Menestyspakko
Käännöstyössä Setalle olen törmännyt Pink Therapies -sarjassa käsitteeseen "menestyspakko", toisin sanoen jokaisen sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöön kuuluvan on pakko menestyä että heteroiden mielestä em. vähemmistöihin liittyminen olisi ollut "vaivan arvoista".
Ihan kuin se vähemistöön joutuminen olisi ollut vapaaehtoista. Ihan kuin ulostulokaan olisi ollut vapaaehtoista silloin kun heterot itse outtaavat tai utelevat.
Sen itse kyllä huomasi että kun oli kaikin tavoin kaapin ovella tyrmätty niin sadekin oli märempää ja koiratkin vihaisempia. Nyt taas kun menee hyvin niin ollaan mielin kielin ja vitseillekin nauretaan kohteliaisuudesta.
Mutta sitten toisaalta heterot tekevät kaikkensa sabotoidakseen sen menestyksen. Näinhän on maahanmuuttajienkin kanssa, mitään he eivät saisi vaatia, mutta menestyvä pitää olla, muuten on tullut tänne "loisimaan verovaroilla" ihan niin kuin nälkä tuntuisi erilaiselta Suomessa kuin Afrikassa.
Pora-liike, tuot keskusteluun ajoittain mielenkiintoisia asioita. Niistä olisi joskus oikeasti mukavaa jatkaa keskustelua. Olisiko mitenkään mahdollista sinun jatkaa keskustelua pistäen sivuun omat traumaattiset kokemuksesi?
Otsikon asiaa olen miettinyt muidenkin ryhmien kuin sateenkaari-ihmisten kohdalla. Jossain joku on joskus todennut, että nobelisteja on juutalaista syntyperää olevien ihmisten joukossa keskimääräistä enemmän. Juutalaiset ovat ihmisryhmä, joka on todella kokenut paljon syrjintää. Olisiko menestyspakko heidänkin keskuudessaan pontimena?
Toinen ryhmä, naiset. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kehittävät itseään sekä henkisellä, että fyysisellä alueella paljon miehiä enemmän. Lähden juuri salille. Lähes varmaa on, että naiset ovat siellä enemmistönä menin sitten aamulla taikka illalla. Monilla kursseilla ja koulutuksissa hyvinkin erilaisia asioita opiskelemassa naiset ovat enemmistönä. Menestyspakkoko?
Juhani
"JuhaniV
29.12.2005, 08:50 Pora-liike, tuot keskusteluun ajoittain mielenkiintoisia asioita. Niistä olisi joskus oikeasti mukavaa jatkaa keskustelua. Olisiko mitenkään mahdollista sinun jatkaa keskustelua pistäen sivuun omat traumaattiset kokemuksesi?"
Mitä tulee tähän nimenomaiseen aiheeseen, niin pyrin olemaan pelkkänä korvana.
"Jossain joku on joskus todennut, että nobelisteja on juutalaista syntyperää olevien ihmisten joukossa keskimääräistä enemmän. Juutalaiset ovat ihmisryhmä, joka on todella kokenut paljon syrjintää. Olisiko menestyspakko heidänkin keskuudessaan pontimena? "
Itse kysyin asiaa eräältä juutalaiselta (siis kysyin miksi kaikki tapaamani juutalaiset ovat olleet älykköjä) ja vastaus oli että juutalaiset käyttävät paljon aikaa lasten palkitsemiseen ja huomioimiseen. Lapset ovat juutalaisessa kulttuurissa tosi tärkeässä asemassa.
Toisaalta on sitten vaikka mustalaiset, on tosi menestyneitä mustalaisia, pääasiassa viihde-alalla ja sitten tämä Heikki Lampela ja sitten näitä menestymättömiä. Pelkät ääripäät, tuntuu ettei mustalaisilla ole mitään keskiluokkaa lainkaan.
Pora-liike,
kuinka Pink Therapies -kirjoissa "menestyspakko" tulkittiin ja määriteltiin?
