Kaapista pois!

Kertokaa miten ja koska tulitte kaapista pois? Hylkäsikö kukaan?

Eli ite olen 28w, tiennyt? olevani homo jo 15 vuotta. Kukaan muu ei tiedä et oon homo. En tohdi kertoa kenellekään olevani homo, koska kaikki ystäväni ovat homojen vihaajia. Asun pienessä maalais kaupungissa. Elämä on ihmis suhteiden puolesta yhtä helvettiä, kun ei tohdi tulla ulos kaapista.

Kertokaa kokemuksistanne kiitos!

Olen tiennyt olevani homo ainakin 15 vuotta ja tulin ulos kaapista puolivahingossa vähän alle vuosi sitten aamuyöllä. Jostakin syystä alkoi harmittamaan erään homofobisen kaverini asenteet. Se että eikö ole ikävää kun ihmisistä ei voi tietää varmaksi kuka on homo ja kuka ei. Siitä se sitten lähti. Tämän jälkeen kerroin kahdelle muulle kaverille, toiselle kasvotusten ja toiselle tekstiviestillä. Noin viikko myöhemmin lähetin vanhemmille pitkähkön tekstiviestin, koska ajattelin että on reilumpaa kertoa ennenkuin kuulevat asian muualta. Sitten tulikin puhelu ja iso liuta asiallisia kysymyksiä.

Viikko myöhemmin kaveri tuhdissa humalassa kertoi asiasta eräälle puolitutulle. Tämän seurauksena tietty koko pieni kotipaikkakunta tietänee. Suurimmalle osalle kavereita olen kertonut itse tilaisuuden tullen, mutta osasta aistii sen että ovat kuulleet tuon aiemminkin. Ei siis kannata kertoa oikeasti homofobiselle kaverille, jolla on tapana käyttää reilusti alkoholia kerralla, jos ei ole valmis siihen että kaikki tietävät lyhyen ajan sisällä!

Mielenkiintoista oli se, että ihmisten reaktioita ei voi tietää täysin ennakkoon. Niitä joita pidin kaikista homofobisimpina eivät pääsääntöisesti olleet. Lähes kaikki ovat suhtautuneet asiallisesti, muutama kaveri on alkanut välttelemään. Noihin, jotka välttelevät ja pelkäävät "leimautumista" en ole itekään pitänyt kummemmin yhteyttä. Jos eivät osaa suhtautua normaalisti niin turha yrittää tulla toimeen. Muihin suhteet on pääsääntöisesti läheisemmät kuin aiemmin. Eräässä keskustelussa kysyin kaveriltani tietääkö hän yhtään homoa, johon hän vastasi että ei. Jatkoin että nyt tiedät, johon hän totesi: "Siistiä, nyt hänkin tuntee yhden". ;)

Työtoverini, suomenruotsalainen kunnallispoliitikko, siis itsekin erääseen vähemmistöön Suomessa kuuluva, saarnasi ennen jotakin kunnallisvaalia meille, kuinka kaikki neekerit, mustalaiset ja homot pitäisi pistää polttouuniin tai lähettää autiolle saarelle. Jonkin aikaa kuunneltuani tokaisin, että haluaisiko hän lähettää minutkin polttouuniin. Hölmistyneenä hän kysyi, että miksi niin. Kerroin kuuluvani yhteen hänen mainitsemaansa ryhmään, eli olen homo. Ensin hän kieltäytyi uskomasta asiaa, koska "en käytä puuteria ja pitsejä"!

Tuon keskustelun jälkeen meistä tuli työtovereina paljon läheisemmät. Hän ei sen jälkeen ollut lähettämässä ketään minnekään. Ystävyys on edelleen olemassa.

Homoboy, jos asia kiinnostaa, selailepa aikaisempia keskusteluja täällä tästä nimenomaisesta aiheesta. Ihmisillä on monenlaisia ja mielenkiintoisia kokemuksia.

Muuten olen sitä mieltä, että omalla rennommalla käyttäytymiselläsi voisit saada uusia ystäviä ja ihmissuhteet tasoittuisivat. Muitahan sinä et pysty muuttamaan, vain itseäsi.

Juhani

Pois sielta ikavasta ymparistosta jo!!! Maailmassa on NIIN homoja paikkoja eta huh-huh. Ettimaan ja kokeilemaan sielta vaan!

Mä olen kertonut ystävilleni ja veljelleni, vanhemmat eivät vielä tiedä. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti, eikä kaapistatulo ole vaikuttanut ystävyyteen oikeastaan mitenkään, vaikka itse olenkin usein jännittänyt kertomista, onneksi turhaan.

