Levy, josta et koskaan luopuisi?

Lisää uusi viesti
  • 1 / 64
  • TheFlyingDog
  • 2.1.2006 0:44
Kuvitellaanpa, että suuri paha ulosottomies tulee ja vie kaikki levysi. Yhden ainoan vapaavalintaisen levyn saat pitää. Mikä se on? (Jos siis ajatuksena on, ettei levyhyllyä pääse samantien myöskään laajentamaan uudelleen.)

Ja vaihtoehtona ei ole ulosottomiehen teilaaminen.. (Eikä se paha setä/täti vienyt stereoitasi..) ;)

Itse jättäisin varmasti lempiyhtyeeni Garbagen Version 2.0 -albumin! Hyvänä vaihtoehtoina Garbagen muut albumit sekä Yön Legenda.
  • 2 / 64
  • onnellinen
  • 2.1.2006 13:14
Aika potentiaalinen vaihtoehto 'siksi ainoaksi levyksi' olisi Sueden Dog Man Star. Tai Kentin Vapen och Ammunition. Tai Sir Elwoodin hiljaisten värien tuotannosta jokin.
Ensimmäinen ikioma levyni: Prokofjevin Pekka ja susi & Poulencin Tarina Babarista (eli kaksi musiikkisatua). Tähän liittyy niin paljon muistoja, että kyynelehtisin ulosottohenkilön hukkuaaksi mikäli koettaisi riistää.
Pahan heitit. Sueden, Doorsin vai The Velvet Undergroundin ensimmäinen levy? Madonnan Ray of Light? Blondien Parallel Lines, vai sittenkin Hanoi Rocksin Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks? Vai Bowien Ziggy Stardust?

Päätyisin varmaankin silti Doorsin ensimmäiseen. Sitä kuunnellessa unohtaisin hetkeksi tukalan ulosottotilanteen.
Itselläni on varmuuskopiot kaikista parhaimmista cd-levyistä kesämökillä mp3-formaatissa, oman kesämökkitietokoneen kiintolevyllä, joten eipä ainakaan musiikin osalta lannistaisi ulosottomiehen vierailu. Levyjen roudaaminen paikasta toiseen on ylipäätään todella ikävää. Mutta, jos nyt se yksi... ja se tietty olisi aivan käsittämättömän hankalaa... ehkä Dream Theaterin Images and Words, tai Rhapsodyn Legendary Tales. Kumpi jompi, jompi kumpi. :o
Pet Shop Boys: Very.

Mun aikuistumisen soundtrack. Tanssittaa, itkettää ja hymyilyttää aina. Enkä silloin edes tiennyt minkälainen rakkaus tuntuis vapauttavalta keskiyöllä matkalla kotiin.
Tää on yhtä paha jos pitäisi viedä yksi levy autiolle saarelle, tai jotain muuta masentavaa.
Vain yksi....?
Viime aikoina pyörittänyt tuota Klaus Nomi The Collection. Eli jos tuo Suuri Paha tulisi tänään niin tuota en antaisi.
Tai Billy MacKenzie Transmission Impossible
Tai Antonyn eka
Tai vai ehkä sittenkin...teilaaminen olisi vaihtoehto?
Ehkä Kate Bushin Kick Inside tai King Crimsonin Lizards tai kenties Mahavishnu Orchestran Birs Of Fire tai Pink Floydin Dark Side Of The Moon.
Ludwig van Beethovenin Missa Solemnis. Esitys, jota johtaa Otto Klemperer ja solisteina Elisabeth Söderström, Marga Höffgen, Waldemar Kmentt sekä Martti Talvela, kuorona New Philharmonia kuoro ja orkesterina New Philharmonia Orchestra. Esitys on taltioitu vuonna 1966.
J.S. Bach, Messe in H-Moll, Collegium Vocale, Ghent - johtajanaan Philippe Herreweghe. Olen kuullut ko. teoksen ko. kuoron ja orkesterin esittämänä Tallinnassa - se oli loistava. Levyn sain lahjaksi ja muistoksi konserttiseuraltani tuon loistavan matkan jälkeen, jolla harjoitettiin myös vähemmän korkeaa kulttuuria (lue: loistavaa illallistamista, strippiluolien läpiluuhaamista, vesipiippuilua, mukulakivillä yöhipsuttelua high heelsit kainalossa...:).
vielä pari kuukautta sitten olisin tod.näk. vastannut tähän kysymykseen toisella tavalla (esim. Mobyn Play) mutta nyt mun on pakko vastata Madonnan Confessions on a dancefloor. Tuo levy nimittäin jotenkin räjäytti tajuntani ja ilmeisesti aika monen muunkin ihmisen tajunnan. Esim. eräs vankkumaton punk-henkinen ystäväni joka inhosi Madonnaa sanoi ostaneensa levyn ja jumittaneensa kuuntelemaan sitä lähes 2 kk putkeen...
Ei se sittenkään olisi yksikään Kate Bushin levy, ei Tori Amos, ei edes yksikään Nick Cave tai Bowie.

