Niin. Tällä hetkellä puoluekannatuskyselyt eivät lupaa erityisen hyvää avioliittolainsäädännön uudistamiselle.
Olisi niin helppo äänestää vaaleissa oikein, jos äänestettäisiin vain tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön tulevaisuudesta. Mutta kun emme äänestä.
Ongelma on, ettei glbti-kysymyksissä järkijoukossa seisovien vihreiden, vasemmistoliiton tai sdp:n joukoissa ole sellaista suurta tulevaisuusvisiota, jota edistämään oikein olisi syytä asettua. Rkp on taas keskittynyt aivan liikaa yhteen (kieli)asiaan visioinneissaan. Eivät perussuomalaiset tai keskustalaiset visiotkaan minua puhuttele, mutta ilmeisesti kuitenkin varsin suurta osaa suomalaisista kumminkin. KD yhteen (uskon)asiaan sitoutuneena ei suurta kannatusta saa, mutta näemmä sekin saa tahtoaan läpi.
Avioliittolain uudistamiselle on suomalaisen enemmistön tuki. Tärkeää on kasvattaa tuota tukea ja pitää asiaa tulilla riittävän aktiivisesti. Avioliittolakiuudistusten läpimeno läntisissä maissa on avuksi, kuten tietysti myös kirkon sisällä käytävä "homokeskustelu".
Vastakkain avioliittoasiassa ovat järkiseikat ja ns. arvokysymykset. Pitää siis saada ihmisiä entistä laajemmin ymmärtämään uudistuksen tuomia etuja ja toisaalta sitä, ettei se heikennä kenenkään asemaa - siis saada ns. arvokysymyksiin takertuvat ymmärtämään niihin takertumisen mielettömyys.
Yksi asia, mitä tässä rinnalla olisi (ollut) syytä edistää aktiivisemmin, ovat avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen käytännöllisten erojen kaventaminen - siis sukunimiasia ja adoptioasia. Siviilisäätytieto lomakkeissa tuskin voi täysin muuttua perisuhdeinstituutioiden osalta yhtenäiseksi ennen kuin parisuhdeinstituutioita on yksi.
Sekin aika kyllä tulee vielä, ennemmin tai myöhemmin.
Haitallista avioliittoasian etenemisen kannalta on liikaa politisoida kysymystä ja paaluttaa sitä punaviheriääksi tasa-arvokysymykseksi. Kysymys olisi hyvä pitää puhtaana asiakysymyksenä, jotta sillä olisi mahdollisuutta saada nimenomaan asiakysymyksenä uskottavuutta laajalti.
Puolue-politics schmolitics...jos mitään muuta syytä äänestää ei ole, itse asettuisin kyllä tasa-arvoa edistävien tahojen puolelle, en niitä vastustavien. Kun kyse ei ole pelkästään homoavioliitosta, vaan tasa-arvosta, tasa-arvokysymys menee politiikan ylitse. Ihan vaan periaatteesta, ei siksi, että haluan vaan naimisiin.
"Vastakkain avioliittoasiassa ovat järkiseikat ja ns. arvokysymykset. Pitää siis saada ihmisiä entistä laajemmin ymmärtämään uudistuksen tuomia etuja ja toisaalta sitä, ettei se heikennä kenenkään asemaa - siis saada ns. arvokysymyksiin takertuvat ymmärtämään niihin takertumisen mielettömyys."
Kysyn sinulta, smo, miksei mielestäsi järkiperustelu ole se, että lapsella on oikeus isään ja äitiin? Muitakin järkiperusteluita on runsaasti, esim. se, että miehen ja naisen välinen avioliitto on yhteiskunnalle hyödyllinen instutuutio. Homoavioliitot heikentäisivät ja muuttaisivat radikaalisti tuota yhteiskunnalle hyödyllistä instituutiota, joten homoavioliittojen hyväksyminen olisi haitallista yhteiskunnalle. Yhteiskunnan kannalta katsottuna sellaisen perhepolitiikan, josta aiheutuu perheille mahdollisimman vähän sosiaalisia ongelmia, ytimeksi on rakennettava jokin ihanneperhe, joka on lapsille paras mahdollinen kasvuympäristö, joka siis tässä tapauksessa on biologisen isän ja äidin muodostama ehyt perhe.
Minusta on naurettavaa, että kerrot täällä ikään kuin jonakin faktana, että klassisen avioliittonäkemyksen puolesta puhuvat vain jotkin arvoperustelut, kun taas "järkiseikat" ovat homoavioliittojen kannalla.
