Haastattelu käsittelee aihetta, johon kaikki törmäävät ennemmin tai myöhemmin. Aikuisviihde eli porno herättää myös voimakkaita reaktioita. Vaikka koko aikuisviihteen idea on olla illuusiota ja fantasiaa, niin halusimme poistaa harhaluuloja -niin hyvä kuin huonoja- sekä riisua tarpeetonta mystiikkaa. Lopputuloksessa pyrittiin objektiivisuuteen ja asiallisuuteen.
Alalta on hieman hankala löytää haastateltavia. Osa haluaa rajoittaa näkyvyytensä pelkkään suoritukseen, eikä halua muuta näkyvyyttä. Toisilla studiot ja tuotantoyhtiöt toimivat haastatteluissa välikäsinä ja valikoivat ne tiedotusvälineet, joille haastatteluita annetaan. Koska alan näyttelijöiden aktiiviura on yleensä vain muutamia vuosia, ei pitkän kokemuksen omaavia haastateltaviakaan ole monia. Lisäksi halusimme haastateltavan, jolla on hyvä ja selkeä ulosanti.
”Dean Monroe” oli monessa suhteessa ideaali haastateltava. Lisäksi tunsin hänet muista kuin hänen työstää, joten haastattelu oli mahdollista järjestää.
Osa pornoteollisuudessa työskentelevistä näyttelijöistä ei halua muuta näkyvyyttä kuin vain työnsä osalta. Toisilla malleilla ei ole "kapasiteettia", eikä kokemusta arvioida sitä, miksi he työskentelevät alalla. Monroella näyttää olevan kumpaakin.
Monroe: Olen aina pitänyt ohjakset käsissäni sen suhteen, mitä teen tai jätän tekemättä kameran edessä.”
Mielenkiintoinen periaatekommentti haastateltavalta. Se on linjassa maailmankuulun ranskalaisen pornofilmiohjaajan Jean Daniel Cadinotin ajatuksen kanssa. Cadinot: "...näyttelijät eivät esitä kohtauksia sellaisina kuin minä niitä heille tyrkytän, vaan sellaisina kuin he itse haluavat ne tehdä. " (Lähde: Wikipedia)
Monroe: ”Yhdysvallat on aina ollut johtava tuotantomaa niin hetero- kuin homopornossakin, mutta viimeisimmän viiden vuoden aikana Eurooppa on kirinyt tasoihin, ainakin laadullisesti.”
Sain äskettäin epäsuoran vahvistuksen tälle väittämälle. Digitaalisia videokameroita valmistava yritys kertoi myyvänsä kärkituotettaan (hintaluokka 5 k€ ja ylöspäin) Euroopassa eniten Tanskaan. He ovat ymmärtäneet kameraostajien toimivan erityisesti pornoteollisuudessa. Tanskahan oli muutama vuosikymmen sitten Euroopan johtava pornon tuottaja kenties Ranskan rinnalla. Se oli silloin kun Tanskan laissa oli pornon myyntikielto tms. Kun lakipykälä poistettiin, se oli pornoteollisuudelle erittäin paha takaisku. Monet joutuivat lopettamaan. Porno ei ollutkaan lakimuutoksen jälkeen houkutteleva kielletty hedelmä. Kenties muutkin syyt vaikuttivat Tanskan pornotuotannon alamäkeen tuohon aikaan.
Monroe: " Yleensä kohtaus käydään läpi still-kuvina eli valokuvina, minkä jälkeen se videoidaan."
Tätä hiukkasen ihmettelen, sillä studioaika maksaa maltaita. Moderneissa videokameroissa stillikuvat saadaan ikään kuin lennossa suoraan videoajon yhteydessä. Arvelen, että stilliotosten tekeminen erikseen ennen varsinaista video-otosta, palvelee eräänlaisena näyttelijöiden harjoituksena. Toinen syy erillisiin stilleihin voisi olla se, että niiden ottaminen lennossa voi häiritä teknisesti videokuvausta, taikka aiheuttaa häiriön.
J.V: Low budget leffat ja pornopätkät kuvataa yleensä lokaatiossa, säästetään näin tuotantokustannuksissa. Lokaatiosta tuli mieleen se, miten Kuninkaan puhe- elokuvan eräs kohtaus oli tuttu eräästä toisesta, enemmän toiminnallisesta elokuvasta.
