Homous identiteettinä
Miten tärkeää on kuulua ryhmään nimeltä homot? Onko homous pelkkää tunnekiintyvyyttä omaa sukupuolta kohtaan vai onko se elämäntapa tai harrastus? Onko homon oltava kiinnostunut homoudesta ilmiönä ja sen seuraamisesta? Onko homobaari parempi kuin heterobaari? Onko HOTissa harrastaminen homoja suojaavaa vai lokeroivaa? Lokeroituvatko homot vai onko meidät lokeroitu? Moniko tahtoo elää mahdollisimman homossa maailmassa homojen ystäviensä kanssa ja moniko elää homossa maailmassa koska tuntee olevansa pakotettu siihen?
Onko tasa-arvoisuus homouden ja heterouden erottelun lopettamista vai homouden erityisyyden huomioon ottamista perustamalla homojen matkatoimistoja, kotipalveluita, vanhainkoteja ja harrastuspiirejä? Onko mahdollista taistella kummallakin rintamalla ilman, että lopulta tuhoaa asiansa itse?
Homous ei voi olla identiteetti
Sanoisin, että kyllä se homous omalta kohdaltani on seksuaalista kiinnostusta/kiintymystä omaa sukupuolta kohtaan. Harrastukseksi en kyllä sitä haluaisi mieltää, enkä halua ottaa osaa mihinkään "homokulttuuriin". Minulle riittää, että saan olla oma itseni muiden yksilöiden joukossa :)
Kesäpoika, ei noin monta vaikeaa kysymystä kerralla, please armoa! Minun aivokapasiteettini ei pysty noin massiiviseen prosessointiin.
Otan vain yhden kysymyksesi:
kesäpoika kirjoitti: " Lokeroituvatko homot vai onko meidät lokeroitu?"
Vastaan: Kyllä!
Juhani ;-)
:D Hassu..
(musta tuntuu, että et ota mua nyt ihan tosissaan)
Minusta jokaisella homolla on yksi keskeinen ulottuvuus yhteistä kaikkien muiden homojen kanssa. Tuo ulottuvuus heijastuu koko elämään jollain tavalla. Ehkä sana elämänTAPA voi olla liikaa, mutta homon elämä(ä) se on joka tapauksessa.
Homon ei myöskään ole oltava kiinnostunut homoudesta ilmiönä. Osittain on kuitenkin kummallista, jos yksi oma keskeinen ulottuvuus ei kiinnosta yhteisöllisesti. Valitettava tosiasia on sekin, että ikäviin ennakkoluuloihin ja syrjintään törmää joka tapauksessa.
"Onko homous pelkkää tunnekiintyvyyttä omaa sukupuolta kohtaan vai onko se elämäntapa tai harrastus?"
No ei homoutta nyt ainakaan harrastukseksi voi kutsua. Minä ainakin miellän sanan 'harrastus' sellaiseksi toiminnaksi, jonka voi halutessaan lopettaa tai pitää välillä taukoa ja aloittaa taas uudestaan. Vaikka harrastus voikin olla tärkeä, ei se silti ole olennainen osa persoonallisuutta, joka on joka hetki olemassa, halusi tai ei.
Elämäntapa on laajempi ja kokonaisvaltaisempi käsite, mutta miellän myös sen sellaiseksi, jota voi halutessaan muuttaa. Eli minusta elämäntavastakaan ei voi puhua homouden yhteydessä.
"Moniko tahtoo elää mahdollisimman homossa maailmassa homojen ystäviensä kanssa ja moniko elää homossa maailmassa koska tuntee olevansa pakotettu siihen?"
En kuulu kumpaankaan ryhmään. En elä homossa maailmassa, koska suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, on heteroita. En myöskään koe mitään halua elää mahdollisimman homossa maailmassa. Minun laaja ystävä- ja tuttavapiirini on varsin sekalainen seurakunta. On nuoria ja vanhoja, homoja ja heteroita, useampaa eri kansallisuutta ja se on hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta!
"Onko tasa-arvoisuus homouden ja heterouden erottelun lopettamista vai homouden erityisyyden huomioon ottamista perustamalla homojen matkatoimistoja, kotipalveluita, vanhainkoteja ja harrastuspiirejä?"
Minusta tasa-arvoisuus olisi nimenomaan homouden ja heterouden erottelun lopettamista. Että ei tuijotettaisi liikaa suuntautumiseen vaan nähtäisiin toinen ensisijaisesti ihmisenä, ainutlaatuisena persoonana. Ja että homous koettaisiin yleisesti yhtä luonnollisena kuin heterous, asiana jossa ei ole mitään ihmettelemistä eikä paheksumista. Sellainen olisi minun ihannemaailmani.
