Historia ja homo/sotahistoria

Olisiko muitakin homppeleita jotka olisivat kiinnostuneet muunmuassa seuraavista jutuista:

- Oliko suomalainen ratsuväki oikeasti niin kova sana 30-vuotisessa sodassa, kuin meillä on aina intoiltu?

- Oliko Aleksanteri Suuri homo vai bi?

- Julius Caesar, joka tunnettiin aikanaan pilkkanimellä "kaikkien morsiamien mies ja kaikkien miesten morsian. Ilmeisesti lapsena lähi-itään panttivankina annettu ja siellä poikiin/miehiin tykästynyt.

- Toisen maailmansodan ratkaisuvaiheen, Normandian maihinnousun aattona rannalta tulevat tiedot kohti tulevasta laivastosta tökkäsivät yhteen Abwehrin (Saksan sotilastiedustelun) henkilöön, joka ei lähettänyt niitä eteenpäin. Myöhemmin k.o. henkilö bongattiin Washingtonista Jenkkien sotilastiedustelun hommista. Vielä myöhemmin bongattiin Moskovassa NKVD:n everstinä. Pitäneekö paikkaansa tämä tieto?

- Useat henkilöt Suomen sodanjohdossa jatkosodan aikana vuosivat säännöllisesti tietoja Britannian ja USA:n tiedustelupalveluille koska olivat "Länsimielisä". Erään tiedon mukaan liittoutuneiden sodanjohto oli tietoinen suomalaisten toimista 2 tuntia ennen kunkin operaation alkua. Esikuntapäällikköä sekä Marsalkka Mannerheimia itseäänkin on epäilty.

- Hyökkäys Pearl Harbor:iin. Japanissa Saksan Suurlähetystössä toiminut Richard Sorge oli "Rote Kapellen" eli Saksassa toimineen Venäläisten vakoilun suurmies. Sorge sai selville japanilaisten hyökkäyssuunnitelman Pear Harbor:iin. Ilmoitti sen esimiehilleen, jotka ilmoittivat tämän Briteille ja Amerikkalaislle. Amerikkalaiset (väitteiden mukaan Presidentti Roosevelt) eivät reagoineet, koska Tyynenmeren laivasto oli paremmassa turvassa satamassa (voidaan nostaa ylös vaikka uppoavaisitkin)) kuin ulkona merellä. Myös Britannian tiedustelu kuulemma varoitti, mutta ei tulosta...

-Yms, Yms...

MINÄ!

Makedonian Argeadien dynastian (n. 650 eKr.-) kuningas Alexandros III oli saanut hyvin kreikkalaisen kasvatuksen (Aristoteles!). Siihen olisi tietenkin kuulunut vanhemman miehen opastus ja mahdollinen seksuaalinen suhde. Alexandros oli kuitenkin kiintynyt samanikäiseen Hefaistioniin. Suhdetta - oli se seksuaalinen tai ei (seksuaalisuuden määritelmäkin olisi hyvä saada tähän) - ei tietenkään voida pitää nykyisen kaltaisena homosuhteena. Alexandros oli perehtynyt myös itämaisiin tapoihin, jotka kiehtoivat häntä samalla kun hän piti niitä rappion osoituksena. Sotaretken tapahtumat ovat hyvä osoitus tästä kahtiajakoisuudesta. Alexandros yritti yhdistää molempia kulttuureja toisiinsa. Henkilökohtaisessa elämässään hän ilmeisesti pyrki myös yhdistämään intiimimmän puolensa kuninkaan ja dynastian vaatimuksiin - näin luulisin. Itämainen hallitustapa soi hänelle tähän kenties paremmat mahdollisuudet kuin perinteinen kreikkalainen.

Moi Martin.

Kysymykseni/mietiskelyni onkin tältä osalta enemmänkin luokkaa: "no jos on, niin entä sitten?"

Egyptissä, jossakin jumalan (jonkin sellaisen, en tiedä minkä) hylkäämässä keitaassa on vieläkin vallalla miesten välisiin avioliittoihin kannustava kultti, joka palvoo Aleksanteri Suurta. joka on heidän "jumalansa". He uskovat lisäksi, että Aleksanterin lopullinen hautapaikka on siellä...

Jos on muita näihin aiheisiin liittyviä niin lähetä!

Pete

Siwan keitaalla. Siellä oli Amonin oraakkeli. Aleksanterihan antoi kruunata itsensä Egyptin kuninkaaksi ja hän saikin sellaisena myötämielisen vastaanoton paljolti vihattujen persialaisten karkottamisen johdosta. Persialaisten uskonnolliset tavat ja katsantokannat poikkesivat hyvin radikaalisti egyptiläisistä, mikä oli keskeisin ongelma heidän hyväksymisensä osalta. Varsinkin persialaisten puuttuminen myöhäisajalla Egyptissä erittäin suosittuun eläinkulttiin oli raskas "virhe" heiltä. Valitettavasti Aleksanterin jälkeiset ajat muodostuivat paljon persialaisaikaa raskaammiksi (vrt. ptolemaiosten verotus).

Egyptissä on myös itsessään joitakin homoseksuaalisuuteen liittyviä tekstejä: Neferhotepin ja Khnumhotepin hauta, mytologinen kertomus jumalien Horuksen ja Setehin "suhteesta" sekä kuningas Pepi II:n suhde kenraaliinsa Sa-senetiin (valitettavasti hyvin katkonaisena säilynyt).
Pepi II pitänee hallussaan hallituskauden pituuden maailmanennätystä - 94 vuotta. Tieto on myös kiistetty.

No niin huomasinn tämän nyt vuodatin vastaukseni taas väärän paikkaan sitä samaa hakkapeliittaa edelleen...
laitan sen tähän:
Pete voisitko mainita niitä tutkimuksia, joissa suomalaisten osuus on kuvattu toisin? Haluaisin nimittäin lukea / vilkaista niitä.

En ole väittänytkään etteivät hakkapeliitat olisi olleet manitsemissasi taisteluissa mukana, mutta ainakin Lappalaisen kirjan mukaan niiden lukumäärä taisteluissa on ollut kovin pieni suhteessa armeijoiden kokoon. Ovat varmasti olleet urheita ja parasta joukkoa, mutta silti minusta on aika paljon sanottu että nimenomaan hakkapeliitat olisivat olleet se ratkaiseva tekijä taisteluissa/ sodan lopputuloksessa. Ja lisäksi on on nimenomaan anakronistista puhua suomalaisista joukoista sinänsä. Toki silloin jo esim. osa aatelistosta osasi kirjoittaa ja osa piti itseään nimenomaan suomalaisina, mutta tarkoittako se sitten Varsinais-Suomea tai mitä, voi olla eri juttu.

Pohjois-Saksan geopoliittinen tilanne ei myöskään ole ollut ollenkaan niin yksiselitteinen kuin yrität esittää. Monet pienet ja isommatkin protestanttiset ruhtinaskunnat eivät liittyneet protestanttiseen rintamaan niin kauan kuin oli mahdollista, että keisari olisi lopullinen voittaja.(tai vaihtoivat puolia kuten myös esim. Saksi teki) Ja esim. ns.Heilbronnin liittokin hajosi jo heti samana vuonna kuin se solmittiin. Vaikka puhutaan protestantit vastaan katoliset asetelmasta, se ei alkuunkaan ollut niin yksikertaista. Siksi Ruotsin armeija tarvitsi suuria määriä joukkoja varuskuntiinsa. Ja aivan oikein, ne olivat enimmäkseen tietysti jalkamiehiä.

