Suomen aatelissäädyn periytymissäännöt estävät jatkuvuuden samasukupuolisten parien kautta (juttukommentit)

aatelisuus pitäisi jo lopettaa 2000 luvun(suomessa)

älytöntä elitismiä. ja edelleen syrjivät samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän lapsiaan.

Minusta aatelisuus - ainakin Suomessa - on vain hassu perinne ja piristävä poikkeus harmaassa massassa. Se hohto ja elitismi on enää vain malka katsojan silmässä. Ihan samanlaisia tallaajia ovat keskimäärin kuin muutkin.

Ja eikös ne aatelissuvut noilla "syrjivillä" periaatteillaan vähitellen kuolekin sukupuuttoon, kaikkihan tietävät miten degeneroitunutta ja poikkeavaa porukkaa ne itse asiassa on...

Puppeli, aatelisuushan on jo lopetettu Suomessa. Aatilisarvoilla ei oo mitään käytännön merkitystä nykypäivän Suomessa.

Eivät aatelisten perimyshuolet tähän lopu. Joillakin ihmisillä on tarve elää ikuisesti. Yhtenä kauniina päivänä ihmisiä kloonataan. Mitenkähän sitten perimysjärjestys meneekään.

Olen sitä mieltä, että mitään tieteellisiä mahdollisuuksia ei jätetä käyttämättä, kun tavoite on jättää jotakin itsestä tänne maailmaan, eli ainakin ajatuksena jatkaa jotenkin itseä. Tähän asti rahaa on käytetty siihen, että saadaan nimilaatta puiston penkkiin taikka jonkin merkittävän rakennuksen oven päälle.

riqu kyllä sen tiedän, mutta naurettavaa pelleilyä silti.

Tämähän on mielettömän hauska juttu.
Itsekin ole molemmilta puolilta jonkin sortin aatelinen (äidin puolelta [von]Behm ja isän puolelta Fraser [of Allander]).
Kyllä tässä tuntee itsensä niin nobiiliksi, että nokka vuotaa...

Vai on Pate oikein aatelinen?

No niinpä olen Riquman 1990,

Millä tavalla se sinua liikuttaa?
Itseäni ainakaan ei millään lailla. Lähinnä huvittaa.

Lisäksi; nimimerkkini on "Pete" eikä "Pate". Jos oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia, hakeudu aikuislukioon tai lakkaa kirjoittelemasta paskaa.
Katson "Pateksi" nimittelyn solvaukseksi ja odotan ylläpidon puuttuvan siihen.

Tää on lähinnä vitsi, et tulee mieleen yrittää muuttaa aateliston periytymissääntöjä "tasa-arvoisimmiksi", koska koko aateluus perustuu epätasa-arvolle, sille, että tietyt ihmiset syntyperänsä vuoksi ovat jotenkin erikoisasemassa. Mitään käytännön merkitystähän aateluudella ei ole, mutta jos Ritarihuone haluaa ylläpitää itseään, niin eikö se juuri tapahdu sitä kautta, että se vaalii perinteisiä "arvojaan", joihin kuuluvat olennaisena osana nämä periytymissäännöstöt. Se, että kuninkaalliset menevät naimisiin "tavallisten" ihmisten kanssa on jo itsessään koko instituution rapauttamista, perinnäisestihän tällaiset avioliitot ovat tarkoittaneet luopumista perimysoikeudesta ja arvonimistä. Jos nämä epätasa-arvoon perustusvat instituutiot olisivat loogisia, ne eivät seuraisi aikaa, vaan pysyisivät uskollisina sille maailmankuvalle, jota ne pohjimmiltaan edustavat.

