Homouden syistä taas kerran
Amerikkalainen populääridokumenttimakasiini ’60 minutes’ on tehnyt vartin pituisen helposti sulavan katsauksen nykytietämykseen siitä, miksi ihmisestä tulee homo tai hetero. Mukana on kaksosia, rottia, feminiinisen ja maskuliinisen käyttäytymisen vertailua, geeni- ja hormoniteorioita jne. Jopa vanhempien sisarusten määrällä ja sukupuolella sekä oikea- tai vasenkätisyydellä todeltaan olevan merkitystä.
Sinänsä mielenkiintoista pohdintaa, vaikka sen varsinaisesta tarpeellisuudesta en niin varma olekaan. Onneksi mitään ehdottomia vastauksia ei anneta, ja loppupäätelmänä on: Viis siitä millainen olet, kunhan olet ylpeä itsestäsi. Mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä vähemmän siitä huomataan tiedettävän. Homoseksuaalisuus sinänsä on ongelma vain, jos siitä halutaan ongelma tehdä.
Video on katsottavissa linkistä (Windows Media Player)
http://malcontent.biz/video/60minutes-hi.wmvEhkäpä sekaannukseen syyllistyivät toimittajat? Joillakin toimittajilla on yleensä tapana vähän liiotella ja revitellä, jos asiat eivät muuten kuulosta tarpeeksi mielenkiintoisilta.
Ihan mielenkiintoinen tuo "60 minutes"-pätkä. Jäi vain tosiaan vaivaamaan hieman se homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden toisiinsa sotkeminen. Ja jälleen kerran sivuutettiin täysin sellainen ilmiö kuin biseksuaalisuus. Tuli myös sellainen kummallinen olo, että aivan kuin jotain taudinaiheuttajaa tässä nyt oltaisiin metsästämässä. Parasta kuitenkin oli loppukaneetti, jossa kaksospojat molemmat totesivat olevansa ylpeitä siitä mitä ovat.
Tässä ajatuksellisessa käsitesekamelskassa saattaa olla kyse myös kielellisistä ajatusmaailman eroista. Meillähän 'homoskesuaalisuus' on vähän liiankin alleviivaavasti seksikeskeinen, kuten näissä keskusteluissa on aiemmin useaan kertaan todettu. Sen sijaan 'gay' on mahdollista tulkita huomattavasti laajemmin, ei pelkästään sellaisena seksuaalisesta valtavirrasta poikkeavuutena, jossa seksuaalinen kiinnostus kohdistuu yksinomaan omaan sukupuoleen.
Toisaalta pidän aika epäeettisenä kysyä hyvin nuorelta poikalapselta yksioikoisesti,haluaisiko hän mieluummin olla tyttö. Mielestäni vastausta olisi ainakin pitänyt selittää vähän tarkemmin ja kertoa, ettei poikaa sentään olla huomispäivänä sukupuolenkorjausleikkaukseen kiikuttamassa. Eihän tuon ikäinen lapsi vielä pysty ajattelemaan asian kaikkia mahdollisia ulottuvuuksia. Hänestä saattaa vielä kasvaa 'tyttömäisistä' asioista kiinnostunut hetero, hetero transvestiittimies tai vaikka homoseksuaali stylisti ;-).
En nähnyt ohjelmaa. Minusta on mielenkiintoista se, miten ympäristö suhtautuu poikamaiseen tyttöön tai tyttömäiseen poikaan tai "liian kauniiseen" poikaan. Kaunista pidetään naismaisena, vaikka se ei ole. Vahvat mielikuvat, mitä jonkun asian tulisi olla missäkin kulttuurissa määrittelee ihmisten mielikuvia itsestään, kun lapsi huomaa, miten häneen suhtaudutaan. Ympäristön suhtautumisella ja asenteella voi olla tuhoisa vaikutus muuten terveen lapsen kehitykseen. Yksi erityisen silmiinpistävä ulkonäköön liittyvä ominaisuus saattaa olla kohtalokas.
Homoudelle on monia selityksiä. Kristilliset fundamentalistit pitävät sitä sairautena. Jotkut psykologit syyttävät äiti-suhdetta. Lääkärit etsivät hormonaalisia syitä.
Kanadalaisilla tutkijoilla on ihka uusi selitys. Kun tutkittiin lähes 1000 homon perhesuhteita, huomattiin, että homouden syynä ovat vanhemmat veljet. Mitä enemmän oli vanhempia veljiä, sitä suurempi oli todennäköisyys nuoremman veljen homouteen. Ei ollut väliä esim. sillä, onko asuttu samassa taloudessa, koska sama sääntö päti myös avioerotilanteissa. Mutta adoptiolapsiin se ei päde. Niillä ei ole vaikutusta homouden kehittymiseen. Olennaisia ovat saman äidin biologiset veljet.
Entä millainen teoria tästä rakennettiin? Raskausaikana äidin immuunisysteemi tunnistaa lapsen ja sen sukupuolen. Kun syntyy lisää poikalapsia, äidissä lisääntyvät vasta-aineet miehisiä sikiösoluja kohtaan. Jossain vaiheessa puolustusjärjesstelmä alkaa puolustautua miehisiä soluja vastaan. Näin alkaa syntyä homopoika. Miten lesbotytöt syntyvät, siitä uutinen ei kerro.
http://www.blick.ch/news/wissenschaftundtechnik/artikel39523Mielenkiintoinen teoria sinänsä. Tosin minulle ei oikein mene jakeluun tämän teorian perusoletus, että homopojat eivät siis itse asiassa olisikaan miehiä.
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
testataanpa empiirisesti, päteekö kanadalaisten päättely.
minä olen esikoinen. ei isoveljiä, ei edes isosiskoja.
entä muut? ja mitenkäs lesbous sitten selitetään?
k
Esikoinen olen minäkin. Ollaan tilastollisia oikkuja... ;)
jep, esikoinen ja ainokainen, tilastollinen oikku minäkin :-)
kuten myös, esikoinen...
Esikoinen ja ainokainen myös
Olen ainoa lapsi.
> ja mitenkäs lesbous sitten selitetään?
Miten ne menikään... kylmä ja hallitseva äiti sekä heikko ja taustalle vetäytyvä isä joka ei vahvista tyttärensä naisellisuutta. Mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena/nuorena. Erillisyys ikätovereista kouluiässä.
Jep jep.
Tekstissähän luki "hieman todennäköisempää". Ei se tarkoittanut, että kaikillä äideillä kyseisen vasta-aineen eritys ylittäisi jonkun kriittisen rajan vasta tietyn määrän poikalapsia jälkeen. Saapa nähdä innostuvatko lääkeyhtiöt kehittelemään "homorokotetta" jos tuo teoria pitää paikkansa.
<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>
Tää tutkimustulos vaikuttaa taas tällaiselta perusesimerkiltä väärän syy seuraussuhteen keksimisestä. Eli vaikka jäätelönmyynti ja hukkumiskuolevat korreloivat keskenään, se ei tarkoita että jäätelön syöminen lisäisi hukkumisen riskiä.
> Tää tutkimustulos vaikuttaa taas tällaiselta perusesimerkiltä väärän syy seuraussuhteen keksimisestä.
Miten niin? Ei kai kukaan nyt väitäkään, että isoveljien määrä sinänsä on homouden syy? Tilastollisesti merkittävästä korrelaatiosta voidaan päätellä että joko
1) A on suora syy B:lle,
2) A edistää C:tä joka puolestaan edistää B:tä, tai
3) A:lla ja B:llä on jokin yhteinen syy.
Jäätelön ja hukkumien tapauksessa tulkinta 3 on oikea (lämmin sää) ja jos tämä nyt esitetty teoria pitää paikkansa, niin siihen pätee 2 (A=isoveljien syntymä, C=vasta-aineen eritys, B=homo oikeakätinen poikalapsi).
Hapatus hyvä!
Luulisin myös tässä tapauksessa olevan kyseessä kohta 3, jokin (muu) yhteinen syy. Esimerkiksi tuolla vasta-aineen erityksellä ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa - se kai on vai kekstty selitys asialle.
