Toipumislinkki

Ne, joiden hermot kestävät ja jotka eivät ole artikkeliin vielä tutustuneet, tarjoan luettavaksi ja analysoitavaksi Ari Puontin kirjoituksen, joka analysoi homoseksuaalisuudesta parantumista/toipumista. Näyttää sille, että Aslan on hiukan tarkistanut suuntaansa: kutsun menettelyä nimellä "kuoliaaksi syleileminen". Tällä tarkoitan näennäispositiivista ja -ymmärtäväistä suhtautumista niihin, joiden nuo mainiot ihmissielijen insinöörit arvelevat kärsivän kovin homoseksuaalisuudestaan.

Mielestäni artiikkeli oli näennäistieteellisyydessään ja näennäisanalyyttisyydessään mielenkiintoinen.

VAROITUS: jos saat päänsärkyä tai muita fyysisiä oireita eheytysideologian lukemisesta, ÄLÄ LUE SITÄ.

Linkki: http://www.teolinst.fi/luennot/ap040310.html

Juu, ihan on tuttua tekstiä. Tarinan alussa hän viittaa tilastoon, jossa yli 93% väestöstä on heteroita. Täyshomoja vain puolisen prosenttia.

Näitä tutkimuksia ovat mm. Olli Ståhlström ja monet muut tutkijat useaan otteeseen kritisoineet tieteellisistä ja muista virheistä.

On se vaan kummallista, että tieteellisiä tutkimuksia kerrotaan tehdyn nk. eheytyneistä, mutta yhtään sellaista oikeasti eheytynyttä ei ole koskaan tullut näköpiiriin. Eheytystoimien kohteeksi joutuneita ja terapiasta vahingoittuneita ihmisiä tunnen minäkin.

Suosittelen pysymistä kaukana eheytysterapioista, ellei itsetunto ja oma seksuaalinen identiteetti ole erityisen terve ja vahva. Siellä voi nimittäin mennä ihan oikeasti rikki.

Juhani

Mielenkiintoista, että naisista suurempi prosenttiosuus on heteroja kuin miehistä, melkein kaikkien näkemien tilastojen perusteella. Lieneekö asia tosiaan niin, vai onko kyseessä jokin tilastollinen virhe?

Näiden ääriuskovaisten todellisista aikeista pieni lainaus

Peter LaBarbera, Illinois Family Institute
"Meidän pitää löytää tapoja, joilla häpeä palautetaan takaisin niille, jotka harrastavat ja mainostavat homoseksuaalista käyttäytymistä."

Mitähän terapiaa tuollainen oikein lienee? Minusta se haiskahtaa ihmisten manipuloinnilta.

Juhani

Todella, hirveää.

Samaistumisprosessi ihmisen kehityksessä on arvotettu niin, että on VAIN YKSI OIKEA tapa. Tämä heidän keskeisestä ajatuksestaan. Onko sekään olemassaolevaa moninaisuutta nähden esitetty, olisi hyvä kysyä.

Mitenköhän epätäydellisyys osuu homoihin ja lesboihin (etsikää täydellistä oikeaa ihmistä, niin löydätte - tyhjää!)? Erotisoinnin takia? Aika seksuaalisuus- ja sosiaalisuusongelmaista tekstiä, sanoisin.

Onhan näitä nähty, vaihteeksi taas rinnastettu homous ja pedofilia toisiinsa. Hohhoijaa... en jaksanut lukea loppuun mokomaa p****njauhantaa.

Näissä "eheyttäjien" ja niitä lähellä olevien tahojen aineistossa seksuaalisen suuntautumisen käsittely tapahtuu ihmeteltävän usein nimenomaan seksin harjoittamisen ruotimisen kautta. Hyvin suuren painon seksuaalisen suuntautumisen luokittelussa saa se, kuinka monta "seksikokemusta" yksittäisellä ihmisellä on ollut oman tai "vastakkaisen" sukupuolen kanssa. Lisäksi "homoseksuaalinen kokemus" on suorastaan huvittavan epämääräinen ilmaus.

Yleisesti ottaen Puontin tekstiä voisi lähteä ruotimaan kohta kohdalta. Käytännössä jokaiseen kohtaan on ihan kelvot ja perustellut vastaväitteet (tarvittaessa lähteineen), joten varsin mekaanisesta työstä olisi kyse.

