Uskovaisia???

Lisää uusi viesti
Edellinen
En tiedä onko täällä aiemmin kyselty vastaavaa, mutta haluaisin tietää sattuisiko joukostamme löytymään uskovaisia. Itse olen taistellut uskon kysymysten kanssa jo pitkään. Ateistit tms. älkööt vaivautuko...en vaivaudu väittelyihin.

...palsta valinta ei ole mitä parhain...pahoittelen :)
Uskonto kuuluisi oikeastaan "Yhteiskunta" -osioon.

Itse uskon omalla tavallani, että on olemassa jotain korkeampaa, voisi kai sanoa, että uskon Jumalaan, mutta en raamattuun tai kirkon oppeihin. Minulla on sikäli helpompaa, että minun näkökulmastani homouden pitäminen syntinä on ihmisten keksintöä, enkä anna sivullisten sanella (esimerkiksi juuri raamatun tai kirkon oppien avulla) miten minun pitäisi uskoa Jumalaan ja mitä minun pitäisi tehdä päästäkseni hänen suosioonsa. Se on nähdäkseni Jumalan ja minun välinen asia, eikä kuulu sivullisille.

Perinteisempiä kristittyjä löytyy mm. HeSetan kristillisestä ryhmästä Malkuksesta sekä muista vastaavista ryhmistä eri puolella Suomea, ehkä sinun kannattaisi osallistua sellaisen tapaamiseen.
On täällä ainakin yks. Ja olen miettinyt samoja asioita paljon ja tulen miettimään.
Teet niinkuin Raamattu sanoo, ei tuohon voi muuta sanoa.
Mäkin ollen "suht onnellinen" homo mutta vedän rajan siihen etten harrasta mitään fyysistä kanssakäymistä, en miesten
enkä naisten kanssa. Mutta usein näen tosi sika kauniita miehiä tulevan vastaan ja Raamatunhan mukaan jo ajatus on synti,
elikkä ainakin minä olen päätynyt siihen ettei synnitöntä olekaan olemassa, mutta parhaani yritän,Puolin ja toisin;
Käyn kirkossa ja usein kaipaankin sydämessä ihan sikana Jumalan läsnäoloa ja voin vain rukoilla itseni puolesta vaikka olen mikä olen. Ja teen mitä teen ja joudun mihinkä sitten joudun.

Ite en tiedä että tuliko musta homo koska jo nuoresta alkaen "pyhitin" itseni vain Jumalalle taikka musta tuntuu että
koska vartuin ilman faijaa niin toikin vaikutti jotenkin.

Mutta mun mielestä toi kyssäris oli ihat oikealla alueella, tai no sitten tonne "sekalaista" puolelle mutta kuitenkin, jos menet Papeilta tms. kysymään niin hehän tuomitsevat homouden heti, mutta täällä on varmasti (toivottavasti) meikäläisen lisäksi
muitakin Gay-Christianeja ;)

Jotenka täältä saa varmimmin homo vastauksia jopa uskovaisetkin
Genesis; kunnioitan Sinua syvästi... Tunnustat monet syvät kysymykset ja ihmettelyt ja olet päätynyt siihen, että Jumala pitää huolen omistaan ja meistä uskovistaan, olimmepa missä tahansa elämäntilanteessa... Itse elän uskovana miehenä parisuhteessa toisen miehen kanssa... Paljon on kysymyksiä ollut, epätoivoa ja toisaalta myös löytämisen iloa... Tällä tiellä meitä kaikkia hyvän uuden vuoden tervehdyksellä tervehtien, Juni
Uskon. Vakaumukseni ei ole tuntematon asia Ranneliikettä pitempään lukeneille. Christus semper!

Pitkään (ainakin 15 vuotta) elin täydellisessä selibaatissa. Ajoittain kamppailin itseni kanssa melkoisesti. Olin tuona aikana kuitenkin täysin varma, että näin jatkuisi aina ikuisuuteen saakka.
Kohtasin rakkaan - heijastuksen Jumalan rakkaudesta. Yhdessä hetkessä kaikki oli ja on kohdallaan. Jumala antaa lahjan; rakkautta ja oikeaa täynnä olevan lahjan.
Kohtalo tovereita - mäkin vartuin ilman mitään kummempaa miehen mallia.

Mä oon perustellu itelleni tuon uskon asian niin, että Jumala ei halua kenenkään kärsivän yksinäisyydestä. Sanotaanhan ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Toisekseen rakkaus on Jumalan suurimpia lahjoja ihmiselle. Onko syntiä olla oma itsensä? Lisäksi itsensä kieltäminen on minusta "henkinen itsemura".

Näillä eväillä olen pyrkinyt selviämään eteen päin. Välillä tosin tulee rankempia kausia, jolloin tuntuu ettei jaksasi millään...
Kristus kantaa meitä!

On rehellistä olla oma itsensä. Keskeisintä - minun mielestäni - on, että olemme täällä toisiamme varten. Lähimmäisenrakkaudessa voimme elää Jumalan oikeutta (totena).
Minusta tuntuu oudolta, että täällä on yht'äkkiä niin paljon kristittyjä (genesis, ja häntä ihaileva juni), joiden mielestä Jumala vaatii heiltä seksuaalista pidättyvyyttä (luotuaan heille ensin seksuaalivietin ja tehtyään heistä homoja). Etteivät olisi taas Aslanin värvärit liikkeellä? Varokaa lahkolaisia.
Osteri: Ei Jumala mitään vaadi, eikä Hän vaadi minuakaan olemaan mikä olen vaan jokainen on oma itsensä.
Tuo minun olemiseni on vain minun tapani tässä elämässä, ihan kuten jotkut eivät juo viinaa tippaakaan, toiset eivät polta tupakkaa. Siis korostan että tuo on ihan oma valinta, ei Jumala mitään vaadi.
Joka uskoo niin uskoo, ken ei usko niin ei usko, joka tahtoo naida lehmiä niin se nai jne...jne..

Ja jos on uskovainen ja homo niin on vain kaksi paikkaa missä voi niistä keskustella ja saada neuvoa sekä muiden mielipiteitä ja joskus jopa jotain uusia oivalluksia, koska on uskovainen niin tietysti kirkon edustajat ja koska on homo niin paikat joissa
homot liikkuu.

ja kyllähän homotkin voisivat manipuloida tahtoessaan uskovaisia sillä jo ennen Jeesusta monilla sen ajan mielillä oli omat homonsa majapaikoissaan ja ihan avoimesti.
genesis kirjoitti: "Joka uskoo niin uskoo, ken ei usko niin ei usko, joka tahtoo naida lehmiä niin se nai jne...jne.."

Tarkoittaako uskovaisuus todellakin sitä, että luetaan suurennuslasin kanssa raamattua (tässä pienellä siksi, että kullakin uskovalla ja uskonnolla lienee muodossa tai toisessa omat pyhät kirjoituksensa) ja jos jokin asia siellä kielletään, se on kiellettyä, ja jos ei, niin sitten se on sallittua. Onko oma ajattelu täysin mahdotonta, ellei se saa tukea jostain "pyhistä" kirjoituksista? Eikö järjen, etiikan ja moraalin vaatimuksilla ole mitään sijaa uskonnoissa, ellei kanonisoiduissa teksteissä kyseisiä asioita nimen omaan mainita?

Se, joka uskontonsa nimissä rinnastaa syntinä samaa sukupuolta olevien ihmisten keskinäisen ja tasa-arvoisen seksisuhteen ihmisen eläimelle suorittamaan seksiaktiin, ei minun arvomaailmassani ole itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihminen, jonka etiikka olisi terveellä pohjalla. Mutta ehkä sitä ei sitten 'uskovalta' vaaditakaan, kun kaikki kelvolliset ajatukset on jo annettu valmiina ja lopullisina.

Ja huomasin kyllä, että tämä keskusteluketju on ateisteilta kielletty. Kirjoitan silti, koska en pidä itseäni ateistina. Yhtä kaikki, suhtaudun uskontoihin tasapuolisen kriittisesti, koska olen yleensäkin kovin vastahakoinen nielemään muiden jo kertaalleen valmiiksi sulattamia makupaloja.
Ego: Vai sielläkin ilman isähahmoa? onkohan joku tehnyt tutkimusta mitenkä varttuminen isättömänä ja homous liittyy toisiinsa?

Eihän tosiaan Jumala tahdo kenenkään kärsivän yksinäisyydestä, löytyyhän Raamatusta kohtakin "parempi naida kuin palaa.

>Onko syntiä olla oma itsensä?
Jaah riippuu mitä tarkoittaa olemalla oma itsensä. Mä ite kunnioita vielä vanhan ajan Testamenttia (ja tämä on jälleen mun oma mielipiteeni-eikä kukaan ole sitä vaatinut, ei Jumala eikä äiskä :)
ja siinä kun oli synnitkin eri kategorioissa, oli saastumissynnit jotka sovitettiin olemalla eristyksessä ja tappaminen taisi sitten ollakin jo kuolemansynnin arvoinen. (muistelen näin-en sano 100-varmasti)

Aino mitä mä itselleni löysin oli Leviticus 18:22 "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." MUTTA tuossakaan ei sanota että Jumala tuon teon takia heittäisi Sinut helvettiin. muistaakseni ainoa kuoleman synti on se että kieltää/hylkää Jumalan. Eli sanoo ettei tarvitse Häntä ja jättäköön minut Rauhaan.
mutta tuokin hylkääminen pitää tulla sydämestä, toisaalta nykymaailmassahan puhutaan nyt niin paljon mitä sylki suuhuin tuo.
Vanhemmat ihmiset kuitenkin muistavat että ennenvanhaan piti miettiä tarkkaan mitä sanoi muuten se oli varma taivaspaikan menetys.

Toisaalta hmm Leviticus 20:13 sanoo homoudesta että "rangaistakoon kuolemalla". MUTTA nämä kuuluvat wanhaan testamenttiin ja sanotaan että Kristuksen sovitustyön tähden synnit saatiin/saadaan anteeksi elikkä nämä wanhan testamentin lait on "sovitettu/poistettu" Kristuksen sovitustyön takia.

