Miksi homoista ei pidetä?

Olen miettinyt, että ehkä keskeinen syy, miksi jotkut eivät pidä homoista, liityy Albert Einsteinin sanoihin: "Ihminen, joka ei ole koskaan ollut valmis kuolemaan minkään puolesta, ei ole koskaan elänyt." Heterot ajattelevat, että homo ei kuolisi (esim. sodassa) minkään puolesta, koska on ihminen, joka tarvitsee ympäristöltään niin suuren myönnytyksen ja armon. Ajatellaan, ettei pysty kohtaamaan vaikeuksia ja vääryyttä, pysty kohtaamaan pahuutta, pysty täyttämään tuota Einsteinin karua ehtoa. Eivät tarttuisi aseisiin kenenkään tai minkään puolesta. Että homot ovat jollakin tavalla "siivelläeläjiä", yrittävät asettua hyvän ja pahan taistelun yläpuolelle / ulkopuolelle. Luulisin että sillä selittyy ärtymys, mitä erityisesti miesten homous herättää, sillä miehethän ovat sotineet ja puolustaneet oikeutta, siinä missä sitä rikkoneetkin. Siinä on miehet eroteltu hyvistä ja pahoista. Yrittävätkö homot astua tuon jaottelun ulkopuolelle? Monethan ovat aika pasifistisia asenteiltaan. Kai ihmisen nyt JONKIN takia pitäisi valmis olla pistämään henkensä peliin? Rakkaimpiensa? Sotimaankin, jos hyökkääjällä on ahneet tarkoitusperät, kyse on puolustussodasta. Onko ihminen todella elänyt, jos hän ei kenestäkään läheisestä niin ole tuntenut, että puolustaisi tätä tarvittaessa henkensä kaupalla? Uhraisi oman henkensä pelastaakseen rakkaimpansa, jos tulisi valintatilanne.

Tämä päätelmähän ei asiaa sen helpommaksi tee, mutta jokaisen tulisi ehkä miettiä, että olisiko todella valmis kuolemaan jonkin tai jonkun pelastaakseen? Vai onko homo ihminen, joka ei välitä muista kuin itsestään, kun on tottunut siihen ettei ole osa yhteisöä, vaan irtolainen, juureton.

Todella herkullisen ennakkoluuloinen kirjoitus. Jos se on tosimielellä kirjoitettu, niin kuin vaikuttaa, se kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään ja hänen ennakkoluuloistaan, kuin homoista.

Kirjoittaja pistää reippaasti homojen viaksi sen, että jotkut vihaavat homoja. Samalla tavalla voidaan tehdä virheellinen johtopäätös, että jotkut valkoiset vihaavat mustia, koska kaikki mustat ovat laiskoja ja työtä vieroksuvia.

Millähän tarkemmilla perusteluilla Einsteinin lausahdus liittyisi juuri ihmisryhmään homot. Jos hetero ajattelee, ettei homo olisi valmis kuolemaan sodassa, se pitää perustella. Ainakin Yhdysvalloissa homot nimen omaan ovat armeijassa ja Irakin sodassakin. Heitä sieltä potkitaan pois homoutensa vuoksi. Kirjoituksen perustelut siltä osin ovat virheellisiä. Mistä kirjoittaja päättelee, ettei homo puolustaisi läheistään ihmistä?

Päättelen, ettei kirjoittaja tunne ainuttakaan homoa ja omaa jonkin uskonnollisperustaisen ennakkoluulon. Sana "armo" on nimittäin lipasahtanut mukaan tekstiin.

Juhani

Nimimerkin Pohdintaa pulauttama "pohdinta" ei ole analysoinnin arvoinen. Käyttäkäämme aikamme paremmin.

Minuakin kiinnostaisi tietää, nimimerkki Pohdintaa, mihin oikein perustat päätelmäsi, että homot ovat tunneköyhiä omaan napaansa tuijottelijoita. Tunnetko kenties yhden tällaisen itsekeskeisen ihmisen, joka sattuu olemaan homo, ja siitä yleistät naiivisti, että kaikki homot ovat sellaisia?

