Puolimatkan mielestä sukupuolineutraali avioliittolaki "loukkaa kolmea lapsen ihmisoikeutta: lapsen oikeutta tuntea biologinen alkuperänsä, kasvaa biologisten vanhempiensa ja sukunsa yhteydessä, ja omata vanhempi molemmista sukupuolista."
Hehee, pitääpä tosiaan perätäkin umpi-uskovaiselta Puolimatkalta, että kukas se olikaan se jeesus-lapsukaisen biologinen isä ja onkos se, satukirjan mukaan ihmiseksi tullut jeesus-lapsi saanut tuntea biologisen isänsä ja saikos se kasvaa biologisen isänsä kanssa? :D
Minusta näissä kommenteissa ja keskusteluissa on tarpeetonta ja haitallistakin huitoa uskon asioita. Ihan riippumatta mielipiteitä ilmaisevan suhteesta uskontoon. Ehkä noilla purkautumisilla voi omia höyryjä suhautella, mutta ainakaan mitään hyötyä asioiden edistymiselle sellaisesta ei ole; uskonnottomia sellainen ei kovin laajasti kiinnosta (yleensä aiheuttaa myötähäpeää matalaotsaisuudellaan), ja (tölvimisen kohteen kanssa sidoksissa olevia) uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavia sellainen vain loukkaa - eikä varmasti saa ketään ajattelemaan asioita avarammin. Oikeasti.
Mielestäni uskontoa voi kritisoida silloin kun uskontoa käytetään poliittisten päämäärien ajamiseen. Pelkkä uskonnon totuuden kiistäminen ei ole uskonnon pilkkaamista. Ei vaikka joku siitä loukkaantuisi.
Koska Aito Avioliitto porukka on tehnyt tietoisen valinnan olla pitämättä uskonta esillä on parasta ensisijaisesti keksittyä niihin argumentteihin, joita he ekspilisiittisesti esittävät. Mutta:
Tosiasiahan on, että vaikka Aito Avioliitto yhteydessä nämä henkilöt välttävät puhumasta homoudesta sairautena tai syntinä, niin on helppo löytää näiden täysin samojen ihmisten puheita ja tekstejä, joissa he näin tekevät. Siis Aito Avioliitto kontekstissa sanotaan, että ei olla homoutta vastaan eikä "syrjitä" ketään, mutta sitten toisessa yhteydessä löytyy lausuntoja, jotka ovat täysin päinvastaisia. Ristiriita on ilmeinen eikä sen osoittamisessa ole mitään väärää.
" Lapsen oikeuksien sopimukseen vetoaminen edellyttää aina kokonaisvaltaista sopimuksen sisällöllistä tuntemusta ja tulkintaa, todetaan järjestöjen kannanotossa."
Ja tämä "oikea" kokonaisvaltainen tulkinta tapahtuu lastensuojeluliitoissa eettis-moraalisesta kysymyksestä, jossa liiton asiantuntijat ovat sosionomeja ja vastakkaisen näkemyksen esittäjä on kulttuurin ja tradition professori.
Kuten ennenkin on sanottu, näissä lastensujeluliittojen tapauksessa he keskittyvät virheellisesti vain sateenkaariperheiden lasten oletettuun aseman paranemiseen, eivätkä huomio sitä mitä 99,95 % muita lapsista tämä kulttuurillinen muutos aiheuttaa.
Lisäksi koko tulkinta asiasta perustuu lopulta sille, että koska sitä ei ole yksiselitteisesti sanottu, kuten että lapsella on oikeus isään ja äitiin, sitä oikeutta ei ole. Absurdia politikointia.
Tähän perspektiivinä, Vaikka ko. sopimus on hyväksytty Suomessa vasta 1991, YK:n lasten oikeuksien sopimus on vuodelta 1959, jolloin tuskin yhdessäkään YK:n jäsenvaltiossa pohdittiin homojen oikeuksia tästä näkökulmasta.
Jatkoa ajatellen on myös todella kaukainen haave, että YK:ssa hyväksyttäisiin kyseisten artikljone muutoslausekkeita, joissa tämä Puolimatkan esittämä yhteys muutettaisiin globaalisti sukupuolineutraaliksi ja lapsen oikeus biologisten vanhempien ensisijaisuuteen toimia tämän vanhempina "yhdnvertaistettaisiin" oikeudeksi tulla homojen adoptoitavaksi juridisina vanhempina, "yhdenvertaisena lapsen etuna.
Näin ollen, lastensuojeluliittojen näkemys sopimuksen sisällöstä on aivan huttua ja jokseenkin kornia, että HE vetoavat sen kokonaisvaltaiseen tulkintaan Puolimatkaa vastaan.
PS: Nuo humanin "Kuka oli Jeesuksen isä" -kommentit ovat jotakin niin kertakaikkisen typerää että hävettää joidenkin puolesta.
Uskoisin noissa lastensuojelujärjestöissä olevan aihepiirin suhteen laaja-alaista asiantuntemusta ja näkemystä. Vastakkaisen näkemyksen esittäjä on huuhaa-palkittu professori, jolla kaiken lisäksi on tässä asiassa voimakkaasti vaikuttava katsomuksellinen filtteri.
Avioliittolain uudistus vaikuttaa sateenkaariperheiden aseman paranemiseen täysimittaisen tunnustamisen kautta. Uudistus vaikuttaa myös missä hyvänsä perhessä elävän seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren hyvinvointiin siten, että tämä saisi jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuuden ymmärtää, että valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuneisuus ei mitenkään tarkoita elämää marginaalissa.
Tässä puhutaan käytännössäkin useista prosenteista perheistä.
Avioliittolain uudistus ei vaikuta mitenkään lapsen oikeuteen isään ja äitiin tai "biologisten vanhempien ensisijaisuuteen". Muun väittäminen on tahattomaan tai tarkoitukselliseen väärinymmärrykseen perustuvaa epätietoa.
Kenties lapsen oikeuksien sopimusta laadittaessa on haluttu ottaa ennakkoon huomioon, että perhekäsitys saattaa myös muuttua tulevaisuudessa ja muotoilut on siksi kaukonäköisesti jätetty suhteellisen väljiksi.
Olisihan se aika lyhytnäköistä ja ironista, jos lapsen oikeuksien sopimusta sovellettaisiin toimivaa perhettä vastaan siksi, ettei se ole tietyn mallinen.
Tjasin hävyttömästä raivonpuuskasta päätellen tätä sanansaattajaa vituttaa pahemman kerran se, että ne varsinaiset asiantuntijatahot kertovat kuinka asia oikeasti on. Hahaa. :)
Yksi asia minua vaan jaksaa ihmetyttää ja mielelläni kysyisin asiasta lastensuojelujärjestöjen edustajilta.
Jos yksikään tutkimus ei osoita, että samaa sukupuolta edustavien perheiden lapset pärjäävät jotenkin huonommin kuin heteroperheiden lapset, niin mikä on se ongelma jonka tämä avioliittolain muutos korjaa, lasten näkökulmasta?
Sellaista ongelmaa kun ei pitänyt olla olemassa. Muutenhan homoperhe ei olisikaan yhtä hyvä kasvuympäristö kuin muut, jonka asian korjaaminen edellyttäisi avioliittolain muutosta ja laajempaa yhteiskunnallista hyväksyntää.
Tiedän kyllä vastauksen. Se yhdenvertaistaa perheitä muttei todellisuudessa edistä sateenkaariperheiden lasten asemaa millään tavalla. Heillä ei mene hyvin, se tiedetään jopa lastensuojelujärjestöissä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tämä on ainoa selittäjä em. ristiriidalle. Muussa tapauksessa lapset eivät liity asiaan mitenkään vaan järjestöt ovat esittäneet vain näkemyksensä aikuisista ja heidän oikeuksistaan.
Mutta se mitä muuta se tekee, vahingoittaa kaikkia niitä lapsia, jotka eivät elä tällaisessa sateenkaarionnelassa. Ja sitä nämä lastensuojelujärjestöjen edustajat eivät hahmota, miten. Osa kyllä hahmottaa, kuten Jari Sinkkonen, mutta hän ei halua asettua homofundamentalistien kanssa nokikkain.
