.
-Ginger snaps 2 on hieno(ei ihan niin teinix-gootti kuin edeltäjänsä)
-Japinilainen kauhuhan on paljon parempaa kuin amerikkalainen esim. Ring tai (Amerikan) Ring
-Tietysti jos mennään ö-luokan kauhuun niin Ed Woodhan on mestari!
Uusista leffoista The wilderness ja oliko se nyt Decent(niitä tuli samaan aikaa hyvä ja huono luola-leffa..) oli kiva.