Keskustelukumppani, terapeutti, itseironian ja pohjattoman pahan olon kaveri
Pink Floyd: The Wall jäisi itkien viimeisenä käteen.
Tämä on kyllä paha.
Ei muilla levyillä niiiin väliä, mutta kaikki Red Hot Chili Peppersien levyt haluaisin ehdottomasti säästää.
Mutta jos vain yksi.. Californication tai Blood Sugar Sex Magik.
Niitä kuunnellessani olen taivaltanut peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien läpi elämäni, tähän päivään saakka.
Ja siis toki muitakin RHCP:n albumeita on soitettu ja soitettu, noita kahta eniten.
Minulle se olisi ehkä Seal:in kakkoslevy, se juuri missä esim on tämä Kiss From a Rose.
Ei kylläkään tuon kappaleen takia mutta koska muuten se on minulle yksi komeempia levy kokonaaisuuksia.

Tai sitten Earth, Wind and Firen joku best of kokoelmista.
Velvet Undergroundin kolmannesta luopuminen on tuskaa, mutta kyllä silti käteen jää Clashin London Calling.
  • 19 / 64
  • Freeze-dried
  • 29.5.2006 17:52
Älkää nyt naurako : ) , mutta pakko sanoa HIM:in Razorblade Romance. Onhan se sellanen teinityttöjen ihq!, mutta musta se on oikeasti hyvä levy ja sitä tuli kuunneltua aika lailla paljon yön (ja päivän) "mustina tunteina". Toinen on kyllä Nightwishin Century Child, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Ja sitten vielä... Maija Vilkkumaan Pitkä Ihana Leikki... Ei, nyt pitää lopettaa, liiaan vaikeeta luopua.
Nyt soi the Cardigansien Long gone before daylight ja tätä voisin kuunnella pitkään, en ehkä kuitenkaan lopun elämääni.
Jo ajatuskin hirvittää, että pitäisi levyistä luopua. Rakkaita levyjä on hyllyssä paljon ja yhden ainoan säästettävän valitseminen olisi kyllä haastavaa. En ehkäpä ihan heti luopuisi D. Carred:in You'll Be a Winner 12'' sinkusta. Mahtaako kukaan täällää tietää kyseistä levyä...?
melko paha..Gåten Iseliljah, Private Linen 21st century pirates tai Blackmore's Nightin Fires at the midnight levyjen väliltä sitä kai tulis se päätös tehdä.
Varmaankin Janis Joplinin kokoelmalevy. Jos siihen ulosottomies koskisi, läpsisin kuoliaaksi ranneliikkeelläni.
Erittäin paha kysymys, täytyi oiken pohtia vastausta. Kärkisijoilla olis vielä yli puolen vuoden aktiivisen kuuntelun jälkeenkin Madonnan COAD sekä Tina Turnerin Private Dancer, mutta voiton taitaa viedä se joka ensin tuli mieleen eli Kate Bushin Hounds of Love. Aivan upea musiikillinen matka, albumi jota ei voi kuunnella autossa tai vain biisi kerrallaan, se on kokonaisuus johon pitää keskittyä. Tai oikeestaan kaks kokonaisuuttaa, koska A- ja B-puoli ovat ihan erilaiset. Suosittelen.
Hienoa. Täällä on ihmisiä, joilla on erittäin hyvä musiikkimaku :) Kate Bushin 'Hounds of Love' (kokonaisuudessaan) on jotain niin ylimaallisen upeaa, etten keksi sille edes soveliasta adjektiivia. Aerialin A Sky of Honey saattaa ajan kanssa yltää lähes samaan. Mutta hieman eri tavalla. Kate Bush on Jumalatar.
1.Madonna-Like A Prayer
2.Madonna-Ray Of Light
3.Madonna-Confessions On A Dance Floor
Kaija Koo:Tuulten Viemää
Madonna:Madonna
Maija Vilkkumaa:Meikit,Ketjut ja Vyöt
Ulosottomiehen ohella Martinkin näköjään on viemässä levyjä :-O