Mutta siihen, että joku haluaa rikkoa myyttiä toisella myytillä. En ole perehtynyt hakkapeliittatutkimukseen niin laajsti, että voisin oikeasti sanoa tästä mitään. Se vaan tuntui kovin loogiseslta esitykseltä. Osaatko muuten sanoa pitivätkö hakkapeliitat itseään nimenomaan "hakkapeliiittoina"? eli onko jotain lähdetietoja tästä. vai pitivätkö itseään jonkun tietyn rykmentin ratsumiehinä ja jonkun tietyn komentajan alaisena ensisijaisesti? Vaikka aikalaiskirjallisuudessa jonkin verran mainitaan hakkapeliitoista, on (jälleen kerran) lappalaisen mukaan esim. ajan sakaslaisessa lehdistössä niukasti mainintoja heistä.

Minusta hakkapeliittoja on käytetty nationalistisen historiankirjoituksne rakennuspalikkana - on haluttu korostaa suomalasiten hyviä puolia ja osuutta Ruotsin suurvalta-aseman luomisessa. En halua väittää, että hakkapeliitat eivät olisi urhollisesti taistelleet Lützenissä, Breitenfeldtissä tai Alta Vestessä ja Lechvirralla, mutta kokonaisuuteen nähden Suomessa ikään kuin revitellään liikaa tästä. Tässä on tietyllä tavalla minusta kyse myös meidän huonosta kansallisesta itsetunnosta, jota esim. hakkapleiitoilla on haluttu pönkittää. Minusta Lappalaisne krija asettaa hakkapeliitat ja suomalaiset sotilaat oikeisiin mittasuhteisiin kokonaiskuvassa. Mutta voin olla väärässäkin, olen ennenkin ollut.

Pearl Harborin kohtalosta kerrotaan myös seuraavaa. FBI:n velikulta J. Edgar Hoover sai tiedon hyökkäyksestä kaksoisagentilta, mutta ei voinut sietää tätä kyseistä herraa ja toimi sen takia yhtenä ratkaisevana tulppana tiedonkululle. Tämä tieto on kirjasta FBI:n päällikön salainen elämä, jonka todistusarvosta en mene takuuseen.

Kiitän ja kumarran mielenkiintoisesta ja monipuolisesta keskustelunavauksesta!

En nyt ehdi kommentoida, mutta toivottavasti täällä on muita, jotka ehtivät...
Palaan ehdottomasti astialle kun on vähän enemmän aikaa. -R

Moi Esperanza (ja Martin tietenkin)

Etpä todellakaan mielestäni eksynyt väärälle palstalle. Sitä vartenhan tämän avasin, jotta me historiahörhöt voisimme päteä ihan keskenämme häiritsemättä muita keskustelijoita.

Tuohon Hakkapeliittakeskusteluun liittyen en muista tarkkan noita tutkimuksia, joihin viittasit, mutta koitan ottaa selvää. Olen vanhana ratsuväenupseerina tietysti puolueellinen, mutta koitan parhaani ollakseni kutakuinkin objektiivinen ;D

Siinä, että "Hakkapeliittaperinne" on kehitetty kansallistunnetta kohottamaan, olet tietenkin aivan oikeassa. Meillä heidän vaikutustaan sodankulkuun on tietenkin tarkoituksella liioiteltu, mutta taustalla lienee silti fakta. Suomalaiset ratsuväkijoukot olivat kyllä ihan "aikuisten oikeasti" tositoimissa ja etulinjassa lähes kaikissa 30-vuotisen sodan ratkaisutaisteluissa. Osaltaan asiaan lienee vaikuttanut myös se, että "rälssitila" -järjestelmää, jossa osittaisen verovapauden saadakseen tilallisen täytyi varustaa ja "hevostaa" :D yksi ratsumies sovellettiin erityisen paljon Suomessa, mikä vaikutti tietenkin ratsuväen kansalliseen jakaumaan. Syynä lienee ollut "Se vanha vainooja, katala kauhea", jonka jatkuva uhka idästä päin ikäänkuin pakotti kruunun hankkimaan joukkoja täältä enemmän kuin emä-Ruotsista, jotta joukot olisivat nopeasti käytettävissä. Eräänlainen varhainen "Rapid Reaction Force" siis.

Mitä tulee joukkojen identiteettiin, ainakin minun on vaikeaa kuvitella heidän mieltäneen itseään miksikään muuksi kuin esim. "luutnantti Pekka Juhaninpojan miehiksi", "Carjaan Carhuiksi" tai vastaaviksi. Minkäänlainen ruotsalainen tai vielä vähemmän suomalainen identiteetti tuskin oli kyseessä. Koko "Hakkapeliitta" -nimikinhän on vasta jälkeen päin (Ei-suomalaisilta aseveljiltä ja myös vihollispuolelta) "Hakkaa päälle!" -huudon inspiroima translitterointi.

Käsite "suomalainen ratsuväki" on jälkeenpäin syntynyt, mutta sitä käytetään tässä yhteydessä erottamaan kyseinen poppoo muusta ratsuväestä.

Enkä muuten halua esittää mitään Pohjoissaksan geopoliittisesta tilanteesta 30-vuotisen sodan aikana. Se vaatisi varmaankin ihan ikioman väitöskirjansa, eikä sitä nyt ole aikaa kirjoittaa. Halusin vain painottaa, että varuskuntien tarve pohjoisessa oli loppujen lopuksi melko pieni, ja niitä voitiin aina täydentää kohtalaisen nopeasti kotimaasta käsin, mikäli tarpeellista.

Viitaten vielä keskusteluun "Suomalaiset ruotsalaisten silmissä" Smo:n kommenttiin ruotsalaisten Suomi- ja Norja -traumoista. Ne ovat ihan todellisia.

Suomen Sota, josta Vänrikki Stoolin tarinat (suomalaisen sotilaskunnon ylistys, ironista kyllä) kirjoitettiin, oli nimittäin todennäköisesti kaikkein kunniattomin sota, johon Suomi tai suomalaiset osana Ruotsia ovat koskaan osallistuneet.

Koko sotaa leimasi suomalaisten osalta lähes täydellinen apatia ja upseerien ("suomalaisten", siis Suomessa asuvien) "joukkosairastumiset". Nämä vain yksinkertaisesti jäivät kotiin flunssaa valitellen, kun rintamalle olisi pitänyt mennä. Vastineeksi saivat upseerinvirat Venäjän armeijasta...

"Pohjolan Alkibiadeen", eli Gustav Mauriz (Kustaa Mauri) Armfedtin masinoima Anjalan liitto nimittäin oli kaivanut maata alta koko yhteiskunnalta. Venäjän Tsaarin lupaama Suuriruhtinaskunnan asema oli paljon parempi kuin Ruotsin yhä kasvava verotaakka. Valtaosa Suomen "porvareista" toivottivatkin venäläiset lämpimästi tervetulleiksi. Aikaisempien sotien aikaista ryöstelyä ei juurikaan esiintynyt. Vaikuttaa vahvasti siltä, että koko homma oli sovittu etukäteen. Venäläiset tiesivät, että tämä maa tulee olemaan tavalla tai toisella osa Äiti-Venäjää, ja siten ryöstely oli "no no"...