Nettiaikana porno on tullut lähemmäksi kuluttajaa sosmedian ja näytteliöiden blogien ja kotisivujen muodossa, tietty mystiikka on hävinnyt bisneksen ja näytteliöiden ympäriltä. Jäin seuraamaan erään suosikkinäyttelijäni blogia, kun hän seuraa, ja linkittää sivuilleen aika mielenkiintoista nykytaidetta ja kirjallisuutta.
Sinänsä mitään uutta ei haastattelu tuonut esiin, moet pornobisneksen ilmiöistä mene läpi ihan tavallisessa lehdistösssäkin. Porno ja pornotähteys on arkipäiväistynyt internetin myötä.
Kivaa kuitenkin, että Ranneliike julkaisee välillä alkuperäistä materiaalia.
Tarkoitus on lisätä "Ihmisiä & Ilmiöitä" -osion tuotantoa tekemällä mielenkiintoisia henkilöhaastatteluina. Ideana on toteuttaa haastatteluita, joita kotimaisessa mediassa on nähty harvoin tai ei ollenkaan. En muista, että gay-pornoa tekevien ulkomaisten näyttelijöiden haastattatteluja olisi suomalaisessa mediassa ollut kyllästymisen asti.
Aiheen tyyli ja aihepiiri aiheuttaa tiettjä rajoituksia. Asiallinen käsittely on vaativa laji eräissä Monroen ammattiin liittyvissä asioissa. Myös jutun mitta tulee vastaan. 1430 sanaa on henkilökohtaisen "luettavuusalueeni" ylärajoilla. Itse en pidä siitä, että luen tietokoneen näytöltä yli 1500 sanaa pitkiä juttuja, jos niissä ei ole jotain todella ainutlaatuista.
Rakenteilla on haastattelu, joka ylittänee uutiskynnyksen myös joissain muissa suomalaisissa tiedotusvälineissä sekä käsittelee myös ongelmia, joita Suomessa on vaiettu kuoliaaksi. Kirjoittajahistoriani tuntevat voivat arvailla jutun aihetta.
Muuten ok laaja juttu, vaikkakin aika kaunisteltu porno-maailman todellisuudesta, mutta monia epätosia ajatus-tuputuksia jutussa kyllä on, kuten:
Miksihän gay-pornoa tekeviä bissejä yritetään pakkomielteisesti kutsua heteroiksi, vaikkeivät he sitä ole.
Eikä lesbo-pornoa katseleva heteromies katsele homopornoa, vaan naisia, joista hän heterona on kiinnostunut.
Pornossahan hetero-pornoilijat eivät juuri koskaan ole käyttäneet kumia, vaikka irtoseksiä harrastavat pornoiluissaan. Vakisuhteessa elävän miesparin ei tarvitse yhtään sen enempää käyttää kumia, kuin naismies-heteroparinkaan, mutta gay-pornossa on oltu vastuullisempia, sillä porno on irtoseksiä, jossa kumia on syytä käyttää kaikkien.
Juttu ei yritä määritellä heteroseksuaalisuutta. Yleensäkin ihmisen seksuaalisuus on asia, jossa tarkkoja mittauksia ei ole. Kinseyn skaala on yksi vaihtoehto, mutta lokeroinnin hyödyt ovat kyseenalaiset.
Tässä jutussa, kuten joskus elävässä elämässäkin, heteroiksi on katsotu ne, jotka omasta mielestään identifioivat itsensä heteroseksuaaleiksi tai pääosin heteroseksuaaleiksi. Jos biseksuaalisuuteen riittäisi vaikka se, että 95% seksuaalisesta vetovoimasta kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen ja 5% oman sukupuolen edustajiin (toteutui akti tai ei), niin hyvin suuren osan väestöstä saisi leimata biseksuaaleiksi. Mutta turhalla lokerointi on mielestäni enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Jos joku näyttelijä tai muu henkilö on sukupuoliyhteydessä oman sukupuolensa edustajan kanssa, ja haluaa ylläpitää ajatusta "olen hetero", niin en ole oikea ihminen siitä kiistelemään.
