Äärioikeiston homoviha ja antifeminismi eivät valitettavasti ole median suosimia aiheita. Torstaina esitetyssä Ylen Ulkolinjassa käsiteltiin Kreikan Kultaista aamunkoittoa ja sen ulkomaalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sen sijaan Kreikan natsien hyökkäykset homojen kimppuun ohitettiiin, samoin äärimmäisen konservatiivinen naiskuva.
Äärioikeisto on - nationalistinen uhon ohella - yritys palata menneisyyden mies- ja naiskäsityksiin.
Tai äärioikeiston väkivaltakin on kristillistä, omalla tavallaan; sitä yhtä puolta kristillisyydestä. kristiliisyyden raamatun pohjaltahan ei löydy mitään "yhtä ja ainoaa totuutta", vaan se, valitettavasti, antaa perusteluja erilaisille, monenlaisille tulkinnoille. raamattua väkivaltaisempaa(kin) kirjaahan ei montaa ole.
Eihän kristillisyys ole mitään 100 hyvää ja 10 kaunista asiaa vain, vaan se on myös musta/valkoisuutta, kirsittyjen vastakkainasettamista "muiden" kanssa "josset ole puolellamme, olet meitä (tai itseäsi) vastaan" -tyylillä, pahaakin, kristillisyyden jumalaan uskomattomien tuomitsemista, vääräuskoisten tuomitsemista. Jopa se profeetta jeesuskin tuomitsee monissa sanoissaan ("ne ja ne eivät peri jumalan valtakuntaa, eivät ansaitse taivasta, joutuvat helvettiin jne"), mikä monesti tunnutaan unohtavan - tai lakaistavan sivuun, kristinuskonnon raadollisesta todellisuudesta.
Joh. 5:22,27 "Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle ... Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika."
2. Kor. 5:10 "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa."
Joh. 5:30 "... Niinkuin minä (Jeesus) kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea ..."
Ap. 10:42 "Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi."
Vai pääseekö/joutuuko kristinuskonnon "taivaaseen" tässä elämässä - tai joskus, olematta kristitty, uskomatta sen jumalaan, uskomatta sen jeesukseen - mutta olemalla kaikinpuolin uskonnoista vapaasti mahdollisimman hyvä elämässään - tai elämällä ihan "normaalisti", elämällä tunteella, vajavaisella tiedolla ja järjellä - ilman jumalia, ilman mielikuvitusolentoja, ilman uskontokirjoja, ilman kirkkoja, ilman pappeja, ilman uskontojen luonnottomuuksia?
Kun on tutkinut niin myönteistä kuin kielteistäkin uskontoja koskevaa uutisointia niin ei lopuksikaan voi tulla muuhun tulokseen että kaikenlaiseen, minkä nimiseen ja minkälaatuiseen uskontoon hyvänsä liittyy aina halu ja suoranainen tarve alistaa ja hallita muita ihmisiä. Kuvaan kuuluu tietysti myöskin suvaitsemattomuus kaikkea “uskon normista” poikkeavaa kohtaan, olipa kohteena sitten “toisella tavalla“ uskova, sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluva tai jopa “toisenrotuinen” ihminen.
Usein on tuntunut että kaiken uskonnon taustalla on loppujen lopuksi aina vain suuri bisnes. Olen havainnut että nimenomaan uskonnolla, siitä puhumalla, siitä kirjoittamalla ja sitä esittämällä moni on kaikkina historian aikoina saanut helpon ja mukavan elämän. Uskonnolla on moni syönyt hyvin, juonut hyvin ja nukkunut hyvin!
Kautta aikojen onkin uskonnolla onnistuneesti hallittu ja alistettu heikompia ihmisiä. Köyhän talonpojan on ollut luovutettava vaikka viimeinen siemenviljansa noille elosteleville ja pelotteluun perustuvaa, täysin tyhjää roskaansa lässyttäneille kirkonmiehille jotka kirkon valta-aikoina saarnasivat kansalle köyhyyttä ja nöyryyttä mutta itse kyllä elostelivat ja pöyhkeilivät kaikella maallisella eivätkä edes hävenneet käytöstään puhumattakaan siitä että saamastaan olisivat mitään tarvitseville jakaneet.
Totesihan tosin jo roomalainen filosofi Seneca aikoinaan: Elä niin kuin minä opetan, älä elä niin kuin minä elän.