Yhtä hyvin voisi tuon tutkimuksen pohjalta väittää, ettei homous ole biologinen vaan sosiologinen seuraus. Siis siitä, että joku lapsi syntyy perheeseen, jossa jo on muitakin lapsia, ja mitä useampia lapsia sitä suuremmalla tod.näk. kehittyy homoksi. Esikoisen ja kuopuksen kasvatukset poikkeavat toisista hyvin monista erilaisista aivan käytännönläheisistä syistä.
En siis väitä, että näin olisi, vaan että tuon tutkimuksen perusteella voitaisiin tehdä myös tällainen lähes päinvastainen päätelmä.
> Yhtä hyvin voisi tuon tutkimuksen pohjalta väittää, ettei homous ole biologinen vaan sosiologinen seuraus.
Ei voi. Ainoastaan biologisten veljien määrän todettiin korreloivan, ja niidenkin vain oikeakätisiin poikalapsiin. Biologisen ja ei-biologisen isoveljen käytöksellä oikeakätistä ja vasenkätistä pikkuveljeä kohtaan tuskin on niin suurta eroa, että kyse voisi olla sosilogisesta tekijästä.
Vai olisiko vasenkätisten määrä ollut tuossa otoksessa niin pieni suhteessa koko otokseen, että tilastollisessa laskennassa sillle ei ole muodostunut tilastollista merkitsevyyttä.
Sillä on varmasti lapsen / nuoren elämään aika merkittävä vaikutus yleensäkin, monta sisarusta hänellä on ja ovatko siskoja vai veljiä, missä suhteessa ja kummat vanhempia ja kummat nuorempia. Vain perheen ainokaisena kasvanut ihminen voisi väittää jotakin muuta.
Maailma on täynnä mitä uskomattomampia tutkimuksia ja varsinkin tutkimusten tuloksista vedettyjä päättömiä johtopäätöksiä.
Faktaa otoksiin perustuvissa tutkimuksissa samoin kuin yksittäisten tapausten kautta havainnoidessa on vain: tässä aineistossa... Siitä eteenpäin kaikki on vain oletuksia ja ne pitää esittää muodossa näyttäisi siltä että...
Pelkästään otoksen muodostamisesta ja siihen liittyvistä virhelähteistä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja.
Hassua tutkimusta ja hieman aiheesta vinoon;
Wikipediasta löytyy aika kaikenkattava sepostus homoseksuaalisuuden etymologiasta, termeistä, synnystä aina
homoseksuaaleihin kohdistuvaan vainoon, syrjintään ja torjuntaan.
Mutta "Heteroseksuaalisuudesta" en viisastunut juurikaan; "Tämä seksuaalisuuteen tai erotiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä." Biseksuaalisuus- osioon on sentään listattu julkkiksia...Olisikohan jonkin jo aika alkaa tutkimaan heteroseksuaalisuutta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteroseksuaalisuus
(ja iiiso hymiö tähän loppuun...)
Tutkimukset eivät synny umpiossa, eivät edes ideologisessa sellaisessa. Jotkut kertovat päätelmissään mielestään itse tutkimuksesta (kliinisesti), toiset tutkimuksen takana olevasta. ...
Süddeutsche Zeitung kertoi eilen, miten päästään eroon homoseksuaalisuudesta. Günter Baum ei halua olla homo. Hän kuuluu äärikristilliseen yhteisöön ja on syvästi uskovianen. Muut uskovaiset auttavat Baumia. Hänestä manataan pois homopaholainen. Kun hän yskii, muut iloitsevat, että paholainen on saanut kyytiä. Günter on kihloissa erään naisen kanssa. Pappi sanoo, että Jumala on asettanut hänelle tämän naisen vierelleen, jotta hän pääsisi homoudesta. Günter menee vielä vuodeksi Kaliforniaan Desert Stream –uskonnollisen yhteisön terapiaan. Siinä hän antaa anteeksi isälleen ja äidilleen, koska näiden sanotaan olevan syyllisiä. Joskus, 10 vuoden terapian jälkeen Günter voi sanoa: En ole enää homo.
Hän on jälleen yksi menestystarina siinä gay-vastaisessa liikkeessä, jolle Bush on myöntänyt paljon rahaa. Homoutta pidetään parannettavissa olevana, vähän kuin alkoholin väärinkäyttöä. Kun Günter palaa Saksaan, hän alkaa itse johdattaa muita homoja oikealle tielle. Mutta Günter sanoo, että hänelläkin on välillä hankalaa. ja niin ennen pitkää ex-gaysta tulee ex-ex-gay, eli tavallinen homo.
Katolinen kirkko julistaa, että heteous on oikein, homous väärin. ”Homo” on hyvä pilkkanimi. Se on luonnotonta, perverssiä. Kukaan ei oikein tiedä, miten niitä syntyy. On homopormestareita, homomuotia ja vastaisuudessa ehkä homoliittokansleri. Silti kolmasosa saksalaisista ilmoitta, että heitä inhottaa, kun homot pussailevat. Pelätään, että omasta lapsesta tulisi homo. Kun tulee, homo mennään terapeutille ja kaksi aisaa on mielessä: Olemmeko tehneet jotain väärin, ja Mitä voimme tehdä, jotta tilanne korjaantuisi.
Nämä kysymykset ovat kiinnostaneet myös tiedemiehiä vuosikymmenien ajan. Viime aikoina keskustelu on lopahtanut ja tulokset ovat tällaiset: Ketään ei voi kasvattaa eikä vietellä homoksi tai heteroksi, eikä ketään voi omasta suuntautumisestaan ”vapauttaa”. Näin sanoo Hartmut Bosinski, seksuaalilääketieteen professori Kielin yliopistosta. Seksuaalisella suuntautumisella on biologinen perusta. Suuntautuminen tapahtuu todennäköisesti jo äidin ruumiissa, geenien ja sukupuolihormonien yhteisvaikutuksena. Homoksi synnytään.
Äskettäin kanadalainen sosiaalipsykologi Anthony Bogaert toi lisää mielenkiintoista aineistoa. Hän havaitsi, että lapsella, jolla on vanhempia veljiä, on suurempi todennäköisyys kehittyä homoksi. Kasvatuslapset ja adoptiolapset eivät aiheuta tällaista lisäpotkua homoksi. Siihen täytyy olla jokin biologinen syy.
Onko syy geeneissä? Jo vuonna 1933 amerikkalinen tutkija Dean Hamer löysi X-kromosomista ”homogeenin”. Kukaan muu tutkija ei kuitenkaan vahvistanut tätä löytöä. On tehty paljon kaksostutkimuksia ja todettu, että yksimunaisilla kaksosilla todennäköisyys, että molemmat ovat homoja on 50%.
(Süddeutsche Zeitungin liitteessä eilen)
Edes kymmenen vuoden aivopesu ei tee homosta heteroa eikä heterosta homoa, sillä seksuaalinen suuntautuminen on selkäytimessä.
Kanadalaiseen tutkimukseen viitaten: minulla on yksi isosisko, yksi isoveli ja viisi pikkusiskoa. Ehkä yksi poika oli liikaa ja äidin elimistö siirtyi homopojan kautta pelkkiin tyttöihin! :D
Esikoinen olen minäkin. Ja löytyy kyllä pikkuveli, mutta on aikalailla täysi hetero. :D Hyvin toimii teoria.
Gehirn und Geist –tiedeaikakauslehdessä (”Aivot ja sielu”) pohditaan seksuaalista suuntausta. Otsikkona on: Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, mitä me olemme – geenit, kasvatus vai esikuvat.
Tiedelehti Geist und Gehirn (11/2006) kertoo, että eroottiset tuntemukset ovatmuuttuvampia kuin seksuaalitutkijat pitkään uskoivatkaan. Asiantuntijat sanovat, että kyseessä on pitkä ”rakkauden jatkumo”. Monilla ihmisillä on kiinnostusta muuhunkin kuin eniten kiinnostavaan sukupuoleen.
Suuressa anmerikkalaisessa tutkimuksessa äskettäin (Mielipideinstituutti Zogbyn tekemä) kävi ilmi, että kaksikolmasosaa homoiksi ilmoittaneista tunsi usein kiinnostusta myös vastakkaiseen sukupuoleen. Yli puolella heteroista (4000 vastaajaa) oli myös homoeroottisia mieltymyksiä. Ei siis ole joko-tai.
