No eihän tässä nyt ole juuri järkeä. Se olisi vielä mennyt, jos olisi lyhyesti kommentoinut "Sillä ei ole väliä.", mutta pitkät lisäselittelyt sun muut tekivät koko hommasta aika turhan.
Käytännössä Tuisku sanoo että "en ole hetero, mutta en sano sitä virallisesti, koska periaatteeni kieltävät sen."
Jos kerran myöntää asian epäsuorasti, niin on täysin turhaa vääntelyä ja vänkäämistä olla sanomatta asiaa suoraan.
Ajatusta siitä, että "seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä" ei todisteta niin, että ei-hetero ei uskalla myöntää olevansa ei-hetero, koska pelkää, että se yksityiskohta muuttuisi ihimisten mielessä oleellisimmaksi osaksi häntä.
"Onko siitä todella tullut niin iso juttu, että joidenkin pitää kirjoittaa siitä kolumneissaan inhottavasti vihjaillen?"
Jos vihjailu on inhottavaa, niin kertokoon sitten suoraan miten asiat ovat, niin ei tarvitse kenenkään vihjailla.
Ottamatta kantaa siihen, mikä AT:n identiteetti on, ei hän nyt sitten vielä ole kyennyt samalle tasolle, kuin tämä musanettipersoona, joka kertoi asiat näin viikkoa ennen häitään toisen miehen kanssa - mutta ehkä AT tulee sitten perästä josku, omalla tavallaan taaplaten
Tuo Hesarin juttuhan nyt oli pääasiassa täysin ilmiselvää mediamerkkinointia AT:n kohta julkaistavalle uudelle levylle ja tällä viikolla alkavalle Idols-tuomaroinnille; ja muu mausteena.
Jos Tuisku tulisikin ulos kaapista heterona, se oli kova ja tervetullutkin isku stereotypioille. Mutta tämä selittely on pahasti ontuvaa ja tulee sellainen vaikutelma, että takana on enemmänkin Tuiskun oman tunnemaailman syyt. Hänellä on toki oikeus pitää asia omana tietonaan ja jatkuva kysely asiasta on mielestäni hyvin töykeää. En kuitenkaan pysty näkemään tätä minään suurena opetuksena ja hyvänä työnä yhteiskunnalle. Ehkä jopa hieman päin vastoin.
Vähenemään päin (onneksi) ovat vaatimukset siitä, että ollakseen mies on oltava sellainen - tai ollakseen nainen on oltava tällainen. Toki edelleen perinteisestä sukupuoliroolista tehtävät irtiotot pistävät hieraisemaan silmiä - ja pohtimaan yksilön asemoitumista sukupuolisuuteen ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvillä asteikoilla.
On ihmisiä, jotka eivät pysty asettamaan itseään mihinkään sukupuolisuuden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden lokeroon. Ehkä tiedostavat selkeämmin tai vähemmän selkeästi, etteivät sovi heteroseksistiseen kahteen lokeroon, mutta eivät voi määritellä asiaa sen tarkemmin. Tähän kuvioon kuuluu myös se, että aseksuaalisuuttakin on.
On lopultakin aika turhaa tehdä arvioita jonkun suuntautuneisuudesta ulkoisen olemuksen perusteella. Henkilö itse tietää tai ei tiedä asiaa - mutta tietää kuitenkin parhaiten. Me muut voimme uteliaisuuttamme vain arvella, jos asia tuntuu meistä merkitykselliseltä. Voimme osua oikeaan tai voimme kalauttaa kirveemme kiveen. Näissä jutuissa on niin, että voi olla tai voi yhtä hyvin olla olemattakin.
Smo kertoo sukupuolen moninaisuudesta ja Didact toteaa, että "Hänellä on toki oikeus pitää asia omana tietonaan", joista molemmista olen 100% samaa mieltä, MUTTA en ole tavannut ketään heteromiestä, joka ei voisi sanoa olevansa hetero! Joten se vaihtoehto voidaan kyllä sulkea pois. Tiedän monia, itseni mukaan lukien, jotka ovat arkailleet sanoa jollekin henkilölle esim. työpaikalla olevansa homo tms. ja käyttäneet mitä mielenkiintoisimpia kiertoilmaisuja esim. kertoessaan tehneensä jotain kumppaninsa kanssa. Onneksi suomessa on vain 'hän'; ei tarvi miettiä 'han', 'hon' ja 'hen' välillä :)
Julkkikselta jatkuvasti suuntautumisesta kysyvät toimittajat ovat kuin se sukulaistäti joka aina muistaa udella homopojalta joko on tyttöystävä hankittu ja lapsia suunnitteilla, lapsiahan kaikkien pitää tehdä. Sateenkaarikansa tietää kuinka ärsyttävää se on. Jokaisella meistä on oikeus vetää yksityiselämän raja johonkin kohtaan, myös julkkiksilla. Erikseen on ne julkkikset jotka ovat päättäneet elää sossupornosta Seiskan sivuilla, Antti on selkeästi tuonut julkisuuteen vain työasiansa.
Ehkäpä oman identiteetin pitäminen kaapissa onkin vain temppu pitää yleisön mielenkiinto jatkuvana?
Olen ollut havaitsevinani, että kun julkkiksen identiteeti on tullut julkiseksi, kiinnostus sitä seikkaa kohtaan laimenee merkittävästi ja jäljelle jää sitten henkilön persoona ja taidot taiteilijana tms.
