Kyllä nyt suomalaisena hävettää, kun Suomi on vaan sijalla 14 (Euroopassa huom.) homojen oikeuksien edistämisessä. Maailmalla muutenkin lähinnä naureskellaan länsimaisille "arvoille". Ja eiköhän ne "ihmisoikeudetkin" oo enemmän ruotsalaisten vientituote ku suomalaisten. Ja kattokaa nyt, miten Ruotsin kävi sillon, ku se pyrki ihmisoikeusneuvostoon! "Ihmisoikeuksien mallimaa" ei päässykään sinne!
Tuolta alta löytyy taas malliesimerkki siitä, miten netissä ruikutetaan homojen oikeuksien perään ja itketään sitä, miten maailmalla sorretaan homoi. Aika elämätöntä elämää suoraan sanottuna!
Ja se, että maailmalla naureskellaan ihmisoikeuksille, on sitten hyvä syy jättää ihmisoikeudet toteuttamatta, vai?
Tämä ajattelutapa näyttää tosiaan olevan valtaamassa meillä alaa, ja nimimerkki Riquman1990 on ilmeisesti omaksunut sen täysin. Onneksi näin lammasmainen ajattelu ei sentään ole vielä lyönyt läpi ainakaan tuolla länsimaissa.
Hassua kuinka homofobisuus muuttuu rasistisesta stigmaleimasimesta sisäistetyn homofobian valjastetuksi lyömäaseeksi aina asiayhteyden mukaan. Aina ollaan vastenmielisesti vetämässä mattoa jonkun jalkojen alta ja kyynisoimassa. Tyypillinen netissäruikuttaja ja -pätijä vailla aitoa sosiaalista elämää ja empatiaa.
Grafiikassa ja sen uutisoinnissa on puutteita. Kaikkein törkein maa on varmasti Yhdistynyt Kuningaskunta, kun se pistää ihmisiä vankilaan seksin takia. Sen väri grafiikassa pitäisi oikeasti olla musta. ILGA-Europen sivuilla myös puhutaan siitä, ettei Unkarin hyvä sijoitus kuvaa maan todellisuutta.
Minä en näe tässä oikein mitään länsi-itä -akselia. Sen sijaan näen esimerkiksi Baltian, johon Suomi kuuluu neljäntenä valtiona.
"Sen sijaan näen esimerkiksi Baltian, johon Suomi kuuluu neljäntenä valtiona."
No, mehän ollaankin enemmän Baltian maa ku Pohjoismaa. Mitä yhteistä meillä on esim. Ruotsin kanssa? Ei juuri mitään, paitsi suomenruotsalaisen pikkuvähemmistön kautta. Mitä yhteistä meillä on Viron kanssa? Kielisukulaisuus ja samankaltanen historia.
Kartta tuo selvästi esille Euroopan jakaantumisen primitiiviseen itään ja edistyneeseen länteen. Suomen on viimeistään tänä vuonna päätettävä, kumpaan se haluaa kuulua.
(Perehdyn vielä yksityiskohtiin)
Mikä sitten Riqun mielestä on se tie jota länsimaisen rappiokulttuurin sijasta pitäisi kulkea?
Olen mielestäni valmis keskustelemaan ja argumentoimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa mutta Riqun mielisairaat käsitykset ovat sen sortin läppää että minullakin alkavat huumorintaju ja argumentit loppua. Jossain varmaan löytyy ammattiosaamista toimia Riqun kanssa. Tosin olen huomannut että aina kun keskustelussa mennään analyyttiselle asialinjalle jossa esitellään perusteluita trollimme kuten Riqu ja Eah luikkivat häntä koipien välissä ties minne. Se kertoo siitä että mitään sanottavaa ei ole.
"Jaa että "Valko-Venäjän tie olkoon meidänkin tiemme"?"
Ei, vaan ihan Suomen tie riittää. Kehitetään sellanen yhteiskunta, joka sopii meille eikä apinoida muita. Rautalangasta: jos kansan enemmistö on valmis muuttaan avioliittokäsitystä, niin se muuttuu. Jos kansan enemmistö on valmis muuttaan myös perhekäsitystä, niin sekin muuttuu. Tarvitaan kansanäänestys, jonka lopputulosta myös kunnioitetaan.
Lukaiskaapa kaikki (erityisesti sinä Riqu) ihan ajatuksella Tommi Uschanovin kirja "Miksi Suomi on Suomi".
Paikoin vähän turhan akateeminen, mutta suurimmalta osin ajatuksia herättävä ja osin jopa hauska tietokirja kirjoittajalta, joka kutsuu itseään "neljännessuomenvenäläiseksi, joka ei osaa venäjän kielestä kuin aakkoset, eikä koskaan ole käynyt Venäjällä".
Sata vuotta sitten Suomi kulki yhteiskunnallisen ja tasa-arvokehityksen kärjessä tsaarivallan sortotoimista huolimatta. Suomalaiset naiset saivat jo vuonna 1906 naiset saivat äänioikeuden toisena maana maailmassa. Uudessa Seelannissa naiset saivat tosin äänoikeuden jo aiemmin, mutta siellä se siihen aikaan koski vain valkoisia naisia.