Mitä tulee Norjan itsenäistymiseen, ruotsalaiset ovat todellakin siitä vieläkin katkeria. Kyseessä on nimittäin Ruotsin sotilastiedustelun pahin moka kautta aikojen. Ruotsalaisilla oli nimittäin kokolailla kattava agenttiverkosto Norjassa, ja näiden agenttien olisi pitänyt informoida ruotsalaisia isäntiään mahdollisista itsenäistymispyrkimyksistä. Valitettavasti suurin osa näistä asiamiehistä oli itse asiassa norjalaisia itsenäisyysaktivisteja, jotka vain "kusettivat" ruotsalaisia isäntiään, ja käyttivät heiltä saamansa rahat itsenäisyystaisteluun ("taistelu" on tietysti vähän väärä sana, koska verta ei vuodatettu, ja itsenäisyys saatiin vaaleilla... Mutta kuitenkin, ymmärtänette pointtini...)

Pete

Suomalaisia oli kyllä jonkin verran 30-vuotisessa sodassa, varsinkin alkuvaiheessa, mutta myöhemmin jotain 5% paikkeilla. Suurin osa oli palkkasotureita Ruotsin vallan ulkopuolelta. Hakkapeliitat on suomen nationalismi aikakauden tuotetta. Todennäköisesti hakkapeliitta nimitys tuli siitä kun paikalliset siviilit ottivat vain yhden ruotsin armeejan sotahuodoista kutsumanimeksi välittämättä siitä olivatko he suomesta vai. Muunmuassa Lappalainen ja Nils Erik Villstrand on kirjoittanut tästä.

Voi hyvä TH.

Älä viitsi täällä kirjoitella. Mene muualle, jos haluat ideoitasi mainostettavan. Ainakin opettele kirjoittamaan oikein.

Koko nimimerkki TH:n heittämä juttu on kyllä pelkkää puppua (tarkastettavissa milloin tahansa) Herää vain kysymys miksi?

Paljon on keskusteltu siitä, oliko Hitler homo. Muutama vuosi sitten bremeniläinen historioitsija Lothar Machtan julkaisi bestseller-kirjan Hitler's Geheimnis (Hitlerin salaisuus). Se on käännetty mm. ruotsiksi. Siinä käydään läpi Hitlerin elämänkerta ja etsitään kaikki mahdolliset todistusaineiston osaset, jotka tukisivat sitä, että hän oli homo. Monelle tuli varmaan kirjaa lukiessa mieleen, että "pitihän se arvata, siinä yksi syy kauheuksiin". Mutta minulle jäi mielikuva, että kirja on täynnä oletuksia. Spekuloidaan sillä, että Hitler olisi pyrkinyt peittämään homohistoriansa mm. murhauttamalla kaikki nuoruuden ystävänsä - monet homoja tai muuten vaan taiteilijoita. En ollenkaan vakuuttunut Hitlerin homoudesta. Mutta varmaan hän nuorena taiteilijana hengaili Wienin homotaiteiljapiireissä, joten hän tiesi, msitä on kysymys.

Onko kellään parempaa tietoa?

Jad Vashem Holocaust-sivustolla on myös kysymys Hitlerin homoudesta. Sitä pidetään epätodennäköisenä, koska homot olivat ensimmäisiä tuhottavia. Yli 50 000:sta keskitysleireihin joutuneeesta homosta 12 000 kuoli.http://www.holocaustinfo.org/kysyttya/tiedot/?aihe=81

Hm. Onko tämä hakkapeliittajupakka taas jotenkin arka aihe?

Tokihan niillä osansa kolmikymmenvuotisessa sodassa oli, jota on myöhemmin
sekä liioiteltu että vähätelty - riippuen tulkintojen motiiveista, tietty.

Taisteluja Saksassa sekä hävittiin että voitettiin puolin ja toisin.
Siinä sivussahan kulttuurivaihtoa tapahtui: esimerkiksi "ruotsalainen kidutus",
tunnettiin ehkä myös nimellä "ruotsalainen vesi" tuli tunnetuksi Saksassa / Böömissä.
Tarinan mukaan lantavettä pakotettiin kiinniotetun vihollissotilaan kurkusta alas ja sisään
suppilon ja paineen avulla...

Vaeltaja2005, tässä on Machtan-teoksen kritiikkiä heti sen ilmestyttyä: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=117_1_1

No ei se mun mielestä ole arka aihe. Tää alkoi vaan siitä kun joku kirjoitti suunnilleen, että suomalaiset hakkapeliitat loivat Ruotsin suurvallan.

En vaan jaksa sitä, että historiaa käytetään milloin minkäkin kompleksin hoivaamiseen. Totta kai erilaisia tulkintoja on ja niille pitää löytyä tilaa, mutta valitettavan usein joku tulkinta alkaa elämään omaa elämäänsä tällaisissa keskusteluissa.

Hakkapeliitat olivat osa suurta armeijaa, joka lopulta onnistui voittamaan ratkaisevissa taisteluissa vihollisensa. O

Keskusteluissa on tullut hyvin esiin jo monilta puolilta kuka teki mitä - on hyvä huomata tosiaan, että tämä suursota johti myös kulttuurivaihtoon muillakin kuin em. kidutus- ja taisteluareenoilla.

"En vaan jaksa sitä, että historiaa käytetään milloin minkäkin kompleksin hoivaamiseen."

Heh! Niinpä!

Pete, lue esimerkiksi Villstrandin kommentit asiasta, teoksesta HInlands Historia 2. Kyseessä on luetettava teos Suomen historiasta. Löytyy muunmuassa kirjstosta.
Oikein kirjoitukseni on mitä on, mutta se käsittääkseni ei ole syy olla kirjoittamatta tänne?

Hyvä TH.

Olet ihan oikeassa. Sori purkaukseni. Univelalla ja alkoholillakin oli osuutta asiaan. Antaa kaikkien kukkien (ja mielipiteiden) kukkia. Sehän on homman tarkoitus täällä.

Tarkoitan vain sitä, että on niin helppoa kaivaa esille joku omaa (ehkä uudenuutukaista) yhteiskuntakriittistä näkemystä tukeva tutkimus, kun halutaan kyseenalaistaa "homoja sortavan" yhteiskunnan arvot sen historian ylpeydenaiheita myöten.

Itse olen enemmän kuin kiinnostunut kaikenlaisten myyttien murtamisesta, ja osaltaan siksi halusinkin aloittaa tämän threadin. Tässä yhteydessä (30-vuotinen sota jne.) olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisten osuutta tukevia tutkimuksia on aika lailla enemmän kuin sitä epäileviä (tuntuvat olevan jonkinlainen aika uusi muoti-ilmiö).
Samoin oman kahden ja puolen vuoden vuoden Saksassa asumiseni aikana sain suomalaisuudestani periaatteessa kahdenlaisia kommentteja (hieman karrikoiden) tyyliin: Joko "Oi te urheat rinnallamme toisessa maailmansodassa taistelleet ja kunniaa ratsuväkenä täällä meidän kotikonnuillamme niittäneet soturit" tai "Te perkeleen raiskaajat ja murhaajat jotka hirtitte munkkeja linnanmuureilta" riippuen vähän siitä mistä päin Saksaa k.o. henkilö oli kotoisin tai mikä oli poliittinen suuntaus.

Jotenkin on hieman vaikeaa uskoa saksalaisten lukeneen paljoakaan suomalaisia tai ruotsalaisia tutkimuksia aiheesta. Eivätköhän he tukeudu ihan sikäläiseen historiankirjoitukseen.

Oman joukko-osastoni kunniamarssi, "30- vuotisen sodan marssi" tai toiselta nimeltään "Suomalaisen ratsuväen marssi 30 -vuotisessa sodassa" on muuten alunperin saksalainen, vieläkin Bundeswehrin soittokuntien vakio-ohjelmistoon kuuluva kappale, yllättäen nimeltään "Fiinnisches Rittermarsch".

