Avustajaksi elokuvantekoon
Olemme tekemässä kulttuurihistoriallisesti merkittävää dokumenttisarjaa Homo-Suomen historia. Tällä hetkellä teemme dramatisointeja sarjaan ja etsimme innokkaita avustajia pieniin rooleihin jo ensi viikon kuvauksiin!
Iältään miehet sekä naiset ovat 25-35 -vuotiaita. Lisäksi kaipaamme vanhempaa herrasmiestä. Kuvauspäivät ovat torstai 8.12. klo 10 eteenpäin sekä maanantai 12.12. myös kello 10 eteenpän.
Aurinkoisin terveisin,
Heidi Räihä
044-273 8355
Hmm, olisi kiva tietää ketkä "me" tätä tekevät, kuinka pieniä ja millaisia nämä roolit ovat ja maksetaanko esiintymisestä. Kovin niukasti infoa, jotta lähtisin puhelinsaldoani näillä eväillä tuhlaamaan.
p.s. Unohdin kirjautua. Noh.
Hyvä kysymys. Unohdin ottaa minulle tulleesta sanomasta toisen osan tiedot mukaan:
Tuottaja on Tarinatalo Oy, ohjelman tilaaja on Yle Teema. Avustajat ovat mukana vapaaehtoisperiaatteella, eikä heille tule palkaa tai korvauksia. Kuvauspaikat saa tietää ilmoittautumisen yhteydessä.
Juhani
Mikähän tuon "vanhemman herrasmiehen" rooli on tuossa dokumenttisarjassa? Ei kai vaan taas sellainen kliseemäinern streotypia siitä millainen kaikkia vaivaavan kun on kyse aikuisesta miehestä ja homoseksuaalisuudesta. Toivottavaa olisi että miehen ikään ja kokoon kasvaneita miehiä käsiteltäisiin tuossa dokumenttiproduktiossa humaaneina tuntevina ihmisinä eikä mikään seksuaalipervoina tai pikkupoikien viettelijöinä ja inhottavaan irstauteen, homoseksuaalisuuden haureuteen johdattelijoina. Kovin vain tuo ikäjakauma antoi jo yksipuolisen kuvan siitä millainen on ulkopuolisten henkilöiden käsitys siitä mitä homoseksualismi on "historiallisesti Homo-Suomessa" ollut.
Salamyhkäisyys luo oikein oivan epäilyksen siitä miten totuudenmukaista jälkeä syntyy jos on syntyäkseen. Taitaa tulla vain parodiaa jota katsellessa taas kerran saa heterot nauraa homovitseille oikein kunnolla.
Heidi Räihä antaa varmaan tarkempia tietoja projektin sisällöstä siitä todella kiinnostuneille.
Avustajana toimiminen voi olla hyvinkin mielenkiintoista. Olen ollut kerran erään historiallisen elokuvan filmatisoinnissa avustajana. Tämä oli siihen aikaan kun vielä tehtiin kunnollisia dokumentteja. Nykyisinhän keskitytään lähinnä vain hömppään, kuten nuo studiokilpailut. Eivät maksa paljon mitään. Saadaan soopaa kanavan täydeltä.
Saimme komeat kyseisen aikakauden pukineet. Kuvaus tapahtui kesällä aamuyöstä, jolloin Helsingissä ei ollut juuri mitään liikennettä. Oli kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea lavastuksin saatetaan muuttaa. Toki koko kuvausprosessi oli mielenkiintoinen. Suurin osa tuosta yöstä kului odottamiseen. Varsinaiseen äksöniin meni vain hetki.
Juhani
No, ei nyt sentään vaadita koko käsikirjoitusta kaiken kansan nähtäville vielä tässä vaiheessa. Itse luotan ainakin siihen että tulossa on asiallista ja totuudenmukaista tarinaa sateenkaariväen historiasta.
Jos jotakuta kiinnostaa, miksi ei ottaisi yhteyttä suoraan tekijöihin tarkempien yksityiskohtien selville saamiseksi. Ei kai ketään pakoteta osallistumaan sellaiseen tuotokseen, joka ei omasta mielestä ole onnistunut.
Yleisesti ottaen - mitä olen itse nähnyt - Tarinatalo on toiminnassaan pitänyt kiitettävästi huolta siitä, että projektien taustat ja esityö ovat kunnossa, eikä mitään lähdetä tekemään suin päin. Toisin sanoen journalistin ohjeista pidetään kiinni. Itse ainakin suhtaudun luottavaisesti Tarinatalon työhön.
Tarinatalo tosiaan on varsin hyvän historian omaava ja uskottava tuotantoyhtiö. Ainoa, mikä minua tuollaisissa risoo, on ettei edes kulukorvauksia makseta ja anneta vaikka leffalippua tehdystä työstä (sekä, niin kuin ymmärsin, tarjota edes lounasta kuvauspaikalla) - sen kyllä ymmärrän, ettei häviävän pienestä vilahduksesta tahdota maksaa varsinaista palkkaa.
Oli Tarinatalo kuinka luotettava tahansa, niin oli aika epäilyttävää JV:ltä ilmoittaa viesti omissa nimissään "JuhaniV 05.12.2005, 14:20 Olemme tekemässä kulttuurihistoriallisesti merkittävää dokumenttisarjaa..."
Vai onko JV tekemisessä mukana?
Kylläpä on dokkarin tekijöillä hassu lähtökohta. Tekevät Homo Suomen HISTORIAA. ja sitten haastattelevat alle 35-vuotiaita. Ja mukana on YKSI vanhempikin herrasmies ;)
Tämä HISTORIA siis tarkoittanee viimeisintä 10 vuotta, koska etsittävien täytyy olla nuoria, eikä sellaisia vähän iäkkäämpiä (kuten esim. 40 - 80 vuotiaat), jotka ovat kokeneet ja tehneet kukin sitä historiaa...
Siis nuoret puhuvat historiasta, mutta eivät ne, jotka siihen historiaan kuuluvat, eli keski-ikäiset ja iäkkäämmät ;)
Hymyilyttää tämän dokkarin lähtökohdat... Joko dokkarin nimi ja tämä tiedotus eivät vastaa dokkarin sisältöä, tai sitten dokkarin tekijöillä on todella hassu lähtökohta tehdä dokkari historiasta...