Mutta Joy Division "Closer" ei vie minulta kukaan! ...ainakaan originaalia factory vinyyliä.
  • 33 / 64
  • Little Wonder
  • 20.6.2006 14:44
No, nyt tuli kyllä oikeasti hankalaa. Kaikkein vaikeinta näyttäisi olevan Bowie-levyistäni luopuminen. Mutta mikä niistä on kaikkein rakkain...? Noh, ehkä se tuholta säästyvä platta olisi sitten "Ziggy Stardustin" 30-vuotispainos. Sen tahdissa olisi sitten hyvä itkeskellä niitä muita menetettyjä levyjä... ;D
Ei minulla mitään kovin rakasta levyä ole. Ennemminkin tulisi pelastettua eräs vanha kasetti, jolta löytyy kaikkea kivaa...
Aijai, vaikea päätös. The Beatles levyistä en voisi luopua, mutta jos vain yksi täytyy päättää niin se olisi erään rakkaan henkilön tekemä kokoelma-levy! Siinä on mm. Mobya, Oasista, Beatlesia, George Harrisonia, Belle & Sebastiania ja Coldplayta.
Placebon "Without You I'm Nothing"...Sen levyn biisejä kuunnellessa on niin monesti itketty ja fiilistelty,etten haluaisi menettää sitä mistään hinnasta.
Mendelssohnin viulukonsertto Anne-Sophie Mutterin esittämänä, Karajan johtaa.
Ei taida olla yhtään yksittäistä levyä, josta en voisi luopua. Suhteeni musiikkiin on vähän sellainen "lauluja tulee, lauluja menee, eikä mikään ole korvaamaton". Vanhemmiten olen entistä enemmän ruvennut takertumaan nuoruusvuosien (80-luvun loppupuoliskon) hittibiiseihin, ellen nyt ole jostain syystä taiteellisemmalla tuulella.

Tai... kun nyt tarkemmin mietin, niin ehkä Pink Floydin "Wish You Were Here" ja "The Dark Side of the Moon" -albumien katoaminen harmittaisi erikoisen paljon.
Paha. Pitää varmaan sanoa Jeff Buckleyn "Grace - Legacy Edition" tai sit Daft Punkin "Discovery". Tosin harvemmin tulee levyjä oikeesti kuunneltua kun on iPod. Heh.
Kiva kysymys! Tai eihän musiikista näin voi puhua, mutta teoreettinen kysymys on teoreettinen kysymys. Siispä: Thomasz Stankon levy From The Green Hill
Ihana, ja vähän pidempää vastausta vaativa kysymys!

