Vapaaehtoistyö vähemmistöön kuuluvien silmin?

Moikka!

Tästä ajattelin aloittaa keskustelun ja kysyä teidän (meidän) mielipidettämme vapaaehtoistyöhön?
Olen itse homo ja tehnyt vapaaehtoistyötä siitä asti, kun 18-vuotta täytin. Tällä hetkellä olen päässyt jo "siihen asemaan", että koordinoin vapaaehtoistyötä (tosin edelleen ilman palkkaa), mutta kuitenkin. Vapaaehtoistyö, jota tällä hetkellä teen, on nuorisotyötä, nuorten parissa tapahtuvaa ennaltaehkäisevää päihdetyötä.
Tuntuu siltä, että ne ihmiset, jotka meidän rekrytointikutsuumme ovat vastaanneet (eli ovat kiinnostuneita tämäntyyppisestä vapaaehtoistyöstä), ovat pääasiassa yli 35-vuotiaita, perheellisiä naisia tai yksinäisiä miehiä?

Mistä johtuu, että nuoremmat ihmiset eivät tämän tyyppisestä työstä ole kiinnostuneet? Tunnen paljon GBTL-ryhmään kuuluvia ihmisiä (itseni mukaan lukien), joista kaikki pitävät työtä hienona ja kannatettavana, mutta eivät ole itse varsinaisesti työstä kiinnostuneita?
Kertokaahan minulle, johtuuko tämä kiireestä, haluttomuudesta tms??

PS: Tosin näitä ihmisiä löytyy myös "heteropuolelta" paljon, mutta silti...

Hm, vapaaehtoistyötäkin on niin monenlaista, niissä porukoissa missä minä toimin on enemmistönä on parikymppiset, tietenkin muitakin löytyy. Ja aika paljon sateenkaarevaa porukkaa on mukana. Ehkä nuorempi porukka pyörii enemmän muussa vapaaehtoishommassa kuin nuorisotyössä? :)

Olen tehnyt mielenterveystyöhön liittyvää vapaaehtoistyötä neljä vuotta. Olin aloittaessani 23-vuotias, aika nuori siis. Meillä on noin 50 vapaaehtoistyöntekijää, nuorimmat ovat parikymppisiä, vanhimmat noin 70-vuotiaita. Porukastamme löytyy taustoiltaan hyvin monenlaisia ihmisiä.

Tunnen mäkin monia ihmisiä, jotka arvostavat vapaaehtoistyötä, mutta eivät itse tee sitä. Monilla varsinainen työ vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei sitä enää riitä vapaaehtoistyölle. Itsekin olen jaksanut olla aktiivisemmin mukana omassa vapaaehtoistyössäni, silloin kun tein osa-aikatyötä. Nyt kun on kokopäivätyö, ei enää jaksa niin paljon.