En ole ikinä kuullut kenenkään hihhulipiirien ulkopuolisen viittavaan Juha Ahvioon tai Tapio Puolimatkaan asiantuntijana tai auktoriteettina näissä asioissa. Paitsi siis tjaasin, joka kieltää yhteytensä hihhulointiin.
Heidän omat yliopistonsa ja tiedekuntansa lähinnä häpeävät heidän toimintaansa.
AA-projektin julkisuuteen näkyvä miehitys ei ole kovin kaksinen. Tai oikeastaan se on huono. He eivät ole saaneet kannattajikseen myöskään merkittäviä järjestöjä tai organisaatioita, kuten on laita tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla.
Kun ajattelen itseni jonkin järjestön/organisaation päättäjäksi, arvioin kannatuksen heittämisen AA-projektille "likaavan" järjestön/organisaation maineen julkisuudessa. Sosiaalisessa mediassa maine voi mennä hetkessä. Parasta on siis pysyä varmuuden vuoksi erossa koko poppoosta. Enemmistön mielipide on selkeästi ja vakuuttavasti tasa-arvoisen avioliittolain kannalla. Sitä voi kannattaa leimaantumatta sen kummemmin.
Ääriuskonnollinen oikeisto tms. ei ole maallistuneessa Suomessa merkittävä yleiseen mielipiteeseen vaikuttaja, kuten se on esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Nimim. "tjas" ei ole mielestäni oikein hahmottanut seuraavaa, mielestäni aika painavaa perustetta avioliittolain uudistamiselle. Tai sitten hän hahmottaa asian oikein hyvin, mutta hyppäämällä kysymyksen yli ehkä yrittää mitätöidä kyseisen näkökulman olemassaolon. Vähän jankuttamiseksi siis menee, mutta minusta seuraavat aiemminkin lukuisia kertoja esillä olleet asiat ovat nimenomaan lasten hyvinvoinnin näkökulmasta aika merkittäviä:
Se, että pärjäävätkö samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhemmoimien perheiden lapset elämässään on yksi asia. Suurin syy pärjäämiseen lienee siinä, että kodista saadut elämän eväät ovat kunnossa. Nimenomaan samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhemmoimiin perheisiin syntyneet lapset ovat käytännössä aina toivottuja, harvemmin esimerkiksi hedonistisen hetken hurman tavoittelun tulosta.
Toinen asia ovat ulkoiset tekijät: esimerkiksi perheen yhteiskunnalta saama vaillinainen tunnustus, satunnaiset käytännön hankaluudet perhe-statuksen kanssa ja muu vastaava täysin turhaan vanhempia kuormittava. Lapsi saattaa joutua tällaisessa jopa välikappaleen asemaan. Yhteiskunnan antama täysi tunnustus perheelle vähentää tällaisia lieveilmiöitä. Mukautuvat ihmiset todennäköisesti pystyvät elämään tällaisten ei-fataalien epämukavuuksien yli, mutta yhteiskunnan ei pitäisi erottelevilla käytännöillä edesauttaa tällaisten hankaluuksien olemassaoloa, vaan tasoittaa tietä.
Aivan suoraan ja yksiselitteisesti samaa sukupuolta olevien vanhempien perheiden täysimittainen tunnustaminen vaikuttaa missä hyvänsä perhessä elävän seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren hyvinvointiin. Yksittäisten perheiden vanhempien asenteisiin ei suoraan voi vaikuttaa, mutta tietoisuus perheiden moninaisuudesta ainakin jossain määrin pääsee "tihkumaan" asian suhteen ongelmallisten vanhempienkin vanhemmoimiin perheisiin, joten niissäkään lapset eivät välttämättä joudu olemaan täysin sateenkaarikielteisten asenteiden vietävissä. Tällainen auttaa siihen, että lapsi saa jo varhaisessa vaiheessa mahdollisuuden ymmärtää, että valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuneisuus ei mitenkään tarkoita elämää marginaalissa.
Avioliittolain uudistukseen liitetty ajatus vahingoittavasta vaikutuksesta muihin perheisiin on tuulesta temmattua. Jos uudistuksen myötä joku kokee avioliittolain uudistuksen heikentävän omaa perhettä, niin tämä joku on ihan erityisen avun tarpeessa.
"Aivan suoraan ja yksiselitteisesti samaa sukupuolta olevien vanhempien perheiden täysimittainen tunnustaminen vaikuttaa missä hyvänsä perhessä elävän seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren hyvinvointiin."
Höpsispöpsis. Ensinnäkin sinulla meni nyt sekaisin kaksi asiaa.
Ensimmäisenä sekoitit homovanhemmat ja homolapset. Homovanhempien kanssa elävän heterolapsen hyvinvoinnista ja sen kehittymisestä tällä muutoksella ei ole sitten niin mitään näyttöä.
Toiseksi, jos me puhumme heterovanhempien homolapsen asemasta ja sen kehittymisestä, asialla ei ole mitään tekemistä avioliittolain kanssa.
Tässä se sinun "suoraan ja yksiselitteisesti" oli pähkinänkuoressa.
---
Se mitä perhearvojen liberalisoitumisesta seuraa ei sekään ole mitään "tuulesta temmattua", luvut ja mekanismit on esitetty sinulle ainakin sen seitsemän kertaa. Sinälläänhän sillä ei olisi mitään väliä vaikka avioliiton keskimääräinen kesto olisi vain 3 vuotta, jos se koskisi vain niitä aikuisia ja kute te homoaktiivit haluaisitte asian määritellä.
Mutta ne lapset. Niitä syntyy, ja valtaosa avioliittoon. Kun se hajoaa, lapsi kärsii. Mitä liberaalimpi suhtautuminen perheeseen, sitä helpommin se hajoaa. Ja varsinkin, ellei sitä avioliittoa katsota edes tarpeelliseksi solmia vaan pysytään avoliitossa.
Lapsen oikeudet on jo nimetty, ja tällä avioliittolain muutoksella käytännössä kaikki suorat ja epäsuorat mekanismit johtavat lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin vähenemiseen. Paitsi siinä spekulatiivisessa tapauksessa, että homovanhempien hetero- tai homolapsen hyvinvointi tällä muutoksella lisääntyy.
Tämä on tiedätkö, smo, jo niin selvää pässinlihaa että mielekkyys jatkaa tätä papukaijamaista jankkaamista alkaa olla vähissä :)
Enpä minä "sekoittanut" yhtään mitään, vaikka lähestyinkin asiaa ehkä sinulle "tjas" yllättävästä näkökulmasta, tuomalla esiin erään avioliittolain uudistuksen vaikutusmekanismin. Totta ihmeessä nimittäin avioliittolailla on heterovanhempien homolapsen aseman kanssa tekemistä. Ei ole mitään syytä unohtaa, että homolapsista tulee ajan myötä homoaikuisia - ja hyvinkin samalla kelpo vanhempia vieläpä.
Samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat askel etäämmälle "liberaalimmasta suhtautumisesta perheeseen". Tämä eduskunnan hyväksymä ja presidentin vahvistama 1.3.2017 voimaan tuleva uudistus korostaa avioliiton ja perheen merkitystä.
On surullista "tjas", kun et ilmeisesti pysty näkemään sateenkaariperheiden arvoa ja merkitystä. Muutamasta parkaisustasi päätellen ehkä koet, että oman vanhemmuutesi arvo on jotenkin kiinni siitä, että omaa perhemalliasi nostetaan siitä eroavien perhemallien kustannuksella?
Koittakaa nyt ymmärtää Tjassia, se on todennäköisesti elänyt koko elämänsä tynnyrissä/kaapissa, omien luonnollisten halujen tukahduttaminen laittaisi kenen tahansa pään sekaisin. Harmi että ainoa elämä jää elämättä.
Lainaus Tjasilta. "Mitä liberaalimpi suhtautuminen perheeseen, sitä helpommin se hajoaa. Ja varsinkin, ellei sitä avioliittoa katsota edes tarpeelliseksi solmia vaan pysytään avoliitossa."
Tjas myöntää siis itsekin että avioliiton solmiminen on askel pois liberalismista ja perhe pysyy paremmin kasassa. Tässä tämän Tjasin loogisuus, tai sanoisinko sen puute. I rest my case.