Mistäs sä Pretty Woman tiedät, vaikka niillä olisi jo valmiiksi mukana kuinka paljon vanhemman polven väkeä? Tässähän kai haettiin avustajia vain yhteen ohjelman osioon. Kukaan meistä ei voi tietää, millainen tämä historiikki muilta osiltaan on.
Kannattaa lukea viestit tarkemmin.
JV: "...Tällä hetkellä teemme dramatisointeja sarjaan ja etsimme innokkaita avustajia..."
Luulen, että se mitä Japa sanoi, on juuri niin kuinka homma etenee.
Itselläni ei ole elokuvan kanssa sen enempää tekemistä, kuin välittää saamani sähköpostiviesti Seta Foorumille ja Ranneliikkeeseen. Tästä keskustelusta kimmokkeena olenkin harkitsemassa josko ilmoittautuisin vapaaehtoisena joukon jatkeeksi.
Juhani
Enhän minä sitä tiedä ;)
Siksipä kirjoitinkin, koska ilmoituksen sisältö ja historia-osuus ajatus eivät täsmää yhteen.
Enpä tosiaan tiedä, onko tämän dokkarin tekijöillä minkalainen historia-käsitys. Tuskinpa siitä tietävät muut kuin asianosaiset itse ;)
Toivottavasti heidän historia-käsitteensä on moniulotteisempi kuin tämä tiedotus antaa ymmärtää.
Tiedotus itsessään on hieman hassu sisällöltään, kuten kirjoitin.
Ja eiköhän tiedotuksen kirjoittaja itsekin tiedä sen.
Mutta, toivotavasti historia-käsite on moniulotteisempi ja jos dokkari käsittelee historiaa, niin toivottavasti siinä sitten on niitä historia osuuksiakin. Sitä en todellakaan voi tietää, koska tämä lyhyt ilmoitus/etsintäkuulutus on hieman vähäinformatiivinen, sekä sisällön ja dokkarin työnimen suhteen ristiriitainen.
Tuo on aika tyypillistä tämänkaltaisissa ilmoituksissa, ja olenpa siihen joskus itsekin sortunut ;)
Monasti nuo tuon kaltaiset pyynnöt on kiireessä tehtyjä. Mielessä on vain se, mitä juuri sillä hetkellä on tärkeintä. Jää miettimättä kuinka sanat pitäisi asettaa kullekin kohdelukijajoukolle. Olen joskus joutunut välittämääni tekstiä hieman säätämään ja sovittamaan tai pyytämään koko teksti paranneltuna.
Muistuu mieleeni tapahtuma vuosien takaa, jossa kirkon piirissä toiminut henkilö pisti muitta mutkitta kannanottonsa sateenkaari-ihmisten keskusteluun varsin tulikuumassa asiassa. Hän ei lainkaan tuntenut tai ollut tottunut siellä käytyyn keskusteluilmastoon. Turpiin hän sai niin että kolisi. Niitä kolhuja paranneltiin sitten muutamassa puhelinkeskustelussa.
Juhani
Kiireessä kun pitää alkaa haalimaan avustajia dokumentintekoon niin huonostippa on suuniteltu se tuotanto. Jälki on sitten sellaista kiireessä tehdyn näköistä mitä todennäköisemmin. Mielenkiintoista että jotkut sinisilmäisesti luottavat siihen että että tulossa on asiallista ja totuudenmukaista tarinaa sateenkaariväen historiasta ...miksi ihmeessä sitten pitää näin epämääräisesti hoitaa avustajien hankinta jos kerta niin kovasti luotetaan siihen että projektien taustat ja esityö ovat kunnossa, eikä mitään lähdetä tekemään suin päin? Kovasti menee tuon tuotantoyhtiön mainostamiseksi tämä haku näköjään monien sen niin hyvin tuntevien henkilöiden toimesta. Kiitettävästi. Journalistihan ei ohjaksissa kiinni pidettynä viihdy vaan kokee sen rajoittavan ilmaisun vapauttaan sekä "totuuden" ääntään. Sylttytehdas tuotti jälleen erän parasta sisälmyssylttyään.
Niin, ja minkähän kuviittelisen lisäarvon tuo se että avustajat ovat homoja? Voisihan ne avustajat haalia esittämään rooliaan ihan mistävain keskustelupalstalta tai jos on resursseja että sitä luotettavuutta sekä asiallisuutta, niin palkattaisiin ammattiesiintyjiä kunnollisin korvauksin. Ei kenenkään tarvitse liiketaloudellisin periaattein toimivaa "varsin hyvän historian omaavaa ja uskottavaa" yritystä talkoohengessä tukea ja viedä esiintyvien taiteilijoiden työtä ja leipää oli aihe kuinka homoa tahansa.
No, ehkä tässä tilanteessa taustoja, tuottajan ajatuksia ja prosesseja tuntematta on nyt ehkä parasta vain jäädä odottamaan lopputulosta. Kommentoidaan sitten sitä.
Hiukan jo tuolla aikaisemmin viittasin siihen, ettei nykyisin ajan kanssa mietittyihin ja suunniteltuihin tuotantoihin ole useasti taloudellisia edellytyksiä.
Toinen juttu on sitten tämä koko mediapuolen nykyinen asenne tai tapa toimia: nopeasti purkkiin ja ulos.
Juhani
Jälleenkerran esitetään koko Suomen kansalle muutaman ihmisen näkemys siitä mikä on homoseksuaalisuus ollut Suomessa. Ei tuollaista "dokumenttia" voi kukaan järkevä ja asiallisesti toimiva yhtiö aloitaa edes suunnittelemaan koska se on sula mahdottomuus jo ajatuksenakin. Ei homoseksuulisuuden historiaa voi Suomesta koota jonkin hätäisesti sieltä sun täältä kootujen avustajien luomien karrikatyyrisien henkilöhahmojen luomiin otoksiin vaan se on yhtä moninainen ja rikas kuin jokainen homoseksuaali on yksilönä. Ei mistään muustakaan vähemmistö ryhmästä kuvata latistavasti noin typerillä rajauksilla kliseemäistä tarpeetonta ja turhaa "dokumenttia" vaan kunnioitetaan heidän olemassaoloaaan sellaisena monikultuurisena ja rikkaana erilaisena sekä vaikeastikkin hahmotetavana väestönosana. Nolojuttu että edes tuo avustajahaku on tääll pantu esille. Tuollaiset alleviivat "dokumentit" luovat vain eriarvoisuutta ja epätasapainoa homojen suhteessa muuhun yhteiskuntaan ja niitä ei pitäisi tehdä, tukea tavalla tai toisella. Tarpeeton turha homotirkistelyohjelma on tulossa.
