Suvaitsevaisuuden paradoksi

  • 1 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 7.11.2005 12:40
Suvaitsevaisuutta on hyvin vaikea rakentaa niin, ettei siitä tule välinpitämättömyyttä. Pitääkö homon suvaita fundamentalisti kristityn mielipiteitä ja tekoja vai kristityn homon mielipiteitä ja tekoja?
Asiaa voi tarkastella näin: Kumman toiminnasta aiheutuu toiselle enemmän konkreettista haittaa? Kumpi pyrkii omalla toiminnallaan rajoittamaan ja hallitsemaan toisen elämää ja oikeuksia? Kumpi ei antaisi toisen elää haluamallaan tavalla, vaikka tämä ei pakotakaan muita elämään samalla tavalla? Kumpi olisi valmis antamaan toisen pitäytyä omissa ajatuksissaan ja omassa elämäntavassaan? Kumpi kunnioittaa toisen itsemääräämisoikeutta ja inhimillisyyttä, kumpi määrittelee toisen sairaaksi, syntiseksi ja rikolliseksi?

Jo näiden kysymysten pohjalta tarkasteltuna on melko helppo havaita, että näistä kahdesta fundamentalistikristitty ei ainakaan ole se suvaitsevaisempi osapuoli. Homon on varmasti helpompi suvaita fundiskristittyä kuin fundiksen homoa. Varsinkin nykyisen kaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa fundikset eivät (onneksi) pääse vaikuttamaan kovinkaan paljoa homojen oikeuksiin.

Lähinnä paradoksaalista tässä suvaitsevaisuusasiassa on fundiskristittyjen päänsisäinen paradoksi: kristinuskon pitäisi olla lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta korostava usko, jossa jopa painotetaan sitä, että ihmiset eivät saisi tuomita toisiaan. Kultainen käsky vieläpä kehottaa tekemään toisille niin kuin haluaa itselle tehtävän. Tästä kaikesta huolimatta fundikset näyttävät toimivan juuri päinvastoin.

Periaatteessa on kyse samankaltaisesta paradoksista kuin demokratiassakin. Demokratiaan kuuluu kaikkien yhtäläinen sananvapaus ja päätäntävalta. On kuitenkin olemassa ajatusmaailmoita ja ideologioita, jotka eivät hyväksy demokratiaa ja pyrkivät jonkinlaiseen dogmaattiseen totalitarismiin. Demokratian mukaan näitäkin ideologioita edustavilla ihmisillä on kuitenkin sananvapaus ja päätäntävalta. Onko demokratian nimissä siis kuunneltava ja annettava päätäntävaltaa myös sellaisille tahoille, jotka haluavat eroon demokratiasta ja jotka haluavat perustaa totalitaarisen vallan?
  • 3 / 38
  • miesmies
  • 7.11.2005 17:51
kannattaisi muistaa, että luterilainen fundamentalisti on usein korkeasti koulutettu ja valistunut, kun taas joku helluntailainen fundamentalisti on usein pahimmasta päästä ja täysin amerikkalaisten vaikutteiden kyllästämä. kristityssä ja "kristityssä" on eroja.
Välinpitämätön saattaa käyttää suvaitsevaisuutta ja relativismia suojakilpenä kritiikkiä vastaan. Pidän naiivina, ettei kärsimyksen tahalliseen aiheuttamiseen puututa verukkeella, että emme voi lähtökohtaisesti tehdä moraalisia vertauksia itsemme ja toisen ihmisryhmän välillä. Todellinen suvaitsemattomuus ei ole mielestäni moraalirelativistista ajattelua, vaan halua ymmärtää toista, koska välittää toisesta ja haluaa toiselle onnellisuutta. Tämä tunne taas lähtee siitä, että oivaltaa olevansa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Väkivalta muita vastaan on aina väkivaltaa itseä vastaan. Samoin muista huolehtiminen on myös itsestä huolehtimista.