Juhani
Juu JuhaniV, omat kokemuksethan täällä on tapana jättää sivuun ;)
Onko menestymipakon ajatuksena siis että johonkiin vähemmistöön kuuluminen ohjaa yksilön käytöstä "menestymiseen" jotta valtakulttuuriin kuuluvien mielessä vähemmistöaseman mukanaan tulevat haitat kumoutuisivat? Siinä mielessä nurinkurinen ajatus että luulisi valtaväestön pikemminkin kokevan menestyvän vähemmistön uhkana, ellei kyse ole yksittäisestä tuomo-setä tyyppisestä pätevästä mutta harmittomasta tyypistä.
Stereotypioilla pelaaminen on kyseenalaista, mutta jos juutalaiset ovat menestyvä ryhmä, on kannustavana tekijänä ollut kannustava kulttuuri ja kasvatus, kun taas seksuaalisia vähemmistöjä ei lapsena menestymiseen erityisesti kasvateta. Kuinka voitaisiinkaan, harvasta lapsesta kai heti paikalla tietää mihin vähemmistöön hän vielä tulee kuulumaan. Menestymispakko tulee lapsuuden jälkeen?
Suomalaisiahan pidetään pidättyvänä kansana. Joku tutkija on esittänyt ettei suomalaisilla pelkkä olemassa olo ole riittävä syy tuntea itseään hyväksi vaan hyväksi tyypiksi pätevöidytään lähinnä työn kautta, sekä muiden että omissa silmissä.Työstä on myös itsetunto kiinni. Onko tässä jokin ero heteroiden ja muiden välillä?
"JuhaniV
29.12.2005, 09:06 Pora-liike,
kuinka Pink Therapies -kirjoissa "menestyspakko" tulkittiin ja määriteltiin?"
Menestyspakko määriteltiin sellaiseksi, että kun seksuaali -tai sukupuolivähemmistöön kuuluva aiheuttaa ympäristölleen epäjärjestystä, niin menestyminen paikkaa tämän epäjärjestyksen.
Näin sanottiin.
Mutta toisaalta: Henkilö joka kuuluu vähemmistöön on pelottava koska hän ei osoita sitoutumista valtakulttuurin arvoihin. Kun hän ulkoisesti näyttää omaksuneen valtakulttuurin keskiluokkaiset, konservatiiviset arvot, niin hän muuttuu vaarallisesta seksuaalivallankumouksellisesta sellaiseksi luotettavaksi henkilöksi jolla on vain jokin ikävä "vamma". Samalla tavoin Amerikan menestyneet mustaihoiset ovat oppineet valkoihoisten tavan puhua tai sitten valkoihoisten aksentilla puhuvat mustaihoiset ovat kohdanneet vähemmän syrjintää.
Samalla tavoin viisitoistavuotiaalla voi olla keesi ja hän saa keesipäänäkin jonkun työpaikan, mutta viisikymppisellä jos on keesi niin hän ei saa työpaikkaa ellei ole Nigel Kennedy.
Suomessa eräs kolumnisti sanoi, että tämä maa on siitä hyvä, ettei täällä tarvitse pukeutua hienosti. Ja kuitenkin kun olen pukeutunut hienosti kun entisen mallin kanssa olen ollut kimpassa, niin minä olen saanut ansiotonta arvonnousua niin että ihmiset ovat jopa antaneet anteeksi minulle sen, etten ole hetero.
Asusta puheenollen, kun menin Venäjälle, minua evästettiin että konservatiivinen pukeutuminen olisi paikallaan. Kun tulin sinne, niin minä olin ainoa konservatiivisesti pukeutunut koko kaupungissa. Pikkukylässä toki pukeuduttiin samalla lailla.
Siellä huomasin sellaisen ihme jutun, että innokkaalle Karjalan palauttajalle ja ryssän vihaajalle aina sattuu siinä valtiossa jotain alkaen viisumin saannin hankaluudesta ja päätyen hotellin torakoihin. Ja minulle ei ikinä satu mitään kun minulla on perusmyönteinen suhtautuminen. Minä itse asiassa halusin löytää sieltä sen "pahan ryssän" ja lämmittelin väkeä puhumalla myönteiseen sävyyn Leninistä. Mutta eivät ne yhtään lämmenneet siitä. Yksi veteraani oli taistellut Suomea vastaan sodassa ja minä ajattelin että tuo varmasti vihaa suomalaisia, mutta pelkkää hyvää sanottavaa hänellä oli suomalaisista. Vaikka kuinka yrittää niin kuitenkin aina asenne paistaa läpi. Jos on seksuaalivallankumouksellinen asenne niin kyllä ihmiset sitten antavat sen ennakoivan iskun, joka puolestaan vahvistaa seksuaalivallankumouksellista asennetta ja joutuu ikuiseen sotatilaan.
