Ruotsalaisten käsitys suomalaisista on muokkautunut pitkälti 60-luvun siirtolaisaallon perusteella. Monelle ruotsalaiselle tulee oman käsityksen mukaan yllätyksenä, että Suomen bkt ohitti jo 2000-luvulla - muutamana vuonna - Ruotsin vastaavan.
Edellistä näkemystä vahvistaa Iltasanomien julkaisema tutkimus, joka koostui yli 21 000 sivusta ruotsalaisia oppikirjoja; tutkimuksen mukaan ruotsalaisten oppikirjojen välittämän kuvan perusteella Suomen kehitys pysähtyi seinään, eikä Suomi ole kehittynyt lainkaan sitten toisen maailmansodan. Voi toki kertoa jotain länsinaapurin koululaitoksestakin, joka ei tunnetusti ole hyvässä hapessa. Turkissakin koulu tuottaa parempaa osaamista, tutkitusti.
Ehkä oudoin kommentti tuli vastaan viime vuonna. Lehden otsikko julisti: "Ruotsissa saa vihdoin puhua suomea!" Maassa, jossa ylpeillään yli 200 kielen "pääomalla", saa siis vuonna 2013 puhua virallisesti suomen kieltä. Kolmannen sukupolven siirtolaisjälkeläisten parissa on todettu, että suomen kielellä ei ole enää entisenlaista stigmaa. Parikymppiset Stiinat ja Kallet ryntäsivät opettelemaan isoäidin tai -isän outoa eksoottista kieltä.
Syystä tai toisesta muilla kielillä ei ole ollut stigmoja; esimerkiksi arabian kielistä kurssitusta järjestetään peruskoulussa etnisille ruotsalaisille, vaikka suomalaiset ovat edelleen Ruotsin suurin yksittäinen siirtolaisryhmä. Syitä voi toki etsiä suomalaisista, jotka eivät ole penänneet oikeuksiaan - eivätkä penää edelleenkään.
Bastuklubben ei ole ensimmäinen laatuaan, vaan suomalaiset ovat olleet irvailun kohteina jo 40 vuotta. Tuotoksiin voi käydä tutustumassa Youtubessa, josta löytyy mielenkiintoista tavaraa. Voidaan toki kysyä, millainen "debatti" syntyisi, jos vastaavanlaista tavaraa olisi tuotettu Ruotsissa uudemmista siirtolaisryhmistä?
Suomalaisille irvailulla lienee pitempi historia kuin ruotsalaisten miesten käytökselle irvailulla. Syy on siinä, että Ruotsissa yhteiskunnallinen näkemys miehen pehmeämmästä roolista löi itsensä läpi vasta 70-luvulla. Ruotsalaista miestä on pyritty siitä lähtien muokkaamaan feministiseen ideaaliin. Suomessa kasvatustyö on vasta alkutekijöissään, joskin voivottelu suomalaisten poikien koulumenestyksestä ja siitä, miten poikien pitäisi muuttua, ovat ensimmäisiä näkyviä merkkejä.
Viimeisimmät eurovaalit antoivat esimerkin siitä, kuinka suuri poliittinen tekijä feminismi on Ruotsin puoluekartalla; Feministisk initiativin menestyksen jälkiaalloissa moni muukin puolue julistautui feministiseksi. Folkpartiet tosin totesi, että se on feministinen vaihtoehto ilman sosialismia.