On valitettavaa että Suomen tasa-arvokehitys on hiipunut eikä Suomi ainakaan tässä suhteessa ole samalla linjalla Oikeitten Pohjoismaitten kanssa.
Jos tämä nykyinen kehitys jatkuu samanlaisena niin on kyllä selvää että Suomi leimautuu yhä enemmän Itä-Eurooppaan ja Baltian maihin. Mitä se aikaansaa Suomen kuvalle länsimaitten silmissä niin sitä sopii vain arvailla. Totesinhan tosin jo Ahti Karjalainenkin aikoinaan että Suomi ei oikeastaan ole länsimaa vaan Itä-Eurooppalainen maa. Henkisesti tämä ainakin näyttää nyt pitävän paikkansa.
Minä kehoittaisin lukemaan Katja Boxbergin ja Taneli Heikan vuonna 2009 kirjoittaman kirjan "Lumedemokratia". Kyseinen teos paljastaa suorastaan "raadollisella" tavalla kuvan siitä mikä Suomen nykytilanne tänään oikeastaan on.
Mitenköhän sioitus tilastossa muuttuisi, jos viharikokset (mukiloimiset sun muut) olisi otettu huomioon suuremmalla painoarvolla? Onhan täälläkin murhia ollut, mutta kaikkiaan (viha)väkivallan määrä on pientä.
Minä vierastan Riquman1990:n ajatusta kansanäänestyksestä. Meillä on täällä edustuksellinen demokratia lainsäädännön luomista ja kehittämistä varten. Kansanäänestys voi ehkä olla paikallaan silloin, jos perustuslakiin tehdään sellaisia erittäin merkittäviä muutoksia, jotka liittyvät esimerkiksi päätöksenteon merkittäviin muutoksiin tai Suomen valtiomuotoon.
Kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta taas on yhdenvertaisuusasia, jota pitäisi ilman muuta viedä siihen suuntaan, että tarpeettomat lokerot poistettaisiin.
Myös transihmisten elämän turhaa hankalammaksi tekemistä on syytä purkaa.
Suora demokratia on toiminu Sveitsissä erittäin hyvin - eikä siellä homot saa mennä naimisiin, saati adoptoida lapsii. Jos avioliittokysymys ois kansan mielestä tärkee, niin kansa voi Sveitsissä kerätä tarpeeks nimii ja järjestää kansanäänestyksen aiheesta - vai pelottaaks homoi lopputulos?
Suomen "itäeurooppalaisuutta" ei liene syytä hakea Ahti Karjalaisen ajoilta. Nykytilanne on viime vuosien poliittisen kannatuskehityksen tulos. Perussuomalaisten menestys vaikutti osaltaan kokoomuksen äkkijarrutukseen ja muuta ei oikeastaan tarvittuy.
Jaolle itäiseen ja läntiseen Eurooppaan selvitys antaa perustetta - Etelässä itää on kyllä vielä Italia. Unkarin saama luokitus on outo. -
Mitä jos järjestettäisiin kansanäänestys nimimerkin Riquman1990 avioliitto- ja adoptio-oikeudesta? Jos enemmistö päättää, ettei Riquman vaikkapa asenteiltaan kelpaa puolisoksi saatika vanhemmaksi, tuntuuko reilulta? Vai haluaisitko mielummin itse päättää kenen kanssa solmit avioliiton ja perustat perheen ja antaa viranomaisten arvioida sovellutko adoptiovanhemmaksi? Vai soisitko sen vaan itsellesi, muttet toisille?
"Kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta taas on yhdenvertaisuusasia, jota pitäisi ilman muuta viedä siihen suuntaan, että tarpeettomat lokerot poistettaisiin. "
Ei ole yhdenvertaisuusasia kaikkien mielestä, joten lakkaa julistamasta tuota asiaa jonain yleisenä totuutena. Sinun mielestäsi se on yhdenvertaisuusasia, mutta monen muun mielestä ei. Mitkään kansainväliset sopimukset tai raportit eivät luokittele homoliittoasiaa yhdenvertaisuuskysmykseksi.
Järjestetään vaan kansanäänestys. Suomen 4,5 milj. äänioikeutettuu tuskin tuntee mua niin hyvin, et osais sanoo mun sopivuudesta yhtään mitään.
Hauska heitto muuten. Ei osunu eikä uponnu. Ei tässä yksittäisten henkilöiden asioista olla kansanäänestyksellä päättämässä, vaan yleisistä perhearvoista. Täällä vaan taitaa tiettyi naikkosii pelottaa mahdollinen lopputulos?
Mitäs jos kuitenkin järjestettäs kansanäänestys Homopalleron potkimisesta ulos Ranneliikkeestä? Perusteena vaikkapa toistuva sääntöjen rikkominen. Hauska pellehän sä kuitenkin oot. Sulle on kiva nauraa.
