Multikulttuurin ihanuus - tätä vihreät ja vasemmisto haluaa lisää.
Vaikka saamme lisää väriä maahan niin edelleenkään kaikki eivät halua uskoa, että kaikki kulttuurit eivät suhtaudu homoihin ja naisiin yhtä kunnioittavasti kuin Euroopassa tehdään.
Itse muutin Hollannista Suomeen isolta osin sen vuoksi, että marikkolaisten nuorten miesten aggressio ja homoviha oli jatkuvaa ja vähintään uhkailuja tuli päälleni viikoittain.
Kunnioitukseni pohjois-afrikkalaisiin kulttuureihin vaihtui Hollannin vuosina inhoon.
Hollannin lainsäädäntö tarjoaa viharikoksesta tuomitulle kolmoskategorian sakkoa (max. 8200 euroa) tai vankeutta enintään vuoden. Sen tietysti tuomioistuin päättää, että ovatko epäillyt syyllisiä vai syyttömiä, mutta toivon mukaan tästä saadaan jonkinlaista jonkinlaista linjaa rangaistuksiin. Missään nimessä ei saisi lähteä ruotsalaistyyppiseen hyssyttelyyn, jossa ensin hyssytellään ja jos se ei onnistu, niin asia vaietaan kuoliaaksi.
Käsittääkseni Hollannissa asuvien marokkolaisten kanssa on olemassa ongelmia huume- ja väkivaltarikoksissa. En sitten tiedä kumpi on parempi: yrittää sakottaa mahdollisesti varattomia ihmisiä vaiko pistää vankilaan, jossa pääsee ehkä syvemmälle "piireihin" ja bonuksena katkeroituu ympäröivälle yhteiskunnalle. Jos ei löydy pakolais- tai turvapaikkastatusta, eikä Hollannin passia, niin sakonmaksun/lusimisen jälkeen antaisin lentoliput Marokkoon. Tämä siis jos tuomioistuin katsoo epäillyt syyllisiksi.
Käsi kädessä -kampanja on veikeä ja toteutus ripeää. Näissä tuppaa vaan olemaan se huono puoli, että ne kasvat ilmiöksi hetkessä ja sen jälkeen lakastuvat. Yhteiset eurooppalaiset arvot, jos sellaisia on olemassa, on laajemman keskustelun paikka. Siis oikean keskustelun, eikä sellaista että ääripäät huutavat päällekkäin.
Tällä hetkellä ajetaan kaksilla rattailla ihan sumeilematta. Kovasti kuulemme vakuutteluita siitä, kuin Eurooppaan sen ulkopuolelta tulevien tulee soputua eurooppalaiseen elämänmenoon. Kun homma menee käytännön tasolle, niin tilanne on täysin toinen. Ensimmäinen joka sanoo "maassa maan tavalla" saa koko pakan rasisti-, natsi-, impivaara- ja fossiilikortteja.
Aihe on englanniksi "Tar-Baby" eli juttu, johon ei voi kajota sotkeutumatta siihen ihan totaalisesti. Mutta näiden väkivaltaisten ylilyöntien takia siihen täytyy tarttua. Jauhesammutinta ei suunnata liekkeihin, vaan palavaan aineeseen, ja pitää hoitaa tautia eikä oiretta.
Olen pitkälti samoilla linjoilla Ossi Halmeen kanssa, Jukan kommenttia vihreiden ja vasemmiston haluista sen sijaan ihmettelen. Moinen ajattelu ei ole ihan tämän päivän maailmasta.
On itsestään selvää että väkivaltaan pitää puuttua, siihen syyllistyviä rangaista jokaisen maan omien lakien mukaan. Ja - tapauksesta riippuen, toistuvuus jne, mikäli kyseessä ei oman maan kansalainen, "autetaan" paluulipun hankinnassa. Päälle maahantulokielto.
Mielenkiintoista, että suhtautuminen sateenkaarisuuteen näyttää tällä hetkellä muodostavan yhden vahvimmista jakolinjoista "lännen" ja muun maailman välillä.
Toisena ajatuksena: olisiko kaukaa haettua, että yli 18 vuotiaille sekä kantaväestön edustajille että maahanmuuttajille järjestettäisiin tulevaisuudessa juhlallinen seremonia, jossa porukka sitoutuisi Suomen perustuslain 2 luvun §6 ja §7 pykäliin (=Perusoikeudet: yhdenvertaisuus ja oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen). Tästä voisi muodostua kaikille yhteinen riitti. Juuri 18 täyttäneille aikuistumisriitti.
