Yle kertoo poliisin katsoneen, että seksuaalivähemmistöjä ja monikulttuurisuutta halventavia tarroja itsenäisyyspäivänä liimailleet eivät ole syyllistyneet rikokseen ( https://yle.fi/uutiset/3-11691428 ). Tarrojen viestissä halvennettiin monikulttuurisuutta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etujärjestöjä.
Kyse olisi ollut kiihottamisesta ksnasanryhmää vastaan, jos kyseisissä tarroissa olisi solvattu jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella tai niihin rinnastettavalla perusteella.
Toisen tarran viesti oli kohdistettu (hlbti-vähemmistöjen) etujärjestöjä vastaan ja toisen monikulttuurista vastaan. Kummassakaan ei viitattu suoranaisesti ihmisryhmään.
Eri asia stten onkin, olivatko tarrojen liimailijat ja heidän taustaryhmänsä erään ristiriitaisen Lähi-idän, Välimeren peräpään uskomuksen harrastajia, jotka eivät Itsenäisyyspäivänä halunneet kunnoittaa äidin maailisuuttamme ja isän maallisuuttamme.
Tuo tarra jonka minäkin olen nähnyt on tavallaan aika törkeä, siinä on sateenkaaren värien päällä Jammu Siltavuoren naaman kuva, ja sen päällä taisi olla kieltomerkkiympyrä. Viestihän on tämä" Homot ovat yhtä kuin Jammu ja se pitää kieltää". Ei ole tiedossani oliko Jammu biseksuaali, mutta rikollinen tietysti. Typerää on tietysti leimata kaikki tuolla tavalla, vaikka olisi ollutkin.
Tämähän on sitä samaa yritystä mielikuvavaikuttamiseen, mitä harjoitetaan räikeästi ihan hallinnon voimin vaikkapa Venäjällä, tai miksei myös vaikkapa Puolassa. Unkarissa se on ollut jonkin verran sofistikoituneempaa, mutta havaittavissa sielläkin. Suomessa tällaista vaikuttamista harjoittavat esimerkiksi Aito avioliitto ry sekä Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaistenkin suunnalta on tällaisia puheenvuoroja kuulunut.
Yleisesti ns. arvokonservatiiviset voimat ovat äänessä, jotkut tarkoitushakuisesti ja osa ymmärtämättömyyttään.
Tällaisessa vaikuttamisprojektissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt pyritään yhdistämään seksuaalirikollisuuteen ja rakentamalla näistä vähemmistöistä yleisemminkin uhkaa. Keppihevoseksi otetaan usein lapset, ja olkiukoiksi otettujen lasten oikeuksien puolesta käydään taistelua. Kun järjestelmällisesti on kyetty osoittamaan, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantaminen ei heikennä lasten oikeuksia, niin katse pyritään sitten kääntämään tiettyihin julkisuudessa nähtyihin yksittäistapauksiin.
