Tarjolla oleva valistus antaa niukasti tarttumapintaa "heteromuottiin" uppoaville sateenkaarinuorille (juttukommentit)

Jos ei halua olla homon oloinen, on parempi pysyäkin kaapissa.

Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa? Homo voi käsittääkseni olla varsin monen oloinen.

Hyvä kirjoitus, kiitos tuosta. Muistan kyllä 90-luvulta omasta nuoruudesta sen kuinka homo oli sellainen mieshenkilö joka asui Helsingin ydinkeskustassa, työskenteli joko tyylin parissa tai sitten se oli jossain hienossa toimistossa hienossa puvussa ja oli arvostetussa virassa. Suhteena oli joko hyvin pitkäaikainen vakiintunut suhde mieskumppaninsa kanssa tai sitten vaihtoehtoisesti joko baarista tai deittisysteemeistä peräisin olevia lyhyitä juttuja. Mun mielikuvissa siltä ajalta ekstra-flamboyantit tai super-machot miehet olivat sinänsä aika marginaalia tai jopa fiktiivisiä (no, kyllä niitä on, olen sittemmin huomannut), joten omakuvan suhteen se ei tuottanut ongelmia (en ole kumpikaan noista, jotain siitä väliltä). Sen sijaan se mitä odotti homoelämänsä olevan pohjautuen noihin mielikuviin jätti väliin sen, että mielikuvissa homo ei ollut sellainen mies joka työskentelee vaikka jätehuollon parissa tai täyttää marketin hyllyjä. En usko, että omat mielikuvat nuoruudessa tulivat ihan tyhjästä, mutta sanotaan nyt niin että tavallaan se oli yllätys kuinka tavallinen ja oikeastaan tylsä musta tuli siihen nähden että mielikuvat olivat tuollaisia. Ei se nyt niin kamalaa ole olla tylsä (heh, "it gets better"), mutta mun elämästä ei saisi hyvää realitysarjaa.

En vaan tajua mihin tarvitsee apua, jos ei ole tarvetta olla homoudestaan avoin.

Tuo "jos ei ole tarvetta olla homoudestaan avoin" tarkoittaa kyllä tosielämässä sitä, että on tarve pitää homoutensa salassa.

Se taas on yksilön tasapainoisen yhteisöllisen elämän kannalta ennemmin tai myöhemmin ongelmallinen tilanne, sillä seksuaalisuus ylipäänsä on useimmille ihmisille merkittävä osa persoonallisuutta, toteuttipa sitä sitten millä tavalla tahansa.

Yleensä ihmis- ja kommunikointisuhteissa pyritään jollain tavalla määrittelemään kanssaihmisten olemusta, ja mitä tiiviimpää kanssakäyminen on (vaikkapa työelämässä tai kaveruussuhteissa), sitä tarkemmaksi kuva lähimmäisestä väkisinkin omassa ajatusmaailmassa muotoutuu. Jos joku selvästi ja tarkoituksella pitää sumuverhoa jonkin persoonallisuuteensa osa-alueen yllä, tämä ei voi olla herättämättä muissa spekulaatioita ja arvailuja salailun syystä.

Useimmiten asia, jonka yrittää pitää tiukimmin salassa, tulee kaikkein selvimmin ilmi.

Hyvää tekstiä, pitää paikkansa.

Hinttimäiset yksilöt ovat omatoimisesti pyrkineet paljon enemmän julkisuuteen asian kanssa ja pitäneet siitä enemmän meteliä. Yksi syy tähän on varmasti se, että heillä ei varsinaisesti ole mitään menetettävää. Miten sitä edes voisi olla kaapissa, jos oma homous näkyy ja kuuluu sadan metrin päähän?

Tämä taas on johtanut sitten tähän tekstissäkin kuvailtuun tilanteeseen.

Onneksi viime vuosina myös yhä useammt normaalit miehet ovat maininneet suuntautumisestaan.

Kommenttia muokattu: 12.01.2018 klo 14:43

Mikä sulla on hinttimäisiä vastaan?

Hyvä kirjoitus. Toivon, ettei tätä kuitenkaan nähdä itseään värikkäämmin ja joitakin stereotyyppien kaltaisia henkilöitä kohtaan hyökkäävänä. En ole ikinä saanut käsiini tälläistä valistusmateriaalia, mutta mielestäni nykyään saippuasarjoissa näkee aika paljon ..ööh miten sen nyt muotoilisi.. vähemmän valtavirrasta erottuvia seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Kaikille pitäisi kuulua yhtäläisesti samanlainen tila ja mielestäni kaikki ovat yhtäläisesi oikeutettuja tukeen.

Itse ajattelen, että värikkyys ja stereotypiat ovat osa monen yksilön aivan luonnollista habitusta. Osalle taas rohkeampi itseilmaisu antaa voimaa. Vaikkapa ranneliike.net -sivuston nimessä leikitään tietyillä stereotypioilla. Nimellä on oma tarinansa. Sen historia on itselle nauramiseen liittyvässä sisäpiirivitsissä - eräänlaista itseilmaisua sekin. Tuo nimi jäi sitten sattumien kautta elämään vähän eri muodossa kuin alkuaan oli ajatus.

Eräässä aiemmassa kommentissa oli esillä ammattiryhmät. Varsinkin ns. "miehisiksi" mielletyt ammattiryhmät ovat tällaisessa hlbti-maailmaa käsittelevässä kontekstissa melkoisia harvinaisuuksia. Samoin on laita vaikkapa miesten joukkueurheilun. Toki on niin, että todellisuutta kuvaava materiaalia lienee niukalti - mutta melkoisen dramatisoitua kaikenlainen visuaalinen materiaali tuppaa muutenkin olemaan. Sekin, jossa näkyy lävistyksiä, tatuointeja ja värjättyjä hiuksia.

Mainittu valistusmateriaali on paitsi kaikenlaista painettua materiaalia myös eri verkkosivuilla nähtävää visuaalista maailmaa. Joskus ihan tekstiäkin. Suoranaisesti sitä ei edes tarvitse "saada käsiinsä", vaan siihen kyllä törmää, jos jossain kosketuksessa aihepiirin kanssa yleensä on.

"Tavikset tarvitsevat neutraaleja samastumiskohteita"

Jösses sentää, ainoastaan homoscenessä valkoinen tavis, lihaasyövä cis-mies tuntee olevansa syrjitty!

Menkää homobaariin! Omakohtainen kokemus on, kun homobaariin viimein pääsin sisälle 90-luvulla vakuuttelemalla että olen ihan homo, vaikka näytänkin punkkarilta, kynnyksen takana odotti pettymys; baarissa soi suomi-iskelmät ja kovin taviksilta kaikki näytti! Samaa ihmettelen vieläkin. Aika pian alkoivat ongelmat, erikoinen habitus homobaarissa nähtiin jonkinasteisena pervoutena tai fetissipukeutumisena. Suuntautumista kyeltiin ennemmin kuin nimeä, eikä homobaarituttavilla vieläkään tunnu olevan sukunimiä. Ja kun vielä 40-kymppisenä tuntee olevansa ky. viitekehyksessä ihan outo ja ulkopuolinen, niin en edes yritä. Samanhenkisiä ja suvaitsevaisempaa sakkia löytyy muualta, varsinkin, jos muuta yhteistä kiinnostuksen kohdetta ole kuin munan imeminen...

Aika monet homot korostavat omaa tavallisuutta termillä "heteromainen" ei ole vieläkään valitettavasti päästy, vastakohta lienee "hinttimäinen" tai siihen liitetään koko joukko naisellisia piirteitä. Ehkä olisi aika puhua homojen homofobiasta samalla tapaa kuin ns. valtaväestön harjoittama homofobia tutkitusti johtii siitä epävarmuudesta, joka syntyy oman seksuaalisuuden hyväksynnästä?

Riippuu varmasti aika paljon siitä, millaisessa lähipiirissä ja millaisessa kulttuuripiirissä kasvaa, elää tai joutuu elämään.

Itse olen ollut siinäkin mielessä onnellisessa asemassa, että perhepiirimme ja elinpiirini muutenkin ovat olleet esim. uskonnoista aika vapaita ja muutenkin ei-rajoitteisia ja toisaalta myös tervehenkisiä, sekä myös huumorintajuisestikin asioista puhekykyisiä.

