Minusta kellä tahansa seksuaalivähemmistöön tai seksuaalienemmistöön kuuluvalla tulisi olla itsemäärittelyyn perustuva oikeus määritellä sukupuolekseen se, minkä kokee omakseen. Sen sijaan kenenkään ei tule "ylhäältä päin" laittaa ketään mihinkään sukupuoleen liittyvään juridiseen lokeroon.
Luin nopeasti sen kirkkouskovaisten kutsutaan sitä rakkaudeksi tekeleen ja huomasin, että se on pääosin naisten tekemä: siinä ei kuulu miehen ääni. Siinä ei ollut yhtään esimerkkiä, miten seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva kokee nämä asiat. Itse asiassa sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa me-too liikkeen aktivisti ja tämä huomioni on paljastavaa: me - too kampanjassa mukana olevat naiset ovatkin itseasiassa hyvin konservatiiveja - he ovat vale-radikaaleja! He haluavat hallita kaikkia elämän osa-alueita, nyt myös sängyssä. He ajavat vain omaa etuaan.
Missä te näette miehen kirjoittamia tekstejä siitä miten miehet kokevat ja käsittävät seksin ja rakkauden?
Jostakin syystä seksi-ja sukupuoliasiat ovat "naismaistuneet".
Naiset phuvat median täyteen omia käsityksiään pääasiassa omasta ruumiistaan, omasta oikeudesta ruumiseensa ja linkittävät sen suoraan vallankäyttöön. Tämä on ainakin minusta outoa: se tehdään vielä hyvin tunnekylmästi ja empaatittomasti: itsekeskeisesti!
Kuinka paljon valehdellaan? Miksi valehdellaan?
Keksitään tällaisia: nyt kun mä synnytän, niin menetän samalla vallan omaan ruumiiseeni.
Ensinnäkin lapsi on biologisesti ainutlaatuinen oma yksilönsä eikä osa naisen ruumista. Kaikki nää jutut vallankäytöstä ovat minusta manipulointia. Tämä, että ollaan olevinaan jotain erityistä ja siksi sukupuolitetaan ja lohkotaan. He eivät oikeasti halua mitään oikeata tasa-arvoa, vaan päinvastoin.
Päivi Räsänen on vihdoin löytänyt ratkaisun kysymykseen mistä homoseksuaalisuus johtuu. Hänen mukaansa se on seurausta syntiinlankeemuksesta. Näin siis kristinuskoa tunnustavien keskuudessa.
Hänen lausumassaan ihmettelen sitten sitä, että mistä homous sitten johtuu vaikkapa budhalaisten ja shintolaisten keskuudessa. Heillä ei tietääkseni ole käytössään käsitettä syntiinlankeemus.
Transsukupuolisuudesta Räsäsellä on selvä mielipide. Jumala ei tee luomistyössään virheitä. Eli transsukupuolinen on oikeasti sitä sukupuolta, millaiset vehkeet ovat siellä reisien välissä. Jälleen kerran totean, että julmaa puhetta tosiuskovaiseksi itsensä katsovalta Räsäseltä.
Seuraavan linkin keskustelussa tulee vahvasti ilmi se, että Seta on ikään kuin suuri kivi konservatiiviuskovaisen kengässä. Se on merkki siitä, että tuossa porukassa pelätään Setan sanomaa vahvemmaksi ja vaikuttavammaksi kuin konservatiivien suunnalta tulevat opetukset. Johtopäätökseni on, että Seta on onnistunut tehtävässään.
Homoseksuaalisuuteen liittyen Räsänen kertoi näkemyksenään seuraavaa:
- Kyllä se, että meillä on homoseksuaalisuutta, se on yksi seuraus syntiinlankeemuksesta. Ei Jumala alun perin luonut ihmisiä homoseksuaaliksi, vaan loi miehen ja naisen heteroseksuaaliseen suhteeseen ja avioliittoon. Kyllä mä näen, että se on syntiinlankeemuksen seurausta, kuten ovat muutkin heikkoudet ja puutteet ja sairaudet.
- Tällä en sano sitä, että homoseksuaalisuus on yhtä kuin sairaus, mutta näen että se on syntiinlankeemuksen seurausta kuitenkin. Mutta ei ihminen aina voi niille ominaisuuksille tai taipumuksille sinänsä niitä muuttaa tai niille mitään. Mutta sille voi, että millä tavalla itse toteuttaa itseään, eli seksisuhteet samaa sukupuolen kanssa on...
Transsukupuolisuuteen viitaten Räsänen totesi ajattelevansa senkin olevan syntiinlankeemuksen seurausta.