En siis pidä suvaitsevaisuutta paradoksina. Välinpitämättömyys ei kuulu suvaitsevaisuuden piiriin. Toki välinpitämättömyyttä voidaan kutsua suvaitsevaisuudeksi, vaikka se ei sitä olekaan. Kyseessä ovat sanan suvaitsevaisuus kategorisesti erilaiset merkitykset - eivät tiettyyn merkitykseen kuuluvat toistensa kanssa ristiriitaiset piirteet.
  • 5 / 38
  • Rokkihomo
  • 7.11.2005 19:12
Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita.
Oon pirun suvaitsematon suvaitsemattomuutta kohtaan,
enkä kysy moiseen lupaa keneltäkään.

Sanoja ja käsitteitä voidaan tietty pyöritellä.
Ehkä jopa sillä motiivilla ettei vaan tarvitse oikeasti ottaa kantaa hankaliin asioihin.
  • 6 / 38
  • Per Vers
  • 7.11.2005 20:14
Miksei suvaitsevaisuudesta sitten saisi tulla välinpitämättömyyttä?

Minun mielestäni suvaitsevaisuus ON juuri sitä, että jokin asia on niin ok ettei siitä edes tarvitse sen kummemmin välittää. Minä esimerkiksi suvaitsen täysin pirkanmaalaiset arvanmyyjämummot, Volvojen omistajat ja filatelistit. En kuitenkaan koe hirveästi pitävän heitä tapetilla vaan olen aika välinpitämätön...
Ihmisellä on aina arvotuksia - myös välinpitämättömyys on sellainen. Ihminen vooidaan ilmaista olevan välinpitämätön jostakin asiasta vasta sitten, kun ko. asia on tiedostettu. Tiedostamisessa voi olla hyvin monia tasoja sekä esim. ristikkäisiä kytköksiä. Mitä syvempää ja laaja-alaisempaa tiedostaminen on, sitä selkeämmin tulevat arvoasetelmat ja niihin liittyvät ongelmat esille.
Yhdyn pandakan ajatukseen (ilmeisesti luettavissa hänen tekstistään) siitä, että moraalille on tarpeen olla absoluuttinen perusta. Toisesta välittäminen voi olla sellainen periaate tai vielä paremmin kulttuuri. Sen sijaan katson, että relativismi vaikuttaa toki - aina tilanteissa.
Mitä tulee suvaitsemattomuuden suvaitsemiseen, niin en katso tällaisen kysymyksenasettelun edes nousevan. Suvaitsematon tuomitsee itse itsensä. Ei siihen tarvita suvaitsemista/suvaitsemattomuutta. Kyse on hyväksynnästä, jota ei tarvitse antaa! Ihmisillä on aina arvotuksia - ne kertovat paljon...
  • 8 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 9:22
"Todellinen suvaitsemattomuus ei ole mielestäni moraalirelativistista ajattelua, vaan halua ymmärtää toista, koska välittää toisesta ja haluaa toiselle onnellisuutta."

Ehkä pitäisikin puhua ymmärtämisestä eikä suvaitsemisesta. Perusongelmaa se ei kuitenkaan poista. Aina kun suvaitsee jotain, on samalla suvaitsematon jollekin.
Välittämisen ei tarvitse olla ymmärtämistä. Ymmärtämisessä on aina mukana hyväksyntää ja monien asioiden kohdalla on - mielestäni - kohdallaan olla ymmärtämättä. Mikäli olisi löydettävä sanoiksi puettuna se, mitä itse ajattelen, käyttäisin 'toisen tajuamiseen pyrkimistä' sellaisena. Tällaisessa välittämisessä on kohtaamista niin, että parhaassa tapauksessa toinen katsoo koko (ainakin tällainen kokemus) persoonansa tulleen huomioiduksi. Kuinka usein juuri tätä ei tapahdu hlbt-ihmisillä!
Luulisin esimerkiksi henkilön, joka on rakastanut, tajuavan toisen rakastamisen.
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että myös suvaitsemattomuutta tulisi suvaita. Jos katsotaan, mistä suvaitsevaisuuden tarve pohjimmiltaan kumpuaa, se johtuu siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ja vaikka ei hyväksyisi muiden erilaisuutta, saatta myös itse olla joiltain osin erilainen ja joutua siksi syrjinnän kohteeksi. Suvaitsevaisuuden tarkoitus on olla nimenomaan eräänlainen "rauhansopimus", tyyliin "minä hoidan omat asiani ja sinä hoidat omat asiasi".

