Jos uuden hallituksen muodostavat kepu ja PS sekä kolmentena kokoomus, mahdollisen perheministerin agenda olisi varsin todennäköisesti ihan muuta kuin mitä yhdistys esittää. Hallitusohjelmaan voit tulla perhemainintoja, jotka ovat joko tulkinnanvaraisia tai aiempaan avioliittokäsitykseen perustuvia.
Sateenkaariperheet haluaa Suomeen perheministerin (juttukommentit)
Yksi iso haaste Sateenkaariperheet Ry:n oletetuissa tavoitteissa on myös se, että SUomessa arvostetaan mm. pienten lasten kotihoitoa enemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa.
Se käytännössä tarkoittaa sitä, että valtaosa erityisesti naisista/äideistä, samoin kuin myös miehistä/iseistä, ajattelee perheen olevan juuri niin konservatiivinen yksikkö kuin mitä se on ollut käytännössä aina. Lapseton perhehän ei tarvitse mitään erityistä ministeriä, ja lapsiperheet ovat jo äänestäneet siitä jaloillaan, mitä he haluavat ja tarvitsevat.
Syy miksi Sateenkaariperheet Ry sitten kaipaa asialle vihkiytynyttä ministeriä lienee, että kun kaikki mahdollinen on jo niin sanotusti sotkettu, tarvittaisiin johtotason päättäjä heitä auttamaan.
Jos tällainen ministeri luotaisiin Suomeen, kokonaisuuden kannalta hänen keskeisin tehtävänsä olisi palauttaa ehyen ydinperheen arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa. Se tarkoittaisi sitä, että päinvastoin feminististen tavoitteiden kanssa, naisella tulisi olla oikeus ja yhteiskunnan hyväksyntä hoitaa lastaan kotona 3-vuotiaaksi, ja näiden lasten isien moraalinen velvollisuus on kantaa päävastuu perheensä elannosta tuona aikana.
Tälle tuo perhepolitikka pitää rakentaa, eikä millekään syrjinnän vastaiselle työlle. Sille on sitten ihan omat fooruminsa ja vaikutuskeinonsa.
Naisen ja miehen, äidin ja isän, rooli ja vastuu kaipaavat kipeästi arvoistaan auktoriteettia, joka kertoo meille tässä maassa ja ajan hengen vastustuksesta huolimatta, mikä on hyvää ja miksi. Mitään moniarvoministeriä me emme tarvitse asioita enää yhtään enempää sotkemaan suomalaisten perheiden osalta.
Se käytännössä tarkoittaa sitä, että valtaosa erityisesti naisista/äideistä, samoin kuin myös miehistä/iseistä, ajattelee perheen olevan juuri niin konservatiivinen yksikkö kuin mitä se on ollut käytännössä aina. Lapseton perhehän ei tarvitse mitään erityistä ministeriä, ja lapsiperheet ovat jo äänestäneet siitä jaloillaan, mitä he haluavat ja tarvitsevat.
Syy miksi Sateenkaariperheet Ry sitten kaipaa asialle vihkiytynyttä ministeriä lienee, että kun kaikki mahdollinen on jo niin sanotusti sotkettu, tarvittaisiin johtotason päättäjä heitä auttamaan.
Jos tällainen ministeri luotaisiin Suomeen, kokonaisuuden kannalta hänen keskeisin tehtävänsä olisi palauttaa ehyen ydinperheen arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa. Se tarkoittaisi sitä, että päinvastoin feminististen tavoitteiden kanssa, naisella tulisi olla oikeus ja yhteiskunnan hyväksyntä hoitaa lastaan kotona 3-vuotiaaksi, ja näiden lasten isien moraalinen velvollisuus on kantaa päävastuu perheensä elannosta tuona aikana.
Tälle tuo perhepolitikka pitää rakentaa, eikä millekään syrjinnän vastaiselle työlle. Sille on sitten ihan omat fooruminsa ja vaikutuskeinonsa.
Naisen ja miehen, äidin ja isän, rooli ja vastuu kaipaavat kipeästi arvoistaan auktoriteettia, joka kertoo meille tässä maassa ja ajan hengen vastustuksesta huolimatta, mikä on hyvää ja miksi. Mitään moniarvoministeriä me emme tarvitse asioita enää yhtään enempää sotkemaan suomalaisten perheiden osalta.