Jone Nikula aiheutti aikamoisen "häh"-efektin ja pisti hetkeksi homo-ongelmaiset "äijät" haukkomaan henkeään. Ainakin Helsingissä nähtiin ja kuultiin kaupungilla ihan ääneen hämmästelyä ja asiasta keskustelua. Mahdollisesti muutama tällaista homo-ongelmaista "äijää" joutui kohtaamaan sen asian, että ns. äijäkulttuurilla ei sinänsä tarvitse olla mitään tekoa homokielteisyyden kanssa.
Ainakin Minna Sirnön ja Wille Riekkisen tiedän käyttäneen vuotensa aikana arvovaltaansa siihen, että glbt-aiheet ovat tulleet vastahakoisestikin vähemmistöasioihin suhtautuvien tahojen kohtaamaksi.
Joka kerran lähettilään nimittäminen on myös herättänyt ainakin jonkinlaista keskustelua joissain ympyröissä.
Onkohan nimityksessä kysymys jonkinlaisesta kunniamaininnasta aikaisemmista tekemisistä sen sijaan kuin siitä, että nimitetty valittaisiin pörssiyhtiön johtajaksi tai muuhun tulosvastuulliseen hommaan. Jotkut kun tekevät hyvää ihan pyytettömästi ilman että erikseen tarvitsee vihjata. Tämä voi teitenkin olla vierasta sinun toiminnassasi. Näin ollen odotuksesi ovat tosiaan liikaa: tämänkään vuoden lähettiläs ei ole tulossa palvelemaan sinua ja toteuttamaan mielihalujasi.
Olavi sai varmastikin tunnustuksen tuosta HOMO-näytelmästä, missä hän tekee homoja tykö teatteriyleisöön täysiä saleja myöten, varmaan vielä ensi syksynäkin.
Sen lisäksi Olavi vois nyt julkaista Seta:n kanssa joukon suomennettuja covereita tunnetuista hyvistä homolauluista - tai mikseipä uusia suomalaisiakin kappaleita, jos niitä joku osaa tehdä. Tai sitten vanhoista hyvistä suomi-iskelmistäkin löytyy ainesta, kun vähän uussovittaa ja viilaa ehkä sanojakin.
Suomessahan on huutava pula homotunteista kertovista lauluista nimenomaan miesartisteilta. Ja pientä konsultaatiota sitten Olaville, sillä jokainen ei todellakaan ole vähän homo, ei oikeasti. Homoja ovat vain homot - ei pidä sortua luomaan vääriä mielikuvia.
Tokin hlbtq-piirit ovat tulleet Suomessa varsin saamattomiksi - eihän meillä ole yhdenyhtäkään edes homo-punk -harrastajapoppoota.
DTM:n uusin reainkarnaatio on pyörinyt kohta jo 4 kuukautta, eikä lavalle ole vieläkään noussut yhtäkään mieheltä näyttävää mieslaulajaa esiintymään...
Tykästyin Minna Sirnön tapaan hoitaa aikanaan omaa lähettilään tehtäväänsä. Mielestäni hän hoiti sitä hyvin. Hän otti kantaa kirjoituksin ja myös esiintymisin. Muistelen hänen jopa kiinnittäneen lähettilään kilpensä eduskunnassa oman työhuoneensa ovenpieleen.
Tämä Sateenkaariyhteisöt ry:n lähettiläs-konsepti on onnistunut juuri siinä tarkoituksessa, johon he sen ovat alkujaan luoneet.
Minulla on pieni haave, että yhtenä vuonna lähettiläänä toimisi Tarja-niminen henkilö.