Onpas tämä osoittautunut hankalaksi käsitteeksi, ainakin minulle. En saa siitä jotenkin otetta. Kun olen sitä pohtinut puolelta jos toiselta, se vain karkaa käsistä.
Käsite "menestyminen" on vaikea. Mitä se merkitsee Euroopassa tai USA:ssa? Kauko-Idässä se voi olla taas jotain muuta. Romaanien kulttuurissa menestymisen kriteerit voivat olla aivan toisia kuin valkolaisten kriteerit. Mitä menestymisellä tarkoitetaan sateenkaari-ihmisten yhteisössä ja yksilöiden kohdalla siellä?
Olen etsinyt "menestyspakkoa" kirjallisuudesta, äsken massiivisesta tietokirjasta "Textbook of Homosexuality and Mental Health" vuodelta 1996. Sitä ei mainita siellä. Tämä on mahdollisesti yksi näitä uusia käsitteitä.
Pora-liike, voisitko antaa tarkan englanninkielisen termin ja Pink Therapies -kirjan nimen ja ISBN-numeron. Meinaan sen hankkia hyllyyni.
Juhani
"Pink Therapies -kirjan nimen ja ISBN-numeron. Meinaan sen hankkia hyllyyni."
Valitettavasti minulla on vain nippu Setasta saamia kopioita näistä sivuista eikä niistä selviä näitä tietoja.
Siis ei edes käsitettä "Menestyspakko" englanniksi?
Juhani
"Mitä menestymisellä tarkoitetaan sateenkaari-ihmisten yhteisössä ja yksilöiden kohdalla siellä?"
Ansioton arvonnousuni minun kohdallani lähti laihtumisesta, laihduin noin puolet painostani. Laihtumisen odottamaton sivuvaikutus oli se, että pääsin eroon masennuksestani. Nyt kun olin laihtunut enkä enää masentunut, minä sain kumppaniksekseni entisen mallin. Malli pisti vaatekappini uuteen uskoon paitsi että tietysti kuljen myös hänen vetimissään.
Yhtään en ole rikastunut, mutta ihmisten kunnioitus minua kohtaan on ihan eri tasoista kuin ennen. Sen huomaa jo siitäkin, että ennen minua pidettiin "jääräpäisenä", mutta nyt "sisukkaana". Pää pyörällä, sama ihminen olen kuin ennenkin, nyt vain ihmiset kohtelevat eri tavalla.
Aivan niin kuin elokuvassa American Beauty, menestymistä haluavan on näytettävä menestyneeltä jo valmiiksi.
"JuhaniV kirjoitti: "Siis ei edes käsitettä "Menestyspakko" englanniksi?
Juhani"
Se kyllä löytyy, mutta ko. käännöstyö ei ole nyt samassa paikassa kuin missä olen netissä niin en pysty antamaan sitä nyt.
Kiitos, Public eye. Ensimmäinen noista kirjoista onkin jo hyllyssäni. Kaksi muuta tilaan tuota pikaa. Niissähän on useita kirjoittajia. Pora-liike voisi kertoa kenen kirjoittajan tekstiä hän Setalle kääntää.
Tämä "menestyspakko" seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön liitettynä, jos sille sattuisi olemaan pohjaa, saattaa sisältää monista seikoista koostuvan selittäjän.
Omalla kohdallani yksi tärkeä seikka on lapsena koettu syvä köyhyys. Maanviljelijäperheessä ruoka ei loppunut, mutta kaikki muu kyllä. Ajattelin, että jos köyhyydestä joskus jotenkin eroon pääsen, siihen en enää koskaa halua palata. Isäni ohje pärjäämiseen oli, että pitää osata ja haluta tehdä kaikkea. Niin olen toiminut. Sen lisäksi tajusin jo varhain, että tieto on tärkeää pääomaa. Miehelleni taas vaari oli lapsena opettanut, että pitää olla "snajua", eli juuri tietoa ja ymmärrystä. Minä halusin tietää kaikesta kaiken. No nyt siitä periaatteesta olen jonkin verran joutunut hellittämään. ;-)
Sitä en tiedä, onko nuorella nykyhomolla menestyspakkoa. Jos on, niin missä mahtaisivat olla hänen menestyspakkonsa juuret.