Minusta tuntuu, että tässä ketjun pätkässä tulee ilmi ranneliikkeen keskusteluja yleisemminkin vaivaava ongelma: palstalle heitetään taustoja tarkistamatta irrallisia tietoja jostakin asiasta, josta sitten alkaa kova tappelu, riita, mitätöinti ja tukkanuottasille käynti - eikä kukaan oikein tiennyt mistä on kysymys.
Haluaisin rauhoittaa osanottajia sillä, että JuhaniV ei ole tekemässä tätä ohjelmaa. Eikä kyseessä ole "elokuva", vaan Tarinatalon tuottama neliosainen tv-dokumentti Suomen homo- ja lesbohistoriasta. Kopioin seuravaan repliikkiini ohjelman tekijän Heli Koskelan luvalla uusimman tiedotteen koko produktiosta.
Dokumentin taustatyötä on nyt tehty suurin osa tätä vuotta ja siihen on tehty kuvauksia ja haastatteluja alkaen viime kesän Pride-tapahtumasta Tampereella. Raakahaastatteluja on nauhoitettu mahtava määrä. Minuakin Heli Koskela jututti kaksi ja puoli tuntia nauhalle, vaikka vain murto-osa aineistosta voidaan käyttää tässä dokumentissa. Itse sanoisin, että en
ole koskaan nähnyt yhtä perusteellisesti ja huolella tehtyä ohjelmaa.
Kaiken kaikkiaan ohjelmaa varten on haastateltu useita kymmeniä eri-ikäisiä lesboja ja homomiehiä, joista on seuravassa esittely. Heli Koskela rauhoittelee ranneliikkeen keskustelupalstan lukijoita toteamalla, että etsityt henkilöt oli tarkoitus käyttää lyhyinä kuvallisina vinjetteinä joissakin historiallisissa kohdissa. Esim. se "vanhempi herrasmies" olisi kuvannut Magnus Hirschfeldiä. Heli Koskelan mukaan esittäjä on jo löytynyt ja hakujulisteen voisi poistaa ranneliikkeen palstalta.
Oma roolini tässä oli se, että Tarinatalo otti minuun yhteyttä alkuvuodesta ja pyysi minua - monen muun aktivistin joukossa - solmimaan yhteyksiä erilaisiin hlbt-historian vaikuttajiin. Keräsin kaikkiaan noin parinkymmenen ehdokkaan nimet ja saatoin
heidät yhteen Tarinatalon kanssa. Tunnetuimpiin henkilöihin Heli Koskela otti itse yhteyttä. Itse olen iloinen siitä, että sain innostettua varsinaisten setaveteraanien lisäksi mm. yhden Yhteysliikkeen toimijan ja yhden upseerin mukaan. Ei ollut helppoa saada edes sellaisia ihmisiä, joiden suuntautuminen ei ole salaisuus. Kirjoitankin koko prosessista taustajutun FinnQueerissa, kun valmis dokumentti pyörii televisiossa.
Tarinatalon dokumentti lähetetään digitaalisella YLE Teema -kanavalla neljänä peräkkäisenä keskiviikkoiltana klo 20, alkaen
ke 11.1.2006 klo 20. Seuraavassa on toimittajan ja tuottajan julkistama tiedote ohjelmasta.
Siis kaikki digiboksia ostamaan :)
Tässä on Tarinatalon oma esittely kyseisestä televisiodokumentista:
--
Homo-Suomen historia
Keskiviikkoisin klo 20.00 Yle Teemalla 11. tammikuuta 2006 alkaen
Kuinka vilkasta homoelämä oli sota-aikana? Missä tapasivat 1900-luvun alun naisia rakastaneet naiset? Mitä homoseksuaalin korkean virkamiehen kannatti tehdä, jotta itänaapuri ei olisi päässyt kiristämään valtiosalaisuuksia? Kuinka suomalainen vapautusliike nousi 1960-luvulla, jolloin homoseksuaalisuus oli sairaus ja haureus samaa sukupuolta olevan kanssa rikos? Entä miten 2000-luvun maaseudulla suhtaudutaan avoimesti yhdessä elävään isäntäpariin?
Yle Teeman uudessa neliosaisessa dokumenttisarjassa Homo-Suomen historia kymmenet naiset ja miehet kertovat, millaista on ollut elää suomalaisena homo- tai biseksuaalina eri vuosikymmeninä. Aikalaismuistot ulottuvat 1940-luvulta nykypäivään. Varhaisempaa seksuaalisten vähemmistöjen historiaa kartoitetaan kirjallisten dokumenttien, vanhojen valokuvien ja taideteosten avulla.
Homo-Suomen historia avaa uuden luvun suomalaiseen sosiaali- ja kulttuurihistoriaan. Sateenkaariväen tarinan eri vaiheet kuvaavat myös koko kansakunnan muuttumista. Naisia rakastavien naisten elämästä kertovat mm. kirjailijat Mirkka Rekola ja Pirkko Saisio, historioitsijat Kati Mustola ja Tuula Juvonen, Seta-aktivisti Tiia Aarnipuu ja thai-nyrkkeilyn Euroopan mestari Mappela Lehtonen. Miesten historiaa valottavat mm. kirjailija Pentti Holappa, Seta-veteraanit Olli Stålström ja Jorma Hentilä, meteorologi Juha Föhr, stylisti Teuvo Loman ja kansanedustaja Oras Tynkkynen. Puheenvuoron saa myös joukko vähemmän tunnettuja homo- ja biseksuaaleja, joiden ammattien kirjo ulottuu upseerista karjatilalliseen ja diakoniatyöntekijästä professoriin. Dokumentissa esiintyy myös ihmisiä, jotka eivät itse kuulu seksuaalivähemmistöihin, mutta kytkeytyvät aihepiiriin esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien puolustajina.
Dokumenttisarjassa nousevat väistämättä esiin seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja heidän käymänsä oikeustaistelut. Homo-Suomen historia ei kuitenkaan käsittele vain vaikeuksia, vaan haastateltavat kertovat myös romansseistaan, arjestaan ja kulttuurinsa kiinnostavista piirteistä. Vähemmistön historia on myös sukupuolien historiaa; naisten ja miesten historian erilaisuus piirtyy sarjassa hyvin esiin.