Myös Saksan sijoitus kummastuttaa. Sikäläinen parisuhdelaki ei takaa virallistettujen homo- ja lesboparien yhdenvertaista kohtelua heteroavioliittoon verrattuna. Valtiosääntötuomioistuin patistelee liittohallitusta päätöksiin, ja puna-puna-vihreä oppositio yrittää liittopäivillä saada läpi muun muassa verolakien muiutoksia, mutta porvarilliset puolueet, jotka istuvat liittohallituksessa ja ovat enemmistönä liittopäivillä, haraavat vastaan.
Riquman, huomaan että olet uponnut yhtä syvälle kuin syvänmerenkalat kun noin asian vierestä parahdit. Et vastannut yhteenkään kysymykseen. Et siis ole valmis päättämään omasta avioliitostasi ja adoptio-oikeudestasi kansanäänestyksessä, mutta ei-heteroilta sellaista edellytät. Se on tekopyhää.
Puhut taas itsesi pussiin: mistäs lähtien "marginaali-ihmisten" yksittäiset asiat vaativat noin suurta huomiota? Kuvitteletko, etteivät homoseksuaalit ihmiset ole kaikki yksittäisiä ihmisiä, joiden yksityiselämä avioliittoineen ei todellakaan kuulu muille? Ja miltäs kuvittelet lapsista tuntuvan, jos heidän vanhempiensa huoltajuudesta äänestetävät ventovieraat, jotka eivät tiedä heidän perheestään pätkän vertaa? Tietysti tuollaisen mielivaltaisen ja simputtavan äänestyksen tulos huolettaisi asianomaisia, minua mukaan lukien, ja sehän koko asiassa taitaa sinua huvittaa. Mikset ole valmis maistamaan omaa lääkettäsi? Pelottaako lopputulos?
Sinua itseäsi eivät mitkään säännöt sido ja jos kuvittelet loukkaavasi minua kutsumalla naiseksi, älä seurustele tai solmi avioliittoa kyseisen sukupuolen edustajan kanssa.
Ainoa syy miksi sinua ei olla potkittu ulos Ranneliikkeestä, on koska tuollaisella raukkiksella ei ole muuta paikkaa minne mennä.
Kyse on mitä suuremmassa määrin yhdenvertaisuusasiasta.
Kansainvälisten sopimusten kanssa pitäisi muistaa, että osa ihmisoikeussopimuksista ja -julistuksista on annettu aivan YK:n (perustettu 1945) alkuaikoina, jolloin mm. rikoslainsäädäntö oli aivan erilainen kuin nyt. Suurten muutosten tekemisessä vaikuttaa se, että turvallisuusneuvoston pysyvilla jäsenmailla on de facto veto-oikeus hyvin moneen muuhunkin asiaan, vaikka sitä ei YK:n säännöissä suoraan sanota.
Aika harva varmasti vastustaa kansainvälistä rikostuomioistuinta (ICC). ICC on hyvä paikka esim. sotarikoksille, koska siellä tuomiot jakaa (ainakin teoriassa) puolueeton kansainvälinen tuomaristo, eikä konfliktin voittaja. Silti ICC:n asema on hyvin kevyt, sillä turvallisuusneuvoston jäsenmaista merkittävin ei sen tuomiovaltaa tunnusta.
Eurooppa on edelleen jakautunut blokkeihin, vaikka näitäkin kommentteja lukevat ihmiset, jotka ovat syntyneet Kylmän sodan päättymisen jälkeen. Pidän silti omituisena kehityssuuntana sitä, että Suomi on -tietoisesti tai tiedostamattaan- alkanut olla enemmän "neljäs Baltian maa" kuin "viides Pohjoismaa".
Uskon että joskus 30-40 vuoden päästä tätä nyt käytävää keskustelua katsotaan samalla tavalla kuin suffragettien ja anti-apartheidistien toimintaa katsotaan nyt.
Ranskassa edistyttiin heteroavioliitosta avioliittoon tänään perjantaina, kun Ranskan perustuslakituomioistuin vahvisti ja sinetöin avioliiton kaikkien ranskalaisten aikuisten ihmisparien oikeudeksi.
Oli hienoa kuulla tänään Helsingissä, Savoy-teatterissa ranskalaisen maahanmuuttaja-naisen upeasti laulama Hymne à l'amour,
Hymni rakkaudelle -laulu, jonka kaksi naista teki 1949: säveltäjä Marguerite Monnot ja sanoittaja Edith Piaf.
Tänään Ranska, pian Englanti, ... ja aivan varmasti Suomikin liittyy mukaan - sillä Rakkaus voittaa aina lopulta Riqu?manin ja ei_avioliittoja_homofobeille:n vihan.
Suomessa ainakin Espoon kaupungilla esimiehet ja johto on suoraan sanonut ettei "seksuaalisuudestaan saa puhe, se aiheuttaa ongelmia". Paitsi heteroseksuaalisuudesta, seurustelusta, lapsista ja lapsenlapsista. Lähiesimiehet kirjoittavat työterveyshuoltoon lausuntoja"tuonut esiin oman poikkeavuutensa". Siinä suhteessa Suomi on kyllä pohjalukemissa. Euroopan pohjasakkaa.
