Senaattori Rand Paul hiillosti Levineä hänen virkaanastujaisistunnossaan kiperillä kysymyksillä lasten ja nuorten transhoidoista. Kannattaako Levine esimerkiksi puberteettia estäviä, tässä vaiheessa puhtaasti kokeellisia lääkehoitoja lapsille? Onko lapsi älyllisesti kypsä tekemään loppuelämään vaikuttavia päätöksiä omasta kehittyvästä ruumiistaan? Minusta varsin aiheellisia kysymyksiä, varsinkin kun murrosikää estävien lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin se, että ne saattavat altistaa osteoporoosille, lapsettomuudelle ja sukupuolielinten kehityshäiriöille (penis ja kivekset jäätävät kasvamatta, jne.)
Erityisesti minua on ihmetyttänyt väite, että lääkkeillä "ostetaan aikaa", eli annetaan lapselle aikaa miettiä omaa sukupuoli-identiteettiään. Mitä miettimistä siinä on, jos ei pääse alkuunkaan kokemaan luonnollisen murrosiän tuomia muutoksia omassa kehossa? Mitä miettimistä siinä on, jos käsitykset sukupuolesta jämähtävät kehollisen kokemuksen puuttuessa kehitystasolle, jolla ajatellaan, että tytöt leikkii nukeilla ja pojat autoilla? Tutkimusten mukaan lähes kaikki lapset, jotka saavat murrosiän pysäyttäviä lääkkeitä, jatkavat niistä muihin hoitovaiheisiin, kun taas ilman lääkitystä tai muuta puuttumista sukupuoliristiriita hellittää suurimmalla osalla aikuisikään mennessä.
Levine sivuutti täysin Paulin esittämät kysymykset lapsista ja nuorista, mutta hänet esitettiin silti keskustelun sankarina ja Paul ahdasmielisenä hörhönä. On tämä surullista aikaa, jota me elämme.
Erityisesti minua on ihmetyttänyt väite, että lääkkeillä "ostetaan aikaa", eli annetaan lapselle aikaa miettiä omaa sukupuoli-identiteettiään. Mitä miettimistä siinä on, jos ei pääse alkuunkaan kokemaan luonnollisen murrosiän tuomia muutoksia omassa kehossa? Mitä miettimistä siinä on, jos käsitykset sukupuolesta jämähtävät kehollisen kokemuksen puuttuessa kehitystasolle, jolla ajatellaan, että tytöt leikkii nukeilla ja pojat autoilla? Tutkimusten mukaan lähes kaikki lapset, jotka saavat murrosiän pysäyttäviä lääkkeitä, jatkavat niistä muihin hoitovaiheisiin, kun taas ilman lääkitystä tai muuta puuttumista sukupuoliristiriita hellittää suurimmalla osalla aikuisikään mennessä.
Levine sivuutti täysin Paulin esittämät kysymykset lapsista ja nuorista, mutta hänet esitettiin silti keskustelun sankarina ja Paul ahdasmielisenä hörhönä. On tämä surullista aikaa, jota me elämme.
