Kuinka monta seksipartneria?

Lisää uusi viesti
Edellinen
Ryhdyin ihan huvikseni laskemaan, kuinka monen miehen kanssa olen paneskellut viime vuosina. Laskujeni mukaan minulla on ollut ainakin 46 seksipartneria vuosina 2004-2005. Kaikkia en varmaan muista. Isken miehiä DTM:stä, Herkusta ja netistä. Kaksi panoa minulla on ollut hetskuravintolan vessassa. Kaverini ovat viimeaikoina moittineet minua, että olen seksin suurkuluttaja

Olenko jakorasia? Olenko moraalisesti löyhä? Kuinka paljon miehiä teillä muilla on ollut? Mikä on sopiva määrä miehiä/vuodessa? Mielipiteitä?
Oot vain hukassa itsesi kanssa. Luultavasti muillakin elämänalueilla lyhyjännitteinen ja hämmentynyt ihminen. Itsekunnioitusta nyt kehiin ja itsetuntemusta kasvattelemaan.

Itsensä syvästi tuntevat ja samanhenkiset ihmiset kun sattuvat yhteen, ei heitä millään oikein pysty erottamaankaan. Itsetuntemus on minusta avainsana.

Jakorasia... Määritelmiä on niin monia. Eräs tuntemani komea, menestyvä ja sporttinen 30 -vuotias heteromies sanoi, että hänestä yli 10 kumppania alle 30 -vuotiaana = jakorasia. Hänestä silloin jos on alle 10, on aina pyritty löytämään todellinen suhde, ja tunteet ovat olleet pelissä sänkyyn mentäessä.

Toiselle 10 vuodessa ei ole vielä mitään. Ikuisuuskysymys. Ei se ihmisen arvo siitä määrity, jos ei muuten ole tunteeton. Elämässä voi toisen osa-alueen hoitaa juosten kusten, toisen silti hyvin.

Lähinnä kai se on se, että hurvittelemalla kylvää riitaa ympärilleen. Joku siitä aina loukkaantuu, vaikkei itseä haittaisi.
Kyllähän tollanen viittäkymmentä partneria kahdessa vuodessa lähestyvä lukumäärä kuulostaa paljolta. Mutta jos ajattelee, että kahdessa vuodessa on sata viikkoa, niin eihän siinä saa seksiä kuin kerran joka toinen viikko. Jos siis ei halua/voi/uskalla ryhtyä seurustelemaan tai ei halua vakipanoja esim. mustasukkaisuusriitojen vuoksi. Kuluttavaa uuden kumppanin etsiminen varmasti on.

Jakorasian lukumäärää on helppo moralisoida parisuhteesta käsin, kun itse saa seksiä vaikka joka päivä. Ahkera seksin harrastaminen ei kuitenkaan saa olla pelkästään parisuhteessa elävien oikeus.

Hmm:n kommenttia riidan kylvämisestä en ymmärrä. Jos tekee kättelyssä selväksi, että ei halua muuta kuin seksiä, niin minusta se kertoo enemmän toisen osapuolen kypsymättömyydestä, jos ei sitä kestäkään. Samaan sänkyynhän ei ole pakko hypätä.
On turha miettiä, montako panoa vuodessa on "oikein" tai "väärin". Ei niitä voi vertailla.

Joillekin pano on sama kuin oman käden runkku, ja kuka niitäkään laskee? (Siis enää teini-iän jälkeen ;)

Toisille taas panoa ei ole ilman syvää henkistä yhteyttä. Luonnollisesti runkkuja on paljon enemmän kuin "syvällisiä panoja".

Tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen, ja panosi myös tietävät, mistä on kyse.
No, itselläni niitä on yhteensä nolla ja halveksun tuollaista toimintaa, jossa mennään tuntemattoman mukaan noin vain. Ihminen ei ole esine.
Olen 22 ja olen ollut kahden kanssa. Toisen kanssa seurustelen ja asun ja elän. jos saan elää näin, niin en kaipaa muuta. Olen täysin onnellinen, enkä tunne kaipaavani kokemuksia yhden illan suhteista.

Jos en seurustelisi en tiedä haluaisinko lähteä baarista jonkun matkaan tai saalistaisinko sieltä mukaani seksipartereita. En usko nyt, että se tyydyttäisi minua. mene ja tiedä.
Toivottavasti et ole ainakaan mikään bareback-tyyppi, ihan oman hyvinvointisikin kannalta. Ja se on ikävää, että moni kokematon ja vielä viaton ihminen joutuu usein juuri kaltaisiesi uhriksi. Onneksi en itse koskaan joutunut, vaikka juuri kaupungin pahimmat vosut olivat ensimmäisenä kärkkymässä, ja hieromassa "ystävyyttä" kun kävin "ilmottautumassa" aikoinani homoyhteisölle paikallisessa jakorasioiden ja töpseleiden väliaikaisvarastolla.
"paikallisessa jakorasioiden ja töpseleiden väliaikaisvarastolla"
Tää on hyvä. Mä olen aikoinaan käyttänyt siitä yhdestä ja aikanaan läänin ainosta paikasta kierrätyskeskus nimitystä. Mutta yhtä kaikki, olinpa siellä itsekin joten en edes yritä sievistellä. Ja oon taas ja edelleen, mutta mitä kukin tekee on toinen juttu, eikä oikein kuulu muille - ei vaikka kuin kiinnostaisi. Mutta pienet on piirit ja ainakin nassut tulee tutuksi, vuosien kuluessa ehkä muutakin.

Periaattessahan määrällä ei ole väliä, kunhan se ei häiritse itseä. Jos se häiritsee muita (siis sun eletty elämä) niin olet todennäköisesti väärässä seurassa.
"Oot vain hukassa itsesi kanssa. Luultavasti muillakin elämänalueilla lyhyjännitteinen ja hämmentynyt ihminen."

"Ja se on ikävää, että moni kokematon ja vielä viaton ihminen joutuu usein juuri kaltaisiesi uhriksi. Onneksi en itse koskaan joutunut, vaikka juuri kaupungin pahimmat vosut olivat ensimmäisenä kärkkymässä...."


Ohoh.. millaista psykologisointia ja tuomitsemista sain päälleni!!!

En ole lyhytjänteinen ja hämmentynyt vaan akateemisen tutkinnnon suorittanut ja vakityössä koulussa. Olen työyhteisöni arvostettu jäsen ja minulla on useita hyviä ja läheisiä ystäviä.

Käytän kondomia anaaliyhdynnässä ja tapaamani kundit ovat kyllä kaikkea muuta kuin "viattomia uhreja"!!! Mikään vosu en ole koska en ota rahaa seksistä.

Kuulostaa siltä enemmänkin että täällä on pahasti puutteessa olevia homoseksuellejä..
No öh, Jakorasia. Sinähän itse pyysit ihmisten mielipiteitä ja kysyit oletko muiden mielestä liian aktiivinen "jakamaan"...
Mikä nyt tuli, kun et kestänytkään ihmisten palautteita?
No en todellakaan kuvitellut että mun persoonaa ruvetaan repostelemaan kuin olisin joku vosu: Olen lyhytjännitteinen jne????
Taitaa tosiaan olla niin että tällainen hyvännäköinen ja heteromainen kundi kuin minä saa osakseen runsaasti kateutta muiden homojen taholta, jos on seksuaalisesti aktiivinen? :-)

Seurustelin n. 11 vuotta. Tutustuin poikaystävääni heti ekana syksynä kun tulin Hesaan opiskelemaan lukion jälkeen. Suhde loppui 3 vuotta sitten. Nyt olen ollut vapaalla. Ikä 34v
"En ole lyhytjänteinen ja hämmentynyt vaan akateemisen tutkinnnon suorittanut ja vakityössä koulussa. Olen työyhteisöni arvostettu jäsen ja minulla on useita hyviä ja läheisiä ystäviä."

Vai niin. Akateeminen tutkinto tekee sinusta jotenkin paremman ihmisen? Taisi mennä vähän ohi kysymyksen toi kommentti... Jos haluat pelkkiä panoja niin ei siihen korkeakoulututkintoa tarvita. Ilmankin niitä saa.
No... pari juttua.

1) Akateeminen tutkinto TEKEE ihmisestä "paremman". Kyllähän se siis päämäärätietoisuutta vaatii.

2) Se ei kuitenkaan tee ihmisestä mitään yli-ihmistä. Akateemisia tutkintoja on monenlaisia ja sen voi suorittaa monella tapaa, eteneminen työelämässä voi sen jälkeen olla monenlaista.