"Vai onko homo ihminen, joka ei välitä muista kuin itsestään, kun on tottunut siihen ettei ole osa yhteisöä, vaan irtolainen, juureton."

Yhtä oudolta kuulostaa tämäkin kommenttisi. Miten niin homot eivät ole osa yhteisöä? Kaikkihan me johonkin yhteisöön kuulumme, yleensä vielä useampiin, jossa toimimme eri rooleissa. Ja monissa yhteisöissä ei ihmisen seksuaalisella suuntautumisella ole (onneksi) mitään merkitystä yhteisössä olemisen ja toimimisen kannalta.

Homoistako ei pidetä? Minä tulen homojen kanssa toimeen huomattavasti paremmin kuin heteromiesten. Kyllähän homotkin ovat valmiit puolustamaan maatansa ja kansaansa ja jopa peittelevät seksuaalista suuntautumistaan käydäkseen armeijan.

Muuhun en kommentoikaan, kun se ei mielestäni ollut kovinkaan perusteltua pohdintaa.

Mirja, ja vähän muutkin!

Miksi pidät homoista enemmän ja tulet niiden kanssa huomattavasti paremmin toimeen kuin heteromiesten, joista et alkuunkaan tykkää? Mikä juttu tuo oikein on, mistä on kysymys? Oletko itse lesbo, joka ei ymmärrä miesten päälle - tai alle - mitään, ja jolle heteroseksuaaliset aloitteet ovat siksi niin traumaattisia kokemuksia? Jos olet, tämä selittääkin kaiken, mutta jos olet kuitenkin sentään itse hetero, miksi siinä tapauksessa "et tule toimeen" heteromiesten kanssa? Miksi moinen heterofobia ja miesviha? Missä ja miten homot ovat mukavampia tai parempia kuin heteromiehet?

En saanut selvää itse keskustelun avaajastakaan, oliko tämä homo vai hetero. En kuitenkaan oikein jaksa uskoa, että kaikki, jotka eivät pidä homoista, perustaisivat antipatian tunteensa mihinkään Einsteinin tai kenenkään muunkaan auktoriteetin opinkappaleisiin. Enin osa sekä niistä, jotka kannattavat avointa homoutta että niistä, jotka eivät kannata sitä, tuskin ovat edes lukeneet mitään Einsteinin tai Freudin teorioita tai mitään muutakaan hataraa ja haihtuvaa käsitepyörittelyä asennoitumisensa perustaksi. Kirjoitin tuossa jokunen rivi ylempänä "antipatia tunteen perustamisesta" siihen tai tähän. Valitsin sanani huolellisesti harkiten, sillä juuri tunnelmista, "feeliksistä" ja viboista" tällaisessa asiassa on kysymys, eikä näitä tunneasioita ohjaa - eikä niitä voi ohjailla - millään loogisesti koossapysyvillä perusteluketjuilla. Ja hyvä niin, sillä pelkäänpä pahoin, että jos tämä olisi mahdollista, rakkauskin olisi rationalisoitu tässä globaalitehotaloudessa tarpeettomana ja tuottamattomana kustannusten lisääjänä jonnekin menneen maailman ilmiöitten, aatteitten ja elämäntapojen museoon.