Suvaitsevaisuuden tarkoitus ei nimenomaan ole se, että hyväksyy jonkin tietyn käytöksen tai jopa pitää sitä toivottavana. Mikä olisi sen helpompaa kuin suvaita sellaista käytöstä, jonka jo hyväksyy tai jota pitä toivottavana? Ei, on paljon vaativampaa suvaita jotain, jota ei hyväksy tai jota pitää vastenmielisenä.

Fundamentalistiuskovainen voi ainakin periaatteessa olla suvaitsevainen, vaikka hän pitäisi homoja syntisinä kurjina, jotka joutuvat helvettiin. Hänen ei tarvitse olla homojen kanssa tekemisissä, kunhan pitää mielipiteensä ominaan eikä pyri jollain tavoin, esimerkiksi lainsäädännön keinoin, vaikeuttamaan homojen asemaa. Jos hän kuitenkin lähtee saarnaamaan homoille jotka eivät häntä halua kuulla, tai esimerkiksi vaatimaan lakia, joka kriminalisoisi homoseksuaalisuuden tai työnantajia erottamaan homotyöntekijät, hän sanoo tämän "rauhansopimuksen" irti, eikä häntäkään kohtaan tarvitse olla suvaitsevainen, sillä kenenkään ei tarvitse "suvaitsevaisuuden" nimissä antaa esimerkiksi tappaa itseään ja seisoa tumput suorina kun toiset kivittävät. Sama periaate on sovellettavissa lievempiinkin tapauksiin.

Homot ovat valitettavasti usein itse suvaitsemattomia sekä muita ryhmiä että homojen keskuudessa olevia erilaisia ryhmiä kohtaan. Ei ymmärretä, että jos vaaditaan suvaitsevaisuutta homoseksuaalisuudelle, täytyy olla itse valmis olemaan suvaitsevainen erilaisuutta kohtaan. Ei se voi toimia niin, että itse vaatii muita suvaitsemaan itseään, mutta ei sitten itse olekaan valmis suvaitsemaan muita. Miksi muut suvaitsisivat sellaista henkilöä, joka ei suvaitse heitä?

Ranneliikkeessäkin näkee, miten jotkut keskustelijat ovat valmiita henkisesti lynkkaamaan tai polttamaan roviolla sellaisia keskustelijoita, jotka myöntävät esimerkiksi harrastavansa irtosuhteita, anonyymiseksiä, fistausta, tms. Koska nämä keskustelijat todennäköisesti itsekin ovat homoja, he ilmeisesti haluavat, että yhteiskunta suvaitsisi poikkeavuutta nimeltä "homoseksuaalisuus", mutta eivät muita poikkeavuuksia siinä seksuaalisuuden kirjossa, jossa homoseksuaalisuus ja heterosekuaalisuus ovat vain pari värisävyä. Mutta he eivät pysty osoittamaan mitään järkevää syytä, miksi juuri homoseksuaalisuutta tulisi suvaita, mutta ei muita poikkeavuuksia (olettaen tietysti, ettei noihin poikkeavuuksiin kuulu jonkun pakottamista, joka sinällään sotii sitä ajatusta vastaan, johon suvaitsevaisuus pohjautuu).

