Kiinnostava yksityiskohta kuninkaiden koristelussa. En ole aikoihin nähnyt kenenkään kuninkaan kantavan kruunua, vaikka käsittäisin kruunun olevan sukupuolineutraali kapistus. Kuningattarilla on seremoniallisissa tilaisuuksissa vähintäänkin tiara taikka kruunu. Miksi kuninkaalla ei voisi olla edes tiaraa päässään omissa kruunajaisissaan? ;-)
Lisäksi, kuningatarpuoliso Máximan hlbt-edustusrooli on toki ihan hyvä, mutta kyllä minä ainakin homo-miehenä kaipaisin sitä kuninkaankin mukanaoloa asian eteen. Tuossa on sitä faqhaq-henkeä, mikä ihan yksistään ei ihan niin auta. Hollanninkin ääri-oikeistoon, ääri-kristittyihin ja ääri-muslimeihin vaikuttaisi vielä astetta pontevammin maan kuninkaan ruletus asiassa.
Länsimaisista monarkeista vain Iso-Britanniassa monarkki saa kruunun päähänsä. Muiden virkaanastujaisissa se on vain tuotu näytille. Ainoa Tanskan hallitsijalle pitää Tanskan kruunua yllään on silloin, kun kruunu lepää tyynyllä hallitsijan ruumisarkun päällä.
Titteleiden kanssa määrää vanha protokolla ja heraldinen arvojärjestys. Kuningas menee aina kuningattaren edelle, paitsi jos kuningatar on hallitseva kuningatar (eng. queen regnant). Jos hallitsevan kuningattaren puolisi olisi automaattisesti kuningas, olisivat he arvojärjestyksessä tasa-arvoisia. Koska tämän saman periaatteen vuoksi monarkilla ei voi olla morganaattista avioliittoa, ei kuninkaan puoliso voi olla prinsessa (kuningattaren puoliso voi kyllä olla prinssi), on kuningatar "vain" kuningatarpuoliso (queen consort).
Historia tuntee muutaman esimerkin yhtä aikaa hallinneista kuningattarista ja kuningattarista. Esim. Englannin ns. Mainion vallankumouksen jälkeisillä hallitsijoilla (Mary II ja William III) oli "yhteishallitsijuus". Jos henkilö on kuningatar vain kuningatarpuolisona, ei hänen nimensä perään tule järjestyslukua, vaikka samalla nimellä olisi tunnettu hallitseviakin kuningattaria.
Euroopan kuningaskunnat ovat syntyneet täysin patriarkaalisen järjestyksen mukaan. Se on näkynyt esimerkiksi vallanperimysjärjestyksessä, joka on ollut joko agnaattinen (vain miespuoliset voivat periä) tai kognaattinen (sekä mies- että naispuoliset voivat periä, mutta etusija on aina miespuolisella). Monet maat ovat noudattaneet agnaattis-kognaattista perimysjärjestystä, jossa kuningashuoneen kantaisän jälkeisten miespuolisten jälkeläisten puuttuessa kokonaan, voi naispuolinen jälkeläinen periä. Vasta nykyaikana on joissakin maissa siirrytty nk. täyteen kognaattiseen vallanperimykseen (eli absoluuttiseen primogenituuraan). Se tarkoittaa, että naispuolisilla hallitsijasuvun jäsenillä on täysin sama oikeus periä kruunu kuin miespuolisilla – toki vallanperimysjärjestyksessä.
Perinnöllisissä monarkioissa vallanperimys noudattaa primogenituuraa eli ensin syntyneen etuoikeutta periä kruunu. Näin vallanperimys siirtyy aina vanhimmalle lapselle vanhimmassa olemassa olevassa linjassa. Mikäli siis vanhin olemassaoleva linja sammuu, seuraa valtaistuimelle lähin seuraavaksi vanhin linja.
Edellä kerrottu on periaatteessa niin, koska esitettyyn on myös poikkeuksia (mm. kruunusta kieltäytyminen, morganaattinen avioliitto (ainakin aikaisemmin) ym.).
Puppeliassi: Lähinnä esim. miesparin ollessa valtaistuimella, olisi hallitsijasuvun jäsen kuningas ja puoliso prinssipuoliso. Näin myös hallitsevan kuningattaren kohdalla puoliso olisi ilmeisesti prinsessapuoliso.
Ruotsin perustuslain muutos oli hieman omituinen. Yleensä muutosperiaate on "koskee vasta seuraajianne", mutta siellä perustuslain muuttaminen muutti vallanperimystä. Carl-Philip oli ensimmäiset vuotensa kruununprinssi, vaikka isosisko oli olemassa. Muistaakseni tämä oli niitä harvoja asioita, joista kuningas Kaarle XVI Kustaa on antanut poliittiseksi tulkittavan kommentin.
Martinin listaa voisi täydentää vielä sillä, että jos muutoksilta vältytään niin kruunun perii Williamin ja Katherinen vanhin lapsi, sukupuolesta riippumatta. Muutos tapahtui aikaisemmin tänä vuonna, mutta ei muuta nykyistä kruununperimysjärjestystä (jossa listalla -joskin hyvin kaukana kärjestä- on useampikin eurooppalainen nyky-monarkki).
Sinällään ajatus perinnöllisestä monarkiasta tai jonkinlaiseen kiertoon perustuvasta monarkiasta (Vatikaani, Malesia) voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta lähes kaikki perustuslailliset monarkit (erotuksena absolutisen monarkiat, missä kuningas ei parlamenttia kaipaa) voivat tietyllä tavalla olla myös demokratian tai ainakin järjen äänen viimeinen lukko. Monissa maissa presidentistä on tullut edustuksellinen keulakuva, jolla ei ole edes teoreettista valtaa. Vaikka Suomen presidentillä on enemmän käytännön vaikustusvaltaa kotimaan asioihin kuin vaikka Britannian hallitsijalla, niin eduskunnan eli käytännössä hallituksen hulluinkin esitys on mahdotonta pysäyttää. Lisäksi tulee halvemmaksi periä keulakuva kuin valita se kalliilla vaaleilla. Veikkaan Suomessakin presidentin valinnan siirtyvän eduskunnalle jossain vaiheessa, vaikka tasavallan presidentti on kotimaaan maan ainoa poliitikko, jonka valtakirja on suoraan äänestäjiltä, ilman kikkailuja vaalitavalla.
Ainoat täysin "vallattomat" monarkiat taitavat olla Ruotsin kuningas ja Japanin keisari, jotka eivät edes teoriassa voi heittää hallitusta ehdotuksineen ovesta ulos.
