Mitä olisin tehnyt elämässäni toisin?

Jostakin keskustelusta täällä jäi muistijälki kommentista, että mitä olisin tehnyt elämässäni toisin. Ajatus on vaivannut mieltäni.

Tällä hetkellä ajattelen niin, että olisi pitänyt tulla kaapista ulos huomattavasti paljon aikaisemmin kuin sitten lopulta tein. Käsittämättömän suuri määrä energiaani kului asian piilotteluun ja miettimiseen, kuinka yleensä saattoi elää eteenpäin, tulematta paljastetuksi. Itsetunnolleni se kaikki oli myös hyvin rapauttava asia. Tuo on ollut elämässäni ehdottomasti suurinta hukkaa ja tuhlausta, joka olisi voinut olla tapahtumatta.

Mietin silloin vakavasti seksuaalipakolaiseksi ryhtymistä, eli muuttamista Ruotsiin. Sitä en uskaltanut. Olisi pitänyt. Suomessahan olimme silloin vielä rikollisia. Kulissiavioliittokin oli joskus mielessä, mutta jo silloin ajattelin sellaisen olevan eettisesti hyvin väärin.

Törmäsin nuorena useita kertoja eri tilanteissa homoihin. Reaktioni oli välitön pako tai poistuminen paikalta sydän jyskyttäen. Olisi pitänyt olla silloin rohkeutta edes yhden kerran kohdata ihmisiä, joiden joukkoon itse kuitenkin kuulun.

Juhani

Tuohon on pakko kommentoida, että asia, jota EN elämässäni todellakaan kadu on se, että tulin kaapista hyvin aikaisessa vaiheessa ja että olen elänyt homoseksuaalisuuteni suhteen hyvin avoimesti. Toki kuulun sukupolveen, jolle se on ollut paljon helpompaa ja ylipäätään mahdollista.

Tämän olisin tehnyt toisin:
Olisin seksisuhteissani ollut paljon vapaampi, rohkeampi ja himokkaampi. Luin kirjastossa jo kouluaikana ruokatuntien aikana kauhukuvauksia homouden ja itsetyydytyksen aiheuttamista vaurioista. Koko nuoruutta varjosti kummallinen syyllisyyden taakka. Vaikka olisin halunnut lähteä yöksi jonkun mukaan, en lähtenyt, vaan läksin kotiin. Kun sitten joskus jouduin sänkyyn jonkun muun kanssa, en voinut kunnolla vapautua ja nauttia, vaan mieltä kalvoi se helvetin syyllisyys ja tautien pelko. Kun muilla oli kivaa, minä olin kotona ja korkeintaan selailin sen ajan pornolehtiä.
Nyt, kyn iloinen seksi on tarkasti säänneltyä (ei limakalvokontakteja, yms. yms.), harmittaa, ettei tullut elettyä sellaista elämää, joka silloin olisi ollut mahdollista. En ole yhtään parempi ihminen kuin tuttavani, joka aina oli valmis lähtemään puistoon ja etelän lomakohteisiin elävää kontaktia etsimään. Hänellä on paljon hauskoja muistoja ja kivoja kertomuksia.
Ainoa lohtu: Luonto puuttuu peliin ja seksuaalisuus kuihtuu vähä vähältä pois.
Älkää luottako vääriin profeettoihin!!!

En olisi tehnyt mitään elämässäni toisin. Olen tietysti tehnyt elämäni aikana virheitä mutta uskon, että niitä ei kuulu katua, vaan niistä kuuluu oppia. Menneille asioille ei oikein voi enää mitään. Jos katuisin tehtyjä tai tekemättömiä asioita elämässäni, olisin vanhana varmaan tosi katkera ihminen, enkä mä halua sellaiseksi.

En kadu mitään, mielestäni olen elännyt hyvin mielenkiintoisen elämän (tähän saakka) vaikkakaan joka viikolle ei mahtunut "suurta tapahtumaa/seikkailua".
Jos olen jättänyt jotain tekemättä nuorempana tein sen sitten myöhemmin tai sitten tajusin että sen tekeminen ei ollutkaan niin tärkeää.
Kaikki tämä on muokannut minut sellaiseksi mitä olen tänään ja jos muita on uskomista....täytyy sanoa että ei hullumpi lopputulos...(pitää sisällään sen että olen pidetty ihminen sukupuoleen, rotuun, uskontokuntaan taikka sukupuolisen suuntautumiseen katsomatta).
Tuskin maltan odottaa mitä huominen tuo tullessaan.

Jonkin verran matkaa kolmenkympin rajapyykin ohitettuani ja tästä taakse katsellessani en kyllä osaa keksiä asioita, jotka olisin tehnyt toisin, ainakaan suuressa mittakaavassa. Yksittäisiä asioita toki löytyy kasapäin, jotka olisi voinut jättää tekemättä - tai toisaalta tehdä paremmin.

Ehkä aiempi itseään niskasta kiinni ottaminen ja kaapistatulo teini-iän loppumetreillä olisi voinut olla hyvä juttu, mutta toisaalta... ilman niitä parikymppisen suhde/seksisäätöjä sain rauhassa perehtyä asioihin, joita teen nyt työkseni. Toisaalta, voisin olla helpompi ihminen, jos olisin jo nuorena ja helposti kouluttuvana käynyt läpi parisuhteen huonoja puolia? En tiedä.

"Kaikella on tarkoituksensa."

Niinhän se on. Menneisyyttä ei pitäisi turhaan muistella, eikä tulevaisuutta liikaa suunnitella. Pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä vain elämään "tässä hetkessä". Tuon ohjeen kun vielä oppisi sisäistämään, niin hyvä olisi.

Ei voi tehdä yhtäkään asiaa toisin, koska muuuten pitäisi olla eri ihminen. Katuminen elämättömästä elämästä on minusta hullua, koska se on halujen täyttämää kuvitelmaa onnesta.

Kehittäkää myötätuntoa älkääkä olko takertuneita minään. Aito myötätunto antaa jokaiselle olennolle sen, mitä hän tarvitsee.

<Kirjoittaja on piilottanut kirjoittamansa viestin>

Siunausta Sinulle, JaakkoHki!

Mitäkö tekisin toisiin? Aivan hirveästi asioita, mutta jälkiviisaushan on se helpoin viisauden muoto. Olen hyväksynyt sen, että omaan menneisyyteeni kuuluu vaiheita, joista jotkut ovat hyviä ja mukavia, jotkut ikäviä. Kaikki nämä ovat kuitenkin minun muistojani ja minun elämääni.

Jos olisin ollut vähemmän kiltti ja kuunnellut vähemmän "hyvää tarkoittavien" ihmisten neuvoja niin elämäni olisi nyt mukavampaa.