Mun pointti oli se, että jos ihminen on sinut itsensä kanssa, sen ei tarvitse hakea irtoseksiä. Koska paras seksi on suhteessa, missä on myös todella hienoa, siistiä ja mukavaa ihan kaveripohjalta. Sellaisia ihmisiä jonka kanssa on hienoa, siistiä ja mukavaa, on todella vähän. Mutta sellaisen etsiminen helpottuu, jos on sinut itsensä kanssa ja esim. rakastaa työtään. Monet ihmisten ongelmat johtuvat siitä, etteivät he rakasta työtään... useampi, kuin ehkä äkkiä tajuaisi.
Ja mitä riidankylvämiseen tulee...

Ongelma on siinä että ihmiset ajattelevat toista kuin sanovat. Jos kaksi ihmistä menee sänkyyn, molemmat vakuuttavat, että "kyse on vain seksistä", on enemmän kuin todennäköistä että toinen valehtelee enemmän kuin toinen. Toisella on usein salaa muita motiiveja, vaikka itse olisit ihan tunteeton. Jos harrastat noin monen kanssa seksiä, on enemmän kuin todennäköistä että muutama sydän on rikottu, vaikket edes tietäisi asiasta.

Toinen on se, että jos kaveripiirissä on tyyppi, josta tiedetään että se mielellään livahtaa kenen kanssa tahansa lakanoihin, jos tilaisuus tulee, oli nämä sitten varattuja tai ei, niin sellaisella ihmisellä ei ole pian tosiystäviä. Tai jos tiedetään, että joku on sinkku ja harrastaa ylipäätään paljon spontaaneja seksisuhteita ja on halujensa vietävissä... sellainen on aina uhka varatuille pareille.
Mua jotenkin vaivaa ylipäätään tämä tarve määrittää mikä on hyvä/hyväksyttävä ja mikä huono seksipartnerien määrä. Mitä se muille kuuluu kuinka monen ja minkälaisen ihmisen kanssa. Jos on itse tyytyväinen seksielämäänsä, niin homma on hoidossa. Jos taas oman elämän kunnioitus riippuu siitä, hyväksyvätkö Ranneliikkeen arvostelijat jonkun seksipartnereiden määrän, niin ehkä ongelma on sittenkin jossain ihan muualla.
Menee offtopiciksi, mutta mielestäni akateemisuus ei tee ihmistä paremmanksi millään tapaa. Akateemisuus antaa mahdollisuuden sivityneeseen käytökseen ja tekoihin, mutta ei kaikki akateemiset suinkaan toteuta mahdollisuuttaan, todellakaan! Paremmaksi ihminen tulee kehittäessään itsetuntemustaan ja etsiessään valtaisasta informaatio- ja sovinnaisuustulvasta itselleen sopivan jutun. Omavaloinen yksilö on suvaitsevainen ja osaa elää myös ryhmässä. Kuka se sanoikaan, että "Tunne Itsesi" and that´s it. Oliko Sokrates....?
Eli joidenkin mielestä ihminen on hyvä vain, jos hänellä on akateeminen loppututkinto, ja hän ei harrasta irtosuhteita!

Asiahan on sitten selvä, me muut olemme pahoja!

Se montako seksikumppania kullakin on, on jokaisen oma asia. Jotkut tykkää useasta jotkut ei. Nämä jotka tuomitsevat tai kauhistelevat lukumääriä, niin hävetkää. Tekopyhyys ei ole kovin kaunis asia sekään.

Pääasia on, että jos itseäsi lukumäärä ei häiritse, niin mitä se muille kuuluu.
Schlager kirjoitti: "No, itselläni niitä on yhteensä nolla ja halveksun tuollaista toimintaa, jossa mennään tuntemattoman mukaan noin vain. Ihminen ei ole esine."


Nolla? Ja sillä perusteella onkin hyvä sitten halveksia muita?
En nolla: Minun mielestäni jos jollain on hyvä peruste halveksia huoraavia yksilöitä niin sellaisella ihmisellä, joka kokee seksin liittyvän rakkauteen, eli tietää mitä elämältään haluaa, kenen ja millaisen ihmisen kanssa haluaa intiimit asiansa jakaa. Minun käsittääkseni persettään jakavat eivät sitä tiedä, ja kyllähän jotain vikaa täytyy olla, jos elämässä ei ole muuta kuin perseenjakaminen tai ylipäätään nautintohakuisuus. Nautintohakuisuudella on ikävä puoli johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin.
Persettään jakavat? Hmm... aivan kuin me olisimme huonompia ihmisiä. Taidat olla hyvä ihminen kuin noin ylennät itsesi.

Ensin puhuu yksi joka ilman mitään kokemusta halveksii irtoseksiä harrastavia. Siis: ilmaan mitään henkilökohtaista asiaan liittyvää kokemusmaailmaa. Pitää vain päästä sanomaan: "paha, iljettävä!"

Sitten tulee perään toinen, joka siunaa tämän rätillä päähän lyönnin sanomalla sangen analyyttisesti: "kyllähän jotain vikaa täytyy olla, jos elämässä ei ole muuta kuin perseenjakaminen tai ylipäätään nautintohakuisuus." Hoh, hoijaa. Onko ollut miehenpuutetta?

Kuka on tässä väittänyt, että elämässä ei ole muuta kuin seksi? Kyllä irtosuhteia harjoitavila on usein muutakin kuin panot mielessä.

Nautinnonhalua tässä kai kukin etsii. Kuka käy leffassa, kuka tekee hyvää ruokaa, kuka tykkää seksistä, kuka lukee kirjoja tai kuuntelee musiikia.

Entäpä itse? Jos elämäsi keskittyy vain yhteen asiaan, esim. hyvän ruuan syömiseen tai elokuvissa käyntiin, niin ovat siinäkin omat riskinsä.

Sitä paitsi jos ketjun aloittajalla on ollut 46 seksipartneria parissa vuodessa, niin onko se paljon? Alle yksi viikossa ainakin minun kalkulaattorin mukaan. Viikkoon mahtuisi paljon enemmänkin.

Terveysriskeistä voin yksinkertaisesti todeta sen, että ei ole niinkään väliä sillä kuinka monen kanssa seksiä tekee vaan miten sen tekee. Tiukkanutturaisinkin pihtaaja altistuu esim. hiville jos tekee seksiä sen ensimmäisen kerran ja jos ei silloin harjoita turvaseksiä.
No mulla oli eka kerta vähän yli vuosi sitten (olin 24v, eli aika myöhään aloitin seksihommat). Sen jälkeen tuli tarve kokeilla ja nähdä, ja jotain 20 partneria on tässä reilun vuoden aikana ollut. No, nyt on sitten kokeilun tarve laantunut eikä huvita enää tapailla ketään pelkän seksin takia. Varmaan en ole ainoa jolla homma etenee tämän kaavan mukaan.
Chiron: "Minun mielestäni jos jollain on hyvä peruste halveksia huoraavia yksilöitä niin sellaisella ihmisellä, joka kokee seksin liittyvän rakkauteen, eli tietää mitä elämältään haluaa, kenen ja millaisen ihmisen kanssa haluaa intiimit asiansa jakaa. Minun käsittääkseni persettään jakavat eivät sitä tiedä, ja kyllähän jotain vikaa täytyy olla, jos elämässä ei ole muuta kuin perseenjakaminen tai ylipäätään nautintohakuisuus. Nautintohakuisuudella on ikävä puoli johtaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiin."

Chiron, onko oma mieltymys oikeus halveksia jotakuta? Jos minä en pidä jäätelöstä, minulla on oikeus halveksua sinut jäätelöä imeksiväksi mässäilijäksi?

Minun mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta halveksia ketään varsinkaan mieltymysten tai nautintotapojen perusteella niin kauan, kun ollaan laillisissa kuvioissa.

Kunpa joku ahdasmielinen pystyisi kertomaan, miksi seksistä pitävät ihmiset tuomitaan aina vain pelkiksi sitä yhtä asiaa ajatteleviksi ja elämässään hukassa oleviksi! Hemmetti, jos joku mummeli tykkää käydä naistentansseissa joka keskiviikko ja lauantai, niin ei häntäkään kai huoraamisesta saisi syyttää, vaikka miten pappoja likistelisi ja uutta pyörittäisi joka pelillä. Ero ei ole missään muussa kuin vaatteiden määrässä.

Ai kun tämä ahdasmielisyys ahdistaa!
Ei akateemiset ihmiset ole sen parempia kuin toisetkaan - siitä olen ihan samaa mieltä.