"Totta ihmeessä nimittäin avioliittolailla on heterovanhempien homolapsen aseman kanssa tekemistä. Ei ole mitään syytä unohtaa, että homolapsista tulee ajan myötä homoaikuisia - ja hyvinkin samalla kelpo vanhempia vieläpä."
Homojen mahdollisuus solmia avioliitto ei vaikuta homolapsen asemaan millään tavalla ennenkuin hän käyttäää tätä oikeuttaan aikuisena, eli avioliittolain muutos ei millään tasolla paranna homolasten asemaa tai hyvinvointia missään perheessä.
Lasten, smo. Meillä oli nyt puhe sinun ja lastensuojelujärjestöjen väitteestä, että lasten asema paranee tällä lakimuutoksella. Minä kysyin, että miten.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen hyvinvointia parantaa se, kun tällä on jo varhaisessa vaiheessa luottamus siihen, ettei yhteiskunta tällaisen henkilöön liittyvään ominaisuuden suhteen ole erotteleva/syrjivä.
Nimim. "tjas" taas nimenomaan jankkaa, tuomatta koko keskusteluun yhtään mitään hedelmällistä ja käyttää täysin kestämättömiä pseudotieteellisiä muka-argumentteja.
Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen nimimerkki ei ole hölkäsen pölähdystäkään kiinnostunut koko asiasta (jo uskonasioiden puuttuminen kommenteista viittaa tähän suuntaan).
Kyseessä on henkilö, jolla on jonkinlainen argumentointifetissi, ja nyt tapetilla kovasti oleva asia on helppo valita kisailukohteeksi. Mikäli nettikeskustelussa keskusteltaisiin smurffien väristä, "tjas" väittäisi niiden olevan vihreitä.
Kyseessä on siis vastaanväittämispäähänpinttymä.
Kyseiselle sieluntilalle on muistaakseni ihan oma oireyhtymä-nimensäkin. Minä en muista, mutta ottakoon joku selvää.
Toivon, etten ole loukannut "Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä hauku muita ihmisiä." -osiota, koska kommenttini on puhtaasti kliininen.
"Seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen hyvinvointia parantaa se, kun tällä on jo varhaisessa vaiheessa luottamus siihen, ettei yhteiskunta tällaisen henkilöön liittyvään ominaisuuden suhteen ole erotteleva/syrjivä."
Eli hän on jo varhaisessa vaiheessa tietoinen, mitä parisuhde ja avioliitto tarkoittavat hänen elämässään ja hyvinvoinnissaan, ja kykenee hahmottamaan ja kokemaan mielipahaa sellaisista eettisistä ja moraalisista yhteiskunnallisista epäkohdista, jotka jotkut ovat määritelleet syrjiviksi. Melkoinen tälli 11-vuotiaan moraalisen kehityksen vaiheelle.
Olen nyt vähän ilkeä, mutta en muista, smo, ikinä nähneeni sinun suoltavan tällaista soopaa :)
Mutta ehkäpä toveri Skribentti haluaisi tulla kokeilemaan, argumentit ovat ns. ilmassa.
Minä taas yritän olla olematta ilkeä. Se ei aina onnistu. Tiedostan kuitenkin, ettei ilkeily ole kovin vakuuttava keskustelutekniikka, vaikka toki joskus keventää omaa tilaa.
Ei esittämäni näkökulma ole soopaa, vaikka et "tjas" asiaa hahmota tai halua hahmottaa.
Kun lapsi varttuessaan alkaa tiedostaa omaa seksuaalisuuttaan ja sitä myöten seksuaalista suuntautuneisuuttaan, alkaa ennemmin tai myöhemmin pohdiskelu omasta tulevaisuudesta. Siinä vaiheessa homonuorelle on oikein helpottavaa tietää, että tuleva kumppani voi täysin hyväksytysti olla samaa sukupuolta.
Minä olen itse(kin) käynyt näitä pohdintoja teini-iässä läpi. En samalla tavoin tiedostaen ja hahmottaen parisuhdetta ja avioliittoa kuin nyt aikuisena - mutta ymmärtäen selvästi olemassaolevan asetelman.
Aika kylmäävä ajatus, että olisit ilmeisesti valmis omalle teini-ikäisellesi sanomaan tämän suoltavan soopaa, jos hän sinulle tällaisista pohdinnoistaan uskoutuisi.
Pete: Viime syksynä "tjas" purki tuohtumustaan eräällä urheiluaiheisella foorumilla, kun keskustelu jääkiekosta ja homoista kävi kuumana. Siellä vaikutti myös uskonnollisen maailmankatsomuksen omaava hahmo, jonka "tjas" otti oppi-isäkseen perhepoliittisissa kysymyksissä. Nimimerkin "tjas" täällä enemmän/vähemmän omin sanoin esittämät ajatukset ovat uskonnollistaustaisia, riippumatta esittäjänsä vakaumuksesta.
Tämä on siis nimimerkin "smo" tapa reagoida siihen, että niin sanotusti tie nousi pystyyn. :)
Kaikki mitä tuossa juuri esitettiin jostakin urheiluaiheisesta foorumista oli aivan täyttä roskaa. Googlesi vain vähän sinua jekutti ja vilkas mielikuvitus täydensi loput.
Edeltävässä kommentissani vastasin sekä Petelle että sinulle. Ja sinun kommenttisi sisältö oli lähinnä jalan polkemisella höystettyä "ei, ei ja ei" -argumentointia. Koetin vielä hivenen vietellä ymmärrystäsi rautalankaa taivuttelemalla ja omakohtaisemmalla lähestymisellä, joskin arvelin jo kirjoittaessani, ettet ole valmis panemaan kovin paljon painoa omakohtaiselle näkökulmalle.
Joo, sovitaan mieliksesi, että oli ihan roskaa, Googlen jekutusta, vilkasta mielikuvitusta ja kaikkea muutakin sellaista.
Miksi nimimerkki Tjasin on niin vaikea ymmärtää, että homojen oikeuksien täysimittainen tunnustaminen parantaa homonuorten - ja lasten asemaa?
Itse voi 16-vuotiaana homoseksuaalina sanoa, että edelleenkään Suomessa homona varttuminen ei ole helppoa. Olen koko ikäni tiennyt olevani homo ja olen ihastunut poikiin jo esikouluiässä. Vaikka vanhempani ovat aina hyväksyneet minut sellaisena, kuin olen, koko ala- ja yläasteen olen saanut päivittäin kuulla homottelua ja ala-arvoisia kommentteja seksuaalivähemmistöistä. Jokapäiväistä elämääni on varjostanut aina kysymys, että miksi en ole samanarvoinen heteroiden kanssa? Miksi parisuhteeni eivät olisi yhtä arvokkaita? Vieläkään en ole saanut vastausta kysymykseeni.
Välillä mietin kaltaistesi kommentteja lukiessani, että onko teillä minkään näköistä kykyä asettua toisen asemaan.
Homoteinille vastaan, että heiltä puuttuu tyystin empatian kyky. Ääriuskovaisilla oma itse ja omat kannat ovat ainoita, jotka mahtuvat heidän ajatteluunsa. He ovat joko äärimmäisen pelokkaita/peloteltuja helvetin tulella taikka äärimmäisen itsekkäitä.
Kuten tuolla toisessa keskustelussa mainitsin, näitä ihmisiä ja heidän ajatteluaan ei muuta mikään muu kuin riittävän lähelle tullut järisyttävä kokemus, kuten oman lapsen homoseksuaalisuus. Sellaisessa tilanteessa punnitaan, kuinka pitkälle itsekkyydessä on mahdollista mennä. Jotkut voivat itsekkyydessään/pelossaan mennä niinkin pitkälle, että hylkäävät oman lapsensa.
Uskotko, homoteini99, että homojen avioliitto - oikeus lopettaa näiden ala-arvoisten kommenttien esittämisen? Minä en usko. Olen näet itsekin ollut joskus nuori ja tiedän, mistä tuo nimittelysi johtuu. Se johtuu siitä, että olet erilainen kuin muut. Olet erilainen asiassa, joka ohjaa teinien käytöstä enemmän kuin mikään muu.