Monet perinteet ja instituutiot pysyvät olemassa mukautumalla aikaansa. Tämä on selvästi nähtävissä nykypäivään asti säilyneissä eurooppalaisissa kuningaskunnissa. Käytännössä ne ovat ns. "kruunattuja tasavaltoja", joissa lähes seremoniallinen valtionpäämies tai -nainen on perinyt asemansa. Pitää paikkaansa, että varsinkin kuninkaallisten kohdalla ns. morganaattiset avioliitot voivat syödä instituutiolta sen erityisasemaan pohjautuvaa perustaa. Toistaiseksi kuitenkin Euroopan monarkiat säilyvät.

Aateluudenkin perustana on etuoikeutettu asema, mutta koska sitä ei enää ole, ja koska aateluus on Suomessa nykyään vain osa harvojen ihmisten sukutaustaa ja kenties identiteettiä vailla käytännön merkitystä, en näe henkilökohtaisesti mitään syytä sille, miksi perimyssääntöjä ei voitaisi muuttaa tasa-arvoisemmiksi. Ei se aatelin olematonta asemaa Suomessa muuta mitenkään.

Olen täysin samaa mieltä kuin Johanna Aminoff-Winberg.
Mikäli keskiajalla (Ruotsissa 1200-1500-luvuilla) syntynyttä aateliskäsitystä muutettaisiin, olisi seurauksena oman identiteetin tuhoutuminen. Ymmärrän ajatuksen myös kahden miehen välisen liiton ongelmallisuudesta aateluuden suhteen. Mkäli ei-aatelinen MIES avioituisi aatelisen kanssa, ja hänestä tulisi näin aatelinen, olisi ikäänkuin syntynyt aateliksi tulleen kohdalla uusi suku - se on mahdoton tilanne - vain monarkki voi aateloida.
Tilanne syntyy juuri siitä, että mies siirtää aateluuden.

Huvittavaa tosin, että Johanna Aminoff-Winberg sivuuttaa täydellisesti sen tosiasian, että vielä 1500-luvulla aateluus saattoi siirtyä naislinjalla. (Huomatkaa kuinka hän tarkoitushakuisesti sanoo 1600-luvusta.)

Kompaan Martinia ja lisään, että mitä aateluudesta oikeastaan jäisi jäljelle jos tätä perimyssäännöstöä muutettaisiin? Tasa-arvo ja aateluus eivät vaan kuulu yhteen.Miksi lähtökohtaisesti epätasa-arvoisesta asiasta pitäisi yhtäkkiä tehdä tasa-arvoista? Jos tämä on ongelma, niin meillä todella on kaikki hyvin. Eri asia on tosiaan mitä merkitystä aatelilla nykyaikana yleensäkän on, ja toki jokainen voi ihan vapaasti laskea sukujuurensa niinkuin haluaa. Joillekin aateluus kuitenkin tarjonnee tosiaan identiteetin tai osan siitä.

Eipä aateluudesta tai sen puutteesta ole hyötä tai haittaa. Etuoikeudet menettäneen aateliston lakkauttamisesta kovinta meteliä pitää usein ne, jotka haluaisivat lakkautaa myös esim. valtiolliset kunniamerkit (Ruotsi on jo lopettanut ritarikuntien merkkien myöntämisen omille kansalaisilleen).

Ihan virkistäviä poikkeuksia harmaan tasavallaan arkeen ovat aateliset, arvonimet ja kunniamerkit. Viimeksi mainituista voisi jakokäytöntöjä muuttaa niin, että ne olisivat enemmän keskitason ylittävistä ansioista, kuin esim. palvelusvuosista (mm. Valkoisen Ruusun ritarikunnan alkuperäinen idea oli muistaakseni juuri olla ansioritarikunta, jonka merkkejä ei jaeta palvelusvuosista).

riippuu millaisia kunniamerkkejä jaetaan, jaetaanko esim monta ihmistä kouluampumiselta/luonnon katasfrofilta pelastaneen vai jostain naurettavuudesta joita olisi esim äiti joka synnyttänyt 15 arjalaista lasta ;)

mielestäni lapsilla, joiden äiti on aatelinen, pitäisi olla mahdollisuus periä äidi n sukunimi