Mutta ei ole seksielämässäänkään aktiiviset miehet automaattisesti "lyhytjänteisiä" ja "hämmentyneitä" kuten sain kuulla tuomion tuossa yläpuolella suurilta psykologeilta ja ihmismielen tuntijoilta !!

Ajattelin aloittaa tämän keskustelun puolileikillään (siitä tuo nikki "Jakorasia"), mutta asia tuntuukin olevan tosi vakava ja arka homojen keskuudessa.

Sain tosi jyrkkää tuomiota, että käytän ihmisiä hyväkseni!!! Kyllä tilanne on ollut ihan toisinpäin: Aika monet tapaamistani miehistä olisi olleet sellaisia että olisin halunnut tutustua paremmin, mutta kiinnostus minuun on loppunut heti sen jälkeen kun olen pannut ja partneri on ruiskauttanut spermat :-)

Osa seksipartnereistani on ollut varattuja miehiä ja ei voi muuta kuin ihmetellä millaisissa valheellisissa suhteissa homot voivat elää.
"Mun pointti oli se, että jos ihminen on sinut itsensä kanssa, sen ei tarvitse hakea irtoseksiä. Koska paras seksi on suhteessa, missä on myös todella hienoa, siistiä ja mukavaa ihan kaveripohjalta. Sellaisia ihmisiä jonka kanssa on hienoa, siistiä ja mukavaa, on todella vähän. Mutta sellaisen etsiminen helpottuu, jos on sinut itsensä kanssa ja esim. rakastaa työtään. Monet ihmisten ongelmat johtuvat siitä, etteivät he rakasta työtään... useampi, kuin ehkä äkkiä tajuaisi. "

Täytyy sanoa että tuon kirjoittaja on todellinen "psykologi", kun voi tuosta vaan heittää lonkalta, että joku "ei ole sinut itsensä kanssa" :-)

Rakastan työtäni opettajana. Olen sinut itseni kanssa, mutta minkä minä sille voin että olen sinkku????? Ihan kuin sinkkuus olisi jotenkin itseaiheutettu patologinen psykologinen tila, jossa ihminen "huoraa", "ei ole sinut itsensä kanssa", "on lyhytjännitteinen" jne.
Tästäkin keskustelusta sen mielestäni jälleen huomaa. Seksikumppaneiden määrästä on parasta vaieta. Aivan oikeasti. Se on asia, jonka voi kertoa luotetavalle ystävälle, mutta se ei kuulu edes omalle rakkaalle, eikä sitä mielestäni pidä edes kysyä. Vastaukseksi tulee ainakin riittää "että on ollut muita". Muuten ollaan pian tilanteessa, jossa vaaditaan selvitystä mitä, minkä kokoista ja miten päin - ei kovin rakentavaa. Mä en ainakaan sellaista halua.

Sitten keskustelun aloittajalle. Häiritseekö tuo oma määräsi sinua sitten? Ei tuo määrä ole mikään korkea nykyaikana kaupunkilaiselle nuorelle. Tietysti kahden vuoden aikana se tarkoittaa aikamoista kiirettä ja ehkä jo jonkin verran mielipahaa tai turhautumista - samaa kaavaa. Ajanjakson lyhyyden vuoksi herää jo epäilys, että kyse ei ole enää joka kerralla ollut pelkästä antamisen ilosta. Vaikka voihan niinkin olla vielä suuremmallakin saldolla - ja silti voi elää happily ever after :)
Sunshine.. kuten sanoin tuossa aiemmin, aloitin keskustelun puolileikilläni ja en kuvitellut millainen tiukkojen nutturoiden puutteessa oleva joukko täällä istuu tuomitsemassa.

Ei ole ongelma miesten lukumäärä, mutta onhan täällä keskusteltu semmoisista asioista kuin että "minkä ikäisiä keskustelijat täällä ovat" tai että "kuinka usein käyt suihkussa"????

Hei haloo sunshine!! Oletko ihan pimeä, että menisin kertomaan rakkaalle, että kuinka monta panoa mulla on ollut????!!!

Tämä oli kyllä opettavaista, että millaisia moralisteja homot voivat olla ...
Itsellä myös pyöreä nolla, tilaisuuksia olisi ollut monia vuosien varrella (molempien sukupuolien kanssa) mutta ei ole tuntunut oikealle ja siispä olen päättäny lyödä luukut kiinni kun tilanne on siihen mennyt. Sitten jonakin päivänä oman rakkaan kanssa.

Mutta silti, en ole kyllä mikään tuomitsemaan suoralta kädeltä ketään jolla useampia partnereita. Tunnen monia joilla vähintään yhtä vilkas seksielämä, eikä se heistä tee huonompia ihmisiä, itseasiassa monet heistä etsivät ja kaipaavat oikeaa suhdetta siinä samalla. Ja vaikka ei etsisikään, kunhan pitää huolen että se on turvallista molemmille osapuolille ja molemmat mukana omasta tahdostaan.
PS. Useimmat keskustelijat visusti vaikenee omasta lukumäärästään :-)

46 miestä parissa vuodessa taitaa tosiaan olla pieni lukumäärä. Siitä tulee tosiaan huomattavasti alle 1 mies per viikko, koska mukana on myös useita 3-4kimppa -juttuja. Laskin että 3-4kimpasta tulee 2-3 seksipartneria.

Huom. 3kimppa on muuten huomattavan yleistä homoparien keskuudessa!!!!
Hihi, hauska threadi. Tässähän on melkein samat kuviot kuin neitihomo -threadissa, jossa yritettiin ujuttaa hetero/patriarkaatin perheideaalia miesten välisiin suhteisiin - tai itkettiin sitä, kun se ei oikein luonnistu. Mutta ne miehet: naisiin menevä mies on aina sonni, Uros isolla uulla. Uroksen luonteeseen vain nyt kuuluu siementen levitys. Näin on biologia määrännyt. Mutta entäpäs seksuaalisesti aktiivinen nainen? Lunttu, huora, jakorasia, moraalisesti mitätön otus. Miksiköhän? Ja sitten tätä samaa kaksinaismoralistista perhe/hetsku/lisääntymismallia yritetään kopioida homosuhteisiin. Köh, köh, köh...

Mitä ihmeen väliä sillä on, jos harrastaa paljon irtosuhteita - tai haaveilee elämän kestävästä yksiavioisesta suhteesta. Pääasia, että ihmiset ovat rehellisiä toisilleen. Suurempana uhkana homoyhteisössä näyttää olevan pettäminen, kun suositellaan jo kortsun käyttöä parisuhteessakin. Ja sitten ne avoimet suhteet...

Eräs tuntemani homopari valitti minulle taannoin, että melkein kaikki heidän tuntemansa homoparit loikkivat sängystä toiseen: näistä asioista ei vain puhuta. Yleensä parisuhteen oikea laatu selviää siinä vaiheessa, kun näyttävästi parisuhteen onnelliseen satamaan ajelehtinut jolla alkaa kännissä ehdottelemaan seksiä/kimppaa ja kun sitten ihmetellen kieltäydyt tarjouksesta... saat kiukkuisen vastauksen siitä: että kaikki homot pettävät ennemmin tai myöhemmin - MUTTA MEILLÄPÄ ON SIITÄ OIKEIN SOPIMUS. Parempi siis käydä tupo-neuvottelut hyvissä ajoin ja huolehtia omien etujensa täyttymisestä, niin ei tule pettymyksiä. Tätä minä kutsun hyytäväksi asenteeksi.
Jakorasia, haloo ittelles!!!

Mistä kohti sä mun viestistä kaivot moralisointia esiin? Jos sitä näet, se on pelkästään omaa tulkintaasi.

Tästä aiheesta on keskusteltu paljon muuallakin ja aina on tullut esiin pointti menneisyyden kertomisesta kumppanilleen - jota ei siis ole pidetty suositeltavana.

V**tu näitten homojen kanssa voi keskustella mistään! :/
Ja etenkin nää harmailla nikeillä kirjottavat on peffasta kaikki - miten tahansa opettajia tai muuta olisivatkaan.
No voi että. Schlagerin kommentti tuli ennalta-arvattavasti kuin käki tirolilaisesta kellosta tasatunnilla, mutta muut kommentoijat eivät kyllä jääneet paljon huonommaksi. Joillakin keskusteluun osallistujilla taitaa ihan tosissaan olla vaikeuksia oman itsensä kanssa.

Minun mielipiteeni on, että on parmepi olla rehellisesti sinkku kuin riutua huonossa suhteessa vuosikaupalla. Kun on rehellisesti sinkku, voi harrastaa irtosuhteita kunhan homma on turvallista ja laillista.