En näe mitään syytä, miksi pitäisi perustaa loputtomiin nimenomaan homoille suunnattuja palveluja. En tosiaan tarvitse mitään lesbojen matkatoimistoa, pankkia, työvoimatoimistoa ym. Muutenkin vastustan kaikkea sellaista ajattelua, että homot/lesbot omassa porukassaan ja heterot omassa porukassaan. Sellainen on vaan omiaan lisäämään ennakkoluuloja, joista nimenomaan pitäisi pyrkiä pääsemään eroon.
Selityksenä tuohon mun tekstiin: en tarkoittanut homoutta elämäntapana ja harrastuksena niin, että se olisi pelkästään näitä.. Homous on joka tapauksessa tunnekiintyvyyttä, mutta tarkoitin kysyä monelleko se on tämän lisäksi myös jotain muuta. Tällä tarkoitan voimakasta alakulttuuriin sitoutumista, sekä sitoutumisen motiiveja ja esimerkiksi sitä, että koska mä kaikista maailman keskustelupalstoista valitsen omakseni juuri Ranneliikkeen saadakseni keskustella nimenomaan homoudesta, koen, että homous on mulle myös tässä mielessä jonkinnäköinen harraste. Aivan kuten jos mä viettäisin aikaa moottoripyöräkerhon sivuilla, voisin sanoa harrastavani moottoripyöräkulttuuria jossain määrin..
Välillä on vaikea määritellä missä menee tällaisen "harrastamisen" ja homona elämisen raja.. Esim. meneekö homo homobaariin kuuluakseen alakulttuuriin vai meneekö hän sinne muuten vain tai esim. etsimään seuraa. Eihän heterobaareissa käyntiäkään luokitella heterouden harrastamiseksi. Musta homous ja heterous eivät kuitenkaan ole tässä mielessä täysin verrannollisia, koska mitään heterouden alakulttuuria perustuen nimenomaan heterouteen ei ole olemassa, homoille sellainen kuitenkin on ja myös alakulttuurin alakulttuurit. Mulla ei juuri ole mitään valmiita omia käsityksiä asioista, enemmänkin ajatuksenpuolikkaita, siksi halusinkin herättää keskustelua.
Henkilökohtaisesti mulla tässä on myös kyse omasta kasvusta.. Murrosiässä oli tärkeää kuulua johonkin ryhmään ja homot oli yksi tällainen ryhmä, johon mä koin hyvin voimakkaasti kuuluvani. Voisin sanoa, että homous oli jonkinlainen elämäntapavalinta tietyllä tapaa. Nyt aikuistuessa en sitten enää jaksakaan olla vain ja ainoastaan homo kaiken aikaa, ja olen vieraantumassa kovaa vauhtia monista vanhoista kavereista, jotka eivät ymmärrä, että mun elämään on tullut monia muita suuria asioita, enkä tahdokaan enää seurata aktiivisesti missikisoja ja euroviisuja ja roikkua homojen suosimissa paikoissa pelkän ryhmään siltoutumisen vuoksi. Ehkä mä en sitten koskaan ollutkaan aidosti kiinnostunut niistä asioista, vaikka niin luulin. Mun ystäväpiiri on heteroutunut todella hurjaa tahtia.
Jotkut tietenkin ovat aidosti kiinnostuneita euroviisuista sun muusta, eihän siitä muuten olisi tullut osa alakulttuuria. Mä tahtoisinkin tietää, miten voimakasta ryhmään kuulumisen tunnetta tai tarvetta ihmiset täällä kokee, ja johtuuko se omista motiiveista vai siitä, että ei tunne olevansa tervetullut "heteromaailmaan".
Minkälainen muuten on heterobaari? Sellaiseen en ole vielä toistaiseksi törmännyt. Ovatko heterot nyt lokeroitumassa omaksi ryhmäkseen? ;)
Heterobaareja on ainakin Helsinki pullollaan. Ei niiden tarvitse mitenkään julistautua heterobaareiksi, aivan samoin kuin kaikki homobaaritkaan eivät mainosta itseään nimenomaan homo-/gaybaarin nimikkeellä.
Homobaari syntyy niin, että sinne kokoontuu joko paikan johdon suosimana tai aivan ilman sitä homoja, jotka viihtyvät siellä keskenään ja saattavat jopa pariutua lyhyt- tai pitkäkestoista yhdessäoloa varten. Heteroita ei välttämättä katsota hyvällä silmällä, sillä he saattavat joidenkin asiakkaiden mielestä rikkoa paikan ilmapiiriä ja sotkea kanta-asiakaskunnan kuvioita.