Myös se näkemys, joka vallitsi 1980-luvun alkuun saakka, että homot olisivat henkisesti häiriintyneitä, on muuttunut, kertoo Peter Fiedler Gehirn&Geist
–lehdessä. Kiinnosstukseen omaa sukupuolta kohtaan vaikuttavat ilmeisesti perimä ja, hormoonit äidin raskausaikana ja lasten sukupuoliroolien mukainen käyttäytyminen. Esim. pojasta, joka leikkii mieluummin tyttöjen kanssa ja osoittaa naisellisia käyttäytymispiirteitä, tulee 60-80% varmuudella homo. Lapsuuden temperamentilla on siis vaikutusta.
http://www.gehirnundgeist.deTuo "lasten sukupuoliroolien mukainen käyttäytyminen. Esim. pojasta, joka leikkii mieluummin tyttöjen kanssa ja osoittaa naisellisia käyttäytymispiirteitä, tulee 60-80% varmuudella homo" on se perinteinen "oliko ensin muna vaiko kana vai muna vai kana"...
Lesborakkaus tieteen näkökulmasta
Naisten välistä rakkautta on aina ollut, vaikka se kirjallisuudessa ja historiassa on kuitattu vain ”ystävyytenä” tai ”sielujen sukulaisuutena”. Naiset ovat olleet kristityissä länsimaissa miehen halun kohde. Heidän seksuaalisuutensa määräytyi miehen halun mukaan. Naisilla ei tämän mukaan ollut erityistä seksuaalisuutta muulloin kuin ehkä sota-aikana, vankilassa tai luostarissa.
Naisen seksuaalisuuteen ei kiinnitetty huomiota. Heitä ei myöskään vainottu seksuaalisuutensa vuoksi. 1800-luvun lopulla saksalainen psykiatri von Krafft-Ebing julkaisi 1886 tutkimuksensa homoseksuaalisuudesta eli "Psychopathia Sexualis". Se oli darwinismin aikaa, ja silloin nähtiin seksuaalisuus vain suvun jatkamisena. Kaikki muu seksuaalisuus oli häiriötä ja sitä yritettiin hoitaa. Von Krafft-Ebing oli sitä mieltä, että vain vastakkaiset piirteet (”navat”, niin kuin magneetissa) vetävät puoleensa. Lesbossa on tapahtunut muutos miehistymisen suuntaan ja siitä syntyy lesboushäiriö. Hän ajoi homoseksin rangaistavuutta, koska piti sitä ei-toivottavana.
Tätä näkemystä vastaan alkoi toimia Marnus Hirschfeld. Hän julkaisi vuonna 1901 teoriansa sukupuolten välimuodoista, josta hän edellen kehitti ajatuksen kolmannesta sukupuolesta. Näihin hän luki homot ja lesbot, prostituoidut, transvestiitit ja hermafrodiitit. Näitä ryhmiä ei pidä rangaista, koska he eivät itse ole syypäitä asiaan. Rakkaus omaan sukupuoleen on synnynnäistä ja näin ollen luonnollista.
Hirschfeld perusti 1897 tieteellis-humanitaarisen komitean, jonka avulla taisteltiin miesten välisen seksin rangaistavuutta vastaan (Saksassa pykälä 175). Hän vaati myös yhdessä naisliikkeen vasemman siiven kanssa oikeutta aborttiin. Ja hän yritti korostaa homoseksuaalisten ihmisten kulttuurillista ja taloudellista merkitystä yhteiskunnalle.
Lääkärinä hän vastusti homojen terapoimista. Hän teki myös empiiristä tutkimusta ja referoi usein hyvinvoivien homojen ja lesbojen kuvauksia elämästään. Ja hän ymmärsi, että homoseksuaalisten ihmisten ongelmat johtuvat heteroseksuaalisten ihmisten syrjivistä asenteista.
http://magazine.web.de/de/themen/gesundheit/sex/lust/3098182,page=1.htmlSpiegelissä on juttu eläinten homoseksuaalisuudesta nimellä:
Uros uroksen kanssa, naaras naaraan kanssa.
Oslossa on museossa näyttely eläinmaailman homosuhteista. Eläimetkin haluavat pitää hauskaa milloin minkinlaisessa yhdistelmässä. Ensi kertaa historian aikana eläinmuseossa näyttely on rakennettu tällaisesta aiheesta.
Näyttelyn teemana on : Onko se luonnonvastaista?. Näyttelyn johtaja sanoo, että faktojen mukaan ainakin 1500 eläinlajilla on homokäyttäytymistä. Ja näistä 500 lajin homoseksijutut on hyvin dokumentoitu. Tässä on vain jäävuoren huippu.
Aikaisemmin tutkijat jättivät tällaisen käyttäytymisen huomiotta. Yhdessä näyttelyn kuvassa on kaksi uroskirahvia, joiden tekemisistä ei jää epäselvyyttä. Aikaisemmin tutkijat nähdessään kirahvin nousevan toisen päälle ja ejakuloivan kuittasivat sen sanomalla, että kyseessä on ”reviiritaistelu”. He näkivät asian niin kuin halusivat.
Jo Aristoteles näki aikoinaan hyeenoiden parittelevan poikaparina tai tyttöparina, mutta siitä vaiettiin. Homoliitot eivät silloin kuuluneet eläinkunnan ilmiöihin. Oslon näyttelyssä esitellään, miten valasuroot hankaavat jäykkiä peniksiään toisiaan vasten, delfiininaaraat tyytyttävät keskenään itseään, ja lokkipoikaparit rakentavat pesää. Kuningaspingviinien joukossa joka kymmenes pariskunta on samaa sukupuolta oleva pari.
Biologi Bruce Bagemihl julkaisi 7 vuotta sitten kirjan "Biological Exuberance". Siinä vedetään yhteen tämänhetkinen tietämys. Hänen mukaansa syynä tällaiseen käyttäytymiseen on Exuberance (”yltäkylläisyys”). Hänen teesinsä on saanut hieman rstiriitaisen vastaanoton. Oslon näyttely lähtee siitä, että seksi on kivaa. Homoparit tekevät monenlaisia kepposia saadakseen jälkeläisiä. Niistä on lehdissäkin kerrottu viime aikoina. Jotkut käyvät yhden yön suhteessa, toiset varastelevat munia. Monet homosuhteet kestävät koko elämän ajan. Homoseksuaalisuudesta voi ajatella miten haluaa, mutta luonnonvastaista se ei ole, sanoo Olson näyttelyn johtaja.
Suuria vastalauseita museo ei ole saanut. Näyttely sopii liberaaliin Norjaan. Kävijoiden joukossa on paljon perheitä. Näyttely on saanut kansainvälistä mainetta ja nyt mietitään, voitaisiinko siitä tehdä liikkuva näyttely.
http://www.spiegel.de/wissenschaft/erde/0,1518,444512,00.htmlNäihin homoseksuaalisuuden esiintymistä koskeviin uutisiin ja tutkimuksiin sisältyy helposti se väärä johtopäätös, että tuo olemassaolo tarkoittaa moraalisesti hyvää.
Voisitko martin tarkentaa mitä tarkoitat?
Se, että jokin on pelkästään olemassa - ihan mitä tahansa - ei vielä kerro suoraan kyseisen ilmiön m o r a a l i s e s t a hyvyydestä. Onhan OLEMASSA asioita, jotka arvioimme moraalisesti pahoiksi. Kukapa sanoisi sen perusteella, että ihminen on olemassa, hänen olevan hyvä. Moraali ei vain yksinkertaisesti ole olemassa, vaan se arvioidaan - joidenkin mielestä esim. yhteiskunnan yleinen mielipide on moraalin perusta.
Jos homous on geneettinen, se ei ole moraaliin perustuva valinta. Käyttäen omaa esimerkkiäsi ihmisen olemisesta, se että ihminen on olemassa, ei toki todista että hän olisi moraaliltaan hyvä. Mutta tässä tapauksessa vastaavuus olemiseen olisikin keskustella siitä, onko ihmisen olemassa olo itsessään moraalista. Eihän siitä voi keskustella. Jos ihminen on, hän on, oli olemassaolo moraalista tai ei. Jos homo on, on homo, oli se moraalista tai ei. Silloin moraalilla ei voi kyseenalaistaa sitä, onko hyväksyttävää olla homo/ onko hyväksyttävää olla olemassa, koska sillä ei ole mitään merkitystä.