Tämä löysin taitaa olla sanalaskut joka viittaa ettei yksinään ole hyvä olla, kuten sanoit.
"Ecclesiastes 4:11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?"

Ja jokainenhan tekee syntiä siitä vain pitäisi osata antaa anteeksi, mä ite märehdin usein wanhoja asioita vaikka ne olisikin saanut anteeksi, mun mielestäni vaikeinta tässä elämässä on antaa anteeksi itselleen!

Ja Jumalahan meidän on luonut, vaikka kuinka eläisit minkälaisena tahansa selibaatissa tms. niin kyllä luonto hommat hoitaa, houkutuksia tulee ja kyllä vaikka munkki olisit niin sulle voi tulla yöllä orgasmi. Ei toikaan mikään synti ole.

Jos nyt on synti että ihailee siististi pukeutuneita mahtavan näköisiä kavereita niin sitten on, mä olen ite ainakin homona tosi tyytyväinen että mun synnit jää tuolle tasolle kun toisten synnit on muiden ihmisten tappamisia jne.

Loppusanoina kuten monet muutkin on sanoneet, "tekee niinkuin tekee".

Toivottavasti tästä "saarnasta" ei nyt kukaan saa mitään väärinkäsitystä :/
Public Eye:
>Tarkoittaako uskovaisuus todellakin sitä, että luetaan suurennuslasin
>kanssa raamattua (tässä pienellä siksi, että kullakin uskovalla ja

Ei mun mielestä ainakaan, mutta tosi monet alkavat uskosta tukea hakiessaan etsimään ensin aiheita jotka itseään koskee, kuten vanhassa bibliassa on alussa oikein hakusanat mistäpäin raamattua löytyy aiheeseen liittyvää tekstiä, siellä on mm. suru-kuolema-yksinäisyys-seksi jne jne jne.
Tosi harva jaksaa alkaa lukemaan raamattua kuten dekkaria eli alusta asti jokaisen sivun yksi kerrallaan, toi tapa törmää seinään vähintään 1.mooseksen kirjan alussa jossa on pari sivua sukuluetteloita.

>uskonnolla lienee muodossa tai toisessa omat pyhät kirjoituksensa)

Aivan tosi kuin vesi, siksipä mäkin nyt esimerkkinä kirjoitin nuo myös pienellä, mä olen itse tottunut että sitä mitä mä kunnioitan tai tahdon osoittaa sille/hänelle arvostustani niin sen kirjoita isolla alkukirjaimella. jos vaikka kirjoita presidentille niin jos mä valitan suomen nykyoloja ja niin kyllä kirjoitan presidentinkin pienellä (sama kuin tässä suomikin)
tai jos mä kunnioitan Sinua puheittesi takia niin sen osoitan isolla alkukirjaimella
Ite en usko yhtää äidinkielen "vaatimuksiin" oli meinaan peruskoulussa 6 :)

> ja jos jokin asia siellä kielletään, se on kiellettyä, ja jos ei,
>niin sitten se on sallittua. Onko oma ajattelu täysin mahdotonta,
>ellei se saa tukea jostain "pyhistä" kirjoituksista? Eikö järjen,
>etiikan ja moraalin vaatimuksilla ole mitään sijaa uskonnoissa,

Puhut asiaa, oma ajattelu on mahdollista. Ja kannattaa muistaa että maailma on väärällään Pyhimyksiksi luokiteltua ihmisiä jotka eivät ole edes Raamattua avanneetkaan. Toi lause että on kiellettyä.... koskettaa pahasti koska meillä suomessa tuo ei pidä paikkaansa, laki ei ole kaikille sama. Jos soskun täti voi sanoa pöydän takana että se on ihan sama mitä hän sinulle sanoo koska et voi kuitenkaan sitä todistaa myöhemmin, niin tuo alkaa jo sapettamaan aikas paljon!
Vertaa:nälkäinen ihminen varastaa kaupasta leivän ja joutuu vankilaan-Rikas juristi ajaa pojan päälle ja saa sakkoja.

Eli ihminenhän voi mun mielestäni elää orgasmista saakka hautakumpuunsa asti ilman että tarvitsee olla uskovainen.
Monet vaan tahtoo jotain suuntaviivoja elämälleen ja hakee niitä Raamatusta, ei jokainen ihminen ole kuten Mooses, että on heti Jumalan oma tosta vaan.

>Se, joka uskontonsa nimissä rinnastaa syntinä samaa sukupuolta olevien
>ihmisten keskinäisen ja tasa-arvoisen seksisuhteen ihmisen eläimelle
>suorittamaan seksiaktiin, ei minun arvomaailmassani ole itsenäiseen

Niinpä, tämä asia on samanlainen kun laitettaisiin konferenssi pystyy että mikä on elämän tarkoitus ja kumpi oli ennempää; muna vai kana.

Enkä mä näitä mitään kirjoita uskontoni "nimissä", minä vain olen yksi Jumalan luotu-olen homo ja Diggaan Jumalaa.
Muusta en tiedä. En ole "uskovainen" en Jehova en Muslimi en ateisti, Olen vain Jumalan tekemä homo. so what?
Ego: on meissäkin uskovia, niin kristittyjä, kuin muitakin. Itse koen olevani kristitty, mutta en silti ole samaa mieltä kaikesta, mitä kirkko opettaa. Erotan kristinuskon kirkosta. Luen Raamattua ja tulkitsen sitä niin, että sen perusteella ei voida homoseksuaalisuutta kieltää. Minulle Jumala (tai ehkäpä Jumalatar!) on suvaitseva, avaramielinen ja oikeudenmukainen.
Hei! Haluan oikaista, että minä en ole sanonut erityisesti arvostavani pidättyväisyyttä... En koska elän parisuhteessa ja harrastan seksiä :-) Sen sijaan ei ole vaikea kunnioittaa ihmistä joka niin tekee omasta vapaasta tahdostaan ja omantunnon syistä.... Itse koen seksin Jumalan lahjana ja arvostan tuota lahjaa...
Täällähän keskustelu käy vilkkaana... =)

Ihan mukava, että esille tulee erilaisia mielipiteitä. Tuosta isättömyydestä sen verran, että nykytutkimuksen mukaan homojen ja heteroiden perhetaustoissa ei ole havaittavissa suuria eroavaisuuksia. Seksuaalisuus on monien eri tekijöiden summa, ja niitä on vaikea erotella toisistaan, kuten varmaan tiedättekin...

Mutta siitä uskonnosta ja homoudesta...Itse olen edelleenkin sillä kannalla, että teimmepä syntiä taikka emme, Jumala on oikeudenmukainen. (Jumala=oikeudenmukaisuus)
Minä olen viehättynyt buddhalaisuudesta. En ole buddhalainen, mutta luen kuitenkin esim. Dalai Laman kirjoittamia kirjoja ja katson joskus aiheeseen liittyviä elokuvia esim. Kundun. Buddhalaisuus ei hyväksy homoseksiä. En ymmärrä, miksi uskovaiset ottavat kantaa homouteen ellei siellä ole paljon homoudesta kärsiviä. Miten heteromiestä voisi kiinnostaa homous, jos hän on onnellisesti avioliitossa? Jos Jumala ei paranna homoudesta, niin mitä sitten? Ei anna armoaan! Toiset menee jokatapauksessa helvettiin ja toiset taas eivät. Taivaaseen pääsevät ne, jotka ovat sinne määrättyjä. Olisivat onnellisia, kun menevät taivaaseen ja säälisivät niitä, joilla sinne ei ole mahdollisuuksia päästä. Mutta ei! Miksi ei?
ego: Juups aikas vilkkaana käypi:) Uskonnosta sen verran että toiset uskoo että synti on syntiä
ja kaikki ovat samanarvoisia syntejä tekipä mitä vaan, toisaalta musta tuntuu että synneilläkin on kategoriat, että mitä tekee. mitä pahempaa-niin sen pahempi tuomio
Ihanaa! Ranneliike.netissä tehdään oikein suomalaista homoteologiaa!

Hienoa, että joku jaksaa näitäkin asioita problematisoida ja pohdiskella. Kuitenkaan liikaakaan sitä ei kannata tehdä ;)

Nimim. eräs-huopaamiseen-ja-soutamiseen-kyllästynyt-homo-teologi
Teemmekö teologiaa? Siinäpä kysymys...
Tärkeintä itselleni on kuitenkin ollut se, että olen saanut lukea muiden kokemuksista ja ajatuksista. Ehkäpä juuri se oli yksi syy miksi tallaisen keskustelun halusin käynnistää...