Esim. uskonnollinen piiri on todella paha, sillä raamatussa ja koraanissahan ei ole lainkaan tukea seksuaalisuuden monimuotoisuudelle, eikä myökään naisten tai miesten "roolien" monimuotoisuudelle. Noita kirjasia jos joutuu lukemaan, niin lokeroituu varmasti aika hankalasti. Toki nuo synnillistävät myös aika pajon ihan heterosti suuntautuneittenkin elämää ja emotionaalisseksuaalisuutta.
Mahtaakohan se olla raamattu-uskontoa harrastavalle kommervenkki jos seinällä on nais-enkeli, mutta kun sitten raamatusta ei löydy halaistuakaan sanaa nais-enkeleistä ja kaikki enkelinimet ovat vain miesten nimiä. Toki tuo voinee ilastuttaa trans-sukupuolista ... haa, naisen kroppa ja kasvot enkelillä, vaikka miehen nimi.

Oikeastaan kaikille on parasta se, mitä vähemmän malleja ja tupuksia on, sillä luonto ohjaa parhaiten itse kutakin.

Taannoin feminiinisyydet, jotka eivät ole luonnostaan lainkaan homomiehiin liittyviä (vaan enempi muiden suuntautumisten genderblender, queer -juttuja), vaan joista voi joillekin tulla lähinnä vain teatteriroolitusmaisia juttuja olivat ylikorostuneesti tuputuksena esillä.
Tuo liittyi taannoi myös dualismiin, homo / hetero -jakoon, missä kaikki ?ei-hetero luokiteltiin muka homoksi ... ja hys hys biseksuaalinen, trans jne muut sunautumiset, ettei dualismista vain liuettaisi moniin eri suuntautumisiin, aka identiteettiryhmiin, jota on moniulotteisempaa käsitellä.

Toisaalta sitten onhan myös heteroista varsin koomisiakin roolimalleja, joita tuputetaan ja varmasti aika lailla myös heteromuotti voi ahdistaa heterosti suuntautuneitakin.
Ja biseksuaalistin suuntautuneitahan pidetään aika bimennossa, tai jotkut jopa koettavat sysiä heitä muka heteroiksi tai heitä estetään muka osin homoina.
Trans-kuvakin taitaa suurimmaksi olla yhäkin se että trans olisi naiseksi "muotoutumishaluinen" mies lähinnä ja muut trans-variaatiot olisivat marginaalisempia.
Trans-asiaa seksuaalisuutena pidetään korostuneesti sinä että se olisi trans-seksuaalisuutta, vaikka esim. drag-ihmisillä voinee sanoa olevan mentaalista trans-suuntautumista (tai osalla heistä ehkä myös trans-seksuaalisuuttakin ja/tai genderblenderöintiä, eli aika lähellä biseksuaalisuutta tai monisukupuolisuutta).

Eli oikeastaan juurikaan mitän roolimalleja noissa ei edes tarvita, vaan itsetietoisuuden vahvistumisen tukemista ... Ja niin ajattelivat ja toimivat esim. intiaanikansoissa vanhemmat jälkikasvunsa suhteen, eli tukien lastensa luontoa, sellaisena kuin se lapsista itselähtöisesti luonnollisesti kasvoi.

Nykyään, tiedä sitten, miten nuoria (aikuisia) hämmentää se, kun jos puberteetti-iässä varsinkin ja sen jälkeen kehoitetaan olemaan samalla lailla "vain" karhuja, eikä naaras-karhuja tai uros-karhuja luontonsa mukaan.

Kommenttia muokattu: 12.01.2018 klo 19:54

Nuo hlbtiq-pakolaiset ovat kertoneet sellaisesta, osalle heistä, osassa heidän lähömaistaan olevasta keskeisestä kriisinpaikasta kouluvuosissaan.
Osassa heidän lähtömaistaan opetus on ennen puberteetti-ikää sekarymissä, eli tytöt ja pojat yhdessä ja se aika ei ole tuottanut heille ongelmia niinkään. Mutta sitten kun puberteetti-iässä koulut onkin jaettu tyttö- tai poikakouluihin, joissa sukpuoliroolien korostaminen on alkanut, on siitä tullut heille herkästi kovan kriisin paikka, ahtautua hlbtiq-ihmisinä niihin sprooliryhmämuutteihin, tai joitua kiusatuksi.

Toki päämassan myötä tuolta ei voi välttyä sekakoulussakaan, mutta siellä on ainakin potentiaalisesti enempi vaihtoehtoja kaveri- ja roolivaihtoehdoissa, ainakin jos koulu ei ole ahtaan konservatiivinen.

Sinällään monikulttuurisuus voisi osaltaan avittaa ja vapauttaa roolimalleistakin, sillä asukulttuurit, värien kättö, käytöskulttuurit yms. ovat sentään kuitenkin maailmassamme varsin monimuotoisia.
Mitä suppeampi "lintukoto"piiri, sitä vaihtoehdottomammalta voi erheellisesti maailma muka näyttää.

Ensin luulin näille sivuille tulleen jotain tuoretta. Puheenvuoro cis-heteroille. Sitten tajusin, ettei siitä ollutkaan kyse. Kyse olikin pseudo cis-heteroudesta.

Sen ainakin olen huomannut, että asia on kovin suhteellinen. On kohtuu kiusallista katsella, miten naisen tavoin elehtivä mies kertoo, kuinka vihaa neitimäisiä homoja.

"Trans-asiaa seksuaalisuutena pidetään korostuneesti sinä että se olisi trans-seksuaalisuutta, vaikka esim. drag-ihmisillä voinee sanoa olevan mentaalista trans-suuntautumista (tai osalla heistä ehkä myös trans-seksuaalisuuttakin ja/tai genderblenderöintiä, eli aika lähellä biseksuaalisuutta tai monisukupuolisuutta"

1. Nykyään puhutaan transukupuolisuudesta.

2. Drag on esitys, viihteenlaji, joka yhdistetään usein homokulttuuriin, vaikka suurin sesonki lienee firmojen pikkujouluaika. Sitä voi esittää sukupuoleen ja suuntautumiseen riippumatta, drag genret vaihtelevat mtös aika laajasti klassisesta homo-ikoni/lipsync tyylistä jonnekin määrittelemättömään.

3. Biseksuaalisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia tai romanttisia tunteita sukupuolesta riippumatta. Joillakin seksuaalisuus on korostuneempi ja se voi liittyä vahvasti sukupuoleen, esimerkiksi harrastetaan miestenvälistä seksiä kykenemättä sitoutumaan tai romanttisiin tunteisiin. Jotkut käyvät nuoruudessaan lävitse ns. bivaiheen, jossa etsitään omaa seksuaali-identiteettiä kokeilemalla, toiset (suuntautumisesta riippumatta) voivat havahtua biseksuaalisiin tunteisiin myöhemmällä iällä.

4. Monisukupuolisuudella tarkoittanet varmaankin intersukupuolisuutta?

Ota termeistä selvää ennenkuin alat sekoilemaan.

"Mitä suppeampi "lintukoto"piiri, sitä vaihtoehdottomammalta voi erheellisesti maailma muka näyttää."

Ota siis pääsi pois sieltä buskasta.

Judyn aikaisempaan viitaten; ei tässä kyse niinkään ole tunteesta olla syrjitty. Eikä kyse ole lihansyönnistä tai yksistään miehistä, mutta cis-ilmiöllä lienee tässä kyllä jonkinlainen rooli. Kyse on lokeroista, jotka ovat läsnä hlbti-valistuksessa(kin) - ja joita sitten hlbti-valistuksessa vähän tunnutaan arvottavan.

Konkreettisesti kyse on siitä, millaista kuvaa seksuaalisesta (ja miksi ei sukupuolisestakin) moninaisuudesta rakennetaan, ja millaiseen (pääasiassa visuaaliseen) maailmaan nuori (tai vanhempikin) aihepiiriin liittyviä asioita miettivä mahdollisesti törmää ja joutuu itseään peilaamaan.

Tällä hetkellä vallitsevassa roolissa kuvastossa näyttäisi olevan järjestöväki; järjestöjä pyörittävät ja niiden palveluita käyttävät. Tietyllä tapaa stereotyyppinen itseilmaisu on nähtävillä. On akateemisuutta, tiedostavuutta ja "vaihtoehtoisuutta".

Samalla ollaan huolissaan kaapin ovien kiinni pysymisestä vaikkapa joukkueurheilun ja erinäisten "miehisinä" pidettyjen ammattialojen piirissä.

Kyse ei välttämättä ole ainakaan yksistään muiden asenteista, vaan omassa päässä olevista möröistä. Varsinkin nuorena ajattelee usein tähän malliin: "jotta voi olla jotain, pitäisi olla tietynlainen". Käytännössä tietynlaisuuden ulkopuolisilla syntyy oletus irtiotosta ainoana tienä mahdollisuuteen itsensä toteuttamiseen - ja sitten on tehtävä valintoja. Jos edes noin pitkälle on päässyt.