EAH: Avioliitto-oikeuden laajentamisella ei ole käytännössä mitään vaikutusta siihen, miten vanhemmuus käytännössä toteutuu. Sama koskee adoptioita ja adoptio-oikeutta. Jokainen adoptioprosessi on yksilöllinen ja siihen liittyy aina lapsen parhaan arvioiminen ja toimiminen sen mukaan.
Avioliitto-oikeuden laajentaminen samaa sukupuolta oleviin pareihin ei myöskään millään laskuopilla vähennä miehen ja naisen välisen avioliiton tuottamaa hyötyä yhteiskunnalle. Yhteiskunnalle on hyödyksi se, että tosiasiassa olemassaolevat sateenkaariperheet saadaan yhdenvertaiseen asemaan heteroavioparin vanhemmoimien perheiden kanssa.
EAH: Minusta on naurettavaa, että sinä kohauttelet olkaasi todennetuille faktoille ja jo saaduille kokemuksille.
Vaalikausi on kuitenkin vasta puolivälissä. Mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut ja kaksi vuotta on yllättävän pitkä aika, kuten huomaa. Itse uumoilisin tulevia vaaleja seuraavasti:
Kokoomus joko pysyy pääministeripuolueena tai saattaa pudota hallituksesta. Puhdasverinen porvarhallitus jää vähemmistöön, joten mukaan tarvitaan Vihreät tai Perussuomalaiset.
SDP:n menestys riippuu Perussuomalaisista. Kaikki riippuu siitä, saadaanko kannatuskyselyissä esiintyvä vuoto tukittua. Se on jo tehty kaksi kertaa: ensiksi vaalien alla, toistamiseen viime vuonna. Punavihreä hallitus edes RKP:llä höystettynä ei tule saamaan enemmistöä, mutta punamulta, kansanrintama ja KESK-PS-SDP ovat mahdollisia.
Keskustalla on kova työ edessään, jos se aikoo säilyttää gallupkannatuksensa. Perussuomalaisetkaan eivät onnistuneet kampeamaan Kokoomusta kärkipaikalta kuin pariksi kuukaudeksi. Keskustan oma linja on totaalisen levällään ja sen nousun voi pistää lähes yksinomaan julkisuuskuvakamppanjan ja hallituksen töppäilyjen piikkiin. Pidän kuitenkin mahdollisena, että Keskusta voisi palata hallitukseen. Porvarihallitusta se tuskin lähtisi ainakaan pääministeripuolueena kokoamaan. Punamulta sen tai SDP:n johdolla olisi todennäköisempi vaihtoehto ja jos SDP johtaa, saattaa syntyä kansanrintama (SDP, KESK, VIHR, VAS, RKP). Uskoisin kuitenkin Keskustan haluavan yrittää Perussuomalaisten ja SDP:n kanssa, sillä ensimmäiset halutaan eliminoida hallitusvastuulla.
Perussuomalaiset, jos nyt tällä kertaa realisoivat gallupkannatuksensa, tuskin nousevat kuitenkaan pääministeripuolueeksi - niin paljon on vastustajia sentään. PS:sän ainoa mahdollisuus päästä hallitukseen on kolmen suuren koalitio, sillä se ei kahdestaan kenenkään suuren kanssa saa riitävää enemmistöä. Pienistä puolueista ainoastaan KD lähtisi Perussuomalaisten kelkkaan tosissaan. Todennäköisin trio olisi KESK-PS-SDP. KOK-PS-SDP kaatuisi europolitiikkaan, KOK-KESK-PS euro- ja kuntapolitiikkaan.
Vihreät voivat nousta avainasemaan, jos puolueen kannatus pysyy 9% paikkeilla. Mikäli hallitustunnustelijana on Kokoomus, Vihreät voivat kieltäytyä sinivihreästä hallituksesta ja myötävaikuttaa sateenkaarihallituksen suuntaan. SDP:n tunnustellessa puolue olisi varmasti mukana suurimmassa osassa hallituskaavailuja. Keskustan kohdalla Vihreiden hallituspaikka riippuu kokonaan muista hallituskumppaneista.
Vasemmistoliittokin voi nostaa kannatustaan. Kokoomus ei sitä ota omatoimisesti mukaan hallitusneuvotteluihin, mutta puolueelle kelpaisi varmasti kansanrintamahallitus. Vasemmistoliiton hallituspaikka riippuu täysin SDP:stä ja osittain Vihreistäkin.