Tämän päiväisessä (14.9.2017) Lapin Kansassa on Antti Tuiskun laaja haastattelu. Jutussa todetaan hänen artisti-imagoonsa kuuluvan vahvasti seksuaalinen vihjailu. Hän toteaa käytöksensä vapauttavan ihmisiä lokeroajattelusta.
Tuohon ideaan en usko. Pitäydyn väitteessäni, että se on vain tarkoin harkittu mainostemppu suosion säilyttämiseksi. Sen toki hänelle ilman muuta hyväksyn. Se on taiteellista vapautta.
On aina jotenkin huvittavaa lukea rivien välistä-homppepiireissä ainakin-ett, voi, kunpa Antti oiskin homppe..saatais joku homoikoni ja samaistumiskohde. Antin seksuaalisuus on aivan hänen oma juttunsa. Luetaan kuin aikanaan Kremlin tekstejä,ett mitähän hän tuolla sanalla tai ilmaisulla tarkoitti . Onhan näitä julkkiksia ja muita esilläolevia tullut ulos kaapista. En tiedä heidän motiivejaan eikä minun tarvitsekkaan.Ovatkos siitä jotenkin hyötyneet tai eivät ?Kai sitä ovat punninneet. Toivottavasti pitää Antti pitää seksuaaliasiansa omana tietonaan,jos niin haluaa.Tuntuu kummalliselta ett vielä vuonna 2017 kiinnitetään huomiota tällaisiin juttuihin. Tuntuu ,ett valtava pettymys onkin ,jos Antti onkin ihan heteromies .Hän on yksi lahjakkaimmista popin edustajista Suomessa.Se riittää ainakin minulle.Ei tehdä ,hänestä sen kummemmin homoa kuin heteroakaan. Se on vain ja yksin hänen asiansa.
"On aina jotenkin huvittavaa lukea rivien välistä-homppepiireissä ainakin-ett, voi, kunpa Antti oiskin homppe..saatais joku homoikoni ja samaistumiskohde. "
Itse toivoisin että hän olisi hetero, mutta tämän haastattelun perusteella ei vain ole.
Näitä hinttimäisiä taiteilijoita on "esikuvina" jo ihan riittämiin.
Antti Tuiskusta on tulossa elämänkertakirja "Antti Tapani". Ilmestymispäivä on 30. elokuuta. Toimittajat Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa ovat kirjoittaneet teoksen haastattelujen pohjalta. Tämän tiimoilta Helsingin Sanomat on haastatellut Tuiskua ( https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005802058.html ). Juttu on vain tilaajien luettavissa.
Haastattelu tapahtuu mökillä Ylitorniolla, jossa Tuisku on viettänyt aikaansa kesäkuun lopun esiintymisestä lähtien. Tuolloin alkoi hänen esiintymistaukonsa.
Esillä on myös kirjassakin mukana olevat teemat: koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen, yksinäisyyden pelko ja vaikus löytää oma paikkansa. Myös parisuhteita sivutaan; mahdollista isäksi tuloa ja toista, väkivaltaiseksi käynyttä suhdetta.
Helsingin Sanomien jutussa viitataan myös ennakkoluetun kirjan kohtaan, jossa puhutaan Tuiskun seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Siinä yhteydessä Tuisku sanoo, ettei sukupuoli ole hänelle merkityksellinen asia. Suhteistaan vaikenemista hän perustelee sillä, että hän haluaa suojella seurustelukumppaneitaaan ja läheisiään.
Me, joilla on asioille selvä nimi ja näemme asiat lokeroina, haluamme usein tietää tarkemmin ja laittaa asiat paikalleen. Olemmehan utelias eläinlaji. Ja samalla meille on ongelma, jos emme pystykään luokittelemaan jotain esillä olevaa asiaa.
Siksi sukupuoleen liittyvä moninaisuus saa helposti pään pyörälle - varsinkin jos ei suostu ajattelemaan asiaa kuin kahtena lokerona.
"Me, joilla on asioille selvä nimi ja näemme asiat lokeroina, haluamme usein tietää tarkemmin ja laittaa asiat paikalleen. Olemmehan utelias eläinlaji. Ja samalla meille on ongelma, jos emme pystykään luokittelemaan jotain esillä olevaa asiaa."
Tämä lause vähän tahtomattaan tavallaan viittaa totuudenjälkeiseen objektiivisuusfobiaan. Se myös ikään kuin pahoittelee pyrkimystä luodata, tarkastella, punnita, analysoida, nimetä (ja muuttaa nimeä tarvittaessa uuden tiedon valossa).
Asioita on tärkeä yrittää järjestellä ja nimetä, koska vain silloin ne siirtyvät epämääräisistä varjomaailmoista yhteisen nuotion äärelle kaikkien näkyville. Kaikkien tarkasteltavaksi, siinäkin tapauksessa, ettei nimi ota tulta, vaan muuttuu matkan varrella. On toki henkilökohtaisia asioita, joita ei tarvitse tuoda muiden eteen, mutta tässäkin tilanteessa on tärkeä yrittää tehdä selkoa asiasta omassa mielessään tai ystävän kanssa.
Antti Tuisku voi sanoa "minä tiedän, missä tässä kohdallani mennään, mutta ei minun tarvitse sitä sanoa sinulle". Ja Antti Tuisku voi myös sanoa "olen biseksuaali ja minua vievät sekä penikset että isot tissit". Ja Antti Tuisku voi myös sanoa "en toistaiseksi tiedä, mistä pidän eniten, mutta eiköhän tuo jonain päivänä selviä. Asia ei haittaa minua ollenkaan".
