Tätä aihetta on tutkinut mm. Teppo Heikkinen kulttuurimaantieteen oppiaineessa Helsingin Yliopistossa.
Teppo Heikkinen (2002) haastatteli tutkimukseensa maaseudulta Helsinkiin muuttaneita homomiehiä. Hän mukaansa lähtöpaikkakuntien ja erityisesti pienten paikkakuntien sosiaaliset olosuhteet olivat vaikuttaneet keskeisesti monen haastateltavan halukkuuteen muuttaa pääkaupunkiseudulle. Pienillä paikkakunnilla sosiaalinen kontrolli koettiin elämää rajoittavana tekijänä. Avoimesti homoseksu-
aalisissa suhteissa eläminen on hänen mukaansa vaikeampaa muualla Suomessa kuin Helsingissä ja erityisesti pienillä paikkakunnilla. Myös läheisten, sukulaisten ja ystävien odotukset esimerkiksi ”tavallisen perhe-elämän aloittamisesta” ja naimisiinmenon odottamisesta saatetaan kokea vaikeina. Tämä vaikuttaa niin, että
muuton jälkeinen yhteydenpito entisen kotipaikkakunnan tuttaviin, ystäviin ja esimerkiksi työkavereihin on usein vähäistä. Haastateltavien kokemuksissa pääkaupunkiseutu muodostui selkeästi helpommaksi homoelämän kannalta kuin muu Suomi. Henkinen ilmapiiri koetaan pääkaupunkiseudulla yleisesti vapaammaksi.
Suurkaupungin tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet ja suurkaupunkimainen elämä ja siihen liittyvät piirteet mahdollistavat omien elämänvalintojen tekemisen paremmin kuin muualla Suomessa. Anonyyminä eläminen, ja kuten eräs haastateltava kuvasi ”massaan sulautumisen mahdollisuus” on suurkaupungissa helpompaa.
Oman yhteisön ja sosiaalisten verkostojen muodostaminen oli helpompaa kaupungeissa. Niitä ihmisiä, joita ei haluta kuuluvan omaan sosiaaliseen verkostoon, ei tarvinnut edes tuntea, kuten esimerkiksi naapureitaan. Myös sukusiteiden ja lapsuuden ja nuoruuden ajan kodin sosiaalisista siteistä erillään pysymisen mahdollisuus, koska vanhemmat asuivat eri paikkakunnalla, oli osalle haastateltavista helpottavaa.
Homoelämäntapa ja homoseksuaalisten suhteiden hankkiminen ja to-
teuttaminen koettiin Helsingissä helpommaksi: tapaamispaikkoja, esimerkiksi homoravintoloita on Helsingissä enemmän kuin muualla Suomessa yhteensä. Tapaamispaikkojen saavutettavuus oli monelle erittäin tärkeää. Homokulttuuriset mahdollisuudet ja esimerkiksi homoyhteisön suurempi koko ja monipuolisuus olivat Helsingin etu.
Suurkaupungissa työ ja työyhteisö oli mahdollista halutessaan erottaa
muusta elämästä selvemmin ja helpommin kuin pienillä paikkakunnilla, joissa ihmiset saattavat tuntea toisensa ja olla tekemisissä toistensa kanssa muidenkin yhteyksien kautta. Helsingin parempia työmahdollisuuksia saattoi käyttää hyväkseen myös tekosyynä
silloin, kun nuorena halusi muuttaa pois kotikaupungistaan.
Pääkaupunkiseutu ja varsinkin Helsinki koettiin erityisenä paikkana asua ja elää. Helsinki vertautui muihin Suomen paikkoihin nähden radikaalisti erilaisena monien mahdollisuuksien suhteen.
Useimmat haastateltavat eivät missään tapauksessa halunneet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen tai entiselle kotipaikkakunnalleen. Jotkut kuitenkin kaipasivat esimerkiksi entisen kotipaikkakuntansa luontoa, mutta vain muutama näki
mahdolliseksi joskus muuttaa pois pääkaupunkiseudulta.
Lähdeviite: Heikkinen, Teppo (2002) Heteronormatiivisuus ja pääkaupunkiseudulle muuttaneiden homomiesten elämäntila. 82 s., kulttuurimaantiede. Pro gradu.
Tepon tutkimuksista on kätevä yhteenveto seuraavasssa teoksessa:
Heikkinen, Teppo (1994) Heteroseksismi ja homojen marginaalistaminen. Teoksessa Sipilä,
Jorma & Tiihonen, Arto (toim.) Miestä rakennetaan, maskuliinisuuksia puretaan. Tampere: Vastapaino.