RKP kelpanee kaikille hallituskumppaniksi, paitsi ehkä Perussuomalaisille. Vihreissä ja RKP:ssä piilee suurin vaara Perussuomalaisten hallituspaikalle, sillä ne ovat suosittuja ja joustavia hallituskumppaneita - hyvässä ja pahassa.
Kristillisdemokraatit (-teokraatit) kiikkuvat hädin tuskin äänikynnyksen yläpuolella kannatuskyselyissä. Puolue on näivettymässä pois. Luultavasti puolue saa muutaman paikan eduskuntaan vielä ensi vaaleissa, mutta en sulkisi kokonaan pois tippumista eduskunnasta. On aivan oikein, että KD maksaa kalliisti Räsäsen hallituspaikasta. Marginalisoituneena puolueen vetovoima heikkenee ja sen politiikan asiattomuus painaa päälle.
Jaa, taas jankataan trollin kanssa itsestäänselvyyksiä. Paras ratkaisu on identtisten kommenttien kymmenettä kuukautta jatkuvan julkaisun lopettaminen, ettei tarvitse moderaattorin jatkuvasti vastata niihin esteettisistä syistä.
Sinänsä on uskomattoman naurettavaa, että joku väittää avioliiton, heteroparit ja lastenhankinnan yhteenliittävän "järkisyyn" tarkoittavan automaattisesti että muunlaisia perheitä ja avioliittoja ei tulisi tunnustaa samalla tavalla. Siis mistä lähtien "järkiperustelut" ovat uskonnon ja ideologioiden tavalla kategorisesti poissulkeneet jotain toimivaa näennäisistä kosmeettisista syistä? Sehän on järjen täydellinen vastakohta ja heterojen etuoikeuksien puolestapuhujien lukemattomat nolot yritykset säälittävästi valehdella ja vääristellä olemassaolevaa tietoa puhuu jo puolestaan.
Jotain edistystä on sentään tapahtunut, biologiasta ja luonnollisuudesta ollaan edetty klassiseen avioliittokäsitykseen! Hienoa, nyt saavutetua kulttuurievoluutiota ei pysäytä enää mikään!
Nykyhallituksen politiikkaa ja sen toimintakykyä on leimannut juuttuminen vuosia jatkuneeseen finanssi- ja eurokriisiin.
On tuntunut että kotimaan kysymykset ovat jääneet vähälle huomiolle.
On selvää että terveydenhuolto- ja kuntauudistuksen paikallaan junnaaminen on lisännyt oppositiopuolueitten kannatusta. Yleensähän mikä tahansa poliittinen oppositio aina “lihoo” etenkin kun kyseessä ovat suuret kysymykset jolla se pystyy hyvin elämöimään ja esittämään omat “vaihtoehtonsa”.
Mikäli tämä hallitus ei kaadu niin tuleviin eduskuntavaaleihin on aikaa vielä lähes kaksi vuotta. Taloustilanteen parantumienne Euroopassa ja työllisyyden kohentuminen voi parhaassa tapauksessa lisätä sosialidemokraattienkin kannatusta ja tuoda myöskin hallituspolitiikkaan uskottavuutta joka siltä tuntuu nyt puuttuvan!
Ellei mitään tämänkaltaista tapahdu niin selvää on että opposition kannatus tulee kasvamaan ja näin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Suomen Keskusta ja Perussuomalaiset saattavat korjata ainakin jonkintasoisen vaalivoiton. Kun nyt on hyvin tiedossa minkälaiset voimat “jylläävät” Suomen Keskustassa ja Perussuomalaisissa ei tasa-arvokysymyksissä näillä näkymin tulla edistymään edes tulevankaan eduskunnan aikana ellei siihen sitten siihen aja ulkomainen paine ja kuva siitä että Suomi jää tasa-arvokysymyksissä joksikin Euroopan “takapajulaksi” lähinnä Venäjän ja Itä-Euroopan malliin!
Sopii kysyä onko Suomella “varaa” profiloitua näin, etenkin kun tasa-arvokysymyksissä Oikeat Pohjoismaat ovat jo aikaa ajaneet Suomen ohitse!