Mitä tulee k.o. Villstrandin teokseen "Hinlands historia 2", niin enpä ole ikinä kuullutkaan. En liioin jos kyseessä on "Finlands Historia 2" samalta tekijältä (josta en muuten myöskään ole kuullut koskaan jos milloinkaan...). Onkohan kyseessä riikinruotsalainen kirjailija? Se selittäisikin jo paljon...

Sorry, jostakin syystä edellinen viestini on päässyt lähtemään "lievästi" keskeneräisenä. Ohessa oikea versio...

Hyvä TH.

Olet ihan oikeassa. Sori purkaukseni. Univelalla ja alkoholillakin oli osuutta asiaan. Antaa kaikkien kukkien (ja mielipiteiden) kukkia. Sehän on homman tarkoitus täällä.

Tarkoitan vain sitä, että on niin helppoa kaivaa esille joku omaa (ehkä uudenuutukaista) yhteiskuntakriittistä näkemystä tukeva tutkimus, kun halutaan kyseenalaistaa "homoja sortavan" yhteiskunnan arvot sen historian ylpeydenaiheita myöten.

Itse olen enemmän kuin kiinnostunut kaikenlaisten myyttien murtamisesta, ja osaltaan siksi halusinkin aloittaa tämän threadin. Tässä yhteydessä (30-vuotinen sota jne.) olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisten osuutta tukevia tutkimuksia on aika lailla enemmän kuin sitä epäileviä (tuntuvat olevan jonkinlainen aika uusi muoti-ilmiö).
Samoin oman kahden ja puolen vuoden vuoden Saksassa asumiseni aikana sain suomalaisuudestani periaatteessa kahdenlaisia kommentteja (hieman karrikoiden) tyyliin: Joko "Oi te urheat rinnallamme toisessa maailmansodassa taistelleet ja kunniaa ratsuväkenä täällä meidän kotikonnuillamme niittäneet soturit" tai "Te perkeleen raiskaajat ja murhaajat jotka hirtitte munkkeja linnanmuureilta" riippuen vähän siitä mistä päin Saksaa k.o. henkilö oli kotoisin tai mikä oli poliittinen suuntaus.

Jotenkin on hieman vaikeaa uskoa saksalaisten lukeneen paljoakaan suomalaisia tai ruotsalaisia tutkimuksia aiheesta. Eivätköhän he tukeudu ihan sikäläiseen historiankirjoitukseen.

Oman joukko-osastoni, Uudenmaan Rakuunapataljoonan, kunniamarssi, "30- vuotisen sodan marssi" tai toiselta nimeltään "Suomalaisen ratsuväen marssi 30 -vuotisessa sodassa" on muuten alunperin saksalainen, vieläkin Bundeswehrin soittokuntien vakio-ohjelmistoon kuuluva kappale, yllättäen nimeltään "Fiinnisches Rittermarsch".

Mitä tulee k.o. "Villstrandin teokseen" "Finlands historia 2" (Mirja Itkosen Suomentama nimellä "Kuninkaita ja alamaisia : Suomen historia 1523-1809" [Schildt 2000]), niin tekijät olivat kyllä (tässä järjestyksessä) Rainer Fagerlund, Nils Erik Villstrand, Kurt Jern, Viking Nyström.

Kirja oli yksinkertaisesti huono.

Niin ällistyttävän ilmiselvästi ruotsinkieliselle ja elleipä jopa riikinruotsalaiselle yleisölle ruotsinkielisten ideoimaa ja kirjoittamaa kirjaa en ole koskaan lukenut. Kun käännökseen petyttyäni lukaisin alkuteoksen, en voinut kuin olla vielä pettyneempi (Mirja Itkonen lienee koittanut karsia pahinta svekomaniaa käännöksessään...).
Kansanomaistettua historiaa "Bättre folk:ille".

Tämä on juuri sellaista tavaraa, mistä Café Ekbergissä minkkiturkeissaan istuksivat kotirouvat Gunvor ja Lisbeth voivat keskustella tyyliin: "Hadu sett dehä', kära Lillan? Dom jäkla Finnarna vaju' precis såååna värdelösa bommarna o' skurkarna vi ha' altti vett dom är!".

Surullisinta asiassa on se, että olen itse alunperin kaksikielinen (äidinäitini oli ruotsinkielinen); puhun, kirjoitan ja jopa työkseni käännän ruotsia suomeen ja englantiin ja lähes puolet parhaista kavereistani ovat ruotsinkielisiä...

En olisi uskonut, että jokin kirja voisi aiheuttaa minussa tällaisen reaktion... (Tämä oli siis aikoja sitten, jo paljon ennen tämän koko sivuston avaamista).

Muuten, edelleen. Suonette vanhalle ratsumestarille anteeksi hänen intomielisyytensä asian suhteen...

No hemmetti, mehän ollaan kaikki yhtä mieltä historian tulkinnallisuudesta
ja erilaisista motiiveista erilaisten tulkintojen osina.

Pete kirjoitti mielestäni hyvin noista tarinoista suhteessa eri maiden erilaisiin
historianopetuksiin.
Väitän, asiaa harrastaneena, että noita eroja todellakin löytyy.
Esim: irlanrilaisen retkueen kanssa (Englannissa) keskustelin kerran
miten Suomella ja Irlannilla on yhteistä liian vahva ja ahne naapuri.
Heidän käsitystensä mukaan molemmat kansakunnat
vapautuivat näistä I maailmansodan aikoihin kunniakkaissa "vapaussodissa".
Itse olin ja olen kuitenkin siinä "luulossa" että bolshevikkihallinto myönsi
Suomelle itsenäisyyden ilman sotaa 1917 - ja irlantilainen "vapaussota" oli
yksi Dublinin pääpostin valtaus pääsiäisenä 1916...

Tai sitten tarjotaan samaa tulkintaa mutta eri syistä. Kun talvisodassa
"yksi suomalainen vastasi kymmentä ryssää", tästä oltiin Neuvostoliitossa
samaa mieltä, ja kerrottiin tarinaa "käistä" jotka naamioituivat puihin
ja tarkk'ampuivat puna-armeijan urhoollisia vapauttajia niistä käsin.
Pitihän mieshukka ja Suomen "vapauttamisen" epäonnistuminen jotenkin selittää.

"Oikeampi" selitys olisi kaiketi ollut varustetason epäsuhta SEKÄ sotilainen
motiivi taistella - joka nyt kenties muutamastakin syystä oli suomalaisilla
sotilailla HIEMAN korkeampi. Vai kui?

Nimpäs, Rokkihomo.

Tuo Suomi-Irlanti vertaus oli tosi hyvä. Sitähän käytetään paljon, ja se perustuu todellakin lähes pelkkiin kliseisiin:

Suomi Irlanti

Tanhut Irish dancing (kehitetty muuten New Yorkissa 50 -luvulla ;D)
Kalevala Keijut
Kossu Viski
Bisse Guinness
Mika Waltari James Joyce

Jne jne...

Hassua kyllä, kyseistä myyttiä viljellään erityisesti Irlannissa. Bosniassa Sotilastarkkailijaduunissa ollessani tutustuin hyvin Irlantilaiseen kapteeniin, joka jaksoi jatkuvasti muistuttaa mm. siitä, että Iirin kielen "soturia" tarkoittava sana (joka muuten on myös osana Eiren armeijan Iirinkielistä nimeä) on "Finn", ja että Dublinin ensimmäinen kuningas (viikinki) oli nimeltään Finn, joten siis ilmiselvästi suomalainen viikinki. Ota nyt tästä selvää...