En tiedä oliko selitykseni ymmärrettävä, joten selitän toisella, ymmärrettävämmällä tavalla. Mikäli homous on valinta, sitä voi pitää moraalikysymyksenä, verrata muihin valintoihin. Onko moraalisesti oikein olla homo, onko moraalisesti oikein varastaa, onko oikein viedä kukkia äidille.
Jos homous on todistettavasti ilmiönä olemassa valintojen ulkopuolella, sen moraalin pohtiminen ei ole mielekästä. Silloin se on verrattavissa muihin muuttumattomiin, geneettisiin asioihin. Onko oikein olla homo, onko oikein olla mustaihoinen, onko oikein olla mies. Kysymyksenasettelu on silloin jo itsessään mahdoton, ja vaikka siihen keksittäisiinkin vastaus, ei vastauksella ole merkitystä, koska se ei muuta mitään.
Homoutta ei voi verrata siihen, onko ihminen valinnoiltaan automaattisesti moraalinen, koska silloin vastaava kysymys olisi, onko homous valinnoiltaan moraalinen. Ja homoushan ei tietenkään osaa ajatella, valintojen tekemisestä puhumattakaan.
Ajatuksesi oli kiinnostava, martin, mutta minusta siihen tuli mutka, vertausten vastaamattomuus, jos ymmärsin tarkoituksesi oikein. :) Vastaava kysymys ihmisyydestä olisi onko oikein olla homo, onko oikein olla ihminen.
Kiitos, kesäpoika, kommentistasi. Tarkoituksesi on selkeä.
Ensiksikin haluan sanoa: Moraalin ulottaminen ihmisen genetikkaan (tai rinnastuen - olemassaoloon) on sopimuksenvarainen asia. Moraalin määritelmä ratkaisee.
Homous ei ole moraalinalainen asia - minun ja monen muunkaan mielestä. Vastustin viestilläni olemassaolon niputtamista suoraan yhteen moraalikysymysten kanssa. SEN SIJAAN katson kylläkin, että argumentoidakseen homoudesta hyvänä olemassaolona, on esitettävä homoutta hyviä hedelmiä tuottavana (käyttääkseni raamatullista sanaa).
Homous ei kuitenkaan ole sisällöltään tyhjä käsite, vaan pitää sisällään olemusta, toimintaa. Jos katsoo olemassaolon saavan moraalisia määritteitä, niin niistä on e r i k s e e n argumentoitava. Tällainen on - tietenkin - Jumalan perspektiivi asioihin ja tarkoittaa, että tuomitsemme olemassaolojen välillä (käsitys, kuinka merkityksellistä se on ihmisen elämälle, voi vaihdella laidasta laitaan).
Aivan niin, martin, jos joku kokee voivansa esittää argumentin, että on väärin olla geneettisesti tietynlainen, se on Jumalan asemaan asettumista. Silloin arvostellaan luotua, ei valittua. Homouteen liittyy myös toimintaa, mutta kuten olet itse aiemmin sanonut, oleminen ja tekeminen eivät ole toisistaan täysin erotettavia asioita. Siitäkin syntyy hassuja solmuja perusteluun. On ok olla homo, mutta ei käyttäytyä homoseksuaalisesti vrt. on ok olla oppimishäiriöinen, mutta ei käyttäytyä kuin oppimishäiriöinen.
Kesäpoika, tekstissäsi annat ymmärtää moraalin olevan valintoja. Voihan se olla moraalin määritelmä, mutta ei ole ainoa sellainen. En erota - kuten sanotkin minun tekevän - olemista ja tekemistä toisistaan. On kuitenkin eri asia käsitellä olemista ja tekemistä kuin HYVÄÄ/PAHAA olemista/tekemistä. Jos käyttää moraalin alaan kuuluvia termejä, on niissä toki ilmottanut jotain lisäinformaatiota, joka on moraalin aluetta, ei olemassaolon - vaikka on olemassaoloa itseään arvottanut.
En halua siis sanoa, että on ok olla homo, vaan on ok olla hyvintoimiva homo - moraalisena arvionani. En ota tällöin Jumala-perspektiiviä pelkkään olemassaoloon, vaan arvioin hyvyyttä/pahuutta hedelmistä (hedelmät eivät ole tekeminen) ja sen mukaan voin ajatella koko ilmiön olevan moraalisesti jotain. Enhän halua sekoittaa moraalisia ja eksistenssiäkoskevia lauseita suoraan keskenään.
Voimmehan me miettiä sitäkin, onko mieheys moraalista. Onko miehenä olemisesta yhteisölle hyötyä vai haittaa. Musta ei ole kuitenkaan mielekästä miettiä asioita, joiden ratkaisulla ei ole väliä. Onko paperi moraalinen. Onko puu moraalisesti väärä. Mitä siitä onko vai eikö.
On Jumalan asemaan asettumista tuomita jotain, joka on. On Jumalan asemaan asemaan asettumista tuomita mustaihoisuus, tai keski-ikäisyys. Ei voi olla väärin olla keski-ikäinen, koska sille ei voi mitään. Jos on väärin olla jotain, jota ei voi valita, ainut tapa poista tämä väärä moraali on poistaa koko ihminen. Poistaa mustaihoiset maan päältä, poistaa keski-ikäiset.
Mustaihoinen, keski-ikäinen tai homo voivat olla joko moraalisesti hyviä ihmisiä, tai täysin moraalittomia ihmisiä yksilöinä. Sen sijaan mustaihoisuus tai geneettinen homous ei voi olla moraalisesti hyvä, eikä huono asia. Niitä ei voi eikä saa arvottaa. Se ei ole eettistä.
Haluan selventävästi sanoa tässä vaiheessa, että et selvästikään enää kommentoi minun tekstejäni yllä.
Siinä tapauksessa en ymmärtänyt sitä oikein.
En toki syytä sinua siitä, että haluaisit poistaa ihmisiä maan päältä. Itseasiassa avasit silmäni vaihtoehdolle, jota ensin olin liian naiivi näkemään. Että kaikkialla ei ole kuin Suomessa, kaikkialla ei ehkä ole epäeettistä arvottaa muuttumattomia ominaisuuksia. Siellä moraalittoman homouden paljastuminen muuttumatomaksi asiaksi voi olla homoille negatiivista. Kun on todistettu, että me emme valitse homoutta, on todistettu samalla, ettei sitä voi muuttaa, eikä parantaa. Jos sitä yhä pidetään vääränä, ei jää muuta vaihtoehtoa poistaa moraalittomuutta kuin poistaa homot.
Mieheyden toteutumisen moraalinen arvio on sen tuottamissa hedelmissä. Paperin tai puun moraalinen arviointi ei voi olla suoraan johdettavissa niiden olemassaolosta - kuten olen yrittänyt sanoa - eikä arviointia voida tehdä olemassaolon perusteella inhimmillisessä mittakaavassa. Ihminen olemisensa pohjalta toteuttaa itseään ja on vastuussa näistä toteutuksista. Nämä toteutukset kertovat itsestään ("hedelmiä").
Ihmisen asemaa maailmassa ei voi pitää täysin merkityksettömänä. Ihminen on vastuussa teoistaan, kuten yllä kirjoitin. Ei ole ihmiskuntaa ilman moraalia. Koskapa ihminen tekee sitä, mitä hän on, ei tekemistä voi erottaa olemisesta. Niinpä moraaliset pohdintamme koskevat myös homoutta - tosin samalla yhtä lailla myös heteroutta. Homouden tekojen hyvyys/pahuus on tapauskohtainen arvio, jonka pohja on seksuaalisuutemme arvottamisessa. Seksuaalisuus on olemassa ja sen lisäksi voimme - koska kyseessä on toimiva osa itsestämme - arvioida sen hyvyyttä/huonoutta moraalisella tasolla, siis johdettuna arviona (moraali on sopimuskysymys), johdettuna seksuaalisuuden toteutuksesta. Mikäli erotamme olemisen ja tekemisen toisistaan, ajaudumme kaksinaismoraaliin. Joudumme pohtimaan moraalisia lähtökohtiamme jatkuvasti. Homouden arvioiminen m o r a a l i s e s t i vaikuttaa toteutukseen. Tarkoitus ei siis ole pohtia homouden olemassaoloa ja sen hyväksymistä, vaan homouden hyvyyttä/pahuutta sen toteutusten perusteella. Toteutus on valittu olemisen perusteella. Mikäli homoutta pitää pahana, niin ei se tarkoita kuitenkaan automaattisesti samaa kuin homojen olemassaolon kieltäminen. Sen sijaan oikeutus olemassaololle perustuu silloin johonkin kielteiseen. Se on arvotus, ei mikään tieto. En itse ole tätä tässä arvottamassa, vain toteamassa, että ihmisillä on arvotuksia - epärationaalisiakin. Se, että teemme ylipäänsä arvotuksia, on sekä siunaus että kirous (itsessäänkin). Se on osa ihmisyyttä, epätäydellisyyttä - saa meidät näkemään, että emme asu paratiisissa.
