Jormalta vähän kysyttävää.
Olet tehnyt arvokkaan uran politiikassa.
Pystytkö arvioimaan mitään syytä siihen, että miksi tuo kehotuskielto oli voimassa vuodesta 1971 vuoteen 1998. Eikös hallituksessa istuneet automaattisesti demarit, kepu, komut ja rkp niin 1970-luvulla kuten myös 1980-luvulla. Luulisi, että punaiset ja maajussit olisi pystyneet kumoamaan kehotuskiellon jo 1970-luvulla, jos vain tahtoa olisi riittänyt.
Oliko Kepun uskonnollinen änkyröinti niin suuri este, että kehotuskieltoa ei kumottu. Tai oliko tähän yksinkertaisesti syynä se, että tuolloin HLBT-oikeudet ja sananvapaus eivät ihmeellisemmin kiinnostaneet kansanedustajia.
YYA-aikana Neuvostoliiton arvostelulla olisi tökitty yksinomaan valtakoneistoa. Nyt taas on kyse asiasta, jonka kohdalla nyky-Venäjän vallanpitäjien kanssa yhteisessä kelkassa on suuri enemmistö kansasta.
Nykytilanteessa vaarana on siis asetelma, jossa vieras valta pyrkii jakelemaan neuvoja vallanpitäjien ohella kansalle. Sellaisen asetelman syntyminen voi viedä heikossa asemassa olevien tilannetta entistäkin huonompaan suuntaan, kun näitä pidetään vieraan vallan pelinappuloina.
Jännä, miten tällaisen asetelman syntymisen vaara sivuutetaan aivan kuin sellaista ei olisi olemassakaan.
Minulla on yksi muistijälki tästä kehotuskieltopykälän pitkästä ajasta lakikirjassa. Koska pykälä oli puolueiden mielestä lähes merkityksetön, jätettiin se odottamaan rikoslain kokonaisuudistusta, jonka yhteydessä se vihdoin lensi roskakoriin.
Kehotuskiellon kumoamisesta tehtiin 1970-luvulla - ja ehkä 1980-luvun alussakin, en muista varmasti - eduskunnassa toivomusaloitteita, jotka eivät johtaneet mihinkään. Se tiedettiin jo etukäteen, mutta asiaa haluttiin pitää esillä. Ko. kohdan, rikoslain 20. luvun 9. pykälän 2. momentin, tuomiseen erillisenä eduskuntaan ei ollut riittävää poliittista valmiutta.
JuhaniV muistaa aivan oikein. Alulle pantiin rikoslain kokonaisuudistus, sinänsä jättihanke. Kehotuskiellon kumoaminen jäi odottamaan sitä vaihetta, kun rikoslain 20. luku uudistetaan.
Pykälä oli kuollut kirjain. Yhtään tuomiota ei sen perusteella langetettu.
Vapautuspäivien kulkueesta (1981?) poliisi poisti julisteen, ja jos oikein muistan, viranolmaiset totesivat kylttiä kantaneen toimineen ymmärtämättömyyttään. Poliisi ei reagoinut, vaikka lähetimme sille kehotustekstin ja noin kymmenen allekirjoituista, pienen osan vapautuspäivillä 1984 kerätyistä. Turun vapautuspäivillä 1990 neljä toritilaisuuden järjestäjää kehotti esrtradilta, mutta paikalla ollut poliisi ei kiinnostunut asiasta. Yksi kehottajista kävi itekemässä itsestään rikosilmoituksen. Hänen todettiin toimineen ymmärtämättömyyttään.
Tiedotusvälineissä pykälää käytettiin joskus viikunanlehtenä, kun tosiasiassa ei muista syistä haluttu, että homoudesta kirjoitetaan tai puhutaan.
Arhinmäen toiminta on linjassa hänen ajamansa asioiden kanssa. Hyvä että löytyy edes yksi tällainen ministeri Suomesta.
Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt ja urheiluministeri Adelsohn-Liljeroth ilmoittivat jäävänsä pois avajaisista. Samoin Saksan liittopresidentti Joachim Gauck, Ranskan presidentti Francois Hollande, Britannian pääministeri David Cameron, EU:n oikeus- ja perusasioista vastaava komissaari Viviane Reding, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite ja Viron Toomas Ilves, USA:n kongressi kehottaa boikotoimaan eivätkä presidentti Obama, varapresidentti ja monet muut aio matkustaa Venäjälle ja niin edelleen.
Mielestäni sekin on jo liikaa, jos presidentti Niinistö ja pääministeri Katainen osallistuvat avajaisiin, jotka ovat Putinin poliittinen pullistelutilaisuus ja kaikkea muuta kuin olympialaisiin kuuluva. Kun otetaan huomioon vielä kisoihin liittyvä ennätysmäinen korruptio, epäoikeudenmukainen kohtelu paikallista väestöä ja homoja kohtaan ja viimeisimpänä tämä Putinin ”jättäkää lapset rauhaan” -idiotismi, niin suomalaispoliitikkojen tulisi ehdottomasti pysyä poissa avajaisista.
---
Arhinmäki kertoi, että hän menee luultavasti seuraamaan myöhemmin suomalaisurheilijoiden suorituksia ja yrittää myös päästä keskustelemaan sateenkaarijärjestöjen edustajien kanssa.
Asetelmat Neuvostoliitossa/Venäjällä eivät poikkea toisistaan niin paljon kuin puusta katsoen voisi kuvitella.
Myös neuvostoaikana vallanpitäjiä kannattivat ne harvat, jotka oikeasti hyötyivät järjestelmästä, suuri joukko niitä, jotka halusivat uskoa jonain päivänä hyötyvänsä järjestelmästä, ja vieläkin suurempi joukko niitä, jotka elää kituuttivat peläten muutosta vieläkin pahempaan ja luottivat siihen, että kyllä Kreml tietää. Muut pysyivät oman etunsa nimissä hiljaa.
Nyt ainoa ero on siinä, että järjestelmän vastustajia on vaikeampi pitää hiljaisina ja niin monilla on tietoa myös paremmasta.