Olen pitkään tehnyt työtä monikulttuurisessa työpaikassa ja huomannut, miten juuri nämä Euroopan ulkopuolelta tulevat ovat pahimpia valittajia, selkäänpuukottajia ja työilmapiirin pilaajia. Se on heidän keinonsa pärjätä. Sitten he eivät suostu tekemään yhtä paljon töitä. Kieltäytyvät. Toisaalta taso laskee kaikissa palveluissa kuin lehmän häntä. Yhteiskunnan toimimattomuus lisääntyy. Sitten he ovat niin olevinaan, kun ovat päässeet EU alueelle. Yleensä heidän tyylinsä on aggressiivinen, töykeä. Ei tervehditä. Tujotetaan päin naamaa. Sitten he valehtelevat. Jos yhden kerran ei hymyile kun kävelee vastaan, niin sanotaan että: "sä oot AINA niin hapan", vaikka eivät itse koskaan hymyile. Kaikki kuuluisi heille. Aina kinumassa rahaa. Sitten jos paljastuu homoksi, niin tujotetaan pitkään ja vakavasti, niinkuin se olisi maailman kamalimpia asioita. Osa on todella kaksinaamaisia. Yleensä eivät koskaan tervehdi, jos näkee vaikka kaupungilla. Maailman pahimpia juoruajia.
Minä en asu Suomessa: olen ollut jo kauan poissa. Kuinka monesta henkilösta kirjoitat Juhani?
Tässä on kumma asia se, että homojen asemaan ei saada mitään parannusta EU alueella. Se junnaa paikallaan. Hollannissa ensimmäistä kertaa mielenosoitus homoihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan 2017.
Heteronaisilla on ollut useita mielenosoituksia pitkin matkaa asioista, jotka liittyvät heihin. Osaksi syy on homojen passiivisuudessa. Ollaan alistuttu. Muutosvastarinta on kova. Sitten on arkipäivän elämän raskaus, joka voi vaikuttaa. Muistan kun olin kerran kauan sitten Suomessa pitkäaikaistyöttömien kanssa Helsingissä, niin huomasin sen kuinka työttömyys vaikutti heidän mielenterveyteensä. He olivat joutuneet samantyyppiseen elämäntilanteeseen, mikä homoilla on jatkuvaa eli elämään marginaalissa. Se murentaa itsetuntoa ja haurastuttaa jaksamista.
Voimavarat ehtyvät. Vallitseva tunne heillä oli toivottomuus ja alemmuudentunteet. Yhtäkkiä heistä oli tullut samalla tavalla "epäihmisiä", heidän ihmisyytensä oli kaventunut, joka johtui ympäristöstä- syy ei ollut heidän.
Minä olen joutunut muutamia kertoja( moni mun ystävistäni myös ) silmittömän väkivallan kohteeksi ja se tuntuu sekä nöyryyttävältä että lamaannuttavalta. Ensimmäinen tunnetila on shokki ja lamaantuminen ja se vaikutti siihen, ettei kyennyt ajamaan omia asioitani. Olen ollut kerran oikeudessa ja olin yhä shokkitilanteessa enkä kyennyt erittelemään tunteitani: kun kysyttiin pelkäsinkö kuolemaa,vastasin että "en" mutta en selittänyt että miksen: koska olin lamaantunut jäkytyksestä siinä tilanteessa. Tosiasiassa pelkäsin kuollakseni, mutta en tunnistanut sitä tunnetta. Olin oikeasti jähmettynyt pelosta. Oikeudessa ei ajeta kenekään etua vaan annetaan vain tuomio. Siellä pitää tietää, miten pitää vastata. Jos vastaa väärin, vastapuoli saa lievemmän tuomion. Se on sellaista peliä. Minä en vienyt asiaa oikeuteen vaan silloinen ystäväni. Se tilanne oli niin hirveä, kun ensiksi minua uhattiin aseella ja seuraavaksi lyötiin nyrkillä kasvoihin. Se tilanne jatkui monta tuntia. Lopuksi poliisin erikoisryhmä tuli koirineen paikalle, mutta tää tyyppi oli paennut ulos.
Ensimmäinen kerta oli Erottajalla, missä olin lesboystäväni kanssa joutunut skinien pahoinpidellyn kohteeksi. Häntä potkaistiin kasvoihin ja minut työnnettiin takaapäin maahan ja monotettiin päähän. Mulla pää ja takki ihan veressä.
Sitten olin menossa yhden kerran Mamaan ja heteromiesten ryhmä meni ohi, koska oli talvi ja oli vain kapea polku jalkakäytävällä, niin kuulin ennen kuin sain iskun nyrkistä naamaani, että: " homot menee Mamaan!" Sitten viimeksi naapurini löi kirveen oven läpi....hän oli humalassa ja oli lauantai yö. Nää oli kaikki Suomessa.
Muistan kun mulle annettiin lomake kotiin poliisista, jolla haetaan korvauksia vaatteista, että mä vaan tuijotin sitä lomaketta ja kelasin vaan mitä oli sattunut, mut en täyttänyt sitä koskaan ja se paperi pyöri mun laskujen mukana kuukaudesta toiseen-ja lopulta heitin roskiin. En kyennyt edes täyttämään sitä lomaketta, koska itsetuntoni oli lattian rajassa ja mä olin niin masentunut tapahtuneesta.