Mutta vaikka minulle jäikin epäselväksi, mihin ensimmäinen kirjoittaja on suuntautunut, kenen joukoissa hän seisoo, kuuluuko hän itse niihin, jotka eivät pidä homoista ja nyt kertoo syynsä pitämättä olemiselleen täällä, vai kuuluuko hän nimenomaan homoihin, joista hänen mielestään ei pidetä ja asia vaivaa häntä, minua hätkähdyttää muutamien vastaajien - ainakin JuhaniV:n ja JohnnyFinlandin - harvinaisen kulmikas reagointi koko asiaan. Miksi aihe on noin arka? Älähtikö nyt se koira johon... jne? On aika erikoista, että täällä kyllä osataan ja halutaan näköjään yleensä keskustella sulassa sovussa mitä moninaisimmista aiheista piispojen, kardinaalien ja paavin nimitysasioista oopperoihin, Itä-Euroopan seksivähemmistöjen oloista Helsingin homostailaajakampaajiin ja Seinäjoen homoaktiviteeteista sukututkimukseen, mutta jos joku erehtyy edes varovasti kajoamaan siihen seikkaan, että myös homoudelle ja lesboudelle kielteiset asenteet ja mielipiteet ovat - ja niidenkin on saatava olla - osa pluralistista sosiaalista todellisuutta, asia pitää sivuuttaa ja kuitata jollain mahdollisimman hätäisellä tyrmäyksellä ilman asiaperusteita: "Äskeisen kirjoittajan horinoiden kommentointiin ei kannata tuhlata aikaa"; ""Mitä?! Millä asioilla äskeinen kirjoittaja liikkuu täällä? Mitä hän 'ajaa takaa'? Hänen kirjoituksensa pitää poistaa!"; "Hulluja ei pidä ottaa vakavasti!" jne.

Ovatko JuhaniV ja JohnnyF yksi ja sama henkilö?

Stefanus:

Pidän seksuaalisessa mielessä kummastakin sukupuolesta. Henkisellä tasolla kuitenkin tunnen suurempaa yhteenkuuluvuutta ja siitä aiheutuvaa viihtyvyyttä homomiesten kanssa kuin heteroiden. Ei pelkoa siitä, että seksuaalisuus tulisi ystävyyden väliin, aihepiirit ovat useimmin molempia kiinnostavia, juttelutyyli on yleensä "naismaista," eli voi jutella kuin naiselle syvällisiäkin asioita... Näin se vain on, vaikken sitä tässä osaisi tyhjentävästi eritelläkään.

Ei tätä ketjua tosiaan kannata jatkaa. Ketjun aloittaja on aivan selvä trolli:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Trolli_%28Internet%29

Stefanus: ”Miksi aihe on noin arka?”

Aihe on tuskin sinänsä arka, mutta kun on lukenut samanlaisia ja jopa yhden ja saman kirjoittajan viestejä vähintään pari kymmentä kertaa niin voi pelkällä kokemuksella todeta, että ei taas tätä samaa paskaa. Yritys keskustella näiden ajattelijoiden ja pohtijoiden kanssa ei johda mihinkään.

Onko Stefanus Pohdintaa?
Vastaus: EI KIINNOSTA

Ei pelkoa, että seksuaalisuus tulisi ystävyyden väliin? Olen törmännyt tuohon pelkoon hyvin usein ennenkin, ja sitä esiintyy hyvin laajasti myös 100% heteronaisilla. En silti ole koskaan oppinut ymmärtämään sitä. Onko siis niin, että ei voi olla ystävä sen kanssa, jonka kanssa harrastaa seksiä? Sujuuko seksi paremmin, kun sitä harrastaa vihamiehensä/-naisensa, tai ainakin yhdentekevän ihmisen kanssa? Miten ja minkä mekanismin kautta seksi pilaa ystävyyden? Jos alunperin henkisenä alkanut ystävyys saa rinnalleen myös ruumiillisen ulottuvuuden, eikö ystävyys silloin pikemminkin syvene ja laajene koko ihmisyyden kattavaksi, kun se on ulotettu myös "sinne kaikkein pyhimpään"? Onko hengen ja ruumiin täyttymysten tavoittelu jotain nollasummapeliä, jolloin toisen ulottuvuuden ruokkiminen vie aina leivän toisen suusta? Eivätkö psyykkinen ja fyysinen mahdu samaan ihmiseen, tai samaan ystävyyteen? Onko henkisyys, platonisuus, filosofointi, intellektualistinen briljeeraus, älyllinen linssiluteilu ja kaikki muu sensellainen ylevää, hienoa ja ihailtavaa, sekä kaikki ruumiillinen taas puolestaan likaa ja törkyä, joka tartuttaa bakteereja tähän puhtoiseen ja valkeaan henkisyyteen, jos nämä kaksi asiaa pääsevät koskettamaan toisiaan?