Perussuomalaisethan yleispolitiikaltaan on eräänlainen vasemmisto&oikeistolainen ääripuolue. Sen politiikka on yhtä vassaria kuin oikkariakin, mutta hlbt-ihmisen kannalta sinne on siirtynyt juurikin niitä ei-hlbt-myönteisiä demareita, kepulaisia ja kokoomuslaisiakin ja persujen katolis-arvojohto määrää hlbt-linjan, vaikka siellä on esim. DTM:ssä aikoinaan esiintynyt Kike Elomaa yms. ja muutama muukin hlbt-liberaalimpi poliitikko, mutta persujen puolueryhmäkuri on on niin umpikova heitä kohtaan - surkuhupaisaahan on se, miten persut ovat valittaneet että muka muita puolueita rassaa ja haittaa ryhmäkuri.
Puolueryhmäpolitiikalle on vain niin leimallista se, miten pienehkö puolueideologiajohto voi määrätä koko puolueen ja puolueidenkin asenteen monissa asioissa, vaikka esim. tasa-arvoisessa avioliitossa kansan selvä enemmistö on toista mieltä.
Tavallaanhan on selvää että sekä kokoomuksen Kataisen asenne, että loppupeleissä demareitten, vihreitten, vasemmistoliiton ja ruotsalaistenkin välinpitämättömyys hallituskokoonpanon sorvailuissa käveli hlbt-ihmisoikeuksien yli. Se ei varmastikaan ollut pelkästään kd:n aikaansaannosta, vaan nuo muut peesasivat, ikävä kyllä.
ei_avioliittoja_homo(fobe)ille on kroonisesti edelleen niin pihalla kuin lumiukko, johon heteroperhejuopot ovat käyneet kuseksimassa talven mittaan :P
Mikäli "lapsella on oikeus isään ja äitiin" on niin ydintärkeä asia, niin selitähän, mikset ole analogisesti vaatimassa myös niiltä "jumalan lapsilta" oikeutta myös Äitiin. Mutta kun eahf lienee jonkin sortin ristiriitainen umpiuskovainen.
Ja kuten useimmat tietävät, ns. ydinperhemalli on suhteellisen lyhykäisen ajan ilmiö ja on vain yksi variantti heteromaisten elämäntapojenkin kirjossa. Itseasiassa ydinperhe-iskä&äti-mankujat mollaavat erityisesti kaikkia hetero-yksinhuoltaja-isiä ja -äitejä, heidän perheitään varsin sydämettömästi - heitä on kuitenkin enemmän kuin ns. sateenkaariperheitä.
Kaikkein vähiten lasten etu on juoppo, mielenterveysongelmainen, umpiuskovainen tai heteropedofiilinen vanhempi tai jopa kaksi sellaista. Niiden osalta lasten edusta eahf ei juuri puhua pukahda.
Mikäli nuo puoluekannatukset menevät tuota rataa, mitä ovat menneet, Suomen seuraavan halituksen saattavat muodostaa
persut, keskusta, demarit, kd ja jopa vassarit - eli jopa 60-70% kannatus yht.
ja oppositioon jäisivät rkp, vihreät ja kokoomus - eli 30-40% kannatus yht.
Nimittäin jos persut sattuisivat saamaan vielä protesti-puolue-vaalivoiton, nuo saattavat olla sille mieluisimmat ja hallituskimppaan sen politiikan kanssa suostuvat puolueet.
Nyt en, smo, ymmärrä miten järki- ja asiakysymykset politiikassa olisivat jotenkin vastakkaisia arvoille. Arvo se on tasa-arvokin, samoin ihmisoikeudet. Järjellisesti niiden puolesta voi ja pitääkin argumentoida, mutta en todellakaan tiedä mitä on ´asiakysymys´ tällaisessa ihmisten elämään keskeisesi vaikuttavassa ratkaisussa. Kysymys on tietysti arvojen lisäksi myös politiikasta, muutos on sen verran suuri ja tärkeä että sen poliittisuutta ei voi piilottaa jargonin alle.
Konservatiivisia aatteita kannattaville puolueille on ominaista ylivarovainen suhtautuminen uudistuksiin, jotka voidaan joissakin kansalaisryhmissä käsittää liian radikaaleiksi.
Siinä ei järkiperusteilla ole mitään tekemistä, vaan ihmiset toimivat selkäytimellään. Jätetään "varmuuden vuoksi" kannattamatta muutoksia, jotka saattavat herättää kaikkein vanhollisimmissa ihmisissä äänekästä vastustusta ja saada heidät syyttämään puoluetta liberaalisuudesta.