Lääkkeeksi on esitetty esimerkiksi "miehisen sankarikulttuurin" purkamista ja muutakin vastaavaa kyseenalaista puuttumista. Sen sijaan urheilujärjestöissä ja ns. "miehisillä" ammattialoilla tehtävä yhdenvertaisuustyö on kyllä tarpeen, mutta tarkemmin ajatellen nykyisen hlbti-valistuksen kuvakieli ei tarjoa siihen kunnollisia työkaluja.

Oikeasti noita hlbti-kuvaston stereotypioita pitäisi paremminkin rankalla kädellä monipuolistamalla purkaa - jos halutaan keventää laajemman joukon mahdollisuuksia löytää itsensä.

***

Varmasti lähipiirin ja kasvuympäristön luonne vaikuttaa keskimäärin siihen, millaiset eväät näitä asioita on käsitellä, kuten human kirjoitti. Itsellänikään ei ole uskonnollista taustaa. Onpahan kuitenkin mieli, joka tuntuu alati aika pienistäkin vihjeistä luovan erilaisia johtopäätelmiä. Ja olipahan juuri ennen murrosikää aids-hysteria. Ja olipahan muutama muukin sattumus, joka sai homouden näyttäytymään asiana, joka ei sopinut teini-ikäisen Samin käsitykseen hyvästä ja oikeasta - ja vastaavasti ei ollut käytännössä mitään, joka olisi antanut toisenlaista viestiä. Sitten asiat tulivat ymmärretyksi vasta pidemmän kaavan mukaan.

Tuon oman kokemuksen "innoittamana" otan esiin asioita, joita jiiraamalla uskoakseni voitaisiin tasoittaa nykyisten ja tulevien nuorten tietä entisestään.

Mistä muustakaan tässä on kysymys kuin "tunteesta olla syrjitty"? Puhut ns. tavis-nuorten "samaistumispinnasta", joka uupuu tarjolla olevasta "kuvastosta" - sama vanha laulu uudessa paketissa. Nuorista yleensä ollaan huolissaan kun vanhemmilla on jokin ongelma. Samaa mieltä olen kansassi siitä miten sterotypioita pitäisi purkaa, ja sen purkaminen lähtee sieltä joka homon omasta päästä. Ehkä silloin ei ole kiusallista katsella, miten "naisen tavoin" elehtivä mies kertoo, kuinka vihaa "neitimäisiä homoja", vaan miten typerää on itsesensuuri ja sisäistetty homofobia naisvihoineen on kaikissa muodoissaan.

Oudompi viesti nuorille lienee se, miten tämän täytyy voittaa MM-kultaa jossakin lajissa tullakseen hyväksytyksi sitten aktiiviuran jälkeen homona. (** Joo, provo..)

Kyse on omakohtaisen nuoruuden kokemuksen(i) jakamisesta ja tuon kokemuksen peilaamisesta näkemääni vallitsevaan tilaan. Käytännössä toki vanhemman (minun) ongelma(ni) siitä, että tätä minun kohdalleni sattuneen tyyppistä polkua ei tarpeeksi hyvin näytä tunnettavan, eikä sellaista ottaa huomioon nykynuorille kohdennetussa valistustoiminnassa.

Minä olen oman vääntöni asiassa vääntänyt, eikä minua enää hetkauta sinänsä se, mihin joukkoon arvelen muiden minut lokeroivan. Minulla on huoli vastaavien asioiden kanssa nyt painiskelevista. Eikä minua sen ihmeemmin enää hetkauta kertoa mielipiteitäni omalla nimelläni asioista, joissa katson olevani oikeassa.

Ja tuohon provoksi itsekin määrittelemääsi urheiluteemaiseen asiaan: urheiluharrastus on hyvästä, riippumatta siitä, voittaako kultaa. Tervehenkisten urheiluharrastusten läsnäolon soisi olevan mukana myös hlbti-valistuksessa, muutenkin kuin pelkän ulkopuoliselle vähän salakerhomaisena näyttäytyvän hlbti-urheiluseuran kautta.

Tarkoituksesi on varmaan hyvä, varmasti nuorille kuin joillekin aikuisillekkin
on yhtä hämmentävää nähdä viitekehyksensä ihmisiä julkisuudessa ja huomata että ei ole yhtään tuollainen. Huoli tavishomojen samaistumis
Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen miksi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt peilaavat itseään niin herkästi viihdeteollisuuden kautta, kuin siihen miten julkisuudessa/tai valistuksessa nyt sattuu olemaan vääränlaisia tyyppejä. Mieleen tulee lähinnä ankkapesue, joka leimaantuu kuoriuduttuaan ensimmäiseen näkemäänsä. Jokin on pielessä mutta silti tallustetaan perässä. En ole tutustunut nuorille suunnattuun valistusmateriaaliin, voisin kuvitella sen kuvaston keskusteluavauksen perusteella, että kuvitukseen on otettu "erilaisia tyyppejä" korostaakseen yksilöllisyyttä, erilaisuutta - ei siksi että nyt homona täytyy olla jotenkin outo. Kuten, tämä outouden tai erilaisuuden kokemus voi johtua muusta kuin seksuaalisesta suuntautumisesta.

Mainonnassa on päästy Kjartan hahmoista Mustaleima tyyppeihin, tosin jokin voisi vielä löytää piiloviestejä miksi _musta_leima_ on ...homo. Vähäkö leimaavaa? Ja miksi ihmeessä maitotuotteet ovat kunnostautuneet tässä mainonnassa?


Hyvä jos et hetkahda. Voi olla myös eri mieltä ilman, että yrittää muuttaa toisten mielipiteitä esiintyivät nämä millä nimellä hyvänsä. Toivon, että kunnioittaisit tätä.

Itsekään en usko, että tarjolla olevaa (esittämälläni tavalla vaillinaista) hlbti-valistuksen kuvastoa on laadittu pahantahtoisin tarkoituksin. Sitä on oletettavasti laadittu tietyt ihanteet mielessä ja hyvällä tarkoituksella. Lopputuloksella voi kuitenkin olla merkitystä monillekin - joten katsoin parhaaksi nostaa asian esiin.

Tavallaan olet, Judy, etuoikeutettu. Sinulla on aikanaan ollut ylipäänsä rohkeutta mennä homobaariin, jopa miettimättä liikaa sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Kaikkea tätä ennen lienet vieläpä kyennyt tulemaan sinuksi itsesi ja oman luontosi kanssa - ja tiedostamaan asioita, joiden kanssa minä painiskelin toistakymmentä vuotta.

Ihminen on aika vahvasti laumaeläin. Siinä mielessä vertauksesi ankanpoikien leimautumiseen ei ole ihan tuulesta temmattu - vaikka jonkin verran eri asiasta on kyse.

Minusta tällä hetkellä joissain yhteyksissä vallalla oleva ajatus normien ja perinteiden suoranaisesta "murskaamisesta" ei ole paras mahdollinen. Siinä tavallaan haluttaisiin särkeä kulttuurievoluution kehittymysen tuloksena useimmille ihmisille syntynyttä kuvaa itsestä. Minusta olisi parempi lähestyä asiaa niin, ettei yritettäisi rikkoa vaan paremminkin korjattaisiin olemassaolevaa, pyrittäisiin muuttamaan asenteita: miten järjestettäisiin enemmän tilaa heille, jotka kokevat olevansa muuta kuin sitä, mitä useimmat ihmiset kokevat olevansa. Minusta tuo tie vähentäisi väliinputoajien määrää.

***

Mielipiteitäni kirjoittaessani pyrin vaikuttavuuteen (siis käytännössä muiden mielipiteiden muuttamiseen tai ainakin käsitysten kyseenalaistamiseen - vuorovaikutuksen kautta toki omienikin). Jos en nyt suoranaisesti, Judy, vaikkapa sinun mielipiteitäsi yritä muuttaa, niin kuitekin koetan tuoda omankin näkemykseni julkisesti esittämistäsi asioista muiden lukijoiden puntaroitavaksi. En minä ihan lämpimikseni käsityksiäni kirjoittele. Toivon, että ymmärtäisit tämän.

Ja joo, määritelmiä "heteromuotti" tai "heteromainen" ei pitäisi käyttää/vakiinnuttaa määrittelemällä yksilöiden ominaisuuksia jotenkin "normaalina" tai "normina", varsinkin jos sen vastakohtana pidetään "homomainen" tai "homomuotti" jotenkin negatiivisena/ei haluttuna piirteenä.