Pohtii
Juhani
Annan enemmän kuin lupasinkin eli ISBN-numero löytyi monistenipun alaosasta. Olen muuten nyt tehnyt raakakäännöksen koko mäjäskästä ja pian sitä voi ruveta halukkaat saamaan minulta (ja Setasta).
Tony Zandvliet ensin kritisoi "sukupuoli -ja seksuaalivähemmistöjen" (=queer) jakamista alalokeroihin
ja sitten rupeaa käsittelemään hyväksyvää (affirmative) terapiaa ja sukupuoliterapiaa.
itse lause on:
"Transgender people seem to have an obligation to be a success; their choice has to be 'worth it'!"
tekstiyhteys on se, että hän puhuu transgendereistä, mikä hänelle on kattokäsite koskien kaikkia jotka rikkovat
heteroseksistisiä sukupuolioletuksia tai jäävät vielä tavanomaisten homo,lesbo,bi tai trans-
yhteisöjen ulkopuolelle eli kutakuinkin kaikki muut kuin heterot.
Tässä kappaleessa hän käsittelee sitten pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää.
Myöhemmin asia valottuu, tässä suomentamaani tekstiä:Toiseksi sterotyypiksi muuttuminen näyttää alkuun
kaikkein hyväksyttävimmältä. Esimerkiksi homous on useimmille heteroseksuaaleille siedettävämpää kun osapuolet
ovat yksiavioisessa, pitkäkestoisessa suhteessa
Pink therapy 3
Issues in therapy with lesbian, gay, bisexual and transgender clients
toim. Charles Neal ja Dominic Davies
ISBN 0 335 20331 0 (pb) 0 335 20332 (hb)
"JuhaniV
02.01.2006, 22:08 Kiitos, Public eye. Ensimmäinen noista kirjoista onkin jo hyllyssäni. Kaksi muuta tilaan tuota pikaa. Niissähän on useita kirjoittajia. Pora-liike voisi kertoa kenen kirjoittajan tekstiä hän Setalle kääntää. "
Taisinkin jo sanoa sen, sehän näkyykin tuossa kolmannen osan tekijäluettelossa.
"Tämä "menestyspakko" seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön liitettynä, jos sille sattuisi olemaan pohjaa, saattaa sisältää monista seikoista koostuvan selittäjän. "
Tony Zandvliet puhuu jonkinlaisesta ghettouttamisen purkamisesta (de-colonization). Ympäröivä kulttuuri sanelee aika tarkat sovinnaisuussäännöt sille minkälainen homo -tai transkäytös on sopivaa ja hyväksyttävää ja jos tarkoituksena on lähteä etsimään omaa identiteettiä ja tulla omaksi itsekseen niin pian huomaakin joutuneensa taas uuteen kaappiin joka on yhtä ahdistava kuin alkuperäinen.
Minulle on suuri kulttuurinen mysteeri kuinka metrossa joukko nuoria puhuu kovaan ääneen "transupäivästä" jota he olivat viettäneet ja sitten taas itse joutuu varomaan kaikkia tekemisiään ja olemaan hirveän sovinnainen kaikissa toimissaan ettei vain ärsytä heteroita tai käyttäydy muuten äänekkäästi (tämähän onkin se minun "katkeruuteni" ydin). No mutta silloin minä selitin sen että nuorille sallitaan enemmän kuin vanhemmille, mutta tietysti on niin ettei noiden "transupäivän" viettäjien heteroseksuaalisuutta oltu kyseenalaistettu millään tavalla.
"Ajattelin, että jos köyhyydestä joskus jotenkin eroon pääsen, siihen en enää koskaa halua palata."