Onko sitten kyse huopaamisesta tai soutamisesta - jos on niin, mikä on sitten sellainen yhteinen linja? (jos sellaista on) Pitää muistaa etteivät ihmiset riitele vaan asiat. Mielipiteitä pitää kaikilla olla...ja niiden julkituominenhan on sallittua.
Ego: jäi hiukan kysymyksesi auki, oletkos saanut tyydyttävän vastauksen näistä meidän höpinöistä mitä tänne on kertynyt?
No kyllä näistä "höpinöistä" voi jotakin päätellä. Mukava huomata tässä virittyi näinkin vilkas keskustelu.
Olen soutamiseen ja huopaamiseen itsekin kyllästynyt kuten lumen. Teologian opinnot olivat paras osa opintojani, mutta eipä juurikaan kovin antoisia uskon kannalta. Teologisessa tiedekunassa oppi tietopuolisesti argumentaatioperinnettä ja -tapoja. Usko perinteen voimaan on - jopa järkyttävän - vahva. Oudoimmalle tuntuu itsestäni sieltä nousevan (siis määritellyn) totuuden (=oikean "totuuden") tärkeämmyys verrattuna rakastavaan (rajoja rikkovaankin) lähimmäisen kohtaamiseen. Nk. totuudessa lähimmäinen on pilkottu analyyttisesti osiin, jotka ovat (olevinaan) oikeita ja vääriä sen sijaan että rakkaus yhdistäisi. Oikea ja väärä eivät häviä minnekään, mutta rakkauden yhdistävässä voimassa oikea vallitsee. Silloin on lähimmäisen kohdalla outoa käsitellä (tämän) vääryyttä.
Uuden ihmisen olemuksesta nouseva rakkaus ei voi olla pahaa. Kirkko julistuksessaan hlbt-kansasta rientää välillä ohi ja välillä kohti (saavuttamatta kuitenkaan). Mikä onkaan siis kirkon olemus - ?
Huoh, kyllä ihminen on Jumalan luoma. Sen verran kauniita ovat. Kävin eilen monen vuoden tauon jälkeen uimahallissa, näyttää olevan kiertoliikettä kun siellä vanhemmat ihmiset katsee nuorempia ja nuoremmat katselee vielä nuorempia.
Kyllä oli jälleen uimassa kauniita uroita voih...
Näköjään ulkonäkö sittenkin vaikuttaa suuremmaksi osaksi ihastukseen, ainakin mulla :/
Minä ainakin tunnustaudun uskovaiseksi...ja minua saa tulla nykäsemään hihasta jos jossain haluat.Blockissani varmaan aika paljon käsittelen sitä omaa sisäistä ristiriitaani ja muutenkin seurakuntaa ja uskovana elämistä.Varsinkin kun on "moni erilainen" tapaus ja huomaa niin usein joutuvansa jonkun silmätikuksi syystä tai toisestakin.
Minä olen perinteisen, pietistisen herätysliikkeen kasvatti. Olin ristiriitani kanssa ajautua itsemurhaan, mutta eräiden lämpimien ihmissuhteiden auttamana selvisin kuiville siitä vaiheesta. Eräät sivistyneet, keskustelevat, lämpimät homoystävät ovat sittemmin pitäneet minusta huolta. Aikaisempien vaiheitteni tuntoja olenkin tilittänyt Risti ja sateenkaari -kirjoituksessani, joten siitä ei sen enempää... Tsemppia runsaasti kaikille tämän asian kanssa kipuileville - meitä on tuhansia, ehkä kymmeniätuhansia tässä maassa, jotka elämme tätä samaa dilemmaa.
Tuosta Risti ja Sateenkari teoksesta sen verran, että minuun se vaikutti aika syvästi ja pisti ajattelemaan...ja ehkäpä se antoi myös jonkilnlaista lohtua ja toivoa...Kiitos kirjoittajalle :) ...Ja mukava huomata että keskustelu jatkuu ;)
Parempaa kiitosta ei kirjoittamisesta kerta kaikkiaan voi saada kuin sen, että tietää jonkun saaneen toivoa. Parasta asiassa on kuitenkin se, että kirjoitin aikanaan yksinomaan purkaakseni omaa ahdistustani - se oli henkiinjäämiskeino. Tätä ahdistusta olen sitten jakanut ihmisille. Kuulin muuten äskettäin, että kertomus on ladattu yli 40 000 kertaa. Todellisten lukijoiden määrä on tietenkin vain murto-osa tuosta, se täytyy pitää mielessä. Mutta lukumäärä antaa ehkä jonkinlaista osviittaa siihen, että meitä on aika paljon!
Vaikka on homo, niin joutuu oikeasti myöntämään, että kristinuskoon ei kuulu homoseksuaalinen seksi. Se tulee esiin aina vanhasta testamentista ilmestyskirjaan asti. Se vain on niin, että jos haluaa olla kristitty, niin homoseksi ei kuulu siihen. Jos tekee muuta, niin pettää itseään.

Monissa maailman uskonnoissa suhtaudutaan kielteisesti miesten välisiin seksisuhteisiin. Vain ateistina voi olla vapaa uskonnon tuomasta ahdistuksesta. Valinnan joutuu tekemään, valitettavasti.

Vali, vali, vali...sitä joutuu omantunnon pistoksissa tekemään loputtomiin, jos haluaa elää sekä parisuhteessa että olla ns. "uskovainen", mutta ei hätää moni hetero-uskis elää AVOSUHTEESSA eli ovat teidän kanssanne ihan SAMASSSA VENEESSÄ ts. harjoittavat HAUREUTTA: BE HAPPY! You all go to hell!
Enter kirjoitti: "Vain ateistina voi olla vapaa uskonnon tuomasta ahdistuksesta. Valinnan joutuu tekemään, valitettavasti."

Nimenomaan ateistejahan se uskonto ahdistaakin, kun siihen pitää aina niin kielteisesti suhtautua. Agnostikoilla on paljon helpompaa...
"Vaikka on homo, niin joutuu oikeasti myöntämään, että kristinuskoon ei kuulu homoseksuaalinen seksi. Se tulee esiin aina vanhasta testamentista ilmestyskirjaan asti. Se vain on niin, että jos haluaa olla kristitty, niin homoseksi ei kuulu siihen. Jos tekee muuta, niin pettää itseään."

Vanhasta testamentista nyt löytyy vaikka mitä muutakin. Se vain on niin, että jos haluaa olla kristitty, niin naiset vaietkoot seurakunnassa ja sunnuntaina ei myöskään tehdä töitä jne..muuten pettää itseään, eikö vain?

Hurahtaneiden keskuudessa vanhan testamentin valikoiva tulkinta on täysin normaalia. Lyömäaseiksi poimitaan homouden kieltävät kohdat, mutta kaikista muista nykyaikana täysin järjettömistä säännöistä (mm. hiuksien leikkaaminen ohimoilta) vaietaan tyystin. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, vai miten se meni.
Tuo Enterin viesti (30) on pelkkä vitsi. Ei kukaan järkevä enää tänä päivänä tuollaisia julkisesti väitä.

Juhani
Niin... itse olen käyttänyt vuosia yrityksiin kiertää tuota ristiriitaa. Toisaalta, jos on uskollinen raamatulle sellaisena kuin se on kirjoitettu ("Jokainen sana siellä on Jumalan sanaa"), on pakko ottaa tuomiot vastaan. Toisaalta taas, jos raamatun sanoman katsoo olevan ainoastaan sidoksissa tuon ajan kulttuuriin ja kuvaavan sitä, ei itse sanomasta jää kovinkaan paljon jäljelle. Jos taas haetaan näille kahdelle ajattelulle välimuotoa, on aika vaikea päättää, mihin kohtuuden raja vedetään. Aika kova paikka kaltaiselleni pietistille, joka haluaisi poimia mansikat joka kakusta!
Ortodoksimunkki tuomittiin alaikäisiin poikiin sekaantumisesta ja nämä tällaiset tapaukset vaan yllyttävät tavallisten talliaisten ennakkoluuloja. Miten sitten voidaan kuvitella, ettei homoja syrjittäisi kirkossa? Kuitenkin puolella heistä on uskonnollisia ajatuksia ja tarpeita. Tietenkin elämä marginaalissa voi sen selittää, kun arki masentaa ja on hankalaa solmia ystävyyssuhteita, saati ylläpitää niitä.

Kristinuskon selibaattivaatimus homoille on mahdoton. Käytännössä se ei toimi. Onkin tarpeellista miettiä, miten homojen ja lesbojen hengelliset tarpeet voisivat toteutua. Toiset ratkaisevat tilanteensa menemällä vaikkapa opiskelemaan teologiaa.

Homoilla ei ole seurakunnissa tilaa omana itsenään eikä silloin yhteisöllisyyden ihanne toimi heidän kohdallaan, koska oma todellinen persoonallisuus joudutaan peittämään. Ei siis mene minun kaaliini se, ettei homoseksuaaleilla voisi olla omia messujaan tai vastaavia palveluja. Miksi kirkko laittaa meidät siinä ahtaalle? No tietenkin siksi, koska on näitä "intoilijoita", jotka haluavat tyrkyttää omaa parisuhdettaan alttarille vihittäväksi. Miksei vähempi riittäisi? Näille ei koskaan riitä vähempi, koska he haluavat julistaa omaa suhdettaan koko maailmalle ja olla provosoivia sillä tavalla eli kapinoida. se on itsekkyyden muoto.
Enter, et oikeastaan perustele mielipidettäsi muuten kuin väitteellä, että jos homot vaativat kirkossa tasavertaista kohtelua se on homojen itsekkyyden muoto. Tämä on menneisiin vuosikymmeniin kuulunutta alamaista nöyristelyä ja alistumista. Ajat ovat muuttuneet, darling Enter. Ehkä et sitä ole vielä huomannut.

Minun henkilökohtainen kantani tähän on:
Suomen luterilainen kirkko voi siunata kodin (vitsi kuuluu: siunaa liesituulettimen), sotajoukon jne., mutta se ei suostu siunaamaan kahden samaa sukupuolta olevan, toisiaan rakastavan ihmisen liittoa. Niin kauan kuin kirkko menettelee tällä tavalla, eli ei vahvista siunauskaavaa samaa sukupuolta oleville pareille, kirkko syrjii avoimesti yhtä ihmisryhmää. KUN siunauskaavaa hyväksytään, on se signaali siitä, että ainakin tältä osin ihmisten jakaminen hyväksyttäviin ja ei hyväksyttäviin loppuu.

Alttarille astelemisesta olen sitä mieltä, että kenenkään velvollisuus ei ole kuulua johonkin uskontokuntaan, voidakseen mennä naimisiin. Valitkoon uskontokunta vapaasti mitä lystää tässä asiassa. Laissa vain pitäisi saada muutos, että koska autoja rekisteröidään, niin se käsite pitää jättää siihen käyttöön. Lakiin pitää saada muutos niin, ettei ole parin sukupuolesta mainita yhtään mitään. Kaksi ihmistä menee avioliittoon ja sillä selvä.

Juhani
Juhani V katson, että ajattelutapasi heijastaa suuremmissa kaupungeissa asuvan homon asenteita. Olen aivan varma, että kun/jos siunauskaava hyväksyttäisiin, niin jossakin Oulussa ei silti mikään tule muuttumaan eikä juuri muuallakaan Suomessa eikä sieltä tule rekisteröitäviä pareja liiemmin. Tämä on ongelma.

Miksi ei voisi ajaa aluksi yleisiä seurakunnallisia palveluja valtakunnallisiksi? Järjestetäänkö sateenkaarimessuja muualla kuin Helsingissä? Ei! Miksi ei? Miksi se ei ole tärkeätä?