Minusta on hyvin surullista, ettei tämä ole vieläkään uponnut useiden homojen kalloon. Jos et ole itse valmis olemaan suvaitsevainen, niin turha odottaa itse parempaa kohtelua muilta.
  • 11 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 12:45
"Suvaitsevaisuuden tarkoitus ei nimenomaan ole se, että hyväksyy jonkin tietyn käytöksen tai jopa pitää sitä toivottavana. Mikä olisi sen helpompaa kuin suvaita sellaista käytöstä, jonka jo hyväksyy tai jota pitä toivottavana? Ei, on paljon vaativampaa suvaita jotain, jota ei hyväksy tai jota pitää vastenmielisenä."

Käytäntö on haastavampaa kuin esittämäsi yksinkertaistettu malli. Minäkin suvaitsen monikulttuurisuutta, mutta jos joudun sen uhriksi, loppuu suvaitsemiseni siihen. Kun olen rehellinen, joudun myöntämään, etten suvaitse mitään muuta kuin sen, minkä suvaitsen. Se ei kai ole todellista suvaitsevaisuutta.

Käytännössä ihmiset ovat todella suvaitsemattomia. Humanistiset aatteet jäävät helposti pelkiksi sanoiksi. Kun joutuu luopumaan käytännössä jostain toisten hyväksi (oikeudesta harjoittaa seksiä, oikeudesta toteuttaa Raamattua fundamentalistisen tulkinnan mukaan) huomaa samalla oman joustamattomuutensa.
"mutta jos joudun sen uhriksi, loppuu suvaitsemiseni siihen"

Kuten yritin sanoa, suvaitsevaisuus edellyttää tiettyä vastavuoroisuutta. Jos monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että joudut suvaitsemattomuuden uhriksi, niin ei sinunkaan voida vaatia käyttäytyä suvaitsevaisesti niitä kohtaan, jotka eivät osoita suvaitsevaisuutta sinulle. Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita.
'Monikulttuurisuus' tuntuu olevan yksi niistä asioista, joka on joillekin kuin punainen vaate ja toisille taas kuin jalustalle nostettu epäjumala. Mutta kuinka moni on edes ajatellut, mitä se itse asiassa merkitsee?

Tukkimiehentäi edellä kirjoitti joutumisesta monikulttuurisuuden uhriksi. Mitä se on? Eihän monikulttuurisuus voi kenenkään kimppuun hyökätä, kyseessä on enintään joku ihminen tai ryhmä, jolla on erilainen kulttuuri kuin minulla. Se, että kaikki eivät ole ymmärtäneet kultturien rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä ja ideaa, ei tarkoita että 'monikulttuurisuus' ideana olisi epäonnistunut. Oikeaa monikulttuurisuutta on juuri toisenlaisten kulttuurien hyväksyminen ympärillään kuuluipa itse enemmistö- tai vähemmistökulttuuriin.

Hyväksynnän edellytyksenä on tietenkin tiettyjen yhteiskunnan perussääntöjen noudattaminen puolin ja toisin. Jos joku näitä sääntöjä rikkoo, ei se edellytä siirtymistä monikulttuurisuudesta monokulttuuriin, vaan sääntöjen rikkojalle on tehtävä selväksi, mikä hänen ajattelussaan on mennyt monikulttuurisuuden kannalta pieleen.
Erinomainen topic. Joskin älyllinen kapasiteettini ei kykene kattamaan koko suvaitsemattomuuden määriteltyä aluetta, joten tyydyn olemaan välinpitämätön.
Monikulttuurisia olemme kaikki. Kukaan ei kuulu pelkästään yhteen kulttuuriin ja jokainen kuuluu jossakin suhteessa takuuvarmasti sekä enemmistö- että vähemmistökulttuureihin. Edustamme myös eri kulttuureja eriävissä määrin. On hyvin ikävää, jos joku uskottelee itselleen olevansa monokulttuurinen ja vaatii sitä vielä muilta. Valitettavasti tällaisia ihmisiä ja ryhmiä on. Kuten monet homot ja lesbot hyvin tietävät, on syrjinnän taustalla hyvin usein rajua itsesyrjintää.
  • 17 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 21:17
"Tukkimiehentäi edellä kirjoitti joutumisesta monikulttuurisuuden uhriksi. Mitä se on?"