Siirryttyäni IFOR:ille tapasin sattumalta kyseisen kaverin myöhemmin lomilla Roomassa. Homobaarissa!!! (lopun saatte päätellä itse...) Vietimme viisi päivää kimpassa ja kiertelimme ympäriinsä. Outoa oli, että tämä homo irlantilainen upseeri, joka tunsi itsensä enemmän kuin syrjityksi kotimaassaan (niin syvällä kaapissa tosin, että olisi voinut olla Narniassa) halusi ravata läpi kaikki mahdolliset katoliset muistomerkit Katakombeista Pietarinkirkkoon, vaikka juuri tämä uskonto meikäläisiä kaikkein kaltoimmin kohtelee. Joten näissä uskonasioissa ainakin suomalaiset ja irkut ovat kovin erilaisia.

Irlantilaisille saattaa olla lisäksi tärkeää myös itsensä mieltäminen samanlaisiksi toisen "taistelevan pienen kansan" kanssa. Kuten Rokkihomo sanoi, Irlannin niin kutsuttu "kansannousu" todellakin rajoittui postitalon valtaukseen. Homman olisi pitänyt eskaloitua yleiseksi kapinaksi, mutta valitettavasti muutama seikka meni pieleen:

1. Suunnitelma oli aivan peestä. Komentoketju ei toiminut ja tieto toiminnan aloittamisesta ei juuri koskaan kulkeutunut Sinn Feinin aluepäälliköille.
2. Ne harvat johtajat jotka tiedon saivat, olivat joko liian päissään toteuttaakseen tehtäviään tai brittien lahjomia.
3. Koko kansannousulla ei itse asiassa ollut mitenkään suurta suosiota. Mikäli olisi järjestetty vaalit, reilusti enemmän kuin puolet irlantilaisista olisi ollut Britannian alamaisina pysymisen kannalla. Suurin osa brittiarmeijan yksiköistä ja kaikki poliisit jotka osallistuivat "kansannousun" tukahduttamiseen olivat irlantilaisia.
4) Iso-britannia luopui Irlannista yksinkertaisesti siksi, että sen ylläpito tuli liian kalliiksi. Britit pumppasivat Irlantiin rahaa erilaisina tukina valtavat määrät vuodesta toiseen. Samanlainen tilanne ilmenee vielä nykyisinkin. Irlantilaisilla on vapaa muutto-oikeus Iso-Britanniaan. Britannian armeija taas värvää tuhansia irlantilaisia heidän "Irish Regiment:eihinsä vuosittain.

Irlannin itsenäistyminen ei siis ollut mitenkään erityisen "kunniakas", mutta ei kai Suomenkaan?
Lenin toki "antoi" Suomelle itsenäisyyden, mutta uskoen siihen, että Suomen työtätekevä kansa pian ymmärtäisi liittyä takaisin "työväen paratiisiin". Koska tätä ei pikaisesti tapahtunutkaan, hän määräsi Suomessa olevan venäläisen sotaväen auttamaan suomalaisia päätöksenteossa... (tämän kirjoittaja on muuten entinen pikku Pioneeri)
Seurauksena veli tappoi veljensä, isä poikansa ja niin edelleen...

Talvisodasta puhuen, näittekö muuten sen karmean dokumentin ukrainalaisesta divisioonasta joka lähetettiin Talvisotaan kesävarusteissa ja kesken varusmiespalveluksen. Jotkut divisioonan (vai oliko se rykmentti...) miehistä mieluummin hirttäytyivät karjavaunuissa matkalla Suomen rajalle kuin hyökkäsivät viatonta naapuria vastaan. Karmeita moteistakin selvinneiden aikalaistarinoita...

Pete

Aivan, historialla ja uskonnolla on yhteistä se, että itse kukin pystyy löytämään sieltä juuri ne asiat, jotka tukevat parhaiten omia käsityksiä ja jotka soveltuvat omien tavoitteiden eteenpäinviemiseen. Molemmissa voi sanoa olevan yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin.

Pete kirjoitti: "...Irlantilaiseen kapteeniin, joka jaksoi jatkuvasti muistuttaa mm. siitä, että Iirin kielen "soturia" tarkoittava sana (joka muuten on myös osana Eiren armeijan Iirinkielistä nimeä) on "Finn", ja että Dublinin ensimmäinen kuningas (viikinki) oli nimeltään Finn, joten siis ilmiselvästi suomalainen viikinki."

Esim. tähän voidaan todeta että tuo irlantilaisten myyttinen sotasankari ja jättiläinen Fionn mac Cumhail (Finn McCool) eli tarun mukaan joskus 200-luvulla, ja viikinkiajan taas katsotaan alkaneen vasta 400-500 vuotta myöhemmin. Näin ollen irlantilainen 'Finn' sankarin nimityksenä ja suomalaista tarkoittava englannin sana 'Finn' ovat tuskin millään tavalla sidoksissa toisiinsa. Mutta hauskaa ajanvietettähän tuollainenkin asioiden yhdisteleminen kieltämättä on, varsinkin jos assosiaatiot tuntuvat itsestä mieluisilta.

Ja Irlannin puolustusvoimissa on kyllä erikoisyksikkö, "Army Ranger Wing", jonka iirinkielisen nimen tausalla on tuo sankarin nimi, mutta itse armeijan nimessä "Óglaigh na hÉireann" sitä ei ole. Tässä kyseisen yksikön englanninkielinen määritelmä:

"The Unit is officially designated 'Sciathán Fianóglach an Airm', which is translated as 'The Army Ranger Wing'. There is no direct English translation of the term 'Fianóglach' so the designation Ranger is the accepted version. 'Fianóglach' links the traditions of the 'Na Fianna' (Legendary Irish Warriors) with the present day Irish Defence Forces (Óglaigh na hÉireann)."

Kiitti tiedosta Pubbari.

Kun tämä Dennis asiaa selitti, olin jo niin pyörällä päästäni kaikista Finneistä, että ymmärsin hänen tarkoittavan koko Eiren armeijaa kun hän tohkeissaan osoitteli merimiessäkissään olevaa tekstiä. Kyseessä olikin ilmeisesti siis hänen oma yksikkönsä. Well. You live and you learn...

Tarkennuksena vaan, että kyllä tämä Finniongelma minustakin kuulosti aika kaukaa haetulta ja tuon aikaeron "Sankarien ajan" ja viikinkien seilailun välillä muistaakseni tiesin jo tuolloin. Dennis rukka vaan oli niin innoissaan asiasta, että enhän minä nyt voinut mitään sanoa :D

...Ja vielä talvisodasta, Peteä kommentoiden:
Jokunen vuosi sitten edesmennyt isoisäni muisteli miten
puna-armeijassa oli sotilaita etulinjassa, joita ammuttiin jos perääntyivät.
Hän käytti heistä yleisnimitystä "kirgiisit" tummemman ihon vuoksi...
Kertoi, että arvelutti ampua, mutta ampuahan lopulta piti.

(Ja ei, tämä ei ole kommunisminpelkoa eikä ryssävihapropagandaa.
Minäkin olen vanha pikkupioneeri, ja ko. isoisäni oli naimisissa
venäläissyntyisen naisen kanssa, joka oli isoäitini, ergo...)

"Kirgiiseistä" muistan omankin isoisäni puhuneen. Ei varmaan motivaatio ollut kovin korkealla, kun pohjoisen lumisissa metsissä piti jotain suomalaisia vastaan hyökkäillä. Saksalaisten maahantunkeutujien torjunta oli sentään toinen juttu.