Antaako siunauskaava yhtään sen kummempaa signaalia yhtään kenellekään? Ei! Periferiassa ei muutu mikään 20 vuodessakaan. Antaako siunauskaava yhtään sen kummempaa glooriaa yhdellekään homoparille? Ei! Miksi ei ajeta todellista asiaa, kuten perintöasiaa tai kansalaisuusasiaa eri maista rekisteröityville pareille eli voi saada jomman kumman parisuhteessa olevan maan kansalaisuuden automaattisesti rekisteröimisen yhteydessä? Miksi ei?
"Antaako siunauskaava yhtään sen kummempaa glooriaa yhdellekään homoparille? Ei!"

Mistä sinä tuon noin varmasti, aukottomasti ja oikein huutomerkin kera tiedät?
Suomen Kuvalehden kolumnisti Ilkka Halava kirjoittaa: "Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisia leimaa vahvasti muutoshaluttomuus" (SK nro 18, 5.5.2006).

Enter, katson ajattelutapasi heijastavan juuri tällaista muutoshaluttomuutta varsin puhtaasti. Varmemmaksi vakuudeksi läväytät vielä päälle suurkaupunkihomppelin leiman. Eivät perustelusi minulle nyt oikein riitä.

Osaisitko tulla hetkeksi ulos ahtaan ajattelusi lokerosta ja asettua sellaisen sateenkaari-ihmisen asemaan, jolla on syvä uskonnollinen vakaumus. Hän voi oikeasti ja syvästi tuntien toivoa itselleen ja kumppanilleen papin antamaa siunausta. Se saattaisi olla hyvinkin merkittävä asia heidän liitolleen. Haluaisitko kieltää sellaisen mahdollisuuden heiltä, kuten luterilainen kirkko juuri nyt tekee? Koen tuon kirkon kiellon päättäjien sydämettömyytenä.

Sateenkaarimessut ovat alkaneet Helsingissä, koska siellä aktiivijoukko on melkoinen. Ne kerrat, jotka itse olen ollut paikalla ovat osoittaneet kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Joka kerta sali on ollut täynnä viimeiseen penkkiin asti.

Miksi sateenkaarimessuja ei sitten järjestetä muualla? Se on ensin organisointikysymys. Sateenkaarimessu vaatii runsaasti valmisteluja, tiedottamista jne. Yksittäisen papin olisi pienellä paikkakunnalla myös turhan riskaabelia sellaiseen ryhtyä, kun kirkon virallinen kanta on mitä on. Papille voitaisiin järjestää potkut vanhoillisten suosiollisella myötävaikutuksella, eli savustaa ulos. Olen sitä mieltä, ettei sellaisia marttyyrejä tarvita. Kirkon linjan on muututtava, niin ettei tällaiseen tilanteeseen ole mahdollisuutta.

Juhani
Yht`äkkiä sateenkaarimessun järjestämisestä tulikin mahdollisuus "marttyyriuteen", koska se on "riskaabelia". Aikaisemminhan olit sitä mieltä, että asenteet ovat vapautuneet huomattavasti.

Syvällinen uskovaisuus tai hartaus on myös melko vaikeasti mitattavissa oleva asia, mutta minulle tulee mieleeni siitä säännöllinen rukous, Raamatun lukeminen ja seurakunnan toimintaan osallistuminen esim. ehtoollisella käyminen, mitä ilmeisesti sitten teet. Tämä on sinun henkilökohtainen ja yksityinen asiasi eikä se minulle kuulu pätkääkään.

Kannattaisi miettiä kuitenkin todellisia etuja, mitä ajaa esim. rahallisesti mitattavia kuten perintö ja kansalaisuus ovat. Sateenkaarimessuja voisi toki yrittää saada laajemminkin järjestettyä ihan senkin takia, että siellä ei meikäläisiä katsota kieroon, herjata tai syrjitä. Minusta se voisi olla kannattavampi hanke kuin parisuhteen siunauskaava ja koskisi laajempaakin kenttää. Voisi ajatella seuraavaksi Tamperetta ja Turkua, missä sitä vosi pitää. Sekin olisi jo edistystä. En vain tiedä olisiko sille tarvetta.
En kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskonnolliseen ryhmittymään enkä niitä kunnioita, mutta ehkä minä jollain agnostisella tavalla olen uskonnollinen. Raamattua ja kristillisiä oppeja olen läpikäynyt ja pohtinut, kuin myös zen-buddhismia, islamia, shamanismia jne. ja kyllä olen niistä maailmankuvaani saanut muutoksia.

Jeesus oli ihan fiksu mies ja Paavalikin, mutta monen seuraajansa kanssa en enää ole samaa mieltä.
Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Uskon siihen, että Pyhähenki pyhittää ja synnyttää uskon ihmisen "sydämessä," uskon Jeesuksen kuolleen syntiemme tähden, jotta pääsemme kuolemassamme osalliseksi Jumalan armosta ja uskon Isään, joka johdattaa elämääni ja kulkee aina kanssani niinä pahoinakin päivinä, eikä koskaan hylkää minua, vaikka kääntyisinkin välillä poispäin Hänestä.

Tähän minä turvaan elämässäni, vaikka elänkin raamatun mukaan syntistä elämää. En olisi hengissä, jollei Jumala olisi johdattanut minua tähänkin päivään ja hetkeen asti.

Minä nautin elämästä, seksistä, hyvästä ruoasta ja juomasta. Elän täysillä, kuten nuori tyttö vain voi elää. Silti pyrin välttämään toisen ihmisen satuttamista ja yritän noudattaa kultaista sääntöä, sekä elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti.
'Mikä on Raamatun suhtautuminen homoihin?'
vrt 'Suhtautuiko viktoriaanisen ajan Englanti vihamielisesti vai myönteisesti juppeihin?'

Raamaattu on sekalaisista ja laadultaan eritasoisista lähteistä kokoon kyhätty huonosti kielestä toiseen käännetty pala historiaa. Sikäli kuin Paavali tuomitsi jotain seksuaalisen käyttäytymisen muotoja niin se nyt kertoo vain Paavalin rajoista. En usko että kenellekään 2000 luvun ihmiselle on paljoa iloa juutalaisuuden ja sitä edeltäneiden uskontojen omalaatuisista käyttäytymissäänöistä Vanhasta Testamentista.

Raamatun 'kirjaimellinen tulkinta' vastaa kysymyksiin jotka lakkasivat olemasta relevantteja jo kauan aikaa sitten. Ja jotkin vastauksista olivat jo syntyessään vääriä.
Uskovaiset-teemasta

Itse uskon, kuten luterilaisen kirkon uskontunnustukset ja katekismus opettaa, että
Raamattu on Jumalan Sanaa.

Jumala siis aluksi loi koko maailmankaikkeuden, maan, kasvit, eläimet, ihmisen.

Ihmisellä oli jossain määrin vapaa tahto, ja mahdollisuus tehdä oikein tai väärin.

.. teki väärin .. = synti ..
joka periytyy...

Ihmisellä taipumus omasta voimastaan tehdä Jumalan tahdon vastaisesti.

Koko elämä kilvoittelua..

mutta Taivaaseen pääseminen ei ole siitä kiinni

vaan siitä,
että

hyväksyy sen että KAIKKI synnit on sovitettu,
ne mitä tein,
mitä teen
ja tulen tekemään,

KAIKKI,

kun Jumala itse
kuoli syntien puolesta.

Miksi piti kuolla ?


No kun Jumala on laatinut
tietyt pelisäännöt tänne.

Mm. sen että synnin palkka on kuolema.

Jonkun pitää kuolla.

Perinteisesti se on ollut ihminen
tai uhrieläin

jne

nyt siis Jeesus, Jumalan Poika, siis Jumala


Siunausta !

Katsokaa lisää

http://www.sley.fi/luennot/

http://www.ilosanomapiiri.fi/

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/

http://www.kirjasilta.net/

http://www.rkk-sansa.net/

http://www.evl.fi/raamattu/

http://www.evl.fi/katekismus/

http://www.sley.fi/pulmakirja/



- Hyviä linkkejä !!!
mmmmmm, nyt jäi jotakin huomaamatta. Koko homman loppupäätelmä edellisestä voisi olla seuraavanlainen: Adamilla ja Eevalla oli vapaa ratkaisuvalta ennekuin he jostakin käsittämättömästä syystä lankesivat, mutta nyt niillä, jotka ovat uskovia, ovat saaneet sentakaisin, muuten Kristuksen uhrikuolemalla ja ylösnousemisella ei olisi mitään mieltä. Uskominen ei muistaakseni synny itsestään, vaan se syntyy, kun kerrotaan kristinuskosta. Ensimmäisen kokemuksen kristinuskosta vauva saa kastetilaisuudessa, jossa hän on läsnä päähenkilönä. Ei voi tyrmätä ajatusta siitä, ettei vauva kuulisi, kun hänellä on kyky kuulla ja hän tuntee ihollaan, mitä hänelle tehdään eikä kukaan voi kumota päätelmää, että vauva voi uskoa, koska vauvakin kykenee luottamaan äitiinsä, jolta hän odottaa huolenpitoa. Kyllähän se on todistettu siten, että psykoanalyyttisessa terapiassa asiakkaat muistavat hyvin varhaisia tapahtumia elämästään, muutenhan kastamisessakaan ei olisi mieltä, jos ei niin tapahtuisi.