Sellaista kulttuurien kohtaamista, jossa jomman kumman tai jonkin kulttuurin harjoittamisen mahdollisuudet käytännössä rajoittuvat muiden kulttuurien vuoksi. Jos naapurissani asuu muslimi, suhtaudun oletusarvoisesti häneen suvaitsevasti: tervehdin, lainaan sokeria, autan kieliongelmissa ja työhakemusten teossa, hoidan lapsia (jos hän sallii) ja niin poispäin. Jos tämä sama muslimi alkaa esittää uskontonsa perusteella vaatimuksia, jotka sotivat omia arvojani tai oikeuksiani vastaan, syntyy helposti ongelmia.

Etukäteen on helppo uskoa olevansa suvaitsevainen ja sopeutuvansa, mutta jo jokainen pitkässä parisuhteessa elänyt on varmasti huomannut, kuinka vaikeaa sopeutuminen ja todellinen muuttuminen on. Helpompaa on usein katkaista suhde. Samoin jokainen ongelmakerrostalossa asunut tietää, kuinka rasittavilta vain yhden asukkaan vaatimukset saattavat tuntua (olen vuorotöissä ja nukun päivällä, olkaa silloin hiljaa), vaikka ne olisivat perusteltujakin.
Muistan aikanaan - parisenkymmentä vuotta sitten - Setan sloganin olleen "suvaitsevaisuus on syrjintää", ja olen itse sittemmin ollut pääsääntöisesti sitä mieltä. Jos on varaa suvaita, asettaa itsensä yläpuolelle; jos on kanttia hyväksyä, asettaa itsensä samanarvoiseksi.
  • 19 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 21:37
"jos on kanttia hyväksyä, asettaa itsensä samanarvoiseksi."

Minä sanoisin niin, että jos on kanttia olla myös hyväksymättä, asettaa itsensä samanarvoiseksi.
Tukkimiehentäin esimerkki musliminaapurista kuvaa mielestäni enemmän kerrostaloasumisen kuin kulttuurien kohtaamisen ongelmaa. Samantyyppinen ongelma voi syntyä - kuten myös samassa viestissä todetaan - eri aikoihin vuorotyötä tekevien asukkaiden välisissä suhteissta.

Jos musliminaapuri vaatii, että perjantaipäivänä ei saa soittaa musiikkia tai imuroida niin, että se kuuluu naapuriin, tai minä kasvissyöjänä vaadin, että hänen asunnostaan ei saa kantautua porraskäytävään uunissa kypsyvän lampaan käryä, ongelman juuret ovat osittain kulttuurisia, mutta johtuvat enemmän asumismuodosta.

Kerrostalossa noudatetaan tiettyjä järjestyssääntöjä, ja asukkaiden on mukauduttava niihin. Tämä saattaa johtaa siihen, että yötyötä tekevät hakeutuvat päivällä hiljaisiin taloihin tai muslimit juuri noihin köyhien muslimien asuttamiin ongelmalähiöihin, vaikka heillä olisi varaa vauraampiinkin ympäristöihin.
Lainaa sokeria MUSLIMILLE...hmmm (onko aivan pakko määritellä lainaavansa sokeria JUURI muslimille?)
  • 22 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 21:51
"Lainaa sokeria MUSLIMILLE...hmmm (onko aivan pakko määritellä lainaavansa sokeria JUURI muslimille?"