Se nimittely ei johdu siitä että olisit jotenkin "eriarvoinen". Eriarvoisuus on korkean tason käsite ja pitää sisällään paljon asioita. Jakoa rikkaiden ja köyhien välillä voidaan pitää eriarvoistumisena. Maailmassa eriarvoistetaan aina ihmisiä ja asioita korjataan, kun ne aiheuttavat ongelmia ja asia koetaan tärkeäksi. Oikeus saada solmia avioliitto rekisteröidyn parisuhteen sijasta on nyt esitettyä sinulle valtavana eriarvoisuutena, jota se ei ole. Eri nimityksen käyttö eri asiasta (homoliitto, heteroliitto) ei eriarvoista, mutta se erottelee. Se on myönnettävä.
Se että erottelusta seuraa eroteltujen ryhmien eriarvoisuutta on yleensä seurausta erotellun ryhmän ominaisuuksista sekä ihmisten suhtautumisesta ryhmään. Romanit ovat suomalaisia, heillä on jopa enemmän oikeuksia kuin kantasuomalaisilla (armeija, eläke), muttei tämä ole syynä siihen että he joskus kokevat olevnsa eriarvoisessa asemassa kun eivät tule valituksi töihin. Heillä on maine ja heistä on mielikuva. Sekään ei muutu vaikka romaneista alettaisiin käyttää jotakin eri nimeä. Tummaihoisista amerikkalaisista tätä nimi-asiaa on jo yritetty (african-american). Näihin nimimuutoksiin uskovat nyt ovat vähän hölmöjä, sellaisia näennäisiä kehittäjiä.
Ikävä tosiasia on, että parisuhteesi on tärkeä, mutta yhteiskunnalle se ei ole niin tärkeä kuin heteroparisuhde, joka tuottaa lapsia. On paljon vammaisia ihmisiä, jotka ovat samassa asemassa. Myös heteroiden joukossa on lapsettomuudesta kärsiviä ja käytännössä heitä koskee sama asia. Myös he saavat osakseen yhteiskunnan paineet ja odotukset tehdä lapsia, ja usein parisuhde hajoaa jos toinen osapuolista ei kykene saamaan lapsia. Aivan varmasti myös he kärsivät, kuten vammaisetkin omasta vammastaan. Ainahan näin on ollut.
Nyt 2013 jälkeen, homoseksuaalien asema on voimakkaalla kampanjoinnilla nostettu kuitenkin tikunnokkaan tästä em. ryhmästä. Syytä sille on vaikea hahmottaa. Liike käynnistyi jostakin, se suunniteltiin kampanja-agendaksi, se sai riittävästi tukijoita ja nyt sellainen homoaalto vyöryy ympäri maailmaa. Tässä ajassa nyt vain syntyi tällainen ilmiö, ja on sääli, että sinäkin, homopoika99, ahdistat suotta itseäsi sillä aiheen vain voimistaessa eriarvoisuuden tunnettasi. Ilman tätä kampanjaa, tuskin olisit tehnyt muuta kuin kasvanut siihen, että sinä solmit kumppanisi kanssa rekisteröidynnparisuhteen joskus, ja että on hyvä että se tunnustetaan ja että se tuo teidän suhteelleenne pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki ne oikeudet, jotka avioliittoonkin kuuluvat.
Tämä Tahdon-kampanja sai sinut vain uskomaan, että se ei olekaan hyvä. Ja siitä nämä ongelmat sitten alkoivat ja ne kärjistyvät edelleen. Avioliitto on nimittäin joillekin ihmisille erittäin tärkeä asia, ja meidän mielestämme homoseksuaalit eivät siihen kuulu. Ainoastaan yksi missä ja yksi nainen, jotka toivottavasti hankkivat biologisia lapsia ehyeen ja stabiiliin perheeseen.
Tiedän kyllä vastauksen. Se yhdenvertaistaa perheitä muttei todellisuudessa edistä sateenkaariperheiden lasten asemaa millään tavalla. Heillä ei mene hyvin, se tiedetään jopa lastensuojelujärjestöissä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Tämä on ainoa selittäjä em. ristiriidalle. Muussa tapauksessa lapset eivät liity asiaan mitenkään vaan järjestöt ovat esittäneet vain näkemyksensä aikuisista ja heidän oikeuksistaan.
tjas (ei rekisteröitynyt) • 12.08.2015 23:24
Korkki kiinni jo pidemmäksi aikaa ja foliohattu päähän. :)
On pakko kommentoida tuota tjasin tekopyhää vuodatusta.
Näyttää siltä, ettei tjas halua erottaa heteroseksuaalien parisuhdetta siinä mahdollisesti tapahtuvasta lasten hankinnasta. Sillä se on se hänen perustelunsa etuoikeuttaa heteroita ja kuvitella, ettei se ole eriarvoistamista, vaan erilaisuutta.
Ja kuitenkin tjas epäloogisesti itsekin myöntää, ettei heteropari niin itsestään selvästi hankikaan niitä lapsia, vaan vain "toivottavasti".
Karu todellisuus on kuitenkin se, etteivät tjasin toiveet muuta sitä tosiasiaa, että heteroparien etuoikeuden avioliittoon perusteleminen lasten hankinnalla ja kuitenkin edellyttämättä sitä avioliiton ehdoksi on yksinkertaisesti tekopyhää ja eriarvoistavaa.
Lapsettomiksi syystä tai toisesta jäävät heteroparit ovat tjasin logiikan mukaan aivan yhtä vähempiarvoisia yhteiskunnallisesti. Silti he saavat solmia avioliiton, vaikka lopputulos on lapsien hankinnan kannalta tismalleen sama kuin homo- tai lesbopareilla. Siinä eivät paljoa paina kornit selittelyt, että toivotaan heteroparien muuttavan mielensä ja että lisääntymiskyvyttömät heteroparit kyllä voisivat toisessa todellisuudessa hankkia biologisia lapsia - kyse on eriarvoisuudesta, kyse on syrjinnästä juuri erilaisuuden perusteella ja niin kauan kun avioliitossa olevilta heteropareilta ei vaadita lasten hankkimista avioliiton solmimisen tai säilymisen ehtona, ei avioliitto ole lasten hankintaa varten. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Hauska argumentti muuten tuo nimitys-ongelma. Siinä tjas vaan sekoittaa itse ryhmistä käytetyt nimet yhteiskunnan instituutiosta käytettyyn nimeen. Seksuaalivähemmistöihin kohdistunut syrjintä kumpuaa nimenomaan heidän parisuhteistansa, jotka ovat näkyvin tapa, jolla he erottuvat ja joidenka johdosta heidät halutaan erottaa muista. Kun lainsäädäntö lakkaa erottelemasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten parisuhteita vähempiarvoisiksi, on sillä vaikutusta ihmisten asenteisiin. Ovathan ne muuttuneet hurjasti siltä ajalta, kun homoseksualisuus dekriminalisoitiin ja lopulta poistettiin sairausluettelosta, koko ajan kohti parisuhteiden tasavertaista tunnustamista ilman keinotekoista erottelua.
On vaikea käsittää, miksei tjas tätä muuttuvan lainsäädännön vaikutusta asenteisiin halua tunnustaa, vaikka on tässä koko ajan valitellut "homo-aalloista" ja "homosaatiosta" ja on vieläpä itse todennut kuinka "kamppanja" on saavuttanut enemmistön ja paljon kannattajia. Miten sen on ollut mahdollista saada avioliittolain muutos aikaan, jos yhä useampi ihminen, jopa selkeä enemmistö ihmisistä kyseisissä maissa ei olisi tuulettanut asenteitaan ja todennut, että nimittely on väärin, samoin kuin sen perustelu, eli seksuaalivähemmistöjen syrjintä?
Jos tätä kamppanjaa hlbti-oikeuksien ja tasa-arvon puolesta ei olisi koskaan syntynytkään 1960-luvulla, ei homopoika99 välttämättä edes uskaltaisi elää omana itsenään puhumattakaan että hänen parisuhdettaan mitenkään tunnustettaisiin.