Kirjan toimittaja Toni Kokkonen puolestaan katsoi, että asiaan liittyvät tunteet ja kokemukset eivät välttämättä "pidä paikkaansa tai ole totta". Hän piti koko asiaa kiistanalaisena. Tämän jälkeen sanan otti taas Räsänen, joka totesi alaikäisten "sukupuoliseen dysforiaan" viitaten, että tällaista "hämmennystä" kokeneista ei koe sitä enää täysi-ikäisenä. Hän katsoi olevan vaarallista, jos kovin nuorille tuodaan sellaista ajatusta, että "ehkä sinä poika oletkin tyttö tai ehkä sinä tyttö oletkin poika".
Toimittaja kysyi, onko tällaista riskiä oikeasti - ja Räsänen vastasi tähän, että "sellaista riskiä on todella paljon tällä hetkellä, siis todella paljon". Räsänen nosti esimerkiksi Setan, joka hänen mielestään "kylvää jatkuvasti tällaista ajatusmaailmaa käydessään kouluvierailuilla tai jopa rippikouluvierailuilla".
- Että se on meillä tän hetken yksi sanoisin suorastaan vitsaus, joka niinkuin nuorten tätä kehitystä ja kasvua on häiritsemässä.
Sen jälkeen nuorisotyönohjaaja Maria Roimaa esitti, että moni sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyt aikuinenkin oikeasti katuu. Hän valitteli, että asiasta ei juuri puhuta Suomessa.
Tämän jälkeen esillä oli vielä seurakunnan piirissä olevat nuoret ja näiden hyväksytyksi tuleminen, jos eivät saa homoseksuaalisia tunteitaan pois. Vieraiden mielestä kaikki pitäisi hyväksyä - mutta tällaiset henkilöt eivät ehkä halua olla seurakunnan toiminnan piirissä. Seksiä saisi harjoittaa vain avioliitossa - ja avioliitto kuuluisi vain miehen ja naisen välille.
***
Minua suorastaan huvittaa se, että valitellaan ihan hirveästi nykymaailman seksikeskeisyyttä ja (esimerkiksi koulujen) seksuaalivalistuksen yhdyntäkeskeisyyttä - ja kitistään parisuhteen ja siihen liittyvien arvojen vähäisestä käsittelystä. Näiksi ihannearvoiksi mainitaan mm. elinikäinen kumppanuus ja elämän jakaminen.
Ja sitten kun tuohon elinikäisen kumppanuuden ja elämän jakamisen matkalle lähtee samaa sukupuolta oleva parin, niin... sille(kään) ei tietenkään olla antamassa mitään tukea.
"Kolmas juridinen merkintä tekee näkyväksi suuren joukon ihmisiä, joiden sukupuoli on muu kuin nainen tai mies" ja "lapsen sukupuolen voi tietää vasta sitten, kun lapsi itse kertoo sen" sanoo Setan puheenjohtaja Viima Lampinen.
-Suuren joukon? Tuo on kyllä aivan mieletöntä liioittelua, kun kuitenkin yli 99% väestöstä biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat yhtenevät.
Kovin sekavaa on sekoittaa biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Miksi yleensä sukupuoli pitää kokea niin suureksi ongelmaksi? On selvää teitysti, että oma keho ei suinkaan aina miellytä itseään, varsinkin murrosiässä ollaan hyvin kriittisiä. Mutta periaatteessa terveen vartalon kirurginen muokkaaminen, sukuelinten silpominen ja sitten läpi elämän jatkuva hormonihoito ja erilaisten naisellisten maneerien opettelu jne. -Eikö olisi ennemminkin tarpeen psykoterapia oman vartalon hyväksymisestä? Sukupuolenvaihtamisessahan on kyse oman vartalon muokkaamisesta joksikin esim. nyt vaikka naismaiseksi mielletyksi vartaloksi, ja sitten stereotyyppisten ja kulttuuri ja aikakausisidonnaisten "naismaisten" tyylien opettelusta. Tämän paljastaa jo useimpien sukupuolensa vaihtaneiden omaksuma yltiönaismainen tyyli. Perussyy tässä sekatoskussa on nykyinen yltiöindvidualistinen ja yksilön omasta navasta lähtevien ajatusten näkeminen oikeina. "Jos väittäisin olevani vaikka koira, niin muiden tulee hyväksyä se koska minusta tuntuu siltä". Varmaan viimeistään jonkun kymmenen vuoden päästä näitä tälle aikakaudelle tyypillisiä sukupuolenkieltämisteorioita pidetään harhautuneina.