Ja ammuttiinhan niitä sotilaskarkureita meilläkin, ehkä toisinaan muodollisen kenttäoikeudenkäynnin jälkeen, jos aikaa oli... Tosin suurin osa tapauksista tulee tuskin koskaan lopullisesti päivänvaloon, kun näkijöitä on vähän ja he ovat ymmärrettävistä syistä vähäpuheisia.

Hitlerin homoseksuaalisuudesta nyt on käyty aika paljon keskustelua. Tiedä häntä...

Nyttemmin on tullut esille myös toinen aihe: Sairastiko Adolf Parkinsonin tautia?
Vain toisen käden käyttö ja sen toisen (mahdollisesti vapisevan) pitäminen aina lähellä kehoa viittaisi siihen.
Erään tutkijan mukaan Aatun psyykkinenkin tila sopi aika hyvin Parkinsoniin diagnosoidun vastaavaksi. Parkinsonhan ei siis sinällään tiettävästi aiheuta psyykkisiä oireita, mutta oman kehon kontrollin menettäminen mättää kai aika rutosti, mikä ei tullene ilman seuraamuksia.
Lisäksi viitattiin Venäjän-sotaretkeen, johon Saksa ei missään tapauksessa ollut valmis. Näiden viittausten mukaan Adi tiesi kuolevansa ja halusi toteuttaa unelmansa ennen sitä, oli Saksa sitten siihen valmis tai ei.
Samoin viitataan siihen, että Hitler teki itsemurhan eikä yrittänyt paeta. Pako olisi ollut mahdollinen, jopa etukäteen järjestetty, mutta hän ei siihen ryhtynyt, koska tiesi kuolevansa kuitenkin pian.
Parkinsonin tautiahan voidaan nykyisin hoitaa erittäin hyvin. Oikealla lääkityksellä potilas voi olla oireeton kymmeniä vuosia...

Olisikohan Adolfilla käsi alkanut vapista jo silloin kun hän Wienissä yritti lyödä itseään läpi taiteilijana? Entä jos ei olisi vapissut? Miltäköhän maailma näyttäisi tänään?

Olisivatko kaikki ne rahat, jotka sotaan käytettiin löytäneet paremman kodin tieteessä ja tutkimuksessa?
Olisiko Stalin syrjäytetty, koska hän ei olisi voinut leikkiä suurta sotapäällikköä?
Olisiko Suomi välttynyt sodilta?
Asuisimmeko jo Marsissa?
Ostaisivatko rikkaat taiteentuntijat Adolf H:n töitä isommalla rahalla kuin Picasson?

Tuskinpa noista yksikään olisi toteutunut...
Hullua kyllä, sodat ovat aina olleet tieteen buustereita. Toinen maailmansota toi meille mannertenvälisten ohjusten ja ydinpommien lisäksi mm. mikroaaltouunin (tutka), sonarin, ydinenergian (atomipommi), tietokoneen (Enigman ratkaisu), avaruusmatkailun (V-2 -raketti) ym, ym, ym....

Varmaankaan juuri mitään näistä ei olisi jouduttu kehittämään, ellei yksi psykoottinen itävaltalainen olisi ruvennut uhoamaan koko sivistyneelle maailmalle. (Ei hänestä kyllä mitään Picassoa varmaan koskaan olisi tullut. Ehkä Itävallan Juhani Palmu)

Pitäisiköhän olla hänelle kiitollinen?

(hyvin monta sarkastista hymiötä tähän...)

Pete

Kyllä teitä taitaa kovasti kiinnostaa saksalaisten SS univormut sen typerän ToF:n ansiosta, kun spekuloitte Hitlerin seksuaalisia mieltymyksiä. Perverssi se tyyppi joka tapauksessa oli. Eikö siinä ole tarpeeksi? Näin juuri yksi päivä nuoren kundin (idiootti), joka tepasteli hakaristinauhansa kanssa. Se sika!

Ensinnäkin: Tom of Finland ei ollut typerä. Hän tiesi tarkalleen, mitä teki ja osasi jopa hauskasti analysoida sitä. Hän asui pitkään tuossa naapuritalossa, ja oli herrasmies fiksuimmasta päästä. Se, että piirroksissa on univormuja, juontaa juurensa nuoruuden elämänkokemuksista. Joskus hän kertoi tavanneensa keskellä sotaa Helsingin yössä saksalaisen upseerin. Hän oli itsekin sotilaana. Hieno kohtaaminen aikana, jolloin ei ollut tv:n neloskanavaa tyrkyttämässä homomalleja. Kaksi viikkoa myöhemmin hän löysi kohtaamansa lentäjän kaatuneiden luettelossa. Silloin ei vielä tiedetty natsien hirmutöistä.

Eikä Hitlerkään välttämättä mikään perverssi ollut. Valta vie mennessään. Se näkyy nykypäivänäkin. Mitä enemmän valtaa jollekulle annetaan, sitä enemmän sitä käytetään. Näin sen aikanaan armeijassa. Muutama varusmiestovereistani oli todella sadistisen vallanhimoisia. Kun palattiin RUKsta ja oli ylimääräistä valtaa alokkaisiin nähden, sitä käytettiin tosi häikäilemättömästi. Tällä hektellä sitä kutsutaan simputukseksi. Joukossamme oli muutama vallanhimoinen. Akateeminen koulutus, mutta tosi kauheat asenteet.

Sunnuntaina, kun lähdimme junalla maalle, istahdin rautaiteasemalle odottamaan junan lähtöä. Pääovesta tuli mies, vähän humalassa. Hän tuli silittämään koiraa ja juttelemaan sille humalaisen tapaan. Yks kaks paikalla oli kaksi vartijaa. Miestä alettiin raahata ulos. Ovien välikössä puskettiin voimalla ulos. Kun vartijat palasivat, sanoin heille, että miksi tarvitaan tuollaista väkivaltaa. Mieshän ei yhtään vastustellut, vaan lähti kipittämään ulos vartijoiden otteessa. Toinen vartijoista, kaljupäinen, tummassa vartijan univormussa, kiihtyi heti. Mies oli kuulemma jo kuudetta kertaa sisällä. Kysyin vaan, että oikeuttaako se väkivallan käyttöön, vaikka olisi sadatta kertaa sisällä. Vartija kävi kuumana.Toinen vartija oli taaempana, selvästi hieman nolostuneena.

Vartijapojalle on annettu valtaa, ja hän myös käyttää sitä. Jotkut ihmiset janoavat valtaa. Silti he ovat kotona rakastettavia nuoria ja tyttöystävän sylissä ihania poikaystäviä.

ToF oli natsimyönteinen. Ei hän niitä sakemanneja muuten olisi piirrellyt. Minusta hänen töissään näkyy hyvin selvästi se, miten hän ihannoi natseja. Minä en ihannoi.

Enter kirjoitti:
> "ToF oli natsimyönteinen. Ei hän niitä sakemanneja muuten olisi piirrellyt. Minusta hänen
> töissään näkyy hyvin selvästi se, miten hän ihannoi natseja. Minä en ihannoi."

Tuo nyt on niin typerä väite kuin voi olla. Töissä näkyy se, että Tomi oli unvormufetisti - ja saksalaisilla oli hänen mielestään seksikkäät univormut. Useimmat saksalaiset sotilaat eivät olleet natseja: oli lähdettävä rintamalle tai keskitysleiriin.

Väitteesi kuulostaa samalta mihin Saksassa joskus törmää: kaikki mikä liittyy II maailmansotaan on pahaa. Näiden ihmisten mielstä saksanpaimenkoirakin on natsisymboli!

Ihanko totta, mutta hän piirteli nimenomaan saksalaisten univormuja eikä esim. brittien, amerikkalaisten tai venäläisten...joten...