Itse en ainakaan voisi kuvitella, että seksistä voisi saada kovin suurta mielihyvää, jos sitä harrastaa jonkin sellaisen kanssa, johon ei tunne jotain ystävyyden kaltaista tai sen sukuista luottamusta. Ja jos tämä ystävyydensukuinen, ehkä hieman epämääräinen ja vaikeasti tunnistettava luottamus olisikin hieman etsinnässä vielä seksuaalisen kanssakäymisen alkuvaiheessa, se alkaa nopeasti voimistua ja hahmottua siellä kaikkein pyhimmässä ja privaateimmassa oleskelun luontaisena ja itsestäänselvänä seurauksena. Eihän siellä sängyssäkään yleensä kokonaan puhumatta murjoteta, ja puhumalla taas tutustuu. Itse koenkin, että seksi onkin paras ja mukavin tapa tutustua ja ystävystyä.

Stefanus: Lähdetpäs lähestymään asiaa hassua tietä. Ongelma ei kai ensisijaisesti ole se, ettei voisi kivan ihmisen kanssa harrastaa seksiä, vaan se, etteivät ihmiset välttämättä halua pyörittää kaikkia ihmissuhteitaan yksinomaan navan alapuolisten alueiden kautta. Heteromies + heteronainen on kumminkin yhtälö, jonka tuloksena lihalliset himot saattavat ottaa vallan.

Lisäksi varsin suurella osalla ihmisistä on myös enemmän tai vähemmän pysyvä ja kiinteä parisuhde. Itse ajattelen niin, että homomies kaverina ei ole samanlainen uhka naisen olemassaolevalle heteroparisuhteelle tai lesboparisuhteelle kuin heteromies.

Korjaus: lesboparisuhteelle heteromies tuskin on ongelma, jos lesbosuhteen molemmat osapuolet ovat ns. 100% lesboja.

Yksi perustavaa laatua oleva syy tulee uskonnosta, miksi meistä ei pidetä. Homoseksuaalisuutta pidetään rangaistuksena jumalattomuudesta. Yksityiset himot ovat synnin muotoja ja rangaistuksen toimeenpanoa, valtoja, joiden ajamaksi Jumala on ihmisen jättänyt, koska tämä ei ole ammoisina aikoina kunnioittanut Jumalaa Jumalanaan, vaan valinnut toisin. Paheet toimivat Jumalan rangaistuksena kiittämättömille ihmisille. Homoseksuaalisuutta pidetään poikkeamisena luomisjärjestyksestä. Jumala antoi ihmiselle tehtäväksi lisääntyä. Ihmissuvun kasvattaminen on Luojan toimintaan osallistumista. Homoseksuaalisuutta pidetään esimerkkinä siitä, että Luojan vaihtaminen luotuun ( epäjumalat) aiheuttaa luonnonvastaisuutta. Homoseksuaalin ei katsottu voivan itse vaihtaa seksuaalisuuttaan heteroseksuaalisuuteen.

Kyllä se seksuaalisuuteen kasvaminen on vaikeaa tai jopa pelottavaakin kaikille. Tulee sitten mieleen että vaikka Helsingissä on vapaata ja avointa niin suurempi osa Suomea ei oikein joudu edes kohtaamaan muuta seksuaalisuutta kuin "sen oikean" . Vaikka tiesin varhain mikä olen niin ei sitä pikkukaupungin ympäristössä edes oikein hyväksynyt kuin vain oman itsen kesken ja vasta ulkomailla ja Helsinkiin muuttaessa oli se mahdollisuus olemassa ja samalla pysyi hyväksymään vaivautumatta muiden homojen oman itsen ja käyttäytymisen. En uskaltanut mennä Kööpenhaminassa homobaariin kun sellaisen ekan kerran ohitin enkä olisi ollut ehkä valmiskaan... Se että homoja on edes olemassa julkisuudessa tässä maassa on jo hyvä juttu ja monet mukavat suvaitsevat heterotr ovat litseasiassai tukeneet enemmän kuin toiset homot olemaan mitä olen.