Mutta koska usko syntyy, se voi kuolla.
Mitenköhän tää keskustelu on jäänyt multa ihan huomaamatta aiemmin.. Mut hyvä et löysin nyt. :) :) Täälläkin on yksi uskossa oleva, jolta on isä kuollut, tosin olin silloin jo 13w.. Joku kysyi, et onkohan kukaan tutkinut homouden ja isän puuttumisen yhteyttä, mun ymmärtääkseni on todettu, että homoja on yksinhuoltajien pojista ihan sama määrä kuin normiperheissä kasvaneistakin. Mulle tuli ennemminkin mieleen uskoontulon ja isänkaipuun yhteys..
Mäkin olen "omalla tavallani" uskova, en pidä kirkoista. Mun mielestä minkään instituution tai kenenkään ihmisen ei pitäisi tulla omine oppeineen ihmisen ja Jumalan väliin.. Raamattukin sanoo, että on monia tapoja noudattaa Jumalan sanaa ja eri ihmisillä ne on erilaisia, kukin tietää sisimmässään mikä on oikea tie. Eikä se tarkoita, että mikä tahansa on ok, kunhan päättää uskoa niin, vaan että tekee niin kuin ihan oikeasti uskoo olevan oikein. Mä elän toisen kundin kanssa, enkä näe siinä mitään väärää.
En ehtinyt lukea nyt kaikkia kirjoituksia, mut palaan myöhemmin ja varmaan kirjoitan sit lisää. Ihanaa jos joku jaksais pohtia näitä juttuja vielä, tää on mulle niin uus juttu ja omat ajatukset saa parhaiten järjestykseen kirjoittamalla ne tai sanomalla ääneen.. ja hieno kuulla muiden ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä itsekin pohtii.. :)
Ööh... missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että on monia tapoja noudattaa Jumalan sanaa? :P
Mulle käy Raamatun kanssa monesti niin, että kun oon miettinyt jotain asiaa ja sit haluan etsiä siitä Raamatusta, ni kappas, kun kirja aukeaa aina just oikeasta kohdasta.. :O Niinkuin nytkin.. Mä en tiedä osaanko merkitä tän nyt oikein.. Eli tää on Room 14 koko juttu, eli 1-23.. Ja sitte ihan suora lainaus:
Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.

Tässä jutussa puhutaan ruuasta ja lepopäivän viettämisestä, mä koen että ne on vain poimittu esimerkeiksi selittämään suurempaa kokonaisuutta..
Tää tuli nyt siis vain vastauksena kysymykseen, toivon kovasti, ettei tästä ala mikään Raamatunlauseilla pommittamisen sota.. Se sellainen kun ei johda mihinkään. Musta tuo vaan sanoi jotenkin nätisti sen, että riittää, kun tekee parhaansa..
Se riittää silloinkin, kun paras mitä tekee ei osukaan yksiin muiden mielipiteiden kanssa, kuten seurakunnan johon kuuluu, ja sitä tarkoitin ed. viestissä sillä, että musta tuntuu, että eri kirkot yrittää tulla omine oppeineen ihmisen ja Jumalan väliin. Mutta tiedän, että jotkut saa kyllä seurakunnista valtavasti tukea ja se on hienoa. :)

(Katoan pariksi päiväksi juhlimaan juhannusta..)
Itse ole katolilainen ja poden syviä syyllisyyden tuntoja homoeroottisista fantasioistani. Ja nyt olen vielä menossa SETAn Juhannusbileisiin! Antaakohan Jumala minulle koskaan anteeksi? Onko muilla ollut vastaavanlaisia tuntoja? Oliisin ilahtunut asiallisista vastauksista. Tämä on tärkeä asia minulle. Olen saanut Jumalalta paljon hyvää elämääni - ennen kaikkea Elämän.
No ajattelin tännekin nyt kirjoittaa jotakin, kun tällaisen threadin löysin.

En tiedä meten määrittelet uskovaisen, mutta itse edustan jonkin sortin Taolaista linjaa,
filosofista, sekä myös jonkin asteen uskonnollistakin Taolaisuutta.

Näen maailman koko ajan muuttuvana, ja pyrin elämään elämäni tässä hetkessä. Se mitä tapahtuu, on hyvä niin, jos annan sen tapahtua 'luonnostaan', jos taas yritän väkisin saada muutosta aikaan, asiat niinsanotusti hajoavat käteen (se on minulle erittäin tuttua). Mitään minä en omista, mutta kaikki mitä minä tarvitsen, minulla on silloin kun sisimpäni on tyyni ja rauhallinen.

Tuolla tavalla ainakin pyrin elää, ja olla turhaa murehtimatta kuolemasta taikka Jumaluuksista.
Kävin SETAn Juhannusbileissä. Olin yksin, juttelin muutaman ihmisen kanssa. Mutta mielessäni ei käynyt seksuaalista himoa. Jumala koetteli minua, mutta minä kestin ja Jumala armahti. Jumalan johdatuksesta olen edelleen tästä synnistä vapaa - paitsi aiemmista fantasioistani, joiden toivon olevan ohi ja joiden toivon Jumalan antavan anteeksi. Rukoilen sitä tänä iltana. Tai paremminkin: annan Jumalan päättää siitä mikä on oiken, sillä se on ainoa oikeudenmukainen ja totuuden tie.
Mitä tarkoitat tuolla kirjoituksellasi? Ettäkö uskovaiset ihmiset kuten minä olisimme mielenvikaisia ja eläisimme harhoissa? "Olemattomia henkiolentoja"? Jumala on elävä ja rukouksia kuunteleva Jumala. Siitä on minulle ollut paljon, paljon apua ja olen siitä kiitollinen. Miksi haluat kieltää sen muilta?
Huhhuh, siis minä olen mielestäsi "sairas", koska toivot "parantumista" minulle?
Mitä minä mielestäsi sairastan? Jos voit, niin ole ystävällinen ja eheytä minut sitten, koska tunnut omien sanojesi mukaan siihen kykenevän. Mitä minussa on mielestäsi ei-eheää, jonka sinä voisit kasata ja eheyttää?

Uskomattomia väitteitä! Mutta netissähän kaikki on mahdollista... ;)

Kun toitotat suvaistuvaisuuden perään, niin voisit myös seksuaalisen vapauden lisäksi lisäksi sallia muille(kin) ajatuksen ja uskonnon vapauden. Vaikka se ei olekaan käsinkosketeltevaa ja mutusteltavaa materiaa. Ei edes kaasua.

Ei elämä ole pelkkää seksiä, hyvä ihminen!
Niin, se riippuu mitä elämänarvoja ihmiselllä on ja mitkä kokee tärkeimmäksi. Ohimenevä lihallinen himo vai pitempi aikaisempia ja kestäviä syvempiä arvoja. Kukin tekee valintansa. Ei kaikkea voi saada. En koe olevani uskontojen uhri. Oni kaksi eri asiaa: usko ja uskonto.
Itse en meinisi vähättelemään seksin tarvetta ja seksuaalisia tuntemuksia "ohimeneväksi lihalliseksi himoksi".
Jo lapsella seksuaalisuus - toki tiedostamattomana - herää varmasti paljon ennen kuin hän kykenee tajuamaan ulkoa annettuja uskonnollisia opetuksia joksikin erityiseksi, joka poikkeaa jollain tavoin vaikkapa muumimaailmasta tai joulupukista.

Seksuaalisuus jatkuu läpi elämän, ja tuon tarpeen tukahduttaminen millä tahansa verukkeella vain vahingoittaa ihmisen kokonaispersoonallisuuden hyvinvointia ja kehittymistä. Jos seksin torjunnasta tulee elämän keskeinen tehtävä ja päämäärä, ei voi kuin valittaa kaikkea sitä hukkaan heitettyä energiaa, jonka ihminen voisi sen sijaan kanavoida johonkin hyödylliseen ja rakentavaan. Seksistä saa myös lisäenergiaa arkiseen elämään, toteuttipa omaa seksuaalisuuttaan sitten millä tavalla hyvänsä.

Kyllä uskonnollisuuskin todennäköisesti auttaa joitakin ihmisiä, mutta mikäli siitä tehdään omaa tai muiden inhimillistä ja myönteistä elämää rajoittava taakka, ollaan pahasti hakoteillä elämän asioiden tärkeysjärjestyksessä.
Jotenkin en vain pysty mieltämään jo kahdeksatta vuotta jatkuvaa parisuhdettani rakkaani kanssa "ohimeneväksi lihanhimoksi". Varsinkin kun rakkautemme tuntuu vain syvenevän päivä päivältä. Jo vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja tulevaisuuden suunnitelmissa on parisuhteemme virallistaminen, eli sitoutuminen toisiimme virallisesti koko loppuelämäksi. Emotionaalisestihan tuo sitoutuminen on tapahtunut jo vuosia sitten. En koe rakkauttamme joksikin syntiseksi, likaiseksi tai hajottavaksi asiaksi, vaan se on kaunis, iloa ja voimaa-antava asia, joka solmii meidät yhteen ja kantaa meitä eteenpäin.
Rakkaus ei olekaan maallinen asia. Se on näitä "henkimaailman" asioita kuten tuossa ylhäällä nimim. hki... mainitsi.

Miksi minä en saisi elää uskossani ja samalla vaikka potea huonoa omaatuntoa seksuaalisista himoistani? Onko (homo)seksuaalisuus ja siinä eläminen kaiken vapauttava voima ja energia? Ei huono omatunto tai tuska tee minusta toimintakyvytöntä ihmistä.

Jos minä hylkäisiin uskoni ja ryntäisin lihan himojeni valtaan, olisinko silloin eheä ja ongelmista vapaa? Enkö silloin olisi minkään kärsimyksen "uhri"? Tämä palstahan vilisee homoseksuaalisesta taipumuksestaan päivittäin kärsiviä ihmisiä.

Voisitteko olla ystävällisiä ja sallia minulle vapauden uskooni Jumalaan ja samalla vaikka kärsiä tietyistä ajatuksistani? Minäkin muuten elän täysipainoista elämää, vaikka tunnenkin tuskaa ajoittain taipumuksestani. En ole kävelvä dildo. Sekö on täällä foorumilla hyvin käytetyn termin, "homouskovaisten", ideaali ihmisen kuva?

Miksei olla sallivia kaikkiin suuntiin? Miksi vain homosekusaalit pitäisi hyväksyä, mutta itse homoseksuaalit ovat äärimmäinen yhden asian liikkeeläisiä äärifundamentalisteja?

Nimim. Ilopillerille Onnea ja Kaikkea Hyvää Elämään - tarkoitan sitä todella! Olet löytänyt rakkauden. Se on Jumalan tahto. Minä en ole löytänyt. Ainakaan vielä.
Tuskin kukaan vaatii Sinua, "Kaitsu 50 v." luopumaan uskostaan.

Voi kuitenkin kysyä, miksi pitäisi elää uskossa ja potea huonoa omaatuntoa? Auttaako jatkuva syyllisyyden tunteminen jollain tavalla siinä uskossa - ja saavuttamaan jonkin uskonnollisen päämäärän? Tarvitseeko uskoaan hylätä? Onko usko jokin monoliitti, jossa ei voi kasvaa? Onko usko Jumalaan tai jumaliin este rakastamiselle, välittämiselle? Miksi korkeampaa voimaa pitäisi ajatella niin pikkusieluiseksi, että tämä pahastuisi siitä, että ihminen tuntee jotain toista ihmistä kohtaan. Tai että ihminen tuntee olonsa hyväksi ja lämpimäksi toisen samaa sukupuolta olevan kanssa?