Sarjan ensimmäisessä jaksossa "Minäkö sellainen?" pohditaan minkälaista Suomessa on ollut elää homo- tai biseksuaalisen identiteetin kanssa eri vuosikymmeninä, sekä miten asiasta on saanut tietoa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja elokuvista. Toisessa jaksossa "Kaapista ulos" puhutaan vähemmistöjen astumisesta julkisuuteen ensin pienemmissä piireissä ja 1960-luvulta alkaen mediassa. Kolmannessa osassa "Arkea ja alakulttuureja" kerrotaan, miten entisaikojen satunnaiset, anonyymit kohtaamiset ovat vähentyneet samalla kun pysyvämmät parisuhteet ja sateenkaariperheet ovat yleistyneet. Osa kuvaa myös homo- ja lesbokulttuurin syntyä ja kehittymistä. Neljännessä osassa "Oikeutta!" luodaan katsaus suomalaisen vapautusliikkeen syntyyn ja oikeustaistelun historiaan.
Homo-Suomen historia on Tarinatalo Oy:n tuotantoa, ja sen on toimittanut ja ohjannut Heli Koskela. Lisätietoja: toimittaja Heli Koskela, p. 050-5447 830, heli.koskela@tarinatalo.fi, ja tuottaja Jukka Heinonen p. 050- 594 1752, jukka.heinonen@tarinatalo.fi.
Osakohtaiset esittelyt
Homo-Suomen historia ke 11.1. 2006 klo 20.00
1.Minäkö sellainen? Minkälaisen tiedon perusteella homoseksuaalit ovat rakentaneet identiteettinsä eri aikoina? Miltä valtavirrasta poikkeaminen on tuntunut? Kirjailija Mirkka Rekola ja toimittaja Jorma Hentilä muistavat ajan, kun homoseksuaalisuus oli sairaus ja teot lain mukaan rikos. Miehet etsivät seksikumppaneita pisuaareista, muistelee kirjailija Pentti Holappa. Sota-aika ja 1950-luku skandaalilehtineen jyrkensivät käsityksiä homoudesta. Sen uskottiin olevan Ruotsista leviävä tauti. Kun ohjaaja Pirkko Saisio uskoi vielä 1970-luvulle, että homous liittyy vain miehiin, seuraavalla vuosikymmenellä naiset taistelivat siitä, miltä lesbon pitää näyttää. Nykyään moni määrittelee identiteetikseen queerin.
2.Kaapista ulos. Julkkiskampaaja Monsieur Mosse kertoi homoseksuaalisuudestaan 1971 Hymyssä, mutta naisten julkisia puheenvuoroja saatiin odottaa 1980-90-lukujen taitteeseen. Silloin kirjailijat Tove Jansson ja Mirkka Rekola sekä ohjaaja Vivica Bandler toivat julkisuudessa esiin suhteensa naisiin. Miten suomalaisten vaikuttajien seksuaalisuudesta on eri vuosikymmeninä puhuttu - tai vaiettu kokonaan? Entä kuinka avoimesti ihmiset ovat voineet elää arkeaan? Mitä uhkia vastaan on pitänyt suojautua? Puolustusministeriön virkamies Petri Ålander kertoo, miten hän tunnusti 1990-luvulla esimiehelleen olevansa homoseksuaali, jotta ulkovallat eivät olisi saaneet mahdollisuutta kiristää häntä luovuttamaan valtiota koskevia salaisia tietoja.
3.Arkea ja alakulttuureja. Miesten homokulttuuri syntyi 1900-luvun alkupuoliskolla nimettömien kohtaamisten ja salaisten herrainjuhlien myötä. Ensimmäiset "salakapakat" perustettiin 1960-luvulla, ja pian sen jälkeen alettiin vallata ravintoloita. Naisten kulttuuri versoi kodin seinien sisällä, ja naisparit kasvattivat lapsia jo 1800-luvulla. Lesbokulttuurin synty myöhästyi Suomessa kun naisia ei päästetty ravintoloihin ilman miesseuraa ennen 1960-luvun loppua. Kohta lesbojen kapakkailloissa jo ryypättiin ja tapeltiin, muistelee kirjailija Pirkko Saisio. Mutta miten naiset löysivät toisensa ahdasmielisellä 1950-luvulla? Sitä muistelee kirjailija Mirkka Rekola. Thainyrkkeilijä Mappela Lehtonen taas kertoo missä tytöistä pitävät tapasivat 1990-luvun Mikkelissä. Aikojen saatossa homoelämäntapa on versonut eri suuntiin; nahkahomot ja drag showt saapuivat Suomeen 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä aids mullisti elämäntavan. Yksi uusimmista homo-osakulttuurin ovat karvaiset karhut.
4.Oikeutta! Sateenkaariväen vapautusliike Seta nousi julkisuuteen 1974, kun homoseksuaaliksi paljastunut kirkon nuorisotyöntekijä erotettiin virastaan Helsingissä. Tarja Halosesta tehtiin puheenjohtaja vuonna 1980. Aktivismin alkuaikoja muistelevat mm. Olli Stålström, Jorma Hentilä, Eva Isaksson ja Ulf Månsson. Rikollis- ja sairausleiman sekä syrjinnän poistaminen olivat suomalaisen homoliikkeen agendalla alusta saakka. Mutta kuinka homoseksuaaleista tuli Suomessa sairaita? Jäljet johtavat 1880-luvulle ja Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hoidettiin neiti Hilda Blomia "käänteistä sukupuolitunnetta" sairastavana. 1950-luvulla homoseksuaaleille suositeltiin jopa kastraatiota. Viime vuosikymmenen parisuhdelakilakikeskustelua muistelee mm. kansanedustaja Outi Ojala.
Tuo oli hyvä ja informoiva referaatti.
Täysin erilainen ja harhaanjohtava käsitys tuli siitä "etsintäkuulutus"-ilmoituksesta. Olipa hyvä, kun "huomautuin" asiasta :) Muutoin olisi jäänyt toisenlainen käsitys ko. ohjelmasta.
