Seurakuntalaiset pastorin tukena
Atlantassa, USA:ssa luterilaisen kirkon pastori Bradley Schmeling aiotaan erottaa tehtävästään, ei homouden vuoksi, vaan siksi että hän ilmoitti piispalleen elävänsä suhteessa miehen kanssa.
Piispa käski hänen erota tehtävästään, mutta Schmeling kieltäytyi ilmoittaen etteivät tuollaiset säännöt ole enää tätä päivää.
Seurakunta on lähtenyt vahvasti tukemaan pappiaan. Seurakuntalaisten edustaja Laura Crawley: "Bradley on todellinen lahja seurakunnallemme. Haluamme hänen olevan edelleen pappimme, jonka me valitsimme tehtävään vuonna 2000. Emme näe mitään syytä muuttaa päätöstä."
Piispa on kutsunut papin kurinpidolliseen puhutteluun. Seurakunta odottaa jännityksellä piispan päätöstä asiassa.
Lähde: WXIA-TV ATLANTA 20.8.2006
Ehkäpä piispa kutsuu sen jälkeen koko seurakunnan kurinpidolliseen puhutteluun...
G
Pastori Schmeling provosoi valheellista "Don't Ask, Don't Tell" -periaatetta tuomalla julki homoutensa. Hänellä on kaikki sympatiani, mutta tilanne on kyllä monimutkaisempi kuin mitä Juhanin lyhyt uutinen antaa ymmärtää.
Blogillani tuon esille muutaman kommentin tästä.
http://karlafhallstrom.blogspot.com/2006/08/nyhet-homosexuell-pastor-vgrar-avg.html
Sama ongelma on myös minun kirkossani, Suomen ev-lut kirkossa. Mitenköhän täällä reagoitaisiin vastaavassa tilanteessa?
En voi itse provosoida ihan pastori Schmelingin tavoin. Onhan minulla tietenkin seksisuhde naimisissa olevaan naiseen, mutta koska hän on minun kanssani naimisissa, se ei ihan provokaationa toimi...
Niinpä. Heteromiesten on aina painotettava jossakin suhteessa, että heillä on seksiä. He eivät elä ilman. Jos homot samassa suhteessa kertoisivat itsestään ja omasta elämästään, niin menisivät maailmankirjat sekaisin ja varsinkin jos he laittaisivat adjektiivin hyvä eteen: minulla on hyvää seksiä saatavilla!
Miksi heteromiesten tulee aina painottaa sitä, että "ei minä en ole sellainen mies", vaikka kyllähän homomiehet tietävät totuuden, että myös naimisissa olevat miehet harrastelevat toisinaan seksiä miesten kanssa. Me emme halua omalla avoimuudellamme pönkittää yhteiskunnan kaksinaismoralismia ja siinä se juttu onkin: jos oltaisiin "läpinäkyviä", niin paljastuisi, mitä oikeasti tapahtuu koko ajan, mutta nyt homot sysätään sinne yhteiskunnan"pimeälle puolelle" ja tässä myös kirkko on vahvasti mukana. Onko niin, että ei haluta nähdä totuutta eli sitä, että avioelämä ei olekaan niin tyydyttävää kuin annetaan ymmärtää? Oliko se koskaan sitä ollutkaan?
Homokysymys jää homokysymykseksi, koska heteromiehet eivät uskalla tai halua tarkastella asiaa objektiivisesti ilman tunteita, koska on moraalikoodin mukaista paheksua ja halveksia sitä. Sitä myös naiset haluavat, koska eivät halua sysätä itseään ulos miehen elämästä. Riippuvuuden ja tarpeettomuuden tunteet ovat vahvasti esillä.
Toisaalta jos yhteiskunta olisi niin hetero kuin annetaan ymmärtää, niin miksi monet naiset haluavat kasvattaa lapsensa yksin ilman miestä? Keinohedelmöityskysymys oli siinä mielessä mielenkiintoinen, koska sehän ei koske pelkästään lesboja. Halutaanko siinä jotenkin arkkityyoppisesti samaistua Jeesuslapsen syntymään ja synnyttää neitseesti synnittömästi lapsi ilman miestä? Hygienia on mennyt hysteriaksi! Synnytetään "taivaallinen lapsi". HAH.
Ai. Minunko kirjoitukseeni reagoit, Enter? Pointtini oli, että olisin voinut provosoida piispaani kertomalla että minulla on suhde naimisissa olevaan naiseen, mutta että provokaatio ei toimisi koska hän on minun kanssani naimisissa. Vaimoni siis, ei piispa.
Valitan jos tämä oli ylilyönti.
Vaan kenenköhän se ylilyönti mahtoikaan olla?