En hyväksy sitä vihaa mutta hyväksyn sen ettei koko vapautuminen tapahdu ihan hetkessä. homous ei ole aina helppoa homoillekaan niin miksi se olisi heteroillekaan?

Stefanus kirjoitti: "...minua hätkähdyttää muutamien vastaajien - ainakin JuhaniV:n ja JohnnyFinlandin - harvinaisen kulmikas reagointi koko asiaan. Miksi aihe on noin arka?"

Stefanus, olen itselleni tyypilliseen, rauhalliseen ja lempeään tapaani argumentoinut aloituskirjoituksen väitteitä. ;-) Sitä kutsutaan keskusteluksi. Aihe on moneen kertaa jauhettu eri tahoilla. Tällaisia ennakkoluuloisia ajatuksia esittävä tarvitsee vastetta, ettei jollekin jäisi sellaista kuvaa, että väite muka olisikin totta.

Stefanus kirjoitti: "Ovatko JuhaniV ja JohnnyF yksi ja sama henkilö?" Mistähän tuollainen ajatus päähäsi pälkähti. "Käsialoja" hiukankaan vertailemalla selviää ettemme ole sama persoona. Yleensä JohnnyF kirjoittaa paremmin ja kiinnostavammin kuin mihin minä pystyn.

Juhani

"Kamu kirjoitti: vaikka Helsingissä on vapaata ja avointa"

Missä sellainen paikka Helsingissä on?

"niin suurempi osa Suomea ei oikein joudu edes kohtaamaan muuta seksuaalisuutta kuin "sen oikean" ."

Siksi heillä ei ole valmista mielipidettä asiasta, eli ei stereotyyppejä joita vastaan sinä joudut taistelemaan, vaan olet heille oma itsesi ja omasta käytöksestäsi riippuu minä he sinua pitävät. Usein itselläni ei ole koskaan ollut hankaluuksia sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa olen puheväleissä.

"Helsinkiin muuttaessa oli se mahdollisuus olemassa"

Helsinki on Suomen suurin kirkonkylä, Wuori sanoo että täällä on sellaista ahdistunutta väkivaltaa kirkonkylä-pääkaupungin keskustassa mitä hän ei nähnyt edes Abu Sayyafin tukialueella Filippiineillä.

"hyväksyn sen ettei koko vapautuminen tapahdu ihan hetkessä. "

Parasta Helsingissä on se, että me olemme junttilana säästyneet sekä Tukholman että Moskovan uusnatsiboomilta. Kuinka kauan, voidaan kysyä.

Kannattaa myös välttää sitä, että ei pysähdy, jos 2 miestä pysäyttää kadulla pyytämään vaikkapa tulta. Taskuvarkaat ovat aina järjestään pareittain ja -paha sanoa- mutta ulkomaalaisia. Ei tarvitse pysähtyä, vaan kiertää kaukaa. Sitten on näitä, jotka tarjoilevat kyytiä, joiden pyrkimyksenä on tyhjentää rahat tai pankkitili- hekin usein ulkomaalaisia, sorry.

Pora-liike kirjoitti: "Wuori sanoo että täällä on sellaista ahdistunutta väkivaltaa kirkonkylä-pääkaupungin keskustassa mitä hän ei nähnyt edes Abu Sayyafin tukialueella Filippiineillä."

Wuori oli taitava ja värikäs sanankäyttäjä. Ikävä kyllä hän ei ole enää kertomassa, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti. En ole koskaan Abu Sayyafin tukialueella käynyt, mutta pyydän silti että kertokaa nyt sitten ihmeessä, missä vähänkään isommassa (sanotaan nyt yli 200 asukkaan) kirkonkylässä sitä ahdistunutta väkivaltaa ei ainakin joskus näkyisi? Se, että Wuori ei ole sitä Abu Sayyafin tukialueella nähnyt, ei tarkoita että sitä ei myös siellä esiintyisi.