On vaikea saada vastauksia kysymykseen "miten toteutat ihonväriäsi?" Sensijaan on mahdollista saada vastauksia kysymykseen "miten toteutat seksuaalisuuttasi?" On tärkeää huomata kysymystenasettelun erot ja yhtäläisyydet. Minusta homous on seksuaalisuus-kysymys sisällön mukaan (ei muoto-kysymys) ja sen takia homouteen kuuluvat vastaukset ovat samaa sisältöä heterouteen kuuluvien vastausten kanssa.
On peräti outoa, että kirjoitat muuta.
Emme valitse moraalisesti olemassaolomme muotoja. Sen sijaan voimme arvioida niitä.
(Tämä viesti koki tekemäni erehdyksen takia vähän kolhuja eli suuri osa tekstiä katosi. Yritin yllä vähän paikkailla)
En ymmärrä, mitä tarkoitat hedelmillä. Puhut liian abstraktisti, en saa kiinni mistään, mihin voisin käytännössä ajatustasi sovittaa.
kesäpoika kirjoitti: "En toki syytä sinua siitä, että haluaisit poistaa ihmisiä maan päältä. Itseasiassa avasit silmäni vaihtoehdolle, jota ensin olin liian naiivi näkemään. Että kaikkialla ei ole kuin Suomessa, kaikkialla ei ehkä ole epäeettistä arvottaa muuttumattomia ominaisuuksia. Siellä moraalittoman homouden paljastuminen muuttumatomaksi asiaksi voi olla homoille negatiivista. Kun on todistettu, että me emme valitse homoutta, on todistettu samalla, ettei sitä voi muuttaa, eikä parantaa. Jos sitä yhä pidetään vääränä, ei jää muuta vaihtoehtoa poistaa moraalittomuutta kuin poistaa homot."
Moraali on tosiaan hyvin erilainen riippuen yhteisöstä ja siinä sovittavista asioista - puhumattakaan jumalallisesta moraalista, joka on absoluuttinen. Ihminen toimii itsensä mukaan ja toiminnassaan saa aikaan hedelmiä. Ne kertovat ihmisestä jotain. En mitenkään aio viedä ihmisen vastuuta. Vastuu on Jumalan edessä.
Eri tilanteissa voi saada aikaan hyvinkin erilaisia hedelmiä. Itse asiassa hyvä toiminta vaatiikin tällöin hyvin paljon enemmän kuin etukäteen annetun moraalikoodiston kirjaimentarkka seuraaminen.
Mikäli homous olisi moraalitonta, olisi Jumalan tehtävänä poistaa homot. Muiltahan se ei onnistuisikaan, ellei sitten massaitsemurhassa. Se olisi tosin vastoin elämänkunnioittamisen periaatetta ja Jumalan armoa ja rakkautta. Homouden hedelmistä on vaikea nähdä sen kokonaisvaltaista pahuutta (sen enempää kuin heteroudenkaan kohdalla olisi). Sen lisäksi Jumalan luomistyö olisi tuottanut korjaamatonta pahaa.
En tainnut vieläkään ymmärtää, mitä halusit sanoa. Musta tuntuu, että oot jo niin ärtynyt mun kyvyttömyyteeni ymmärtää tapaasi viestiä, että en tahdo loukata itseäni yrittämällä enää uudestaan. Ehkä me puhumme eri asiasta. Musta ihminen ei vaan voi olla vastuussa sellaisista asioista joihin ei voi vaikuttaa. Eikä niistä voi tuomita, ei moraalin eikä minkään muunkaan nojalla. Valinnat on niitä joihin voi vaikuttaa, siksi ne on moraalin alaisia. Vaikka mun mieheydelläni tai jollain muulla itse valitsemattomalla ominaisuudella olisikin vaikutusta asioihin, niin sikäli kun en ole voinut sitä vaikuttajaa ja vaikutusta itse valita, ei niistä voida myöskään vastuuttaa. Tai toki voi, mitä vain voi, mutta se ei ole oikein. Ne on luotuja ominaisuuksia. Ei mulla ole tähän muuta sanottavaa.
En ole suinkaan yhtään ärtynyt. Olen vain huono selittämään. Olen pahoillani, jos harmistutan Sinua tällä kehnoudellani.
Antropologi väittää, että homomiehet ovat epäonnistuneet irtautumisessa 'pojat yhdessä' -vaiheesta lapsuudessaan.
Pitkä Times Onlinen juttu on jo saanut jatkeeksi tiukkaa kritiikkiä. En ole vielä jaksanut kahlata aihetta kokonaisuudessaan läpi. Jään miettimään, että kuinka tämä sama homma menee naisilla. Mihin vaiheeseen lesbonainen sitten muka jumittuisi? Ehkä antropologilla on kirjassaan siihenkin selitys.
http://www.timesonline.co.uk/tol/life_and_style/men/article3025009.eceAlkoholi tekee kärpäset homoiksi
Jatkuva alkoholinkäyttö muuttaa seksuaalikäyttäytymistä. Heterobanaanikärpäsistä tulee alkoholisoituessaan homoja. Haetaan ensin heteroseuraa, mutta sitten aletaan kiinnostua omasta sukupuolesta. Pennsylvania State Universityssä on saatu tällainen yllättävä tutkimustulos. Tutkittiin urospuoleisia kärpäsiä. Tutkimustulosten perusteella kehitellään riippuvuusmallia jatkotutkimusta varten.
Löytyi kolme geeniä, joista seuraa tämä himo. Lisäksi tarvitaan dopamiinia, jotta homohalu syntyisi. Heti kun dopamiinin vaikutus estettiin, edes eniten humalassa olevat banaanikärpäset eivät osoittaneet enää kiinnostusta omaan sukupuoleen.
Sekin huomattiin, että mitä useammin alkoholia, sitä enemmän samansukupuolista flirttiä. Tässä on kysymys käyttäytymisen herkistymisestä. Kärpäset pyrkivät tilanteisiin, joita ne pitivät miellyttävinä. Siis: lisää, lisää tätä! Tutkijat otaksuvat, että alkoholi muuttaa aivojen soluja ja sen takia käyttäytyminen muuttuu. Alkuperäinen heterokäyttäytyminen väistyy.
Iälläkin oli merkitystä. Mitä vanhempi kärpänen, sitä enemmän tuli kiinnostusta omaan sukupuoleen. Tutkijoiden selitys: Mitä iäkkäämpi, sitä helpommin alkoholi aiheuttaa tietoisuuden samentumista.
http://www.focus.de/gesundheit/ratgeber/sexualitaet/sexualitaet_aid_231989.html> "Alkoholi tekee kärpäset homoiksi"
Ehkä niiltä vain häviävät estot - aivan kuin monella heteromiehellä humaltuessa käy ;D
Mitenköhän kärpäset oikein flirttaa? Iskeeks ne silmiään, antavatko merkitseviä katseita, sivelevätkö kevyesti jaloilla ohi mennessään? Tarjoutuvatko antamaan kyydin kotiin tai hieromaan hartioita? Aika jänskä olis tietää kyllä. =P
Ei kun oikeesti, en kestä näitä kärpäsvertauksia enää yhtään. Kärpästen "seksuaalista suuntautuneisuutta" tutkittaessa tuloksista ei voida päätellä YHTÄÄN MITÄÄN ihmisen seksuaalisuudesta. Kokeillaanpa analogiaa: "Hämähäkkiapinoilla ja ihmisillä on molemmilla häntä (tai häntäluu). Hämähäkkiapinat käyttävät häntäänsä tasapaino- ja tarttumaelimenä. Ihmiselläkin häntä(luu) toimii siis varmaankin jonkinlaisena tasapaino- tai tarttumaelimenä." Toimiiko? No ei toimi.
