Hetero-oletus

Ollaan silloin tällöin puhuttu tästä täällä.

Eilen illalla kohdalleni osui kunnon jackpot hetero-oletus.
Naiselle, jonka kanssa olen työskennellyt samassa työpaikassa
kokonaisen vuoden verran, oli täysi yllätys etten olekaan "sillai"
kiinnostunut naisista.

Olipa tuo itseasiassa pohtinut lähempääkin tuttavuutta - mikä tietty
voi olla osasyy tietylle sokeudelle näissä asioissa, kaiketikin.

Mutku. Taustaa:
Aloitimme yhdessä harrastuksen, teatteria. Roolihahmoni näytelmässä
jota alamme työstää on tekopyhä naismainen kirkonmies.
Sanoin että haluan roolin koska "look at me, I am that guy" ja muut olivat samaa mieltä.
Heiteltiin tekstiä lukiessa vitsejä ja tulin kertoneeksi että olen minäkin korsettia pitänyt
lavalla esiintyessä kun kokeilin dragia. Käytin sanaa "darling" yhtenään
(itseasiassa tehdäkseni toiselle retkueessa olevalle homolle selväksi että hoi, täällä toinen)
ja tulinpa myös sanoneeksi että "I may be a queen but not a bitch".

Tällaisten alleviivattujen stereotypioitten jälkeen työkaverini kertoo ettei ollenkaan tiennyt.
Kertoi tämän eilen kun asia nousi esiin pubipoydässä istuessa kun ystäväni (heteromies)
oli muka-huolissaan miten kerää ympärilleen homoja ja minä "lohduttelin".
Sitten tämä nainen ihmettelee suu pyoreänä että mistä me oikein puhutaan, ja lopulta mun piti
vääntää asia varsin rautalangasta.

Että herranjestas. Tosiaan sitä gaydaria ei kaikille jaeta.

Teatteriseurueen toinen homomies sentään tajusi heti (Hyvä! se on söötti!).
But does it really take one to know one?

Terveisin pöllämystynyt Rokkihomo.

Ehkäpä tämä nainen ei ole ennen törmännyt moisiin stereotypioihin, ja vaikka olisikin, niin ei välttämättä ole osannut yhdistää tuollaisia letkautuksia homoseksuaalisuuteen. Who knows?
Hyvä kuitenkin, että nainen sai kuin saikin selville, mikä olet miehiäsi. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Hetero-oletus on muutenkin hyvin mielenkiintoinen aihe. Ajattelin tehdä siitä päättötyöni, aiheena siis hetero-oletus ja nuorisotyö. Keväällä varmaankin alan galluppia tekemään, joten kyselyä varmasti tulee pukkaamaan (jossakin, ehkä ranneliike.netissäkin). :)

Jos tarpeeksi heittää gayactiä kämppeine letkautuksineen se alkaa vaikuttamaan parodialta, ei välttämättä itseironialta.Tai siltä mitä nuo heteromiesten puolikkaat vitsinä heittää helikoptereidensa lomassa. Joidenkin ihmisten,niin homojen kuin heteroiden, mielikuvat homoista on niin sterotyypeissä kiinni että heidän on vaikea käsittää sitä miten joidenkin persoonalisuus pukeutumis koodeineen ei rakennu suuntautumisen päälle...Kun mitään ei ole sen erityisemmin eleillä korostettu, on oletuksena hetero? Samoin itsestään huolta pitävä heteromies on homo, tai ainakin epäilyksen alainen?

Usein törmännyt tuohon hetero olettamukseen homokapakoissa.Kun en esitä mitään erityistä actiä goottidräggini päälle, minulta tullaan ihan vakavissaan kysymään, toisin sanoen tarkastamaan olenko hetero homo vai bi? ja sitten päädytään vänkäämään miksi minulla ei ole "tennissukkia tisseinä" tai mistä tässä oikein on kysymys. Mies mekossa ilman (fe)tissiä.
Tietysti tuo "tarkistus" on ihan paikallaan tässä "heteroystävällisissä" homoscenessä. Mutta jos sitä pitää erikseen kysyä homokapakassa tyypiltä jolla on mekko ja discohilettä tulee olo että on väärässä paikassa (niin kuin useimmiten olenkin...)

Ja lisäpohdinta: Onko tuo oletus imartelevaa?

Eli että hah! Olen homo mutta niin "mies" että mukavaa ettet arvannut -?
Näistähän täällä on MYOS puhuttu aika lailla: miten homomiesten pitäisi
olla miesmäisempiä ja jos ovat, se on sitten parempi juttu kuin... joku muu.

Hur som helst, jag är homorocker.
Onhan sitä oleteltu on, ja usein "väärin", mutta ei sentään noin monien alleviivausten perään.

Olen oppinut näiltä gay-tenttaajilta tai hetero-olettajilta sen että jos sitä pitää eritysesti kysyä heidän ei välttämättä tarvitse tietää. Useimmiten haluaisin kuulla ensin edes kysyjän nimen... ennenkuin aletaan keskusteamaan siitä miten päin sängyssä mahdollisesti, tai hyvin epätodennäköisesti, maataan.