Lisään vielä että osasyynä sukupuolenkieltämiseen (sukupuolimerkintää "muu" vaativat) on miehisen sukupuoliroolin kapea näkeminen, eli miehelle naismaisiksi miellettyihin piirteisiin kovin kielteinen suhtautuminen. Tasa-arvo on koitunut suuresti naisten hyödyksi, samalla kun miehen alue on kaventunut: naisvirkailijattarien sijaan ennen olisi palkattu miehiä. Naisvaltaisilla aloilla työskentelevä mies potee edelleenkin huonoa itsetuntoa. Sukupuolenvaihto olisi ollut roolin puolesta helppoa barokki-aikakauden ylä'luokkaisille naisille, kun miehet puuteroivat itsensä ja kulkivat peruukit päässä nykyään naismaisiksi mielletyissä hepeneissä. Tämä vain esimerkkinä siitä, että senajan rekkalesbo yläluokan keskuudessa olisi erottunut lähinnä vain hameen puuttumisesta ja matalahkosta äänestään jne.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että (ihmis)sukupuolen ehdoton kahtiajako koskee vain ja ainoastaan hedelmöitystä: tarvitaan munasolu ja siittiö. Munasolu edustaa aina tyyppiä X ja siittiö on joko X tai Y.
Siitä eteenpäin asiat eivät ole ihan suoraviivaisia tai ehdottomia.
Tyypillisesti X-siittiön hedelmöittämästä munasolusta kehittyy nainen ja Y-siittiön hedelmöittämästä munasolusta kehittyy mies. Sukupuolikromosiomiparien XX ja XY lisäksi tunnetaan muitakin sukupuolikromosiomivaihtoehtoja, kuten X, XXY ja XXX. Eikä tapauksissa XX ja XY välttämättä kehityksen lopputuloksena ole nainen tai mies. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi muut perintötekijät ja sikiöaikainen hormonialtistus.
On esimerkiksi olemassa intersukupuolisia. Myös muiden sukupuolittuneiden ominaisuuksien kohdalla asiat voivat olla muuta kuin joko/tai. Nykykäsityksen mukaan aivojen rakenteissa on synnynnäistä sukupuolittuneisuutta siinä missä ulkoisissa ja muissa sukupuolisuuteen liittyvissä tunnusmerkeissäkin.
Edellä mainittu ilmiö on taustaltaan ihan biologinen.
Transsukupuolisuudessa tai muunsukupuolisuudessa kyse on syvemmästä asiasta kuin identiteetistä, mutta meillä ei oikein ole sanaa kuvaamaan asiaa, joka tarkoittaa kokemusta tai tietoisuutta sukupuolestaan. Vähän siten kuin kätisyyden kohdalla; sitä vain tietää kumpi käsi on se "parempi" ilman että sitä mistään varsinaisesti päälle päin näkisi. Taustalla sukupuolen kokemisen kohdalla näyttäisi olevan aivojen sukupuolittuminen.
Mitä taas tulee tuohon ikuiseen matalaotsaiseen ilmiön merkityksen vähättelyyn, niin muistetaanpa, että yksi prosentti suomalaisista on yli 50 000. Promillekin on 5 000. Onko se taas paljon vai vähän? Useampi kuin ei yhtään, kumminkin. Toinen matalaotsaisuutta edustava on tuo "jos väittäisin olevani koira/lentokone/jne." -pyörittely. Siinä on kyse lähtökohtaisesti eri ilmiöstä.
Varmasti on niin, että jos sukupuoli nähdään vähemmän roolien ja lokeroiden kautta, niin vahvasti joko miehen tai naisen lokeroon mahtumattomilla voisi olla huomattavastikin helpompi olla. Toisaalta, sukupuoli on vahvasti evoluutioon ja suvulliseen lisääntymiseen liittyvä ilmiö. Se, mitä yksilö on syntyessään saanut, näyttää sanelevan aika vahvasti monia tämän niin fyysisiä kuin henkisiäkin ominaisuuksia.
Vastaavanlaisia juttuja on Kd-lehdessä useita. Kd on siirtynyt myös näkyvämmin kannattamaan Aa-seurakuntaa Patmos-säätiön kera: http://aitoavioliitto.fi/kannattajia/
------
Lueskelin fundisten kiistelyä siitä, kauanko ihmisiä on ollut olemassa. Toisen mielestä vain muutama tuhat vuotta (2 000 - 5 000), toisen mielestä jopa yli 10 000 vuotta. Siis ajatella.