Minusta taas on on ihan ok, vaikka täällä keskustelevat eivät ole tehneet taustatyötä ennen kuin täällä keskustelu-palstalla kirjoittavat :) Tämähän on juuri nimenomaan keskustelupalsta ;)
Täällähän sitä voi kysellä ilman, että olisi tehnyt taustatöitä :)
Ja sitten saa lukea sekä vastaanottaa tietoa ja mielipiteitä toisten kirjoituksista.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Toivottavasti tämä näytettäisiin ykköseltä tai kakkoselta - meillä kun Digikanavat näkyvät välillä, kun joskus ne eivät saa signaalia.
Ei digipoksuja kannata vielä ostaa yhden homoseksuaalisuutta käsittelevän ohjelman takia kun ne ovat täynnä bugeja joiden vuoksi niiden käyttö on yhtä he-le-vettiä päivitysrumbineen ja yhteensopimattomuuksineen muiden laitteiden kanssa. Kannattaa odottaa vuosi ja katsoa sitten vasta minkä laiteen ostaa jos on ostaakseen. Silloin jo useimmisssa lättytelsuissa on sisäänrakennuna moinen täysinturha kapistus joten siinäkin voi säästää jos samaan saumaan haluaa molempiparempi kokonaisuuden.
Ohjelmantarjoajien hypetystä se vain on että se pitää ostaa tässä ja nyt, ei ne kaupoista lopu eikä kenenkään tarvitse vanhetuvaan tekniikkaan investoida. Kuvan menee useimpien digipoksujen kanssa Gustaf Klimtin teosta muistuttavaksi pikselimössöksi aina aikaajoin ja jämjhtää kotvaksi paikoileen. Harmillista kun sentää liikuvaa kuvaa haluaisi katsela :-) Tarpeetonta puffata tässäkään yhteydessä laitetta jolla ei ole valmiutta toimia kuluttajien käytössä... saati sitten luoda ohjelmistoa harvainiloksi digikanaville jossa yleensä ottaen ei näy... mitään katsomisen arvoista. Ja kyllä ne kaikki ohjelmat uusitaan uusintojen uusintoina kaikkien iloksi.
Sensijaan Tivo vois olla jotain nykypäivän hedonistiselle hektiselle ihmiselle joka elää ja on läsnä kaikenaikaa kaikkialla. Mutta se on täällä maailman peräkammarissa vain pankopiällispoikien märkäuni... toistaiseksi.
*kröhm En haluaisi tälläisellä keskustelulla kunniaa saada mutta se taisi olla minä joka edes rohkeni kyseenalaistaa moisen "dokumentin" enenkuin siitä tuollaista perustiea annettin. Mutta saakoon Kaunis Nainen kunnia, sen herrasmiehenä anan hänelle ilomielin. Onhan se tämänkin kaltainen "kunnia" joillekin sulka hatuun, merkki rinnoilla kaneettavaksi.
JV:" Itselläni ei ole elokuvan kanssa sen enempää tekemistä, kuin välittää saamani sähköpostiviesti Seta Foorumille ja Ranneliikkeeseen. Tästä keskustelusta kimmokkeena olenkin harkitsemassa josko ilmoittautuisin vapaaehtoisena joukon jatkeeksi."
Voi apua... eikö tästä pitänyt tulla korkeatasoinen ja kattava dokumentti... ei kai nyt opperahomot Espoosta mene stereotypistämään tätäkin?
Hra47,
anteeksi, kun toin asiassa itseni niin pontevasti esille ;)
Sinua unohtamatta,
Pretty Woman.
Kyselin eilen viestissäni kuka on JuhaniV mutta viestini on poistettu. Siis miksi Tarinatalo/ Heidi Räihä ei itse laittanut viestiä Ranneliikkeeseen elokuvaan (todelllisuudessa tv-dokumentti) tarvittavista avustajista?
Heidi Räihän sanoma tulla tupsahti sähköpostilaatikkooni toivomuksin pistää pyyntö näkyville. Kiireessä kopioin sen enempiä editoimatta Ranneliikkeeseen ja Seta Foorumille. Se oli SUURI virhe. Olisi pitänyt pistää alkuun vakava varoitus siitä, että sanoman allekirjoittaja ei ole mitään sukua minulle, eikä muutenkaan erityisessä vuorovaikutuksessa kanssani. Lupaan tästä virheestäni ottaa vakavasti oppia tulevaisuutta varten ja varustaa muiden viestit erityisillä varoitusteksteillä, etten ole tekemisissä asian kanssa millään muulla tavoin kuin vain viestin välittäjänä.
Noviisi, ei päähäsi mitenkään pälkähtänyt kysäistä asiaa suoraan Heidi Räihältä, joka olisi oitis tiennyt asian tilan.
Juhani
Noviisi, hyvää joulua sulle.
esko
Erinomaista, JuhaniV, että lupaat tulevaisuudessa käyttäytyä hillitymmin ja vähemmän aggressiivisesti. Kiitos. Olisi myös kohteliasta, jos olisit ottamatta itsellesi kunniaa muiden tekemästä työstä. Kun olet suuri terapeutti ja psykodraamaohjaaja, tiedät varmasti mitä itsereflektio tarkoittaa. Olisi upeaa, jos voisit näyttää esimerkkiä katsomalla myös itseäsi yhtä kriittisesti kuin meitä muita.
Liitän tähän mukaan muutaman linkin kotitehtäväksi niille, jotka haluavat valmistautua katsomaan Tarinatalon tv-dokumentin Homo-Suomen historia. Pyydän anteeksi ranneliikkeen ylläpidolta jos vaikutan opettajamaiselta, mutta minä olen opettaja ammatiltani - sosiaalitieteiden pt. tuntiopettaja Kuopion yliopistosta, jossa vedin sosiologian peruskursseja, metodologian ja tietokoneohjattujen menetelmen kursseja sekä englanninkielistä kurssia "Sex, gender and sexuality". Toimintani etiikkaa kuvaa se, että lähtiessäni Kuopion yliopistosta Hesaan takaisin, Savon Sanomissa oli kolumni, jossa minun avoimuuttani kehuttiin ja minun toimintaani rinnastettiin MinnaCanthiin.