Judy, olet todella oikeassa, ettei tuollaisia määritelmiä pitäisi käyttää ollenkaan, vaan kohdella kaikkia ainutlaatuisina yksilöinä. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole realismia. Ihminen luokittelee asioita ja reakoi niihin aikaisempaan tietooon ja kokemukseen pohjautuen. Se, että homouteen liitetään jotenkin negatiivia asioita ei tule lähitulevaisuudessa muuttumaan valtaväestön keskuudessa, vaikka kuinka poliittisesti korrekteja oltaisiin.

Kun vuosikymmeniä homot on näytetty julkisuudessa (lehdet, tv jne.) kuten artikkelissakin kerrotaan varsin stereotypisesti, ehkä jopa enempi naismaisina kuin minään nahkahomoina, ja koska menneinä vuosikymmeninä aika harvalla oli mitään henkilökohtaista kokemusta yhdestäkään homosta, ihmiset suhtautuivat homoihin kielteisesti.

Vaikka viime vuosina onkin tullut paljon asiallista tietoa ja näytetty myös tavishomoja erilaisissa leffoissa ja tv-ohjelmissa, edelleen suurin osa julkisuudessa näkyvistä homoista ruokkivat noita vanhoja stereotypioita eikä asennoituminen muutu mihinkään. Tv:ssä näkyy edelleen pitkälti erilaisia drag-esiintyjiä ja varmaan 95% viime vuoden aikana tulleiden reality/dokumenttiohjelmien homot/lesbot ovat olleet lähinnä transuja. Jos ihmisille tuputetaan vain kuinka isästä tulikin äiti, en yhtään ihmettele, että homo on edelleen kirosana. Ja näitä ihmisiä on yhdellä tai edes kahdella selittämisellä turha kuvitella saada ymmärtämään, että homoseksuaalisuudella ja transsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Monet heistä laittavat jopa yhtäläisyysmerkin homon ja pedofilin välille.

Koska yhteiskuntamme lait ovat nyt saatu kohtuullisen hyvälle tasolle homojen suhteen, transasiat ehkä sen takia nyt julkisuudessa korostuvat. Mutta valtaväestön ja meidän sateenkaariväen omatkin asenteet vielä usein laahaavat perässä. Asenteet muuttuvat hitaasti ja se vaatisi erityisesti juuri tavishomojen rummutusta. Ihmiset pikku hiljaa alkaisivat ymmärtää, että homot ovat ihan normi-ihmisiä.

Kuten artikkelissakin sanottiin esitellään nykyään nuorille opetusmateriaaleissakin hyvin erilaisia malleja ja muuten korostuu joka paikassa tuo yksilöllisyys. Mutta jos kaikkia erilaisia tapauksia esitellään yhtä paljon, tarkoittaa se väistämättä, sitä että tavishomot (=80%? homoista) jäävät vähemmistöön, eikä nuoret välttämättä löydä omissa mietinnöissään samaistumispintaa ja valtaväestö näkee meidät edelleen aikamoisina friikkeinä.

Poliittinen korrektius on hyvä pitää mielessä terminologiassa, varsinkin jos yritetään vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Ehkä pitäisi opettaa medialukutaitoja? Kun korostetaan kuvastossa yksilöllisyyttä ja viesti on jotakin sellaista ympäripyöreätä kuin olet hyvä sellaisena kuin olet, tämän olettaisi koskettavan kaikkia - myös niitä narsistisia (kyllä!) taviksia, jotka homohäpeässään kavahtavat erilaisuutta ja näkyvyyttä (ja samalla valittelevat sen puutetta). Ilmiönä tämä ei ole mikään uusi, juurensa tällä on jo homojen vapautusliikkeen edeltävältä ajalta. Enemmän kuin yhteiskunnallinen ongelma, arvelen kuitenkin, että nämä vastakkainasettelut ja ennakkoluulot ovat edelleen siellä "tavishomon" omassa päässä, jotka määrittelevät toiset milloin sterotyypeiksi, naismaisiksi, friikeiksi jne. Mitäpä jos yritettäisiin purkaa noita mielikuvia eikä pitää niitä yllä? Kiinnitettäisiin huomiota vaikkapa tuohon homojen naisvihaan, joka tässäkin keskustelussa pullistelee vastakkainasetteluna mikä on normaalia ja mikä ei. Ehkä tässä kohdin tarvitaan feminismiä, "tytöttely" lienee viimeistään MeToo kampanjan myötä historiaa? Ja normaalia olisi jokin muu kuin "heteromuotti" - mitä ihmettä tuo nyt tarkoitaa? Homonormatiivinen lienee oikeampi termi. Tavishomot voivat rummutella ja töötötellä ihan vapaasti, _kunhan_ se ei tapahdu muita polkemalla.

"Lesbotkin transuja" - jösses! Pitää pitää mielessä, että viihdeteollisuus ja sen luomat ja ylläpitämät ilmiöt ovat oma lukunsa, se mikä oikeasti merkitsee on jokaisen yksilön suhde ympäristöönsä ihmisiin.Uskoisin kyllä suurimman osan valtaväestöstä tekevän eron homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä siinä missä heteroseksuaalisuuden sekä pedofilian. Jälleen niitä medialukutaitoja, dokumentit transssukupuolisista eivät ole dokumentteja homoista. Trans-uutisoiti on muuten ollut hyvin selkeästi esillä viimeaikoina niin dokumeteissa kuin henkilöjutuissa. Hyvä niin.

Judy, BINGO! Ne ongelmat ovat usein nimenomaan omassa päässä. Minunkin kohdalla oli niin. Kyse on siitä, autammeko noiden ongelmien ratkaisemisessa - ja kuinka tuloksekkaasti.

Kulttuurievoluution ja biologian myötävaikutuksella "heteromuotti" nyt vain on aika syvällä ihmisluonnossa; ehkäpä vaistoilla on roolinsa pelissä. Tuota vastaan tappeleminen on energian suoranaista hukkaamista. Sille on nimityskin: tuulimyllyjä vastaan taisteleminen. Tuohon taisteluun käytetty energia on pois uskoakseni tuloksellisemmasta vaihtoehdosta: asiallisen tiedon levittämisestä ja asenteiden korjaamisesta siihen suuntaan, että moninaisuudelle annettaisiin enemmän tilaa.

"Ehkä silloin ei ole kiusallista katsella, miten "naisen tavoin" elehtivä mies kertoo, kuinka vihaa "neitimäisiä homoja", vaan miten typerää on itsesensuuri ja sisäistetty homofobia naisvihoineen on kaikissa muodoissaan."

Ymmärsithän hyvä Judy, että kommenttini viittasi kiusaantuineisuuteen tilanteessa, jossa ihminen ilmaisee vihamielisyyttä omiin ominaisuuksiinsa.

Ymmärsin kyllä, hyvä Yesman. Vahvistin tuota lainausmerkein, miksi on niin että tietyt eleet mielletään naismaisiksi ja halventavassa, häpeällisessä mielessä. Nämä on juuri niitä "päänsisäisiä" juttuja, joita aika usein ilmaistaan äänen ja "miesmäisesti elehtien".

Smo: ongelma ei liene ns "homomuotiin sopeutuneet" jos tälläistä termiä voi käyttää, vaan miten heihin suhtaudutaan niin valtaväestön kuin "tavishomojen (=80%? homoista)" taholta. Kulttuurievoluutio varmasti tukee tätä ja sitä vastaan on turha taistella, tämä "kulttuurievoluutio" lähtee jo sieltä koulukiusaamisesta, jossa normista poikkeavat laitetaan ruotuun. Uskon edelleen, että ongelma on tämän vähemmistön vähemmistön ja siihen miten heihin suhtaudutaan kuin ns. "homonormatiivin".
Mutta joo, homofobian väitetään syntyvän kun ei voi hyväksyä itsesessään tiettyjä piirteitä, ja sitten mätkitään niitä jotka eivät jaksa taistella näitä kulttuurievoluution tuottamia tuulimyllyjä vastaan. Tässä mielessä voi olla hyvä, että sateenkaarikuvastoon liitetään myös tämä syrjitty, enemmistöä edustava "tavishomo". "Ongelma" tässä lienee mitä pitää tuulimyllyinä.

Ei, ongelma eivät ole ns. "homomuottiin sopeutuneet" (jos sillä tarkoitetaan ihmisjoukkoa, joka on sinut oman ei-heteron seksuaalisen suuntautuneisuutensa kanssa ja mahdollisesti itseilmaisussaan tuo esiin stereotyyppisiä homouteen liitettyjä klisheitä). Tätä edustavilla on oikeus itseilmaisuunsa, tilaansa ja vapauteensa. Lienemme, Judy, tästä samaa mieltä.