Hetki, jona lakkaamme yrittämästä tehdä selkoa itsemme ja ympäristömme suhteen, hetki, jona lakkaamme yrittämästä kuvailla ja nimetä asioita, on samalla hetki, jolloin taannumme tarinoiden ja mielikuvien maailmaan. Tila, jossa "totuus ei ole totuus" on pelottava, koska yleensä se tarkoittaa, että voimakkaimman tarina voittaa. Vaikka se olisi kuinka harhainen.
Ei tule luovuttaa. Tulee yrittää nimetä vaikeitakin asioita. Ja tulee tuoda niitä ilmi ja tulee yrittää keskustella niistä. Vaikka vain omassa päässään.
Itse tulkitsen niin, että penisvievyyden ja isotissivievyyden merkityksen lisäksi peilistä katsovan sukupuolikaan ei olisi kohdallaan sinänsä suuresti merkityksellinen.
Jännä juttu muuten tuo peniksen (tai rintojen) viettelevyyden merkityksen nostaminen selvästi paljon muuta ylemmäs. Itse homomiehenä en ole koskaan ollut kiinnostunut peniksistä, mutta... (naisten) povia kyllä katselen, joskin saamatta niistä mitään eroottisia sykäyksiä. Miehistä tuntemukset taas tulevat jostain aivan toisaalta kuin haarovälistä.
En sano, että arvuuttelu (jonkun yksilön sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä) olisi väärin. Sen sijaan kritisoin sitä, että asetutaan ko. yksilön yläpuolelle asiassa, ja väkisin työnnetään johonkin lokeroon, jota tälle henkilölle ei ehkä ole edes olemassa. Objektiivisuus parhaimmillaankin sisältää kamalasti subjektiivisuutta, lähinnä oman inhimillisen rajallisuutemme vuoksi. Tässä kyse on siitä, että mitä voitamme sillä, että meillä AT on sijoitettuna sopivaan lokeroon.
"Jännä juttu muuten tuo peniksen (tai rintojen) viettelevyyden merkityksen nostaminen selvästi paljon muuta ylemmäs."
Kyse oli toki karrikoinnista. Sukupuolen tunnukset - ikonisina penis ja rinnat - ovat osa ydintä ilmiössä, jota kutsumme seksuaalisuudeksi, ja siis samalla esim. homo- tai heteroseksuaalisuudeksi.
"Sen sijaan kritisoin sitä, että asetutaan ko. yksilön yläpuolelle asiassa, ja väkisin työnnetään johonkin lokeroon, jota tälle henkilölle ei ehkä ole edes olemassa. "
Toivottavasti kukaan ei ajattele, että jonkun muun tai itsensä nimittäminen homo-hetero tai biseksuaaliksi olisi kenekään ylä- tai alapuolelle asettumista. Kysehän on vain yrityksestä verbalisoida todellisuutta. Jos joku kutsuu AT:ta homoksi, voi hän yksinkertaisesti kumota tämän, niin halutessaan.
"Objektiivisuus parhaimmillaankin sisältää kamalasti subjektiivisuutta, lähinnä oman inhimillisen rajallisuutemme vuoksi. "
On olemassa keinoja minimoida subjektin vaikutusta. Tämän tiedostaminen, sen tavoittelu ja arvostaminen yhtenä osana asioiden tarkastelua vaikuttaisi vähentyneen.
"mitä voitamme sillä, että meillä AT on sijoitettuna sopivaan lokeroon"
Mitä ylipäätään voitamme sillä, että meillä on nimet erilaisille ihmisominaisuuksille? Mitä voitamme sillä, että kuvailemme jonkun tai itsemme vaikkapa vaaleaksi ja tummaksi, oikea- tai vasenkätiseksi? Eikö kuvailujen välttelyllä menetetä sävyjä ja informaatiota? Mikä ongelma on siinä, että nimeää itseään termeillä hetero- homo- tai biseksuaali vaikka vain omassa mielessään? Ja toisaalta mitä hyötyä on olla nimeämättä itseään biseksuaaliksi tai panseksuaaliksi, jos sukupuolisen mielenkiinnon kohteen sukupuolitunnisteilla ei ole merkitystä?
Karikatyyreissä liioiteltujen kohtienkin valinnoilla on perusteensa. Nuo lihalliset ulokkeet voivat tilastollisesti olla hyvinkin ydintä sukupuolisten virikkeiden antajina, mutta lopulta asiaa äärimmilleen typistäviä. Seksuaalisuuden kohdalla juuri näihin mielikuviin liittyvät ennakkokäsitykset saattavat olla yksi syy, miksi itseään voi olla vaikea asettaa johonkin tiettyyn ryhmään.
Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää, että toisen määrittely oletustensa perusteella joksikin on yläpuolelle asettumista, jos tämä toinen ei ole ollut aloitteellinen.
Ja mitä tulee itsensä kategorisoinnin mielekkyyteen. Jospa henkilö vaikka tuntee käsitteet bi- ja panseksuaalisuus, muttei oikein hahmota, että kummasta nyt oikein on lopulta kyse. Tai jos taustalla on jotain muutakin muuttujaa, joka tekee itsensä määrittelyn vaikeaksi?
Merkittävin kysymys kuitenkin on, että miksi jonkun pitäisi tehdä tiliä ominaisuuksistaan ulkopuolisille. Ehkäpä kyse on lähinnä sitä, että ulkopuolisilla on tarve tyydyttää uteliaisuuttaan - ja etenkin saada maailma järjestykseen ja kuviteltuihin lokeroihin.
Niin monta penseää sanaa. Miksi näyttäisi useasti olevan näin, kun keskustellaan sukupuolen ja sukupuolisuuden tarkastelusta?