Tietysti kaikkia kiusaajia ei järkipuheella saada olemaan ihmisiksi. Kiusaamiseen on kuitenkin olennaisesti helpompi vaikuttaa, jos yleinen ilmapiiri on hyväksyvämpi, eikä erottele ihmisiä eriarvoisiin lokeroihin mielivaltaisin perustein ja stigmatisoiden. Jälkimmäisen kaltaisessa ilmapiirissä tjasin ja muiden kiusaajien on helpompaa toimia ja tästä syystä tjas ei halua siihen muutosta avioliittolakia muuttamalla.
Nimimerkin "tjas" kommentissa oli paljon kirjaimia ja sanoja, mutta aika niukasti mitään varsinaista näkökulmaa. Kiteytetysti sanomansa oli: seksuaalivähemmistöihin kuuluvien olisi syytä olla vain hiljaa ja tyytyä annettuun. Yhdenveritaisuuteen pyrkiminen on muiden etuoikeuksien tallomista.
"On pakko kommentoida tuota tjasin tekopyhää vuodatusta."
Tekopyhäksi kutsutaan ihmistä, joka neuvoo ja moralisoi muita ohjein, joita ei itse noudata. Voitko vielä tarkentaa, millä tavoin tuo kommentti oli tekopyhä?
Vai käytätkö yleisesti vain negatiivisen merkityksen omaavia sanoja, tarkemmin tietämättä mitä ne tarkoittavat. Epäilen tätä jälkimmäistä, tahti on ollut täällä poordilla kiihtyvä.
Pahoittelut, en juuri jaksanut muuten kuin seliailla tuota selvästi tunnepitoita vuodatusta. Ehkä siellä oli joku pointtikin mutten saanut siitä kiinni.
Tekopyhyys tarkoittaa myös viattomaksi tekeytymistä, vilpillisyyttä ja teeskentelyä.
Suosittelen tosiaan, että jatkossa viitsit perehtyä viittaamaasi tekstiin, ennen kuin lähdet esittämään siitä johtopäätöksiä. Se ei tosiaan taida olla vahvin puolesi, mutta en silti ala tekemään sitä puolestasi. Et ansaitse sellaista apua.
Ja mitäköhän vilpillistä ja teeskentelevää kommentissani oli?
Sen lisäksi siis, että sinä pallero kuvittelet minulla olevan jokin uskonnollinen motiivi, jota peittelen. Sama mantra kuin "smo" jo esitti.
Hauskaa sinänsä, sillä uskonnottomuutta on mahdotonta todistaa. Syytökset siihen liittyen ovat puhdasta henkilökohtaista herjaa, johon en ole yhtä ainutta kertaa syyllistynyt täällä, ellen olisi ensin selittänyt seikkaperäisesti miksi pidän jotakin näkökulmaa typeränä.
Muutamat nimimerkit täällä, kuten "Pete", "human", "homopallero" näin nopeasti muisteltuna, ovat käytännössä jokaisessa viestissään muistaneet kritisoida kirjoittajaa henkilökohtaisilla herjoilla, nimittelyllä ja muulla asiattomuudella.
Vaikkeivat ne täällä juuri kosketa, juuri ne ovat se syy miksi tämä asetelma hakeutuu avoimeen konfliktiin ennemin tai myöhemmin. Ihan vain siksi, että se on asiatonta ja huonoa käytöstä, jota kaikki eivät loputtomasti katsele.
Ja tämän sanominen sitten perinteiden mukaan tulkitaan uhkailuksi, joka vain alleviivaa sitä ettei tässä keskustelussa ole enää mitään sääntöjä, joita kannattaisi noudattaa. Ja sillä tavoin ei todellakaan luoda yhtään mitään, kuten parannusta homojen asemaan.
Oho, onko nimim. "tjas" "luomassa täällä parannusta homojen asemaan? Useimmat argumenteistasi on kopioitu kristilliskonservatiivisista lähteistä suoraan rapakon takaa. Siksi keskustelu ilmiöiden todellisesta luonteesta kanssasi on mahdotonta. Niissä olevaa uskonnollisfundamentaalista perustaa on turha kieltääkään.
Näillä esittämilläsi ennakkoluuloihin ja stereotypioihin perustuvilla jankkauksillasi ei järkevään keskusteluun ole mahdollisuuksia.
Liität keskusteluun keksimiäsi käsitteitä (mm. stabiili perhe), joilla ei ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa. Kylvät ennakkoluuloja samaa sukupuolta olevista perheistä ja herjaat yksittäisiä henkilöitä (mm. Jani Toivola) ja heidän perhettä.
Normaali heteromies ei täällä Ranneliikkeessä jaksaisi houria. Toivottavasti saat mukavan korvauksen vaivastasi.
Tuossa yllä käydyssä lyhyessä keskustelunpätkässä nimimerkin "smo" kanssa tuli lyhyesti ja ytimekkäästi käytyä läpi muutama keskeinen argumentti sekä sen vasta-argumentti.
Sikäli kun olen täysissä järjissä ja muutamissa, aika hulppeissakin olosuhteissa saanut kunnian osoittaa auktoriteetteina pidettyjä tahoja väärässä olleiksi ja linjannut heidän "politiikkansa" uudelleen, mielestäni osoitin että tällä kertaa lastensuojelujärjestöt, sekä geneerisesti vastaavia väitteitä lasten hyvinvoinnin kehittymisestä tekevät tahot ovat väärässä.
Tämä väärässä oleminen selkenee lukemalla nämä lopulta kovin yksinkertaiset perustelut ja nimimerkin "smo" vastaukset niihin. Sellaista skenaariota, jossa avioliittolain muutos parantaisi lasten asemaa, ei ole olemassa. Se on uskomus, mantra, ja parhaimmillaankin vain pientä osaa koskettava spekulaation kohde ilman ensimmäistäkään todistetta paikkaansa pitävyydestä. Jopa vaikutusten ilmaantumisen aikaväli oli viime käsittelyssä epämääräinen "ehkä jopa 100 vuotta".
Se mitä tämä sitten tarkoittaa on, että esimerkiksi Tapio Puolimatkan argumentit lasten oikeuksista asettuvat hiukan toiseen valoon. Niillä ei nimittäin ollutkaan päteviä vasta-argumentteja, joihin on kyllä vedottu. Siis vedottu nimenomaan siihen, että nämä auktoriteetteina pidetyt lastensuojelujörjestöt ovat toista mieltä. Nyt kun alkaa näyttää siltä, että näiden järjestöjen kannanotot ovat olleet ilmaa, yllättäen Puolimatkan argumentit seisovat tukevammin. Niistä on itketty, niitä on kyseenalaistettu:
- ei YK ole sanonut millainen on vanhempi tai että heidän kuuluu asua yhdessä
- kyllä juridinen vanhemmuus on yhtä hyvä lapselle kuin biologinen, vaikka kaikissa juridisen vanhemmuuden perhemalleissa on todennettavia ongelmia
- ei lapsella ole oikeutta olla ja elää biologisen vanhempansa kanssa vaan vain tietää ketä he ovat
Jne. Täydellisen absurdeja väittämiä, jotka suoranaisesti raiskaavat lapselle ja tämän yksinkertaiselle maailmalle keskeisiä elementtejä. Ja miksi? Että lapset voidaan ulkoistaa perheistään, joka on edellytyksenä sille, että homojen perhettä voidaan paremmin rinnastaa heteroperheeseen ja väittää sitten näiden olevan täydellisen samanlaiset ja yhdenvertaiset. Ja aloittaa sen viidakkorummun takominen torilla.
Huomionarvoista on, että tjasin ja smo:n keskustelu päättyy siihen, että tjas väistää aiheesta jatkamisen tyrmäämällä sen sijaan smo:n Petelle esittämän täysin aiheeseen liittymättömän väitteen siitä, että hän (tjas) olisi esiintynyt jollain muulla foorumilla.
Se, miten tjas lopulta omasta mielestään muka osoitti lastensuojelujärjestöjen kannanoton olleen "väärä", onkin sitten kyseisen kirjoittelijan päänsisäisen maailman ulkopuolella täysi mysteeri.