Ehkä monet tuntevat Minna Canthin toimintaa ja kohtaloa. Hän aloitti 1800-luvun lopulla ja oli tulenpalava naisiin kohdistuvan sorron kriitikko, joka yleensäkin arvosteli epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa ja vaati täyttä sosiaalista ja juridista tasavertaisuutta naisille. Hän kirjoitti hyvin kriittisiä näytelmiä ja kirjoja, jotka johtivat hänet vaikeuksiin yhteiskunnallisten konservatiivien taholta.
Minä olen tulenpalava lesboihin ja homoihin kohdistuvan sorron kriitikko, mikä on johtanut minut vaikeuksiin yhteiskunnallisten konservatiivien taholta - niin sanomalehdistössä kuin myös Ranneliikkeen palstoilla. Olen tietoinen siitä, että Ranneliikkeen keskustelupalstan näkyvä imago painottuu selvästi KKK-linjalle (Kirkko, Kokoomus, Kuvalehti). Se on hyvä. Kokoomuksen presidenttiehdokaskin on nykyisin - oman ilmoituksensa mukaan - myös työväen edustaja.
Toivon kuitenkin, että näillä palstoilla annetaan kaikkien kukkien kukkia - myös sirkkeliin kompastuneiden kukkien. Tätä voisi perustella sillä, että kuitenkin merkittävä osa Suomen kansasta jakaa ne arvot, joita minäkin yritän täällä tuoda esiin: vähemmistöjen, sorrettujen ja eri tavoin syrjäytettyjen puolustaminen. Tätä kantaahan edustaa mm. minun ylipäällikköni, tasavallan presidentti, joka on toiminut myös Setlementtiliikkessä ja Sexpossa ja puolustanut mm. maahanmuuttajien, romanien sekä hlbt-ihmisten tasavertaisuutta.
Siis kotitehtäväksi Tarinatalon dokumenttia katsomaan lähteville muutamia linkkejä samaan ohjelmaan osallistuvilta haastateltavilta, joissa myös käsitellään tasavertaisuusliikkeen historiaa Suomessa:
1) Historiantutkija Kati Mustolan katsaus Setan historiaan Hesetan Helsinki Pride -sivuilta. Kati Mustola on yksi ohjelman esiintyjiä:
http://www.helsinkipride.fi/?page=historia〈=fi
2) Tarinatalon ohjelmassa esiintyvien Jussi Nissisen ja Olli Stålströmin artikkeli Setan historiasta suomeksi:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=294_6_1
3) Jussi Nissisen ja Olli Stålströmin artikkeli Setan historiasta på svenska (tekijät kannattavat seksuaalista, sukupuolista ja kielellistä tasavertaisuutta):
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=295_15_3
4) Tarja Halosen puheenvuoro Setan ensimmäisessä julkisessa paneelissa syksyllä 1974:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=167_44_1
5) Eva Isakssonin julkaisema nettiartikkeli ajastaan Tarja Halosen hallitustoverina Setassa vuosina 1980-81. Eva Isaksson on myös yksi Tarinatalon dokumentin haastateltavia:
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/tarja.html
6) Setan pitkäaikaisen puheenjohtajan - Tarinatalon dokumentissa haastatellun - Jorma Hentilän katsaus Setan historiaan Setan sivuilta:
http://www.seta.fi/fi/setafi66.htm
7) Setaa edeltävän liikkeen, Psyke ry:n pitkäaikaisen aktivistin - Tarinatalon dokumentissa haastatellun - Veli Hyvärisen muistelmat omasta toiminnastaan vapautusliikkeen alkuhämärissä. Veli Hyvärinen oli yksi sillanrakentajista vanhan ja uuden liikkeen välillä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=69_34_1
7) Lyhyt historiallinen katsaus siitä, miten eruooppalaisen vapautusliikkeen alku tuli Suomeen hollantilaisen liikeen COC:n edustajan Benno Premselan kautta 1970-luvulla ja miten sen liikkeen juuret ulottuvat Hirschfeldin ja WHK:n kautta aina Ranskan suureen vallankumoukseen vuonna 1789:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=36_6_1Poistun nyt linjoilta hyvin pitkäksi aikaa. Palaan tammikuussa Tarinatalon televisiodokumentin jälkeen - jos sittenkään. Minun silmissäni Ranneliikkeen keskustelupalstasta on tullut niin vastenmielinen ilmiö, ettei sitä kestä katsoa ilman hyvin pitkiä lepotaukoja.
Kiitos Olli S. monista hyvistä kirjoituksistasi. Sekä en voi muuta sanoa komentiksi kirjoituksellesi kun et ole ainoa joka tuntee samalla tavalla.
Toivon sinulle hyvää ja rauhaisaa joulua.
Olli, pitkän viestisi (30) ensimmäinen kappale on minulle täysin käsittämätön. Luin varmuuden vuoksi kaikki kommenttini tähän keskusteluun. En senkään jälkeen löydä syitä viittaukseesi minuun. No tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen saanut sinulta kunniaa minuun täysin liittymättömistä asioista.
Esko, sinä käyttäydyt lapsellisesti. Etkö jo voisi muuttaa tyyliäsi ja alkaa osallistua keskusteluihin enemmän aikuismaisesti.
Juhani
Nyt se syy löytyi Ollin käsittämättömään kommenttiin minun suuntaani. Hänhän ei ihmettelyyni ole koskaan vastannut.
Olen tietämättäni astunut Ollin itselleen paaluttamalle tontille välittäessäni tuottajan pyynnön avustajista elokuvan tekoon tänne Ranneliikkeeseen.
Olli ilmoittaa eräässä toisessa yhteydessä olevansa SE henkilö, joka on kerännyt Tarinatalolle omasta "ei-stereotyyppisestä ystäväpiiristään" parikymmentä haastateltavaa tulevaa dokkaria varten. Herää vain kysymys, miksi Tarinatalo lähetti kuitenkin yleisen hätähuudon Setaan.
Tilanne synnyttää minussa huolestuneita ajatuksia siitä, pystyykö Tarinatalo tuottamaan riittävän monipuolisen näkemyksen homojen maailmaan, jos vain yksi (?) henkilö on ollut ehdokkaita haastateltaviksi valitsemassa omista tuttavistaan.
No pian näemme minkälainen kokonaisuus aiheesta on saatu kokoon. Olisi tärkeää välittää monipuolinen kuva maailmastamme. Sateenkaari-ihmiset ovat yhtä monenkirjavia kuin sateenkaari itse.