Ensimmäiset muistikuvani musiikista ovat 70-luvun puolivälistä, kun alakerran Marinke kuunteli Abbaa. No, se oli sitä myöten selvä ja Abbasta tuli minulle tärkein yhtye ikinä. Muistan edelleen, kuinka sain joulupukilta ensimmäisen Abba-levyni jouluna 1979. Se oli tietenkin ”Voulez-Vous”. Seuraavana jouluna se oli ”Super Trouper” ja sitä seuraavana ”The Visitors”. Ensimmäinen omalla rahalla ostamani Abba-levy oli Tapiolan koulun myyjäisistä hankkimani käytetty 7-tuumainen ”Summer Night City” ja myöhemmin Tapiolan Stockmannilta ostamani ”The Album”.

Kaikki levyjä, joista en ikinä luopuisi.

80-luvulla populaarimusiikista oli kasvanut itselleni – lähes huomaamatta – merkittävä asia ja lopulta , vuonna 1983, ostin ensimmäiset 7-tuumaiset vinyylisinkkuni. Kävelin Helsingin Citykäytävän Discukseen (?) ja ostin kerralla kolme vinyylisinkkua; Eurythmicsin ”Who´s That Girl”, Bananaraman ”Cruel Summer” ja Depeche Moden ”Love In Itself”.

Kaikki sinkkuja, joista en ikinä luopuisi.

Vuonna 1983 täytin 15. Sain ystäviltäni, okei, ystävättäriltäni, lahjaksi Michael Jacksonin Thrillerin. Levyn, josta olen myöhemmin ostanut myös CD-version ja kuukausi sitten uuden juhlajulkaisun.

Ehkä yksi parhaista levyistä ikinä ja LP, josta en koskaan luopuisi.

Mutta isoin ostos ikinä – ja sitä myöten ehkä rakkain – oli vuonna 1984 tekemäni tuplahankinta. Koululaisena rahat olivat tiukoilla, mutta menin ja ostin Tapiolan Stockmannilta samana päivänä peräti kaksi LP-levyä! Ne olivat Howard Jonesin upea “Human´s Lib” ja Thompson Twinsin ”Into The Gap”. Olin löytänyt yhtyeet Tapani Ripatin Ocsidin ja Radio Luxemburgin kautta, sillä pääasiassa ainoa teinikanava, Yleisradion Rockradio, syyti elähtäneiden kehäraakkien juontamana ns. vakavasti otettavaa rockmusiikkia nuorison musiikkimakua pilaamaan. Onneksi ula-aalloilta, monona ja rätisevänä, löytyi vaihtoehto. Merkittäväksi tämän teininä tekemäni levyhankinnan tekee se, että juuri tänään Amazonilta tuli paketti joka sisälsi mm. Thompson Twinsin CD:n ”Into The Gap (Deluxe 2 CD Set).

Levy, joka sai aikaan tämän jonninjoutavan höpinän.

Ja levy, josta en ikinä luopuisi.

http://www.amazon.co.uk/Into-Gap-Thompson-Twins/dp/B0012PK052/ref=pd_bbs_sr_2?ie=UTF8&s=music&qid=1204752275&sr=8-2
Juice Leskisen koko tuotanto. Tai jos yksittäinen levy pitäisi tosiaan valita, varmaankin "Pyromaani palaa rikospaikalle".
ABBA. Se on siinä, kaikki. Ja välillä tietty muistaa syödäkin jotain.
Kyllä se taitaa olla Placebon eka. Jäisin itkemään monien muiden perään, mutta tuosta en luopuisi..Olin teini kun se ilmestyi ja sen tahdissa sitä ollaan kasvettu....huoh :)
Huihai, levyistä en kyllä luopuis, pakko olis keksiä joku keino niiden säilyttämiseksi. Pahapaha... Mulla se kyllä olis Hanoi Rocksin eka josta en luopuis. Se oli sellainen eka joka kolahti pikkusena ja itku tuli kun tajusin, että ne oli jo lopettaneet. Ja sitten kun ne tuli takas, niin aah! Mut muista josta olis paha luopua niin olis Muset ja Placebot, Killersit, Mcr:t, ym.. HUI!
Jos ei saisi viedä kaikkia Petri Laaksosen levyjäni , niin sitten pitäisi vaan tyytyä siihen mikä käteen sattuisi kiireessä osumaan .

