Minkälaiseksi olette suhtautumisen todenneet, kun kumppanin kanssa hoidatte yhteisiä asioita? Pitäisi hakea asuntolainaa, ja olemme miettineet, että tarvitseeko tervehtimisvaiheessa esitellä, että olen Titta, ja tässä on avoP-U-O-L-I-S-O-N-I Jaana, vai ymmärtääkö ne pankkitädit ilmankin, että emme ole hankkimassa yhteistä taloa ihan vain asuaksemme kaverikämpässä? Kummallista, että muuten arki sujuu ihan mukavasti mutta esim sairaalassa koitui ongelmaksi, kun yritin selittää, että kumppanini on todellakin kumppanini, eikä äitini, vaikka olemme saman ikäisiä.. :D Jäi tilanteesta sen verran suuret traumat, että pitää aina etukäteen miettiä mitä sanoo..