Entä tarvitseeko homouden tunteiden rajoittua ainoastaan seksuaalisiin haluihin? Voisiko se olla suuremminkin toisesta miehestä välittämistä, elämän jakamista, arkea tai sitoutumista? Ns. romanttista rakkautta tai parisuhdetta arjen iloineen ja suruineen? Muutakin kuin pelkkää "lihanhimoa"?

Itse uskon, että itsensä hyväksyminen vapauttaa voimaa ja energiaa. Kaiken vapauttavana voimana sitä en pidä, sillä elämässä on muutakin.
Niin, minun "ongelmani" onkin vain tuo fyysinen lihanhimo. En tiedä miltä tuntuu rakkauden tunne samaa sukupuolta kohtaan. En ole vielä siihen törmännyt. Ehkä olenkin siten mielisairas kuten nimim. hki... tuossa ylempänä minut ja kaikki muut uskovaiset diagnosoi. Olisihan se aika mielenkiintoinen haaste, jos yhtäkkiä tuntisin myös rakkautta miestä kohtaan. Mitähän sitten tapahtuisi? Jännä ajatuskuvio.
Kaitsu 50v kirjoitti: " Miksi minä en saisi elää uskossani ja samalla vaikka potea huonoa omaatuntoa seksuaalisista himoistani? Onko (homo)seksuaalisuus ja siinä eläminen kaiken vapauttava voima ja energia? Ei huono omatunto tai tuska tee minusta toimintakyvytöntä ihmistä."

Tottakai saat. Se on sinun valintasi. Mutta "homoseksuaalisuus ja siinä eläminen" todellakin on vapauttava voima homoseksuaalisille ihmisille. Eikä kysymys ole pelkästään seksistä, vaan kokonaisvaltaisesta identiteetistä (joka toki koostuu monista muistakin asioista). Homo on homo, vaikkei seksiä harjoittaisikaan. Huono omatunto tai tuska ei ehkä vie toimintakykyä, mutta eikö elämässä kuitenkin olisi hyvä pyrkiä onnellisuuteen? Kai Jumalakin haluaisi ihmisten olevan onnellisia? Pitkittynyt tuska on vain hidasta kuolemaa...se katkeroittaa ja samalla elämä menee ohitse.

Toisin kuin sinä, en ole huomannut tämän palstan vilisevän homoseksuaalisesta taipumuksestaan päivittäin kärsiviä ihmisistä. Päinvastoin. Emme myöskään kaikki ole yhden asian liikkeen äärifundamentalisteja. Jos sinä haluat suvaitsevaisuutta omalle elämäntavallesi ja valinnallesi, se ei onnistu leimaamalla muut (toisin elämäänsä elävät) syntisten himojen vallassa oleviksi homofundamentalisteiksi.

Kannustaisin sinua ottamaan yhteyttä sellaisiin uskovaisiin "homona eläviin homoihin", jotka ovat nämä omantunnon kysymykset kyenneet postiviisella tavalla ratkaisemaan. Ehkä saisit heiltä uusia näkökulmia...jonkan jälkeen voisit sitten päättää haluatko yhä jatkaa elämääsi tuntien huonoa omaatuntoa ja tuskaa. Siihen sinulla tietysti on oikeus...mutta kannattaako se?
Voi Kaitsu parka! Ei Jumala sinua koettele, jos itse menet jonnekin juhannusbileisiin. En tietenkään kiellä sinua menemästä minnekään. Olet vapaa ihminen. Tietyssä mielessä olet oikeassa, että "lihan himo", siis seksin harrastaminen, on ohimenevää, koska vanhuuden edessä seksistä joutuu luoumaan ( tai se jää pois ). Lihan himo ja lihallisuus uskonnollisena käsitteenä on paljon muutakin kuin seksuaalisuus.

Miksi olet valinnut katolilaisuuden, Kaitsu? Oletko käännynnäinen?

Tunnetko olevasi yksinäinen, Kaitsu?

Voihan sitä miettiä aiheuttaako homoseksuaalisuus sinänsä kärsimystä vai lisääkö sitä ympäristön homokielteiset asenteet? ( vrt. Venäjä - vrt. antiikin Kreikka )

Paras veto oli tuo "kävelevä dildo". Mistä se tuli? Mitä Kaitsu se vertauskuva sinulle merkitsee? Mitä tarkoitit? Jäi hieman epäselväksi? Haluan muistuttaa, että homoseksuaalit eivät ole mikään homogeeninen ryhmä.

Luulen, ettei ole mitenkään harvinaista, että on homoseksuaaleja miehiä / lesbolaisia naisia, jotka menevät mukaan uskonnollisiin yhteisöihin, joiden maailmankuvaan ei kuulu hyväksyä homosekuaalisuutta.
No, tulipa rypäs vastauksia. Tätä pelkäsinkin: minut on nyt leimattu "niiksi" ja te muut olette "meitä homoja". Ei minun nyt tällä palstalla jo paisuteltu kärsimykseni lihan himoista ole mikään suuri taakka minulle. Jos olisi, hakeutuisin hoitoon. En elä päivästä toiseen hokemalla: "Voi minua syntistä!". Minä hyväksyn ja suvaitsen homoseksuualit ja sympatiseeraan heitä. Kuten kaikkia muitain väärinkohdeltuja ja vähemmistöjä. Mutta se minulla ei mene perille, että suvaitsevuutta ääneen peräänkuuluttavat homosekusaalit eivät -ainakin siltä vaikuttaa- voi hyväksyä uskovaisia, varsinkaan meitä katolilaisia. Minä toivoisinkin, etttä voisin joskus tavata jonkun kristityn homokseksuaalin. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen/heidän näkemyksiään.

Nyt tämä keskustelu ei oikein etene, koska minä olen täältä altavastajaajana ja minua jo nimitellään "Kaitsu paraksi" ja joku ottaa jo Jumalan sanan jakamisen oikeudetkin.

Minulla on toimiva suhde Jumalaan - niin henkimaailman jutulta kuin se kuulostaakin. Rukoilen päivittäin ja olen jättänyt tämänkin aisan Hänen päätettäväkseen ja hänen johdatukseen. En ole pyytänyt anteeksi "lihan himojani", koska uskon että se on Jumalan tahto ja Hänen jonkinlainen koettelmus.

Miksi emme voisi kaikki elää sovuissa ja tasa-arvoisina? Pitäisikö minun nyt antautua lihan himojen vietäväksi ja sitten täällä Ranneliike.netissäkin minä voisin ola vain Kaitsu 50 v., en "Kaitsu parka"?

PS. En ole "käännyinäinen", menen eteenpäin ;)
Kaitsu: Ehkä Sinut leimattiin "paraksi" siksi, koska syyllisyyden tunteminen noin yleensä koetaan ikäväksi asiaksi. Mutta mielestäni mitään rajaa "meidän homojen" ja "sellaisten" väliin ei ole tässä rakennettu. Itse asiassa sellaiseksi rajaksi tulkittavia piirteitä löytyy lähinnä omista kirjoituksistasi.

Minusta täällä hyväksytään uskovaiset yleisesti ottaen siinä missä muutkin, toki täällä - kuten muuallakin - on myös ihmisiä, joille suhtautuminen uskontoon on toisenlaista. Mutta ei negatiivista suhtautumista uskontoon ja uskomiseen voi homoihin noin yksioikoisesti liittää. Toki täällä voidaan kyseenalaistaa erilaisia uskonnosta kumpuavia näkemyksiä ja käsityksiä, mutta ei niitäkään voi yleistää "homojen" näkemyksiksi.

Rupesin miettimään sitä, että miksi "homot eivät voi hyväksyä teitä katolilaisia". Liittyykö tämä paaviin? Voi olla, että Sinusta tuntuu kamalan katolilaisvastaiselta se, että paavin sanomisia ruoditaan kovastikin, ja paavi koetaan hyvin negatiiviseksi asiaksi homojen keskuudessa? Se, että paavilla tuntuu olevan kova hinku puuttua ihmisten sänkykamaritouhuihin on jotenkin sellainen asia, että sitä saa mitä tilaa. Paavi puhuu homoista ja homoseksuaalisuudesta lisäksi sellaisin sanoin, että voi arvella, että paavi ei ymmärrä, mistä homoseksuaalisuudessa on kyse.

PS. "Kaitsu 50 v.", olisi mielenkiintoista kuulla, miksi sitten määrittelet seksuaalisen suuntautumisesi, vai määritteletkö mitenkään.
En ole "mennyt mukaan uskonnolliseen yhteisöön". Olen kasvanut siihen ja se on olennainen osa identiteettiäni ja arkielämääni(kin). Ei tämä nyt niin maailmoja kaatava ongelma minulle ole, että se tekisi elämisestäni sietämättömän.

Nimim. _hkiman voisi hieman löystää jyrkkyydestään ja olla suvaitsevaisempi muidenkin kuin oman katsomuksensa omaavia ihmisiä kohtaan. En silti kehota sinua tekemään parannusta. Elä niinkuin parhaaksesi katsot. Miellä kaikilla on paikamme tässä maailmassa - kaikesta huolimatta.
Nimim. smo, tuo suhde Paaviin ja hänen tekemisiensä ja ajatuksiensa selittelyyn on meille katolilaisille todella suuri ongelma. Ainakin minulle. Olen joutunut sen kanssa monet kerrat vaikeuksiin. Siis sillain, että minua on vaadittu ikäänkuin Paavin puhemieheksi. Niinkuin tässäkin nyt vähän haiskahtaa siltä. En ota kantaa Paavin sanohin ja/tai tekemisiin.

Minä ehkä olen bi-seksuaali, näin kait voisi myöntää. Tai sitten sellainen, jolla ajoittain pintaan nousee homoeroottisia haluja ja fantasioita.

Pyydän aanteeksi, jos olen aiheuttanut pahaa mieltä tai ärsyttänyt joitain tälllä foorumilla. Se ei ole ollut tarkoitukseni.

