Prof Jorma Palo on kuollut

Muistan aina yhden otsikon Helsingin sanomien sunnuntaiiliitteestä. Oli kysymys homoista. Otsikkona oli: "Parantumattomasti terveet". Kirjoittajana Jorma Palo

:P

Minä taas muistan Hesarista jonkun vuoden takaisen mielipidekirjoituksen jossa Jorma Palo vastusti hedelmöityshoitolakia, koska on itse menettänyt isänsä varhain ja siksi "kenenkään ei pitäisi jäädä ilman isää"= hedelmöitystä vain heteroille.

Levätköön tuo leppoisa valtakunnansovinisti rauhassa!

Niinpä niin. Tämä on tietysti ikuisuusaihe, josta on täälläkin väitelty iät ja ajat, mutta pakko nyt sen verran avata suuta, että olen itse biseksuaali, enkä sallisi hedelmöityshoitoja kenellekään, jos siitä on tuloksena biologista isättömyyttä tai äidittömyyttä. Etenkin anonyymisperman käyttö osoittaa minusta uskomatonta moraalittomuutta ja älyllistä epärehellisyyttä sekä luovuttajalta että vastaanottajalta. Rakkautta voi lapselle antaa kuka vain, mutta sitä tuskaa mikä aiheutuu siitä, ettei tunne oikeita juuriaan, ei poista mikään. Ja tuskan lisääminen tähän maailman on synneistä suurimpia.

Mitä tulee Jorma Palon kuolemaan, niin se oli suuri menetys. Harvoin tulee ihan oikeasti surtua jonkun tuntemattoman julkisuuden ihmisen kuolemaa samalla lailla. Hän oli tavattoman humaani ja älykäs ihminen, ja hieno kirjailija. Lukekaapa vain viimeiseksi jäänyt romaani Leikkikuolema...

- isätön

"Biologinen isättömyys ja äidittömyys"...siinäpä vasta käsitemöykky. Toivottavasti tosiaankaan kukaan ei koskaan edistä tuollaisen möykyn säilymistä tai sen sälyttämistä kenenkään harteille. Isyyden tai äitiyden, vanhemmuuden, kutistamista biologiseen funktioon on vaikea edes ajatusketjuna seurata.

Itseltäni puuttuu toinen vanhempi ja olen siitä surullinen, mutta en tiedä miksi tästä pitäisi vetää johtopäätöksiä toisten ihmisten perheenperustushommiin ja niiden eettisyyteen... Mitäköhän siitäkin tulisi jos kaikki yhteiskunnalliset asiat nähtäisiin vain minun henkilökohtaisten puutteitteni valossa. Hieman mielikuvituksen variaatiota peliin. Jormalta sitä ei voi enää vaatia, kun Jorma on kuollut, mutta muita voisi kehottaa menemään sekä itseensä että tutustumaan paremmin sateenkaariperheisiin!!!

Lisää vastuullista vanhemmuutta ja vähemmän käsitteellistä pelleilyä omien traumaattisten kokemusten pohjalta.

Muistaakseni Ilkka ja Sesse Koiviston kirjassa Puusta pudonnut moitittiin termiä "biologinen vanhempi" vääräksi: biologinen vanhempihan on se, joka lapsen kasvattaa, koska se jos mikä on "biologiaa". Parempi olisi puhua vaikka "geneettisistä vanhemmista".

Oma äitini on ottolapsi, eikä ainakaan hän ole koskaan ilmaissut tuntevansa hirmuista tarvetta löytää tietoja vanhemmistaan. Oli kiva, kun löytyi kaksi toiseen perheeseen adoptoitua veljeä, mutta vanhempinaan hän koki ehdottomasti vain ja ainoastaan kasvatusvanhempansa.

Luulenkin, että "tarve" tuntea geneettiset juurensa ei ole yleistettävissä kaikkiin ihmisiin. Jotkut tuntevat sellaista tarvetta, jotkut eivät. Syy tarpeeseen voi olla vaikkapa vahvassa uskossa "verenperintöön" tai yksinkertaisesti sukututkimusinnostuksen tapainen kiinnostuneisuus menneistä sukupolvista.

Kuka wanhassa kunnon heteroliitossakaan syntynyt voi olla varma, ettei naapurin mies sittenkin käynyt äiskää kiksauttamassa, kun isi oli töissä? :)

Ja toisaalta, isistä, äidistä ja lapsista koostuva ydinperhemalli on kaikkea muuta kuin universaali. On esim. kulttuureita, jossa naiset ja lapset elävät paljolti keskenään, aikuiset miehet keskenään. On niin helppoa olla kuin George Bush tyhmempi ja uskoa, että se, minkä itse on tuntenut "ainoana ja oikeana" mallina on todellakin ollut sitä aina ja kaikkialla.