Imartelevaa? vaivaannuttavaa lähinnä. Tuntuu siltä että joku tulisi kysymään kumpi on vasen ja kumpi oikea...
Mut mie olenkin mie (s) enkä miksikään muutu!

Juu, niin se vaan on, että retkahduksen tilassa oleva nainen on sokea. Ja typerä. Ei sille mene jakeluun, vaikka liveaktin heittäisi nenän edessä. Luulee vain toisen kiusaavan. Ja sitten kun vähitellen uskoo, loukkaantuu mokoma. Ottaa nokkiinsa, ikään kuin juuri hänen naiseutensa nuput eivät miehelle kelpaisi. - Toisaalta aika sokeita ovat myös ne heterohkot miehet, joihin minä retkahdan.

Tuosta hetero-oletuksesta tuli mieleeni yksi huvittavan ärsyttävä yhteiskunnallisen mittakaavan hetero-oletus, joka tapahtui ajalla ennen parisuhteenvirallistamislakia tai muita homohäähömpötyksiä: Meinasin repiä pelihousuni uimahallissa (siis uikkarit...) joskus nuorena ja tiedostavana, kun näin vessan käsienkuivauspuhaltimessa tarran, joka kertoi miten ne kädet on siihen puhaltimen alle aseteltava. Piirroksen vasempaan nimettömään oli piirretty sormus. Perkele! Puhallus sallittu vähintään kihlautuneille... Jäisivät siis jakorasioiden ja muiden veitikoiden kädet märiksi...

Noh! Mä kuivaan tukkaani, jos siltä tuntuu...

Näitä ois kiva kuulla lisää - ja vastakommentteja. Itsellä on reissu edessä juuri nyt,
mutta ensi viikolla eittämättä jälleen.

Yhteiskunnassamme hetero-oletus tekee edelleen homouden näkymättömäksi. Esim: "Ei minun tuttavapiirissäni!". Oletus on lisäksi eri asia kuin tietäminen (suunnilleen: kerrot sen (lähinnä) itse vakavasti).

Rokkihomo sanoo: "Ja lisäpohdinta: Onko tuo oletus imartelevaa?"

Pitää muistaa, ettei tätä hetero-olettamusta ole vain aikuisten parissa. Etenkin nuorison kohdalla tämä on erittäin yleinen juttu, ja nuoriso-ohjaana (joksi minä siis valmistun 1½ vuoden päästä) siihen törmää päivittäin.
Jollekkin seksuaalisesta suuntautumisestaan vielä epävarmalle nuorelle tuo hetero-oletus saattaa olla aika kova pala. Yhteiskunta painostaa, ja näkee sinut heterona. Miten voit tehdä? Se onkin paha paikka, kun niitä omia ajatuksia pitäisi siinä hullunmyllyssä selvitellä, kun opettajat, vanhemmat ja kaveritkin _olettavat_ että olet hetero, nimim. kokemusta on.
Tällaisissa tapauksissa hetero-olettamus ei ole missään nimessä imartelevaa.

Oletus on munauksen äiti.

Eli Rokkihomo darling, sitten tuli jälleen kerran rautalankaa vääntämällä kaapista?
Ihastunut ihminen kuvittelee kaikenlaista, ei kai tuo sen kummempaa ole. Sitä kuvitellaan toinen vapaaksi jne.
Kiusallista varmasti, mutta minkäs noille teet.

Niille minuun ihastuneille naisille, joita en tunne, eikä sen enempää ole juteltu, en kyllä sano heti kättelyssä, että
sorry babe, mutta olen homoseksuaali. Tämä johtuu mun asennevinoutumastani. Ajattelen, että en mä muutenkaan
ole kiinnostunut jokaisesta minua kärkkyvästä (en miehestä, en naisesta). Ja jokaisen, joka toista yrittää jallittaa pitää
tietää tämä lähtökohta, sekä minun että heidän. Sitten, jos on jo juteltu, kerron suoraan.

Imartelevaa? Eikös kaikki positiivinen huomio ole? Siteeraan tässä kohtaa erästä naispuolista ystääväni, joka sanoi, että
kyllä hän nauttii ihailevista katseista, vaikka ne olisi mummoja jotka kattelee. Hassua kyllä, että viimeaikoina olen mielestäni
muuttanut pukeutumista homompaan suuntaan, mutta itselleni yllättäen, se onkin lisännyt kiinnostusta juuri naisten suunnalta. Toisaalta olen kuitenkin ensisijaisesti pyrkinyt näyttämään vain itseltäni, joten ehkä se selittää asiaa.

Lähentymisyritykset voivat nopeasti muuttua imartelevasta kiusallisiksi, jos toinen olettaa liikaa.
Koska - eihän sitä nyt hyvänen aika voi kovin paljon odottaa, jos ei ole toiselle aikeitaan ilmaissut. Ne on vain toiveita,
haaveita, joita musertuu päivittäin miljoonia siinä missä uusia syntyy. Toivottavasti Rokkihomo, tuo nainen ei kovasti pahoittanut mieltään. Joka tapauksessa kyse oli hänen omasta mokastaan. Mulle kävi vuosia sitten yhdellä työpaikalla niin, ja siitä tuli hankalia tilanteita.