Rakentavin terveisin,

Kaitsu
Ohhoh! Nyt nimim. _hkiman haluaisi kieltää meiltä uskovaisilta jopa käymästä samoissa ravintoloissa kuin gaykansa!!! Ei ihme jos homofobia ja -viha kasvaa nykyään ihan järkyttäviin mittakaavoihin, jos homoyhteisössä on noin ahdas- ja vihamielistä suhtautumista valtaväestöön. Mutta kuten sanottu: meitä moneksi ja tuo oli toivottavasti vain yhden henkilön yksittäinen heitto.
En ala, nimim. _hkiman, kanssasi kinaamaan. Hienoa että toteat ahdasmielisen mielipiteesi olevan vain yksittäisen ajattelijan meilipide. Rauhallista sunnuntaita!
Vai että ahdasmielinen mielipide?

Perustele kärjekäs mielipiteesi edes jollain tavoin.

Sinun mielipiteesi olivat ainakin ahdistuttavia ja tukahduttavia, mainostaen omaa kieltäytymistäsi maallisista iloista, jonkin mielessäsi olevan henkisen yhteyden takia johonkin täysin absurdiin uskoon jostain jumalasta.

Ovatko muut samaa mieltä kyseisen herran kanssa?, että minä tässä olen ahdasmielinen tai ahdistunut jopa?

Hmmm
Vielä yksi opetus kaikille jotka eivät itse tajunneet miten asiat selviää piilotetuissa uhkauksissa.
Väärinkäsittämisen jälkeen, housut putosivat kinttuun.

Lainaus "Ei ihme jos homofobia ja -viha kasvaa nykyään ihan järkyttäviin mittakaavoihin, jos homoyhteisössä on noin ahdas- ja vihamielistä suhtautumista valtaväestöön."

Kasvaa nykyään?, hänessä vai ihan tosiaan valtaväestössä?

Miettikää tätä!

Mitä opetinkaan teille aikaisemmin ristiriitaisista seikkailijoista edellä?

Psykologista silmää tarvitaan tunnistamaan näitä asioita.

Olkaa aina periaatteessa hiukka varuillaan, etenkin jos tapaatte uusia ihmisiä, ettei hukka peri ;=))
_hkiman, juu, samaa mieltä, ahdasmielinen ja ahdistunut..
Kaitsu 50v. eihän himo ole sama asia kuin jos on normaalit sexihalut.. Oot oikeassa, ettei elämä ole pelkkää sexiä -vaikka joskus oliskin hauskaa jos se vois olla ;) - mutta musta uskoon ei kuulu syyllisyys. Sellanen tietty nöyryys kuuluu kyllä, se että ymmärtää, että elämässä on suurempiakin asioita kuin itse, mutta lopulta syyllisyyden tunteet ja liiallinen ankaruus itseä kohtaan voi viedä huomion pois siitä, mikä todella on tärkeää. Sun ajatukset ei kuitenkaan ole mitään pois keneltäkään, ei sultakaan, jos et anna niiden olla. :)
Nimim. kesäpoika, sinulla on paljon hyviä ajatuksia. Uskoon ei todellakaan kuulu syyllisyys, nöyryys enemmänkin. Mutta ihminen on ihminen ja usein heikko sellainen. Himo ja seksihalu... niin, mihin vetää se raja. Uskon kohtaloon ja johdatukseen, enkä suuremmin murehdi tulevaisuudesta. Uskon että elämäni on hyvissä käsissä. Pyrin toimimaan elämässäni mahdollisimman oikein ja hyvin. Muuta en voi. Rauhallista sunnuntai-illan jatkoa :)
Täällähän keskutelu polveilee... :) Joku puhui aiemmin instituutiosta ja uskosta. Minäkin olen sitä mieltä, että kirkko on vain uskovien yhteisö, josta ei sinänsä voi uskoa löytää, vaan usko löytyy jokaisen omasta sydämestä...Eikö näin mainita myös jossain UT:n ulkopuolisessa kirjoituksessa...?...oliko peräti Tuomaan evankeliumi...?Keskustelu jatkukoon samaan malliin.. :)
nimim. _hkiman 99,99 prosenttisena ateistina jaksaa uskonvastaista solvaustaan ja provosointiaan jatkaa. Tuo viestittely kyllä melkein menee jo henkilökohtaisuuksiin, mutta antaa olla. Metsikköön 99,99 prosenttinen ateisti sen sijaan menee tuossa Raamattua tökeröksi ja sekavaksi teokseksi väittäessään. Mutta ehkä nimim. tarkoittaakin jotain "kirjaa", koska kirjoittaa sanan pienellä alkukirjaimella, jolloin se on eestin kieltä ja tarkoittaa nimenomaan kirjaa. Raamattuhan on kokonainen kirjasto, mikä täten filosofiaa harrastavalle ateistille tiedoksi saatettakoon :)
Valitettavasti kristinuskon merkitystä ei voi täysin tyrmätä, koska se on vaikuttanut oleellisesti länsimaiseen sivistykseen. Sitäpaitsi moni menee rippikouluun ja sitä kautta saa perusopetuksen. Minä itse olen aikoinani kiinnostunut kristinuskosta, buddhalaisuudesta ja nyt olen alkanut kiinnostua hindulaisuudesta. Yritän perehtyä niihin kaikkiiin sillä tavalla kuin pystyn, koska minulla on muitakin intressejä. Kristinuskossa on paljon hyvää, mutta se ymmärretään väärin, mikä johtuu tietämättömyydestä. Olin hieman pettynyt buddhalaisuuteen, koska sitä mainostetaan ateistisena filosofiana, mutta käytännössä se on uskonto siinä kuin muutkin, mutta siinä on myös paljon hyvää. Tykkään Dalai Laman kirjoittamista kirjoista. Hindulaisuudessa minua kiinnostaa lähinnä kuvanveisto.

Yhdesäkään edellä mainituissa uskonnossa ei hyväksytä homoseksuaalisuutta.

Jokainen saa tehdä, mitä tykkää omalla elämällään, ei se ole keneltäkään pois. Jokainen on yksilö tai ainakin pyrkii olemaan sitä. Yksilönä oleminen ja eläminen vaatii luovuutta, jotta tuntisi elävänsä.

Miten voisi arvostella toisen valintoja, koska ei oikeasti tiedä hänen elämänsä tarinaa eikä ole kulkenut hänen kengissään.
Minua taas loukkaa kaikenkarvaiset teeskentelijät, ja huijarit, jotka yrittävät ujuttaa tuskan sanomaa heille, jotka ovat viattomia.

Kärsiköön kuka haluaa, ja tuntekoon tuskaa seksuaalisuudestaan, jos se ei ole piiloviesti siitä että niin teidänkin olisi.

Tämä on sellaista ovelaa kielipeliä, ja mielikuvien ujuttamista uskon sotureilta, että se aina vaan hämmästyttää.
Ateismia minä en ihmeemmin arvosta, koska se synnytti sosialismin, mikä otti mallia kristinuskosta. Sosialismia jotkut tutkijat pitävät kansanuskontona.

Voihan seksikin olla uskonto. Muistaakseni tantrismi on suosiossa USA:ssa joidenkin homojen parissa. Olin itse kirjenvihdossa tällaisen amerikkalaisen opettajan kanssa.
Ego: Vai sielläkin ilman isähahmoa? onkohan joku tehnyt tutkimusta mitenkä varttuminen isättömänä ja homous liittyy toisiinsa?

Joo, onhan siitä toki tehty :p nimenomaan homovastaiset fundamentalistikristityt, jotka osaavat aina kehitellä toinen toistaan järkevimmiltä kuulostavaa mukapsykologista selitystä sille, mikä "tekee" ihmisestä homon.

Todellisuudessa, isähahmohan puuttuu useammalta heterolta kuin homoilta, kyllä ne yksinhuoltajanaisetkin osaavat varmasti heteroja kasvattaa siinä missä "kokonaiset" heteroperheet, jossa varmasti se heteroisukki löytyy. Siis oikeesti voitais jo ihan ohittaa nuo stereotyyppiset kliseet, jotka homoihin yleisesti liittyy. Minkä ihmeen logiikan mukaan tarvitaan isähahmon puute että ihmisestä tulee homo? Onko lesboilla sitten äitihahmon puute? Onko sitten niin että isähahmo määrittelee ihmisen seksuaalisuuden kokonaisuudessaan lapsuudessa? Äidit tekee pojistaan homoja, jos isä ei ole paikalla hillitsemässä sitä?
Siis read my lips: R.O.S.K.A.A.

Uskovaisuuden ja homouden sovittaminen tuntuu monille olevan jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa ilman jotain perverssejä kompromissejä, kuten itseltänsä täysin rakkauden ja seksin kieltäminen tai jotain muuta uskonnollisen masokismin muotoa. Jotenkun vain tulee semmoinen kuva että nämä ihmiset vaan rypevät astetta liian syvässä häpeän suossa. Ei millään pahalla, mutta ehkä se jumala ei olekaan niin vaativa, kostonhimoinen, ankara tai tiukka kuin monet tuntuvat kuvittelevan.
Ja mitä tulee siihen että kristinuskoa muka ymmärretään väärin, on aika heppoinen väite, kun vähäänkään asiaan perehtynyt tasan tarkkaa ymmärtää, että se on tarkoituksella ja osittain ehkä ilman selvää ja johdonmukaista kaavaa koottu itsessään kokonaisuutena huikean ristiriitainen teos.
Jeesuksen taruhahmo sanoo yhdessä kohtaan raamattua toista, ja muualla aivan päinvastoin lukemattomissa toisiaan kumovin kohdin.

Ei tullut mm. kumoamaan mitään vanhasta laista, lue vanha testamentti, ja toisaalla opettaa eritavoin.

Siellä löytyy oikeus syrjivään rotuoppiin ja orjuuteen, vihatekstiä saman sukupuolen välisen seksin harjoittamiseen ja naisiinkin kohdistuvaa yksityiskohtaista vihaa ja panettelua monessa kohdin.
Rasistit ja orjaisännätkin saavat sieltä haluamansa, hyvin helposti.