"Jospa henkilö vaikka tuntee käsitteet bi- ja panseksuaalisuus, muttei oikein hahmota, että kummasta nyt oikein on lopulta kyse."
Sitten vain kokeilemaan. Kiihottuuko sekä miehen että naisen tunnisteista vai kiihottuuko myös sekamuotoisista sukuelimistä / sukupuolitunnisteista.
"Merkittävin kysymys kuitenkin on, että miksi jonkun pitäisi tehdä tiliä ominaisuuksistaan ulkopuolisille."
Esim. koska ulkopuolinen on viattoman kiinnostunut yksilön ominaisuuksista? Erityisesti julkimon. Kysymyksiin on lupa vastata Tuiskun lailla.
Mutta oikeastaan itse en keskustele tässä siitä, mikä kuuluu tai ei kuulu yksityisasioihin, vaan reagoin seuraavaan "Me, joilla on asioille selvä nimi ja näemme asiat lokeroina, haluamme usein tietää tarkemmin ja laittaa asiat paikalleen. Olemmehan utelias eläinlaji. Ja samalla meille on ongelma, jos emme pystykään luokittelemaan jotain esillä olevaa asiaa." On hyvä, että asioita, myös seksuaalisuutta kategorisoidaan, nimetään ja tarkastellaan. Korjataan, uudelleennimetään ja tarkastellaan uudestaan jne. Vain siten pääsemme koko ajan lähemmäksi sitä, mitä kutsutaan todellisuudeksi.
Ulkomuotonsa ja käyttäytymisensä perusteella AT vaikuttaa homoseksuaalilta. Vastaavasti voin todeta, että ulkomuotonsa ja käyttäytymisensa perusteella AT vaikuttaa suomalaiselta. Ei kyseessä ole sen ihmeempi johtopäätelmä. AT:lta itseltään tulleen lisätiedon valossa käsitykseni on kuitenkin ollut virheellinen, hän onkin biseksuaali (mahdollisesti panseksuaali). Mielenkiintoista.
Nimesinpä minä AT:n niin tai näin, on joka tapauksessa ennen kaikkea hyvä olla itse tietoinen, missä asioiden suhteen omalla kohdalla mennään. Asioiden mössöyttämisestä omassa mielessään tuppaa seuraamaan lisää mössöä omaan elämään.
Esimerkki mössöyttämisestä löytyy toisessa ketjussa linkittämästäsi haastattelusta (kyseessä 13 vuotias, joten on hyvinkin ookoo olla monella tapaa mössöinen) "On tyhmää, että sanotaan, että on poikien ja tyttöjen leluja, koska on ihan sama, millä leluilla leikit. Se ei määritä sukupuolta. Mutta olen tykännyt niin sanotuista poikamaisista asioista aina."
Tuo sisältää loogisen ristiriidan ja näin ollen omien ajatusten mössöyttämisen tarpeen. Joko on olemassa poikamaisia asioita ja siten sukupuoli on tunnistettavissa ja siis myös transsukupuolisuus. Tai sitten ei ole olemassa poikamaisia ja tyttömäisiä asioita eikä sukupuolta eikä siis myös transsukupuolisuutta voi tunnistaa. Onneksi meillä on olemassa keinoja tarkastella todellisuutta tavoilla, jotka vähentävät subjektiivisuuden antamia harhoja.
Koska, riippumatta siitä onko joku tuudittautunut lämpimään mössöön vai ei, on olemassa tahoja, jotka (joskus lakipykälienkin mukaan) on asetettu tarkastelemaan asioita toisten puolesta. Olisi hienoa, että yksilöllisten mössömaailmojen sijaan kaikki toimijat eläisivat suurin piirtein yhteistä todellisuutta. Osa tämän yhteisen todellisuuden rakentamista on dialogi, asioiden pukeminen sanoiksi, johon päästään vain nimeämisen kautta.
Minusta tässä ei taas(kaan) oteta esille sitä, mitä julkihomous voi tehdä uralle eli tämä taloudellisen turvattomuuden tunne: ei saa töitä tai keikat katoavat. Tämä merkitsee uhkaa tulla osattomaksi yhteiskunnan hyvinvoinnista eli työllistyminen. Minusta aika vakava uhka onkin ja myös todellinen. Minusta tällainen asetelma voi altistaa myös huonoille ihmissuhteille. Julkisuuskuva, joka ei ole oma itsensä ja sen ylläpitäminen pelosta vie paljon energiaa ja voimavaroja. Sitten voi taas tulla jonkinlaista holtittomuutta, kun ei jaksa olla kurinalainen joka hetki ja varoa. Sitten kun sen joskus tekee, joutuu pakenemaan ulkomaille, koska pitää yrittää varjella omaa minuutta ja jäljellä olevaa yksityisyyttä.
Ilmi tulleen valossa "julkihomouden" esiin ottamiselle tässä yhteydessä ei näyttäisi olevan perusteita. Henkilön kertoman perusteella tämä ei ole homo, eikä tämä voi silloin sellaista julkisuuden *roolia* silloin ottaakaan.
Sukupuolisuuden ja seksuaalisen suuntautuneisuuden "rajat" eivät näytä olevan hirvittävän tarkkoja. Aste-eroja on jos jonkin suuntaisia. Tiukkojen lokeroiden kautta lähestyminen ehkäpä jopa kuristaa laaja-alaisuutta ja hämärtää monimutkaisempia syy-seuraussuhteita.
