Huomasin että, kukaan ei ollut kommentoinut tästä mitään, joten teen sitten poikkeuksen.
– Parisuhteen rekisteröineet eivät saisi olla huonommassa asemassa yhteiskunnan lainsäädännön ja taloudellisten kysymysten kohdalla kuin ne, jotka ovat perinteisessä avioliitossa.
* Tästä on pohjimmiltaan kysymys.
- Ambrosius toteaa, että vaikka Suomeen saataisiin tasa-arvoinen avioliittolaki, ortodoksikirkko vihkii avioliittoon vain miehen ja naisen. Parisuhteensa rekisteröineille ortodoksikirkko tarjoaa kodin siunausta, joka ei ole kuitenkaan tuon parin liiton siunaus.
* Tähänkin sanon että, kirkko on siellä missä kukin sen haluaa minäkin hetkenä olevan. Jos vihkiminen tapahtuu kotona, niin kirkko on myös siellä.
Kyseinen instituutio on vapaa valikoimaan sen, mihin toimintaan osallistuu ja mihin ei osallistu. Kirkot eivät todellakaan ole siellä missä "kukin sen haluaa minäkin hetkenä olevan", vaan kirkko tekee siirtonsa, kuinka parhaaksi katsoo. On jäsenien tehtävä ilmaista tahtotilansa asioiden suhteen: tarvittaessa eroamalla tuon instituution jäsenyydestä.
Kulttuurievoluutio määrää, minkä elinkaaren jokin uskontokunta saa tai minkä painoarvon tuo uskontokunta ihmisyhteisössä ottaa. Antakaamme kulttuurievoluution toimia vapaana, niin eiköhän ortodoksisuudestakin jää vain ripppeet jäljelle sadan vuoden sisään.
Eikös samalla olisi hyvä petrata lainsäädäntöä niin, että uskonnollinen aatetoiminta pantaisiin yhteen aatteellista yhdistystoimintaa kattavaan lainsäädäntöön, sillä sitähän samaa aatteellista yhdistystoimintaa nuo ovat, eikä millekään erilliselle uskontolainsäädännölle ole mitään perusteltua tarvetta.
Yesman osittain olet oikeassa, tarvitaan siis pastori joka suostuu sen tekemään, joten silloin kirkko on kotona. Suomesta löytyy aivan varmasti pastoreita jotka vihkimisen suostuu tekemään. Kunhan ehkä, mahdollisesti sinne asti päästään. Mitä tulee Jumalanpalveluksiin, niin siihen et tarvitse edes pastoria. Vai onko vain pastorilla oikeus ja puheyhteys Jumalaan?
"tarvitaan siis pastori joka suostuu sen tekemään, joten silloin kirkko on kotona."
Ei, vaan kirkon tuloon kotiin tarvittaneen ylimmän toimielimen - kirkolliskokouksen - päätös asiasta. Muutoin toiminta ei ole kirkon toimintaa. Jos nyt puhutaan ev.lut, kirkosta.
"Vai onko vain pastorilla oikeus ja puheyhteys Jumalaan?"
Uskon- ja jumaluuskokemusten henkilökohtaisuus on eri asia kuin "kirkko". Tässä ambrosius edustaa, sanojensakin mukaan, kirkkoaan.
Näistä asioista on hyvä olla tietoinen. Ei pastori voi toimia omien ajatustensa mukaan, vaan hänen tulee noudattaa kirkon kantaa - tai muuttaa kirkkonsa kanta. Tai: erota tuosta jäsenyydestä ja perustaa oma kirkkonsa, kuten teki esim. muuan Luther.
Piispa Ambrosiuksella on mielestäni taka-ajatuksia tässä asiassa. Hän näkee tulossa olevan avioliittolain uhkana. Kirkko joutuu silloin vastaamaan varmasti kysymykseen mikseivät he vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Perustelut kiellolle eivät ole kaksisia.
Ambrosius ehdottaa varmuuden vuoksi kompromissin luontoista periaatetta, eli jo voimassa olevan parisuhdelain laajentamista, jolloin vältyttäisiin kirkolle kiusallisista "homoavioliitoilta".
Mielestäni ortodoksien olisi syytä olla varsin vaitonaisia tästä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se juna on jo liikkeellä. Kirkon sisältä saattaisi paljastua asioita, jotka eivät olisi toivottavia kirkon imagolle. Homot ortodoksithan on pidetty mielestäni varsin kyykyssä. Jos kirkko ottaa näihin asioihin liian jyrkän kannan, joillakin kirkon sisällä toimiville voi tulla halu nostaa kissi pöydälle.
