Myös heteroseksuaalisesti suuntautuneet voivat paljastaa suuntautumisensa. Miltei kenenkään ei oikein minkään asian vuoksi oikein tarvitse tehdä niin. Oletan että aika harva heteroseksuaalisesti suuntautunut erityisesti paljasti perjantaina suuntautumisensa.
Minulla avaimet roikkuivat päivän teemaan sopivassa kaulanauhassa. Yleensä nauha on toinen. Toisaalta; voisin kyllä käyttää perjantaista avainnauhaa joka päiväkin. Pitäisi vain vaihtaa sen klipsi parempaan, sillä rintakarvat takertuvat ärsyttävällä tavalla siihen vähän väliä.
Tuollaiset teemapäivät ovat siitä hyviä, että silloin voi tuoda esiin tiettyä asiaa, mielipidettä tai vakaumusta ilman, että se leimaa koko persoonallisuuden. Itse olen hyvin pidättyväinen kaikenlaisten tunnusten kantamisesta, koska ajattelen, että se tekisi minusta sen yksittäisen asian mannekiinin, vaikka minussa on lukematon määrä muitakin puolia.
Jos rinnassani komeilisi vaikka sateenkaaripinssi, silloin minut ensimmäisen kerran kohtaava ihminen ajattelisi, että tuossa on Homo isolla hoolla, ja se on asia, joka hallitsee kaikkea muutakin hänen elämässään.
Vähän sama asia olisi täällä jossain muussa yhteydessä mainittu leijonariipus. Sellainen kaulassa tekee ihmisestä helposti (potentiaalisen) ylitöisänmaallisen uhoajan, jolle tärkein asia maailmassa on sotainen suomalaisuus ja jolle muut kansat ja kansakunnat tulevat vasta paljon jäljessä. Uskonnolliset tunnukset ajavat saman asian. Monet tosin saavat sellaisen jossain elämän käännekohdassa läheisiltään myös lahjaksi, ja silloin sitä on kunnioituksesta antajaa kohtaan vähän vaikea olla kantamatta.
Samoin karsastan vaatteita, jotka julistavat tekstin muodossa jotain aatetta, tuotemerkkiä tai mitä tahansa erityistä asiaa. Mielenosoituksessa asiaankuuluva teksti kuten esimerkiksi "Minun Mannerheimini on albiino" vielä menettelee ja on ehkä paikallaankin, mutta joka päivä toistettuna viesti muuttuu aika säälittäväksi ruikutukseksi.
Tuosta heteron kaapista ulostulosta minulla on ainakin yksi esimerkki. Menimme neljän hengen porukalla Viron Saarenmaalle kesäretkelle. Pidin samalla tuolla matkalla luennon toisen kaverin kanssa protuleiriläisille. Aiheena olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Me luennoitsijat olimme siellä Setan mandaatilla. Mukana oli myös mieheni ja heterokaverimme. He kävivät esittäytymässä leiriläisille, jonka jälkeen lähtivät ajelemaan muualle ja jättivät meidät protulaisten seuraan. Kaverimme tajusi, että hänet miellettiin automaattisesti homoksi. Hivenen kiusaantuneesti hän joutui kertomaan ryhmälle, että hän onkin hetero, eli tulemaan oikeasti ulos kaapista.