Ja kun kärpäset saivat säännöllisesti lisää viinaa niin meno yltyi ihan koiraskärpästen kimppakivaksi!!
Alkoholin vaikutusta on tutkittu tieteelliseti myös hetero miehillä. Kokeessa selvisi, että seuraavana päivänä ilmenevä muistinmenetys ei ole ainoa seuraus alkoholin nauttimisesta.
http://uncoolcentral.com/six_beers/1.htmlTutkimustuloksella ei ole - onneksi - minun kanssani mitään tekemistä!
Olen ollut ehdoton homouden vastustaja. Mutta kun olen elämässä alkanut enemmän pohtia asioita,
niin ei se niin yksioikoista tunnukaan olevan.
kuuluttuani helluntailaisiin opin että syntiin voi langeta, mutta on eri asia elää jatkuvassa synnissä.
Ja kun homous raamatussa mainittiin, niin se tuntui aivan selvältä että se on jatkuvaa synnissä elämistä.
Mutta sitten meni pakka sekaisin kun on kaikkea nähnyt internetin ihmeaikana. On esim. henkilöitä joilla on molemmat sukuelimet. Siinäpä tulikin pähkinää purtavaksi, mikä tälle henkilölle on väärin? sekö että hän on miehen kanssa vai naisen kanssa? :D Toinen asia kun ajatellaan että "mies miehen" kanssa. Harva voi sanoa ettei harrasta itsetyydytystä; sehän on oikeastaan vielä pahempaa, siinä on mies joka tyydyttää miestä(tässä tapauksessa itseään), sehän on vielä kaikenlisäksi itserakkautta :D.
Sittemmin minulla on mennyt koko uskokäsitys aivan uuteen uskoon, ei tämän asian pohtimisen takia, vaan aivan muista syistä.
Lyhyesti sanottuna ajauduin ulos hellareista kun koin sen ahdistavana (itse asiassa asian juuret on pitkä selittää). Kävin muutaman muunkin kuppikunnan kautta, yrittäessäni etsiä "täydellistä" raamattuun kirjaimellisesti uskovaa seuraa. Kaikista ajauduin ulos kun en kestänyt enää sitä verhottua pakkoa, toisaalta sanotaan että jumalan rakkaus on ehdotonta, mutta kuitenkin esitettiin vaatimusten ja tekojen listaa. monen kauhun ja pelon sekaisten vuosien myötä olen oppinut päästämään irti uskonnollisuuden kahleista.
Asiaan palatakseni: En enää näe että meidän tehtävä on erotella mikä on hyvää ja pahaa, koko se ajatus lähti sieltä paratiisin puusta; se on se synti, josta meidän on päästävä irti, tarkoitan mittaamista, tuomitsemista, oikein ja väärin asettelua, se on se joka meitä orjuuttaa, ihmisen "tekosynnit" on vain "hedelmiä" tästä.
Laki asettaa ihmisen eteen mittapuun, mutta nyt se on poistettu Kristuksessa. Kun se on poissa, on kaikki erottavat väliseinätkin poissa. Tämä on aitoa evankeliumia! Silloin ei tarvitse edes lähteä hakemaan puolustusta onko joku luonnollista vai luonnotonta, kun ei ole "mittareita", ei myöskään synny tarvetta hakea oikeutusta jollekin: asiat vaan on niinkuin ne on.
Jos joku syyttää niin tukki(se mittaaminen, laki) on hänen silmässään kun hän yrittää otta tikkua (joka on vain pieni tikku lähtöisin siitä isosta tukista jolla syyttäjä nyt sohii) veljensä tai siskonsa silmästä.
Tämä on toisella sanalla Rakkautta=täydellistä hyväksymistä sellaisena kuin on, ilman mitään ajatusta että jonkun pitäisi muuttua. Toinen kohta raamatussa sanoo, että totuus tekee teidät vapaaksi. Kun ei ole mitään pienintäkään syytöstä joka tuomitsisi ihmistä, hän on vapaa vaeltamaan valossa mitään peittelemättä, pelotta. Näin hän on päässyt valoon ja valo kyllä sitten poistaa kaiken pimeyden.
Tämä on prosessi ja kestää niin kauan kuin kestää, ihmisissä on niin paljon lukkoja ja pelkoja että vie aikansa uskaltaa tulla täysin valoon, mutta luottamus kasvaa matkan edetessä, kun huomaa ettei ole mitään syyttävää tahoa, muuta kuin ihmiset saatanan (syyttäjän) juoksupoikina.
Kaiken tämän kirjoittelun tarkoitus ei ole sanoa että homo kun tulee valoon niin se vääryys hänestä poistuu. Muistakaa, en lähde edes ajattelemaan onko homous tai joku muu asia väärin, sillä silloin olisin syönyt taas siitä samasta puusta josta aadam söi. Ja jos syön siitä puusta niin se sama hedelmä(tietoisuus) kalvaa silloin minua itseänikin, näin tuomitessa veljeäni sama tuomitseva voima vaikuttaa myös minussa, silloin ei ole hyvä olla kummankaan ei syytetyn eikä syyttäjän.
Valon tehtävä on poistaa kaikki pimeys, ja se mikä kestää valossa, se on totta, se on valkeutta. syyllistäminen ja syyllisyys ei ketään paranna. pohjimmiltaan on kaksi vaikutinta josta kaikki teot lähtee: joko pelko tai rakkaus.
Vihaava ihminen tuo esiin vain pelkojaan vihan muodossa. Rakastava ihminen on ensin hyväksynyt itsensä ja siten voi rakastaa muita ehdoitta.
Erilaisuus saa aikaan pelkoja, tunnistan tämän itsessäni myös, ja hyväksyn itseni pelkoineni ilman syytöstä ja annan valon tehdä ihmeellisen ihanan tehtävänsä ja poistaa kaiken pimeyden, toisin sanoin sanoen: annan Rakkauden poistaa pelon.
Jos ei tekstistäni vielä tullut ilmi niin olen hetero,en ole ajamassa täällä kenenkään asiaa, vaan halusin tulla pelkoineni tänne tutkimaan asiaa avoimin mielin ymmärtääkseni paremmin ja jo nyt tunnen pelkojeni väistyvän :).
Jos puhutaan taivaasta, niin sinne ei tämä liha mene vaan se sisällä oleva ihminen, homous, senkummemin kuin heterouskaan, ei raamatun mukaan ole taivaassa(missä se sitten onkin). Siellä ei mennä mies ja nainen avioparina sen enempää kuin mies ja mies tai nainen ja nainen. Siellä on vain Jumalan lapsia.
Seksuaalisuus on vain tähän aikaan kuuluva käsite,taivaassa on vain Rakkaus.
Joku saattaa sanoa niin mutta raamattu sanoo niin ja niin... Jos näet jossakin ihmisessä mielestäsi vian, niin sinun tulisi tietää että se raamattu jolla yrität puolustaa sormella osoitteluasi, kertoo mistä synti saa voimansa: se on laki. Eli kun syytät, olet liikkeellä lain voimassa. laki lähtökohtanasi ja näin vain vahvistat syytetyn vääryyden tilaa, sidot hänet vaan tiukemmin siihen mistä muka häntä yritit pelastaa.
Ainoa oikea motiivisi tulisi olla rakkaus=täydellinen hyväksyntä Kristuksen sovitustyön tähden; ei sen tähden, kuinka hyvin saat orjuutettua toisen yrittämään olla hyvä. Suosittelen laittamaan raamatunkannen kiinni ja kuuntelemaan sisäistä ääntäsi ja usko sitten vasta se kohta raamatusta joka käytännössä pitää yhtä elämäsi kanssa, sillä kuka voisi perustaa uskonsa kirjaan, kirja voi korkeintaan sitten vahvistaa sen mitä olet kokemuksen kautta oppinut(siinämäärin kuin kirjan opetus on totta). Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Uskon, että kun lopetat kaiken yrittämisesi omisssa voimissasi ja omalla järjelläsi, silloin voit saada uudenlaisen näkökyvyn ja se on aivan muuta kuin mitä järki voi antaa. Alat huomaamaan että totuuden tarkoitus ei olekaan johtaa käskyjen ja pykälien viidakkoon vaan vapauteen, totiseen vapauteen. Ja kun ihminen on vapaa hän sallii sen automaattisesti muillekin.