Olen ollut havaitsevinani Helsingissä hyvinkin vapaata ja avointa käyttäytymistä ja suhtautumista, jopa päivittäin liikkuessani ihmisten ilmoilla. Ehkä olen nähnyt väärin. Myytti Helsingistä sen suurempana 'junttilana' (mitä sana sitten tarkoittaneekaan) kuin mikä tahansa muu samankokoinen kaupunki, on kätevä vetäistä esiin aina kun siltä tuntuu. Tähänkin kaipaisin kuitenkin kliseiden lisäksi edes jonkinlaista asiaperustetta. Yksittäisiä ihmisiä tai ainutkertaisia tapahtumia ei lasketa yleispäteviksi täällä sen paremmin kuin Pariisissa tai New Yorkissakaan.

Pohdintaa, en näe Einsteinin mietelauseessa mitään karua. Jos ihminen ei elä toteuttaakseen omaa intohimoaan, niin mitä varten hän sitten elää? Näin itse tuon ymmärsin ja olen samaa mieltä. En itse näin akkiseltään tullut ajatelleeksi sodassa kuolemista tuota lukiessani.

Ja itse aiheesta sanon sen, että kaikkia homoja ei voi yleistää sivarin käyneiksi pasifisteiksi. Vaikka eihän kukaan täysjärkinen tahdo sotaa, ovat monet homotkin valmiit käymään vaikka aremeijan. Itse ainakin aion. On tosin totta, että jotkut hyökäävät homoja vastaan tuohon stereotypiaan vedoten.

Ja miten nyt seksuaalinen suuntautuminen voisi määrätä sen, onko ihminen itsekeskeinen vaiko ei? En myöskään näe itseäni tai muitakaan homoja juurettomina tai irtolaisina.

Public eye kirjoitti: " Wuori oli taitava ja värikäs sanankäyttäjä. Ikävä kyllä hän ei ole enää kertomassa, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti. "

Ehkä konteksti selvittää: http://www.mattiwuori.net/juttu.php?osio=3&id=320
Täsmälleen ottaen lainaus kuuluu: "Urbaaniin, kaupunkilaiseen elämänmuotoon emme ole ehtineet kotiutua, vaan näytämme juuttuneen niihin betonislummeihin, joihin ”maaltapaon” uhrien sankka joukko sullottiin, ja siihen henkiseen ja fyysiseen tuulipukuun, joka pistää oitis vieraan silmään. Helsingin pääkaupunki-kirkonkylän ja muidenkin taajamien keskustoissa rehottaa ahdistunut ja arvaamaton väkivalta, jollaista en ole kohdannut missään muualla, en edes Abu Sayyafin kotialueella Basilanin saarella, joka on sentään Mindanaon terrorismin vastaisen sotatoimialueen sydämessä."

"Se, että Wuori ei ole sitä Abu Sayyafin tukialueella nähnyt, ei tarkoita että sitä ei myös siellä esiintyisi."

Totta. Se ettei moni näe väkivaltaa Helsingissä ei tarkoita sitä etteikö sitä olisi. Kumma juttu, kun vähemmistöiltä kysyy mielipidettä, niin aina löytyy nämä kaksi vastakkaista kantaa ja minusta tuntuu että se liittyy joukkoliikenteeseen ja idän pahamaineisimpiin lähiöihin. Kun porukkaa on hieman "lämmitelty", niin yhdellä jos toisellakin on kauhukokemus metrosta tai ratikasta. Luonnollisesti jos joukkoliikennettä ei koskaan käytä ei törmää siihen väkivaltaankaan. Itse siirryin pyöräilyyn ja rauhanhäiritsemiset loppuivat siihen. Itälähiöiden läpi sukkuloin niin nopeasti ettei kaljoittelu -tai kerjäläisporukat valitse minua kohteekseen etenkin kun on vähän päihteitä nautittu.

"Olen ollut havaitsevinani Helsingissä hyvinkin vapaata ja avointa käyttäytymistä ja suhtautumista, jopa päivittäin liikkuessani ihmisten ilmoilla."