Aiheesta poiketen, kun olen menettänyt omaisuuteni kovin monta kertaa niin olen ruvennut ajattelemaan ettei sitä kerta kaikkiaan kannata kerätä maan päälle kun se aina viedään tavalla tai toisella. Jos minulle jotain omaisuutta kertyy niin minulle on itsestäänselvyys jakaa se muiden kanssa, sillä se polttaa minulla taskussa. Koska samanhenkiset ihmiset viihtyvät toistensa seurassa, minulla itselläni harvoin on puute mistään.
Itse asiassa olipa kerran paha rosvo nimeltä Serbina ja häneen liittyen on tarina:
Miehen pihaan tuli tuntematon mies lehmän kanssa. Tulija sanoi, että sinulta vei karhu lehmän. Mies sanoi että niin vei, mieron tielle joudun.No tulija sanoo sitten, että ei se mitään, tästä saat uuden. Mies toppuuttelee, että Serbina tulee ja vie sen lehmän. Mies sanoi, että" turhaanpa Serbinaa pelkäät, tässä seison".
Se mitä minä teen on sellaista robinhoodismia jota rosvot ovat aina harjoittaneet sillä erotuksella että minä en ole rosvo.
Tuosta viimeisesta lauseesta. On ehkä hyvä muistaa, että Robin Hood on satuhenkilö. Toiseksi, kiven sisässä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, etteivät he ole rosvoja. ;-)
Juhani
JuhaniV kirjoitti: "Olisiko mitenkään mahdollista sinun jatkaa keskustelua pistäen sivuun omat traumaattiset kokemuksesi?"
Aina silloin tällöin - lähinnä täällä Ranneliikkeessä - näken pyynnön/käskyn, että omista traumaattisista kokemuksista ei saisi kertoa. Kaikella kunnioituksella: en todellakaan ymmärrä mitä tällaisella kiellolla ajetaan takaa. Miksi tällainen toive ja joskus käskykin esitetään?
Vaikeudet kuuluvat osana elämään ja niitä kohtaavat kaikki. Myös mainiot ja kiiltokuvamaisetkin seksuaalivähemmistöjen jäsenet. Jo asiasta kertominen voi auttaa, sekä itseä että muita. Jos ei jaksa lukea ihmisten valitusta *tosielämästä*, niin varmaankin voi lukija vaihtaa ketjua?
Ja jos tässä osoitetaan "valittajat" pois täältä ammattiauttajien luo (kuten myös usein on käskyä perusteltu), niin en ymmärrä miksi nämä kaksi kanavaa olisivat toisensa pois sulkevia.
Kerrotaanhan täällä mukavistakin kokemuksista (esim. urheilutilanteista) sekä vähemmän mukavista (*itse* koettu kohtelu lääkärin taholta - ilmeisesti myös jotenkin traumaattinen kun se on jäänyt vaivaamaan).
Pora-liikkeen aloittama aihe on hyvä. En vain pidä siitä, että heti viestissä nro 2 isketään tällaiset rajoitukset jonkun päältä keskusteluun kiinni. Mielestäni aika kamalaa...
"Jukka
04.01.2006, 01:28 Ja jos tässä osoitetaan "valittajat" pois täältä ammattiauttajien luo (kuten myös usein on käskyä perusteltu), niin en ymmärrä miksi nämä kaksi kanavaa olisivat toisensa pois sulkevia. "
Minulla on vahva vakaumus siitä ettei hlbt-väelle ole mitään ammattiapua tarjolla (Steamin ulkopuolella) ja siihen tarpeeseenhan minä käännän. Viimeistään eilen sanoin viranomaiselle, ettei teillä ole edes koulutuksen puolesta valmiuksia ymmärtää näitä asioita (spesifioimatta), niin turha minun on niitä ääneen lausuakaan.
Tämä kaapista kaappiin ilmiö johtaa siihen, että heterot kertovat meille minkälaisen homoseksuaalisuuden he haluavat hyväksyä eikä sitä edes lue missään käytösoppaassa eikä Z-lehdessä, tosin viimeisimmässä numerossa oli peruspositiivisuudestaan huolimatta synkähkö viittaus asiaan.
