Lapsen oikeudet

Pistipä silmään Ilta-Sanomien juttu eräästä kansanedustajastamme:

”… Joulupäivänä kihlautunut kansanedustaja Tony Halme on valmis isäksi milloin tahansa.

- Menimme kihloihin sen takia, että me molemmat haluamme lapsen nyt heti. Perheen perustaminen on elämässä aivan ykkösasia. Perheenlisäys on todella toivottu ja haluttu, Tony tunnustaa.

Kansanedustajan kihlattu on 38-vuotias, pääkaupunkiseudulla asuva kaunis nainen, jonka kanssa Tony on pitänyt yhtä neljä kuukautta. Enempää Tony ei tällä erää halua kertoa.”


Tulee väkisin mieliin joidenkin kammoksuma tilanne, jossa vuosikaudet yhdessä elänyt, parisuhteensa rekisteröinyt naispari haluaisi perheeseensä lapsen. Tässä tapauksessa vielä syntymättömän lapsen kohtalosta huolestuneet kunnon kansalaiset nostavat metakan; eihän se sovi ja mitä siitäkin lapsesta tulisi.

Kummassa tapauksessa lapsen oikeus tasapainoiseen kotiin, hyvään kasvatukseen ja kypsiin vanhempiin todennäköisemmin toteutuu, kyseisen kansanedustajan perheessä (jota ei vielä itse asiassa edes ole) vai tässä kuvitteellisessa kahden äidin perheessä?

Vai onko kysymys kuitenkin vain siitä, että tärkeintä on oikeaoppinen tapa, jolla lapsi saa alkunsa?

Henkilökohtaisesti olisin valmis kuohimaan tuon Halmeen, ja hänen kannattajilleen hankkimaan kondomeja - ettei samanlaiset paukapäät lisäänny. Eli siis tällaisessa vastakkain asettelussa kyllä olen naisparin puolella...

Lapsen oikeuksien kannalta lienee parasta olisi, että vanhemmiksi aikovilta vaadittaisiin jonkinlainen "avioliittopassi" - siis todistus jonkinlaisen vastuukoulutuksen suorittamisesta hyväksyttävästi. Onhan näitä tulityöpasseja, turvallisuuspasseja ja hygieniapasseja, joten miksei tällainen - ehkä eniten huomiota vaativa asia voisi olla myös tuollaisen passin arvoinen. Toteutus tosin voisi olla vaikeaa ja aina löytyisi niitä "harmaan perheen" yrittäjiä, joten ihan yksiselitteinen asia ei muutoinkaan ole. Menisi kai hieman turhan kontrolloiduksi tuo perheen perustaminen.

Valitettavan usein lapsen/ -ia saa sellaiset ihmiset, joiden osaamistaso huolehtia lapsesta ei ole riittävä. Samoin kuin tuo eroaminen, yksinhuoltajuus ja vastaavat seikat korostuvat tällaisten henkilöiden kohdalla. Eikä lapsi siis saa tasapainoista ja huolehtivaa perheympäristöä. Vastapainona on toisiaan rakastavat vanhemmat, jotka ovat yrittäneet vuosikausia lasta, onnistumatta edes hedelmöityshoidosta huolimatta. Mikä siis olisi oikein jos lapsen parasta ajatellaan?

Lapsen etu on kai syntyä perheeseen, jolla on edellytykset huolehtia niin henkisesti kuin fyysisestikin lapsesta. Herra Halmeen kohdalla en valitettavasti ole vakuuttunut hänen kyvystään huolehtia edes itsestään. Lisäksi hän edustaa sellaisia arvoja, joiden en soisi lisääntyvän tässä (tai missään muussakaan) yhteiskunnassa.