Aina kuuluu väitteitä, että noihin ei kannattaisi puuttua, vaan jättää ne omaan arvoonsa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan väitteisiin on syytä puuttua kerta toisensa jälkeen. Aina joskus voi jonkun lampun saada syttymään.

Tämä ei nyt varsinaisesti liity asiaan...

Mutta tuo Suomen teologinen instituutti taitaa olla muutenkin yksi pahimmista konservatíivisen teologian edustajista maassamme. Silti sen annetaan jakaa yliopistolla niitä lippusia ja lappusia uusien teologian opiskelijoiden ns. informaatioluennoilla. Moni varmaan erehtyy silloin luulemaan, että kyseisen lafkan toiminnalla on jotain tekemistä yliopiston kanssa. Muutenkin "lobbaus " on käynnissä, taitavat olla huolissaan teologian opiskelijoiden lisääntyneestä liberalisoitumisesta ja järjen käytöstä.

SMO, jos todella olet sitä mieltä, että tähän kannattaa puuttua, voisin tehdä jonkinlaisen kritiikin tästä aslanilaisesta alustuksesta. Olen ollut huolissani siitä, tulevatko nämä asiat jo ulos ihmisten korvista. Tuo on myös vastenmielistä ja vääristelevää tekstiä. Se sattuu aivan erityisesti minuun sen takia, että kävin aikoinani neljä vuotta eheytyspsykoanalyysiä, jota siis Aslan mainostaa. Se ei eheyttänyt minua, vaan rikkoi minut.

Toisaalta olen valmistelemassa yliopistollista luentokurssia uuden polven psykoanalyytikoille ensi syyskuussa. Sitä valmistellessani voisin tehdä yhteenvetoa Aslanin uusimmista julkaisuista. Mutta tarvitsen aikaa toukokuun loppuun, koska aihe on emotionaalisesti vaikea ja muut kiireet painavat päälle.

Mutta pidetäänkö keskustelu sillä aikaa käynnissä täällä? Minua kiinnostaisi kuulla millaisia kokemuksia eheytymisestä tai sen yrityksistä muilla lukijoilla on. Onko jonkun seksuaalinen suuntautuminen muuttunut eheytysterapiassa? Onko joku muu vammautunut eheytysyrityksissä? Haluaako joku muu ensin kommentoida tuota Aslanin sielunhoitoluentoa?

Palaan takaisin tälle palstalle toukokuun loppupuolella.

Olli

Ehkä toimintatapoja ja viittauksia suunniteltaessa olisi hyvä kuitenkin ottaa huomioon luennon päivämäärä: 10.3. 2004. Tänään on 27.4 vuonna 2006.
Juhani

smo, alussa viittasinkin artikkelin näennäistieteellisyyteen. Mutta JuhaniV on varmaan oikeassa siinä, että mahdolliset toimenpiteet ja laajempi kommentointi ovat tässä vaiheessa hiukan jälkijättöisiä. Eri asia on tietysti, jos artikkeli pomppaa jollain yleisemmällä foorumilla ja/tai laajemmassa asiayhteydessä esille esim. tieteellisenä artikkelina, johon viitataan. Silloin artikkeli pitäisi ampua alas niin kovilla argumenteilla kuin mahdollista. Eikä niitä tarvitse kaukaa hakea. Luulen, että monilla tämän palstan kirjoittajilla, Olli S:llä ja JuhaniV:llä esimerkiksi, on takanaan paljonkin dokumentoitua tietoa.

Yksi netin erikoispiirteistä on se, että kun sinne kerran jonkin kuvan, tekstin tai jotain muuta laittaa, niin se on sitten siellä. Nettiin kerran laitetun sisällön poistaminen lopullisesti on hyvin vaikeaa, ehkä mahdotontakin. Esimerkiksi erilaiset hakurobotit löytävät vuosia sitten kirjoitettuja juttuja pahimmillaan yhtä tehokkaasti kuin uudempia juttuja. Valitettavasti tässä aloitusviestissä mainittuun artikkeliin voi törmätä varsin helposti kun etsii hakukoneella esimerkiksi tietoa homoseksuaalisuudesta. Siksi vastapainona pitää olla samaa kieltä puhuvia ja samoja käsitteitä sisältäviä vastineita. Hakurobottien sielunelämän ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen helpottaa tässä.