Kovin herkästi leimataan ihminen homoseksuaaliksi jos hän vastaa heteroiden kuvitelmaa homoseksuaalista ja jos hän ei vastaa homoseksuaalien kuvaa homoseksuaalista niin hän putoaa molempien maailmojen ulkopuolelle välitilaan kun taas artikkelin mukaan useimmat hlbt-ihmiset haluavat kuulua siihen mistä ovat tulleet (perhe, naapurit, työ) ja sitten jonkinlaisten suvaitsevaisten ihmisten yhteisöön, mutta kun sitä suvaitsevaisuutta ei tule niin tämä uusi kaappi on ahdistavampi kuin se entinen. Entisessä kaapissa piti miellyttää vain heteroita, uudessa kaapissa pitää miellyttää sekä heteroita että homoseksuaaleja.
...ja siinäs olet. Menet terapiaan ainaisen ahdistuneisuutesi vuoksi eikä heterokelpoinen terapeutti ymmärrä miksi asiakas kokee että häneen kohdistetaan niin paljon vaatimuksia kun hän itse ei koe lainkaan vaatimuksia.
Jukka, Pora-liike nosti esille mielestäni mielenkiintoisen uuden käsitteen, "menestyspakko". Toiveeni on voida pohtia sitä erikseen ja hiukkasen yläpuolella henkilökohtaisten juttujen. Ei sellainen toive ole kohtuuton. Muulle kertomiselle toisissa keskusteluissa on varmasti tilaa, enkä sellaista halua kieltää, ellei se mene suoranaiseksi muiden keskustelijoiden hyväksikäytöksi tai vahingolliseksi kertojalle itselleen.
Juhani
Pora-liike kirjoitti: "Minulla on vahva vakaumus siitä ettei hlbt-väelle ole mitään ammattiapua tarjolla"
Eivät kaikki ammattiauttajat heteroita ole. Kyllä meitä hlbt väkeä löytyy tuoltakin sektorilta siinä missä muiltakin aloilta.
Vai että vaaditaan menestymään! Eihän se sellainen sovi. Ei mitenkään. Ei enää. Mahdotonta! Meillähän on jo Halonen presidenttinäkin. Vasemmistolainen. Maassa, jonka eduskunta on porvarienemmistöinen. -Jos nyt kepulaiset voi porvareiksi laskea. Ehkei voikaan. Suunnitelmataloutta kun niistäkin enemmistö kannattanee. Menestyminen on väärin. Väärin ja vääryys kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät halua tai kykene menestynään. Sehän saa heidät tuntemaan itsensä epäonnistujiksi. Onneton olohan siitä seuraa. Vääjäämättä. Ja paha mieli.
Vaan minkäs sille mahtaa, että aina on niitä, joista maailma näyttää mustalta, oli sitten päivä tai yö. Sitten on niitäkin, joiden mielestä sen pitäisi olla punainen. Ja että saataisiin vielä yksi väri mukaan tähän kuvaan, epäilen vahvasti, että jonkun mielestä minun maailmankuvani lienee sinimusta!
Juhani: "- - - enkä sellaista halua kieltää, ellei se mene suoranaiseksi muiden keskustelijoiden hyväksikäytöksi tai vahingolliseksi kertojalle itselleen."
Näyttää siis olevan totta se, että JuhaniV:llä on virallinen valtuutus ranneliikkeen taholta määrätä, hyväksyä tai kieltää keskustelun sisältöä. Olisi kohtuullista, että ranneliikkeen ylläpito avoimesti ottaisi kantaa tähän asiaan.
"Möttönen 04.01.2006, 21:47 Vai että vaaditaan menestymään! Eihän se sellainen sovi. Ei mitenkään. Ei enää. Mahdotonta! Meillähän on jo Halonen presidenttinäkin."
Hahaa! Eilen sanoin postissa ennakkoäänestyksessa vaalivirkailijalle, että "lähetänpäs tällaisen kortin, nyt kun ilmaiseksi saa, tälle meidän ihmisoikeuspresidentillemme. Se ei ole onnittelu."
Kun Suomi tasapäistetään niin se sopii vain tasapäille. Mitään yksilöllisiä tarpeita ei huomioida. Kehottaisin tasapäistämisen kannattajia tekemään opintomatkan itänaapuriimme. On se kulttuurishokki näin vapautensa riistetylle miten he valitsevat mielummin nykyisen kurjuuden vapaudessa kuin neuvostoajan vaurauden orjuudessa.
