Kirkkohallituksesta kaikuu järjen ääni (juttukommentit)

Meri-Anna Hintsala on toinen hengelliseltä taustaltaan vanhoillislestadiolaisista naisteologeista, jotka on varsin äskettäin vihitty papiksi.

Vanhoillislestadiolaisuus ei hyväksy naisen pääsyä pappisvirkaan. Toisaalta v-lestadiolaiset miespapit ovat useimmiten valmiita toimimaan naispapin kanssa alttarilla.

Meri-Anna Hintsala on toisena toimittajana tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa "Tuoreet oksat viinipuussa. Vanhoillislestadiolaisuus peilissä". Kirjassa on Hintsalan ja teol. maist. Eetu Kejosen artikkeli "Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen".

Luterilainen kirkko tarvitsee tällä hetkellä ystäviä, eikä yhtään ainutta uutta vihollista. Piispa Häkkinen & Co näkevät tarpeelliseksi toteuttaa Raamatun kirjainta, piittaamatta ympäröivän yhteiskunnan muuttumisesta. Näen, että kirkko rapautuu tällä hetkellä sisältäpäin juuri näiden tiukkapipoisten uskovien aktiivisen vieroitustoiminnan seurauksena. He pitävät huolen, että yhä useampi alkaa karsastaa koko instituutiota ja hakee uskonnollisille tarpeilleen muita kanavia.

Jos tämä suunta jatkuu, kirkko kuihtuu hitaasti yhteiskunnan marginaaliin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kirkko rakennettiin korkeimmalle mäelle, keskelle kylää. Esimerkkinä vaikkapa valtakunnan pääkirkko Senaatintorin kupeessa. Enää kirkko ei käytä rankaisuvaltaa, kuten muinoin jalkapuineen ja kirkonkirouksineen. Vanhan tradition mukaan lainlaatijat kuulevat vielä kirkon edustajien kantoja yhteiskunnan eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Tappelu vaikkapa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan on vahingoksi kirkkoinstituutiolle.