Kertomus perisynnistä menee juuri niin, että Aatami ja Eeva nakuilevat paratiisissa ihan estoitta, kunnes saavat tiedon hyvästä ja pahasta. Merki siitä Jumalalle on se, kun Aatami häpeilee alastomuuttaan. Ja Jumala kysyy: Mistä tiedät, että olet alasti? Aatami ja Eeva karkoitetaan paratiisista.
Ja häpeillen ja tuomiten ja sukupuolisuuksia miettien ihmiset sitten jatkavat elämäänsä. Eikö tämä tarkoita sitä, että viattomuus huomata hyvää ja pahaa, eroa sukupuolissa (ja niihin perustuvissa suuntautumisissa) on se autuain ja tavoiteltavin olotila?
Juu noin itsekin sen näen: viattomuus koko hyvä ja paha käsitteeseen, koski se sitten sukupuolisuutta tai mitä asiaa tahansa.
Aina kun ihminen alkaa arvostelemaan ja mittailemaan syyttävässä hengessä, itseään tai muita (no se että syyttää muita on vain seuraamusta siitä että syyttää itseään: syyttäjä on itse syytöksiensä orja) kertoo se vain että taas tuli syötyä siitä hyvän ja pahan tiedon puusta. Nooan tarinassa kun vedet olivat laskeneet on hyvä kuva uudesta tavasta suhtautua tähän "alastomuuteen", peittelemättömyyteen joka kumpuaa siitä, että vaeltaa rakkauden täydessä hyväksynnässä(varltaa valossa) yksi veljistä meni kertomaan kahdelle muulle veljelle että oli nähnyt nooan makaavan alasti, toiset veljet menivät ja peittivät alastoman nooan, ja muistaakseni he vielä tekivät sen kävellen takaperin etteivät näkisi alastomuutta. Nämä kaksi jälkimmäistä saivat Nooan siunauksen. Näin tänä päivänäkin ei tulisi alkaa katsoa tai etsiä toisen virheitä. Rakkaus peittää syntien paljouden: eli vaikka oikeasti näkisikin jotain väärää ei ole tehtävä mennä syyttelemään.
Satuinpa vilkasemaan TV7:aa ja siellä puhui just Peter Youngren samasta asiasta ja sanoi hyvin yksinkertaisella lausella ton asian jota vaikeaselkoisesti sössötin :D
se meni näin: Jumala ei tahtonut että me syömme hyvän ja pahan tiedon puusta, koska syömällä siitä meistä tulee tuomitsevia.
Mitä pidemmälle asioita miettii, niin sen selvempää se on: ei ihmiset voi kovinkaan paljon sille, mitä ja millaisia ovat. Ei kukaan valitse mihin aikakauteen ja millaiseen kulttuuriin, millaisille vanhemmille, millaisten arvojen keskelle syntyy, mitkä geenit saa. Millaisessa kasvuympäristössä kasvaa, mitä asioita elämä tuo eteen opittavaksi, mitkä asiat tuntuvat hyviltä ja mitkä asiat tuntuvat pahoilta. Kaikki ovat ihan eri lähtökohdista ja eläneet ihan eri elämän, eikä kukaan voi siksi tietää, miltä toisesta tuntuu tai ymmärtää, miksi se toimii niin kuin toimii. Joku syy siihen kuitenkin sillä ihmisellä on. Ei voi tuomita, kun ei edes tiedä miksi. Ei voi tuomita edes sitä joka tuomitsee. Silläkin on siihen omat syynsä.
Uskonnon näkökulmasta katsoen ei ihmisistä tarvi tietää muuta kuin että ne toimivat ihan samalla tavalla kuin minäkin teen. Omista syistämme kaikki.
Ihminen ei voi - oikeastaan mitään, mutta Jumala voi. Hän voi antaa mitä tahansa.
Tieto omien tekojemme seurauksista avaa meidät näkemään oman tilamme, joka taas saa meidät piiloutumaan. Luojamme hyvä tarkoitus oli yhteys, mutta me emme osaa pitää sitä yllä emmekä arvossa.
Olen samaa miletä:
"Tieto omien tekojemme seurauksista saa piiloutumaan... Me emme voi mitään, mutta Jumala voi."
Tieto omien tekojemme seuraksista on syyllistävää.
Pelastus, vapaus, ei tule syyllisyyden kautta, koska syyllistettyä ajaa pelko eikä rakkaus.
Jos katsoo seurauksia, katsoo aina pelon silmälaseilla, syyttäen.
Jos katsoo syyhyn niin näkee että,
että kaikki teot(seuraukset) lähtee joko pelosta tai rakkaudesta.
Ja pelko tai rakkaus kumpuaa tiedosta:
Pelko valheesta, valhetiedosta,
Rakkaus totuudesta
Pelokasta, pakoon juoksevaa ihmistä ei pysäytetä
huutamalla perään että senkin se ja se tule tänne niin saat mitä ansaitset!
Käsitän pelon ja rakkauden toistensa vastakohtina.
Raamattu sanoo että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Ja että: pelossa on rangaistusta.
Pelko ei saa olla motiivi, vaan rakkaus (=täydellistä hyväksymistä sellaisena kuin on.
muistatahan: kaikki se uskoo, kaikki se kestää, kaikki se toivoo...)
Valon tullessa pimeä poistuu.Pimeä ei lähtenyt itse mihinkään,
vaan valo tullessaan poisti sen.
Yrittämällä parannella, pelastaa itseämme, me kiellämme Vapahtajan.
Kiellämme Vapahtajalta Hänen roolinsa kaikessa tässä.
Eipä tässä sitten jää muuta kuin vaan lepäillä uskossa Rakkauden voimaan :)
En oikein voi yhtyä ajatukseen, että ihminen on täysin voimaton itsensä suhteen. Onko niin, että uskovainen vain jöllöttää paikallaan itsetyytyväisenä ja odottelee mitä jumala hänestä tekee. Uskonnoton taas ajaa rauhassa omia itsekkäitä pyyteitään.
Itse koen että jokaisen, uskovan tai uskonnottoman, tulisi koettaa itse kasvaa moraalisti vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Ei tuomita toisia ihmisiä, mutta kyllä arvioida heidän tekojaan niin kuin omiaankin.
Krister
Kirjoitit: "En oikein voi yhtyä ajatukseen, että ihminen on täysin voimaton itsensä suhteen"
Jotenkin nyt kalskahtaa, että käsityksesi uskonelämästä on se että sinä ja Jumala yhdessä teette työtä.
Kuitenkin raamattu selkeästi osoittaa, vanha on kadonnut, uusi on sijaan tullut.
Se vanha minä sai voimansa laista, sen teot kumpusivat siitä niin hyvät kuin pahatkin teot käyttivät "teholähteenään" lakia.
Mutta ennemmin tai myöhemmin ihminen joka on rajallinen voimissaan, tulee tien päähän, jossa laki kyllä työntää powerii, mutta "kone" alkaa "yskimään". Lain luonne ihmiseen nähden on se että se vaatii. Laki kertoo minkälainen pitäisi olla ja minä sen mittapuun rinnalla koetan yltää sen vaatimuksiin täyttäjänä.
Uusi minä on Kristus minussa. Sen voiman lähde on Rakkaus. Se on täydellinen vastakohta laille. Se ei vaadi mitään vaan se mistä laki puhui oli vain kuvausta uudesta minästä, Krisuksesta minussa. Hän on sellainen kuin laki sanoo, se on Hänen luonteensa. Se ei ole yrittämistä olla jonkunlainen, vaan Hän on sellainen.
Aina kun ihminen laittaa pienimmänkin vaatimuksen itselleen, hän todellisuudessa herättelee vanhaa minää.
Virtasen ei tarvitse näytellä olevansa Virtanen, mutta Jokinen joutuu vetämään roolia ollakseen Virtanen kuitenkaan koskaan pääsemättä siinä täydellisyyteen.
Sanoit: "Onko niin, että uskovainen vain jöllöttää paikallaan itsetyytyväisenä ja odottelee mitä jumala hänestä tekee"
Vanhassa testamentissa jossain sanotaan: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte. Lue tarkemmin se kohta jos haluat. Muistaakseni seuraavassa luvussa selostetaan että ihmiset olivat liikkeellä lihan voimassa, eikä Hengen, haluttiin kovasti tehdä jotain.