Mutta itse aiheesta, jos minä olisin homo ja haluaisin elää kunniallista, rehtiä ja reipasta elämää, niin minne minä menisin. Hassua, että me ajattelimme samaa asiaa: The Boy Scouts of America. Tämä "sattuu" olemaan yksi homofobinen järjestö. Millä muulla tahansa palstalla keskustelu kirkosta tyrehtyy muutaman viestin jälkeen mutta täällä kirkko on esillä aina. Selkeästi sateenkaarikansalla on hengellisen tarpeen ohella tarve liittyä järjestöihin jossa me voimme osoittaa olevamme kunnon rehtejä kansalaisia. Ja noissa järjestöissä ennen pitkää huomataan ettei seillä käy kuin meikäläisiä.
"Menestyminen on väärin."
Ei, kun on väärin haluta ja pyytää muuta kuin sitä harmaata yleisliittolaista ruokaa, harmaata yleisliittolaista asuntoa, harmaata yleisliittolaista heteroterapiaa, harmaata yleisliittolaista heterouraa lapsineen ja rivarinpätkineen. Ja se tekee sinut ERILAISEKSI ja sellaiseksi joka kuvittelee jotenkin olevansa PAREMPI kuin me muut!
"Sehän saa heidät tuntemaan itsensä epäonnistujiksi. Onneton olohan siitä seuraa. Vääjäämättä. Ja paha mieli."
Suomen keskiarvopakko johtaa myös siihen, että menestymättömiltä viedään elämisen mahdollisuudet. Karkurit ammuttiin sodassa ja työttömät näännytetään nälkään Kurjala-Suomessa. Työttömillä ei ole edes reaalisia mahdollisuuksia nousta työelämään. Työttömiä potkii päähän kaikki.
Miten on mahdollista olla homo, lesbo ja näyttää menestyjältä kun halpatyöpaikkakin viedään alta.
Kyllä se on niin että ihan missä tahansa "menestyjät" hyväksytään paremmin, se taitaa vaan olla se perimmäinen vietti ihmisluonnon sopukoissa, jopa eläinkunnassa. Voimmakkaita voittajia ihaillaan.
Ehkä se tekee kokonaisuuden helpommin hyväksyttäväksi jos kyseinen "kokonaisuus" sisältää piirteitä mitä itse ihailee (tai haluaa itsenä olevan).
Otetaan nyt vaikka homomies joka on raamikas, miehekäs, komea, menestynyt ja kaiken lisäksi olisi jämpti ja rehellinen.
Tai sitten pieni, hento, naisellinen, ruma ja useimmiten kaikessa epäonnistunut mutta jämpti ja rehellinen homo.
Kumpi saa osakseen hyväksyntää ja ihailua?
En puolusta ylläolevaa oikeuden mukaiseksi, totean vaan että niin se taitaa vaan olla.
Sama kavaa toistuu esim mustein kohdalla esim USA:ssa.
Nimimerkille Sananvapaus, niinpä niin kyllä sitä kaikkea saa toivoa.......
HomoSapiens kirjoitti: "Sama kavaa toistuu esim mustein kohdalla esim USA:ssa."
Tuossa viestissä jäin lähinnä kaipaamaan esimerkkiä ihmisryhmästä, jossa kyseinen kaava EI toteutuisi.
Eri asia kuitenkin on, että kaikki eivät ole aivan yhtä riippuvaisia toisten ihailusta ja hyväksynnästä. Heille riittää, että hyväksyvät itse itsensä; muiden ihailusta ei ole niin väliä, kun se kuitenkin yleensä kohdistuu aivan toisarvoisiin asioihin. Itsevarmuus ja tasapaino oman itsensä kanssa herättää aina kunnioitusta ulkoisista menestymisen merkeistä ja itsetunnon jatkeista riippumatta.