Koska maassa oli saksalaisia sotilaita, niin ymmärrettävästi suomalaisen sotilaan kontakti tapahtuu saksalaisen sotilaan kanssa. Kontaktinottoa amerikkalaisiiin tai brittisotilaisiin vaikeutti tuossa ajassa se, että heitä ei Suomessa ollut. Venäläisten sotilaiden kanssa Tomi ei sekstaillut - olivat rintamalinjan eri puolilla.

Tom on itse sanonut, että saksalaisten unvormut olivat seksikkäitä varsinkin kun niitä vertasi suomalaisten "köyhiin" asuihin. Kyse on todellakin seksistä, ei politiikasta. Mutta ehkä tämä alkaa olla nykyaikana polittisesti epäkorrektia. Aivan kuin saksanpaimenkoiran otto lemmikiksi.

Mielestäni Jukka on oikeassa siinä, että kyseessä oli enemmän univormujen estetiikka kuin politiikka. Olin aikanani viimeistä ikäluokkaa (1965-66), johon kuuluvat upseerikokelaat vielä saivat vanhamalliset univormut ennen kuin Suomessa siirryttiin ns. köyhään malliin. Siihen saakka upseerien ja upseerikokelaiden vormut muistuttivat - kauluslaattoja lukuunottamatta - ehkä jonkinverran saksalaista kuosia: nahkasaappaat, tiukat saapashousut ja nahkainen rähinäremmi. Kieltämättä vanha malli tuntui aika seksikkäältä, jos vormuista yleensä pitää. Tällä Asser-sivullani on kuva sekä vanhasta vuoden 1966 preussilaisesta mallista että vuoden 1986 arkisesta mallista: http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/army.htm

Silti on syytä muistaa, että näitä kuteita käyttivät vain upseerit, jotka Asser Stenbäckinkin johdatuksella lähtivät tekemään Suur-Suomea aseveljensä Adolf Hitlerin rinnalla. Tavallisilla rintamasotilailla, jotka joutuivat raskaimman työn tekemään, oli harmaasta kankaasta tehdyt arkiset työpuvut, Tuntemattomasta sotilaastakin tutut (kuten vuoden 1968 kuvassani).

Selittelyn makua. Silloin oili myös naisia, jotka rakastuivat natseihin ja olen aivan varma, että jos homosuhteet olisivat olleet sellaisia kuin tänään, ToF olisi voinut heilastella saksalaisen sotilaan kanssa. Sitäpaitsi ei hän ollut ainoita suomalaisia, joita viehätti saksalaiset tavat. Mitä siitä! Miksi on vaikeata myöntää selvää asiaa? On paljon äärioikeistolaisia homoja nykyäänkin.

Saksanpaimenkoira on pilalle jalostettu!

On turhaa saivarrella ja väitellä asiasta, joka ei käytännössä liity mitenkään kenenkään väittelijän omaan kokemusmaailmaan. Kun toinen puhuu univormufetisismistä ja toisen mielestä kaikki saksalaisuuteen viittaava on yhtä kuin natsismi, ei mihinkään järkevään lopputulokseen pääsystä ole toivoakaan.

Touko Laaksosen tapaamat ja näkemät saksalaissotilaat ja -upseerit olivat lihaa ja verta olevia ihmisiä, joissa oli varmasti myös jonkinlaista vierauden tuomaa ylimääräistä viehätystä. Meidän mielikuvamme toisen maailmansodan aikaisista natsisotilaista taas perustuvat holokaustia kuvaaviin dokumentteihin ja muiden kuin saksalaisten tekemiin sotaelokuviin, joissa kaikki saksalaiset ovat tunteettomia ihmispetoja. Ei näitä kahta mielikuvaa voi mitenkään rinnastaa toisiinsa, silloin puhutaan kahdesta täysin eri asiasta.

Anteeksi vaan,jos kirjoitetaan, että oli kysymys "vain mielikuvista", niin mielestäni siinä vesitetään totuus ja sitten voikin keskustella siitä, kuinka viehättyneitä homot ovat äärioikeistolaisuudesta. Itse en ole mitenkään vasemmistolainen tai kommunisti, mutta tosiasiat voisi tunnustaa. Touko whatever oli selvästi vaikuttunut natseista minun mielestäni ja se näkyy hänen nuoruuden töissään ja itse asiassa on minusta sulautunut hänen myöhempään tuotantoonsa. Sopii ideologiaan.

Sota sinänsä antaa mahdollisuuden toteuttaa omia s/m fantasioitaan. Se näkyy vankien kohtelussa. Ne ovat täydellisiä sadomasokistisa näytelmiä, miten amerikkalaiset kohtelivat irakilaisia sotilaita. Ne samat piirteet näkyvät kaikessa sadomasokistisessa "leikissä". Katsokaa nyt joskus peiliin. Pliis.

Lisään vielä, että en ajattele asioita "oikea-väärä-aspektilla", vaan puhtaasti yritän nähdä tilanteita "objektiivisesti". Mikä näkyy silmällä on heijastumaa sisäisestä todellisuudesta, joka halutaan myös todellistaa käytännön teoissa, jos siihen löytyy tilaisuus ja usein ne tilaisuudet , mitkä sen mahdollistavat ovat poikkeustilanteita normaalista käytännöstä. Sota mielletään kansojen psykoositilanteeksi, missä "pohjasakka nousee pintaan", mikä ei muuten saisi siihen tilaisuutta, koska lait ovat sitä estämässä. Sotatilanteessa yhteiskunnalliset lait menettävät merkityksensä ja moraali.

Ensinnäkään natsismista ei minun mielestäni _voi_ puhua muuten kuin ottamalla mukaan oikein/väärin aspektin, ja ainakin minun mielestäni kyseinen ideologia nimenomaan on väärin. Olen myös vuosien mittaan nähdyt sellaisen määrän Touko Laaksosen töitä, että varmasti olisin huomannut, jos jossain niistä ihannoitaisiin natisi-ideologiaa.

Uskoisin, että itse kunkin seksuaalisen heräämisen aikaan sijoittuneet kiihottaviksi koetut tapahtumat ja mielikuvat jättävät lähtemättömän jäljen mieleen ja leimaavat myöhempää seksielämää. Touko Laaksosen nuoruus osui ajankohtaan, jolloin univormut olivat pop, niitä näki varmasti paljon lehtikuvissa ja livenä katukuvassa. Tuskinpa hän - sen paremmin kuin muutkaan - tiukasti istuvaan sotilaspukuun pukeutuneen salskean miehen nähdessään alkoi ensimmäisenä pohtia, millaiset poliittiset vaikuttimet kyseiselle sotilaalle käskyjä antavilla papparaisilla oli.

Mitä sadomasokismiin seksuaalisena fetissinä tulee, se on täysin eri asia kuin sairaalloisen sadistinen tai masokistinen luonne. S/M perustuu molempien osapuolten vapaaehtoiseen sopimukseen ja tarkoituksena on tuottaa nautintoa molemmille osapuolille. Se, mitä miehitysjoukkojen pitämissä irakilaisissa vankiloissa on tapahtunut, on jotain aivan muuta.

Entäs Saksanseisoja? Lieneekö edes poliittisesti korrekti?

Public eye, teet hyvää analyysiä.

Minuakin yks tuttava helposti nimittää natsimieliseksi, kun matkustan paljon keski-euroopassa, lueskelen saksankielisiä lehtiä ja kirjoja ja erityisesti kun kiinnostaa esim. kirjalliisuus, jossa käsitellään saksalaisten arkea sodassa. Minä olen siis natsimielinen. No en tosiaankaan, vaikka kaiken päällä vielä on Tom of Finlandin retrospektiivikirjat ja muitakin. Ja saksankieli on hauska haaste. Tom of Finland oli vaihto-oppilaana Saksassa olympiavuonna 1936, kerrottiin elien Kimmoliisan radio-ohjelmassa.