Puuro ja velli voivat olla samalla lautasella "mössöytymättä". Hillosilmäkin voi komeilla kaiken päällä.
Harvalla biologisella ominaisuudella on äkkijyrkät rajat. Luonto näyttäisi pitävän gaussin käyristä. On hyvä nimetä, määritellä, verbalisoida myös seksuaalisuuden kirjoa. Niin omaansa kuin muiden. Parhaillaan käytävä keskustelu transseksuaalin ja muunsukupuolisen eroista ja yhtäläisyyksistä on tästä hyvä esimerkki. On tärkeää nimetä, määrittää, tehdä tutkimusta, löytää säännönmukaisuuksia ja lainalaisuuksia, koska vain sitä kautta saa selvyyttä asioiden tilasta. Jos pyrittäisiin nimeämättömään sukupuoli-seksuaalimössöön, ei kenelläkään voisi kertyä todellista hajua asioiden suhteen. Kukaan ei esim. tietäisi, kenen voi olettaa hyötyvän kajoavista hoidoista ja kuka saattaakin turhaan saada elinikäisen neuropaattisen kivun.
On joskus jopa elintärkeää, että puuro todetaan puuroksi, velli velliksi ja hillosilmä hillosilmäksi, vaikka joku olisikin lätkäissyt nämä samalle lautaselle ja hämmentelisi niitä.
On, on hyvä tutkia, määritellä ja luokitella. Jossain vaiheessa varmaan päästään niin pitkälle, että pystytään lokeroiden asemesta lähestymään asioita ennemmin asteina tai prosentteina. Yhä enemmän näyttää siltä, että (ehkä useammallakin ulottuvuudella varustetun) koordinaatiston kautta aihepiirin lähestyminen vähentäisi oikein huolella sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvää "mössöä", jota nyt tuntuu vähäulottuvuuksinen lokerikko pulputtavan kauttaaltaan.
Mutta tarvitseeko muiden niin hanakasti spekuttaa yksilön X oletettu(j)a lokero(j)a? Tai edes paikkaa koordinaatistossa? Ehkä jälkimmäinen on yksilölle X itselleen hahmottunutkin, muttei kenties ole olemassa siten nimettyä lokeroa, että hyvin henkilökohtaisen asian voisi ilmaista riittävällä täsmällisyydellä.
Palaisin mielipiteeseen, johon reagoin: "Me, joilla on asioille selvä nimi ja näemme asiat lokeroina, haluamme usein tietää tarkemmin ja laittaa asiat paikalleen. Olemmehan utelias eläinlaji. Ja samalla meille on ongelma, jos emme pystykään luokittelemaan jotain esillä olevaa asiaa."
Itse asiassa ongelma on usealla tavalla ennen kaikkea yksilön, joka elää itsensä suhteen mössössä. Ristiriitoja tulee henkilökohtaisessa elämässä, jos etsii vaikkapa parisuhdetta kiihottamattomin killuttimin varustetusta yksilöstä. Ristiriitoja tulee transsukupuoliselle, joka ajattelee, ettei poikamaisuuksia ja tyttömäisyyksiä oikeastaan ole ja silti itse perustelee kehollisia muutostarpeitaan -mäisyyksiensä perusteella. Ristiriitoja tulee vaateissa yhteiskunnan suuntaan, kun yhteiskunta pyrkii perustamaan ratkaisunsa objektiiveen näyttöön. Ristiriitoja ja vaaratilanteita tulee, jos ajatellaan vaikkapa, että psykiatrista diagnoosia kannattaisi noin vain hoitaa kirurgisesti jne.
Kannattaa punnita ja nimetä seksuaaliominaisuuksiaankin. Ja verrata niitä puhuen ja testailla toisten ihmisten kanssa. Asiat selkiytyvät ja varmentuvat.
Antti on joskus teininä seurustellut naisen kanssa ja niiltä jäliltä heillä on jopa yhteinen lapsikin. Joten se todistaa sen että homo hän ei ainakaan voi olla, eli vaihtoehtoja jää 2 hän on joko hetero tai biseksuaali.
Ilta-Sanomien tietojen mukaan on. Se oli sellainen tapaus että Antti sai tietää vasta heidän eronsa jälkeen että hänen entinen tyttöystävänsä on raskaana ja lapsi on Antin. Että sellainen ”homoseksuaali”.
No jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin niinhän se taisi olla. Mutta teki aborttia tai ei niin sillä ei ole tässä asiassa mitään väliä koska olennaista on kuitenkin se että hän on maannut naisen kanssa ja yksikään aito homo ei alennu sellaiseen joten ainakin homo vaihtoehto on täysin pois suljettu.
Ja mitä tulee homouden löytämiseen niin homoksi ei tulla vaan homoksi synnytään. Ja jos seksuaalisuus vaihtelee iän myötä suuntaan taikka toiseen niin sitä kutsutaan biseksualismiksi. Mutta homolla on ehdoton nolla toleranssi naisiin syntymästä kuolemaan.
Käsite "biseksualismi" viittaa johonkin (ainakin minulle tuntemattomaan) aatteeseen. Seksuaalista suuntautuneisuutta kuvaava lokero on nimeltään "biseksuaalisuus".
Täällä on ennenkin kerrottu, mitä "aito homo" tekisi ja mitä ei. Vähän kuin "aitoa avioliittoa" oltaisiin määrittelemässä ehdottomaan sävyyn.