Useimmat ihmiset haluavat tulla määritellyiksi yksilöinä eivätkä vain ihmislajina. Tällöin on tärkeää huomioida myös yksilön uskonto, ruokavalio, moraali, asenteet tai käytännön tavat ja tarpeet, koska juuri nuo lukemattomat pikkuseikat tekevät yksilön. Jos minun pitää huomioida naapurini uskonto yleensä (etten loukkaisi häntä ja ymmärtäisin hänen käytöstään), niin sama malli kulkee mukana myös sokerin lainaamisessa.
  • 23 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 21:55
"Jos musliminaapuri vaatii, että perjantaipäivänä ei saa soittaa musiikkia tai imuroida niin, että se kuuluu naapuriin, tai minä kasvissyöjänä vaadin, että hänen asunnostaan ei saa kantautua porraskäytävään uunissa kypsyvän lampaan käryä, ongelman juuret ovat osittain kulttuurisia, mutta johtuvat enemmän asumismuodosta."

Erilaisten kulttuuristen tapojen vaikutusta yhteiselämän vaikeuteen on turha väheksyä. Jokaisessa kulttuurissa kasvetaan yhteisiin sääntöihin ja tästä opitusta mallista on vaikea ellei mahdotonta päästä eroon. Tällöin kahden eri tapakulttuurin kohdatessa syntyy väistämättä konflikti. Väliaikaisena ratkaisuna sen voi sietää, mutta silloin, kun konfliktista muodostuu pysyvä, alkavat ihmisten asenteet muuttua negatiivisiksi "tunkeutujia" kohtaan.
Miten mun pitäis reagoida MUSLIMIIN, jota kyllä lampaanhajusta huolimatta suvaitsen, mutta joka puolestaan haluais hirttää mut tai vähintäänkin antaa 250 ruoskan iskua? Entäs KRISTITTYYN, jota samoin kyllä ite suvaitsen hänen lasittuneesta katseesta ja pohjattomasta itsetyytyväisyydestä huolimatta, mutta joka puolestaan haluais "eheyttää" mut tai vaihtoehtoisesti pistää mut telkien taakse tai leikata pallit irti?
En kielläkään yksilöllisyyttä. Persoona koostuu monesta tekijästä. Tietenkin huomioit koko persoonan - ainakin toivottavaa, mutta on eriskummallista lainata sokeria niin, että lainaa sitä erityisesti silmälläpitäen toisen islamilaisuutta (tätä tarkoitin).

Ei muutenkaan tarvitse asettaa oletusarvoksi kieliongelmia muslimiyhteisössä.
Karvanoppa!
Ei kai kukaan rajaudu vain muslimiksi tai kristityksi, mutta näissä uskonnollisissa ulottuvuuksissa muslimin tai kristityn suvaitsemattomuutta ei tarvitse hyväksyä.
  • 27 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 22:23
"mutta on eriskummallista lainata sokeria niin, että lainaa sitä erityisesti silmälläpitäen toisen islamilaisuutta (tätä tarkoitin)."

Minusta siinä ei ole mitään eriskummallista, vaan asenne on pikemminkin vieraanvarainen.

Kieliongelmat ovat monikulttuurisessa yhteiskunnassa ongelma.
  • 28 / 38
  • Tukkimiehentäi
  • 8.11.2005 22:25
"mutta näissä uskonnollisissa ulottuvuuksissa muslimin tai kristityn suvaitsemattomuutta ei tarvitse hyväksyä."

Miksi ei? Mikä tai kuka on se ylin normi, joka päättää, mitä kohtaan pitää olla suvaitsevainen ja mitä ei? Jos tällainen normi ylipäänsä oletetaan, niin silloin ei enää kysymys ole monikulttuurisuudesta vaan sulautetusta kulttuurista.
En näe yhteyttä vieraanvaraisuuden ja islamilaisuuden välillä.