Natsius oli monelle syrjäkylän pojallle keino saada töitä, mutta monelle se oli keino saada lisää valtaa. Kun natsit tulivat valtaan, koko yhteiskunta nuoreni kerralla. Kansallissosialismi oli kohtalaisen nuorten (20-40 -vuotiaiden) ihmisten vallankaappaus. Vanhat, jotka halusivat rauhoitella, työnnettiin sivuun. Joskus tuntuu huvittavalta, kun sanoteen: "Älä usko kehenkään yli kolmekymppiseen". Natsisaksa oli siitä esimerkki.

Tomin aika hyvin tunteneena voin sanoa, että ko. henkilö ei ollut natsi eikä edes sinne päin kallellaan.

Haluaisin kysyä teiltä miellättekö seksiaktin sinänsä myönteisenä ja haluttavana asiana? Jos olette sitä mieltä, että kyllä, niin joudutte myöntämään, että sellaisen seksiaktin kuvaaminen, missä on myös natsien hakaristihihamerkki toisen kumppanin asusteessa antaa myönteisen arvolatauksen nimenomaan tämän henkilön ollessa kyseessä. Ihan sama asia, jos kuvattaisiin juutalaista ottamassa suihin palestiinalaiselta arabilta tai päin vastoin. Eikö totta? Seksi ei olisi VAIN SEKSIÄ siinäkään tapauksessa, koska todennäköisyys, että juutalainen ottaisi suihin palkestiinalaiselta arabilta on todennäköisesti mahdotonta oli sitten kyseessä homosuhde tai ei. Se voisi tapahtua tosielämässä vain aseella uhaten. Samalla todennäköisyydellä ToF on natsi. Eihän siinä ole mitään pahaa, koska hän on jo kuollut ja kuopattu.

Voihan olla niin, että homous ylittää poliittiset raja-aidat, mutta se on harvinaista.

Sori vaan "Enter", mutta olet kyllä nyt väärässä...

Israelissa asuvat homot juutalaiset ja kristityt homoseksuaalit arabit kyllä touhuavat keskenään. On jopa sateenkaariperheitä lapsineen.

Enter täällä näyttää omaavan äärettömän älykkyyden ja kyvyn ymmärtää elämää. Paljonkohan on tyypillä omaa elämänkokemusta?

Toisen natsiksi nimittäminen noilla määritelmillä on aika alkeellista :-(

Elämä on monimutkaisempaa kuin Enter näyttää ymmärtävän. Juutalaisilla ja palestiinalaisilla on suhteita, homosuhtetakin. Juutalaisilla ja natsi-Saksan "tärkeillä ihmisilläkin" oli suhteita (jotka tosin joutuivat ongelmiin kun Aatun yhteiskuntamalli eteni).

Olikohan koko Suomen kansa natseja kun kerran Saksan kanssa oltiin sotilasliitossa?

Elämä on monimutkaista, sitä voi olla vaikea käsittää jos ajattelee yksioikoisesti. Enter, relaa vähän. Opettele elämää.

Enter: "Samalla todennäköisyydellä ToF on natsi."

Juuri niin. Samalla todennäköisyydellä.

Mikäli tästä aiheesta vielä jatketaan, niin jätetään ad hominem-argumentit pois, eikö?

”Ruskea prinssi” eli keisarin poika ja Hitler

Bremeniläinen historioitsija Lothar Machtan kirjotti 2001 kirjan homo-Hitleristä (Hitler’s Geheimnis, Hitlerin salaisuus). Kirja käännettiin englanniksi ja mm. ruotsiksi, ei kuitenkaan suomeksi. Kirjassa käydään läpi kaikki Hitlerin nuoruuden ystävät, joita voisi epäillä homoiksi. Olihan niitä keisarillisen Wienin taiteilijapiireissä. Machtanin selitys Hitlerin julmaan diktaattorivaiheeseen oli: kaikki, joilla oli tietoa hänen homomenneisyydestään, oli raivattava pois. Kirja on täynnä spekulaatioita. Viimeistään vuoteen 1934 mennessä Hitler oli saanut ravisteltua menneisyyden varjot päältään ja alkoi sublimaatiovaihe, eli Hitler antautui kokonaan Kolmannen valtakunnan palvelukseen.

Nyt on tullut uusi kirja, ja se keskittyy keisari Wilhelm II:n neljänteen poikaan ”Auwiin” eli August Wilhelmiin (1887-1949). Pojalla oli nuoruudessaan lyhyt sotilasvaihe, mutta vuodesta 1906 hän keskittyi yliopisto-opintoihin ja teki valtiotieteessä tohtorinväitöksen ja suoritti lakitieteen tutkintoja. Opiskeluaikanaan hän avioitui serkkunsa Alexandra kanssa ja muutti Potsdamiin Sanssoucin puiston linnaan. Vaikka kyseessä olikin kulissiavioliitto, syntyi 1912 poika Alexander. Avioliiton sivussa isä-Auwin todellinen kumppani oli henkilökohtainen adjutantti.

Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, Auwin isä-keisari menetetti valtaistuimensa, poika menetti rakastamansa äidin, joka kuoli, ja samalla meni vielä vaimo Alexandra, kun pari erosi aviollisten ongelmien takia. Auwi jäi Sansoussin linnaan taideharrastusten pariin. Vuonna 1929 hän tutustui Hitleriin. Tämä poliittinen ”sydäntensärkijä” kutsui Auwin heti Nürnbergin puoluepäiville ja salli hänen puhua natsien pippaloissa. Puoluepäivillä Auwi ihastui siihen, että Saksassa on ”niin paljon vaaleita, kookkaita, kauniita ihmisiä” (kaikki tietenkin miehiä). Kirjan kirjoittaja Machtan sanoo, että nämä eroottiset impulssit veivät miehen natsien joukkoihin. Jo samana vuonna hän osallistui Horst Wesselin hautajaisiiin. Joseph Goebbels käynnisti heti sen jälkeen Horst Wessel –kultin.

Vuonna 1931 Auwi oli ensi kertaa mittojen mukaan tehdyssä ruskeassa SA-univormussa. Hän nautti SA:n yhteishengestä, jossa oli vahvaa eroottisuutta. Hän sai muitakin aatelisia mukaansa puolueeseen ja vuonna 1932 hän oli huippuehdokkaana valtiopäiville. Natsit tulivat valtaan vasta 1933 ja vuotta myöhemmin alkoi homojen vaino. Lähtölaukausena oli homon SA-johtajan Ernst Röhmin murhaaminen kesällä 1934. Machtanin mukaan näin Hitler halusi hävittää kaikki omat homojälkensä. Homous olisi ollut liian helppo lyömäase vastustajille. Tämän tapauksen jälkeen Hitler käänsi Auwille selkänsä, eikä heistä tullut pariskuntaa(!).

Tällaisen tarinan on siis koonnut historioitsija Machtan, joka on keskittynyt Hitlerin homoseksuaalisuuteen. Kirjan nimi on Der Kaisersohn bei Hitler.

Frankfurter Allgemeinen jutun mukaan referoituna (8.5.2006)
http://www.faz.net/s/RubA330E54C3C12410780B68403A11F948B/Doc~EE6530AFFEEB142439B102C46CEBD6613~ATpl~Ecommon~Scontent.html