Kyllä, seksuaalinen suuntautuneisuus on synnynnäinen, ilmeisen biologisperäinen ominaisuus ihmisessä, ja se ilmenee yleensä murrosiässä, kun eroottinen ja romanttinen mielenkiinto heräävät. Oman seksuaalisen suuntautuneisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. Moni (eivät tietenkään kaikki) joutuvat nimenomaan oman ei-heterouden kohdalla käymään pitkänkin prosessin asian suhteen, ja moni on sen johdosta saattanut jossain elämän vaiheessa toimia lailla jos toisellakin. Kun asiaa tarkastelee, on syytä yksilön seksuaalisuuden kohdalla erottaa toisistaan 1) suuntautuneisuus, 2) identiteetti ja 3) teot.
Ja edellinen (jälleen) liittymättä AT:n lokerointiin.
Edelleen, meidän ulkopuolisten ei ole perusteltua yrittää asettaa jotakuta lokeroihin. Me emme tiedä tarpeeksi, jotta voisimme asettua jonkun yläpuolelle.
Voisin vähän yksinkertaistaa sitä mitä mikäkin suuntautuneisuus todellisuudessa tarkoittaa.
1. Jos tunnet vetoa vain ja ainoastaan samaan sukupuoleen ja olet aina tuntenut, olet homoseksuaali.
2. Jos tunnet vetoa vain ja ainoastaan vastakkaiseen sukupuoleen ja olet aina tuntenut, olet heteroseksuaali.
3. Jos tunnet vetoa sekä vastakkaiseen että samaan sukupuoleen tai olet ainakin joskus tuntenut, olet biseksuaali.
Näin yksinkertaista tämä on.
Sekin on ihan totta että eri ihmiset suhtautuvat omaan homouteensa eri tavalla. Mutta yhteistä kaikille on se että homouttaan ei voi muuttaa heteroudeksi vaikka kuin haluaisi, vaan kysymys on vain siitä hyväksyykö itsensä sellaisena kuin on vai ei. Sen vielä ymmärtää jos ihminen haluaa pitää homoudensa omana tietona, mutta sellainen on täysin tuhoon tuomittavaa jos alkaa elämään kulissi elämää. Ensinnäkin sellainen mies on täysi narsisti joka käyttää naista vain hyväksi röyhkeimmällä mahdollisella tavalla. Ja toiseksi jos sopimus on molemmin puoleinen niin sellainen nainen joka tietoisesti alentuu homon kulissihuoraksi kertoo naisesta joka on niin epätoivoinen että täytyy saada mies hinnalla millä hyvänsä. Mutta oli niin tai näin niin kulissielämä on jokatapauksessa suomeksi valheessa elämistä, jaepärehellisyys ei ole ihmisessä mikään yksittäinen asia vaan se on kokonaisuus. Eli kysymys ei ole pelkästään siitä että ihminen haluaisi piilottaa vain homoudensa vaan siitä että sellainen ihminen on täysin kiero ja mätä. Ja sellainen kulissielämähän onnistuu ihan aidolta homoltakin että nukutaan eri huoneissa ja käydään eri aikaan saunassa. Mutta jos aletaan yhteisiä lapsia hankkimaan niin se ei enää onnistukkaan homolta vaikka olisi kuin kieroutunut luonne. Vaan siihen tarvitaan jonkin asteinen biseksualismi. Koska seksiä ei voi näytellä vaan se täytyy suoritta ihan oikeasti johon vaaditaan ihan aito kiihottuminen. Joten se että Antti on maannut joskus naisen kanssa riittää todistamaan että homo se ei voi ainakaan olla vaan korkeintaan bisse.
Ihminen on siitä jännä eläin, että sillä on kyky varsin vahvoihin mielikuviin, jopa niin, että todellisuuden voi hetkiseksi suorastaan ohittaa. Se suoritushan (ainakin useimmilta) tunnetusti onnistuu ihan omin käsin, apuvälineen kanssa tai vähemmänkin miellyttävän henkilön kanssa, mielikuvituksen synnyttämien ajatusten viedessä seitsemänteen taivaaseen.
Kun randomilla on yksinkertaistetut vastaukset ja selkeät lokerot, niin...
a) mitäs jos homo näkee joskus (eroottista) unta "vastakkaista" sukupuolta olevasta?
b) entäs jos homo toistuvasti havahtuu kiinnittävänsä huomion "vastakkaista" sukupuolta oleviin, jotka ulkonäöltään/pukeutumiseltaan ovat lähellä omaa sukupuolta?
c) tai jos homo tuntee vetoa henkilöön, joka ei olekaan kokonaisvaltaisesti nainen tai mies?
Omat kädet vielä ymmärtää mutta en usko että kukaan on niin tyhmä että sekaantuisi fyysisesti epämiellyttävään henkilöön. Ennemmin ilman.
a. Ja mitä tulee noihin uniin niin jokainen näkee joskus ei toivottuja unia ja niitä kutsutaan painajais uniksi.
b. Mies joka pukeutuu naismaisesti ei ole homo vaan transseksuaali.
c. Mies on mies niin kauan kun sillä on miehen vehkeet ja sama koskee naisia. Ja itse en ainakaan sekaantuisi mihinkään väärään sukupuoleen syntyneeseen.
Jonkun homoseksuaalisuuteen voi liittyä vahva vastenmielisyys eri sukupuolta olevaa kohtaan. Näin voi olla myös heteroseksuaalisuuden kohdalla. Ne voivat toki olla myös toisistaan irrallisia ominaisuuksia. Joillakin on voinut olla niin vahvaa (homoseksuaalisuuteen liittyvää) itsesyrjintää, että on päätynyt (lihalliseenkin) suhteeseen eri sukupuolta olevan kanssa, vaikka ei ole tuntenut minkäänlaista eroottista/romanttista vetoa tätä kohtaan. Taustalla on voinut olla pyrkimys todistaa muille ja itselleenkin (toivottua vaan ei todellista) heterouttaan.