Toinen vaihtoehto olisi Leningrangowboysin ja Punaarmeijankuoron konserttitallenne levy kesäkuun-93 Senaatintorinkeikalta .

Nämä kun ovat mulle mun kaikkein rakkaimmat levyt .
Kate Bush: The Kick Inside ja Aerial levy 2 (jalkimmainen on saanut mut rauhalliseen uneen lukemattomina oina). Jotenkin kaikki oli elamisen arvoista ennen kuin tutustuin Bushiin mutta nyt en enaa osaa kuvitella rauhaa ilman hanen uskomatonta aantaan.
Aiemmin mainittiinkin Pet shop boysin Very, mutta korotan Very relentlessillä. Eli se limited edition versio jossa oli toinen levyllinen kokeellisempia kappaleita. Mutta ehkä vielä piirun verran vaikeammin luovuttava levy olisi Zeigeist - The Jade motel. Aluksi pidin Zeigeistiä vain The knifen wannabe-versiona, mutta kun kuuntelin muutamaan kertaan levyn uusiksi, niin avot. The Jade motelin arvoa omissa silmissä lisää vielä se, että kyseessä on tosiaan ainoa albumi jonka kokoonpano teki koko lyhyen uransa aikana.
Maija Vilkkumaa - Pitkä Ihana Leikki

Maijan ensimmäinen ja paras albumi, mutta vaikee oli päättää kaikista noista ihanista :)
Blink 182 [Self- Titled Album] aina ja ikuisesti, englantilainen versio jos viel löytyis
Cd jolla Anne-Sofie von Otter laulaa Schubertin liedejä kamariorkesterille versioituna.
Mikali kokoelmalevyja tms ei oteta mukaan laskuihin, niin valintani on harvinaisen helppo:

Michael Jacksonin "Dangerous". Olen ollut pienesta pitaen kova Jackson-fani, ja tama levy on yhdessa "Invinciblen" ja "Thrillerin" kanssa lahinna sydanta. :)

Muita hyvia levyja loytyy mm. Doorsilta, Princelta, Arijalta ja Tarotilta. Kaikki musiikkityylit uppoaa.
Aika pahan heitit. Todella vaikea sanoa vain yhtä, BBC:n 'Desert Island Discs'-ohjelmassakin saa sentään seitsemän kappaletta valita...

Mutta kyllä se, parahin Rokkihomo, taitaisi olla se Tori Amosin esikoinen, *Little Earthquakes*, joka minulle jäisi. Velcrojen, Sonatojen, Epicojen ja muiden Amosin levyjen lähteminen kaivaisi kyllä aika pahasti. Onneksi jäljelle jäisi tietokone ja YouTube...!
Sikäli kun tiedän, "Invincible" on Jacksonin kehnoin levy. Mutta "Dangerous", Thriller" ja "Bad" ovat mainioita.

Itse en pysty valitsemaan yhtä levyä, mutta yhden artistin kaikki levyt kyllä. Valinta menisi klassiselle puolelle.
Näinä internet-aikoina kun kaikki musiikki on digitaalisessa muodossa, on pakko vastata kovalevy (siis se, jolla ne ämpärit ym ovat).
Hmm... Sanoisin, että Sarah Brightmanin "Timeless" on sellainen levy, josta en koskaan haluaisi luopua. Se on kaikin puolin upea levy, koska Brightman laulaa kauniisti ja LSO (London Symphony Orchestra) soittaa hienosti kappaleiden taustalla.

(Toinen vaihtoehto olisi Pet Shop Boysin "Nightlife", koska sillä levyllä on hienoa poppia.)
Lisää uusi viesti