Minä olen sinkku enkä elä selibaatissa. Repikää siitä.
Kuulepas péter, et ilmeisesti tajua sitä, että asian ydin on juuri se, että jotkut eivät liitä sinkkuutta ja huoraamista yhteen. He katsovat siksi huoraavat sinkut vajavaisiksi ja emotionaalisesti häiriintyneiksi ihmisparoiksi, kuten itse teen. Minusta on erittäin mukava löytää edes tämän homofoorumin lukijoista ihmisiä, joilla on elämänarvot ja emootiot kunnossa sekä järki päässä.
Jahas, poterot on vissiin kaivettu taas.

Pojat, pojat. Onko tästä nyt pakko repiä vastakkainasettelu selibaatti - huoraaminen? Mikäli näin on, niin surullista tässä on vain se, miten mustavalkoinen voi miehen maailmankuva olla.
Chiron kirjoitti: "...asian ydin on juuri se, että jotkut eivät liitä sinkkuutta ja huoraamista yhteen."

Minä en liitä, sinä näköjään liität. En puhunut mitään huoraamisesta omassa viestissäni. Että nyt puhutaan samasta asiasta samoilla termeillä, niin vielä kerran: huoraaminen on minun tietääkseni sitä, kun joku harrastaa seksiä rahasta. Irtosuhteilija harrastaa seksiä toisen irtosuhteilijan kanssa yhteisestä sopimuksesta, eikä raha tai mikään muukaan vaihda omistajaa.

En tosiaankaan pysty käsittämään, mikä ongelma näillä (totuuden) torvilla on sen suhteen, mitä muut ihmiset tekevät vapaasta tahdostaan keskenään. Minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että kaikki eivät harrasta irtosuhteita, koska tiedän että se ei sovi kaikille. Ihan niin kuin ei sovi monogamiakaan, tai parisuhde ylipäätään. Siitä huolimatta nämä ihmiset voivat elää ihan onnellista elämää.

Mitäs jos jätettäisiin se moralisointi ja annettaisiin kaikkien kukkien kukkia.
Miksi pitäisi jättää moralisointi? Moralisointi on enemmän kuin tarpeellista. Heterotkin moralisoivat toisiaan. Eivät homot voi asettua moraalikäsitysten ulkopuolelle! Tai ainakaan vaatia hyväksyntää, jos tekevät niin. Homojen ei tulisi hylätä kristillis-moraalista kohtuullisuutta seksielämässä, eikä itsekunnioitustaan... vain siksi että ovat hylänneet perinteisen heteroroolin.

Jos maailmassa valitaan joskus julkihomo presidentti (epätodennäköistä... mietitikääpä miksi... koska homoilla on huono ja vastuuton maine), ei hänellekään sallita mitään seksiskandaaleita tai liiton ulkopuolisia suhteita.

Jakorasialla on paljastava ja virheellinen käsitys siitä, että seksielämä ei voisi olla aktiivista vakituisessa parisuhteessa.
Moralisointi on omien moraalikäsitysten tyrkyttämistä muille tyyliin "koska minä toimin näin, kaikkien muidenkin on toimittava näin, ja koska tämä sopii minulle, sen on sovittava kaikille muillekin". Se, että heterot harrastavat moralisointia ei myöskään tarkoita, että heteroiden tai homojen on sitä pakko automaattisesti sietää toisiltaan.

Moraalikäsitykset ovat muuttuvaisia, eipä siitä vielä niin tuhottoman kauan ole, kun yksin ravintolaan menevä nainen oli ilman muuta moraalittomuuden perikuva. Jos joku harrastaa paljon irtosuhteita, se lienee hänen oma asiansa, ellei tapaan liity muiden hyväksikäyttöä tai pettämistä.

Ja en todellakaan näe syytä, miksi julkihomoa presidenttiä ei joskus voitaisi valita, valittiinhan Berliiniin julkihomo pormestarikin, eikä siitä niin ylitsepääsemätön matka ole vaikkapa presidentin virkaan jossain maassa.

Sekin käsitys, ettei presidentille (olipa homo tai hetero) sallita seksiskandaaleja tai liiton ulkopuolisia suhteita, on osoittautunut vääräksi (ajatellaanpa vaikka Ranskaa tai USA:ta).
Mitä tämä Hmmm oikein yrittää kertoa - en tajua sanaakan.

Hmmm, eräällä Yhdysvaltain pressalla oli paheksuttua sutinaa meidän Eduskunnan varapuhemiehellä kiivasta kännykänkäyttöä - mitä sä oikein horiset homojen siitä tästä tai tuosta? Ei, en tajua en niin millään. En kyllä edes halua.

Miten homo voi hylätä heteroroolin? Täähän on aivan täyttä puppua.

Ja kristillis-moraalinen kohtuullisuus? Ole ystävällinen ja harjoita tuota uskonnonmarkkinointiasi jossain muualla.

Moralisointi on vallankäyttöä.
Mikään normeista poikkeava teko sinänsä ei ole oikein tain väärin, vaan aina suhteessa johonkin, mitä perustellusti voidaan pitää oikeana ja vääränä. Tekoja on tarkasteltava suhteessa ihmisten käsityksiin hyvästä ja pahasta, ihmisen moraalisiin päämääriin, siihen millaisen haluaisimme maailman olevan, jos se olisi paras mahdollinen. Millainen olisi maailma, ellei meillä olisi moraalia? Ilman moraalia eläisimme täydellisessä anarkiassa, ja tietääkseni yhteisö, jolla ei olisi mitään rajoja olisi tuhon oma, ennen kuin tajuaisimmekaan sitä. Moraali on ihmisen toiminna ja menestymisen elinehto. Todellisuudessa minulle on yksi hailee huoraako jakorasia itseltään vaikka kullinsa puhki, mutta tosiasia on, että irtosuhteet, vastuuton käyttäytyminen lisäävät esim. sukupuolitautien leviämistä, yleisen välinpitämättömyyden lisääntymistä jne. ja minusta se ei ole inhimillisen hyvän toteutumisen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Niin kuin aikaisemmin totesin hedonistinen elämäntyylillä on taipumus johtaa ongelmiin ennemmin tai myöhemmin, enkä tarkoita ainoastaan sukupuolitauteja. Mielestäni moralisoinnissa ei ole siis kysymys pelkästään oman maailmankuvansa tyrkyttämisestä muille, vaan inhimillisen hyvän tavoittelusta. Onneksi on niitä homojakin, jotka ovat ymmärtäneet, että homo voi elää ihan tavallista elämää, yrittämättä epätoivoisesti irtaantua historiallis-kristillisestä normistosta. Ugh, olen puhunut!
Jos hedonistinen elämäntyyli johtaa ongelmiin, niin yhtälailla ongelmiin, vielä ahdistavampiin sellaisiin, johtaa puritaaninen ja yleensä pidättäytymistä ja tukahduttamista noudattava tie.

Hedonismi ei kai sentään itsessään aiheuta sukupuolitauteja - niitä aiheuttaa mm. vastuuttomuus ja piittaamattomuus hygieniasta, itsestään ja kanssaihmisistä. Mitä hedonistista niissä on?

Vinkki - sitä ihan tavallista elämää on satunnaiset suhteet, avioliiton ulkopuoliset seikkailut, alkoholismi, viettely-yritykset ja sukupuolitaudit sekä erilaiset ongelmat makuukamarissa. Joku voi välttyä noilta kaikilta, mutta suurinta osaa ne kohtaavat jossain vaiheessa ja jossain määrin.

Tiukkapipoisuus on elämälle vierasta - hedonismi ei. Tämä on mun mielipide.
En alkaisi pitämään uudelle kumppanille luentoa entisistä seksisuhteista. Miksi myrkyttää uusi suhde menneiden tapahtumien penkomisella? Ainakin se on hyvä tapa pilata toisen fiilikset. Itse en ainakaan jaksa kiinnostua kundista, joka selittää ketä on pannu, miten ja missä. Menneisyys on jokaisella eikä sitä pois voi pyyhkiä. Silti katson mielummin tulevaisuuteen kun mietin menneitä...
Lainaan Chironia:

"Mikään normeista poikkeava teko sinänsä ei ole oikein tain väärin, vaan aina suhteessa johonkin,..." Luulin tehneeni tämän jo omassa tekstissäni selväksi.

