Jotenkin surullinen ja kliseinen juttu tuo koko artikkeli ja sen ensivaikutelma. Seksuaalisuuden rihkamaa ja kuluneitten roolikäsitysten ja -käyttäytymisten ylläpitämistä. Juuri tuollaiset jutut aika suorastikin ylläpitävät suomalaista heteronormatiivista ajattelutapaa. Miksi tuo iankaikkinen karnevalisointi? Ylikierrokset? Aina kun on homoudesta kyse on vaarana pudota tasapainosta tavalla tai toisella. Luontevuus puuttuu. Jos missään niin homoudesta puheen ollen arkinen tavallisuus on parasta. Teatteri todistaa keinoillaan homoutta vastaan yhteiskunnassa vaikka sen päämääränä olisikin edistää ymmärrystä ja poistaa julmuutta ja tyhmyyttä. Teatteri välineenä toimii aina homoja vastaan ja siksi homojen ei pitäisi osallistua teatteriin homoina. Joka tahtoo heittää heterohommia leipänsä ansaitakseen niin se on toinen juttu. Menee sata vuotta ennen kuin teatteri on järkevällä ja rakentavalla tavalla valmis homouden teemalle ellei sitä ennen olla taannuttu barbariaan, jossa luonnonvarojen vähäisyydessä ja ihmispaisumuksen kaaoksessa fundamentalistiset toimijat ahtauttavat homoja niin tiukkaan paikkaan ettei sitä kukaan tohdi tänä päivänä edes ajatella. Raakalaistumisen aika on aina mahdollinen.
Näyttämön naistenmies ei ole aina hetero (juttukommentit)
Jos pieni lisäys sallitaan niin toteaisin vielä, että homoilta pääsääntöisesti odotetaan että he ovat jatkuvasti jotenkin täpinöissään homoudestaan. Kuin apina joka hakkaa päätään ja hokee: - Mä oon homo! Mä oon homo!
Homo ostamassa Prismasta kilon perunoita keittääkseen soppaa itselleen ja rakastetulleen ei kiinnosta mediaa eikä taidemuotoja.
Homon pitäisi olla kaiken aikaa jonkinlaisessa adrenaliinimyrskyssä suuntautumisensa takia.
Ikävystyneet heterot odottavat että homot eivät ole ikinä ikävystyneitä. Homon pitäisi aina olla virtaa täynnä ja tsempata.
Suomalaisessa teatterissa on pakko tehdä vähintään kompromisseja siksi, että näytelmän on myytävä lippuja ja nämä kompromissit kääntyvät homoja vastaan.
En tiedä tulevatko heteronäyttelijät homoja tyypitellessään ja homoista karikatyyreja rakentaessaan miettineeksi moraalittomuuttaan.
Se että kuuluisa näyttelijä muovailee näyttämöllä homoteemaa ei ole mikään syy hurraahuutoihin.
Homo ostamassa Prismasta kilon perunoita keittääkseen soppaa itselleen ja rakastetulleen ei kiinnosta mediaa eikä taidemuotoja.
Homon pitäisi olla kaiken aikaa jonkinlaisessa adrenaliinimyrskyssä suuntautumisensa takia.
Ikävystyneet heterot odottavat että homot eivät ole ikinä ikävystyneitä. Homon pitäisi aina olla virtaa täynnä ja tsempata.
Suomalaisessa teatterissa on pakko tehdä vähintään kompromisseja siksi, että näytelmän on myytävä lippuja ja nämä kompromissit kääntyvät homoja vastaan.
En tiedä tulevatko heteronäyttelijät homoja tyypitellessään ja homoista karikatyyreja rakentaessaan miettineeksi moraalittomuuttaan.
Se että kuuluisa näyttelijä muovailee näyttämöllä homoteemaa ei ole mikään syy hurraahuutoihin.