Kieltä ei tarvitse KOKEA lähtökohtaisesti ongelmaksi. Se voi olla voimavara, joka yhdistää (yllättäenkin). Kieliä on monia ja yhteisen löytäminen voi olla hauskaa.
Mitä tahansa uskonnon tulkintaa ei tarvitse hyväksyä - varsinkaan sellaista, jossa uskonnon varjolla harjoitetaan väkivaltaa toisia kohtaan. Väkivaltaa ei tule hyväksyä miltään perustalta. Olen aiemmin täällä kirjoittanut, että etiikka tarvitsee absoluuttisen perustan. Muuten ei voida perustella mitään - koska - kuten huomautat - ei voida nostaa mitään normiksi.
Täytyy olla aika kyyninen, jos on sitä mieltä, että suvaitsevaisuudesta aina seuraa suvaitsemattomuutta. Silloin ei puhuta siitä suvaitsevaisuudesta, jonka esimerkiksi UNESCO on kirjannut suvaitsevaisuusperiatteiden julistukseensa. Julistus muuten täyttää 10 vuotta ensi keskiviikkona 16. marraskuuta, kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä.

http://www.unesco.org/tolerance/declaeng.htm

Pojotor on oikeassa, että suvaitseminen (verbinä) kuulostaa tekoarmeliaalta sietämiseltä: "Menköön nyt tuokin!" Olen kyllä erottavinani "hyväksymisessäkin" samanlaista epätasa-arvoisuutta. Jokin sana kuitenkin tarvitaan kääntämään suomeksi englannin tolerance, ruotsin tolerans, saksan Toleranz jne, joilla niilläkin on muita väheksyviä merkityksiä. Suvaitsevaisuus on niin juurtunut nykyiseen merkitykseensä, että vaikea sitä on enää tässä vaiheessa vaihtaa toiseksi. Mikä olisi parempi?

Itse pidän suvaitsevaisena ihmisenä sellaista, joka ei ole myrkyttänyt mieltään negatiivisilla ennakkoasenteilla ja -odotuksilla vaan suhtautuu avoimin mielin sellaisiinkin asioihin, jotka eivät ole ennestään tuttuja. Esimerkiksi jos suomalainen muuttaa kauas ulkomaille ja koti-ikävää lievittääkseen haluaa rakentaa taloonsa saunan, olisi suvaitsematonta naapureilta kyseenalaistaa hanke ilman asiaperusteita. Suvaitseva naapuri voisi jopa kiinnostua saunomiskulttuurista ja saada kutsun saunomaan, saattaisi vaikka pitää siitä.
MietteliasMies: No jo oli loppukevennysta kerrakseen! Etta "raiskaaja" on sitten nykyaan seksuaalinen suuntautuminen. Jessus sentaan...

Mutta kiitos linkista! Kylla siita sai kaiken karmeuden keskella irti parit naurutkin.
Keski-Suomen maakuntalehti revitteli tänään vaihteeksi näyttävästi pääkirjoitussivullaan aiheesta "sallivuuden vaatimus". Aihe sisältynee myös suvaitsevuudesta puhumisen yhteyteen.

http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=71502&threadid=71502&start=&order=&noheader=0

Useimmiten samantyyppiset jutut on sijoitettu yleisönosastoon, ja siellä tämäkin teksti olisi mennyt muiden mielipiteiden joukossa enempiä jurppimatta. Sijainti nimenomaan pääkirjoitussivulla hätkähdytti erityisesti siksi, että ko. tekstin kirjoittaja Vuori edustaa Aslanin toimintaa Jyväskylässä. Aslanko edustaa Keskisuomalaisen virallista ideologista linjaa? Olen jo pitemmän aikaa harkinnut Keskisuomalaisen tilaamisen lopettamista, ja tänään sain lopultakin aikaiseksi tehdä sen. Aina voi äänestää jaloillaan (tai rahoillaan) ja tukea vaikka Hesaria, jonka linja vaikuttaa selvästi Keskisuomalaista (Seksisyöpäläistä) neutraalimmalta.
"Tämä sallivuuden vaatimus tulee suoran EU:n sydämestä. Siellä valtaa pitää ihmisen viisautta korostava sosialistinen aatesuunta."