Ja sen jälkeen:

"Todellisuudessa minulle on yksi hailee huoraako jakorasia itseltään vaikka kullinsa puhki, mutta tosiasia on, että irtosuhteet, vastuuton käyttäytyminen lisäävät esim. sukupuolitautien leviämistä, yleisen välinpitämättömyyden lisääntymistä jne..."
No eipä näytä olevan. Vaan kun Chiron jatkaa selittäen, että

"Mielestäni moralisoinnissa ei ole siis kysymys pelkästään oman maailmankuvansa tyrkyttämisestä muille, vaan inhimillisen hyvän tavoittelusta"

Moralisointi on siis Chironille yhteiskunnan tukipilari; Chiron on Nähnyt Kuinka Täytyy Elää ja johdattaa nyt eksyneitä kanssaveljiään ja -sisariaan Oikealle Tielle. Mitäpä me tekisimmekään ilman joukossamme eläviä moralisoivia pyhimyksiä. Yksi kysymys: Kuinka sinulta onnistui yhdistää kaksi toisensa täydellisesti kumoavat väitteet? Siis että, "kaikki on suhteellista" ja "minun moralisointini on vain muiden parhaaksi, koska minä olen oikeassa". Olet aika taituri.
Kaikki ei ole suhteellista. Itse asiassa, mikään ei ole suhteellista. Kaikelle on määreensä, mittansa. Lähes kaikelle. Ihmisten tiedon määrä on vain suhteellista.
Hmm. kirjoitti tuossa juuri oman suhteellisuusteoriansa, joka on niin nerokas, että siinä olisi Einsteinillakin purtavaa ;))
Hmm. voi olla oikeassa, ehkä mikään ei ole suhteellista. Mutta millä helvaatalla ne absoluuttiset määreet kaivetaan esiin? Ja kuka ne päättää? Minä en ainakaan tunne yhtään niin fiksua ihmistä, että hänelle tällaisissa päätöksissä luottaisin. Voi olla että on korkeampi voima joka voisi auttaa asiassa, mutta sikäli kun tiedän niin kukaan ei ole sen kanssa kyennyt luotettavasti kommunikoimaan. Niinpä luotan edelleen siihen, että kaikki on suhteellista. Omalla järjella täällä on pärjättävä.

Minusta on hyvä, että moni näyttää ajattelevan näitä asioita. Mutta minusta on surullista, että pitää yrittää tuputtaa omia arvojaan ja asenteitaan muille "niellään purematta"-periaatteella.
Péter: Hain mielipiteelläni perusteluja moralisoimiselle ja moraalin tärkeydelle, mutta se mitä kirjoitin ei tarkoita välttämättä sitä, että katsoisin elämäntehtäväkseni huonojen ihmisten käännyttämisen kaidalle tielle, vaikka minulla onkin mielipiteeni irtosuhteita harrastavista ihmisistä, vaikka pidänkin moraalia perustavana asiana ihmisen sosiaaliselle käyttäytymiselle, ja vaikka täällä keskustelupalstalla mielipiteitäni ilmaisenkin hyvin avoimesti.
Saattaa olla että ymmärsin muutaman viestin täällä väärin, mutta minulle sanalla "moralisoiminen" on erittäin negatiivinen viitekehys. Moralisointia harrastaa naapuri, joka ei tiedä sinun asioistasi tuon taivaallista mutta jolla on niihin vankka mielipide jonka sinäkin kuulet mahdollisimman usein. En kiellä keneltäkään mielipiteensä esittämistä, mutta sen verran saisi itsekukin vetää rajaa kielenkäyttöönsä, että ei yritä leimata toista keskustelijaa huoraavaksi tautipesäksi.

Moraali on perustava asia ihmisen sosiaaliselle käyttäytymiselle, siinä olen kanssasi samaa mieltä. Järkyttävän usein olen kuitenkin törmännyt kaksinaismoralismiin nimenomaan niiden kohdalla, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Tässä kyseisessä asiassa on minun mielestäni kysymys keskinäisestä sopimisesta eikä mistään muusta. Kenelläkään ei pitäisi olla puuttumista mihinkään, mikä tapahtuu kahden täysi-ikäisen ihmisen välillä molempien suostumuksella ja suojattuna.

Siitä voisi tietysti aloittaa uuden threadin, pitääkö yhteiskunnan kustantaa hiv-lääkkeet jollekin joka omasta halustaan menee bareback-partyihin ja harrastaa suojaamatonta seksiä ventovieraiden kanssa...
Eikös Einstein sanonut jotain sinnepäin, että kaksi asiaa ovat rajattomia: avaruus ja ihmisen typeryys. Avaruudesta hän ei vain ole ihan varma...
Apua.. tunnen jo miten helvetin lieskat nuolevat minua :-) Chiron ja muut tädit sanovat: "Kuoleta syntinen lihasi"

Olen ihan samaa mieltä että moraali ei ole suhteellista vaan että valehteleminen, pettäminen ja ihmisten hyväksikäyttäminen on AINA tuomittavaa.

Mutta huom. En ole mitään noista kolmesta asiasta harrastanut.

On myös selvää että parisuhteessa voi olla aktiivinen seksielämä, mutta yllättävän monet homoparit harrastaa kolmenkimppaa ja ulkopuolisia juttuja *empiirinen kokemus*
Mä olen myös erittäin sensitiivinen moralisoinnille ja vielä herkempi uskontoon vetoamiselle.

Toivoisin, että ihmiset tunnustaisivat avoimesti mitä hakevat ja antavat muiden vastaavasti vapaasti hakea onnensa sieltä, mistä luulevat sen löytyvän. Mutta omien kokemusten ja mielipiteiden kertomisesta tuntuu olevan lyhyt matka moralisointiin - joku voi kokea täysin neutraaliksi tarkoitetun lauseen kritiikkinä.

Irtosuhteiden harrastaminen on aika iljettävä ilmaus - vaikkakin yleinen. Tuntuu, että tässä tulee väkisin esiin valtava arvolataus. Onhan irtosuhteiden harrastaja pelkkä itsekäs seksinsaalistaja siinä missä selibaatti näyttäytyy pelkästään hyvä liki pyhimysmäisen ylevänä käyttäytymisenä. Mutta eihän se näin ole.

Eiköhän suurin osa elä aivan tasapainoista elämää, välillä ihastuu ja viettää hauskan hetken toisen ihmisen kanssa. Ei harvinaista ole sekään, että joskus parempien juhlien jälkeen eksyy vähemmän ihanaan seuraan. Valtaosa (oma empiirinen kokemus) on kuitenkin valmis tapailemaan enemmänkin ja jatkamaan suhteeseen saakka, mikäli ihminen tarpeeksi kiinnostaa. Ja ne ketkä eivät halua sitoutua, eivät ole sen huonompia. Tämä on kaikki elämän eri puolia, mikä kenellekin sopii.

Mä en jaksa näitä "homoilla suhteen ulkopuolisia suhteita enemmän" juttuja. Katsokaa joskus heterojen deitti-ilmoja, siellä ne varatut iskätkin etsii muuta seuraa. Ravintoloissa löytyy kesäleskiä ja liikematkalaisia yms, jotka eivät ollenkaan pane pahakseen käyntiä vieraalla pesällä.
Ja kyllä ne kimpat onnistuu heteroiltakin. Harva homo vaan on hankkinut omakohtaista kokemusta heterokimpoista - tai varatuista heteronaisista, varatuista bi-miehistähän kokemusta sitten onkin jo enemmän.
Vuodesta -86 noin 400 kundia. Myös seurustelin kuusi vuotta miehen kanssa.
Masentavaa moralisointia:

Chiron toteaa hurskaasti:

"elämäntehtävä ei ole huonojen (!) ihmisten kääntäminen kaidalle polulle..."