Torsolle, ei kai ne "heterohkot" miehet joihin retkahdat ole sokeita, vaan sinä jolla toimii homo-olettama, olet siis kuin tuo nainen tuossa alun esimerkissä, joka olettaa.

Sunshine, monet näyttävät nykyään enemmän tai vähemmän homoilta. Joten enää ei kai voi sanoa että joku on homon näköinen... Minunkin suosikkiyökerhossa homon tunnistaa heterosta vaan siitä kenen kanssa ne suutelee. Mulle kävi samalla tavalla naisten suhteen kun aloin pukeutua homommin. Sitten aloinkin käyttää heidän reaktioitaan mittarina, että mikä onkaan jo liian homoa. Raja taitaa olla aika korkea näinä päivinä :P

Ville, olet oikeassa. Mutta miten mä olenkin joskus saanut itseni kiinni ajattelemasta, että homon mielestä toinen homo voi olla liian homo näköinen :)
vaikka ei siis heteronaisen mielestä olisi. Mun mielestä haiskahtaa ristiriidalle jossain (jonkun) päässä. Mutta tästähän on puhuttu enemmän kuin tarpeeksi muualla.

Heteropuhetta

Rokkihomon avaamaan aiheeseen tuore tapaus hänen naapurustostaan. Istuin kuluneen viikon teknistieteellisessä kansainvälisessä seminaarissa Lontoon Westministerissä. Monissa luennoissa oli yksi toistunut piirre, joka minua sekä ärsytti, että mietitytti. Rutikuivien tilastojen ja faktojen väliin piti ikään kuin ohimennen pudottaa: "vaimoni ja minä....". Muutamat heistä marssittivat kakaransakin luennoijan maskuliinisuutta todistamaan. Amerikkalaiset luennoitsijat osasivat lisätä vielä kirkossa käyntinsä kaiken päälle.

Mietin, mihin tätä heteropuhetta oikein tarvitaan. Toki kuulijakunta oli 99% miehiä. Ilmeisesti heteromiehisyys ei ole stabiili olotila, vaan sitä pitää jatkuvasti päivittää.

Käänsin mielessäni asian toisin päin. Jos homomies olisi pitänyt luentoa ja maininnut poikaystävästään taikka miehestä puolisonaan, se olisi ilman muuta aiheuttanut melkoista huomiota ja hämminkiä. Olisi tietty kyselty, että miksi tuon homon pitää tehdä numeroa omasta homoudestaan ja vielä tämänkaltaisessa seminaarissa, jossa ihmissuhteet eivät ole teemana lainkaan. Eiväthän heterotkaan muka niin tee.

Ainakin viime viikon kokemukseni on, että juuri sitähän heteromiehet ainakin tekevät, osa jatkuvasti. Yksikään naisluennoitsija ei marssittanut perhettään näyttämölle todistamaan heterouttaan!

Juhani

Tästä Juhanin kuvaamasta ilmiöstä on ihan tieteellistä näyttöäkin olemassa. 2-3 viikkoa sitten oli hesarin lauantain autosivuilla juttua autonäyttelyistä ja niissä autojen vierellä poseeraavista vähäpukeisista tai ainakin seksuaalisuutta korostavista naisista. Mihin heitä tarvitaan? Tutkijan mukaan heitä tarvitaan korostamaan miesten heteroseksuaalisuutta tilanteessa, jossa läsnäolijat ovat valtaosin miehiä - että ei vain tule homo-olettamaa tai jotain. Muistaakseni tutkija oli nainen. Naisilla vastaavaa ilmiötä ei samalla tapaa esiinny. Asiasta enemmin kiinnostuneet etsikööt ko. artikkelin.

...

Hassua miten täällä näkyy olevan kiirus valittaa siitä, että homo yhteisön tuntemat koodit eivät ole joka heteron tiedossa..

Mitkä ihmeen koodit? Ei siinä mitään koodien tuntemusta tarvita, että osaa ottaa huomioon muitakin mahdollisuuksia kuin sen kaikkein yleisimmän.

Mikä ihmeen kiirus?

Ko. ty kaverillani joka on my s jonkinmoinen ystänäni oli vuosi aikaa tajuta
ennen kuin tuli vastaan tuo ainakin minua aikalailla äimistyttänyt tilanne.

Heteromieheyttä pitää ehkä hyvinkin "päivittää", kuten JuhaniV tuossa sanoi,
ainakin roolina ja ulospäin näytettävänä identiteettinä.
Siinä mielessä sama pitää kai paikkansa homomieheydessä YMS TMS.
Siis jos ja kun haluaa tehdä selväksi ainakin sen, että EI ole kaappihomo.
Mutta kai jonkun kohtuuden pitäisi riittää, ettei tarvitsisi Sunshinen
huomion mukaisesti "tulla jälleen kerran rautalankaa vääntämällä kaapista."

No juu. Hui hai.