Näiden "eheyttäjien" toiminta näyttää olevan ihan jatkuvaa, ja toisinaan vilkastuvan kampanjoinniksi vähän siellä ja hieman täällä. Netti tuntuu tämän porukan suhteen olevan tällä hetkellä kampanja-areenana. Sen on voinut huomata monien sanomalehtien mielipidefoorumeilla ja muillakin keskustelufoorumeilla. Netti on tällä hetkellä massojen media. Netissä oleva materiaali leviää ajan kuluessa paljon laajemmalle joukolle kuin johonkin aikaan jossain paikassa pidetty luento, paitsi jos luennon sisältö tai sen oheismateriaali päätyy nettiin. Siinä mielessä netissä oleviin teksteihin puuttuminen ei ole vuosienkaan päästä jälkijättöistä.

gayfinille ja smo:lle toteaisin, että eihän tuohon Teologisessa instituutissa pidettyyn luentoon enää kannata puuttua. Se on aikoja sitten pidetty, eikä mikään kritiikki tai tieto mene perille siihen tahoon. Mutta tuon luennon sisältö ei ole mitään uutta. Se on samaa jälkijättöistä homouteen ja homoaktivisteihin kohdistuvaa vihapuhetta, jota Aslan yrittää saada läpi eri paikoissa, netissäkin. Mielestäni kannattaa siis edellenkin esittää kritiikkiä tuon vihapuheen sisältöön, riippumatta siitä missä nimenomaisessa tilanteessa se on tuotu julkisuuteen. Luulen myös että suoranaiset yhteenotot näiden fanaatikkojen kanssa eivät vie eteenpäin, koska he vain saavat siitä lisää vettä myllyynsä ja lisää kaipaamaansa julkisuutta.

Mutta itse asiasisältöön yleisellä tasolla on syytä puuttua ja esittää kritiikkiä. Se asia on erilaiset yritykset muuttaa seksuaalista suuntautumista ns. eheytysterapian keinoin. Toiseksi pitäisi jaksaa korjata niitä ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä, joita eheyttäjät yrittävät työntää julkisuuteen vastustaessaan (omaa) homoutta(an).

Ehkä ydinongelma eheyttäjien propagandassa on se, että he ovat historiallisista syistä takertuneet vanhaan ja asiantuntijoiden jo hylkäämään amerikkalaiseen psykoanalyyttiseen teoriaan sekä otokseen, joka perustui yksinomaan psykiatrisiin potilaisiin. Jostakin syystä he eivät pysty pysymään ajan tasalla psykiatrisen ja muun tutkimuksen seuraamisessa.

Puontihan on tuossa luennossa sekä viimeisimmässä kirjassaan viitannut vanhaan amerikkalaiseen psykoanalyysiin, jota hän nimittää "klassiseksi psykoanalyysiksi". Tämä on sikäli ymmärrettävää, että koko eheytysliike sai alkunsa siitä kun tietyt konservatiiviset amerikkalaiset psykoanalyytikot (Bieber, Socarides) vastustivat kaikin keinoin sairausluokituksen muutosta vuonna 1973. Nämä molemmat ja monet heidän tavoin ajattelevat psykoanalyytikot ovat nyt kuolleet tai muuttaneet ajatteluaan jos ovat pystyneet ottamaan vastaan uutta tietoa.

Niille meistä, jotka haluavat pikaisen yleiskatsauksen muutoksiin amerikkalaisen psykoanalyysin radikaalisti muuttuneisiin näkemyksiin homoudesta, suosittelen vaikka Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen googlausta asiasta:

http://www.google.com/search?q=american+psychoanalytic+homosexuality&hl=en&hs=Uqb&lr=&client=opera&rls=en&lr=&start=0&sa=N

Lisäksi kannattaa tutustua FinnQueer-verkkolehteen, joka itse asiassa alkoi homouden psykoanalyyttistä leimaamista koskevan väitöskirjani ajantasalla pidetystä verkkoversiosta. Siinä on kyllä moneen kertaan esitetty kritiikkiä niitä perusvirheitä kohtaan, joita eheyttäjien propagandaan sisältyy. Näistä kehottaisin lukemaan vaikka seuraavat kohdat:

1. Kansanedustajille lähetetty muistio eheystyideologien virhekäsityksistä parisuhdelain päättämisen yhteydessä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=55_5_1

2. Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen kirje Suomen eduskunnalle koskien omaa kantaansa "eheyttämiseen" tänä päivänä: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=71_5_1

3. Eheytysideologian metodologisia ja filosofisia juuria koskeva kritiikki: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=41_10_1

4. Kriittinen yleiskatsaus erilaisiin yleisyyslukuja koskeviin menetelmällisiin ongelmiin: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=90_10_1

Tässä asiassa meidän olisi mielestäni itse toimittava hyvin eettisesti, ettemme itse sortuisi samaan politiikointiin kuin tietyt amerikkalaiset ryhmät eli perusteettomaan yleisyyslukujen virittämiseen yläkanttiin siinä missä eheytysideologit virittävät lukuja alakanttiin. Se on politikointia, jota itse tutkijana vierastan.