Kumma etten minä näe sitä vai onko vertailukohteeni väärä? Itse asiassa tuossa pahaksi leimatussa Moskovan valtakunnassa käydessäni minä kysyin vaivihkaisesti eräältä edesmenneen Neuvostoliiton ystävältä että eikös homojen ja lesbojen asema ollut vaikea tuolloin. Hän sanoi, että ainoa homo Sortavalassa oli joskus 1950-luvulla. Ja näin siis paikallisessa modernissa väestökeskittymässä (vaikea oli pitää pokka kun hän sanoi ettei ikinä ollut nähnyt homoa eikä lesboa itse). Syrjemmällä ei ihmisten mieleen juolahda, että tuo kävelee, pitää teekuppia tai käsiä taskussa sillä tavalla että varmasti on kiinnostus samaan sukupuoleen. Paluu McCarthyn Tynkä-Suomeen oli isku vasten kasvoja.

"Myytti Helsingistä sen suurempana 'junttilana' (mitä sana sitten tarkoittaneekaan) kuin mikä tahansa muu samankokoinen kaupunki, on kätevä vetäistä esiin aina kun siltä tuntuu. Tähänkin kaipaisin kuitenkin kliseiden lisäksi edes jonkinlaista asiaperustetta. "

Suurin osa Helsingissä asuvista on muuttanut kaiken maailman sumiaisista ja varpaisjärviltä, täällä syntyneet ovat vähemmistö ja tuntuu siltä että suuri osa siitäkin vähemmistöstä on somaleita tai muuten pohjoismaisen kaupunkikulttuurin vähemmän sisäistäneitä.

En yhtään ihmettele jos homoja pidetään seksikeskeisinä olioina. Lukekaapa esim, deitti-ilmoituksia.

No jaa, heteromiesten deitti-ilmoitukset ovat seksikeskeisyydessään kyllä suurin piirtein samaa luokkaa.

Eiköhän se ole tosiaankin niin, että meitä miehiä yleensä voi pitää "seksikeskeisiä olioina". Ketä enemmän, ketä vähemmän. Riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Heteromiehellä on tissit ja pimppa mielessä silloin kuin homomiehellä peppu ja penis. Pikavertailu eräässä parinetsintäpalvelussa osoitti ihan tasan sen, että seksi se noissa ilmoituksissa jyrää, etsittiin miesten jättämissä ilmoituksissa miestä tai naista. Ei kuutamo, merenranta, viinipullo ja filosofiset keskustelut. Ei kodinrakentaminen, tiskivuorot ja yhteinen arki.

Valitettavaa on se, että moinen seksikeskeinen imago homoista taitaa olla voitolla - ja Kosti-71:n kommentista päätellen jopa "omien joukossa". Miksi ei sitten "valtaväestönkin" joukossa? Ja kenties se imago tosiaan aiheuttaa jotain karsastusta - homofobiaa. Vaan kai se sitten on niin, että tässä heteroseksistisessä yhteiskunnassa heteroseksuaalisuutta ei nähdä, mutta homojen kohdalla seksuaalisuus näkyy siinäkin, missä sitä ei ole?

Vai voiko joku väittää, että tässä ei ole läsnä aika vahvasti heteroSEKSUAALISET kuvat: Mies ojentaa naiselle puikon, nainen huokaa nautinnosta, työntää puikkoa hitaasti suuhunsa huulet tiukasti sen ympärillä, vetää sen ulos, voihkaisee... vaaleaa nestettä jäi vielä huuliin, pieni lipaisu... Eikö tuossa mainosteta jäätelöpuikkoa aika vahvasti HETEROseksuaalisilla mielikuvilla... Eikä kukaan väitä hommaa seksikeskeiseksi. Sen sijaan homo on seksimaanikko jo suunnilleen siinä vaiheessa kun tämä on rautakaupan ruuvi- ja mutteriosastolla.

Se, että "homoista ei pidetä", on homofobiaa - ja se taas kumpuaa ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Homofobiasta lisää osoitteessa http://www.1705.fi/