Hiljaa pysyminen ei tarkoita että ihminen makaa kuin lahna, liikauttamatta evääkään. Ei ole kysymys siitä mitä ulkoisesti teet, vaan sisäinen hiljaisuus, pysähtyminen on avain, se että oppii elämään tässä hetkessä, koska eihän ole muuta todellisuutta kuin tämä hetki, aina.
Eilinen on mennyt ja huomisesta ei kukaan tiedä. ihminen joka elää aina huomisessa on kuollut (voi kyllä ulkoisesti näyttää kovinkin eläväiseltä, mutta unohtaa elää nykyhetkessä, tietysti on asioita jotka pitää hoitaa, mutta ei kannata jäädä sinne märehtimään. Jumalan nimi on "MINÄ OLEN". minulle se puhuu selvään siitä että Jumala on. Ei niin että han oli tai on oleva. Jumalan on tässä ja nyt, miksi en siis olisi tässä missä Hän on?)
Puhuit: "itsetyytyväisyydestä ja odottelusta."
Itsetyytyväisyys kuulostaa joltain jota minä olen saanut aikaan, eli lähtee omasta tekemisestä, se taas ruokkii asennetta että minun tekemiseni tuo tyytyväisyyttä; jotain täytyy olla ensin sitten olen tyytyväinen. Näin se onkin tyytymättömyyttä. Tyytyväisyys siinä, että kaikki on jo täytetty Kristuksen toimesta, Hän ei ole, eikä ole koskaan ollut "ei täydellinen", ja nyt hän on minun uusi identiteettini. Kuinka sellaisessa joka on täydellinen voi olla tyytymättyömyyttä, vaatimusta tehdä jotain.
Tämän kun on sisäistänyt, se ei jätä sinua toimettomaksi, vaan tyytyväisyys, huokuu kaiksta tekemisistäsi, mutta sen lähtökohta ei ole että täytyy tehdä jotain ollakseen tyytyväinen, vaan olen tyytyväinen, minun ei tarvitse miettiä mitä tekisin ollakseni tyytyväinen. Tällainen ihminen on tyytyväinen vaikka lipputangon nuppina, kun taas suorituskeskeinen ei ole koskaan tyytyväinen.
Tyytyväinen asenne ei kiellä sinulta mitään, et tunne jääneesi mistään paitsi.
Sanoit: "Kasvaa moraalisesti vastuuntuntoisesksi"
Moraali ja vastuuntunto on taas sen saman tyytymättömän hepun, eli vanhan minän sanoja.
Rakkaudessa täyttyy kaikki mitä ajatellaan moraalissa ja vastuuntunnossa.
Rakkaus on hyväksymistä itsensä sellaisena kuin on=tyytyväisyyttä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kaikkiin sinun tekemisiisii, siihen asenteeseen millä kaiken teet, näin se välittyy kanssamatkaajiisi rakkautena.
moraalittomuus lähtee taas siitä että ihminen ei hyväksy itseään, tätä hetkeä selliasena kuin se on.
Näin meissä on molemmat puolet niin kauan kuin täällä maan päällä olemme. Mutta meille on annettu valtaa päästää ja sitoa.
Kysymys on siis meidän valinnastamme.
Toivottavasti näet minun pointtini, etkä koe tätä saarnaavana :)
Sakke kirjoitti:
"Käsitän pelon ja rakkauden toistensa vastakohtina."
Pelko-emootio on evolutiivinen adaptaatio. Pelkoreaktio oikeassa tilanteessa takaa eliön henkiinjäämisen. Pelon tunne paikallistuu aivoissa limbiseen järjestelmään ja sen sisällä amygdalaan, eli mantelitumakkeeseen. Neurokirurgit ovat onnistuneet hiirien aivoja leikkelemällä mm. hävittämään hiiriltä luontaisen pelkoreaktion esimerkiksi kissoja kohtaan. Amygdalaa stimuloimalla on kissoilla puolestaan saatu aikaan pelkoreaktio hiiriä kohtaan. Tuolloin kissa siis nostaa hiiren nähdessään karvat pystyyn, mouruaa ja sähisee aggressiivisesti ja paljastelee hampaitaan (tavallisestihan kissa ei tällaista saaliseläimen nähdessään tee, vaan tuollaiset merkit on tarkoitettu uhkaavalle lajikumppanille tai toiselle saalistajalle viestiksi, että "minun kimppuuni ei kannata yrittää hyökätä").
Muistan joskus nähneeni olikohan youtubessa tai jossain videopätkän tuosta.
Rakkautta saadaankin sit aikaan useasti (ei aina taattu) esim. vetämällä iso pullo viinaa ;D
Sakke!
"Pelko valheesta, valhetiedosta,
Rakkaus totuudesta
Raamattu sanoo että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Ja että: pelossa on rangaistusta.
Pelko ei saa olla motiivi, vaan rakkaus (=täydellistä hyväksymistä sellaisena kuin on.
muistatahan: kaikki se uskoo, kaikki se kestää, kaikki se toivoo...)
Valon tullessa pimeä poistuu.Pimeä ei lähtenyt itse mihinkään,
vaan valo tullessaan poisti sen."
Amen! Amen! Amen!
Jumalan käsky "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." on se, jota me rikoimme ja rikomme. Tämä käsky herätti ajatuksen pahasta m e i s s ä, koska käsky kieltää jotain pahaa. Paha tuli ilmeiseksi - se, mitä se on.
Rikoimme käskyä vastaan ja käskyn kieltämä tieto hyvistä ja pahoista tekojen seurauksista toi meille kuoleman. Nyt tiedämme kuoleman, joka on paha seuraus - sillä rikoimme käskyä vastaan. Tekojemme seuraukset ovat jo itsessään rangaistuksemme.
Ei ole siis käsky tuottanut meille kuolemaa, vaan sen rikkominen. Käsky vain paljastaa tekomme luonteen - sen, että himoitsimme jotain meille kuulumatonta. Näinhän me ihmiset teemme - himoitsemme jumalallista itsellemme, joka mikään ei ole meidän.
Kuolema on osamme. Oman osamme häpeässä pakenemme totuutta. Yritämme olla välittämättä - suhtautumisemme on juuri tätä, vaikka hätä on suunnaton. Teemme ikäviä asioita, kuolemme. Emme pelasta mitään. Häpeäämme auttaa vain rakastava kohtaaminen.
Ja Jumala on lunastanut meidät kuolemasta. Hän kuoli ihmisenä puolestamme ja rikkoi kuoleman vallan Jumalana - osoittaakseen rakkautensa ja armonsa meille kaikessa vapaudessa. Eikö olekin suurin mahdollinen lahja? Kristuksessa kuoli synti ja sitä koskevan lain syytös. Vankilasta poispäässeen paha teko säilyy, mutta hän on vapautunut sen syyllisyydestä. Vapaus tulee syyllisyyden kautta, sillä syyllisyyden poistaa Kristus, emme me. Ei vankilassaolo sinällään poista syyllisyyttä, vaan sen kautta lahjoitettu armo. Emme laske pahaa osaksi enää, vaikka laki vaatii. Armollisuus asettaa teon ja sen seurauksen-lain pois voimasta ja antaa uuden alun. On siis tosiaan turha huutaa ihmiselle enää hänen syyllisyydestään. Sehän on muutenkin ilmeinen. Armon tehtävänä on pelastus, ei syyllisyyden nimeäminen. Armo tulee syyllisyyden kautta antaneeksi elämän. Palvellessamme Kristuksessa Jumalaa tekojemme seuraukset ovat hyvät. Emme muuten kykene hyvään - katsokaa vain ympärillenne ihmisen vajaata luontoa! Tiedämme hyvän ja pahan, mutta emme tee hyvää. Ihmisen turmeltunut luonto pysyy, mutta Kristuksessa hän pukee turmeluksen päälle armon. Ei tiedossa hyvästä ja pahasta ole pelastusta ja kuolemattomuutta, vaan uskon kautta Kristuksessa ja tämän teossa (jotka näin meidän).
Ilopilleri!
Kyllähän hiukan muokkaamalla kaikki on toisin. Olet siis aivan oikeassa - tässä.