Mielestäni kysymys siitä montako prosenttia lesboja ja homoja on, ei ole kovin tärkeä. Paljon tärkeämpi on kysymys siitä, mitä menetelmiä käyttäen on tultu mihinkin yleisyystuloksiin ja miten näitä tuloksia käytetään julkisuudessa ja politiikassa.

Olen usein vertaillut sitä poliittista yleisyyslukujen valikointia, jota Suomessa on tehty kahden eri väittelyn yhteydessä:

1) hiv/aids-kriisin yhteydessä tietyt poliittiset tahot kaivoivat esiin ja virittivät YLÄkanttiin kaikkein suurimmat löytyvät prosenttiluvut, koska he halusivat pelotella yleisöä homoruton leviämisellä saadakseen apurahoja, 2) lainsäädännön yhteydessä taas oli tärkeää hakea kaikkein pienimmät luvut ja virittää luvut ALIkanttiin hlbt-porukan yhteiskunnallisen merkityksen vähättelemiseksi.

Minusta tuollainen tieteellisten tulosten tarkoitushakuinen ja valikoiva käyttö on hyvin epärehellistä ja epäeettistä.

5. Lopuksi linkki Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen homo- ja lesbokomitean entisen puheenjohtajan Ralph Roughtonin historiallisen yleiskatsauksen sairausleiman poistamisen historiaan: http://www.finnqueer.net/pdf1.html (Ralph Roughtonin artikkeli).

Muuten, eheytysideologioista on Suomessa tekeillä akateeminen opinnäyte, jota ohjaan. Se valmistunee parin vuoden sisällä ja julkaistaan sitten FinnQueerin liitteenä.

Molemmat, smo ja Olli S. perustelitte vakuuttavasti, miksi tuollaiseen vanhempaankin artikkeliin kannattaa puuttua myöhemminkin. Kiitos siitä. Olli S., tutustun vielä artikkeleihin, joihin viittaat. Te olisitte kuitenkin oikeita henkilöitä ruotimaan keskustelun aiheena olevan kirjoituksen pala palalta. Eikö Olli voisi julkaista analyysin Finnqueerissa? Kovin, kovin monilla on empiiristä ja mutu-tietoa artikkelin eri osa-alueista, mutta sellaiset kirjoittajat ovat harvassa, jotka voivat kirjoittaa tieteellisesti uskottavaa ja perusteltua tekstiä. Tiedätte minua paremmin, miten vain tieteellisesti kestävällä ja akateemisille opinnäytetöille ja väitöskirjoille ominaisella tavalla perustelluilla teksteillä on edes jonkin verran todistusvoimaa. Vaikka havainnot olisivat miten oikeita, teksti revitään kappaleiksi, jos argumentointi on hataraa mutua. Jotenkin vain intuitiivisella tavalla Puontin artikkelia lukiessani tajusin, miten hataraa teksti on, mutta kun se ei riitä...

Ei liity ihan suoraan alkuperäisessä viestissä mainittuun tekstiin, mutta samoilla vesillä seilataan...

Törmäsin jossain yhteydessä, en kylläkään muista missä, mutta kuitekin "eheyttäjäympyröissä" näkemykseen, että ainoa "puhdas rakkaus" olisi äidin rakkaus omaan lapseensa. Kaikki muut rakkaussuhteet [mukaanlukien heterosuhteet] olisivat enemmänkin riippuvuussuhteita ja ripustautumista (kun yleensä muita kuin heterosuhteita on nimitetty riippuvuussuhteiksi).

Heteroparisuhde kumminkin nostettiin ylivertaiseksi (verrattuna esimerkiksi homosuhteisiin), koska sen tuloksena voi tapahtua yhdyntä, jonka tuloksena syntyy luonnollisin keinoin lapsi, joka taas mahdollistaa "puhtaan" äiti-lapsi -suhteen syntymisen. Tästä taas johdateltiin siihen, että ainoastaa tällaisen kuvion toteuduttua lapsesta voi tulla täysipainoinen.