Tämä pätee niin kokoomukseen kuin perussuomalaisiinkin. Samalla sallitaan hajanaisia soraääniä puolueen sisällä, jotta voidaan luoda tietyissä yhteyksissä hyödyllistä kuvaa uudistushenkisyydestä, mutta viralliset kannat ja päätlkset pidetään huolellisesti tiukan vanhollisina.
Ja kyllä, minusta ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat mitä suurimmassa määrin asiakysymyksiä. Jos niistä päätettäessä ei ole lupa käyttää järkeä, on syytä epäillä, missä määrin sen käyttö on sallittua muissakaan asioissa.
Eivät asia- ja arvokysymykset olekaan sinänsä toisilleen vastakkaisia, lukuunottamatta vaikkapa tilannetta, jossa esim. samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta on tehty ns. arvokysymys, liittämällä avioliittoinstituutio kiinteästi esim. uskonnollistaustaisiin perinteisiin.
Esitin myös huoleni siitä, että kyseistä tasa-arvoon liittyvää asiakysymystä ei pidä politisoida. Liiaksi politisoituna kysymystä tasa-arvoisen avioliiton käytännön vaikutuksista ja merkityksestä on hankalampi käsitellä objektiivisesti, siten, että erilaiset poliittiset katselukulmat eivät olisi turhana painolastina.
Kyseessä on yksittäinen asia, joka pitäisi lähinnä saada vain hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
Poliittisten kysymysten politisointia on vaikea välttää. Vaikka useimmat puolueet nimittävät ihmisoikeuskysymyksiä "omantunnon kysymyksiksi", joissa kansanedustajilla on vapaus henkilökohtaisiin kantoihin, eivät puoluejohtojen kannat liene jääneet kenellekään epäselviksi. Poliittisesta tulevaisuudestaan huolta kantava, mahdollisesti vielä aloitteleva kansanedustaja pohtii kaksi kertaa, kannattaako asettua poikkiteloin isoisten määrittelemien "arvojen" suhteen. Nimellisesti se on toki mahdollista, mutta kalahtaa omaan nilkkaan seuraavassa tilanteessa, kun vastuullisia tehtäviä on jaossa.
Uskonnon käyttäminen keppihevosena joidenkin asioiden, kuten vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain vastustamisessa, on nimenomaan politiikkaa ja tietyn äänestäjäkunnan kosiskelua.
Poliittisia kysymyksiä ei voi politisoida enempää kuin niiden poliittisuus sallii. Sen sijaan minua huolestuttaa uskonnon politisoiminen ja politiikan uskonnollistaminen, jota tietyt puolueet tuntuvat mieluusti harrastavan.
Uskonto on uskontoa ja politiikka politiikkaa sekulaarisessa poliittisessa järjestelmässä, jota Suomen järjestelmän ainakin periaatteessa pitäisi olla. Valitettavasti tämä ei näytä olevan lainkaan selvää kaikille edes suurimmista puolueistamme.
Sepä se. Minäkään en pidä uskonnon tuomisesta politiikkaan. Siksi mieluummin olisin myös antamatta avaimia käteen tässä avioliittoasiassa eri ryhmien (lähinnä kd, perussuomalaiset, keskustalaiset, osittain kokoomuslaiset ja jossain määrin myös sdp:n ja rkp:n) ns. arvokonservatiivisille voimille. Siis nimenomaan välttäisin tekemästä tästä asiasta poliittis-ideologishenkistä (käytetään sitten tuota käsitettä) kysymystä. Kun uudistuksen vastustajia haastetaan asiaan liittyvillä käytännön kysymyksillä (eikä sitomalla kysymystä poliittis-ideologisiin käsityksiin), niin uudistuksen vastustajilta katoaa ainut tukijalkansa.
EAH:lle pähkinä purtavaksi, mites avioliitossa olevat heterot jotka eivät syystä tai toisesta tee lapsia? Pitäisikö avioliitto mitätöidä vaikka 5v kuluttua jos ei ole tapahtunut tiineyttä?
Tuntuu että sinulle tuo lapsi asia on se avainkysymys koko jutussa. Minusta on aika epäreilua että siskoni on naimisissa miehen kanssa ja he eivät saa lapsia vaikka haluaisivat. Joten mitä merkitystä sillä avioliitolla heillekin sitten on... Entä EAH, sinun mielipiteesi asiaan?