Heterobaari syntyy niin, että sinne kokoontuu joko paikan johdon suosimana tai aivan ilman sitä heteroita, jotka viihtyvät siellä keskenään ja saattavat jopa pariutua lyhyt- tai pitkäkestoista yhdessäoloa varten. Homoja ei välttämättä katsota hyvällä silmällä, sillä he saattavat joidenkin asiakkaiden mielestä rikkoa paikan ilmapiiriä ja sotkea kanta-asiakaskunnan kuvioita.
Oletteko te unohtaneet, mitä tapahtuu Latviassa ja kuinka realistisesti keskusteltiin Ruotsin Pride puheenvuoroissa? ("juhlikaa nyt sillä huomenna päähänne voi pudota tiiliskivi")
Minä olen kyllästynyt siihen, että minun pitää ottaa huomioon, etten loukkaa hetero-yhteisöä ja kuitenkin he saavat/voivat tehdä mitä huvittaa vastaantulevalle viattomalle homomiehelle. Jos huvittaa haukkua, sen saa tehdä, jos huvittaa lyödä, niin siitä vaan...sitten niitä apinoita pitäisi muka ymmärtää!
Minä haluaisin asua homokaupunginosassa, jos sellainen olisi Suomessa, mutta kun ei ole.
.... hetero tässä terve...:)
...Voisi varmaan jo jättää nuo yleistykset..:)
Eksyn alkuperäisestä aiheesta(anteeksi siitä), nosti vaan pahasti karvat pystyyn Enterin kommentit..
Tosiasia on se, että homojen mollaajat ovat vähemmistönä Suomessa, äänekästä porukkaa varmasti mutta silti.
Homoihin tottumattomat(siis luultavasti valtaosa ihmisistä) suhtautuvat asiaan kuten kuka tahansa joka kohtaa erilaisen henkilön. Siihen siis tottuminen, sillä homot tulevat aina olemaan vähemmistönä. Tasavertaisuus siinä mielessä ei toteudu, mutta myös oma asenne, itse kunkin toivottavasti avoin ja älykäs suhtautuminen auttaa siihen että voimme yksilötasolla olla oma itsemme.
Homo-onnelasta käytiin pitkä keskustelu ehkä pari vuotta sitten. Sellaista ei ole eikä tule. Juutalaisten historia kertoo geton olleen kuolemanvakava virhe.
Yleensä rajatuissa tai suljetuissa yhteisöissä ei myöskään voida hyvin. Tällaisia esimerkkejä kuulee vaikkapa Kanarian ja Espanjan aurinkorannikon suomalaisreservaateista.Turvallisuus syntyy yhteiskunnassa homoillekin muulla tavoin. Kaapissa kykkiminen ei muuten sellaista ainakaan lisää. Jos haluamme tässä yhteiskunnassa hyväksyntää, meidän pitää olla mukana kaikkialla, aivan kuten jokainen muukin.
Enter, voisit opetella luomaan turvallisuutta jollakin tavoin ensin siihen pieneen sopukkaan, joka rajautuu kahden korvasi väliin. Sieltä se alkaa.
Juhani
kesäpoika kirjoitti: "musta tuntuu, että et ota mua nyt ihan tosissaan"
Otanpa hyvinkin tosissaan. Pohdit samankaltaisia asioita, kuin minä joskus nuorena ja miksei joskus nykyisinkin. Silloin ei vain ollut ketään, eikä mitään foorumia, jossa näistä jutuista olisi uskaltanut puhua. Tänään on toisin niin sinulla kuin minullakin. Kirjoitat siis tärkeistä asioista, mutta minua hengästyttävällä vauhdilla. Luen joka tapauksessa kiinnostuneena kaiken mitä kirjoitat.
Mitä tulee nimimerkkiisi, se on minusta edelleen hauska, kun ajattelen mitä kesäpojalle tapahtuu syksyllä. Lakastutko = vauhti loppuu syksyyn? Sen nyt sitten aika näyttää. Toivon, että olet ikivihreää lajia.
JV:
Otan vain yhden kysymyksesi:
kesäpoika kirjoitti: " Lokeroituvatko homot vai onko meidät lokeroitu?"
Vastaan: Kyllä!
