Kerrankin Helsingissä edes joku taho ymmärtää pidemmälle kuin sen tavallisen "täällä kaikki tapahtuu totta kai te kaikki matkustatte tänne" -ajatuksen.
Jäi Viinakortti kokematta (näytelmänä) aiemman esitysaikataulun puitteissa, mutta nyt sitten toukokuussa, varmasti -!
Laitanpa palautetta tänne kun en ole naamakirjassa ja eilen näytöksen jälkeen oli kiire junalle..
Kiitokset eilisestä elämyksestä. Parissa kohtaa meinasi oikeasti tirahtaa kyynel: Älä unhoita minua- laulun soidessa sekä Toivon hautajaiskohtauksessa. Muutenkin kirjasta joka ei etene kronologisesti, oli saatu luotua uskottava, kipeä ja elämänmakuinen näytelmä aikaan.