Älä viitsi olla noin laiska henkisesti, please.

"Kristinuskossa on paljon hyvää, mutta se ymmärretään väärin, mikä johtuu tietämättömyydestä."

Höpönhöpö

Errare humanum est.
Enter kirjoitti: "Ateismia minä en ihmeemmin arvosta, koska se synnytti sosialismin, mikä otti mallia kristinuskosta. Sosialismia jotkut tutkijat pitävät kansanuskontona."

Sosialismi on talousjärjestelmä. Lenin ja pääasiassa Stalin seuraajineen tekivät ns. reaalisosialismista ikäänkuin uskonnon korvikeen kohottamalla itsensä jumaliksi. Ja etenkin Leninin vastoin tämän omaa tahtoa.

Josef Stalin oli muuten pappiskoulun käynyt gruusialainen :) 100 prosenttisia ateisteja ja kristinuskon vihaajia Stalin kumppaneineen toki olivat. Eivät mitään 99,99 prosenttisia höpöttäjiä.
Kaitsu 50v, kiitos.. Mulla on paljon ajatuksia, mutta ne on vähän irtonaisia ja keskeneräisiä vielä, sixi kirjoittelenkin niitä tänne, että muiden ihmisten ajatusten ja tietojen kautta omatkin mietteet selkeytyy. Mä olen yhtä mieltä siitä, että Raamattu on sekava kirja, ehkä se sitte johtuu just siitä, että se ei olekaan yksi kirja, vaan kokoelma kirjoituksia ja eri ihmisten textejä. Siellä on kuitenkin paljon viisautta ja hyvyyttä. Musta Raamattua ei voi lukea suoraan, vaan sitä pitää miettiä ja analysoida, ennen kuin ne asiat sieltä oikeasti avautuu.. Ja sit lopulta se on kokoelma sellasia totuuksia ihmisistä ja elämänmenosta, joita muu tiede, niinkuin vaikka psykologia, on alkanut ymmärtää vasta paljon myöhemmin.
Uskossa olo ja Raamatun lukeminen ei tarkoita sitä, että ei olisi omia mielipiteitä tai kykyä kantaa vastuuta omista valinnoista, ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että kemiaa tai lääketiedettä opiskelleilta on viety ajatteluvapaus, koska heille on syötetty vain yhtä totuutta. Usko ei tosin ole mikään tieteen laji, vaan tunne. Niin mä sen ainakin koen. Ja uskon, ettei Jumalan olemassa oloa tulla koskaan virallisesti todistamaan, vaikka se joka puolella näkyykin, koska silloin tuhoutuisi se, mikä on uskossa ja uskonnossa kaikkein tärkeintä, eli ihmisen vapaus valita. Usko on uskomista, ei tieteellisesti todistettua totta.
Vapaassa uskossa on koko uskon ydin. Sixi siitä on turha väitellä. Jotkut vain valitsevat toisin.
Niin, olet oikeassa, kesäpoika.

Minä luen Raamattua valikoiden ja perioidettain. Raamattuhan on monen kirjan kirjasto. Itse pidän jostain syystä Saarnaajan Kirjasta. Viime kuukausina olen illoittain lukenut yhden Psalmin ennen iltayön rukousta. Psalmithan ovat itse asiassa lauluja alkuperin. Ja niin hupaisalta kuin se kuulostaakin, niin Boney M.:n vanhan hitin "Rivers of Babylon" tekstit ovat suoraan Psalmien kirjasta :) En muista sen Psalmin numeroa juuri nyt, mutta nimim. _hkimies varmaan tietää, koska hän on niin perehtynyt Raamattuun. Bob Marley käytti myös paljon suoraan sitaatteja Raamatusta lauluissaan. Eli ei nämä niin vakavia ja tosikkoja asioita ole hengen asiat.

Kaikkea hyvää ja kaunista kesää sinulle, kesäpoika!
Tämä menee nyt hieman off-topic tästä kerrassaan säkenöivän kiihkeästä keskustelusta... mutta en malta olla suosittelematta seuraavaa sivustoa kaikille, joita uskonnot ja erityisesti uskonto/homous teema kiinnostaa. "Hot" topics osiosta aukeaa homoseksuaalisuutta koskevaa aineistoa, joka ainakin nopeasti silmäiltynä vaikuttaa varsin asialliselta informaatiolta. Ilman kiihkoilua puoleen sun toiseen.

http://www.religioustolerance.org/
Kristinusko käsittääkseni antoi sysäyksen orjien ja naisten ihmisoikeuksille. Minusta siinä, että hyväksyy oman tilanteensa ilman kapinaa, on olemassa syvällisempi syy ja mielestäni se on väkivallan ehkäiseminen, sillä orja voi muuttaa tilanteensa vain tarttumalla miekkaan ja tappamalla sortajansa eli tekemällä vallankumouksen vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan ja kristityt valitsivat väkivallattoman linjan alistumalla, mistä Gandhi sai ajatuksensa nousta kapinaan ilman väkivaltaa, mutta tuli itse murhatuksi. Kristityt voittivat sillä kristinuskosta tuli Rooman valtion uskonto, mutta se tapahtui keisarin näkemän ilmestyksen johdosta eli oli siinä jotain yliluonnollista mukana.

Minua kiinnostaa tällä hetkellä se minkälainen on monijumalisen maailmankuvan omaavan ihmisen ajatusmaailma. Mietin tennispalatsin Intia näyttelyssä sitä, miten jumalaksi voi kokea savihamon, joka rituaalin loputtua työnnetään jokeen ja se katoaa sinne. Onko siinä jotakin samaa kun ortodoksisuudessa, jossa kaikkeinpyhimmän ovi on hetken auki ja sitten se suljetaan kiinni?

Miten me ajattelemme jumaluudesta ja kun joku kertoo johdatuksesta, niin miten sen oikeasti mieltää? Miten jumaluus on läsnä ja miten me sen koemme? Minulla oli yhdessä vaiheessa intialainen jumala, buddhapatsas ja ikoni samassa huoneessa ja mietin, miksi. Luulen, että erilaiset uskonnot kuvasivat osia omasta persoonallisuudestani ja omista pyrkimyksistäni. Ikonissa mietin omaa lapsuuttani, buddhapatsaassa halua kehittää itseäni henkisesti( pyrkimystä kurinalaisuuteen) ja ganeshassa omia luovia mahdollisuuksiani, joiden halusin tulevan enemmän esille. Kun laitoin ne esille, se oli symbolista. Itseasiassa se, mitä uskonnosta haluaisin, on mielenrauha.
Herranjumala sentään.

Uusplatonismista kristinuskon hyvät elementit ovat melkein kokonaan velkaa.

Humanismin ja tieteellisen todellisuutta hahmottavan maailmankuvan hidas eteneminen ovat todellisia syitä nykyiseen suhteellisen reiluun länsimaiseen järjestykseen meidän maailmassamme.

Raamatun vanhakantaisella tiellä olisimme edelleen yhtä raa'assa maailmassa, kuin venäjä on tänä päivänä, missä barbarismi ja epädemokraattisuus ovat voimissaan.

Ja stalin tosiaan piti yhteydet ortodoksi kirkkoon, jolloin neuvostoliitto suosi kylläkin ateismia, mutta ei sellainen oikeasti sitten kuitenkaan näin ollen ollut.

Sosialismikin oli vain pakkovaltaa, ja kommunistista teokratiaa.
yhdessä vaiheessa pohdin sitä, että miten antiikin aikainen ihminen kykeni ajattelemaan, että jumaluus on ihmismäinen olento ja minä en haluaisi ajatella, että jumala on ihminen, vaan sen pitäisi olla jotenkin yliluonnollinen. Sitten tajusin, että Jeesushan on ihminen ja todellakin se on nerokasta. Jos haluaisi valloittaa maailman, niin jumaluuden pitää olla ihminen, koska se vastaa kaikea sitä, mitä on ollut ihmisten mielissä ja hengellisessä kokemusmaailmassa kautta historian: jumala on usein kuvattu ihmismäisesti, ihmisolentona!
_hkiman, en ole.. :) Uusplatonismista sen verran, että mä juuri luin jostain, että nimenomaan uusplatonismi oli se ajattelusuunta, joka alkukirkon ajatuksiin vaikuttaessaan muutti kokonaisen ihmiskuvan kahtiajakautuneeksi, jossa ihmisruumis ja kaikki siihen liittyvä on maallista ja pahaa ja henkisyys ylevää ja hyvää, josta ajatuksesta sitten alkoi nousta homovastaiset asenteet.. mikä sinällään on kyllä hassua ja kertoo siitä, ettei silloin ymmärretty homouden asuvan nimenomaan päässä, eikä vartalossa..
Enterillä on mielenkiintoista pohdintaa, tota tollasta mäkin just tykkään harrastaa. Mun käsitykseni Jumalasta sitten taas on sellainen, että Jumala on tämä kaikki, mikä meidän ympärillä ja meissä näkyy ja vaikuttaa. Jumala on se, että aurinko nousee ja laskee, se, että on olemassa kemiallisia kaavoja ja lääketieteellisiä totuuksia ja ylipäätään se, että kaikessa on jokin järjestys. Jumala on myös kohtalo, se, että kaikella on suunta ja tarkoitus. Sitä mun mielestä tarkoittaa se, ettei Jumala ole mikään ukko hillumassa pilven päällä, vaan että Jumala on kaikkialla, ja "näkee" kaiken. Näkeminen on just sitä, että se nyt vain on niin, että valehteleminen tai anteeksiantamattomuus syö ihmistä sisältä päin, vanha kansa vois ilmaista, että Jumala näkee sen ja rankaisee pahalla ololla, ja joku toinen sanoisi, että se on vain psykologian lainalaisuus, mutta musta ne on molemmat oikeassa ja puhuu samaa asiaa, koska Jumala on se lainalaisuus, ja se rangaistus ei ole oikeastaan rangaistus, vaan syy-seuraus -suhde, jolta ei voi välttyä..
Mikä asuu päässä. eikä vartalossa?

Homouden henki?

Oletko sä sitten joku vitsikäs nainen, joka keskustelee pseudonyymisti.

Kaikki on mahdollista, vain jumala tietää.
Edellinen
Lisää uusi viesti