Vastasin hieman kieli poskessa, mutta kuitenkin juuri niin kuin tarkoitin. Mielestäni kysymyksesi sisältää valmiiksi ennakkorajauksen: homoja lokeroidaan, mutta vain joko tai. Voisi olla kysymyksesi myös lokeroiko meitä yleensä kukaan. Minun vastaukseni sisälsi sen sinulta puuttuneen vaihtoehdon, että todellisuudessa me itsekin, heteroiden lisäksi lokeroimme itseämme esimerkiksi valtaväestöltä sisäistämäämme hetero-olettamukseen ja homofobiaan perustuen. Siis vastaukseni sinun kysymykseesi on edelleen: Kyllä!
Juhani
Juu, kyllä mä ymmärsin vastauksesi, Juhani, ei mun oivalluskyvyssä ole vikaa, vaikka musta sun vastaus olikin vähän hassu. :) Se oli kyllä myös erinomaisen hyvin rajattu, sisältönä kaikki tarpeellinen, eikä mitään turhaa. :)
Jos ihan vakavasti puhutaan, niin kysymyksenasettelussa ei ollut tarkoitus rajata mitään asioita valmiiksi, mutta ihan kaikkien vaihtoehtojen luettelointi olisi vienyt liikaa tilaa ja aikaa, siksi mun luettelot vaihtoehdoista on rajallisia.. ja aina voi tietysti vastata sekä että ja vielä lisäksi.. Ja aiheen vierestäkin saa mun mielestä puhua ihan vapaasti, koska ei tuossa ollut vielä lainkaan kaikki samaan sarjaan sopivat kysymykset.. :) Vastaajat saa kuvitella loput kysymykset siihen itse.
Mitä mun nimimerkkiin tulee, niin voisin analysoida siitä ja syksyn tulosta sulle kymmensivuisen kirjoitelman jos sille päälle sattuisin, mutta en oo ihan vakuuttunut, että tykkäiskö muutkin lukijat siitä.. :) Luulen, että eivät.
"Voisi olla kysymyksesi myös lokeroiko meitä yleensä kukaan." Ei, se ei voisi olla minun kysymykseni, mutta ehkä jonkun muun. :)
Kesäpoika, jos henki on päällä, voit sen kymmensivuisen kirjoituksesi tehdä ja lähettää sähköpostiini, joka löytyy tiedoistani. Lupaan lukea, mutta en ole varma ehdinkö syvällisemmin kommentoimaan. Jokin palaute tulee joka tapauksessa.
Tästä kymmensivuisesta tulee mieleeni varusmiespalveluni aika. Kirjoittelin koneella (olin oppilaskunnan sihteeri) kymmensivuisia kirjeitä kotiväelleni. Ei ollut ketään muuta, kenelle olisin kirjoitellut. Ei ollut kännyköitä edes unelmissa. Sotilaskodissa yksi puhelin ja monta sataa käyttäjää.
Juhani
La-di-da!
"homous" lienee olevan "luonteenpiirteenä" hieman enemmän kuin silmienväri ja vasen-tahi oikeakätisyys.. tavallaan tarvitaan tiettyjä "yhdistäviä" tekijöitä, kuten homobaarit, järjestöt jne. Tosin en puhuisi mistään "homokulttuurista" koska en tunne kuuluvani mihinkään "kulttuuriin" vain sen takia että "rakastan miestä". Luulen kuitenkin että ainut asia mikä yhdistää "homoja" (...niputan tämän alle koko sateenkaaren) on nämä lakisäätelyt jotka eivät ole tasavertaisia ns.normiväestön kanssa. Suurimmat ennakkoluulot ovat henkilökohtaisia eikä sidoksissa mihinkään erityiseen seksuaali-identiteettiin.
En usko että "homus" mitenkään erityisesti määrittelee pukeutumistani, käytöstäni jne. Tosin olen (vieläkin) sen verran "punk" että koen "vapautuneeni" yhteiskunnan "normeista". Hassua sinänsä sillä viime vuosina olen törmännyt erityisesti homobaareissa "ennakkoluuloiseen" käyttäytymiseen. Ei niin että se mitenkään häiritse minua mutta samaa läppää kuuli vuosikausia ns."heterobileissä".
Itsensä määritteleminen pelkästään seksuaali-identiteettinä on jokseenkin kapea-alaista, ellei SE nyt sattumoisin ole se elämän merkittävin asia. Tietenkin tuo identiteetti luo oman merkityksen kaikkeen mitä tekee mutta jos ihmistä tulkitaan pelkästään sen varjolla, ollaan aika kepein eväin liikkeellä. Mikä olikaan se yleisin homobaarissa esitetty keskustelunavaus "Oletko homo vai hetero...?"...
Homous harrastuksena tai elämäntapana...? Toiset harrastavat seksiä, toiset järjestötoimintaa tai vaikkapa kirjoittelua Ranneliikkeeseen?