En muista teeman yksityiskohtia, mutta pääpiirteittään päättelyketju meni yllämainitulla tavalla. Luin tarinaa hieman huuli pyöreänä, kun perinteinen heterosuhdekin oli painettu noin alhaiseen arvoon. Ovatko moiset käsitykset yleisempiäkin "eheyttäjien" piirissä, vai oliko tässä kyseessä joku oman tien kulkija? Sain vähän sellaisen kuvan, että näkemyksen taustalla on aika vaikeita ongelmia käsitellä omia tunteita ja tuntemuksiaan.

Eikä liity tämäkään, mutta kerrataanpa eräs aiheeseen väljästi liittyvä kuriositeetti.

Ehkäpä smo tietää että Suomessakin vielä 1930-luvulla oli paikkakuntia, joissa synnyttäneet naiset 'kirkotettiin'. Nainen oli saastainen synnyttämisensä jälkeen. Kuutisen viikkoa synnytyksen jälkeen hänet käärittiin vällyihin ja viltteihin ettei kukaan nähnyt häntä, kuljetettiin kirkon eteiseen ja siellä pappi piti esirukouksen hänen puolestaan. Näin nainen oli taas seurakuntakelpoinen ja voi astua kirkkoon. Tapahan perustui vanhatestamentilliseen ajatukseen synnyttäneen naisen saastaisuudesta. Asiaan on viitattu tuolla jossain ylempänä tässä viestiketjussa. Mielenkiintoista, että mies, joka sentään yleensä tarvitaan prosessin jossain vaiheessa, on 'puhdas' kaiken aikaa - nainen kantaa kaiken saastaisuuden.

Gayfin: ehdotan että alamme työstää artikkelia eheytysliikkeen vakioargumenteista sinun kanssasi teologian asiantuntijana ja uuden opinnäytteen tekijän kanssa (tutkii eheytysliikkeitä) ja minun kanssani (väitöskirja psykoanalyysin käytöstä eheytysliikkeen palveluksessa). Tehdään siitä niin tiukkaa ja analyyttistä tekstiä, että sen voi julkaista jollakin arvostetulla teologisella/psykoanalyyttisellä foorumilla. Otan sinuun yhteyttä. En haluaisi itse jatkaa tällä foorumilla enempää. Kuulisin kyllä mielelläni muiden ihmisten kokemuksia uskonnollis-psykoanalyyttisestä eheytysterapiasta. Kirjoittakaa joko tälle palstalle tai minulle suoraan sähköpostilla tuosta nikin takaa.

Olli

Tässä on eheytysliikkeen ideologisen isän psykoanalyytikko Charles Socaridesin laaja katsaus homouteen häiriönä ja sitä paranemiseen eheytysterapian avulla:
http://www.geocities.com/kidhistory/homopolo.htm

Tässä on Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen homo- ja lesbokomietan puheenjohtajan Ralph Roughtonin yleiskatsaus
amerikkalaisen psykoanalyysin muuttumisesta homokielteisestä homomyönteiseen suuntaan:
http://www.cyberpsych.org/homophobia/roughton.htm

Tässä on Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen lähettämä kannanotto parisuhdelain puolesta Suomen eduskunnallle syksyllä 2001:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=77_47_2

Nyt jokainen voi itse tutustua kaikkien osapuolten kantoihin ja muotoilla oman kantansa.

Siis tuota... en ole mitenkään erityisesti teologian asiantuntija, mutta noin empiirisesti tunnen pietismiä ja muutenkin herätyskristillistä ajattelutapaa, johon aikanani olen kovin yrittänyt samaistua. Mikäs siinä, kirjoitetaan vaan. Teologian asiantuntijoita löytyy kyllä kun niitä tarvitaan.

Olen saanut tämän keskustelun innoittamana jo muutaman kirjeen, jossa kerrotaan irtautumiskokemuksista eheytysliikkeiden otteesta. Tällaiset elämäntarinat ovat mielestäni tarpeellisia ja kannustavia. Olen valmis julkaisemaan ne aikanaan yhteisesti sovitulla tavalla ja foorumilla.

Kerropa kokemuksistasi seksuaalisen suuntautumisen muuttamisyrityksistä eheytysterapian keinoin!