EU:n sydämessä ollaan sosialisteja! Parlamentissahan EI ole vallalla (267:n penkin porukalla) EPP-ED ja EU on muutenkin niin... vasemmistolainen... instituutio... komissio jatkuvasti... antaa sosiaalipoliittisia asetuksia... EY-tuomioistuin jatkuvasti... antaa ratkaisuja, joissa homoseksuaalisuus asetetaan yhtäläiseen asemaan heteroseksuaalisuuden kanssa... ylipäätänsä sosialistithan ne 70-luvulla teki Suomesta niin homopositiivisen maan!

Kiitos, Karina, ihanat naurut sain torstai-iltani päätteeksi. Miten joku voikin argumentoida noin kestämättömästi!
Kiitos Karinalle tuosta linkistä. Kirjoituksesta on virinnyt jo varsin kiinnostava mielipiteiden vaihto.

Omana kokemuksenani Keskisuomalainen on antanut tilaa myös päinvastaisille mielipiteille ja kirjoituksille. Muutama vuosi sitten luennoin Kutemajärven seksifestareilla lääkäreille nuorten homomiesten itsemurha-alttiudesta ja kuinka siinä lääkäri voisi toimia ehkäisevästi. KS:n toimittaja teki laajan ja asiallisen henkilöhaastattelun minusta homomiehenä. Itse luennon teema jäi onneksi vain maininnaksi.

Varsin paljon kulloinenkin toimittaja vaikuttaa mitä lehteen menee. Karinan linkittämä kirjoitus toimii mielestäni kirjoittajien ajamaa asiaa vastaan. Niin tökerö se on.

Juhani
Berliinissä on herättänyt jonkin verran huomiota turkkilais-saksalainen naisten oikeuksien puolustaja Seyran Ates (43v), joka elokuussa ilmoitti lopettavansa asianajajan hommat. Hän oli ajanut oikeudessa monien pahoinpideltyjen ja muuten huonosti kohdeltujen turkkilaisperäisten naisten asiaa. Se johti siihen, että aviomiehet ja sukulaismiehet alkoivat uhkailla häntä. Ates halusi työskennellä edelleen sorrettujen naisten hyväksi, muttta ei enää aja yksittäisten naisten asioita. Hän pelkäsi oman elämänsä puolesta – hän pelkäsi kostoa. Ates nosti vuosien mittaan esiin mm. kysymyksen kunniamurhista ja pakkoavioliitoista.

Atesilla on 2-vuoitas tytär. Jo 80-luvulla hän joutui murhayrityksen kohteeksi. Viime aikoinakin turkkilaiset järjestöt ja sanomalehdet ovat hyökänneet häntä vastaan. Saksassa maahanmuuttajien järjestöt ovat syyttäneet häntä siitä, että hän kärjistää asioita ja se aiheuttaa lisää ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Myös Saksan vihreät ja vasemmistolaiset ovat kritisoineet häntä. Ates on mm. sanonut, että vihreät ja turkkilaisjärjestöt ovat yhdessä muodostaneet rasistisen allianssin. Se tarkoittaa Atesin mukaan sitä, että esim. turkkilaista vaimon hakkaajaa käsitellään lempeämmin sen takia, että hän on maahanmuuttaja. Maahanmuutajiinhan pitää virallisen politiikan mukaan suhtautua suvaitsevasti. Siis: pitäisi katsoa sivuun, kun naista alistetaan ja sanoa, että se johtuu vain kulttuurieroista. Samaahan yritettiin selitellä täällä Suomessa, kun alettiin kritisoida jamaikalaisia reggaelaulajia.

Ates on asettunut puolustamaan myös homjen ja lesbojen oikeuksia.

Ates sai kuitenkin niin paljon vetoomuksia ja tukea, että hän on päättänyt jatkaa asianajajan toimintaansa oikeusistuimissa.

Atesin kuva:
http://magazin.zitty.de/661/magazin_-_kommentar.html