Ongelma toki on siinä, miten itseilmaisuussaan omaa tietään kulkeviin suhtaudutaan - alkaen leikkipihakiusaamisesta, lastentarhakiusaamisesta, perhepiiristä tulevista "normissa" pysymisen vaatimuksista, koulukiusaamisesta, työpaikkakiusaamisesta ja jatkuen ties minne. Tästäkin lienemme samaa mieltä.

Itse kuitenkin näen hedelmällisemmäksi antaa "tuulimyllyjen" olla, mutta tukea aurinkovoimankin paikkaa muiden joukossa. Kyse nimittäin on kaikenlaisten itseilmaisussaan oman tiensä kulkijoista - seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Oletan, että olemme samaa mieltä siitä(kin), että tietynlaisen itseilmaisun homo-oletuskaan ei ole toivottu asioiden tila. Seksuaalisella suuntautuneisuudellahan ei sinänsä ole yhteyttä mihinkään muuhun kuin romanttisen/eroottisen mielenkiinnon kohdistumiseen.

Minusta sekä hlbti-vähemmistöjen että itseilmaisun suhteen pitää toimia siten, että monenlaisuuden hyväksyntä saadaan kasvamaan - mutta tuon edistämistyön tekeminen asiat toisiinsa solmien saattaa aiheuttaa (ainakin vielä nykyisessä asenneilmapiirissä) harmia kaikille.

Niin..."harmia" tai "ongelmia" tulee vastakkainasettelusta, ja erityisesti jonkin asian pitäminen normina - oli tuo sitten homo tai heteronormi. Seksuaalivähemmistöt itse turhan usein peilaavat itseään johonkin heteromuottiin, ja sortavat niitä, jotka "mahdollisesti itseilmaisussaan tuovat esiin stereotyyppisiä homouteen liitettyjä klisheitä". Tässä mielessä keskustelun otsikko on hieman kummallinen.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ja täällä usein myös asiaan ottanut kantaa, että hlbti-vähemmistöjen tulisi tehdä työtä omien sisäisten ennakkoluulojen poistamiseksi. Jodpa aloitettaisiin tuosta heteronormatiivisuuden korvaamisella homonormatiivisuudella noin aluksi, vaikka tuolla määritelmällä lienee hieman negatiivinen sävy. Parempi kuitenkin kuin "heteromuottii" itsendä sovittaminen?

Kieli peilaa ja käytetyt ilmaisut kuvastavat elettävää todellisuutta. Toki kieltä voi käyttää asenteiden muokkaamisen välineenä, mutta etääntyminen yhteisestä kokemusmaailmasta irrottaa samalla kerrottavaa asiaa todellisuudesta. Tämän näkökulma-jutun otsikko ei ole lainkaan kummallinen, vaan aika tiukasti kiinni elettävässä todellisuudessa.

"Heteromuotti"on aika kummallinen ja kertoo sisäistetystä homofobiasta. Sori nyt vaan, "homokansan yhdistävä tekijä".

Itse olen pyrkinyt hlbtiq+ -yhteyksissä välttämään sanaa normaali, koska suomen kielessä se (varrattuna epänormaaliin) sisältää arvolatauksen suhteessa oikeaan/väärään, hyväksyttävään/kyseenalaiseen, kelpoon/kelpaamattomaan ja vastaaviin vastapareihin. Käytän mieluummin neutraalimpaa käsiteparia tyypillinen/epätyypillinen.

Heteroseksuaalisuus (siihen liitettyine stereotypioineen) on ihmiselle tyypillisempää kuin homoseksuaalisuus. Asiaa on tarkasteltu tähän tosiasiaan peilaten. Otsikossa lainausmerkeissä esiintyvä "heteromuotti" on ilmaisu, jolla asian voi tehdä ymmärretyksi. Ilmaisu on itse jutussa myös selitetty auki: "itseilmaisussaan stereotyyppiseen cis-heteron muottiin uppoavat".

Kirjoittaja ei voi ottaa vastuuta siitä, että kaikki eivät viitsi lukea varsinaisesta tekstistä edes ensimmäistä kappaletta ajatuksella.

Keskustelu kirvoutui otsikosta, jutun väittämistä ja siirtyi tästä eteenpäin mielipiteiden vaihtoon puolin jos toisin. Et viitsisi käyttää viimeisen kappaleesi kaltausta retoriikkaa tästä syystä.

Jos se neliön muotoinen pala ei sovi siihen ympyrän muotoiseen koloon, turha sitä sinne on edes kangeta. Pelissä ei liene vikaa vaan käyttäjässä.

Käytin viimeisen kappaleen(i) kaltaista retoriikkaa ihan siitä syystä, että jostain syystä takerruit otsikon ilmaisuun, joka ihan syystäkin oli lainausmerkeissä - ja auki selitettynä heti varsinaisen tekstin alussa. Minusta ei ole viitsitty lukea varsin selkokielisesti kuvattua asiaa kokonaisuutena, jos käsite "heteromuotti" (lainausmerkeissä) vielä käydyn mielipiteenvaihdonkin jälkeen tuntuu kummalliselta.

Oletan, että kyseessä ei kuitenkaan ole halu todellisuutta kiertelevän orwellilaisen uuskielen saamisesta laaja-alaisempaan käyttöön. Asioita on parempi käsitellä sellaisin ilmauksin, jotka ovat kiinni todellisuudessa ja mahdollisimman monen ymmärrettävissä - vaikka käytetyn ilmauksen taustalla oleva todellisuus ei täysin miellyttäisikään kaikkia.

Ja... nyt pitäisi tietää, mikä tässä on "neliön muotoinen pala" ja "ympyrän muotoinen kolo". Ja minkä niminen tässä on peli ja kuka onkaan käyttäjä?

Minä ajattelen, että kyse on paremminkin (kaikkien nuorten) elämästä ja elämänmahdollisuuksista kuin pelistä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville suunnatussa valistuksessa pitäisi minusta nykyistä enemmän miettiä sitä, kenelle valistusta tehdään ja millä ehdoilla. Tähän taustan antaa kysymys: haluammeko tasoittaa kaikkien tietä vai vain niiden tietä, jotka alistuvat valistusta antavan määrittelemiin (visuaalisiin) reunaehtoihin tai joilla on kapasiteettia nähdä näiden reunaehtojen yli?

"Huolesi nuorista" on omakohtaisiin kokemuksiisi peurustuva, käyt läpi valistukseen käytettyä "kuvastoa" ja tästä päätellen koet jonkilaiseen "heteromuottiin" itsensä peilaavat kokevansa ulkopuolisiksi. Kuvastossa on siis "stereotyyppisiä homoja"? Luot koko joukon oletuksia omien ennakkoluulojesi kautta, josta tosin kerrot päässeesi jo yli. Näinköhän, jis tämä on reaktiosi "valistuskuvastoon"? Tässä kohdin voin tukeutua mielikuvitukseeni, ja sinun reaktioosi - valitettavasti en ole nähnyt samaista "kuvastoa" tai vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Ranneliikkeessäkin lainatut tutkimukset ja kyselyt kertovat päinvastaista tietoa nuorempuen sukupolvien suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin ja itsemäärittelyyn. Tai hyppivät luontevasi "annettujen" "reunaehtojen yli"? Jos tämä esittämäsi "heteromuotti" on jokinlainen 'kulttuurisbiologinen normi", ei ihme jos joku seksuaaliidetiteettinsä kanssa kamppaileva ei tunne mahtuvansa joukkoon, tai löydä sopivaa sinikopiota itselleen. Valitettavasti homoutensa kamppailevat ovat niitä jotka myös ilmaisevat tämän "fobiansa". Tässä palataan homofobiaan ja varsinkin sisäistettyyn sellaiseen.

"Heteromuotti" on siis edittämäni palikkatesti. Dilemmaa voisi kai lähestyä poliittisesti korrektimmin käsitteellä "homonormatiivinen" kuin peilaamalla vähemmistöä loputtomasti sen vastakohdaksi esitettyyn enemmistöön? Yksi "homoliikkeen" tehtävistä lienee juuri seksuaalinähemmistöjen suvaitsevaisuuden edistäminen, ei sentään näiden erityispiirteiden karsiminen, jotta nämä koettsisiin jonkun mielestä yleisemmin/ tai omasta mielestä hyväksyttävissä. Voin toki olla väärässä, kuten useasti olen.