Ja se lienee kaikkien tiedossa, että heteroksi itsensä määrittelevät, mutta homopornoa tekevät näyttelijät saattavat tarvita kameran ulkopuolella näytettävää heteropornoa, jotta pystyvät ylläpitämään erektion tai saamaan orgasmin.
Homopornon ja lesbopornon vertaus oli lähinnä käsitteillä leikittelyä. Ts. milloin yhdessä tapauksessa saman sukupuolen edustajien välinen seksi on upeaa, mutta toisessa tilanteessa vastenmielistä.
Kondomin käyttö on jokaisen oma asia, mutta se osoittaa vastuuta muista. On studioita ja näyttelijöitä, jotka vaativat sen käyttöä. Osa tekee kondomitonta ns. bareback-pornoa siksi, että tällä hetkellä se myy paremmin. Kirjoittajana olen haastateltavan kanssa samaa mieltä siitä, että fiktiivisessä aikuisviihteessä se antaa huonon esimerkin, vaikka koko aikuisviihde ylipäätään ei ole realistinen kuvaus seksielämästä.
Huolestuttavin kehityssuunta on niiden, hyvin usein matalan palkkatason näyttelijöiden osalta, jotka myyvät ns. seuralaispalveluita tai harrastavat runsaita irtosuhteita. Tämä koskee niin miehiä kuin naisia. Vastanäyttelijä saattaa olla testattu sukupuolitautien varalta, mutta toissailtainen escort-asiakas ei. USA:ssa on muutamia tapauksia, joissa aikuisviihdenäyttelijä on saattanut saada HIV-tartunan vastanäyttelijältään, joka on harrastanut seksiä ei-näyttelijän kanssa joko rahasta tai ilmaiseksi.
Haastattelu oli henkilöhaastattelu, ei syväanalyysi aikuisviihdebisneksestä. On totta, että siellä on koettu karuja ihmiskohtaloita, eikä toiminta aina ole eettistä. Yksi surullinen ihmisryhmä on ne eurooppalaiset, hieman yli 20-vuotiaan nuoret miehet, jotka ovat rahapulan vuoksi ajatuneet prostituutiooon ja toimintatavoiltaan epämääräiseen pornoteollisuuteen. Heidän seksuaalisella suuntautumisellaan ei ole väliä, kun he rahaa saadakseen (osa opiskelijoita, osa työttömiä) joutuvat tekemään kameran edessä sen, mitä ohjaaja käskee, vaikka se olisi miten vastenmielistä tai tuottaisi kipua.
Pahimmassa tapauksessa nuorella miehellä todetaan esim. HIV-tartunta, jonka jälkeen hänet heitetään ulos. Vielä pahemmaksi se menee, jos hän epätoivossaan jatkaa uraansa prostituoituna ja levittää tautitartuntaansa. Jos aihe kiinnostaa, niin siitä löytynee dokumenttielokuviakin.
Ossi Halme kirjoitti:
> "Kondomin käyttö on jokaisen oma asia, mutta se osoittaa vastuuta muista."
Minusta tällainen ajattelumalli ei anna kunnollista suojaa hiv-tartunnalta. Kondomia pitäisi käyttää *itsensä* suojelemiseksi, eikä ajatella, että niin tehdään muiden suojelemiseksi.
Kaikki eivät tiedä hiv-tartunnastaan, joten kondomin vaatiminen on järkevää aina. Tämän "suojelen muita" -logiikan toimimattomuus näkyy myös tässä:
> "USA:ssa on muutamia tapauksia, joissa aikuisviihdenäyttelijä on saattanut saada
> HIV-tartunan vastanäyttelijältään, joka on harrastanut seksiä ei-näyttelijän kanssa joko rahasta tai ilmaiseksi."
Eli jos ketjun kaikki ihmiset olisivat ajatelleet *itsensä* suojaamista, ei tuota onnetonta tautiketjua olisi syntynyt.
Human: ei ihmisen seksuaalisuus ole kiinni siitä kenen kanssa harrastaa seksiä, sitä kun voi tehdä niidenkin ihmisten kanssa, joista ei oikeasti ole kiinnostunut. Nimimerkillä itse olen ollut miehenkin kanssa, tosin kauan sitten, mutten silti miellä itseäni biksi.
Muuten oikein hyvä ja mielenkiintoinen juttu, mutta itsekin pidin tuota jutun antamaa kuvaa vähän liian siloteltuna.