Seksuaalinen suuntautuneisuus liittyy siihen, miten yksilön eroottinen/romanttinen mielenkiinto kohdistuu; ei suoranaisesti siihen, miten tämä vaikkapa pukeutuu. Miehellä "joka pukeutuu naismaisesti" viitannet transvestismiin? Transvestiitti voi aivan hyvin olla seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan homo. Transvestismi ja homous eivät ole keskenään vastapareja.
Entä random, lakkaako mies mielestäsi olemasta mies, jos tällä esimerkiksi jonkin onnettomuuden seurauksena ei enää ole miehen "vehkeitä"?
***
Minä en tahdo asettaa muita seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden perusteella johonkin lokeroon. Jos nyt päähenkilölle pitäisi valita lokero tämän kertoman perusteella (sukupuolella ei ole väliä), niin varmaan panseksuaalisuus olisi lähimpänä. Tässä ei kuitenkaan oteta kantaa esim. oman sukupuolen kokemiseen.
"Mies joka pukeutuu naismaisesti ei ole homo vaan transseksuaali"
Tai Ludvig XVI hovissa aikansa muotia seuraava aatelinen. Tai ehkäpä ammatiltaan drag queen... Vaimon pukema metroseksuaali? Frendien Joey ja hänen man bag tai lohenväriseen paitaan mieltynyt Ross? Homomies, joka uskottelee itselleen, että kiltti ei ole mekko ja että hän on skotti...? Tai olisiko kenties kenties transvestiitti.
Aika hassua miten tietyt käsitteet edelleen selvitetään juurta jaksain, ja toisiin suhtaudutaan ylimalkaisesti. Ja ei, tässä nyt ei tarvita mitään omakohtaista kokemusta.
Homo joka pakoittaa itsensä vasten omaa tahtoaan makaamaan nartun kanssa on täysin mielisairas ja sellaista ei tulisi missään nimessä päästää ihmisten ilmoille, vaan pitää visusti lukittujen ovien takana. Transvetismi ei ole seksuaalinen suuntautuminen vaan sukupuoli se tiedetään. Ja sekin tietedään että trans voi olla suuntautumiseltaan ihan mikä tahansa niistä kolmesta. Joten mies joka pukeutuu naisten vaatteisiin ja maalaa huulensa sosiaalidemokratialla ei ole pelkästään homo vaan transhomo tai transhetero. Ja mitä tulee tuohon onnettomuus tapaukseen niin eihän se miehuus siitä mihinkään lähde mutta sitä ei pysty enää toteuttamaan. Sama asia jos vaikka jääkiekkoilija jonkun onnettomuuden tai sairauksen seurauksena halvaantuu niin eihän häneltäkään kiinnostus jääkiekkoon lopu vaan hän ei enää itse pysty sitä sen jälkeen harrastamaan. Ja mitä tulee tämän ketjun päähenkilöön niin hän voi olla ihan mikä muu tahansa mutta ei homo.
Edellä kuvattu on minusta aika heppoinen peruste ajatella pakkohoitoa. Minä en näe tilannetta kuitenkaan niin suurena uhkana ympäristölle tai yksilölle itselleen, että noin radikaaliin vapaudenriistoon olisi perusteita.
On hyvä myös huomioida se, että transvestismi ja transsukupuolisuus ovat eri asioita ( https://ranneliike.net/hlbtiFAQ ), kun molempiin liittyviä huomioita näyttää olevan esillä.
Ymmärsinkö random oikein ajatuksesi, että miehuus voisi mielestäsi varsinaisesti toteutua vain seksin muodossa? Minusta ilmiö on kuitenkin kokonaisvaltaisempi, niin biologisesti kuin sosiologisestikin. Toisaalta, kuten toteat, sukupuoli ei sinänsä ole sidoksissa "vehkeiden" olemassaoloon - eikä kyllä laatuunkaan. Aivoissahan se sukupuoli suurilta osin sijaitsee.
Niin, Antti Tuisku ei ole itseään homoksi määritellyt. Sikäli voinee aika huoletta uskoa, ettei tämä ole homo. Jos asia mielen täyttää.
Asia on nyt vain niin että sellaiset kaikenmaailman kulissielämää eävät pellet ovat sellaista saastaa yhteiskunnalle että itse ainakin pitäisin sellaiset poissa ihmisten ilmoilta. Koska homolla on vain 3 vaihtoehtoa.
1. Elää omanlaista elämää julkisesti johon voi liittyä avioliitto yhteinen koti ja kenties yhteisiä adobtio lapsiakin.
2. Elää omanlaista elämää täysin yksityisesti pitäen asia vain omana ja kumppanin tietona.
3. Pysyen ikuisesti sinkkuna joko vapaaehtoisesti tai vasten omaa tahtoaan säilyttääkseen homoudensa täysin omana tietonaan.
Mutta jos mies alkaa pelehtimään naisten kanssa olipa ne sitten yhden illan juttuja tai vakituisia parisuhteita niin se edellyttää hetero tai vähintäänkin biseksualismiä.