Juhani
Olli mielestäni tuossa ylempänä olleessa viestissään kyllä toi ilmi, että hän olisi ollut vain yksi monista, joiden kanssa Tarinatalo on keskustellut ja jotka ovat lähteneet mukaan tekemään dokkarisarjaa. Minulle ei ainakaan jäänyt sellaista kuvaa, että Olli olisi ollut ainoa. En sitten tiedä, jos jossain toisaalla asiaa on käsitelty toisin.
Tähän tarinatalon dokkariprojektiin on kuuluteltu viime kesän ja tämän syksyn aikana tällä sivustollakin ihmisiä muutaman kerran.
Tulevaisuudessa näille sivustoille on tulossa paikka etsintäkuulutuksia, tiedotuksia ja muita vastaavia varten - keskustelufoorumin ulkopuolelle. Sellaisella ratkaisulla saataneen vältettyä hieman näitä tukkanuottasilla olemisia...
JuhaniV kirjoitti: "Nyt se syy löytyi Ollin käsittämättömään kommenttiin minun suuntaani. Hänhän ei ihmettelyyni ole koskaan vastannut.
Olen tietämättäni astunut Ollin itselleen paaluttamalle tontille välittäessäni tuottajan pyynnön avustajista elokuvan tekoon tänne Ranneliikkeeseen.
Eikö tämä "nyrkkeily matsi" voisi pitää jo hieman taukoa? Olen lopen kyllästynyt tähän, Olen suurin ja "kaunein" täällä-missioon.
Dokumentin historia yltää vielä pitemmälle kuin mitä tällä palstalla on mainittu. Ensin liikkeelle lähti eräs toinen toimittaja, joka otti yhteyttä varmaankin useisiin lesboihin ja homomiehiin, en tiedä keihin tai kuinka moneen, kartoittaessaan edellytyksiä löytää erilaista taustamateriaalia, mm. valokuvia, dokumenttia varten. Osaltani lähetin vastauksen hänen tiedusteluunsa. Asiasta ei kuitenkaan sen koommin kuulunut.
Meni arviolta liki vuosi, ennen kuin Heli Koskela ryhtyi valmistelemaan dokumenttia ja otti mm. minuun yhteyttä. Osaltani annoin hänelle alkukesästä muutamia nimiä, naisia ja miehiä, joilla on pitempää perspektiiviä homojen ja lesbojen aseman muuttumisesta yhteiskunnassa. En tiedä, moniko heistä on ollut haastateltavana.
Puolestani suhtaudun luottavaisesti lopputulokseen, koska Heli Koskela on saamani käsityksen mukaan "tehnyt kotiläksynsä" eikä ole suinpäin rynnännyt vain kaapaisemaan vähän pintaa ja kokoamaan siitä dokkaria. Onnistuminen on paljolti kiinni myös meistä haastatelluista ja meidän onnistumisestamme haastattelutilanteessa.
Koko ketju lähti onnettomasti liikkeelle avustajien etsimisenä ilman, että syntyi selvää kuvaa siitä, mistä on kysymys ja mihin haastateltavia etsitään. Vastuu on viestin alkuperäisen lähettäjän.
Jorma Hentilä
Kiitos Jorma Hentilä kommentistasi. Eiköhän tämän jälkeen päästä jo itse asiaan ja toivottovasti tulevaisuudessa vältytään JuhaniV:n kaltaisilta keskustelun aloituksilta, joissa ulkopuoliset ryhtyvät apulaiskokeiksi... Mitä useampi kokki sitä suolaisempi soppa! Heidi Räihän viestistä: mikäli JuhaniV olisi tiennyt jotain dokkarista olisi ensimmäinen viesti ollut muotoiltu informatiivisemmaksi ja uskon Heidin myös olleen siinä uskossa, että vain asiasta jotain tietävä lähettää viestiä eteenpäin sitä taustottaen! Kiitokset kaikille Homo-Suomen historiaan panoksensa antaneille! Jäämme odottelemaan 11.1. klo 20 YLE Teemalla alkavaa ohjelmaa...
Tavoite tuli saavutetuksi. Keskustelun myötä tuli varmasti laajalle joukolle tietoon, että tv-sarjaan tarvittiin avustajia. Tämän keskustelun myötä myös sarja sai reippaasti mainosta. Olen tyytyväinen lopputulokseen.
Jorma Hentilälle parhaat kiitokset taustoittamisesta.
Juhani
Ohjelma ajetaan ulos Ylen digitaaliselta Teema-kanavalta.
Voisi olla nyt sopiva hetki varustautua tekniikalla, jonka hankinta on joka tapauksessa hetken kuluttua pakosti edessä.
Juhani
"Voisi olla nyt sopiva hetki varustautua tekniikalla, jonka hankinta on joka tapauksessa hetken kuluttua pakosti edessä."
Maksatko digiboksini? Minulla ei ole siihen varaa.
Mitä teet jossain ensivuoden puolivälissä, jolloin analoogiset lähetykset loppuvat?
Juhani
Aikaa tähän digiboksin hankintaan on vielä noin puolitoista vuotta onneksi. Sen ajan ainakin minä aion käyttää rauhassa odotteluun, jonka aikana toivon tallentevien digiboksien hintojen tippuvan ja niissä olevien lastentautien karsiutuvan pois. "Kauhutarinoita" on kavereilta liikaa kuultu epävarmasti toimivista bokseista ja jatkuvasta boksien ohjelmistojen päivitysrumbasta. :-)
Muutamia yksittäisiä ohjelmia tässä toki menettää, jotka haluaisin nähdä, mutta aina tulee uusia.
"Mitä teet jossain ensivuoden puolivälissä, jolloin analoogiset lähetykset loppuvat?"
Jos kerran et suostu ostamaan minulle digiboksia, kenties lopetan television katsomisen kokonaan. Ei välttämättä huono ratkaisu sekään.
Samoilla linjoilla Rikun kanssa. Puolitoista vuotta on näiden tekniikkojen kyseessä ollessa toooodella pitkä aika.
Jos parilla kympillä saisi toimivan digiboksin, jolla voisi katsella Yle Teemaa, harkitsisin sen hankkimista. Muuten jaksan kyllä odottaa ja katsoa, millaista laitteistoa ensi vuoden kesällä on tarjolla. HTV tarjoaa kanavia aivan riittävästi, ja Yle Teeman suurimmat helmet uusitaan tavallisesti jossain vaiheessa vielä Ylen analogisilla kanavilla. Digibokseja näytään muutenkin mainostettavan enimmäkseen T-malleina, eli kaapelittomiin talouksiin. Yksi mahdollisuus olisi tietenkin hankkia tietokoneelle digikanavien katselun mahdollistava kortti, mutta niissäkin taitaa vielä teknisiä ongelmia riittää.