Absurdia on muuten yhtäältä ohimennen tunnustaa, että lastensuojelujärjestöt ovat aivan oikeassa todetessaan, ettei lapsen oikeuksien sopimus määrittele mitään tiettyä ihanneperhemallia (tjasin sanoin "selvästi sano") ja kuitenkin toisaalta väittää tämän toteamista absurdiksi, koska se kuitenkin muka niin tekee.
Riippumatta siitä, mikä on ollut perhekäsitys silloin kuin lapsen oikeuksien julistuksen teksti on julkaistu, ovat sen muotoilut tarkoituksella sellaisia kuin ovat, eli väljiä sillä tarkoituksella, että samoja periaatteita voitaisiin soveltaa myös mahdollisesti erilaisessa tulevaisuudessa ja keskenään erilailla kehittyvissä maissa. On muuten hyvä erottaa toisistaan lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959 ja varsinainen lapsen oikeuksien sopimus vuodelta 1989, sillä vain jälkimmäinen on valtioita sitova ja on myös paljon laajempi ja yksityiskohtaisempi kuin edellinen. Tuodessaan esille sen, kuinka vaikeaa olisi muuttaa sopimuksen muotoiluja selvemmiksi, tulee tjas ironisesti itse asiassa osoittaneeksi miksi maailmanlaajuisesti pätevien sopimustekstien muotoiluissa on johdonmukaista olla tiettyä väljyyttä. Muutenhan niistä ei oikein tulisi mitään.
Täysin absurdia on myös tjasilta katsoa jotenkin osoittaneensa, ettei avioliittolain muutos mitenkään muka voisi parantaa lasten asemaa. Tähän johtopäätökseen tjas päätyy erottamalla sateenkaariperheiden lapset mekaanisesti vanhemmistaan ja siten antamalla ymmärtää, ettei vanhempien kokemus yhteiskunnan täydestä tunnustuksesta voisi mitenkään positiivisesti vaikuttaa perhe-elämään ja leikkimällä, ettei tietämys eriarvoistavan erottelun puuttumisesta lainsäädännössä seksuaalisen suuntauksen perusteella voisi muka missään vaiheessa ennen aikuisuutta vaikuttaa positiivisesti seksuaalivähemmistöön kuuluvaan herkkään nuoreen. Tai noh, ainakin nämä smo:n vastauksissaan esittämät vaikutukset tjas sivuutti kokonaan, mikä hänellä on tapana tehdä kun omat väitteet alkavat näyttäytyä naurunalaisina.
Aivan omaa luokkaansa tjasin soveltamien absurdien väitteiden joukossa on leikkiä, että kun tutkimusten enemmistö osoittaa ettei vanhempien seksuaalisella suuntauksella ole vaikutusta suuntaan tai toiseen, tarkoittaa se yhtäkkiä, ettei millään sateenkaariperheellä voisi (lue: saisi) olla mitään ongelmia koskaan ikinä milloinkaan. Tarvittaessa varmaan tämäkin "petos" voisi tjasin mielestä varmaan olla kelpo tekosyy sulkea samaa sukupuolta olevat parit avioliiton ulkopuolelle, jos hän joutuisi tunnustamaan, että muutos auttaisi sateenkaariperheitä.
Pieni huomio nimimerkin "tjas" väitteeseen: en ole väittänyt, että tällä olisi uskonnollista motiivia. Sen sijaan totesin, että esittämänsä ajatukset ovat uskonnollislähtöisiä.
Ottamatta kantaa heteroparisuhteen ja homoparisuhteen kategoriseen "tärkeyteen" toisiinsa verrattuna, ei noiden toisiinsa rinnastuvien (täydellinen päällekkäisyys on esim. lapsettomuuden valinneiden tai adoptiovanhempien kohdalla) parisuhteiden erottelu ole tarpeellista tai perusteltua, koska erottelu ei hyödytä mitään, vaan rajoittaa yhdenvertaisuutta.
Ja... avioliittolain uudistus ei millään tavoin johda mihinkään lasten perheestä "ulkoistamiseen". Älä "tjas" viitsi höpöttää.
"erottelu ei hyödytä mitään, vaan rajoittaa yhdenvertaisuutta."
Koska kaikkea sanottua ei kannata toistaa, koitetaan nyt jälleen silti oikoa tätä dogmiksi muodostunutta, kaiken kumoavan yhdenvertaisuuden käsitteen palastelua.
Viimeksihän me keskustelimme mm. siitä, kuinka erottelu on tieteellisen metodin perusta ja jolla on jo sinänsä omat hyvät puolensa. Puhuttiin siitä, että rekisteröityä parisuhdelainsäädäntöä olisi esimerkiksi helpompi kehittää irrallisena avioliittolaista, palvelemaan homosuhteille merkityksellisimpiä tilanteita. Se on hyöty.
Olet kiistänyt sen hyödyn, mutta ilman mitään näyttöä siitä, että erottelun purkamisella olisi positiivisia vaikutuksia. Kaikki esitetyt spekulatiiviset positiiviset vaikutukset on kyseenalaistettu.
Sitten on sellainenkin hyöty kuin se, että kaiken avioliiton merkityksestä jo tultua sanottua, kaikki ihmiset eivät halua että heidän parisuhteensa samaistetaan homosuhteeseen. Sinä kutsut sitä "homo-ongelmaisuudeksi", mutta kyse on silti mielipiteestä, joka ihmisellä saa olla oman suhteensa luonteesta. Tämä väkivaltainen"yhdenvertaistaminen" loukkaa ihmisiä, ja sinä naurat sen päälle, halveksut, mustamaalaat ja jopa uhkailet, jollei sinun tahtosi tapahdu.
Ja edelleen, kaikki tämä tapahtuu perustuen pelkkiin spekulaatioihin siitä, mihin tämä yhdenvertaistaminen saattaisi johtaa.
Niin miten voit sanoa, ettei erottelusta ole mitään hyötyä? Voit sanoa niin vain siksi, että dogmisi yhdenvertaisuuden tavoittelusta omassa päässäsi ohittaa kaikki muut hyötynäkökohdat, ollen jokin kyseenalaistamaton, moraalinen kategorinen imperatiivi.
Yhdenvertaisuus on tärkeä periaate epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden kitkemisessä ihmisten välillä, mutta teille tämä käsite tuntuu olevan rajaton ja ylivertainen, joka alistaa kaikki muut hyödyt ja näkemykset alleen.
Ja tiedät varmaan, että se ei silloin poikkea millään tavalla siitä, kun joku perustelee asiansa "Jumala haluaa niin". Ja jos oikein tarkasti katsot, sitähän tämä muistuttaa päivä päivältä enemmän.
Et ole "tjas" niitä myönteisiä vaikutuksia kiistänyt oikein kuin väittämällä niitä spekulatiivisiksi, vaikka asiaa on sinulle perusteltu niin henkilökohtaisten kokemusten kautta kuin vertaisiin ilmiöihin rinnastamallakin. Sinun argumenttivalikoimaasi avioliittolain uudistusta vastaan puolestaan on kuulunut jopa väite (vertaisen ilmiön, eli) USA:n rotuerottelun päättämisen hyödyttömyydestä ja haitallisuudesta (toki olet myös pyrkinyt kiistämään ilmiöiden vertaisuuden).
Ja edelleen; avioliitolle pitämäsi puolustuspuheet (joiden sisällön osalta olen suurimmalta osin yhtä mieltä kanssasi) ovat samaan aikaan puolustuspuhetta myös samaa sukupuolta olevien välisille avioliitoille. Näin on halustasi riippumatta - vain siksi, koska samaa sukupuolta olevat parit ja näiden vanhemmoimat perheet ovat samastettavissa eri sukupuolta oleviin pareihin ja näiden vanhemmoimiin perheisiin.
Se, että kaikki ihmiset eivät halua kokea parisuhteensa samastamista homosuhteeseen, on tietysti aika murheellista. Kiinnostaisi, että ovatko ne niitä samoja, jotka eivät haluaisi esimerkiksi samastua yksilöinä Suomen kansalaisuuden kautta homoihin. Tuollainen halu on kuitenkin huono peruste erottelulle. Tuon kansalaisuuskysymyksen lisäksi vähän sama, kuin joku katsoisi loukkaavaksi tummaihoisen tai juutalaisen asioimisen samassa kaupassa, samassa käymälässä - tai matkustamisen samassa junanvaunussa.