Ensimmäinen kerta on yleensä (tässäkin) se vaikein. Kannattaa ensin vaikka kirjoittaa kirje, jos ulostulo tuntuu liian vaikealta kasvoista kasvoihin.

Eräs ystäväni sanoi minulle aikanaan näin: "Jos joku ystäväsi sinut hylkää homoseksuaalisuuden takia, silloin hän ei ole koskaan ollutkaan todellinen ystäväsi." Minusta tuo oli erittäin fiksusti sanottu.

Kukaan ystävä ja kaveri ei ole vielä mua jättäneet, tosin mun kaveripiirissä on about 3 hetero poikaa ja loput on tyttöjä. Mä monesti kyselin aluksi että mitä mieltä te olette homoseksuaaleista? Monet sanoivat kyllä että onhan ne jotkut mukavia ihmisiä, ja ei siinä mitään pahaa ole. Sitten tuollaisessa tilanteessa tulin kaapista ulos. Kertominen on kovin vaikeaa, mutta se on sen arvoista loppuenlopuks, se tunne sisällä on erinomainen, tuntuu että jotenkin kahleista olis päässyt eroon. Kunhan ei ala painostamaan itseään kertomisen kanssa, aikaa kyllä riittää. Ottaa kavereiden kanssa joskus puheeksi aiheen homoseksuaalisuus; ja todeta että kerrotko juuri sille kaverille. Elämässä on paljon aikaa ja tilanteita koska kertoa :-)

Itse olen tullut ulos 3 henkilölle: yksi poika, loput tyttöjä. Kukaan ei ole minua hylännyt.. päin vastoin.. välimme ovat syventyneet.

Itseni kannalta tulin ulos viimehetkellä. Olin aivan hajoamispisteessä. Masennusta, stressiä.. elämä oli totaalisesti hajoamassa käsiin.. itse en sitä tajunnut vasta kun pääsin juttelemaan hyvän ystäväni kanssa asiasta. Tuli jälleen kerran osoitettua, että ystävät ovat todella tärkeitä.

Ensimmäisen kerta kertoa oli itselleni todella vaikea. Olin aivan jumissa ja hyvä, että sanoja sain sanottua. Tilanne kyllä keveni välittömästi kun sain asiani kerrottua. Toinen ja kolmas kerta ovat olleet huomattavasti helpompia.

tulin just toissapäivänä läheiselle siskolleni kaapista ulos. Otti tosi hyvin! kaikki kaverit ja äitikin tietää...eikä kellään oo ollu mitään ongelmia sen asian kanssa....

Tulin kaapista ulos muutama viikko sitten äidilleni. Otti asian oikein hyvin,paremmin kuin osasin odottaakaan ja mieltäni lämmitti tätini kommenti(äiti kertoi kun oli halunnut jollekin puhua asiasta) että eihän se minua ihmisenä miksikään muuta, sama tytär ja sisarentytär minä silti olen vaikka lesbouteni ääneen sanoinkin.

Mielenkiintoista on ollut huomata että ne ystävät joiden kuvittelin ymmärtävän ja hyväksyvän, eivät olekaan hyväksyneet. Kukaan ei ole kokonaan hävinnyt mutta selvästi muutaman kanssa välit ovat muuttuneet. Mutta tosiystävät ovat seuloontuneet kavereista, yksin en ole jäänyt.

Vaikkei kertominen ole helppoa niin silti siihen kannustaisin. Itse ainakin koin helpotukseksi sen ettei tarvitse pitää yllä kulissia sellaisesta mikä ei ole totta.

olen 20vuotias ja tiennyt n.2vuotta olevani lesbo. olen pienestä maalaiskylästä jossa suurin osa väestöstä on lestadiolaisia. kerroin ensin kavereilleni jotka suhtautuivat aika hyvin asiaan. Yksi meinas pyörtyä ja toinen pienessä sievässä lausahti et hänen mielestään kaikkien naisten pitäisi olla heteroita johon minä et mun mielestä kaikki saisi olla bitä johon tää purskahti nauramaan ja asia jäi siihen(molemmat näistä tyttöjä). isälle asia selvisi vahingossa kun olin kertomassa mun nuorimman isoveljen tyttöystävälle eräistä treffeistäni ja kun lopetin kertomisen huomasin että isäni oli selkäni takana sen illan isäni oli hiljainen mutta jo seuraavana päivänä juttu alkoi taas lentää ja välit on pysyneet yhtä lämpiminä kuin ennenkin joten ilmeisesti ongelmia ei ole tulossa siltäkään suunnalta.