"Takerruin" otsikon lainausmerkissä olevaan ilmaisuus siksi, että se tuo ilmi koko "ongelman". Vastasin selityksiisi, jotka itseasiassa vahvistivat tätä ykeistä ennakkoluuloa eivätkä lieventäneet.

Minä "takerruin" puolestani Judy "takertumiseesi", koska esitit otsikon (tuon "heteromuotti" -ilmaisun vuoksi) olevan kummallisen - vaikka se kuvaa todellisuutta varsin neutraalisti ja erilaisia muotteja laadullisesti arvottamatta. Määrällisen arvotuksen toki allekirjoitan.

Niin, minulla on omakohtainen kokemus, tarina. Ja heille, joille mikään rautalanka ei ole tarpeeksi, niin: kyllä, minulla tosiaan on taustallani sisäistettyä homofobiaa ja itsesyrjintää. Sen lisäksi noin 20 vuoden ajan, mitä sen jälkeen olen hlbti-aihepiirin kanssa tekemisissä teorian ja käytännön tasolla ollut, olen aika-ajoin kuullut vastaavanlaisista kokemuksista ja tuntemuksista yksityiskeskusteluissa, ja vastaavia on kirjoitettu jonkin verran myös ranneliike.netin keskustelufoorumille ja kommentteihin.

Teen edellisestä (ensimmäisen) oletuksen: en ole suinkaan ainoa.

Lienee ihan yleisesti tiedossa samastumismahdollisuuksien myönteinen vaikutus ja vastaavasti tällaisen mahdollisuuden puutteen haitat. Oletuksistani toinen liittyy tähän - ja siihen, että mainittu kuvasto ja sen esiin nostamani leimallisuus on ollut erilaisten keskustelujen kohteena lukuisia kertoja.

Vaikka nykynuoret keskimäärin näyttävät olevan yhä avarakatseisempia suhteessa hlbti-aihepiiriin ja itsemäärittelyyn, niin ei tässä vielä voi todeta maailman olevan valmis. Keskimäärin on eri asia kuin yksilö. Juuri kipeimmin avun tarpeessa oleville tuo kuvasto voi olla hyvinkin merkityksellinen. Tuo lienee oletuksistani kolmas.

Jossain vaiheessa viime syksyä asia kypsyi mielessäni niin pitkälle, että kävin läpi erilaisista hlbti-tilaisuuksista keräilemääni (ja säilömääni) printtimateriaalia. Lisäksi harrastin ns. googlailua. Löydösten vertaileminen ns. valtamediaa edustavien sanomalehtien nuorisoa sisältävään uutiskuvitukseen ei jättänyt hiukkaakaan tulkinnan varaa.

Näistä havainnoista ja oletuksista syntyi sitten teksti.

Minusta puheena olevassa kuvastossa ei ole "stereotyyppisiä homoja", vaan irtiottoihin "normista" itseilmaisussaan mieltyneitä; on akateemisuutta, tiedostavuutta, "vaihtoehtoisuutta" ja tunnistettavasti omanlaistaan stereotyyppistä järjestöväkeä. Eikä ongelma edes ole mainitun väen läsnäolossa - vaan sen ulkopuolisen moninaisuuden puutteessa, kun yritetään kommunikoida itseään vielä etsiville nuorille ja vanhemmillekin.

Seksuaalivähemmistöön kuulumiseenhan ei sinällään liity mitään muuta "erityispiirrettä" kuin romanttisen/eroottisen mielenkiinnon kohdistuminen muuhun kuin yksinomaan eri sukupuolta olevaan. Yksilöiden erityispiirteiden karsimiseen ei kenenkään tietenkään pidä ryhtyä, vaan yksissä tuumin pitäisi edistää moninaisuuden ja monenlaisuuden hyväksyntää, tilan antamista kaikille.

Roolimallien tärkeyteen liittyvää aihepiiriä sivuttiin maanantaina (5.2.) käydyssä Mediataitoviikkoon liittyvässä keskustelutilaisuudessa ( http://www.youtube.com/watch?v=mF4e4NKUGvA ).

"--neutraalisti ja erilaisia muotteja laadullisesti arvottamatta."

Heteronormatiivisuuteen ja "heteromaisuuteen" sisältyy koko joukko itsesensuuriin, sisäistettyyn homofobiaan ja häpeään liittyviä arvoituksia, jota tuossa itse hienosti myös omakohtaisesti kuvaat.

Mitäpä jos viimeinkin lakattaisiin olemasta niin vitun tunnevammaisia narsisteja ja lopetettaisiin A: sen miettiminen mitä muut meistä ajattelevat, ja B: lopetettaisiin itse sen miettiminen mitä ajattelemme muista. Ihan vain noin aluksi.

Enemmän olen kyllä huolissani nuorison sukkien käytöstä, ilmeisesti tämä on jokin "heteteromalli"?

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005035790.html

Niin, ylhäältä päin tuosta omasta etuoikeutetun näkökulmastahan voit tietysti esittää, että pitäisi heretä miettimästä, mitä muut ajattelevat ja niin pois päin.

Kun oma korttitalo on pystyssä, niin mitäpä niistä muista. Rypekööt jos eivät itse osaa ryhdistäytyä... ja vaietaan sellaisista asioista, jotka voivat johtaa queer-feminististisistä ihanteista ammentavien kohtaamiseen aatteellis-poliittisen hlbti-konsensuksen ulkopuolisen todellisuuden kanssa.

En tiedä, onko tuo sukkakysymys sidoksissa mitenkään hlbti-aihepiiriin; näyttää olevan aika laajalti levinnyttä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Minäkin voin olla huolissani nuorten nilkkojen kylmettymisestä. Itsehän käytän tietysti asianmukaisesti sukkia. Tämän sivuston näkökulma on kuitenkin hlbti, joten saatan ottaa aihepiirin esiin joskus jossain muualla. Yleismediahan tuon asian on jo ottanutkin - toisin kuin hlbti-vähemmistöjä koskettavaan vallitsevaan tarttumapintaan liittyvät aukot.

"---tuosta omasta etuoikeutetun näkökulmastahan"

Mikä v***'n "etuoikeutettu"? Oma kokemukseni homomaailmasta (jonka olen tuonut usein esille) on _kaikkea_ muuta kuin tunne siitä että olen jotenkin "etuoikeutettu". Päinvastoin, "normeihin" sopeutumattoma ja voimakkaan ulkopuolisuuden kokemuksena pienestä pitäen (syistä, jotka eivät edes liity suuntautumiseen tai seksuaalisuuteen ylipäätään) sitä on aika yksin homoscenessä. Ja siksi siellä en ole koskaan viihtynytkään ja tuskin tulenkaan - enkä ole edes yrittänyt vuosiin. Voin suoraan sanoa, eetä olen enemmän olen kokenut sisäistettyä homofobiaa kuin homofobiaa itsessään. Yksi syy lienee tämän ky "heteromuotitettujen" omasta suvaitsemattomuudesta ja epätoivoisesta samaistumisesta johonkin "heteromalliin" tai siihen perustuvaan "homonormiin" kuin myös kanssaihmisten arvottamiseen miten seksuaalisesti kiinnostavia milläkin pintapuolisin määrein kukin on (pukeutuminen, tyyli, paino, pituus, ihonväri, etnisyys jne). Ja luulen että aika monilla on samoja kokemuksia hlbti-yhteisöstä " riippumatta perustaako olemuksensa "queer-feminististisistä ihanteisiin". On helpompi osoittaa se "ulkoinen uhka", ja tuntea itsensä jollain ihanalla tavalla sorretuksi ja saada sympatioita (love wins) sillä keinoin, kuin tämä ryhmän sisäinen arvottaminen joka erottaa ja satuttaa vielä enemmän.

Joten älä viitsi liittää henkilööni jotain omia oletuksiasi siitä miten helppoa minulle on "ylhäältäpäin" heitellä mielipiteitäni kun omiin kokemuksiini perustuvien mielipiteitteni oikea suunta on "ulkoapäin". Ja mitä enemmän "ulkoapäin" tarkastelen "homomaailmaa" sitä kummallisemmalta se näyttää "heteromalleineen" ilman mitään queerpolitiikkaa.

Tein ihan tarkoituksellisen provokaation. Tuhma minä. Myönnän. En minä toisaalta edes tiedä, kuka olet, joten aika vaikea minun on henkilöösi liittää yhtään mitään - vain nimimerkkiin ja nimimerkin esittämiin näkemyksiin.

Myös "valkoisella lihaa syövällä heteromiehellä" voi olla tunne epäoikeudenmukaisuudesta, kun tähän ryhmään oletettujen toisinaan aika äänekkäästi katsotaan olevan syypäitä kaikkeen kuviteltavissa olevaan syrjintään.