Mielipidemittausten mukaan kuitenkin suurin osa suomalaisista tukee samaa sukupuolta olevien parien oikeutta avioliittoon ja runsas kolmannes vastustaa.
Puolimatka ja aitoavioliittoaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä sateenkaariperheille - ja erityisesti sateenkaarinuorille aiheuttamaansa mielipahaa. Puolimatkan kirjoitus julkaistiin paikallislehdessämme, jota oma lapseni/nuoreni lukee.
Varmaan aika harva nuori tulee kysymään vanhemmiltaan seksuaaliasioista. Kehitykseen kuuluu irrottautua vanhemmistaan ja hakea tietoa ja vastauksia muualta. Uskoisin tämän olevan haastavaa aikaa heteronuorelle, joten varmasti se on sitä joskus vielä haastavampaa sateenkaarinuorelle. Vanhemmat eivät sitä prosessia oikein voi kiiruhtakaan, ja raja auttamisen ja häiritsemisen suhteen on hiuksenhieno.
Täytyy vain toivoa, että vuonna 2015 nuoriso on jo sen verran valistunutta ja rohkeampaa, että heille seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuus on itsestäänselvää.
"Sinun argumenttivalikoimaasi avioliittolain uudistusta vastaan puolestaan on kuulunut jopa väite (vertaisen ilmiön, eli) USA:n rotuerottelun päättämisen hyödyttömyydestä ja haitallisuudesta (toki olet myös pyrkinyt kiistämään ilmiöiden vertaisuuden)."
Muistaakseni me koitimme tuolla kertaa haarukoida sitä, millä aikavälillä näitä odottamianne muutoksia tapahtuu. Taisi olla niin, että linkitin Ylen artikkelin rasismin tilasta USA:ssa, reilut 60 vuotta rasisminvastaisten lakien säätämisen jälkeen. Hieman epäilen, että homoasia ottaa vähintään saman ajan, koska on myös niin, että ihonväri tai silmälasit ovat eri asia kuin suoranaista vastenmielisyyttä aiheuttava seksuaaliköyttäytymisen poikkeama.
---
70.000 kannatusilmoitusta lähestyy. Lueskelin tuolta keskustelufooruminne puolelta hieman odotuksianne tämän aloitteen menestyksestä ja täytyy sanoa, että toivottavasti "yhtä vahva väärässä oleminen" jatkuu myös eduskunnan käsittelyssä ;)
Asia ei missään nimessä ole taputeltu, kannattaa valmistautua.
Halu erottua vastenmieliseksi kokemastaan asiasta on täysin luonnollista ja se että sinä koet sen murheelliseksi, johtuu vain sinun omasta näkökulmastasi. Sinä haluaisit, että kaikki mielellään samaistaisivat avioliiton sekä miehen ja naisen, että samaa sukupuolta edustamiin pareihin. Se ei siis ole muuta kuin mielipide, mikään ei suoranaisesti pakota purkamaan tätä erottelua. Muu kuin mielipide, josta määrätään.
Nyt kyse oli kuitenkin niistä hyödyistä ja väitteestäsi, että erottelussa niitä ei ole. On tietysti liberalistista varmasti karua ajatella vaikkapa niin, että Yhdysvalloissa valkoihoisten kulkua joidenkin kaupunkien tietyille asuinalueille rajoitetaan. Vaikka syy olisi niinkin yksinkertainen kuin kokemus väkivallan uhasta ja kaikkien turvallisuus. Niitä varten, ketkä uskossaan sokeina antavat periaatteidensa ohittaa terveen järjen ja katusilmän.
Jonkun on oltava tietä raivaamassa. Aikaa yhdenvertaisuuden kattavaan toteutumiseen voi kulua, mutta prosessin hitaus ei ole peruste nostaa käsiä pystyyn.
Halu erotella ja asettaa ihmisiä lain edessä eri arvoiseen asemaan ei ole kestävä peruste kategorioiden luomiselle. Koska homoparit eivät tarvitse sen ihmeellisempää kohtelua yhteiselämää säätelevän lain edessä kuin heteroparit (ja toistepäin), niin on oikein perusteltua säädellä yhteiselämää täsmälleen samoilla pykälillä. Tässä ei ole kyse tieteen tekemisestä, vaan avioliitosta.
Itselläni on mielestäni ollut aika realistinen ja oikea kuva siitä, että Aito Avioliitto -poppoon tasa-arvoisen avioliittolain vastainen hanke saa nimiä kerättyä eduskuntakäsittelyyn tarpeellisen määrän. Kun aloite julkaistiin, totesin, että sillä on hyvinkin mahdollisuudet saada riittävä määrä allekirjoituksia. Viittasin tuolloin myös uskonnollisilla kesäjuhlilla kerättäviin allekirjoituksiin. Olisin ehkä hämmästynyt, jos näin ei olisi tapahtunut.
Muistutan vielä, että pelkästään kehittämällä lakia rekisteröidystä parisuhteesta, mikään laki ei asettaisi homoja lain edessä eriarvoiseen asemaan. Kuten jo aiemmin todettiin, kyse on vain haluamastanne nimityksestä, jota tästä parisuhdemuodosta käytetään. Ja joka samalla loukkaa monia sellaisia, jotka eivät halua avioliittonsa rinnastuvan homoliittoon millään tasolla.
En tiedä, onko vastaavaa esimerkkiä koskaan ollut maailmanhistoriassa. Siis että vain valtava pakkomielle saada käyttää jostakin jotain nimeä saa tällaiset mittasuhteet ja luo tällaisen vastakkainasettelun. Tuskin, koska siinä ei olisi, eikä ole, mitään järkeä.
Ei kyse ole suoranaisesti lain nimityksestä, vaan itse laista ja sen pykälistä. Siitä, että parin yhteiselämää pitää säädellä täsmälleen samoilla (ei siis rinnakkaisilla, vaikka kenties täsmälleenkin samanlaisilla) pykälillä liiton osapuolten sukupuolista riippumatta, koska kyse on keskenään täysin vertaisista asioista. Lain nimitys on sivuseikka, vaikka on tietysti vaikea kuvitella, että lailla olisi puolisoiden sukupuoliin sidotut eri nimet. Erottelu lain edessä on avain eriarvoiseen kohteluun.
Tuo mainittu loukkausargumentti on kyllä vetelää ulostetta. Vaikka joku niin kokisikin, niin se on huono peruste pitää erottelevaa käytäntöä voimassa. Kysyn nyt suoremmin: pitäisikö "tjas" sinusta sen vaikuttaa lainsäädäntöön, että jotkut kokevat loukkaavaksi tullessaan samastetuksi homoseksuaaleihin henkilöihin Suomen kansalaisuuden kautta?
Höpö höpö. Kyse on nimenomaan nimityksestä ja siitä, että itkupotkuraivareiden uhalla sisällöltäänkin täysin identtinen lainsäädäntö on varppina syrjivä. Kun ei saa erotella, eikä se ole yhdenvertaista.
Huomaat varmaan että tämä setti kuluu ihan silmissä. Nämä on niin kuultu ja alas ammuttu.
Miksi sinä "smo" muuten loukkaannut, jos homoseksuaalisuutta verrataan pedofiliaan, sillä se on kliinisesti täysin rinnasteinen seksuaalisen halun kohdehäiriö? Eihän homoilla ja pedofiileillä ole mitään tekemistä keskenään, senhän tietävät kaikki.
Minä en halua että avioliittoni rinnastuu homoliittoon, sillä niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Millään inhon tunteilla ei ole lainsäädännön kannalta mitään merkitystä. Homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettu inho koskettaa pienehköä joukkoa (yleensä varttuneempia) "hetero" miehiä ja kohdistuu yleensä aina homoseksuaalisiin miehiin. Lainsäädännön tehtävä ei ole legitimoida näitä inhon tunteita vaan pikemmin asettaa ulkoisia rajoitteita niiden toteuttamiselle. Joku voi esteettisistä syistä inhota lihavien ihmisten avioliittoja ja joku toinen rodunpuhtaussyistä inhota rotujen välisiä liittoja.