Suomeksi: ihminen, jolla on paljon seksikumppaneita on "huono" ihminen, ihminen jolla on yksi tai ei yhtään on "hyvä ihminen" "kaidalla polulla". Ja paskat.
Masentavaa moralisointi? Ei saa mielipidettä esittää ilman, että joku siitä herneen nenäänsä siitä imaisee? Pakko näitä keskusteluja on lukea jos ne niin alkaa ahdistaa. Hyvä huomata että ei ole yksin "arvojensa" kanssa.
no kerrankin hauska aihe. kiitokset jakorasia, alan pitää opeistä!
mulla on kerääntynyt kahdessatoista vuodessa äijiä noin kolmisensataa, plus yksi nainen. yli puolet tuosta ajasta olen ollut happy together mieheni kanssa.
promiskuiteetti on tosiasia, vaikkei homojen kukkahattutätijaos sitä hyväksykään. eikä promiskuiteetti ole pelkästään homojen tai miesten etuoikeus. saksalaisen tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet naisista virkistyy vieraissa.
teemaan bb: se, että osa miehistä on tietoisesti valinnut bareback-linjan on tavallaan järkyttävää. mutta järkyttävämpää on kuunella ystävättärien yhden yön suhteista, joissa ne eivät ole käyttäneet kondomia, selityksenä, ei nyt sattunut olemaan...
tän ketjun erikoisuus johtunee myös siitä, ettei meidän psykodraama-spesialisti ole vielä avannut aina niin sanaista arkkuaan. ;)
Anteeksi, mutta säälin niitä, joilla on kyvyttömyys keskittyä yhteen ja ainoaan.
Minulla on kyky keskittyä yhteen - aina kerrallaan :)

Ja minä taas säälin niintä, jotka eivät voi suvaita toisten vapautta tehdä omat päätöksensä elämässään - kun ne eivät muita vahingoita, mutta odottavat kuitenkin samalla muiden olevan suvaitsevaisia itseään kohtaan.
Olen täysin samaa mieltä kuin Schlager ja Chiron. Minusta "huoraavat" ihmiset eivät ole tasapainoisia. Minä myöskin säälin heitä. Ja se on minun mielipiteeni. Jakorasiat evvk silloin kun eivät yritä tehdä minusta yhtä uhriaan, mutta kun tässä kaveria olen katsellut, olen pyrkinyt seulomaan tarkaan jyvät akanoista, ja ainakin tähänasti onnistunutkin siinä. Siis jos pienikin epäilys kaverin suhteen herää, housujeni sisään pääseminen jää pelkäksi unelmaksi!
Sorry, jos toistan itseäni, mutta ettekö näe mitään vaihtoehtoa esitettyjen "huoraamisen" ja "0-linjan" ääripäiden välillä?
Olen myös sinkkumies, neitsyys menetty aikoja sitten ja enkä elele platoonisesti. Enkä voisi elää platoonisesti odottaen Mr. Rightia. Sitten kun hän on elämässäni, keskityn vain häneen, hän minuun. Mun unelmani.
Nyt saan varmaan tukkapöllyä mutta minä olen minä ja elämäni on elämäni, niinkuin sinä olet sinä ja elämäsi on elämäsi, mitä sitten teetkin (seksipuolella), se ei mulle kuulu.
Meitä on näköjään 3 sakkia; 1. jotka elelevät hallitusti, moraalisien rajojen sisäpuolella, 2. jätkät, joiden viettiä kiimasuus ohjailee sinne tänne parittomana ja parillisena, 3. jotka ovat siltä väliltä. Neljäskin löytyy, jotka eivät sano sanaakaan. Jos löytyy enemmän joukkioita, niin lisää.
Tasan 0, ja tuskin tulee siitä muuttumaankaan kovin äkkiä. Vaikka näissä piireissä tuskin arvostetaan kokemattomuutta niin ei voi mitään, omat arvoni ovat tärkeämpiä :/

Tämän homppelin otsassa ei ole parasta-ennen -päiväystä joka aiheuttaisi hillittömiä parisuhdetarpeita tai vastaavia joka hetki. Jos joku vierelle tarttuu matkan varrella niin hyvä, ja jos ei niin hyvä sekin, olen silti elänyt koko elämäni niinkuin oikealta tuntuu ( selibaatissa tahi ei ).
Mulla kulkee raja siinä että jos olen parisuhteessa niin silloin ei ole muita seksipartnereita. En ymmärrä että mihin niitä silloin tarvitaan? Muut syrjähyppymiehet - vaikka avoimestikin ja sovitusti - aiheuttavat kuitenkin suhteen rapautumista.

Olen ollut kolmenkimpassa, joka päättyi mustasukkaisusudraamaan, ovien paukuttamiseen ja huoritteluun vaikka homman piti olla OK.

Kaikkein pahin ryhmä on ukkomiehet & poikaystävän omistavat jotka salaa käyvät panemassa puolisoltaan. Jos olen saanut selville, että potentiaalisella seksipartnerilla on suhde niin homma on lopahtanut minun kohdalla siihen.
Kommarit puolustavat toisiaan - kapitalistit toisiaaan.
Jakorasiat toisiaan - moraaliset toisiaan.

Jompi kumpi on kuitenkin väärässä. Molemmat eivät voi olla väärässä. ;)
Tarkoitan tuolla sitä, että kello käy koko ajan kohti kuoleman hetkeämme. Voimme viettää odotteluajan vaikka tuijottaen television teksiviestichatteja. Tai väärän miehen sängyssä.

Tai jossain paljon hienommassa paikassa.

Ihmisen keskittymiskyky kun on sellainen, että se saattaa kohdistua turhiinkin asioihin pitkäksikin aikaa jos sen antaa vaellella vapaasti.
Kun tässä nyt on keskusteltu sinkkujen paheellisesta elämäntyylistä sinne ja tänne, niin olisi mielenkiintoista tietää millä etiikalla nimerkki "sexboy" on liikkeellä.
Joo.. olin hiukan järkyttynyt tuosta "sexboyn" 6 parisuhdevuodesta ja siinä on ollut 80 ulkopuolista miestä.

Eikö kannattaisi jo erota jos ulkopuolisia noin paljon eli yksi ulkopuolinen mies per kk?
No vastaukset olivat odotettuja. Kauhistelua, moralisointia. Tuskin olen kuitenkaan ainoa.
Hän ei ole ainoa. Olen pahoillani, mutta minua ärsyttää tässä keskustelussa moralisointi ja ennen kaikkea niiden, joiden seksuaalimoraali on erilainen kuin itsellä, leimaaminen joko huonoitsetuntoisiksi, mahdollisesti mielenterveysongelmaisiksi tai huonoiksi ihmisiksi.

Minua on alkanut yhä enemmän ärsyttää heteroideaalin matkiminen homosuhteissa, seksuaalisen monimuotoisuuden ja ihmisten seksuaalisen ilmaisun sensurointi ja kieltäminen, jopa patologisointi.

Minun puolisoni seksuaalisuus ei ole minun yksityisomaisuuttani, eikä minun seksuaalisuuteni hänen. Viidentoista vuoden aikana minulla on ollut lukuisia (minä en laske enkä pidä päiväkirjaa) yhden illan juttuja, eikä kaduta yhtään. Yksikään niistä ei ole ollut parisuhteestamme pois, eikä ole vähentänyt rakkauttani häneen.

Olisiko oikeasti aika promiskuitteettistenkin ihmisten saada äänensä kuuluviin ja jonkinlaista ravostusta? Parisuhdelaki on jo saatu, enää ei tarvitse esittää maailmalle vaan yksiavioisia, käsi kädessä istuvia heterosuhteen kopioita. Arvoladatut termit kuten "huora" tai "lutka" kertovat enemmän siitä kuka niitä käyttää kun siitä kenestä puhutaan.

Tämähän on kuin 1950-luvun amerikkalaisista TV-sarjoista: vaan homo, jolla on parisuhde on "onnistunut" ja "hyvä ihminen". Parisuhteettomat tai muuten vapaamieliset ovat huoria, eivätkä kunnon tyttöjä...

Kuinkahan moni täälläkin jäkättävistä haaveilee todellisuudessa omasta miehestään kun vetää käteen?
No... käteenvetäminen on aika normaalia. Jos ihmiset harrastaisia seksiä lähimmän ihmisen kanssa aina kun alkaa panettaa, oltaisiin aika sekasorrossa.

Kannattais huomioida tuo HIV -tartunnoiden määrä kuitenkin, suhteessa heteroväestöön. Muutenkaan se ei oo antoisin mahdollinen tapa elää, että hyppii kukasta kukkaan. Usko tai älä.
Kyllä vain on säälittävää lukea kaikkien teidän huoraavien homojen puolustuspuheita epämoraalisesta ja iljettävästä elämästänne. Olen pitänyt homoja samanlaisina ihmisinä kuin muutkin, paitsi nyt käsitykseeni on tullut muutos. Ush!
...Minulla on ollut kovin vahan seksipartnereita viime aikoina.

Voisinkin kokea taman nyt moraalisena ongelmana.

Sinkkuna ja homona - niin yhdessa kuin erikseen - minunhan
pitaisi paneskella ympariinsa, mutta en niin juuri nyt kumminkaan
toimi. Pitaisiko "ahistaa" -?
Rokkihomo, pitäisi! Ja niin vimmatusti. :)

Mä jatkan tosta ja sekä täsmennän että tunnustan kolminkertaisen painolastin - pääkaupunkilainen, sinkku ja homo.
...Onneksi voin aina antaa ymmartaa etta olisin ymmartanyt antaa.