Homomiehet kohtaavat väkivaltaa. Siitä ei vain kirjoiteta. Minä en koskaan hakenut asioita oikeuteen. Se on hyvin vaativa prosessi. Ensiksikin pitää olla hyvä muisti, mutta jos tilanne on kaaosmainen, niin se on vaikeata. Muistan, kun siinä yhdessä tilanteessa en muistanut niinkuin mitään yksityiskohtia kunnolla. Jos monotetaan päähän, niin vaikea on jlkikäteen eritellä kunnolla. Pitää muistaa esimerkiksi, kuka näytti ja miltä, kuka teki ja mitä teki.
Poliisissa ja oikeuslaitoksessa tulisi olla enemmän jengiä, joka on erikoistunut seksuaalisten vähemmistöjen kohtaamiin väkivaltatilanteisiin. Tämä on minun mielipiteeni. Ensinnäkin, että kykenee lähtemään oikeusprosessiiin on kova kynnys ja jo se vaatii rohkeutta ja jopa valmentautumista, että kestää siitä tulevan stressin. Minulla ei ollut valmiuksia. Se melkein tulisi olla niin, että joku muu tekee sen, vaikkapa juristi poliisissa( jos sellainen olisi ), jos tekee ilmoituksen.
Uhri on tavallaan suojaamaton myös oikeusprosessin aikana. Varsinkin jos on nuori. Homojen tilannetta varjostaa marginaali ( kuraporras ) niin vahvasti, että tavallaan on suurimman osan ajastaan henkisesti pahoinpidelty ja mustelmilla, että se syö voimavaroja. Pelkästään median syöttämä herjatulva on kuormittavaa.
Kertokaa omista kokemuksistanne (mutta tätä sivustoa lukee vähän homoja ).
Kolmoisritti, taidat nyt hieman yleistää asioita? Niputat kaikki "muualta tulleet" samaan pakettiin. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ja - olet ollut kauan poissa Suomesta. En väitä että täällä nykyäänkään kaikki olisi kunnossa mutta isoja edistysaskeleita on otettu. Häiriintyneitä ja parin täkäläisen puolueen ihmisistä osa haluaa edelleen syrjiä homoja/erilaisia ihmisiä mutta onneksi valtaosa puolueista ja ihan tavallisista ihmisistä on alkanut tajuta että homojen ihmisoikeudet eivät ole uhka kenellekään.
Myös maahanmuuttajissa on homoja. Meillä pitäisi mielestäni olla jonkinlainen automaatti myöntää turvapaikka esim Venäjän ja arabimaiden homoille koska niissä homojen turvallisuus on todellakin uhattuna. Tänne tuleville muille turvapaikan hakijoille taas pitää vaikka ihan kädestä pitäen opettaa että meillä ei syrjitä. Ei homoja. Eikä maahanmuuttajia. Jatkan samalla linjalla kuin tuolla aiemminkin - ja karkeasti sanottuna, maassa maan tavalla tai maasta pois.
Niin, jos on ollut kauan pois Suomesta, on varmaankin aika tavalla vieraantunut - ja jämähtänyt käsityksissään siihen, mitä oli ennen poistumista. En tiedä, kauanko poissaolo on kestänyt, mutta varsinkin vuosituhannen vaihteen jälkeen on tapahtunut paljon myönteistä niin asenteissa kuin esimerkiksi viranomaisten konkreettisissa toimissa, ja hlbti-vähemmistöille myönteinen kehitys on kiihtynyt. Ongelmia on tietysti yhä Suomessakin, etenkin Helsingin ja muutaman muun ison kaupungin ulkopuolella. Mutta niissäkin asiat kulkevat kohti parempaa. Panostaminen asenteiden muuttumiseen kantaa hedelmää.
On ihan totta, että tällaisiin vihatekoihin ei aina puututa tarpeeksi hanakasti. Hollannin esimerkki on hieno.
Hollantia on aina pidetty edistyksellisen kuten Ruotsiakin, mutta onko tässä käynyt joku harha. Sama asia Suomen kohdalla. Onko ns. muutos parempaan totta? Mitä siitä tiedetään? Onko asiaa edes tutkittu? Mikä on muuttunut? Onko mitään muuttunut?
Se ainakin on muuttunut, että muutetaan Helsinkiin jopa Lappia myöten? Tämä muuttoliike kertoo jotain, koska sitä tapahtuu koko ajan. Syrjäseudut tyhjenevät. Miksi muutetaan? Tätäkään ei ole tutkittu, mutta se näkyy kuntien köyhtymisenä ja palvelujen karsimisena.