Kommenttia muokattu: 09.06.2012 klo 07:38
Teppo Heikkinen (2002) haastatteli tutkimukseensa maaseudulta Helsinkiin muuttaneita homomiehiä. Hän mukaansa lähtöpaikkakuntien ja erityisesti pienten paikkakuntien sosiaaliset olosuhteet olivat vaikuttaneet keskeisesti monen haastateltavan halukkuuteen muuttaa pääkaupunkiseudulle. Pienillä paikkakunnilla sosiaalinen kontrolli koettiin elämää rajoittavana tekijänä. Avoimesti homoseksu-
aalisissa suhteissa eläminen on hänen mukaansa vaikeampaa muualla Suomessa kuin Helsingissä ja erityisesti pienillä paikkakunnilla. Myös läheisten, sukulaisten ja ystävien odotukset esimerkiksi ”tavallisen perhe-elämän aloittamisesta” ja naimisiinmenon odottamisesta saatetaan kokea vaikeina. Tämä vaikuttaa niin, että
muuton jälkeinen yhteydenpito entisen kotipaikkakunnan tuttaviin, ystäviin ja esimerkiksi työkavereihin on usein vähäistä. Haastateltavien kokemuksissa pääkaupunkiseutu muodostui selkeästi helpommaksi homoelämän kannalta kuin muu Suomi. Henkinen ilmapiiri koetaan pääkaupunkiseudulla yleisesti vapaammaksi.
Suurkaupungin tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet ja suurkaupunkimainen elämä ja siihen liittyvät piirteet mahdollistavat omien elämänvalintojen tekemisen paremmin kuin muualla Suomessa. Anonyyminä eläminen, ja kuten eräs haastateltava kuvasi ”massaan sulautumisen mahdollisuus” on suurkaupungissa helpompaa.
Oman yhteisön ja sosiaalisten verkostojen muodostaminen oli helpompaa kaupungeissa. Niitä ihmisiä, joita ei haluta kuuluvan omaan sosiaaliseen verkostoon, ei tarvinnut edes tuntea, kuten esimerkiksi naapureitaan. Myös sukusiteiden ja lapsuuden ja nuoruuden ajan kodin sosiaalisista siteistä erillään pysymisen mahdollisuus, koska vanhemmat asuivat eri paikkakunnalla, oli osalle haastateltavista helpottavaa.
Homoelämäntapa ja homoseksuaalisten suhteiden hankkiminen ja to-
teuttaminen koettiin Helsingissä helpommaksi: tapaamispaikkoja, esimerkiksi homoravintoloita on Helsingissä enemmän kuin muualla Suomessa yhteensä. Tapaamispaikkojen saavutettavuus oli monelle erittäin tärkeää. Homokulttuuriset mahdollisuudet ja esimerkiksi homoyhteisön suurempi koko ja monipuolisuus olivat Helsingin etu.
Suurkaupungissa työ ja työyhteisö oli mahdollista halutessaan erottaa
muusta elämästä selvemmin ja helpommin kuin pienillä paikkakunnilla, joissa ihmiset saattavat tuntea toisensa ja olla tekemisissä toistensa kanssa muidenkin yhteyksien kautta. Helsingin parempia työmahdollisuuksia saattoi käyttää hyväkseen myös tekosyynä
silloin, kun nuorena halusi muuttaa pois kotikaupungistaan.
Pääkaupunkiseutu ja varsinkin Helsinki koettiin erityisenä paikkana asua ja elää. Helsinki vertautui muihin Suomen paikkoihin nähden radikaalisti erilaisena monien mahdollisuuksien suhteen.
Useimmat haastateltavat eivät missään tapauksessa halunneet muuttaa pois pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen tai entiselle kotipaikkakunnalleen. Jotkut kuitenkin kaipasivat esimerkiksi entisen kotipaikkakuntansa luontoa, mutta vain muutama näki
mahdolliseksi joskus muuttaa pois pääkaupunkiseudulta.
Lähdeviite: Heikkinen, Teppo (2002) Heteronormatiivisuus ja pääkaupunkiseudulle muuttaneiden homomiesten elämäntila. 82 s., kulttuurimaantiede. Pro gradu.
Tepon tutkimuksista on kätevä yhteenveto seuraavasssa teoksessa:
Heikkinen, Teppo (1994) Heteroseksismi ja homojen marginaalistaminen. Teoksessa Sipilä,
Jorma & Tiihonen, Arto (toim.) Miestä rakennetaan, maskuliinisuuksia puretaan. Tampere: Vastapaino.
Kommenttia muokattu: 09.06.2012 klo 07:38