Kysytty on tuokin, tosin EAH väistelee vastaamista koska hänellä ei ole mukanokkelaa vastausta annettavana. Sen verran voin kuitenkin sinulle avata, että tämän trollin mielestä tässä avioliittokysymyksessä kaikkein tärkeintä on se, että avioliitto pysyy hänelle itselleen tapana erottautua homoseksuaaleista omaksi edukseen. Lapset ovat EAH:lle pelkkiä hyödykkeitä, joilla hän perustelee aina aluksi omaa heteroseksismiään, kun taas toisaalta myöntää aina joskus ettei homo- ja lesboparien adoptio-oikeus ole mikään oikea ongelma.
"EAH:lle pähkinä purtavaksi, mites avioliitossa olevat heterot jotka eivät syystä tai toisesta tee lapsia? Pitäisikö avioliitto mitätöidä vaikka 5v kuluttua jos ei ole tapahtunut tiineyttä?"
Ei tarvitse mitätöidä, sillä se riittää, että on teoreettinen mahdollisuus lisääntyä. Tällä hetkellähän kaikki avioliiton rajoitteet (ikä, sukulaisuus, sukupuoli, lukumäärä) liittyy käytännössä katsoen lisääntymiseen.
Kaiken kaikkiaan kyse on vain siitä, että miehen ja naisen välisen liiton pitää pysyä arvokkaimpana, koska se on ainoa liitto, jota kautta syntyy uusia jälkeläisiä. Ei olisi oikein, että homoliitot tehtäisiin yhteiskunnan silmissä yhtä arvokkaiksi, koska homoliitoissa ei pystytä tekemään lapsia.
Kovasti tuntuu palstan vakiopellee siitä huolimatta kiinnostavan EAH:lle vastaaminen. Ilmeisesti kyseinen trollinainen pitää huomiosta ja nauttii saadessaan sitä. Yhtään järkevää ajatusta ei oo täällä kuitenkaan esittäny, mut monet makeet naurut tarjonnu siitä huolimatta. Keskittyny lähinnä vaan muiden käyttäjien haukkumiseen. Ihme, et ylläpito on antanu sen hilluu täällä näinkin kauan...
Taitaa ollakin niin että smo ja Public eye eivät pidä arvokysymyksiä sellaisina että niistä voi keskustella logiikan ja järkevän argumentaation keinoin.
Smo: "Vastakkain avioliittoasiassa ovat järkiseikat ja ns. arvokysymykset. Pitää siis saada ihmisiä entistä laajemmin ymmärtämään uudistuksen tuomia etuja ja toisaalta sitä, ettei se heikennä kenenkään asemaa - siis saada ns. arvokysymyksiin takertuvat ymmärtämään niihin takertumisen mielettömyys. "
Smo lähtee tässä utilitaristisesta teoriasta, jota kehittelivät aikoinaan Jeremy Benthan ja John Stuart Mill. Ideana on se että päätösten moraalinen oikeutus on yhteiskunnan hyötyjen (utiliteettien) maksimointi. Ko. herrat eivät kaikilta osin olleet tyytyväisiä Kantin velvollisuusetiikkaan. Taustalla voi nähdä hedonistisen etiikan virityksen, eli käistyksen että onnellisuuden/nautinnon lisääminen yksilöissä ja yhteiskunnissa on eettisesti ja poliittisesti tärkein päämäärä.
Nyt olisikin mukavaa kuulla järkiperusteita miksi kaikista etiikan teorioista pitää toteuttaa juuri utilitarismia ja miksi tämä valinta pitää naamioida joksinkin muuksi. Siinä mielessä utilitarismi on hyvin käyttökelpoinen että suurin osa puolueista hyväksyy sen periaatteet, PS ja KD taitavat jäädä ulos tästä konsensuksesta.
EAH: En ole koskaan kuullut, että mistään liitosta syntyisi jälkeläisiä. Kyllä taustalla on toistaiseksi ollut ihan biologinen ilmiö: siittiön hedelmöittämä munasolu ja naisen noin 9 kuukauden mittainen raskaus.
Jos rajoitukset todella halutaan kohdistaa lisääntymiseen, niin miksi naisen pitäisi voida solmia avioliitto vielä vaihdevuosienkin jälkeen? Tai miksi hedelmättömäksi todetulla olisi yhä avio-oikeus? Teoreettistakaan lisääntymismahdollisuutta kun ei silloin ole.