Mutta ihan vakavasti: etuoikeutettu siinä mielessä, että olet paitsi joutunut myös saanut mahdollisuuden jo varhain kyseenalaistaa sinun ja muun maailman välit.

"Tarkoituksellinen prokovaatio" on aika tympeää selittelyä, ja osoittaa cain kuinka valmis olet kuuntelemaan "vääriä mielipiteitä". Todella tympeää...

Olen mielestäni pyrkinyt ymmärtämään mitä kulloinkin tarkoitetaan - ja hujauttamaan vastapallon, jos en jotain asiaa näe samoin. Kuuntelen ja muutan käsityksiäni uusien näkökulmien myötä, jos koen ajattelevani jostain asiasta virheellisesti.

Osoitit keskustelunaloituksen johtuneen omista kokemuksistasi, kuten epäilinkin oman lehmän olevan ojassa, ja vielä esität olkinukkeja (hujauttelemalla vastapalloja?) tämän huomion tekijästä. Ilmeisen arka aihe siis. Toivottavasti joskus tulet muuttamaan käsityksiäsi siitä miten homous voidaan nähdä muuten kuin vallalla olevan heteronormin kautta (ollakseen "normaalia"), ja kaikkine ilmiöineen yksilöllisinä piirteinä, eikä millään lailla koko ryhmää kuvaavina. Joku voi löytää kärjistyneestä esimerkistä itsensä tai vastapuolisesti se antaa kuvan siitä, että tuollainen en ole laisinkaan ja näin johtaa itsensä löytämiseen ja itsetuntoon. Valitettavasti "heteromuottiin" samaistuminen on käsitteenä negatiivinen koska se antaa voimakkaan mielikuvan (abstraktion?) miten homous on "vääränlaista" tai "epänormaalia"? Loppujen lopuksi tämä on vain yksi variaatio loputtomiin käydystä keskustelusta miten julkisuudessa on tavalla tai toisella "vääränlaisia" henkilöitä.

Kyllä, kuten tuossa näkökulma-kirjoituksessani totesin, taustalla ovat omat kokemukseni. En tiedä, mitä tarvetta "epäilylle" asian suhteen jätin. Toisaalta, kuten jo aiemmassa yhteydessä totesin: olen oman vääntöni asiassa vääntänyt, eikä minua enää hetkauta sinänsä se, mihin joukkoon arvelen muiden minut lokeroivan. Aihe ei ole minulle henkilökohtaisesti arka - enää. Pari vuosikymmentä sitten oli. Nyt koetan nostaa asiaa esiin, jotta asia tiedostettaisiin ja vastaavanlaiset kipuilut pehmenisivät.

Jos koet helpottavaksi mitätöidä esittämäni käsitykset vain "omina lehminä ojassa", niin anna tulla vaan :)

Homous tai heterous eivät näy sen kummemmin minkään normin kautta. Siksipä ei ole viisasta yrittää kytkeä ilmiöitä keinotekoisesti mihinkään muottiin.

Selailin tässä kuvituskuvia etsiessäni pride-tapahtumista ottamiani kuvia tämän vuosituhannen alusta lukien. Esimerkiksi pride-väessä ei ole itse asiassa lainkaan havaittavissa sellaista "typistettyä moninaisuutta" kuin tikun nokkaan nostamassani hlbti-valistukseen tarkoitetussa materiaalissa! Ja muistutan edelleen; en toivo moninaisuutta tuostakaan valistuskuvastosta katoavaksi - vaan nykyisen vaillinaisen moninaisuuden täydentyväksi.

PS. Olkinukkeihin sekaantumiseen en mielestäni ole syyllistynyt. Olen esittänyt käsitykseni ongelman olemassaolosta, pyrkinyt taustoittamaan sitä ja perustelemaan käsitykseni. Ilmeisesti en ole vakuuttanut sinua. Jos olen väärässä, niin siltikään Judy kyse ei mielestäni ole olkinukesta.

Ajattelumme Judy näyttää eroavan tässä aiheessa selvästi yhdellä tavalla. Koen, että sinä haluaisit raivata yksilöille tilaa normeja hävittämällä. Minä taas ajattelen, että kestävämpi tapa on auttaa marginaalissa olevia yhdenvertaiseksi normien sisällä olevien kanssa.

Itse ajattelen, että normien hävittäminen johtaa väistämättä uusien normien syntymiseen. Ne palaavat ennemmin tai myöhemmin takaisin samassa tai toisessa muodossa. Kaikenlaisilla normeilla on aina jonkinlainen syntytarina ja tausta; sukupuolisuuden suhteen ihan biologiassa.

Yksi viime aikoina paljon esillä ollut tähän liittyvä asia on ollut sukupuolen (ja seksuaalisen) moninaisuuden läsnäolon lisääminen kouluopetuksessa. Konservatiiviset voimat ovat virheellisesti tulkinneet tällaisen haluksi hävittää sukupuolet ja muuta vastaavaa - kun oikeasti tarkoitus on antaa samastumismahdollisuuksia muillekin kuin lokeroon "hetero-cis-tyttö" tai "hetero-cis-poika" uppoaville. Siis tietoisuuden lisäämistä siitä, että lokeroiden ulkopuolikin on mielekäs ja hyväksyttävä.

Pyrkimys rikkoa olemassaoleva ja enemmistölle toimiva normisto herättää lähinnä vastareaktioita, eikä todellisuudessa auta tilan saamisessa vähemmistölle. Jos haluamme lisää tilaa ja yhdenvertaisuutta, niin minusta pitäisi pyrkiä lisäämään keskustelua eri tavoin ajattelevien välille ja yrittää lisätä ymmärrystä siitä, miksi joku muu ajattelee asioista toisin kuin itse. Sen jälkeen on pala kerrallaan mahdollista muuttaa käytäntöjä ja instituutioita.

Minusta normi ja marginaali voivat hyvin elää yhdessä.

Jotkut eivät tietysti näe omaa marginaaliaan enää mielekkäänä, jos siitä puuttuu vastakkainasettelu normin kanssa. Heidän osaltaan totean: voi-voi.

Vastakkainasettelu on toki hyvä jos se kyseenalaistaa normit, jotka perustuvat vaikkapa siitä poikkeavien yksilöiden jonkinasteiseen rajoittamiseen, jota esimerkiksi heterosentrinen (onko tuollaista termiä lainkaan?) ajattelu tuottaa koska:

"Homous tai heterous eivät näy sen kummemmin minkään normin kautta. Siksipä ei ole viisasta yrittää kytkeä ilmiöitä keinotekoisesti mihinkään muottiin."

Korjaa jos olen väärässä, mutta tästä syytä olisikin jo aika luopua tuosta "heteromuottiin uppoavista", vaikka kuinka tuo sisältäisikin "ironiset lainausmerkit"?

PS. Olet muutamaan kertaan tuonut voimakkaasti esiin mielikuvasi siitä mikä on jonkinlainen henkilökohtais/poliittinen näkemykseni ja mitä mielikuvia nimimerkkini sinulla luo. Tämä mitä ilmeisemmin puolustaaksesi näkemyksiäsi "nuoriston hädästä", joka on ilmeisesti hyökkäys "queer-feminististiseen" valistukseen, jota Seta(?) harrastaa?


Kuvien tutkailu on muuten hyvin subjektiivista, omien otosten varsinkin.


***Ja joo...jos jotkut eivät tietysti näe omaa marginaaliaan sellaisena, että eivät kuulu sinne, tai löydä sieltä samaistumiskohteita tai sillä on imago/ideologiaongelmia. Heidän osaltaan totean: voi-voi: aika hyvin silloin on asiat. Miksi pitäisikään? Jos ei tykätä, niin ei tupata (fraasi on jäänyt mieleen tältä palstalta vuosien takaa).

Minusta on perusteltua puhua "heteromuottiin uppoavista", koska tuollainen ilmaus on keino tulla ymmärretyksi, saada sidottua asia todellisuuteen. Lainausmerkit eivät ole ironiset, vaan ainoastaan kuvastamassa sitä, että kyseessä on "niin sanottu".