Tähän inhoon vetoaminen on toistaiseksi kaikkein huonoin argumentti, jonka Tjas on esittänyt. Ja tosiasiassa se on ainoa todellinen argumentti, jolla tämä AA - kerho on liikenteessä kun pseudoargumentit ja valetutkimukset heitetään roskakoriin.
Ei voida kieltää ketään tulemasta loukkaantuneeksi jos oma avioliitto vertautuu homoseksuaalien avioliittoon. Tämmöiset pelkän toisten ihmisten olemassaolon aiheuttamat loukkaantumisen tunteet eivät sivistysmaissa nauti kuitenkaan mitään sen erityisempää oikeussuojaa. Olisi lähes ennenkuulumatonta, että länsimaisessa oikeusvaltiossa vähemmistön oikeuksien rajoittamista perusteltaisiin sillä, että jotkut enemmistöön kuuluvat tuntevat inhoa vähemmistöä kohtaan.
Todellakin, "tjas", tuo mainitsemasi valtava maailmanhistoriallinen pakkomielle näyttäytyy joidenkin homo-ongelmaiseten epätoivoisena takertumisena haluun erottaa jollakin mystisellä tavalla ällöttäväksi tuntemansa kansanryhmä aivan eri karsinaan kuin missä oikeat kunnon ihmiset ovat. "Apua, samassa bussissa on homopariskunta, nyt kaikki luulevat varmasti että minäkin olen homo!"
Eikös takavuosina ehdotettukin, että homot pitäisi siirtää kaikki Ahvenanmaalle, niin heteroiden (lue: homo-ongelmaisten omasta seksuaalisuudestaan epävarmojen luusereiden) ei tarvitsisi heitä omassa heterokuplassaan katsella.
Toivon silti, että oma avioliittosi pysyy kasassa vielä 1.3.2017 asti ja vielä hyvän aikaa sen jälkeenkin. Ehkä sen koossa pysymiseen kuitenkin kannattaisi panostaa jollakin rakentavammalla keinolla kuin taistelemalla tuulimyllyjä vastaan.
Ja blaa blaa. Heilutetaan yhdessä pointille, siellä se mennä liihottaa.
Aiotko, "smo", milloin julkaista edellisen kommenttini?
Tiedän että siinä rinnastettiin homot ja pedofiilit (samaan seksuaalisen halun kohdehäiriön kategoriaan kuuluviksi, ICD-10) etkä sinä halua niitä rinnastettavan toisiinsa sen enempää kuin minä haluan avioliittoa ja homoliittoa rinnastettavan keskenään.
Niin, onhan tuo veivaamasi nauha "tjas" on kulunut. Relevanttia informaatiota ei juuri enää ole luettavaksi, mutta vielä itse nauha sinnittelee ikuista looppiaan virttyneenä ja rispaantuneena. Osa nauhasta lienee noin puolen vuosisadan takaa ja uusimpiakin osia on veivattu hyvinkin vuosikymmenen.
Ei tuo inhoon vetoaminen ole mielestäni kaikkein huonoin nimimerkin "tjas" argumenteista, mutta kyllä se top-listalle sentään pääsee. Uskon kyllä, että tuon argumentin kuvaama asenne näyttelee vahvaa osaa Aito Avioliitto -poppoota ajavana voimana. En tiedä, onko tämä inho-argumentti kuitenkaan ihan ennenkuulumaton, kun lakeja on maailmassa säädelty. Yleensä tuota "inho"-ulottuvuutta on yritetty pukea salonkikelpoisempaan muotoon. Tulee mieleen esimerkiksi tapahtumat 1930-luvun loppupuolen Saksassa.
Kahta identtistä lakikokonaisuutta ei ole mielekästä ylläpitää, eikä etenkään identtisen lainsäädännön tapauksessa erottelulle voi olla perusteita.
Homoseksuaalisuutta ei pidetä seksuaalisuuden "kohdehäiriönä", vaikka toki jotkut etenkin uskonnollis-motivoituneista näkökulmista ihmisen seksuaalisuutta tarkastelleet mielellään tällaisesta ovat puhuneet. Kohdehäiriöstä puhuminen edellyttäisi, että joku olisi tietoisesti rakentanut tietyllä lailla toimivan seksuaalisuus-kokonaisuuden, jossa seksuaalisuus olisi tarkoitettu lisääntymiseen. Oikeastihan lisääntyminen kuitenkin on satunnainen seuraus seksuaalisuudesta.
En minä loukkaannu, jos joku "kliinisesti" rinnastaa homoseksuaalisuuden pedofiliaan. Samalla tavoin ilmiön voi "kliinisesti" rinnastaa heteroseksuaalisuuteen. Minä pidän tällaisen vertauksen tekijää lähinnä ymmärtämättömänä. Tietysti, jos tällaisella rinnastuksella pyritään provosoimaan, niin kusipääkin on ihan sopiva määritelmä vertauksen tekijästä.
Sinä voit jatkossakin elää omaa avioliittoasi. Avioliittoasi ei tarvitse samastaa mihinkään mihin et halua. Toinen asia on, että miten maallinen laki säätelee parisuhteita.
Nimimerkki "tjas" pukee käsitteen "inho" salonkikelpoisempaan huntuun nimeltä "hyöty". Näinhän tämä menee. Lopulta kaikki homoavioliittojen vastustaminen kiertyy ihan samalla tavoin homo-ongelmaisiin asenteisiin. Ihan kaikki.
"Minä haluaisin, että minun ja mieheni liittoa sanottaisiin rekisteröidyksi, koska on niin halventavaa, että meidän suhdetta rinnastetaan moisten paskiaisten säälittävään avioliittoon."
Hän kertoi häpeävänsä sitä, että heidän liittonsa rinnastetaan tänä päivänä noiden änkyröiden liittoihin. Jos ystäväni voisivat muuttaa liittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi he saattaisivat todella tehdä muutoksen. Toki se voi olla myöhäistä, liitto on jo avioliitoksi määritelty maistraatissa. Virallisiin kaavakkeisiin hän joutuu hyvin vastentahtoisesti ruksaamaan vaihtoehdon "avioliitto".
Juha Ahvio toteaa pitkäsanaisesti sen minkä me kaikki jo tiesimme:
"Kaiken edellä esitetyn valossa on todettava, että Lastensuojelun Keskusliiton, Suomen UNICEF ry:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton viime vuoden marraskuussa sukupuolineutraalista avioliittolaista antamassa myönteisessä lausunnossa esitetyt toteamukset YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen tekstin merkitysten joustavuudesta eivät pidä paikkaansa. "
Sama virheellinen johtopäätös tehtiin artikkelin kannanotossa, jonka jopa minä osasin huomattavasti lyhyemmin osoittaa.
Surullista, että näissä naisvaltaisissa organisaatioissa homoempatia on ilmeisesti sumentanut jo sen tärkeimmän tavoitteen toteuttamisen, lasten hyvinvoinnin kehittämisen.
Ja taas unohdat "tjas" yhden asian: avioliittolain uudistus ei vaikuta lapsen oikeudelliseen asemaan vanhempiinsa tai kehenkään muuhun henkilöön nähden.
Pitääkö heiluttaa siis yhdessä pääponintille, kun se mennä liihottaa.
Vai ehkä sittenkin Teletappien tapaan otetaan yhteen ääneen uudestaan: avioliittolain uudistus ei vaikuta lapsen oikeudelliseen asemaan vanhempiinsa tai kehenkään muuhun henkilöön nähden.
Pahin virhe, jonka AA-porukka on toistaiseksi tehnyt on ollut Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja muiden järjestöjen julkinen mollaaminen. Nämä järjestöt ovat hyvin arvostettuja suomalaisen yhteiskunnan kannalta ja niiden näkemyksiä kunnioitetaan lastensuojelun asioista laajasti. On mahdotonta perustella järjellä miksi ne "politikoisivat" tukiessaan tasa-arvoista avioliittoa. On ollut tökeröä hyökätä niitä vastaan ja se on vain vahvistanut mielikuvaa AA-porukasta jotenkin nyrjähtäneinä.