Sunshinen listaan henkilokohtaisina raskauttavina asianhaaroina,
ei paakaupunkilaisuutta, mutta ulkomaalaisuus ja oletettu "boheemius".
Hitto vie, minahan olen suorastaan luokkapetturi
(siis, koh, r*nkkarina).
Aivan, dear bohemian sweetie homorocker!

Tästä tulisikin mielenkiintoista, jos aktiivisiipi lähtisi leikkiin mukaan!
Jotenkin vaan tuli sellanen fiilis, että pojat on yllätetty housut kintuissa, eikä ne enää leiki meidän kaa. Pöh.
En tosiaan vieläkään tajua, että miksi pitää saada ulkopuolista jos on parisuhteessa? Mä olen sinkku ja en saa kotona persettä ja sksi liikun aktiivisesti ja miehiä kertyy. Etsin myös koko ajan vakikaveria.
Musta tuntuu, että mulle ei seksi ole enää tärkeätä, koska mua ei seurustelu enää kiinnosta. Itse ajattelen niistä miehistä, joilla on ollut leegio miehiä, että he ovat jotenkin hulluja.

Itse asiassa pelkään suhdetta, koska mulla on ollut rankkoja juttuja ja suojelen itseäni. En halua ongelmia.

Itse arvosta miestä, mitä vähemmän hänellä on ollut seksikokemuksia, koska musta se on hieno asia.

Kammoan niitä, jotka luuhaavat saunoissa jne.
> miksi pitää saada ulkopuolista jos on parisuhteessa?

Miksi pitää saada joskus suklaajäätelöä, vaikka yleensä pitää vanilijajäätelöstä?

Syitä on monia. Vaikka sinun ei tee mieli ulkopuolista parisuhteessa, ei se tarkoita, että kaikki muutkin ajattelisivat samalla tavalla. Eli miksi sinun tuota sitten pitäisikään tajuta; ole tyytyväinen siihen, että tiedät mitä itse haluat ja anna muiden elää omien halujensa mukaan, vaikkeivät ne olisikaan samanlaisia kuin sinun.
Olen itse harrastanut aikoinani noin kymmenen yhden yön juttua.
Sen jälkeen en ole harrastanut seksiä ollenkaan. Enkä aiokaan harrastaa. Minun elämässäni seksi kuuluu vain parisuhteeseen. Jos sellaista ei löydy niin sitten ei seksilläkään ole minulle väliä. Yhden yön jutuilla en tee yhtään mitään. Ne eivät lisää elämäni laatua millään tavalla. Kaipaan parisuhdetta, luotettavaa elämänkumppania itselleni. Suhdetta joka perustuu toisen ihmisen aitoon rakastamiseen ja välittämiseen sekä arkielämän jakamiseen.Silloin seksikin saa tietysti olla mukana. Yhdenyön jutuilla yritin aikoinaan täyttää todellisen rakkauden puutetta elämässäni. Ne olivat vain keinotekoista fyysistä läheisyyttä joka ei perustunut mihinkään muuhun kuin pelkkään himoon. Tälläiset suhteet olivat kalpeita heijastumia siitä mitä halusin eikä niillä ollut mitään tekemistä toisesta välittämisen ja rakkauden kanssa.Yritin vain täyttää tyhjyyttään kumisevaa tynnyriä sisälläni. Minä en ainakaan saa mitään tyydytystä vaitaessani kumppania vähän väliä. Ainoastaan kärsin pahaa oloa huomatessani ettei minulle jäänyt "käteen" mitään. Tapaamani "mukavat ihmiset" hävisivät kuvioista yleensä jopa 1 tapaamisen jälkeen kun en mennyt sänkyyn. Minua ärsytti heidän pinnallisuutensa. Vielä enemmän tympäisi se etten ollut heti ymmärtänyt asiaa. Suhtaudun hyvin varauksellisesti ihmisiin joilla on ollut valtava määrä seksikumppaneita. He eivät usein kykene uskollisuutta vaativiin suhteisiin. Miten kykenisivätkään jos baarissa pitää pyöriä joka viikonloppu? Minulle sellainen elämä on kauhistus. Heillä on kova seksuaalinen tarve jota pitää saada tyydyttää usein.Eivätkä he ehkä anna arvoa kestäville suhteille. Ehkäpä lyhyet jutut ja ystäväpiiri antavat heille heidän kaipaamansa tyydytyksen.Mikäpä siinä,asiahan on henkilökohtainen.
Todelliset fiksut ihmiset ja ne joilla on samanlainen arvomaailma löytyvät usein muualta kuin kuppiloista. Kumppanin etsiminen baareista on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta.
Joillakin epäsäännöllistä elämää viettävillä ja seurustelusuhteita jatkuvasti vaihtelevilla on ollut takana mielenterveysongelmia, kuten persoonallisuusäiriöitä tai läheisriippuvuutta. En kuitenkaan yleistä asiaa kaikkia koskevaksi. Totean vain ettei ajatus tästä ole täysin tuulesta temmattu.
Niin, ilmeisesti nämä useampia seksipartnereita harrastavat ovat sellaisia, joihin sopii sana "elinkeskeisyys".

On varmasti totta, että sen kumppanin löytyminen baarista on hankalaa. Tosin pari tapausta varmasti sitäkin kautta on törmännyt toisiinsa. Itse en ole löytänyt kumppania mistään, eikä yhden illan juttu tuntuisi kuin oman mielen saastuttamiselta.
Ihmisiä nyt on erilaisia. Jotkut tykkäävät seksistä uusien kumppaneiden kanssa, joku haluaa olla vain sen yhden kanssa koko ajan ja joku on mieluiten selibaatissa.

Joillekin kumppanin vaihtuminen on pakon sanelema ratkaisu: jos on sinkku ja haluaa seksiä on tämä arkea monelle. Joillain on vakituisia Sex-Buddyjä joiden kanssa harrastetaan vain seksiä. Mutta tällaisellekin toiminnalle olen kuullut joidenkin lukevan pahimman laatuiset tuomiot. Kyse kun on muka todella ihmisen alistamisesta vain seksiobjektiksi.

Mielestäni ihmisellä saa olla vaikka monta seksipartneria päivässä - se ei ihmisestä sen huonompaa tee.

Jos on parisuhteessa, niin sitten kannattaa toimia niin, että ei loukkaa puolisoaan. Ja tämä on näiden puolisoiden välinen asia. Jos homma on heidän osaltaan kunnossa, niin meidän täällä (tai kapakassa selän takana) ei tarvitse kauhistella kuinka he "pettävät toisiaan". Pettäminen ei ole ainakaan minun mielestäni tarkoita välttämättä seksiä jos pelisäännöt on suhteessa sovittu.

Seksikumppanien määrää on vaikea määritellä. Mikä on seksiä? Vaaditaanko penetraatio? Onko runkkailu jo sitä? Nuoleminen? Fetissileikit ilman genitaaleja? Puhelinseksi? Nettiseksi? Hierominen? Hyväily? Halailu?
Semmoinen tunne tulee, että onko se sitten enää minkään arvoista, jos ihminen on kiertänyt 100 kumppania ja sitten vanoo sinulle "ikuista rakkautta". Meinaan että uskooko siihen? Jos sen tyypin elämässä ei mikään muu ole muuttunut sen jälkeen niin tuo lupaus vaikuttaa hieman kyseenalaiselta.
Kuuki-Mihkalin kommenttiin vastaisin, että riippuu puolisoehdokkaasta. Seksi kun ei vaadi rakkautta, eikä rakkaus seksiä. Toki ne voivat kuulua yhteen.

Eli se että joku on ollut seksuaalisesti aktiivinen ei tee hänestä tunteellisesti köyhää ja kykenemätöntä rakastamaa.

Eikä se, että jollain ei ole ollut koskaan seksiä kenenkään kanssa tee hänestä tunteissaan rikasta ja täysin uskollista rakastajaa.

Kyse on henkilöstä, meitä on erilaisia.
No huh-huh!
Ensinnäkin jos halutaan määritellä ylisuuri seksipartnereiden määrä, se olisi ehkä kuitenkin useampi sata, ja ihmisen ikä pitäisi myös huomioida yms. Mun mielestä normaalille seuralliselle kaupunkilaiselle joku 5-30 kumppania/vuosi on aivan skandaalitonta vielä. Toki moni taitaa kyllästyä vuosien mittaan tai seurustelee välillä. Että, jos aloittaa aktiivisen kautensa viriilissä teini-iässä, sitä voi hyvinkin kertyä tuo Kuuki-Mikalin mainitsema 100 viiltoa jo parikymppiseksi mennessä.