"Public eye
05.01.2006, 10:49 Eri asia kuitenkin on, että kaikki eivät ole aivan yhtä riippuvaisia toisten ihailusta ja hyväksynnästä. Heille riittää, että hyväksyvät itse itsensä; muiden ihailusta ei ole niin väliä, kun se kuitenkin yleensä kohdistuu aivan toisarvoisiin asioihin. Itsevarmuus ja tasapaino oman itsensä kanssa herättää aina kunnioitusta ulkoisista menestymisen merkeistä ja itsetunnon jatkeista riippumatta."
Vähän samaan viittasi Tony Zandvliet sanoessaan, että transihmisistä monet rumimmista ovat ihmisinä tosi vakuuttavia, vaikka he eivät "läpi menekään".
Kauniit ihmiset tuntuvat usein olevan neuroottisia ulkonäöstään.
Oliko ensin sitten muna vai kana, eli jos homoseksuaali ei omaa hyvää itsetuntoa ja menestyy huonosti niin tuntee hirveän paineen menestyä. Ja sitten kun menestyy niin ajattelee, että minä olen myynyt itseni jollekin jälkiviktoriaaniselle sovinnaisuudelle, eihän sen näin pitänyt mennä. Ja kuitenkin koko ajan on sellaisia jotka hyväksytään sellaisina kuin he ovat, menestyivät he tai ei.
Entä tällainen "menestyspakko"?
Jope Ruonansuu kertoi tänään tv:n inhimillisessä tekijässä siitä, kuinka häntä koulukiusattiin. Vuosikausia. Aikuisena hän halusi kuuluisaksi, ja hänestä tuli kuuluisa. Jostain syystä minulla on vahva mielikuva, että olen kuullut hänen homoja pilkkavia laulujaan. Onko koulussa pilkattu löytänyt vieläkin huonompia, joita hän voi pilkata?
Jos olen väärässä hänen homopilkkalauluistaan, pyydän anteeksi erehdystäni.
Saksan tiedotusvälineissä on jo viikon keskusteltu siitä, miksi jotkut menestyvät elämässään ja jotkut eivät. Keskustellaan ”alimman kerroksen väestä” (Unterschicht). Sosiaalidemokraattien pheenjohtaja käynnisti keskustelun sanomalla, että on liian paljon ihmisiä, joilla ei ole enää mitään toivoa nousuun.
Tänään eräs menestyvä markkinointiasiantuntija kertoo kokemuksistaan Taekwondo-opettajana. Hän sai ongelmalähiön nuoria koulutettavakseen. Nämä hälisivät eivätkä pystyneet keskittymään. Opettaja raivostui ja sanoi että pitäkää kita kiinni edes viisi minuuttia. Siihen nuoret vastasivat olankohautuksella: ”Me vain olemme tällaisia”.
Homo-julkkiskampaaja Udo Walz kertoo tänään oman tarinansa alhaalta ylös. Hän oli oppinut tuntemaan diplomaatteja heidän rouviensa kautta. Rouvat teettivät hänellä kampauksiaan. Udo oli kuorma-autokuskin ja tehdastyöläisen lapsi. Hänen oli opittava seurustelemaan uduella tavalla, ja sen tavan hän oppi diplomaatteja tapaamalla.
Udo muistaa hyvin lapsuutensa köyhyyden. Isä jätti ja äiti jäi hoitamaan kolmea lasta. Erityisesti joulujen köyhyys tulee mieleen. Mutta nyt Udo seurustelee Berliinin hienoston kanssa ja hänen ystäväpiirissään on paljon kuuluisuuksia. Ihme on tapahtunut: kampaaja on päässyt aatelisten joukkoon.
Lehtijutussa on monta muutakin elämäntarinaa, lähetistä pankinjohtajaksi, yms. Mietityttämään jää, miksi jotkut menestyvät, toiset jäävät ”surkimuksiksi”. Kun mietin omaa tuttavapiiriäni, useimmat menestyvät ainakin jollain tavalla. Tuntuu kuin heikommin menestyviä ei homopiireissä olisikaan. Ehkä näen ”homolasieni” läpi vain menestyvät ihmiset: arkkitehdit, graafiset suunnittelijat, taiteilijat, mediaväen, tietokone-ihmelapset. Ne, joilla ei mene hyvin, jäävät huomaamatta, tai he liikkuvat eri piireissä.
http://www.morgenpost.de/desk/1081485.html