Tiedän kyllä että rakkaus ja parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä eikä se välttämättä edes sitä vaati jos joku ei esimerkiksi pysty vaikka uskonnollisista syistä harrastamaan homoseksiä mutta on silti homoksi syntynyt. Voihan sitä hyväillä muutenkin. Koska edes raammattu ei kiellä homoseksuaalisia suhteita ilman seksiä. Mutta on 2 eri asiaa luopua miehen vehkeistä onnettomuuden tai jonkun sairauden seurauksena kuin täysin vapaaehtoisesti. Koska jos mies luopuu vapaaehtoisesti omista vehkeistään niin se todistaa vain sen että hän haluaa muuttaa sukupuolensa naiseksi.
Yksilön motivaatio toimia tietynlaisessa tilanteessa tietyllä tavoin on lähinnä yksilön omassa tiedossa, jos jäsentyneesti tämänkään. Se olisi hyvä muistaa, kun lähdetään lokeroimaan.
Syynsä itse kullakin ettei halua tai uskalla kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan -etenkin, kun kyseessä on julkisuuden henkilö. Asia ei tietenkään kuulu kenellekään, eikä tuolla luulisi olevan mitään merkitystä vuonna 2018.
"Vaikeneminen on myöntymisen merkki", kuten sananparsi sanoo. Ja eiköhän tuokin asia tule harvinaisen selväksi, kun hän kertoo kirjassaan kokemastaan parisuhdeväkivallasta...
Ehkäpä Antti haluaa pitää laskelmoidusti tiedon salassa tai levy-yhtiö tukkii suun, koska tiedon pelätään vaikuttavan hänen suosioonsa -valtaosa faneista kun on teinityttöjä, joiden villeissä päiväunissa ja seinillä Antti on. Fiksu veto pitää illuusiota yllä, mutta toisaalta säälittävää ja raukkamaista elää kaapissa sekä hävetä homouttaan. Eihän Siltsukaan uskaltautunut heti kaapista ulos, kuin vasta 11 vuotta valokeilassa oltuaan. Ja eipä nuo Siltsun miesystävät ja huumehörhöilyt ole vaukuttaneet juurikaan hänen suosioonsa.
Homous ei ole enään Suomessa mikään tabu, eikä seksuaalinen suuntautuminen ole menestyksen tai uran esteenä, joten edustakoon jokainen meistä rohkeasti sitä mitä on ja olkoon ylpeä itsestään!
Artistit ja julkkikset ovat mielestäni asia erikseen. Osa paljastaa julkisesti yksityiselämästään lähes kaikki osat, osa piilottaa osan ja osa haluaa tuoda julki vain "artistin" itsestään. Se, mitä kerrot vaikuttaa kuitenkin paljon myös siihen, miten vapaasti voi viettää omaa yksityiselämäänsä. Eli se yksityisyys suotakoon myös suuntautumisasioissa, jos ei halua puhua julkisesti muutenkaan avoimesti.
Iltalehdessä on pitkä juttu Antti Tuiskusta ( https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/3e3abbb5-d37d-45b5-bc73-1734072c3be7 ), ja siinä mainitaan Valittu kansa -albumilla oleva Häitä ja hautajaisii -kappale. Lehti kertoo, ettei se Tuiskun mukaan kuvaa häntä itsestään, vaikka aiheena onkin oman itsen etsintä.
- Kappale kertoo täyttymyksestä ja onnellisuuden olotilasta. Siitä, miten saan olla ihan tyytyväinen omassa määrittelemättömyydessäni, alleviivaamatta, olenko esimerkiksi homo tai hetero, Tuisku sanoo iltalehden mukaan.
Jutussa on esillä joukko Tuiskun menneitä (pari)suhteita. Osan kohdalla mainitaan kumppanin (nais)sukupuoli ja mainitaan tehty aborttikin - mutta osan kohdalla sukupuoli tunnutaan häivytettävän. Jutun mukaan Tuisku ei jatkossakaan aio "huudella" rakkauselämästään julkisesti - eikä kerro, onko parhaillaan parisuhteessa.
Antti Tuiskun kertomasta minulle tulee ristiriitainen olo. Miksi hänen pitää peitellä parisuhteitaan? Sehän on oikeastaan suora ilmoitus siitä, että hänellä on myös suhteita samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Aitohetero levittelisi tuossa tilanteessa kaikki suhteensa avoimesti julkisuuteen. Mietin sitäkin, kuinka paljon hän puhuu puppua noista naissuhteistaan.
Kaikki tuo näkyy minulle tarkkana laskelmointina kannattajajoukkojen säilyttämiseksi. Uskonnon sotkeminen mukaan tuntuu vastenmieliseltä. En ole tutustunut hänen musiikkinsa sanoituksiin, enkä aio niin tehdäkään. Joskus vuosia sitten hän vihjaisi olevansa kiinnostunut uskonnoista. Olen odottanut, milloin jokin uskonnollinen liike kaappaa hänet kansikuvapojukseen ja käyttää hyväkseen eksyksissä olevaa ihmistä.
Ehkä taustalla on pyrkimys rakentaa tarinaa mysteeriolennosta? Tai sitten identiteettiään koskevat eväät ovat oikeasti levällään. Mene-tiedä.
Oma suheeni Tuiskun tuotantoon on "siedän mutten koe himoa". Joitain ihan ok singlejä, mutta minun makuuni sopivia taiteellisia kokonaisuuksia ei hänellä ole. En tunne mielenkiintoa hakeutua katsomaan esiintymisiään.
Tietenkään minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Antti Tuisku tekee taidettaan niin kuin hän nyt tekee ja antaa itsestään tietoja omalla tavallaan. Siihen kaikkeen hänellä on täysi oikeus. Minulla on puolestaan oikeus ihmetellä ja kummastella tuota informaatiota niin halutessani.