Korostettakoon, että minä en kaipaa rajoituksia aikuisten ihmisten välisten parisuhteiden solmimiselle, vaan esitän huomioita ihan teoreettisessa mielessä.
Minusta nimittäin on ihan oikein, että samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet ovat samalla viivalla eri sukupuolta olevien välisten parisuhteiden kanssa.
Soisin luonnollisesti, että kaikki poliitikotkin ymmärtäisivät asian. Sillä ei ole mitään käytännöllä perusteltavaa syytä nähdä asiaa toisin.
Poliittisessa keskustelussahan avioliittolain uudistaminen on eräissä puolueissa määritelty tällaiseksi ns. arvokysymykseksi, ja tavallaan erotettu se muista asioista. Poikkeuksellisesti ei tässä ns. arvokysymykseksi laajalti määritellyssä asiassa joissain puolueissa esimerkiksi edellytetä ryhmäkuria, vaan voi toimia henkilökohtaisten arvojen pohjalta, ilman että asiaa tarvitsee perustella järkisyillä. Määritelmä ei siis ole omani - ja siksi olenkin kirjoittaunut "ns. arvokysymyksestä". Olisi kai tarkemmin pitänyt avata asiaa jo aiemmin ottaessani käsitteen esiin. Kun tätä avioliittoasiaa nyt käsitellään tässä puolueisiin liittyvänä kysymyksenä, oletin, että tämä asian erityiseksi ns. arvokysymykseksi hähmyistäminen oli tuttu laajemminkin, ja jätin sen kummemmin pohjustamatta/taustoittamatta asiaa.
On selvää, että kaikenlaisessa päätöksenteossa on taustalla moraali ja arvot. Ja on selvää, että hyvän ja pahan vastakkainasettelun voi nähdä monestakin vinkkelistä. Se, että eettiset käsitykseni ovat sellaiset kuin ovat, perustunevat siihen, miten olen ympäröivästä maailmasta aatokseni sisäistänyt. Prosessi tuskin on ollut alkuaan millään tavoin tietoinen. Sittemmin olen kyllä perehtynyt asiaan.
Moraali vaikuttaa kaikkiin poliitikkoihin(paitsi narsisteihin) mutta on asia sitten yhden kansanosan oikeuksien puoltaminen/vastustaminen tai pienituloisten auttaminen/ elämän kurjistaminen niin jokainen voi miettiä onko oikeistolaiset kauhean hyvän moraalin omaavia.
Joidenkin mielestä homojen tasa arvo ja pienituloisten auttaminen on huono asia mutta homojen eheytys ja pienituloisilta leikkaaminen on hyvä asia.
Tai onhan narsisteillakin moraali mutta ei kauhean ihmisystävällinen....
Kiitos selvennyksestä, smo. Olen itse käyttänyt mainitsemastasi käsittelystä nimeä omantunnonkysymys. Kuten sanot, toimiva strategia saada tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytyksi olisi todellakin keskittyminen käytännön vaikutuksiin ja erilaisten perheitten konkreettisiin tilanteisiin, joista mm. Soinilla tai Räsäsella ei taida olla paljoakaan sanottavaa. Soini on muuten perustellut kantaansa sanomalla sen olevan terveen järjen mukainen, mistä ilmenee vain se miten epämääräinen käsite ´järki´on, terveydestä puhumattakaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että arvoista voi ja pitää keskustella järkiperusteilla, esimerkiksi käsiteanalyysin, johdonmukaisuuden, seurausten arvioinnin jne näkökulmista. Näyttää silti ettei mm. elättitrollimme EAH tällaiseen keskusteluun pysty, eikä Soinilta ja Räsäseltäkään kovin järkiperäistä pohdintaa ole kuulunut. Niinpä konservatiivinen kanssa voi mielestäni ryhtyä myös arvokeskusteluun, sillä argumentaatio on silläkin ulottuvuudella tasa-arvon puolella. Arvovalintoja perusteltaessa toki viimein päädytään perustelemattomiin väittämiin, ja onkin sitten toisenlaisen pohdinnan paikka mistä nämä käsitykset tulevat.
