Aiheeltaan kiinnostava sarja. Pitää ottaa aikaa katsella tuo.
Siitä en kuitenkaan pidä, että queer-käsitettä painetaan läpi täällä Suomessakin. Se ei ole suomea, se ei sovi suomalaiseen suuhun - ja käsitteenä se on oma identiteettinsä, eikä suinkaan mikään kattotermi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Vaikkapa minä en ole queer, vaan homomies, joka kyllä voi kuulua hlbti- tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Olisiko tuolle sarjalle voinut löytää jonkin neutraalimman nimen?
Ainakin tuli selväksi, miten vähän on jäljellä dokumentteja, kuvia jne. Sitten aina samat naamat, joita otetaan haastateltavaksi: samat aktivistit, jotka saavat äänensä kuuluville ja jotka muutenkin ovat joka paikassa varmaan hautaan asti. Lainsäädäntö on muuttunut, mutta ei se tarkoita, että arkielämä on muuttunut paremmaksi, koska lakeja voidaan rikkoa tai sivuuttaa. Mikä muuttui oikeasti vai muuttuiko mikään? Kasvoiksi hyvinvointi ja lisääntyykö terveys? Miten kävi elämänlaadun kanssa vai joutuuko silti muuttamaan paikkakunnalta tai maasta, jotta voi olla ” oma itsensä ”eli ei tarvitse salata mihin joukkoon kuuluu eikä tarvitse pelätä väkivaltaa? Onko väkivalta vähentynyt jne. ?
Jukka Lehtonen Helsingin yliopistosta loisti poissaolollaan, vaikka hän on tehnyt paljon tutkimustyötä. Niissä näkyy, missä mennään: nuorten pahoinvoinnista ainakin.
Sitten ihmettelin, kun puhuttiin ” yhteisöllisyydestä ”, jota ei todellakaan ole. Se, että bailataan samoissa kapakoissa, ei kerro yhteisöllisyydestä yhtään tippaa.
Mainittiin AIDS, mutta ei sitä tosiasiaa, että homomiehillä on toistuvasti erilaisia epidemioita ja minusta se kertoo ennenkaikkea syrjäytyneisyydestä - ja myös ehkä itsetuhoisuudesta. Muistan jotakin: ihoekseeman Helsingissä ja nyt viimeksi oli apinawhatever.
"Olisiko tuolle sarjalle voinut löytää jonkin neutraalimman nimen?"
Queer termi toimii jenkeissä kattoterminä aakkossopalle ja sitä käytetään ilmeisen neutraaliin sävyyn. Sieltä lienee nykyisellään rantautunut Natosuomeen.
Terminologisesti "queer" on ollut vastahankaan homonormatiivisuuden representaatiota, itsekin vastustan tuon termin uusliberaalia käyttöä. Homojen emansipaatiossa 1970-luvulla queer työnnettiin syrjään ja ylikorostettiin maskuliinisuutta. "From genderfuck to gender and fuck", queer-elementit näkyvänä koettiin ongelmallisena sekä vanhanaikaisena, queer säilyi punkin ja alakulttuurien myötä 1980-luvulle tultaessa. 1990-luvulla queer politisoitui ja muuttui kai feministisenä terminä siksi miksi sitä nyt kavahdetaan. Tuolloin älämölöä aiheutti queer sanan suomennos pervo.
Ilmeisesti tasa-arvoisen avioliittokeskustelun jälkeen homot haluavat olla taas vähän tuhmia, queer terminä tuo "jokahomolle" uuden imagon. Keikarin uudet vaateet. Muutama vuosi sitten kaikki oli "karhuja", nyt ollaan "queer". Kiinnostavaa sinänsä nahka-ja karhukulttuuri luetaan nykyään osaksi queer-kulttuuria, vaikka molemmat alakulttuurit olivat reaktio tuota vastaa.
Katsoin (tai paremminkin kuuntelin - toimii oikein hyvin "podcastina") sarjan lenkkeillessäni eilisen ja tämän päivän aikana. Oikein kiinnostavia haastatteluja. Voin suositella.
Mun homoystäviä ei kiinnosta tämä dokkari. Queer sanasta tulee mieleen, että meitä on ” moneen junaan ”. Se on minusta vähän päälleliimattu ja tullee tältä yliopistoporukalta ( sukupuolentutkimus). Onko hyvä, jos ilmiötä tutkii ne, jotka ovat siinä? Miten olisi vaikka” eriluotuinen”, ” epätavallinen ”, ”omanlainen” tms. tai vain sateenkaari väki. ”Suomi on sateenkaaren värinen”.