Olen varsin tietoinen, että kameralla tulee helposti sihdattua kohdetta, joka syystä tai toisesta on omasta mielestä kuvauksellinen. Olen tällaisissa asioissa kuitenkin harjaantunut tarkastelemaan asioita subjektiivisuuden yli. Kuvailussani "missioni" on ollut dokumentoida pride-tapahtumia, joten olen antanut "kameran laulaa" huoletta, kun nykyaikana ei tarvitse laskea filmirullan senttejä, eikä muistikortinkaan koko aseta käytännössä rajoituksia. Fokus on lisäksi pride-kuvailussani ollut juuri sateenkaarilipuissa, kylteissä, värikkäissä asuissa ja erilaisessa värikkyydessään huomiota herättävässä rekvisiitassa - ja niiden kantajat sekä heidän ympärillään olevat ovat yleensä kuvissa mukana enemmän statistin roolissa. Ihmisten voi näissä yhteyksissä katsoa edustavan korostuneesti irtiottoihin "normista" itseilmaisussaan mieltyneitä tai sellaiseen pystyviä. Tällaisten(kin) kuvien henkilögalleriaan verrattuna valistusmateriaalissa oli selkeä kuvailemani suuntainen ero.

Nimimerkkisi ei tuo minulle mitään mielikuvia. Aiemmin kirjoittamasi sen sijaan on synnyttänyt epämääräisen kuvan ihanteistasi.

"Minusta on perusteltua puhua "heteromuottiin uppoavista"."

Tämä on ero, jota yrität hahmotella välillemme. **Ja itse koen tämän käsitteen "normalisoimisen" aika ongelmalliseksi, homoutta ei tulisi missään muodossa määritellä "normaaliksi" heterouden kautta. Oma ehdotukseni edelleen on "homonormatiivinen". Miksi käyttää vertailukohtana sitä, mikä oikeasti erottaa eri suuntautumiset toisistaan usein aika negatiivisen arvoituksen kautta (miehekäs "heteromainen", naisellinen "homomainen"
jne). Tämä mielessä pitäen "heteromuottiin uppoavilla" ei kuvittelisi olevan mitään ongelmia sulautua sinne muiden "homo-ongelmaisten" "homonormatiiviseen" joukkoon.

Ymmärtääkseni "homonormatiivisuudella" tarkoitetaan "tiettyä (yhtä ainoaa) hyväksyttävää (keskiverrosta erottumatonta) tapaa olla (homo)".

Edellisen kaltaisista henkilöistä ei otsikossa tai koko jutussa ole alkuunkaan kyse. Kyse on henkilöistä, jotka eivät miellä (ehkä hyväksy) itseään ylipäänsä muuksi kuin siksi, mitä "kaikki muutkin" ovat. Kenties osa "heteromuottiin uppoavista" on niin syvällä "narniassa", että vaimo ja lapset ovat relevantti osa omaa tulevaisuuden kuvaa. Eivät tällaiset ole "homonormatiivisia" missään nimessä.

Sana "homonormatiivinen" on lisäksi huonoa kieltä; se ei ankkuroidu mihinkään konkreettiseen, vaan on epäonnistunut kyhäelmä, kehäpäätelmäisyydessään (sanaa "heteronormatiivisuuskin" pahempi) itseään selittämätön uussana. Ei tuollaista orwellilaista uuskieltä ole syytä ruokkia.

Otsikossa ja jutussa "heteromuotti" ei määritä homoutta mitenkään minkään kautta, vaan yksilö määritellään tiettyyn viiteryhmään, seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan riippumatta.

"Otsikossa ja jutussa "heteromuotti" ei määritä homoutta mitenkään minkään kautta, vaan yksilö määritellään tiettyyn viiteryhmään, seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan riippumatta."

Ei sitten! ;-)

Helsingin Sanomissa haastateltu seksuaalikasvattaja katsoo, että koulujen seksivalistus hukkaa oleellisen ja se on ajastaan jäljessä ( https://www.hs.fi/elama/art-2000005565223.html ). Jutussa on esillä myös se, että valistuksessa jää paitsioon erilaisten seksuaalisuuksien ja seksitapojen kirjo. Opetus on heteronormatiivista ja yhdyntäkeskeistä - ja seksiin liittyvä nautinto unohtuu.

Nimenomaan tuo opetuksen näkökulman yksinomainen cis-heteroisuus jättää käytännössä kaikki hlbti-vähemmistöön kuuluvat ulkopuolisiksi. Jos jossain otetaankin esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, niin tällaisia on ehkä "tuolla jossain" muualla - näin oman kokemustaustani kautta, eikä tuo kuulemani mukaan yleisesti ole kovin paljon paremmaksi kääntynyt. Vähemmistöt on yhä etäännytetty ulkopuoliseksi. Tällainen valistus ei tarjoa tarttumapintaa hlbti-vähemmistöihin kuuluville - ei "heteromuottiin" uppoaville eikä uppoamattomillekaan.

Tässäkin juuri tarttumapinta olisi hyvin tärkeä yksityiskohta.

Tiedoksi: Koulun terveyskirjasto

Nuorten terveyskasvatuksen tueksi on Duodecim avannut asiantuntijoiden ylläpitämän materiaalipankin, jonka seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen keskittyvä osio on tarkoitettu 13-19-vuotiaille nuorille sekä heidän opettajilleen ja vanhemmilleen.
Tässä osiossa kerrotaan esimerkiksi seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta:
http://koulunterveyskirjasto.fi/aihe/seksi/seksuaalisuuden-monimuotoisuus/smm00001
Tässä kaapistatulon merkityksestä:
http://koulunterveyskirjasto.fi/aihe/seksi/seksuaalisuuden-monimuotoisuus/smm00002
Etusivu
http://koulunterveyskirjasto.fi/

Materiaali on vapaasti käytettävissä vuoteen 2020 asti.

"Sukupuoli-identiteetti

Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan tai sitä, että kokee olevansa sukupuoleton."

Paitsi että mitään sukupuoli-identiteettiä ei oikeasti ole olemassa. On olemassa ihmispopulaatiossa varioiva sukupuoli, joka vaikuttaa ihmisen käyttäytymis- ja ulkonäkörepertuaariin. (Todennäköisesti tämän taustalla on sukupuolinen mosaikismi.) Ihmislajilla on suuri neokorteksi, joka säätelee ihmisyksilön ominaisuuksien esiin tuloa. Neokorteksin sukupuolittuneisuus on määräävä tekijä siihen, miten ihmisen sukupuolisuus ilmenee. Jonkun aivojen sukupuoli on mies ja täten hänen käyttäytymisessään on miehelle tyypillisiä piirteitä olivatpa kehon muut tunnisteet sitten miten kehittyneet.

Sama pätee seksuaaliseen identiteettiin. (Kyseessä lienee seksuaalisesti virittyvien aivonosien mosaikismi. Eli samaa kirjoa transsukupuolisuuden kanssa, mutta pienemmällä alueella.)

(Wikipedia: "Identiteetti (latinan sanasta idem 'sama') tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua tai kehittyä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.")

Tietysti (yksilön) sukupuoli-identiteetti on ihan oikeasti olemassa. Samoin seksuaalinen identiteetti. Toinen kysymys on, miten ne määritellään ja mitä ilmiöihin sisältyy. Uskon, että sinunkin identiteettisi Yesman on todellisuutta.

"Seksuaali-identiteetti" ja "sukupuoli-identiteetti" olisivat yhtäläisiä konsepteja kuin olisivat "tukanväri-identiteetti", "kätisyysidentiteetti" tai "älykkyysosamääräidentiteetti", "pituusidentiteetti" jne...

Toki satunnaisilla ihmisillä tukanväri, kätisyys tai älykkyysosamäärä (kuten varmaan seksuaalisuus ja sukupuolikin) voivat olla erityisessä asemassa psyykeen rakentumisessa. Tällöin voitaisiin puhua näistä identiteettiä rakentavina asioina.

Suurimalle osalle ihmisistä kyse on kuitenkin ominaisuuksista, ei identiteeteistä. Ominaisuuksista on kyse sukupuolessa ja seksuaalisuudessakin, vaikka tämänhetkinen psykologis-sosiaalipainotteinen keskustelu näitä identiteeteiksi väittääkin.

Juuri näin. Seksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, ei identiteetti. Tämä on käsittääkseni se ydinkysymys, jonka äärellä koko hlbt-liike on repeämässä kahtia, vaikka harva tajuaa vielä tässä vaiheessa, että siitä on kyse. Näen varsinkin nykyisessä parikymppisten sukupolvessa selvää jakautumista niihin, jotka toitottavat queer-ideologian opinkappaleita seksuaalisesta suuntautumisesta sosiaalisesti omaksuttuna, muokattavana ja mielellään kokonaan hylättävänä "identiteettinä", ja niihin, jotka vielä yrittävät huutaa tämän propagandan läpi, ettei heillä ole mitään muodista poistuvaa identiteettiä, vaan seksuaalinen suuntautuminen.