Tämä on arvaus, mutta siinä vaiheessa kun kansalaisaloite tulee eduskunnan käsittelyyn, muutama ryhmä antaa edustajilleen vapaat kädet päättää suhtautumisestaan. Jos laki ei mene läpi tällä vaalikaudella, tilanne on jälleen aivan auki. Mikäli EU:n talouskriisi jatkuu, ja mihin se kahdessa vuodessa katoaisi, sekä PS että Kepu pystyvät kerämään ääniä eurokritiikillään. Pahimmassa tapauksessa PS on hallituksessa, mikä toisaalta olisi hyväkin asia koska silloin nähtäisiin millaiset eväät PS:lla on poliittisen vastuun kantamiseen.
Tässä vielä linkki artikkeliin joka käsittelee moraalin ja poliittisen päätöksenteon suhteita, alussa myös lyhyt selvitys puolueiden eduskuntaryhmien tavoista ymmärtää ns. omantunnonkysymykset.
Asiaa käsitellään "omantunnonkysymyksenä" sitten, kun edustajat painavat isossa salissa nappia, mutta perusteluna asian määrittämiseksi tällaiseksi "omantunnonkysymykseksi" ja samalla vapaille käsille on ilmaistu lukuisissa yhteyksissä juuri asian luonne ns. arvokysymyksenä, johon eivät tavalliset kuviot päde.
Ihmetyttää kyllä yhä, että mitä ne sellaiset arvot oikein ovat, joilla oikeutetaan kanssaihmisten asettamista eriarvoiseen asemaan.
Omantunnonkysymys voi olla ikävä porsaanreikä mielivallan käyttöön. Tässä kilpistytään väistämättä siihen, etteivät kaikki ihmiset kertakaikkiaan arvota asioita hyödyn ja johdonmukaisuuden perusteella. Toinen kysymys on myös, voidaanko tasa-arvoisen avioliiton ja eritoten adoptio-oikeuden vastustamiselle sanoa olevan olemassa täysin rationaalinen peruste?
Vastaus on tietysti ei, ja sen tietävät myös soinit, räsäset ja heidän täällä Ranneliikkeessä ja muualla netissä haukkuvat hännystelijätrollinsa. Mistäkö sen tietää? Siitä, että aina siinä vaiheessa kun kaikki tekosyyt on toistettu ja kumottu, ja vastakeskustelija erittelee vastustuksen syyksi homovastaisuutta, vedetään esille mielipidekortti ja syytetään toisia suvaitsemattomuudesta omaa syrjivyyttä kohtaan. Viime kädessä vedotaan siis puhtaaseen mielivaltaan, koska mitään muuta ei ole.
Näin käy käytännössä aina ja huomionarvoista on myös se, että homofobit eivät kovinkaan usein edellytä väitteilleen todellisuuspohjaa ja näin ollen "eri mieltä oleminen" muuttuu täyslaidalliseksi valehteluksi.
"Pahimmassa tapauksessa PS on hallituksessa,"
Höh. Eikö kukaan halua persuja hallitukseen. Persujen EU-linjaukset on järkevämmän oloisia kuin unelmat EU-liittovaltiosta.
Nykyisestä tilanteesta sen verran, että KD sai haluamansa lävitse, kun muut puolueet ei halunneet tehdä kauppaa tasa-arvoisella avioliitolla.
KD:lle toinen mielipiteitä herättävä asia on homojen lisäksi abortti. Vaikka en itsekään rakasta aborttia, ymmärrän eräissä tilanteissa abortin järkevyyden.
Miksei noi muut puolueet tarjonneet KD:lle vaihtoehdoksi aborttilainsäädännön kiristämistä vastineeksi siitä, että KD ei asetu poikkiteloin tasa-arvoisen avioliiton suhteen?
Filosofi Maija-Riitta Ollila heitti eräässä keskustelussa että arvot ovat toiminnan päämääriä. Jos oikein suuria linjoja haluaa vetää, niin Räsäsen ja Soinin allianssin taustalla on kristinusko ja juutalainen traditio, muut taas ryhmittäytyvät erilaisiin Valistuksen ja modernin ajan ajattelutraditioitten ympärille. Käsitykset tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista näyttävät niissä poikkeavan kovasti toisistaan. Sinänsä ne ovat historiallisesti varsin tuoreita arvoja, eivätkä missään tapauksessa mitään ylihistoriallisia tai ylikulttuurisia mittatikkuja.
Jos lehmät lentäisivät eli haluttaisiin keskustella ihan oikeasti näistä näkemyseroista, kunkin osapuolen olisi oltava selvillä sekä omasta että toisten näkemysten taustoista.