Sitten, pitääkö koko menneestä elämästään tehdä joku tili ennen kuin arvioidaan sopivaksi suhteeseen? Ja kuuluuko tähän sen selvittäminen, mitä on tullut tehtyä ja keiden kanssa? Aika kipeetä mun mielestä. Kyllä tulisi mulle ainakin aika ahdistunut fiilis, vaikka menneisyydestä ei mitään hävettävää löydykään. Ja löytyykö kenelläkään? Se mitä on tehty on tehty silloin ja siinä tilanteessa ja sen mukaisilla tiedoilla ja ajatuksilla mm. tulevasta ja itsestä.

Selvää lienee tässä on, että itseään säästäneet ja kokeneemmat eivät sovi yhteen. Mutta mun mielestä ei oiken sovi nekään, jotka eivät ole koskaan seurustelleet ja ne jotka ovat olleet pidempiaikaisessa suhteessa. Syykin on sama ja ilman moralisointeja - kokemuspohja on liian erilainen. Näin pikkusen kärjistäen. Toki jokainen ihminen on erilainen. Suhteen perusedellytyksiä lienee tietty yhteneväisyys ajatusmaailmassa. Ehkäpä ei siis ole vaaraa, että neitsyt ja huora menisivät kimppaan ...
Olen huomannut että nämä "korkean moraalin" omaavat "itsensä säästäjät" ovat itse asiassa usein täysin kykenemättömiä muodostamaan realistista ja toimivaa parisuhdetta: Vaatimukset puolison suhteen ovat aivan epärealistisen huimia niin että kukaan tavallinen normaali mies ei niitä voi koskaan täyttää. Mikään ei kelpaa koska moralisti ei voi sallia toiselle epätäydelliisyyttä ja antaa anteeksi virheitä.

Olen surullisena katsonut tämmöistä "itsensä säästävää moraalista homomiestä", joka täytti vuosi sitten 50 v ja edelleen haaveilee siitä oikeasta, vaikka hänellä ei ole koskaan ollut mitään parisuhdetta elämässään. Jotenkin sääliksi käy, jos elämätön elämä on hintana siitä on ns. korkea moraali ja ei salli virheitä muissa.
PS. Siis tämä riman asettaminen liian korkealle koskee toki myös muitakin kuin näitä " moraalisia ikineitsyt" homomiehiä.

Olen aika usein törmännyt näihin epärealistisiin odotuksiin, että millainen se "optimaalisen oikean" puolisin pitäsi olla, mikä sitten johtaa siihen loputtomaan partnereiden vaihtoon.
Toki sitä voi pidättyä seksistä olematta millään tapaa epänormaali tai edes moralisti. Mutta mitä enemmän puheet alkavat olla sen suuntaisia, että kuulijalle tai kuten tässä lukijalle tulee tunne, että kyseessä on enemmänkin pelko kuin haluttomuus pintapuolisiin suhteisiin niin, sitä arveluttavammilta he alkavat kuullostaa.

Moraalin kilpeä tosiaan usein käytetään tekemään arvottomiksi ne teot, joihin ei itsellä riitä uskallusta. Oli se sitten keskustelu ulkomaalaisten tai homojen kanssa, esiaviollinen seksi tai avioero.

Ainoa fakta on, että kaikki inhimillinen toiminta on epätäydellistä. Siksi mä jaksan näitä pidättyväisyyttään tai muuta esitettyä erinomaisuuttaa korostavia ihmisiä hyvin heikosti. Me tavalliset kuolevaiset kun välillä syödään ja naidaan mitä sattuu ja nauretaan päälle. Elämäksikin sitä kutsutaan. Kukaan ei ole siitä selvinnyt hengissä, mutta joillakin se on tapahtumarikkaampi kuin toisilla. Tietysti mitkä seikat nyt ovat kenellekin tärkeitä, mutta fyysinen läheisyys kuitenkin on - siitä kai vallitsee melkoinen yksimielisyys.

Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus, mutta jotkut harrastavat syyllistämistä arvottamalla muiden tekoja omaa neitseellistä tabula rasaansa vasten. Siitä tulee aina ikävä lemu.

Tietysti suuri kohtuuttomuus ja räikeä sosiaalisten normien rikkominen aiheuttaa aina reaktioita. Kyllä mulla olisi vaikeuksia kohdata sellainen henkilö kuin sexboy tuossa yllä. Toisaalta tiedä sitten vaikka olisi miten herttainen sälli, mutta kyllä tossa vähän leuat loksahti. Sekin on vain inhimillistä.
Jakorasian mielestä "korkean moraalin" omaavat "itsensä säästäjät" ovat täysin kykenemättömiä muodostamaan realistista ja toimivaa parisuhdetta. Haloo??? Kyllä minun mielestäni nämä ikuiset etsijät (nettipalstojen/baarien/chattien imurit) ovat niitä, jotka syyllistyvät juuri tuohon, eivätkä "moralistit". Jos olisi toisin, ei olisi vosuja! Olisi vain parisuhteessa eläviä onnellisia pareja ja sinkku moralisteja. Vai mitä?

Itselläni on toinen pitkäaikainen parisuhde meneillään. Oltuani sinkkuna etsin aktiivisesti ystävää, rimana lähinnä kumppanin elämänhallinta ja moraali. Ja onnisti, josta olen tietenkin enemmän kuin kiitollinen. Kaksin aina kauniimpi. Mutta en ole koskaan edes ajatellut, että toinen olisi täydellinen unelmamies. Voi toki olla niitäkin "moralisteja", jotka elävät illuusiossa ja kuvittelevat, että parisuhde ja se toinen vastapuoli olisivat jotain yli-inhimissisen mahtavaa. Tärkeintä lieneekin ymmärtää elämän reaaliteetteja ja kyky löytää tyytyväisyys arjesta ja sen pienistä asioista. Niin kuin rakkausprofessori K.Määttä(nen) (en muista kumpi hän nyt on) on sanonut, että ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa, vaan monia mahdollisia oikeita, kun vaan annamme tilaisuuden muodostua jostakin suhteesta ja kumppanista sen oikean suhteen ja kumppanin.

Mitä yhdenillanjuttuihin tulee, minusta jo kielisuudelman antaminen tuntemattomalle ihmiselle tuntuisi vastenmieliseltä. Ja esimerkiksi suuteleminen on minulle todella tärkeä, kaunis, jopa taivaallinen asia. Eli toisin sanoen, ei olisi mitään itua alkaa nuolemaan jonkun kärpäspaperin kieltä ilman rakkauden intohimoa kun se antaisi minulle lähinnä pelon mahdollisesta nielutippurista, mononukleoosista, herpeksesta ja vaikka mistä. :o
Joskus mua hämmästyttää mitä kirjaa ihmiset oikein pitävät - ja miksi? Luulisi, että jo joidenkin kymmenien kohdalla menisi laskuissa sekaisin ilman muistiinpanoja. :o
Yli 300 suhdetta...

Mikä on suhteen määritelmä? Ei ne 300 varmaan olleet ihmissuhteita vaan panoja. Musta juuri tuo laskeminen onkin oire jostakin. Ihan patologista laskea panoja ja päteä niillä(?). Baarissa voi sit osoitella sormella ja sanoa, et "tuonkin kanssa mä oon ollu..ja tuon...ja tuon.."( katsos, mä oon niin suosittu, mul on vientii)
Chironille vielä, jäi hieman epäselväksi miten tuon K.Määtän lainauksen käsität. Mä ymmärrän sen niin (lukenut siitä aikaisemminkin), että oikeita tosiaan voi olla useita, mutta kuka tahansa se todellakaan voi oll. Väkisin vääntämiselllä ei mitään hyvää tai kestävää synny. Ei tyydyttävää panoa, ei hyvää suhdetta. Tätä mieltä olen joka tapauksessa itse.

"... nuolemaan kärpäspaperin kieltä..." Hei nyt haloo, aika rankaa. Kyllä ihmiset yleensä karttavat taudinpesiä. Holtittomaan ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen, mikä tuosta kommentistasi tulee mieleen, syyllistyy lopulta aika harva.

Se on muuten sitten hassua, että nämä määristään täällä kertoneet ovat kaikki anonyymejä nikkejä.
Edellinen
Lisää uusi viesti