Pitäisikö tämän takia hankkia digisovitin, toistaiseksi ensimmäinen syy, että hankkisi. Tämähän tulee yleTEEMAlta. Olis ollut kiva, jos näkyis ihan analogisessa verkossa.
En jaksa uskoa, että saisit kunnollista digiboksia parilla kympillä vielä pitkään, pitkään aikaan. Nykyiset satasella saatavat, HTV:n myymälästa saatavat laitteet toimivat aivan hyvin. Halpoja, hyvin toimivia perusbokseja saa varmasti odottaa, jos ei nyt ihan tuomiopäivään saakka, niin vuosikausia. Ritsa on aina ritsa, ja varsinkin digimaailmassa boksi, jolle ei ole kunnon päivityksiä saatavana, on aivan hyödytön. Halpa ja uusi = ei päivityksiä.
Yle Teema lähettää jälleen Heli Koskelan toimittaman, Tarinatalon tuottaman sarjan Homo-Suomen historia. Sen viimeinen osa "Oikeutta!" lähetetään tänään uusintana.
Nyt tämän voi nähdä myös Ylen Areenalta, joten ei tarvitse välttämättä omistaa digitelevisiota.
Homo-Suomen historia on nähtävissä tältä sivulta 7.7.2009 saakka:
http://areena.yle.fi/video/288819Tarinatalon Heli Koskelan tekemä dokumentti Homo-Suomen historia on nyt näytetty Yle Teemassa kaikkiaan neljä kertaa alkuvuodesta 2006 lähtien. Se oli myös nähtävissä ilman digiboksia Ylen Areenassa viimeisen uusintaesityksen jälkeen 7.7.2009 saakka. Yle Areenassa se saavutti 1700 katsomiskertaa.
Minut kutsuttiin kesäkuussa 2009 Ylen kevätjuhlaan kertomaan ohjelman saamasta vastaanotosta dokumentin tekijöille ja Ylen johdolle. Kerroin siellä, että yleensä ohjelmaa on pidetty erittäin huolellisesti tehtynä ja yhdenvertaisuutta edistävänä, mutta että protesteja on herättänyt, että se on ollut nähtävissä vain digikanavilla.
Kerroin läsnä olleelle ohjelman tuottajalle Jukka Heinoselle, että jotkut Ranneliikkeen palstoilla ovat protestoineet sitä vastaan, että ohjelmassa on kerrottu syrjinnän aiheuttamista psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista, mitä on pidetty "turhan valittamisena". Näiden mukaan ohjelmalla on väärä nimi, sen olisi pitänyt olla esim. "Setan radikaalien historia".
Jukka Heinonen totesi ohjelman saaman vastaanoton olleen niin kannustava, että Tarinatalo harkitsee viidennen osan tekemistä Homo-Suomen historiasta. Annoin hänelle itsensä "Sateenkaariyhteisöt ry:ksi" ylentämän Ranneliikkeen johdon yhteystiedot ja kehotin tekemään ohjelmaa keskiluokkaisista itseensä tyytyväisistä hyvinvoivista homoista.
Namusetalaiset haluavat historiastakin siloitellun, ei riitä pelkästään se, että nykyisten sirkkeliin astuneiden äänet vaiennetaan!
Tällainen on selkeää kaipausta suomettumisen aikaan. JuhaniV, Neuvostoliitto meni jo, nyt voidaan puhua niin kuin asiat ovat.
Kun joku sattuu mainitsemaan, että menee ihan hyvin (ja etenkin jos mainitsee että on yleisesti ottaen mennyt ennenkin) ja ilkeää vielä valottaa omaa katsantoaan, niin siitähän riemu repeää.
Minä pidän täyteläisestä kokonaiskuvasta, iloineen ja suruineen, tärkeine hetkineen ja suvantoineen. Tasapuolisesta ja todenmukaisesta kuvasta.
Minusta on hyvä, että tuon sarjan sisällöstä käydään keskustelua, jossa on myös kriittisiä äänenpainoja. Homo-Suomen historian on kuitenkin ajateltu kuvaavan laajasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, siis suurta osaa meistä, jotka tästä keskustelemme.
On selvää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia on ollut merkittävästi syrjintää ja myöhemmin myös kamppailua. Samainen historia lienee kuitenkin ollut myös hyviä hetkiä, onnistumisia ja hyväksyntääkin. Ja suuri osa ajasta tavallista arjen ahertamista.
Jos joku painokkaastikin esittää huomioitaan sarjasta, jonka on tarkoitus kuvata näiden vähemmistöjen oloa ja eloa, ei tarkoita millään tavalla sarjan "mitätöintiä" tai "mustaamista". Se on keskustelua aiheesta, jonka keskustelija kokee itselleen läheiseksi ja josta itsellä on omia käsityksiä ja mielipiteitä.
Kukkikoon kaikki kukat!
Otsikolle "Homosuomen historia" sarjan sisältö oli minusta hyvin onnistunut, eikä mitenkään liian synkistelevä.
Toisaalta suurin osa Suomen homoista on melko varmasti ihan kohtuullisesti elämäänsä tyytyväistä alempaa keskiluokkaa, ja vaikka ikäviä syrjintä- ja ennakkoluulokokemuksia on varmasti kaikilla, suurin osa luultavasti pitää elämäänsä ihan kelvollisena eikä tunne tarvetta ripustautua huonoihin kokemuksiinsa tai kertoilla niistä muille.
Jos tehtäisiin ohjelmaa esim. otsikolla "HLB-ihmiset nykysuomessa" niin suurelle yleisölle tekisi kyllä hyvää nähdä myös vilaus siitä valtavasta joukosta "ihan tavallisia homoja", jotka eivät pidä meteliä itsestään ja ovat siksi lähes näkymättömiä. Pidettäköön sitä sitten vaikka namu-Setalaisuutena, mutta meistä suuren osan elämä, ulkonäkö ja käytöstavat vain eivät aivan kamalasti poikkea heterojen vastaavista.
